Lue keskustelun säännöt.
Nyt loppui vapaaehtoistoiminta! Yhdet osallistuu ja toiset vapaamatkustaa.
08.01.2018 |
Kyseessä on tietysti urheiluseura, ja siellä juniorijoukkue. Tämän kevään loppuun osallistun ja se oli sitten siinä. Olen paikannut valmentajia treeneissä, ollut kuljettamassa junnuja peleihin, keitellyt kahvia, hakenut tavaraa buffaan, kysellyt sponsoreita, pyytänyt vaatetarjouksia, myynyt ja tilannut myytävää joukkueelle. Tämän monen vuoden avuliaisuuden jälkeen kypsyttää parikin asiaa. 1. Vanhemmat, jotka valittavat kaikesta. Viimeisin valituksen aihe oli väärän kokoinen peliasu. Jos tulee joukkueeseen kauden alkamisen jälkeen, voisi itse olla edes sen verran aktiivinen, että vaivautuu pyytämään joltakin lainaksi peliasun, että tietää tilata oikean koon. En minä kenenkään kokoa päätä. Edellinen valituksen aihe oli se, ettei joku saanut kyytiä peliin vieraspaikkakunnalle. Voi kun sekin vaatii vain vähän aktiivisuutta, että ajoissa alkaa kysellä, kenen autossa on tilaa! Eikä päivää ennen peliä.
2. Vanhemmat, jotka ei ilmoittaudu koskaan mihinkään. Ei ole aikaa tai "ei pysty" edes buffaa pitämään, toimitsijatehtävistä puhumattakaan. Joitain vanhempia ei näy pelipaikoillakaan. Kauden avauspalaverissa istuvat hiljaa nyökyttelemässä ja sen jälkeen kaikki hommat jätetään muille.
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Parent kirjoitti:
Koska tää perustuu vapaaehtoisuuteen, ei ketään voi pakottaa. Perheillä on myös erilaisia tilanteita. Jos perheessä on kaikki hyvin, sellaisilla vanhemmilla on aikaa ja voimia tehdä seuran hyväksi. Pitää myös miettiä mitä niiden ihmisten takana on, jotka eivät osallistu. Eivät ehkä ole vain huijareita ja hyväksikäyttäjiä. Monella on hyvät kulissit, mutta takaa paljastuu surullisia asioita. Ei siis syyllistetä automaattisesti niitä, joita siellä puuhissa ei näy. Se että antaa lapselle mahdollisuuden harrastaa, voi olla sille lapselle suuri juttu, vaikka vanhempi ei siihen touhuun jaksa/pysty osallistumaan.
Tietenkin paljastuu. Ystävälläni on parantumaton syöpä, joten hän leipoo hyvin heikossa kunnossa myyjäisiin. Onneksi hän on psyykkisesti terve, joten hän jaksaa leipoa.
Naapurin mt-potilas antaa rahaa keräyksiin eikä jätä lastensa kuluja muiden maksettaviksi.
Pitäisikö tässä nyt jotenkin ihailla tai kunnioittaa esimerkkiäsi?
Järjestöjen ja seurojen toiminta perustuu toisen pyytettömään hyvän tekemiseen, lisäksi niitä tuetaan verovaroin, yritykset ponsoroivat ja ne eivät maksa toiminnastaan veroja.
Oman havaintoni mukaan monet järjestöt ja seurat ovat hyvin lähellä bisnestä ja rimaa hipoen täyttävät nykyään edes omia sääntöjään, saati yhteiskunnan asettamia säädöksistä esim toiminnan verovapaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuran ehtoihin kannattaa laittaa hinta sille, ettei osallistu mitenkään seuran/joukkueen pyöritykseen. Sillä ylimääräisellä rahalla sitten kustannetaan vaikka niiden osallistujien lasten kuluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on näitä miesten lonkeroita, joilla he saavat aina hyväksikäytettyä naisia. Aina. Urheiluseurojen vetäjinä on yleensä miehiä ja nämä seurojen hyväksi toimivat pullan myyjät ovat yleensä naisia. Tätä tapahtuu vain urheiluseuroissa. Jos lapsi harrastaa esim. musiikkia, ei vastaavaa hyväksikäyttökulttuuria ole. Siellä on ihan samalla tavalla konsertteja ja kustannuksia, mutta ne hoidetaan muuten kuin vanhempien ilmaistyövoimalla. Miksi ette vanhemmat yhdessä pistä kampoihin niille urheiluseuroille? Suostutte tuottaisiin aivan älyttömiin juttuihin. Harrastaminen maksaa jo itsessään paljon. Sitten vanhemmat vielä keräävät rahaa seuroille, ei niissä toimiville ihmisille myymällä pullaa ja kauppaamalla sukkia. Joku roti!
