Miten tavallisilla ihmisillä on varaa kahteen autoon, omakotitaloon ja useampaan lapseen? Tuntuu että meillä ei olisi varaa edes siihen yhteen hyvään autoon.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat on just tollaisia, molemmat ns. alempaa keskiluokkaa, keskituloisia. Heillä on 2 omakotitaloa, 3 autoa, 2 kesämökkiä, asunto-osake. Toinen talo ja asunto-osake perittyjä, samoin 1 mökki. Ihmettelevät aina, kuinka lapsista on tullut niin köyhiä. Kaikki velkaisia.

missäs ne omaisuudet sijaitsevat? Hgissä, Espoossa???

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat on just tollaisia, molemmat ns. alempaa keskiluokkaa, keskituloisia. Heillä on 2 omakotitaloa, 3 autoa, 2 kesämökkiä, asunto-osake. Toinen talo ja asunto-osake perittyjä, samoin 1 mökki. Ihmettelevät aina, kuinka lapsista on tullut niin köyhiä. Kaikki velkaisia.

Vanhemmat ihmiset eivät jostain syystä ymmärrä sitä, miten paljon helpompaa on ollut kartuttaa omaisuutta jo nuorena 70-luvulla.

Meillä on n. 300 neliöinen omakotitalo, tästä n. puolet on asuin käytössä ja puolet sitten autotallina, varastona jne. Lainaa otettu reilu satatonnia, pari autoa otettiin rahoituksella aikanaan (tyhmää) ja myöhemmin hain omiin nimiin pankkilainan, jolla ostin autot rahoitusyhtiöltä ja makselin pankkiin tuon lainan pois. Autot ovat vuosimallia -06 ja -08, eli ei uusia, mutta suht. toimivia edelleen. Lainanlyhennys talosta on n. 600€/kk, lapsia on kaksi ja bruttotulot meillä 2800€ + 2350€ kuukaudessa. Ei saa kauheesti säästöön paitsi työbonareista ja lomarahoista joskus, ei eletä ihan kädestä suuhun, mutta ei tehdä heräteostoksia tai matkustellakaan. Velaksi ei eletä enempää kuin tuo asuntolaina ja joku satunnainen luottokorttiostos ennen tilipäivää (pidän mielelläni visan aina max. 200€ lukemissa, että saan maksettua nollille koska tahansa). Asustellaan maan keskiosassa, haja-asutusalueella, mutta lähimpään kauppaan ym. on 5km, päiväkotiin ja koululle reilu kilometri, naapureita näkyilee ympärillä ja isompi kaupunki n. 20km päässä.

Mies teki yhteen aikaan kahta työtä. Loi uraa ja pyrki eteenpäin. Tienasi ihan kivasti, pääsi pari kertaa verolistoillekin. Oltiin parikymppisiä kun hankittiin eka omakotitalo, ei käyty ulkomailla, ei sijoitettu. Siihen aikaan riitti yksi auto.

Nykyään on kaksi autoa (halpoja ja etenkin vakuutukset halpoja), matkoja harvakseltaan, velkaa on vieläkin vaikka ekan asuntolainan ottamisesta on jo 20 vuotta aikaa. Lapsia on useita. Se on ollut meidän valinta, on tingitty jostain muusta. Ei perintöjä, ei säästöjä eikä sijoituksia.

Taloja ja autoja on hyvin monenlaisia ja -hintaisia 😁 Mutta eikös se ollut niin, että kukaan ei enää nykyään halua prismaperhettä, taloa ja autoja? Omilla vanhemmillani oli kyllä iso talo ja kaksi autoa, mutta mihinkään muuhun ei sitten ollutkaan rahaa. Sellainen oli 80-luvulla tavallista. Meillä on puitteet vaatimattomammat, mutta elämme muuten "leveämmin" ja matkustelemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat on just tollaisia, molemmat ns. alempaa keskiluokkaa, keskituloisia. Heillä on 2 omakotitaloa, 3 autoa, 2 kesämökkiä, asunto-osake. Toinen talo ja asunto-osake perittyjä, samoin 1 mökki. Ihmettelevät aina, kuinka lapsista on tullut niin köyhiä. Kaikki velkaisia.

