Lue keskustelun säännöt.
Kauanko teillä kesti päästä yli erosta?
Itselläni tämä on melko todennäköisesti pian edessä, ja olen jo nyt aivan hajalla ja sydän palasina. Tämä on ensimmäinen eroni, ensimmäinen oikea rakkauteni. Olen ihan hukassa, tuntuu että elämältä katoaa pohja. Tuntuu, että jos menetän hänet, en koskaan enää halua ketään toista vaan mielummin olen vain yksin. Pelkään, että tulen ikuisesti vertaamaan kaikkia muita mahdollisia häneen. Asumme jo yhdessä, koko koti on täynnä muistoja. Tuntuu, että edes se yleensä suurin voimavarani eli musiikki ei auta, koska jokainen kappale muistuttaa vain hänestä. Tuntuu, etten oikeasti selviä tästä.
Kaipaankin siis vähän vertaistukea ja tsemppiä. Kauanko teillä kesti, että pahin ikävä, jokapäiväinen loputon paha olo, tukahduttava tunne rinnassa ja itsensä uneen itkeminen alkoivat helpottaa? Mitä keinoja teillä oli selvitä yli siitä hirveimmästä olosta ikinä kun tuntuu että happi loppuu ja kuolette siihen ikävään? Ne aina sanoo, että pitäisi käydä ulkona ja nähdä ihmisiä, mutta miten teen sen kun naama ja silmät ovat kaiken aikaa turvonneina itkusta? Kaikki neuvot ovat tervetulleita, mikä vaan teille on toiminut.
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20vuotta erosta ja en ole vieläkään päässyt yli.
Ehkä kannattaisi jo mennä elämässä eteenpäin, ihan itsesi takia.
Jos joku on löytänyt sellaisen jonka on kokenut sielunkumppaniksi, niin toipumisen vauhti ei välttämättä ole mikään valinta. Toista vastaavaa ei vain välttämättä löydy, jolloin kaikilla paraneminen ei käynnisty ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
20vuotta erosta ja en ole vieläkään päässyt yli.
Tuon olotilan olet itse valunnut jäämällä jänkkämään asiaa joka meni jo.
Taisit tulla jätetyksi? Kannattaa lukea Mo Gawdatin kirja jossa ohjelmoidaan aivot uusiksi. Hän menetti nuoren aikuisen poikansa ja kelasi jos, jos, jos ja loputtomiin jos kunnes tajusi ettei se jossittelu tuo poikaa kuolemasta takaisin.
Parisuhteen päättyessä sama juttu. Voit jossitella eikä mikään ajatuksesi palauta mitään.
Elämä on ihmisen parasta aikaa, sano Nykäsen Matti ❤
Kun olin eropäätöksen tehnyt, ei mennyt enää sekuntiakaan. En kuitenkaan eronnut hetken mielijohteesta vaan olin miettinyt eroa jo useamman vuoden ajan.
Noin puolet siitä, mitä parisuhde oli kestänyt.
Kymmenen vuotta naimisissa, kunnes normaali mies muuttui hirviöksi. Hän sotki kaikki raha-asiansa , väärensi valtakirjan tyhjentääksen minun tilini, kun olin matkoilla. Yritti hakata säpäleiksi minun uuden autoni. Hajotti meidän kodin kaikki tavarat tuusan nuuskaksi. Viimeisellä yhteisellä lomamatkalla yritti tappaa minut. Jouduin ulkomailla sairaalan päivystykseen. Sain heti eron ja siinä työtoverit auttoivat minua. Ostin hänelle toisen asunnon ja minulle jäi kaikki muu omaisuus ja alakoululainen lapsi. En ole hetkeäkään kaivannut. Olin ikionnellinen että uskalsin erota, sain pitää henkeni. Olen uudestaan naimisissa ja on lisää lapsia. Taloudellisesti tuli tyyriiksi. Olimme lapsuudenystäviä, mutta hän oppi vasta 25 vuotiaana ryyppäämään. Muuten helppo ero, ei ikinä kaipaa.Tämä exä löi myös poliisia, kunnes pol.koira puri miestä . Onni oli että pääsin pois. Helppo ero. Hän oli se alunperin kiltti mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näköjään pari kuukautta. Yhdessä oltiin 30 vuotta, enkä ollut aloitteentekijä. Ekat pari viikkoa oli ihan hirveät, mutta siitä se sitten alkoi helpottaa. Exällä oli suhinaa jonkun muun miehen kanssa, ehkä se tekee asiasta helpomman, kun en takaisin halua ottaa. Kirjoitin paljon eka viikkoina, miltä tuntuu, mitä vihaan jne, se kyllä varmasti auttoi.