Ei ne rahat seuralle mene. Meillä ainakin pöytäkirjan ja kellon pitäminen on vanhempien vastuulla, koska muuten se on joukkueen maksettava. Mistä joukkue maksaisi, jos sillä ei ole tuloja. Pöytäkirjan pitäjä on sitä paitsi useimmiten jonkun isä. Meillä kerätään turnauksiin rahaa. Niitä ei missään lajissa taida seurat maksaa. Viimeksi turnaus maksoi 150€/poika ruokineen ja majoituksineen. Edellinen turnaus päiväreissuina vain 45€. Pari vuotta joukkue on saanut kerättyä niin paljon rahaa, että noin puolet tulee itse maksettavaa. Kaikki pojat ei käy turnauksissa, eikä heidän vanhemmiltaan silloin edellytetä osallistumista rahan hankintaan.
Mihin ne rahat, jotka vanhemmat maksaa seuralle lapsen harrastusmaksuja ja turnaus- ja muita maksuja sitten menevät, jos seuralla ei ole rahaa?
Vierailija kirjoitti:
Seuran ehtoihin kannattaa laittaa hinta sille, ettei osallistu mitenkään seuran/joukkueen pyöritykseen. Sillä ylimääräisellä rahalla sitten kustannetaan vaikka niiden osallistujien lasten kuluja.
Samoin pitäisi poistaa yhteiskunnan tuet ja verovapaus urheiluseurojen toiminnasta, sillä nyt tuetaan hyvätuloisten ja aktiivisten vanhempien lasten harrastustoimintaa yhteiskunnan varoilla. Samoin yrityselämässä, sillä laki mahdollistaa tukien maksamisen verovähennyksenä.
Lapsihan ei voi valita vanhempiaan, eikä se ole lapsen syy, joka oikeuttaisi laittaa lapsen liikunnan harrastuksen ulkopuolelle, jos vanhemmat eivät osallistu talkoisiin.
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakko on harrastaa lajeja jotka sitoo noin paljon? Meillä lapset harrastaa karatea, treenit on 2-3 kertaa viikossa hyvien bussiyhteyksien päässä ja koko lukuvuosi maksaa 100-160 €/lapsi iästä riippuen. Vanhempien ei odoteta talkoilevan, treeneissä saa käydä just niin aktiivisesti tai harvoin kuin tahtoo jne. Treenien vetäjät on innokkaita vapaaehtoispohjalta toimivia harrastajia, joista useimmilla ei ole omia lapsia samassa seurassa.
Lisäksi kaikki lapset saa osallistua aina tasapuolisesti, eli ei käy niin että parhaat on jatkuvasti esillä huonojen jäädessä sivustaseuraajiksi. Paljon on tietysti treenien vetäjistä kiinni, mutta useimmat arvostaa enemmän yrittämistä ja halua oppia kuin osaamista ja lahjakkuutta. Vanhempi poikani on kömpelö erityislapsi ja sitäkin neuvotaan aina kärsivällisesti, kannustetaan yrittämään ja kehutaan onnistumisista.
Lasteni seura ei ole mikään harvinainen poikkeus budolajien joukossa. Suosittelenkin budolajeihin tutustumista kaikille niille, jotka tahtoo lastensa harrastavan urheiluseurassa ilman kalliita kustannuksia, hirveää talkoorumbaa tai tiukkaa sitoutumista joukkueen aikatauluihin.