Vanhemmat ihmiset eivät jostain syystä ymmärrä sitä, miten paljon helpompaa on ollut kartuttaa omaisuutta jo nuorena 70-luvulla.

Toisaalta nykyään on paljon helpompi kartuttaa sijoitusvarallisuutta kuin 70-luvulla. Tuottaa myös paremmin ja tuo enemmän joustoa arkeen kuin oman kodin seiniin laitettu pääoma.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni perheineen on tällainen. Elävät kädestä suuhun, ja jos tulee joku yllättävä meno (lasten sairastuminen, kodinkone hajoaa, muutaman kympin isompi joku lasku) niin ottavat lainaa. Jatkuvasti on lainaa johonkin suuntaan, ja homma on ihan kestämätöntä. Enemmän kyse on budjetoinnin surkeudesta, kuin siitä että on talo, autot ja lapsia paljon. Ovat laskeneet miten palkka ja tuet riittävät juuri-ja-juuri koko fiaskon pyörittämiseen, eikä mitään hätävarasäästöjä ole, kun kaikki raha menee siihen elämiseen. Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot...

Olen ottanut heidän tilanteesta opikseni. On hätävarasäästö, jossa on aina vähintään tonni rahaa. Siihen ei kosketa, ellei tule todella pakottavaa tarvetta. Pakottava tarve ei ole jotkin ihanat kengät jotka nyt pitää saada, vaan sairastuminen, kodinkoneen hajoaminen tms. Ja "ylimääräisistä" rahoista laitan osan humputtelu-säästöön, mistä voi sitten ostaa ne kengät jos tekee mieli, ja toisen osan aina hätävarasäästöön. Humputtelurahat kuluvat enimmäkseen kerran vuodessa ulkomaanreissuun, tai vastaavaan.

En hanki mitään vaan koska toisillakin on ja minullakin pitää olla. Tämä näkyy siskon ostoskäyttäytymisessä. Koska muillakin on jotkin tietyt verhot, niin hänkin hankkii. Lapsia ei opeteta käyttäytymään, ja ne tuhoavat nuo design verhot, ja se siskon hehkuttama jälleenmyyntiarvo on nolla. Käytettynä evät juuri osta mitään, ja sisko valittelee miten kalliiksi tulee ostaa lastenvaatteita.

Asumme itse keskustassa, pienimmässä mahdollisessa asunnossa mihin mahdumme. Siltikään ei tunnu että ahdasta on. Julkiset kulkee ja on terveet jalat, joten autoja ei tarvi. Sisko asuu isossa omakotitalossa kaukana palveluista, ja silti valittelee siitä jatkuvasti kun lapsia pitää kuskailla ja siihen menee aikaa. Lisäksi asunto piti saada itse rakentaa, vaikka tarjolla olisi ollut samanlaisia asuntoja, lähempänä keskustaa puolet halvemmalla. En voi käsittää. Varsinkin sitä kun sisko valittelee tilannetta, jonka on itse tehnyt. Luulisi että aikuinen ihminen näkisi syy-seuraus-suhteen, mutta ei.. Sisko elää omassa pulantuoksuisessa fantasiamaailmassaan, että muillakin on näin, niin hänelläkin pitää olla näin, ja kaikki pelit ja vehkeet ja elektroniikka ja silloin on elämä ihanaa. Huoh.

Miksi vertaat omaa elämääsi koko ajan siskosi elämään? Taitaa olla jotakin selvittämätöntä teidän sisarussuhteessanne...

No meillä on varaa yhteiseen asuntoon ja kolmeen sijoistusasuntoon sekä kahteen autoon. 

Tosin meillä ei ole lapsia.

