”Suutarin lapsilla ei kenkiä” -tarinoita?
Tuleeko mieleen omasta tai lähipiiristä tapauksia, joissa perheenjäsenet/puolisot/lapset eivät juurikaan pääse nauttimaan toisen perheenjäsenen ammattitaidosta tai osaamisesta? Tulee mieleen ex-mieheni, joka oli todella hyvä hieroja ja teki sitä ammatikseen. Kolmen vuoden suhteen aikana hän hieroi minua ehkä 5 kertaa ja sekin oli ihan suhteen alussa. Tavallaanhan sen ymmärtää kun on väsynyt aina työpäivän jälkeen, mutta jotenkin oli outoa joutua maksamaan jollekin toiselle hieronnasta...
Kommentit (457)
Tuttavan on fitness-ja jumppaohjaaja, pitää myös vesijumppaa, ja on todella hyvässä fyysisessä kunnossa, hoikka ja lihaksikas. Myös ulkonäöstään huolehtii todella hyvin, aina viimeisen päälle laitettu. Tyttärelleen syöttää karkkia ja herkkuja jatkuvasti, tyttö on tosi pullukka ja hampaissa oli kariesta jo ennen kouluikää :(
Olen musiikin ammattilainen ja soitan montaa instrumenttia todella hyin. Lapseni (14 ja 16 v) pakotin pienenä muskariin ja soittotunnille, ja he ovat täysin lahjattomia eivätkä innostuneet musiikista yhtään.
Autonasentaja miehenä. Oma yritys..
Oma auto laittamatta usein, samoin esim renkaat huonot tai vaihtamatta talvirenkaat liukkaalla kelillä jo tms.
Minun auton huolto piti tehdä yli 6000km sitten. Hohhoijaa. Jokseenkin raivostuttavaa.
Pikkuvikoja ilmennut, ei ota mitään kantaa tai edes tarkista onko korjattavaa.
Ja kuljetan meidän muksuja päivittäin kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä eräs syömishäiriöihin erikoistunut psykiatri on itse anorektikko. Ranne on käden paksuin kohta ja puhuu ihan oudosti noista syömishäiriöistä. Lanugo-karva kasvaa poskilla ja muutenkin niin tyypillinen anorektikko että.
Usein sote-aloille hakeutuu erilaisista ongelmista kärsiviä. Heitä kiinnostaa ehkä löytää apua omaan ongelmaansa ja sen vuoksi syömishäiriöstä kärsivää kiinnostaa syömishäiriöisten hoito, päihderiippuvaista taas päihdeongelmaiset jne.
Normijorma kirjoitti:
Suurin asiakasryhmä lastensuojelussa on opettajien ja korkeasti koulutettujen lapset. Eivät saa lapsiaan aamulla ylös, käytöstapoja ei minkäänlaisia. Lapsia sijoituksessa ja ja huostaanotossa. Eivät todellakaan omiaan osaa kasvattaa.
Ei nyt sentään suurin asiakasryhmä. Epäilemättä tällaisiakin asiakkaita on paljon, mutta kyllä suurin asiakasryhmä lastensuojelussa kuitenkin ovat moniongelmaisten ja syrjäytyneiden vanhempien lapset. Yleensä kaikki ongelmat tahtovat kasautua samoille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä eräs syömishäiriöihin erikoistunut psykiatri on itse anorektikko. Ranne on käden paksuin kohta ja puhuu ihan oudosti noista syömishäiriöistä. Lanugo-karva kasvaa poskilla ja muutenkin niin tyypillinen anorektikko että.
Usein sote-aloille hakeutuu erilaisista ongelmista kärsiviä. Heitä kiinnostaa ehkä löytää apua omaan ongelmaansa ja sen vuoksi syömishäiriöstä kärsivää kiinnostaa syömishäiriöisten hoito, päihderiippuvaista taas päihdeongelmaiset jne.
No onpa tämä kommentti oikein kyökkipsykologian kukkanen, vähän jo liian kliseistä "viisautta".
Ja huononäköistä kiinnostaa optiikka, sydänvikaista sisätaudit, kuulovammaista korvataudit, känsäjalkaista jalkahoito.........
Onko väitteelle joku muu perustelu kuin "eräskin ..."
Vierailija kirjoitti:
Edesmenneen kaverini vanhemmat terveysalalla, ei kuulemma lapsena ikinä saanut mitään lääkkeitä. Heillä oli ok syödä ruokaa joka oli jäänyt edelliseltä päivältä huoneenlämpöön.
Kaveri ja sisaruksensa ainakaa mun tietääkseni eivät mitenkään kärsineet näistä asioista, mutta jotenkin outoa vaan että kaveri kävi 23-vuotiaana ekan kerran ostamassa apteekista yhtään mitään. Miten on mahdollista :D
Ehkäpä he ammattinsa ansiosta tiesivät, miten ennaltaehkäistä tauteja...niin, ja tiesivät mitä haittavaikutuksia lääkkeistä on, eivätkä halunneet niitä lapsilleen antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuntemani nainen on jalkahoitaja. Omalla lapsellaan alkoi kumpikin jalka märkiä liian harvoin pestyjen sukkien & jalkojen sekä liian kireiden kenkien takia.
