Nyt loppui vapaaehtoistoiminta! Yhdet osallistuu ja toiset vapaamatkustaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko se lapsi on ängetä mihinkään seuraan? Kyllähän todella monet osaa harrastaa liikuntaa ihan ilman seuraakin. Ja vaikka kuinka olisi seurassa, se ei tarkoita sitä, että siitä lapsesta tulisi koskaan lahjakasta pelaajaa, suurimmasta osasta ei tulekaan. Joten hukkaan menee aika ja raha. Onhan se tietty vanhemmille hienoa kehua, että se meidän poika kun pelaa siinä ja siinä seurassa, ja taas on harkat ja taas on pelit ja voi miten on kiire. Meidän lapset on aina harrastanu liikuntaa ihan ilman seuroja: hiihtoa, luistelua, lenkkeilyä, pyöräilyä. Laskettelu ja kuntosali ainoat maksulliset harrastukset, ja niissäkin pystyy käymään silloin kun haluaa, ei ole pakko mennä jos on muuta tai esim. kokeisiin lukua. Koulu on kuitenkin se ykkönen.

Meillekin on selvää, että lapsemme ei tule koskaan olemaan tämän harrastuksensa kärkitasoa ja hän tietää sen itsekin. Harrastaa ihan harrastuksen vuoksi kun tykkää siitä. Hukkaan tämä talkoilu ja rahat eivät mene missään nimessä. Tulee liikunnan ilo ja riemu jota ei saa todellakaan luistelemalla kavereiden kanssa. Valmentajan kanssa oppii uusia asioita ja seurasta saa elinikäisiä ystäviä.

Miksi pakottaisin lapseni kuntosalille tai laskettelemaan kun ne eivät häntä kiinnosta pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuran ehtoihin kannattaa laittaa hinta sille, ettei osallistu mitenkään seuran/joukkueen pyöritykseen. Sillä ylimääräisellä rahalla sitten kustannetaan vaikka niiden osallistujien lasten kuluja.

Siinä tapauksessa urheiluseurat olisivat pienen piirin käytössä, joita tuettaisiin yhteiskunnan varoin ja huippulahjakkaat lapset ja nuoret olisivat ulkopuolella, ellei vanhemmilla olisi rahaa tai aktiivisuutta osallistua seuran toimintaan perheen elämäntilanteesta vuoksi.

Kovin kevyt olisi siinä tapauksessa

Suomen urheilumenestys kansainvälisesti ja seurojen toiminta, jos sitä verrataan muihin maihin.

Mitä ihmettä? Ei seuroissa mitään hyväntekeväisyyttä harrasteta toisten vanhempien selkänahasta tai lompakosta. Joskus lapselle voi hakea stipendiä tms. mutta muuten olisi hyvä harrastaa oman lompakon ja jaksamisen mukaan.

Minä tunnistan ilmiön, mitä useampi kirjoittaja on maininnut, nämä pahimmat vapaaehtoistyön/seuran toimintatapojen kritisoijat ovat yleensä niitä, jotka eivät vapaaehtoisesti tee yhtikäs mitään.

Eli valittavat kaikesta, jojo tekee kaiken väärin, seura tekee kaiken väärin ja valmentaja tekee kaiken väärin. Ja siihen ehkä valitus kustannuksista kaupan päälle. Ja koulupuolella kunnan pitäisi maksaa leirikoulu ja väärällä tavalla kerätään rahat.

Itse he eivät kuitenkaan tee juuri mitään asioiden parantamiseksi ja kaikki muut vanhemmat ovat ihan kypsinä valituksen kuuntelemiseen. Ja mitään käsitystä valittajilla ei ole siitä, kuinka paljon muut joutuvat tekemään hommia joukkueen eteen.

Yleensä iso osa vanhemmista on ihania, tekee ne mokkapalat valittamatta ja joskus jotain muutakin.

Seurapuolella on paljonkin kritisoimista, erityisesti tämä kustannusten järjetön nouseminen, mutta siihen ei muutosta pelkällä valittamisella saada

Meillä lapsi harrastaa, emme me vanhemmat. Maksanme mukisematta mitä pitää ja viemme kyllä vieraspeliin, mutta siinä on raja. Minusta tuo seuratouhu ei ole kivaa, enkä tykkää urheilusta noin niin kuin ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Kuka sun siellä on käskenyt häärätä.