70- ja 80-luvuilla asunnot ja sisustukset eivät useinkaan olleet lähellekään sitä tasoa, mitä nyt ihmisillä näkee ja mikä on odotusarvo sille, mitä pitäisi saada. Syötiin vaatimattomammin - itsekin söin jo pienituloisena paljon paremmin mitä meillä kotona lapsuudenperheessä,  jossa sentään vanhemmat tienasivat keskimääräistä paremmin. Ei silloin oletettu, että voitaisiin syödä kovin usein ravintoloissa tai ostella merkkivaatteita tai matkusteltu siinä mitassa mitä nykyään ihmiset. Kiinteistöomaisuutta kerrytettiin elelemällä vaatimattomammin kuin mitä nyt, elämme aivan erilaisessa kulutusmaailmassa. 

On teillä joillakin hyvät palkat,vielä.Odottakaa kun tämä suomen halpatyövoima markkinat alkaa jyräämään kunnolla,niin siinä tulee itku vielä monelle.

Mun bruttopalkka nyt 2000€, aiemmin vähemmän työtunteja, joten palkkakin pienimpi. Olen 50v ja aloittanut työnteon 18-vuotiaana. Omistan rivarikolmion Tampereen parhaalta paikalta,  mökin 20km päässä ja oman auton. Matkustelu ei ole kiinnostanut, mutta säästöjä 30 t . Älkää valittako !

Opiskeluaikana elettiin kaurapuurolla ym edullisesti ja kesätyösäästöillä. Valmistuessamme 23-vuotiaina ei ollut lainaa vaan heti jäi säästöön. Ostimme talon, sain vanhemmilta osan siihen. Lainaa maksettiin niin paljon kuin pystyttiin. 10 vuodessa oli maksettu talo. Autot ostettu aina käteisellä: eka kesätyösäästöillä, seuraavat työsäästöillä. Nyt isompi talo 300 neliötä maaseudulla (300 000 €) ja 2 vanhaa autoa ja lapset. Ei lainaa. Ikää 40.

Vuosimenot: vaatteet 1000 e, lasten jutut 2000, matkat 1000 (muutaman vuoden välein matkalla), ruoka 10 000, autokulut 4000.

Perheen yhteenlasketut nettotulot tällä hetkellä noin 2500 sisältäen lapsilisät. Riittää elämiseen, koska ei lainaa. (toinen yrittäjänä, toinen kotihoidontuella). Lainaa maksaessa nettotulot yht. 5000, josta lainan maksuun noin 2000.

Hm tilillä pyörähtää 8000e/kk. On 2 kämppää. Toinen okt toinen ulkomailla. 2 jonkun mielestä ökyautoi ku ministerit ajelee samoilla. On uusi vaunu, on matkoja useita vuodessa,on harrastuksia, yksi lapsi. Ulkona syödään noin 30%.

Itsellä kävi tuuri. Opiskelijakaveri ja kämppis tiesi kaikesta vähän.

Kävin koko ajan töissä opisjelujen ajan. Löhistöllä oli hotelli. Olin tiskarina ja aamiaishoitajana. Vikoina 2 vuotena nostin opintolainaa ja sijoitin sen aspiin. Työharjoittelun tein ilmaisena, koska halusin tiettyyn paikkaan. Ekan kk jälkeen minulle alettiin maksamaan harjoittelijan palkkaa. Tein myös lopputyön ko yritykseen, eli suunnitelmissa oli antaa vuoden ilmainen panos yritykseen.

Se kannatti, minut palkattiin. Kikkailin valmistumisen kanssa ha sain vikan vuoden asua vielä opiskelija-asunnossa, josta muutin omaan kaksiooni.

Asuin siinä 6 v, joista 3 v mieheni kanssa. Miehen yksiö laitettiin vuokralle.

Nyt meillä on tosi kiva perheasunto hyvässä taloyhtiössä, hyvällä paikalla. Velkaa on vielä mutta koska emme halua karsia lasten harrastuksista ja muusta, silloin kun kuopus meni kouluun, vöhennettiin lainan lyhennystä.

Kummatkin emme tienaa paljoakaan, mutta esim kolleganivalmistuttuaan oli jo 2 lapsen äiti ja heillä ei olevaraa ostaa perheasuntoa, asuvat siksi vuokralla.