Hah hah hah... Kuule nuo budolajit vasta sitookin. Vedin Aikidoseurassa treenejä 7 vuotta ja alkoi ketuttaa, kun meni 3 iltaa viikossa treeneissä, omat treenit päälle ja kisat, vyökokeet, kaiken maailman kissanristiäiset. Jumalaton määrä ilmaista talkootyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tehtäviä pidä jakaa niin, että yksi puhuu luokan edessä että tämmöisiä tehtäviä pitäisi tehdä ja muut mykkänä nyökyttelee ja liukeaa pois heti tilaisuuden tullen. Pitää ottaa jokainen käsittelyyn, tuijottaa tiukasti silmiin, esittää työlista ja sanoa "valitsetko näistä mitä teet", tai tehdä jopa etukäteen vuorolista, joka sitten viilataan kuntoon yhteisesti. Ei pidä antaa ihmisille tilaa väyryilyyn!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on näitä miesten lonkeroita, joilla he saavat aina hyväksikäytettyä naisia. Aina. Urheiluseurojen vetäjinä on yleensä miehiä ja nämä seurojen hyväksi toimivat pullan myyjät ovat yleensä naisia. Tätä tapahtuu vain urheiluseuroissa. Jos lapsi harrastaa esim. musiikkia, ei vastaavaa hyväksikäyttökulttuuria ole. Siellä on ihan samalla tavalla konsertteja ja kustannuksia, mutta ne hoidetaan muuten kuin vanhempien ilmaistyövoimalla. Miksi ette vanhemmat yhdessä pistä kampoihin niille urheiluseuroille? Suostutte tuottaisiin aivan älyttömiin juttuihin. Harrastaminen maksaa jo itsessään paljon. Sitten vanhemmat vielä keräävät rahaa seuroille, ei niissä toimiville ihmisille myymällä pullaa ja kauppaamalla sukkia. Joku roti!
Ei ne rahat seuralle mene. Meillä ainakin pöytäkirjan ja kellon pitäminen on vanhempien vastuulla, koska muuten se on joukkueen maksettava. Mistä joukkue maksaisi, jos sillä ei ole tuloja. Pöytäkirjan pitäjä on sitä paitsi useimmiten jonkun isä. Meillä kerätään turnauksiin rahaa. Niitä ei missään lajissa taida seurat maksaa. Viimeksi turnaus maksoi 150€/poika ruokineen ja majoituksineen. Edellinen turnaus päiväreissuina vain 45€. Pari vuotta joukkue on saanut kerättyä niin paljon rahaa, että noin puolet tulee itse maksettavaa. Kaikki pojat ei käy turnauksissa, eikä heidän vanhemmiltaan silloin edellytetä osallistumista rahan hankintaan.
Mihin ne rahat, jotka vanhemmat maksaa seuralle lapsen harrastusmaksuja ja turnaus- ja muita maksuja sitten menevät, jos seuralla ei ole rahaa?
Edustusjoukkueille, tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakko se lapsi on ängetä mihinkään seuraan? Kyllähän todella monet osaa harrastaa liikuntaa ihan ilman seuraakin. Ja vaikka kuinka olisi seurassa, se ei tarkoita sitä, että siitä lapsesta tulisi koskaan lahjakasta pelaajaa, suurimmasta osasta ei tulekaan. Joten hukkaan menee aika ja raha. Onhan se tietty vanhemmille hienoa kehua, että se meidän poika kun pelaa siinä ja siinä seurassa, ja taas on harkat ja taas on pelit ja voi miten on kiire. Meidän lapset on aina harrastanu liikuntaa ihan ilman seuroja: hiihtoa, luistelua, lenkkeilyä, pyöräilyä. Laskettelu ja kuntosali ainoat maksulliset harrastukset, ja niissäkin pystyy käymään silloin kun haluaa, ei ole pakko mennä jos on muuta tai esim. kokeisiin lukua. Koulu on kuitenkin se ykkönen.
Ei tietenkään ole pakko, mutta kyllä mä haluan lastani tukea, kun kerran haluaa harrastaa. Ja olen todella kiitollinen, että omat vanhempani tekivät samoin! Kustansivat, kuskasivat ja kannustivat ja osallistuivat. Koko lapsuuden ja nuoruuden harrastin kilpatasolla joukkuelajia. Se oli mun yhteisöni, johon tiiviisti kuuluin ja parhaat ystävät ovat sen piiristä. Ammattia lajista ei tullut, mutta edelleen lähes nelikymppisenä koen, että tuo harrastus on eniten identiteettiini vaikuttanut asia. Opetti aivan valtavasti tinkimättömyyttä, nöyryyttä, voitontahtoa, yhdessä tekemistä, pettymyksen sietämistä - todella monia asioita, joista on elämässä ja työelämässä valtavasti hyötyä. Höntsäily on hyvä vaihtoehto eikä kaikkien tarvitse harrastaa, mutta ei se korttelipelaaminen todellakaan ole sama asia kuin tavoitteellinen seuratyö.