Muistan itsekin ensirakkauteni päättymisen. Siihen liittyi kaiken lisäksi kolmas osapuoli: ensirakkauteni petti ja jätti. Itse jätetyksi tuleminen sattuu jos, mutta kipu on kaksinkertainen, kun kuulee, että siihen liittyi muutakin.
Luulin etten selviä. Olin 22-vuotias ja parisuhdetta takana melkein neljä vuotta (ei ehkä kauan jos joihinkin, mutta minulle merkittävä). Kuitenkin selvisin ja jos nykyinen suhteeni joskus päättyykin syystä tai toisesta eroon, tiedän nyt selviäväni. Se mikä ei tapa, vahvistaa. Olen varma, että sinäkin selviät. Alussa kaikki tuntuu pahemmalta, mutta se on normaalia ja kun sen käy läpi, huomaa kuinka vahva on. Sinulla on mahdollisuus kasvaa henkisesti. Löytää itsesi ensimmäistä kertaa tai sitten uudelleen. Minä opin itsestäni paljon ensimmäisen eroni jälkeen. On myös parempi olla toisen kanssa, jos tuntee itsensä paremmin.
Hyvää kevättä sinulle AP, olen varma että selviät :) Kirjastostakin löytyy paljon erokirjallisuutta, jotka voivat auttaa eroprosessissa. Minulla ne auttoivat. Suosittelen. Jos se ei riitä, niin älä epäröi vaan hae ammattilaisen apua. Ero on hyvä käydä läpi rauhassa, koska senkin kohdalla lopussa kiitos seisoo. Usko pois :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20vuotta erosta ja en ole vieläkään päässyt yli.
Tuon olotilan olet itse valunnut jäämällä jänkkämään asiaa joka meni jo.
Taisit tulla jätetyksi? Kannattaa lukea Mo Gawdatin kirja jossa ohjelmoidaan aivot uusiksi. Hän menetti nuoren aikuisen poikansa ja kelasi jos, jos, jos ja loputtomiin jos kunnes tajusi ettei se jossittelu tuo poikaa kuolemasta takaisin.
Parisuhteen päättyessä sama juttu. Voit jossitella eikä mikään ajatuksesi palauta mitään.
Elämä on ihmisen parasta aikaa, sano Nykäsen Matti ❤
Mistä tiedät, että hän jänkkää ja jossittelee? Ehkä hän ei edes ajattele koko asiaa kuin harvoin. Silti voi olla, ettei ole päässyt yli.
Minä todella rakastin mielipuolista ukkoani neljän vuoden ajan vaikka hän oli ihan hirveä. Suuresta rakkaudesta jaksoin. Mutta eroa oltiin tehty jo vuosi enemmän ja vähemmän. Ei siitä enää mitään tullut, kun miehen pettämisestä alkoi tulla törkeämpää ja sitä myöten käytöksestä yms.
Kun lähdin ja tavarat oli uudessa kämpässä kasassa olin täysin yli hänestä. Yksinollessani tajusin, miten hyvä minun oli olla, kun en ollut jatkuvassa huolessa ja stressissä ja ahdistuksessa. En ollut edes huomannut miten syvässä se musta varjo oli minussa ja joskus edelleen kavahdan, millaiseksi muutuin. Vaikka koinkin häntä rakastavani yli kaiken.
Nyt tasan vuosi erossa, kertaakaan en itkenyt, ikävöinyt, tavannut häntä kuin pakollisissa asioissa. Kertaakaan ei ollut paha olla heti kun olin uudessa kämpässä ja se muutto oli ohi.