Suunnitelmat piti olla, esim mikä työ työllistää ja kun maailma muuttuu, olen ollut valmis opiskelemaan, kiitos aikuisopiskelutuen ja tekemään mm ilmaisia harjoitteluita.

Työpaikan vaihtojen ainanaputänyt ovet auki ja sanonut miksi haluan vaihtaa.

Vierailija kirjoitti:

Saatikka sitten hienoon omakotitaloon. Millä ihmiset maksavat kaikki nämä huvitukset?

Onko kaikki vaan kulissia ja talot ja autot ostettu lainalla ja niskassa kauheat lainavelat? Useammasta lapsestakin varmasti saa jonkun verran tukia mutta ei kai niillä kaikkea tuota materiaa makseta kuitenkaan? 😳

todennäköosesti niilla on pirusti velkaa. töissä on sit pakko olla jatkuvasti ja ain pelko persiis et jos tulee muutoksia.

meillä talo makso 45tuhatta ja autot maksaa sen 2500-6000€. ja varaa olis vaikka lapsilaumaan. mut niitäkin on vain yks. tää mahdollistaa sen et töitä voi tehdä vähemmän. vapaa-aikaa on enemmän. silti yhteiset vuositulot on 60tuhtta. kyl sillä pärjää hyvin kun menot on pienet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autot otetaan rahoituksella. Meillä on upouusi kärry, arvoltaan 32 000 e, mutta me maksamme siitä 350 e/kk. Monella on myös työn puolesta auto.

Helvetin harvalla on työn puolesta auto josta ei itse tarvitse mitään maksaa.

Saatteko auton joskus itselle vai ette?

30000€ laina 6v ---> 470€/kk ja auto tulee omaksi.

Mutta arvo on laskenut ja joutuu itse maksamaan kaikki huollot yms.

Olen ensimmäinen kirjoittaja.

Maksamme 3-4 vuotta, ja sitten autosta on velkaa vielä Noin 8000 euroa.

Neljän vuoden jälkeen vaihdamme auton taas uuteen. Edellisestä saadaan alkurahat. Ja jälleen maksamme 350 e kuukaudessa. Ja neljän vuoden jälkeen taas vaihdamme uuteen. Jne. Se on vähän kuin autosta maksaisi vuokraa. Ei ole tarkoituskaan maksaa sitä koskaan takaisin. Eikä siitä ole mitään kuluja, koska uutta autoa ei tarvitse katsastaa eikä huoltaa.

Ei mitään kuluja muutakuin 4200€ vuodessa lainakuluja. Jep jep.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autot otetaan rahoituksella. Meillä on upouusi kärry, arvoltaan 32 000 e, mutta me maksamme siitä 350 e/kk. Monella on myös työn puolesta auto.

Helvetin harvalla on työn puolesta auto josta ei itse tarvitse mitään maksaa.

Saatteko auton joskus itselle vai ette?

30000€ laina 6v ---> 470€/kk ja auto tulee omaksi.

Mutta arvo on laskenut ja joutuu itse maksamaan kaikki huollot yms.

Olen ensimmäinen kirjoittaja.

Maksamme 3-4 vuotta, ja sitten autosta on velkaa vielä Noin 8000 euroa.

Neljän vuoden jälkeen vaihdamme auton taas uuteen. Edellisestä saadaan alkurahat. Ja jälleen maksamme 350 e kuukaudessa. Ja neljän vuoden jälkeen taas vaihdamme uuteen. Jne. Se on vähän kuin autosta maksaisi vuokraa. Ei ole tarkoituskaan maksaa sitä koskaan takaisin. Eikä siitä ole mitään kuluja, koska uutta autoa ei tarvitse katsastaa eikä huoltaa.

Ei mitään kuluja muutakuin 4200€ vuodessa lainakuluja. Jep jep.

Miten sen ottaa: onhan Vanhankin auton huolto-, korjaus- ja katsastiskulut ovat 2000-2500 e vuodessa.