On noissa urheiluseuroissa paljon mätääkin, mitä lukee ja kuulee, mutta mielelläni silti leivon mokkapalat ja olen toimitsijana, kyyditsijänä ja milloin missäkin roolissa. Oman lapseni joukkueessa asiat ovat hyvin balanssissa, vanhemmat ovat mukavia ja osallistuvia.
Niin ja se koulutyö: itselläni treenit oli jokapäivä ja kisat viikonloppuna, mutta lukiota myöten koulu hoitui siinä sivussa. Koin, että tasapainottivat toinen toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on näitä miesten lonkeroita, joilla he saavat aina hyväksikäytettyä naisia. Aina. Urheiluseurojen vetäjinä on yleensä miehiä ja nämä seurojen hyväksi toimivat pullan myyjät ovat yleensä naisia. Tätä tapahtuu vain urheiluseuroissa. Jos lapsi harrastaa esim. musiikkia, ei vastaavaa hyväksikäyttökulttuuria ole. Siellä on ihan samalla tavalla konsertteja ja kustannuksia, mutta ne hoidetaan muuten kuin vanhempien ilmaistyövoimalla. Miksi ette vanhemmat yhdessä pistä kampoihin niille urheiluseuroille? Suostutte tuottaisiin aivan älyttömiin juttuihin. Harrastaminen maksaa jo itsessään paljon. Sitten vanhemmat vielä keräävät rahaa seuroille, ei niissä toimiville ihmisille myymällä pullaa ja kauppaamalla sukkia. Joku roti!
Ei ne rahat seuralle mene. Meillä ainakin pöytäkirjan ja kellon pitäminen on vanhempien vastuulla, koska muuten se on joukkueen maksettava. Mistä joukkue maksaisi, jos sillä ei ole tuloja. Pöytäkirjan pitäjä on sitä paitsi useimmiten jonkun isä. Meillä kerätään turnauksiin rahaa. Niitä ei missään lajissa taida seurat maksaa. Viimeksi turnaus maksoi 150€/poika ruokineen ja majoituksineen. Edellinen turnaus päiväreissuina vain 45€. Pari vuotta joukkue on saanut kerättyä niin paljon rahaa, että noin puolet tulee itse maksettavaa. Kaikki pojat ei käy turnauksissa, eikä heidän vanhemmiltaan silloin edellytetä osallistumista rahan hankintaan.
Mihin ne rahat, jotka vanhemmat maksaa seuralle lapsen harrastusmaksuja ja turnaus- ja muita maksuja sitten menevät, jos seuralla ei ole rahaa?
Turnaukset on vapaaehtoisia, eikä niitä urheiluseura maksa. Harrastusmaksuun sisältyy yleisesti ohjattu harjoittelu 1-5 kertaa viikossa. Seura maksaa salivuokrat. Seura myös ilmoittaa joukkueen johonkin liigaan (näitä kutsutaan yleiskielellä divareiksi) ja vastaa niistä kuluista. Seuralla voi olla palkattuna esim. junioripäällikköä, kirjanpitäjää, valmentajaa. Jonkin verran kuluu rahaa palkkoihin. Meidän seura maksaa pelaajien peliasut, mutta muut vaatteet ja varusteet pitää maksaa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on näitä miesten lonkeroita, joilla he saavat aina hyväksikäytettyä naisia. Aina. Urheiluseurojen vetäjinä on yleensä miehiä ja nämä seurojen hyväksi toimivat pullan myyjät ovat yleensä naisia. Tätä tapahtuu vain urheiluseuroissa. Jos lapsi harrastaa esim. musiikkia, ei vastaavaa hyväksikäyttökulttuuria ole. Siellä on ihan samalla tavalla konsertteja ja kustannuksia, mutta ne hoidetaan muuten kuin vanhempien ilmaistyövoimalla. Miksi ette vanhemmat yhdessä pistä kampoihin niille urheiluseuroille? Suostutte tuottaisiin aivan älyttömiin juttuihin. Harrastaminen maksaa jo itsessään paljon. Sitten vanhemmat vielä keräävät rahaa seuroille, ei niissä toimiville ihmisille myymällä pullaa ja kauppaamalla sukkia. Joku roti!
