Lue keskustelun säännöt.
Kauanko teillä kesti päästä yli erosta?
Itselläni tämä on melko todennäköisesti pian edessä, ja olen jo nyt aivan hajalla ja sydän palasina. Tämä on ensimmäinen eroni, ensimmäinen oikea rakkauteni. Olen ihan hukassa, tuntuu että elämältä katoaa pohja. Tuntuu, että jos menetän hänet, en koskaan enää halua ketään toista vaan mielummin olen vain yksin. Pelkään, että tulen ikuisesti vertaamaan kaikkia muita mahdollisia häneen. Asumme jo yhdessä, koko koti on täynnä muistoja. Tuntuu, että edes se yleensä suurin voimavarani eli musiikki ei auta, koska jokainen kappale muistuttaa vain hänestä. Tuntuu, etten oikeasti selviä tästä.
Kaipaankin siis vähän vertaistukea ja tsemppiä. Kauanko teillä kesti, että pahin ikävä, jokapäiväinen loputon paha olo, tukahduttava tunne rinnassa ja itsensä uneen itkeminen alkoivat helpottaa? Mitä keinoja teillä oli selvitä yli siitä hirveimmästä olosta ikinä kun tuntuu että happi loppuu ja kuolette siihen ikävään? Ne aina sanoo, että pitäisi käydä ulkona ja nähdä ihmisiä, mutta miten teen sen kun naama ja silmät ovat kaiken aikaa turvonneina itkusta? Kaikki neuvot ovat tervetulleita, mikä vaan teille on toiminut.
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Eron kesto on itselläni riippunut siitä, missä kohdassa tunne-elinkaarta itse olen ollut eron sattuessa. Jos elän alku- tai keskivaihetta eli olen keskellä rakastumisen aikaa ja toinen elääkin jo loppuvaihetta, on ero ollut minulle tuskainen ja kestänyt vuodesta kolmeen. Toinen on varmaan päässyt vähemmällä, kun ei ole enää tunteita ja tulevaisuuden haaveita reservissä, joita pitää kuluttaa pois. Mutta itse joudun niitä kuluttamaan tyhjille seinille ja luopumaan tulevaisuuden suunnitelmista.
Takanani on myös ero, jossa omat rakkauden tunteeni olivat jo sulaneet ja elin suhteen loppuvaihetta mutta kumppani ei. Tällöin kärsin kyllä syyllisyydestä pitkään, koska hän jäi kivun keskelle.
Vaikka itse olen juuri erotilanteessa ja toimin jättävänä osapuolena, tuntuu toisen tuskan katseleminen hirveältä. Tunnen syyllisyyttä siitä, että aiheutin tärkeälle ihmiselle niin paljon tuskaa. Toisaalta en vain enää itse kyennyt leikkimään, että kaikki on hyvin. Suhde on muuttunut kaverisuhteeksi jo monta vuotta sitten eikä meillä ole enää mitään yhteistä. Hyvä, että edes puhumme toisillemme muuta kuin hyvät huomenet. Tiedän silti, että erosta toipuminen vie aikansa tai itse asiassa sen hyväksyminen, että tästä ei tullut loppuelämän suhdetta. Unelmat ovat jo romuttuneet, nyt se pitää vain hyväksyä ja antaa itselleen anteeksi. Kauan siinä kestää, yleensä minulla on mennyt pari vuotta, etten enää ajattele mennyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vajaa vuosi. Elämä jatkuu, uusi sivu aukeaa. Ero voi vaikeimman vaiheen jälkeen näyttäytyä myös hyvänä asiana; sinulla on nyt enemmän aikaa keskittyä itseesi ja nauttia niistä asioista, jotka kiinnostavat sinua. Loppupeleissä toinen ihminen ei voi tehdä puolestasi sinua onnelliseksi, vaan se lähtee itsestä.
Suurinpiirtein viikko taisi mennä.
Joku joskus sanoi, että suhteesta yli pääsemiseen menee noin puolet siitä ajasta, kun se suhde kesti. Itsellä oli varmaan aikalailla näin kun entiseni jätti minut aivan puskista. Minä olin aivan rakastunut ja se oli kauheaa. Selvisin kuitenkin ja nyt on uusi ja parempi :)
Kaipaan sitä että meillä oli perhe exän kanssa, se oli lasten oma perhe. Nyt lasten perhe on tavallaan rikki. Exällä jo 3. uusperhe kierroksessa ja lapset joutuu taas sopeutumaan uusiin sisarpuoliin ja äitipuoleen. Heidän elämästä on mennyt vakaus. Itse en voi ajatellakaan usuperhettä koska lasten pitää saada olla rauhassa edes jossain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu täysin erosta. Itselläni se on kestänyt muutamasta minuutista viiteen vuoteen.