Täytyy kyllä suoraan sanoa että EN YMMÄRRÄ YHTÄÄN VANHEMPIA JOTKA OSALLISTUVAT LAPSENSA HARRASTUSTOIMINTAAN. Eli ap:n kaltaisen kaltaisia ihmisiä. Eikö teillä ole omaa elämää. Lapsen harrastus on lapsen harrastus, antakaa sen olla rauhassa siellä harrastamassa ja kulkea itse harrastukseen ja sieltä pois. Se on urheiluseuran tehtävä kuljettaa jos peli on toisella paikkakunnalla.

Juuri teidänlaistenhan takia kaikki seuramaksutkin nousevat, idiootit. Tästä oli juuri viime vuonna juttua. Vanhemmat vaativat sitä ja tätä ja lietsovat toisiaan suurempiin vaatimuksiin. Mikä helvetti sellasia ihmisiä riivaa, se on vain harrastus. Huomaa että nämä vanhemmat ajattelevat että lapsesta on tultava suuri tähti, harrastuskin on pakkopullaa ja suorittamista.

Se on tämä yksi vanhempien "rotu" joka ei osaa muuta kuin päteä ja elää lapsen kautta, sama rotu sählää myös koulumaailmassa ja siellä vongutaan rahaa ja toimintaa.

Painukaa helvettiin lasten harrastuksista ja koulusta, ei ole teidän paikkanne.

Mun ei tulis mieleenkään mennä kyyläämään kun lapseni harrastaa, saati sotkeutua sen harrastuksen tarjoajan toimintaan. Ei ole minun työni. (Eikä harrastukseni).

Että näin...

Yhtään ei nosta jääkiekkojoukkueen kustannuksia kun jätetään ne vapaaehtoiset vanhemmat ringistä pois ja palkataan tilalle 20 toimihenkilöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on tietysti urheiluseura, ja siellä juniorijoukkue. Tämän kevään loppuun osallistun ja se oli sitten siinä. Olen paikannut valmentajia treeneissä, ollut kuljettamassa junnuja peleihin, keitellyt kahvia, hakenut tavaraa buffaan, kysellyt sponsoreita, pyytänyt vaatetarjouksia, myynyt ja tilannut myytävää joukkueelle. Tämän monen vuoden avuliaisuuden jälkeen kypsyttää parikin asiaa. 1. Vanhemmat, jotka valittavat kaikesta. Viimeisin valituksen aihe oli väärän kokoinen peliasu. Jos tulee joukkueeseen kauden alkamisen jälkeen, voisi itse olla edes sen verran aktiivinen, että vaivautuu pyytämään joltakin lainaksi peliasun, että tietää tilata oikean koon. En minä kenenkään kokoa päätä. Edellinen valituksen aihe oli se, ettei joku saanut kyytiä peliin vieraspaikkakunnalle. Voi kun sekin vaatii vain vähän aktiivisuutta, että ajoissa alkaa kysellä, kenen autossa on tilaa! Eikä päivää ennen peliä.

2. Vanhemmat, jotka ei ilmoittaudu koskaan mihinkään. Ei ole aikaa tai "ei pysty" edes buffaa pitämään, toimitsijatehtävistä puhumattakaan. Joitain vanhempia ei näy pelipaikoillakaan. Kauden avauspalaverissa istuvat hiljaa nyökyttelemässä ja sen jälkeen kaikki hommat jätetään muille.

Minulla taas risoo kaltaisesi jokapaikan höylä joka MUKA innoissaan talkoilee ja on suuna päänä joka paikassa, mutta sitten selän takana vinkuu, että muut eivät tee mitään ja itse pitää tehdä kaikki!

Moni haluaisi olla mukana ja tehdä NORMAALIN määrän talkoita, mutta teille ei mikään riitä jos ei ole joka päivä aamusta iltaan seuran asialla. Useilla on muutakin elämää, eikä ainoastaan eletä pelkästään seuralle!