Ei ne rahat seuralle mene. Meillä ainakin pöytäkirjan ja kellon pitäminen on vanhempien vastuulla, koska muuten se on joukkueen maksettava. Mistä joukkue maksaisi, jos sillä ei ole tuloja. Pöytäkirjan pitäjä on sitä paitsi useimmiten jonkun isä. Meillä kerätään turnauksiin rahaa. Niitä ei missään lajissa taida seurat maksaa. Viimeksi turnaus maksoi 150€/poika ruokineen ja majoituksineen. Edellinen turnaus päiväreissuina vain 45€. Pari vuotta joukkue on saanut kerättyä niin paljon rahaa, että noin puolet tulee itse maksettavaa. Kaikki pojat ei käy turnauksissa, eikä heidän vanhemmiltaan silloin edellytetä osallistumista rahan hankintaan.
Mihin ne rahat, jotka vanhemmat maksaa seuralle lapsen harrastusmaksuja ja turnaus- ja muita maksuja sitten menevät, jos seuralla ei ole rahaa?
Edustusjoukkueille, tietysti.
Ei mene, koska edustusjoukkueen ja junioritoiminnan kirjanpidot ovat erillisiä. Tilintarkastaja ei hyväksy minkäänlaisia ristiin meneviä maksuja.
Vierailija kirjoitti:
Seuran ehtoihin kannattaa laittaa hinta sille, ettei osallistu mitenkään seuran/joukkueen pyöritykseen. Sillä ylimääräisellä rahalla sitten kustannetaan vaikka niiden osallistujien lasten kuluja.
Siinä tapauksessa urheiluseurat olisivat pienen piirin käytössä, joita tuettaisiin yhteiskunnan varoin ja huippulahjakkaat lapset ja nuoret olisivat ulkopuolella, ellei vanhemmilla olisi rahaa tai aktiivisuutta osallistua seuran toimintaan perheen elämäntilanteesta vuoksi.
Kovin kevyt olisi siinä tapauksessa
Suomen urheilumenestys kansainvälisesti ja seurojen toiminta, jos sitä verrataan muihin maihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tehtäviä pidä jakaa niin, että yksi puhuu luokan edessä että tämmöisiä tehtäviä pitäisi tehdä ja muut mykkänä nyökyttelee ja liukeaa pois heti tilaisuuden tullen. Pitää ottaa jokainen käsittelyyn, tuijottaa tiukasti silmiin, esittää työlista ja sanoa "valitsetko näistä mitä teet", tai tehdä jopa etukäteen vuorolista, joka sitten viilataan kuntoon yhteisesti. Ei pidä antaa ihmisille tilaa väyryilyyn!
En tiedä, mitä on väyryily, mutta itselläni ei ole minkäänlaista auktoriteettia muihin vanhempiin nähden. Enkä uskaltaisi mennä komentamaan ketään. On ne käytöstavat osattava, vaikka kuinka olisi hommaa tehtävänä. Itsekö toimit noin vai huutelet sivusta ohjeita, kuinka on ainoa oikea tapa toimia?
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakko on harrastaa lajeja jotka sitoo noin paljon? Meillä lapset harrastaa karatea, treenit on 2-3 kertaa viikossa hyvien bussiyhteyksien päässä ja koko lukuvuosi maksaa 100-160 €/lapsi iästä riippuen. Vanhempien ei odoteta talkoilevan, treeneissä saa käydä just niin aktiivisesti tai harvoin kuin tahtoo jne. Treenien vetäjät on innokkaita vapaaehtoispohjalta toimivia harrastajia, joista useimmilla ei ole omia lapsia samassa seurassa.
Lisäksi kaikki lapset saa osallistua aina tasapuolisesti, eli ei käy niin että parhaat on jatkuvasti esillä huonojen jäädessä sivustaseuraajiksi. Paljon on tietysti treenien vetäjistä kiinni, mutta useimmat arvostaa enemmän yrittämistä ja halua oppia kuin osaamista ja lahjakkuutta. Vanhempi poikani on kömpelö erityislapsi ja sitäkin neuvotaan aina kärsivällisesti, kannustetaan yrittämään ja kehutaan onnistumisista.