Ajattelin myös aina etten koskaan opi nukkumaan yksin ja yksin nukkuminen olikin ihanaa xd
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin suhteessa on ollut hänen puoleltaan pettämistä ja muuta epäreiluutta, moni sanoo mulle että mun pitäisi olla vihainen hänelle ja yrittää sillä voimaannuttaa itseäni. Olenkin vihainen, mutta rakkaus on vaan vielä liian vahva ja kaikki sattuu.
Pahinta tässä on ehkä se, että meillä on takana vähän vaikeampi vaihe suhteessa koska oli paljon stressiä kummallakin ja se johti riitelyyn, mutta silti meillä meni hyvin (oli rakkautta, läheisyyttä, lämpöä, turvaa...) vielä pari viikkoa sitten. Tämä on vain käynyt niin äkkiä etten pysy perässä.
Kiitos. <3 Ap
Nyt vaan äkkiä irti tommosesta luuserista! Mua surettaa ja ärsyttää kun ihmiset jää roikkumaan näissä pettäjäpuolisoissaan joita ei oikeasti kiinnosta ollenkaan.. Ainoastaan haluavat käyttää valtaansa toiseen.
Ansaitset paljon parempaa! Nyt alat vain keskittymään itseesi ja tekemään asioita mistä nautit ja tulet onnelliseksi! Kyllä se luuseri unohtuu ennemmin tai myöhemmin. Jos tuntuu ettet pääse jätkästä eroon niin estät sen vaan surutta. Voimia! Pystyt kyllä siihen!
Ainakin 10 vuotta meni toipumiseen, vaikka emme edes seurustelleet, enkä siis tullut jätetyksikään. Ehdin kuitenkin olettaa, että seurustelemme tai ainakin pian alamme seurustella. Olin hyvin nuori ja luotin toiseen osapuoleen täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0 päivää. Uusi sisään taloon 2 päivää edellisen jälkeen
Vauhdilla vaihto kirjoitti:
0 päivää. Uusi sisään taloon 2 päivää edellisen jälkeen
Jatkan vielä. Oltiin 8 vuotta yhdessä. Tunteet loppui jo 5 vuoden kohdilla. Paras päätös ikinä oli erota siitä ihmisestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelottaa lukea näitä juttuja. Ensi rakkauteni jätti minut 4kk sitten ja ajattelen häntä joka päivä. Yhteyksissä emme ole. Tuntuu ja pelottaa että mitä olen juuri sellainen henkilö joka ei kymmenen vuoden päästäkään ole päässyt yli.
En osaa kuvitella että jossain olisi parempi kumppani minulle kuin exä. Ei hän mikään täydellinen ollut, ei kukaan ole, huonoja puolia pystyn nimeämään, mutta silti en pysty ajattelemaan että jossain olisi minulle sopivampi.
Erossa harmittaa myös että ei eroa vain kumppanista, monta uutta kaveria ja mukavat appivanhemmat jäivät myös taakse, heitäkin kaipaan.
Illat nukkumaan mennessä pahimmat, ei ole toinen vieressä.
Noin viisi vuotta sitten erottiin kuuden vuoden suhteesta enkä ole vieläkään yli. Ukko tosiaan petti ja jätti ja uhkaili tappaa koiranikin mutta hän oli siltikin minun kaksoisliekkini ja elämäni rakkaus. Rakastan häntä edelleen valtavasti ja toivoisin, että palaamme yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Noin viisi vuotta sitten erottiin kuuden vuoden suhteesta enkä ole vieläkään yli. Ukko tosiaan petti ja jätti ja uhkaili tappaa koiranikin mutta hän oli siltikin minun kaksoisliekkini ja elämäni rakkaus. Rakastan häntä edelleen valtavasti ja toivoisin, että palaamme yhteen.
No siinäpä oikea Auervaara, jonka perään itkeä...
Erosimme pitkäaikaisen avopuoliskoni kanssa jossain välissä viikkoa ja aina välillä silloin havahdun siihen, että toinen ei ole ollut hetkeen vonkaamassa, mikä on oikeastaan ihan kiva, sillä energiaa on jäänyt paljolle muulle!