Vuodessa elämä tuntuu jälleen omalta eikä ero enää kirvele. Takana 15 yhteistä vuotta, 2 lasta ja aika repivä ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aluksi tuntui,että pääsen yli ihan hyvinkin.Asunto muuttui keski-ikäisenä yksiöön jne.Se tuntui vain kiinnostavalta.Deittailin Tinderissä ja lomailin sinkkukavereiden kanssa.Kun elämässä tuli muitakin pettymyksiä mm. treffailussa ja aloin tajuta kuinka huono taloudellinen tilanne tulee olemaan koko loppu elämäni jne. masennuin ja kävin läpi pohjamutia myöten eron.Pahin aika oli kolme vuotta eron jälkeen.Nyt erosta 6v ja olen sopeutunut.
Noin kaksi viikkoa siinä meni. Olin jättävä osapuoli ja ero oli pyörinyt mielessä jo pitkään. Kumppanille ero oli vaikea pala mikä toki harmitti. 6 vuotta suhde kesti ja parin kuukauden päästä pystyin aloittamaan uuden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20vuotta erosta ja en ole vieläkään päässyt yli.
Muutamia vuosia meni. Ei oltu edes kauan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahin vaihe kesti noin vuoden. Vuosi eron jälkeen tuli joku uusi notkahdus, joka oli kaikkein pahin ihan alun jälkeen. Sen jälkeen tapasin nykyisen, ja pikkuhiljaa olo parantui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
20vuotta erosta ja en ole vieläkään päässyt yli.
Ehkä kannattaisi jo mennä elämässä eteenpäin, ihan itsesi takia.
Muistan, että vuoden jälkeen en ollut vielä toipunut ja otti kipeää, ajatukset vielä liikaa exässä. Parin vuoden jälkeen olin ihan ok ja kolme vuotta eron jälkeen exästä tuli täysin yhdentekevä ihminen eikä enää minkäänlaisia tunteita ollut häntä kohtaan. Aika todella parantaa, mutta kauan siinä menee, jos on ollut todella rakastunut ja kiinni.
Minulla kesti kolme vuotta, sen jälkeen löysin nykyisen mieheni, jonka kanssa kaksi tytärtä ja edelleen olemme yhdessä. Sure rauhassa ja anna ajan kulua, löydät kyllä uuden onnen, jos haluat.
Olen pahoillani ap mutta itselläni kesti päästä yli 30 vuotta. </3
Olen pahoillani puolestasi. Itselläni kesti muutaman kuukauden: yli 15 vuoden suhde päättyi pettämiseen. Mua helpotti, kun exä alko oleen sen vieraan naisen kans, jonka kanssa oli jo silloin, kun oltiin yhdessä: mitä minä sellaisen perään haikailisin, joka toista rakastaa?? Suhteesta jäi kaksi lasta ja nykyään olen kaveri jo sen nyxänki kanssa, kun on kuitenkin lasteni kanssa tekemisissä. Lapset ensin! Omat tunteet sit syyniin terapeutin kans. Muiden ei tarvi kärsiä.
Se on vähän että miten sen ottaa. En edes itkenyt eron takia kertaakaan eikä ollut voimakasta pahan olon tunnetta, olin vain pettynyt ja surullinen. Meni kymmenen vuotta ennen kuin pääsin erosta sillä tavalla yli, ettei enää tuntunut pahalta ajatella sitä. Nyt erosta on 22 vuotta ja vaikka tänä aikana muutama ihastus on tullut ja mennyt, olen vieläkin rakastunut eksääni.
Eron kesto on itselläni riippunut siitä, missä kohdassa tunne-elinkaarta itse olen ollut eron sattuessa. Jos elän alku- tai keskivaihetta eli olen keskellä rakastumisen aikaa ja toinen elääkin jo loppuvaihetta, on ero ollut minulle tuskainen ja kestänyt vuodesta kolmeen. Toinen on varmaan päässyt vähemmällä, kun ei ole enää tunteita ja tulevaisuuden haaveita reservissä, joita pitää kuluttaa pois. Mutta itse joudun niitä kuluttamaan tyhjille seinille ja luopumaan tulevaisuuden suunnitelmista.
Takanani on myös ero, jossa omat rakkauden tunteeni olivat jo sulaneet ja elin suhteen loppuvaihetta mutta kumppani ei. Tällöin kärsin kyllä syyllisyydestä pitkään, koska hän jäi kivun keskelle.