Lasteni seura ei ole mikään harvinainen poikkeus budolajien joukossa. Suosittelenkin budolajeihin tutustumista kaikille niille, jotka tahtoo lastensa harrastavan urheiluseurassa ilman kalliita kustannuksia, hirveää talkoorumbaa tai tiukkaa sitoutumista joukkueen aikatauluihin.
Se karate ei sitten sido yhtään vai? Onko siellä palkatut valmentajat vai miten ei tarvita vapaaehtoistyötä? Pitääkin siirtää lapset sellaiseen lajiin, joka ei vaadi kuljettamista tai osallistumista. Meillä menee joka arki-ilta viikossa jäällä, eivätkä ole lapset tahtoneet muuhun harrastukseen siirtyä. Luistimet jalassa syntyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakko on harrastaa lajeja jotka sitoo noin paljon? Meillä lapset harrastaa karatea, treenit on 2-3 kertaa viikossa hyvien bussiyhteyksien päässä ja koko lukuvuosi maksaa 100-160 €/lapsi iästä riippuen. Vanhempien ei odoteta talkoilevan, treeneissä saa käydä just niin aktiivisesti tai harvoin kuin tahtoo jne. Treenien vetäjät on innokkaita vapaaehtoispohjalta toimivia harrastajia, joista useimmilla ei ole omia lapsia samassa seurassa.
Lisäksi kaikki lapset saa osallistua aina tasapuolisesti, eli ei käy niin että parhaat on jatkuvasti esillä huonojen jäädessä sivustaseuraajiksi. Paljon on tietysti treenien vetäjistä kiinni, mutta useimmat arvostaa enemmän yrittämistä ja halua oppia kuin osaamista ja lahjakkuutta. Vanhempi poikani on kömpelö erityislapsi ja sitäkin neuvotaan aina kärsivällisesti, kannustetaan yrittämään ja kehutaan onnistumisista.
Lasteni seura ei ole mikään harvinainen poikkeus budolajien joukossa. Suosittelenkin budolajeihin tutustumista kaikille niille, jotka tahtoo lastensa harrastavan urheiluseurassa ilman kalliita kustannuksia, hirveää talkoorumbaa tai tiukkaa sitoutumista joukkueen aikatauluihin.
Se karate ei sitten sido yhtään vai? Onko siellä palkatut valmentajat vai miten ei tarvita vapaaehtoistyötä? Pitääkin siirtää lapset sellaiseen lajiin, joka ei vaadi kuljettamista tai osallistumista. Meillä menee joka arki-ilta viikossa jäällä, eivätkä ole lapset tahtoneet muuhun harrastukseen siirtyä. Luistimet jalassa syntyneitä.
Tanssi on ainakin laji, jossa on opettajat ovat palkattuja työntekijöitä (yleensä ihan tanssinopettajan koulutuksen saaneet ja aikuisia).
Olen vain yhdessä yhdistyksessä mukana, ja se liittyy omiin harrastuksiini, ei lasten. Ihan sama meno sielläkin on; Kourallinen ihmisiä tekee kaiken, ja 1400 vapaamatkustelee. Eikä siinä vielä mitään, mutta se loputon vaatimusten ja valitusten määrä, jonka tekijät saavat palkakseen rivijäsenistöltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on tietysti urheiluseura, ja siellä juniorijoukkue. Tämän kevään loppuun osallistun ja se oli sitten siinä. Olen paikannut valmentajia treeneissä, ollut kuljettamassa junnuja peleihin, keitellyt kahvia, hakenut tavaraa buffaan, kysellyt sponsoreita, pyytänyt vaatetarjouksia, myynyt ja tilannut myytävää joukkueelle. Tämän monen vuoden avuliaisuuden jälkeen kypsyttää parikin asiaa. 1. Vanhemmat, jotka valittavat kaikesta. Viimeisin valituksen aihe oli väärän kokoinen peliasu. Jos tulee joukkueeseen kauden alkamisen jälkeen, voisi itse olla edes sen verran aktiivinen, että vaivautuu pyytämään joltakin lainaksi peliasun, että tietää tilata oikean koon. En minä kenenkään kokoa päätä. Edellinen valituksen aihe oli se, ettei joku saanut kyytiä peliin vieraspaikkakunnalle. Voi kun sekin vaatii vain vähän aktiivisuutta, että ajoissa alkaa kysellä, kenen autossa on tilaa! Eikä päivää ennen peliä.