Ero ei ole niin suuri siis. Parilla tonnilla saa uuden auton alleen. Uusi on aina uusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autot otetaan rahoituksella. Meillä on upouusi kärry, arvoltaan 32 000 e, mutta me maksamme siitä 350 e/kk. Monella on myös työn puolesta auto.

Helvetin harvalla on työn puolesta auto josta ei itse tarvitse mitään maksaa.

Saatteko auton joskus itselle vai ette?

30000€ laina 6v ---> 470€/kk ja auto tulee omaksi.

Mutta arvo on laskenut ja joutuu itse maksamaan kaikki huollot yms.

Olen ensimmäinen kirjoittaja.

Maksamme 3-4 vuotta, ja sitten autosta on velkaa vielä Noin 8000 euroa.

Neljän vuoden jälkeen vaihdamme auton taas uuteen. Edellisestä saadaan alkurahat. Ja jälleen maksamme 350 e kuukaudessa. Ja neljän vuoden jälkeen taas vaihdamme uuteen. Jne. Se on vähän kuin autosta maksaisi vuokraa. Ei ole tarkoituskaan maksaa sitä koskaan takaisin. Eikä siitä ole mitään kuluja, koska uutta autoa ei tarvitse katsastaa eikä huoltaa.

Jatkan vielä: ja koska auto on uusi, niin se on vähäpäästöinen, eli Trafin maksu on pieni. Ja kuluttaa vähän.

Meillä on toinenkin auto, 15 v vanha. Sehän vasta kallis onkin. Pitää huoltaa, pitää korjata, Trafi maksaa tonnin vuodessa. Bensaa syö 10 l satasella.... sen ylläpitokustannukset ovat parisataa kuukaudessa, eikä siinä ole mitään uuden auton carplayta tms.

Näytätkö minulle bensa-auton jonka ajoneuvovero on tonnin vuodessa.

Ja miksi ihmeessä pidät vanhaa jos sen pitäminen on kalliimpaa kuin uuden? :D

Meillä palkat toisella ~ 6 k€/kk ja toisella ~ 5 k€/kk eli yhteensä~ 11 k€/kk. Osakkeissa 50 k€, joista osinkoja pari tonnia vuodessa (~ 200 €/kk). Talletuksissa 25 k€.

Menopuolella 15 v vanhan auton ja asunnon kulut yhteensä noin 500 €/kk. Velkaa 150 k€ asunnosta.

Uuteen auton (kahdesta autosta puhumattakaan) tai hulppeisiin omakotitaloihin ei olisi kyllä varaa. Olen miettinyt aprikoinut aloittajan tavoin monta kertaa, miten keskituloisiltakin tuntuu nykyään löytyvän pari autoa ja hulppea talo, vaikka palkkataso olisi vaikka vaikka vain puolet meidän palkkatasosta.

Ollaan iältään 30 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autot otetaan rahoituksella. Meillä on upouusi kärry, arvoltaan 32 000 e, mutta me maksamme siitä 350 e/kk. Monella on myös työn puolesta auto.

Helvetin harvalla on työn puolesta auto josta ei itse tarvitse mitään maksaa.

Saatteko auton joskus itselle vai ette?

30000€ laina 6v ---> 470€/kk ja auto tulee omaksi.

Mutta arvo on laskenut ja joutuu itse maksamaan kaikki huollot yms.

Mitä rahouitusautosta on jäljellä kuuden vuoden jälkeen? Ei mitään. Itselle maksettu auto on maksettu, sillä ajaa sitten vielä toiset 6v "ilmaiseksi".

Kuka ajaa samalla autolla 12 vuotta?

Minä en laske mitään lisäarvoa sille auto olisi oma. Työnantaja ei suostu työsuhdeautoon, liikaa vaivaa hänelle. Ajelen yleensä käytännössä rahoitusyhtiön autolla, kun auton saa maksettua, se on aika vaihtaa uuteen. Keskimääräinen uudehkolla autolla ajava saa laskea että auton omistaminen ja käyttö maksaa suunnilleen sen 40 senttiä kilomeri, kuten verottaja laskee.

Miksi ei ajaisi?