Aika kauan saisi pitää liian pieniä kenkiä jotta jalat märkivät, 60-luvulla muistan liian pienet talvikengät, jalat kylmettyivät ja särkivät, mutta ei kellään ollut haavoja. Johan kipukin varoittaa.
Itse asiassa, ei tarvii. Parissa viikossa sisään päin kasvava kynsi saa aikamoiset kivut ja mädät aikaiseksi, puhumattakaan, että kengät rutistaa. Ei ilkee oikeesti ees aatella sitä kärsimystä...liian tuttua😣
Ikäihmisillä voi olla tunnottomuutta harvoin lapsilla.
Sukkia monikin käytti viikkotolkulla siihen aikaan pesemättä välillä.
Isäni on lääkäri. Eläkkeellä, mutta tekee silti yks. vastaanottoa. Reilu ylipaino¨( 30 kg), käyttää alkoa päivittäin, polttaa sikareita. Mitään kokeita ei itseltään ole ottanut ikinä, todennäksesti ainakin aikuisdiabetes on, ei tartte labrakokeita sitä todistamaan. On erikoisasiantuntija,¨mutta ihan perusasiat ei kiinnosta pätkän vertaa. Tietää varmaan itse, mutta ei kiinnosta.
Korvalääkärillä oli kuuro lapsi, mutta kieltoreaktio oli niin voimakas, että sukulaisen piti pakottaa viemään tutkimuksiin, koska lapsi/ vauva ei kuule. Tositarina
Ravitsemusterapeutti julkisella puolella, keski ikäinen nainen. Todella reilu ylipaino, omenalihavaa mallia. Vähän vie uskottavuutta, vaikka tosiaan; suutarin lapsella ei ole kenkiä.
Äitini on ammatiltaan siivooja. Vanhempieni koti muistuttaa lähinnä kaatopaikkaa, turhaa rojua on kaikki nurkat täynnä, roskat ja tiskit lojuu missä sattuu jne. :D Ei jaksa enää kotona siivota kun töissä saa siitä tarpeekseen.
Teininä oma huoneeni oli kuin pommin jäljiltä, myöhemmin aikuisena oma kämppäni myös. Kun oli kotona tottunut siihen, että siivotaan tyyliin jouluna ja juhannuksena ei niitä sotkuja edes huomannut. Se oli omasta mielestäni ihan normaalia. Vasta kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa ymmärsin että siivouskäsityksessäni saattaa olla jotain pielessä. Siivoamaan opin kuitenkin vasta kun muutettiin yhteen eli yli 30-vuotiaana. Muutama vuosi tosin on vierähtänyt opetellessa, mutta nykyisin osaan mielestäni pitää asuntomme suhteellisen siistinä. :)
Vierailija kirjoitti:
Ravitsemusterapeutti julkisella puolella, keski ikäinen nainen. Todella reilu ylipaino, omenalihavaa mallia. Vähän vie uskottavuutta, vaikka tosiaan; suutarin lapsella ei ole kenkiä.
Kommentti ei ole otsikon mukainen.
”suutarin lapsilla ei ole kenkiä” tarina ei ole lihava ravitsemusterapeutti, vaan ravitsemusterapeutin lihava lapsi.
Varasin parturi aikaa tytölleni vakkari kampaajaltani. Hän sanoi, ai kauhee kun ei ole ainakaan vuoteen leikannut oman tyttönsä hiuksia. Aika hassua.
Tiedän perheen jossa äiti on psykiatrinen sairaanhoitaja. Puhuu asiakkaistaan hulluina ja kieltäytyy näkemästä omien lasten mielenterveys ongelmia.
Olen ollut pitkään pankissa töissä, toimin sijoitusneuvojana. Omat raha-asiani ovat riipin raapin, säästöön ei jää mitään ja lainoja on, sanotaanko vaikka riittävästi. Luottotiedot sentään on kunnossa. 😂
Isäni ollut ammatiltaan parturi ja autokorjaaja ja remonttimies ja vaatekaupan myyjänä.
Silti puki lapset (meidät) aina kaupan halvimpiin vetimiin ja ajoi paskasella autolla ja aina ajoi hiuksemme pottapääksi. Jälkeenpäin paljastui isä oli työtön vähän väliä ja töissä ollut koko ajan pätkä töissä siivoojana ja leipurina, muttei tahtonut saada lapsiaan surulliseks. Siksi kotona oli aina ollut hyvää maukasta leipää ja pullaa... Sain selville vasta kuin täytin 20v ja sain toiseenasteentutkinnon valmiiksi huippu arvosanoin ja kun pyysin ajokorttia lahjaks, nii selvitin et auto "millä ajoi" ei koskaan ollut tiekäytössä eli siks mentiin hyvin pieniä matkoja korkeintaa lähikauppoihin.
Äitini on parturikampaaja, tukka oli aina sen näköinen että äiti käski kulkea takaovesta : ) sieltä sitten kuljettiin, vaikka hoidin äidin firman asioitakin kaupungilla ja äiti sai rahaa.
Sanoinkin aina että parturin tyttärellä on takkuinen tukka.
Itse asiassa, ei tarvii. Parissa viikossa sisään päin kasvava kynsi saa aikamoiset kivut ja mädät aikaiseksi, puhumattakaan, että kengät rutistaa. Ei ilkee oikeesti ees aatella sitä kärsimystä...liian tuttua😣