2. Vanhemmat, jotka ei ilmoittaudu koskaan mihinkään. Ei ole aikaa tai "ei pysty" edes buffaa pitämään, toimitsijatehtävistä puhumattakaan. Joitain vanhempia ei näy pelipaikoillakaan. Kauden avauspalaverissa istuvat hiljaa nyökyttelemässä ja sen jälkeen kaikki hommat jätetään muille.ihmisillä on parempaa tekemistä.
Juujuu, antaa niitten teinien nussia ja pelata pleikkaria vaan. Pari rikostakaan nyt ei mitään tee.
Mulla on vanhempana kato parempaa tekemistä.
Ollaan reiluja ja jeesataan toinen toisiamme. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja erilaisia mahdollisuuksia osallistua.
Itsellänikin aikoinaan tilanteet vaihtelivat lasten iän, työpaikan ja perhetilanteen mukaan. Yhtenä vuotena osallistuin paljon talkoisiin ja olin joukkueenjohtajanakin, joinakin vuosina en voinut juuri lainkaan osallistua. Silloin olin kiitollinen siitä, että muut pystyivät jeesaamaan.
Täytyy ajatella niitä poikia ja tyttöjä ja sitä kuinka tärkeää on, että kaikki perhetilanteesta huolimatta voisivat osallistua. Jos oikein ottaa päähän ottaa aina vastuuta siitä naapurin maahanmuuttajaperheen vesasta, niin vastineeksi voisi ajatella, että on omalta osalta auttamassa tätä lasta veronmaksajaksi ja eläkkeitten kerryttäjäksi.
Ei pidä välittää laiskoiksi ajattelemista vanhemmista, vaan pitää välittää niistä lapsista, jotka harrastavat. Annetaan lapsille mahdollisuus vanhemmista huolimatta. Ja tietty voihan sitä itsekin silloin kieltäytyä, jos oikein keittää ja tuntee itsensä hyväksikäytetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autottomuudellaan kehuvan perheen lapsellekin kelpaa muiden kyyti, maksutta toki.
No, tämä on yleisestikin autottomien vika. Ollaan aina kärkkymässä kyytiä, koskaan ei tarjouduta antamaan mitään bensarahoja.
Ah. Vihreä harha. Se on niin hienoa olla autoton! Ei me mitään autoja tarvita! Kauppakin on ihan tuossa vieressä...
Paitsi että....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo nykyään on paljon lajeja, joihin varattomamman perheen lapsilla ei ole mitään saumaa.
Sitten voi tehdä jotain muuta.
On paljon asioita, joihin meidänkään perheellä ei ole saumaa vaikka ollaan molemmat töissä. Naapurilla on hienompi auto ja vene. Toisella uusi auto ja kesämökki. Meillä ei niihin ole minkäänlaista saumaa - kunhan omaa taloamme maksetaan ja jollain kotterolla kuljetaan.
Elämä on. Jääkiekkojoukkueessa pelaaminen ei ole mikään lasten perusoikeus, joka pitäisi sossun maksaa.
Totta.
Jääkiekko on muutenkin hölmö laji, varsinkin näin ilmastonmuutoksen aikaan. Pakkasta ei ole. Nyt me muut saamme kustantaa jumalattomien kalliiden hallien ylläpidon verorahoillamme. Ottaa ihan vähän päähän että esim. Turkuun suunnitellaan taas uutta jääkiekkohallia veronmaksajien maksettavaksi. Pakkastalvia ei ole ollut vuosiin.
On aika luopua jääkiekkoilusta, sen aika on jo mennyt.
Tietenkin paljastuu. Ystävälläni on parantumaton syöpä, joten hän leipoo hyvin heikossa kunnossa myyjäisiin. Onneksi hän on psyykkisesti terve, joten hän jaksaa leipoa.
Naapurin mt-potilas antaa rahaa keräyksiin eikä jätä lastensa kuluja muiden maksettaviksi.