Varainkeruu pitää hoitaa niin, että ne talkoilee jotka haluaa ja kuittaavat rahalla jotka haluaa!

 

Yleensä nämä aktiivit tietävät paljonko työtä tarvitaan niiden turnausten eteen ja tämä sinun normaalisia ei välttämättä riitä Vantaata pidemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä turhaan ota murheita AP. Jo omassa otsikossa taikasana, VAPAAEHTOISTOIMINTA. Jotkut vanhemmat ymmärtänyt sanan merkityksen, kokeile sinäkin.

Tämä on juuri se mikä aiheuttaa ongelmia, sillä vapaaehtoisuuteen ei perustu jos seura on sopinut yhteiset suunnitelmat taloudenpitoon ym eli aina osa vanhemmista jättää tekemättä ne omat hommansa vaikka jokaisen pelaajan vanhemmat on velvoitettu tekemään oma talkoohommansa.

Ne ketkä ei tee nauttivat samat edut kuin ne jotka joutuvat tekemään tuplasti asioita syystä ettei toiset tee.

Paljon on orpopoikia urheiluseuroissa tai ainakin näyttää ettei vanhempia ole olemassakaan.

Talkootoiminta on hyvä idea taustalla. Että ihmiset voivat rahan sijaan maksaa ajallaan. Mutta se ei saisi olla pakko. Henkilökohtaisesti käyn paljon mieluummin tekemässä sunnuntaina ylimääräisen työvuoron palkkaa vastaan kuin seison jossain myyjäisissä. Palkalla voin sitten kuitata harrastusmaksuja. Kaikilla ei tietenkään tätä mahdollisuutta ole ja he voivat sitten talkoilla maksaa harrastuksestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä turhaan ota murheita AP. Jo omassa otsikossa taikasana, VAPAAEHTOISTOIMINTA. Jotkut vanhemmat ymmärtänyt sanan merkityksen, kokeile sinäkin.

Tämä on juuri se mikä aiheuttaa ongelmia, sillä vapaaehtoisuuteen ei perustu jos seura on sopinut yhteiset suunnitelmat taloudenpitoon ym eli aina osa vanhemmista jättää tekemättä ne omat hommansa vaikka jokaisen pelaajan vanhemmat on velvoitettu tekemään oma talkoohommansa.

Ne ketkä ei tee nauttivat samat edut kuin ne jotka joutuvat tekemään tuplasti asioita syystä ettei toiset tee.

Paljon on orpopoikia urheiluseuroissa tai ainakin näyttää ettei vanhempia ole olemassakaan.

Talkootoiminta on hyvä idea taustalla. Että ihmiset voivat rahan sijaan maksaa ajallaan. Mutta se ei saisi olla pakko. Henkilökohtaisesti käyn paljon mieluummin tekemässä sunnuntaina ylimääräisen työvuoron palkkaa vastaan kuin seison jossain myyjäisissä. Palkalla voin sitten kuitata harrastusmaksuja. Kaikilla ei tietenkään tätä mahdollisuutta ole ja he voivat sitten talkoilla maksaa harrastuksestaan.

Voinko maksaa jollekin joka hoitelisi joukkueen juoksevat asiat? Kerro ihmeessä miten sen tekisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä turhaan ota murheita AP. Jo omassa otsikossa taikasana, VAPAAEHTOISTOIMINTA. Jotkut vanhemmat ymmärtänyt sanan merkityksen, kokeile sinäkin.

Tämä on juuri se mikä aiheuttaa ongelmia, sillä vapaaehtoisuuteen ei perustu jos seura on sopinut yhteiset suunnitelmat taloudenpitoon ym eli aina osa vanhemmista jättää tekemättä ne omat hommansa vaikka jokaisen pelaajan vanhemmat on velvoitettu tekemään oma talkoohommansa.

Ne ketkä ei tee nauttivat samat edut kuin ne jotka joutuvat tekemään tuplasti asioita syystä ettei toiset tee.

Paljon on orpopoikia urheiluseuroissa tai ainakin näyttää ettei vanhempia ole olemassakaan.

Talkootoiminta on hyvä idea taustalla. Että ihmiset voivat rahan sijaan maksaa ajallaan. Mutta se ei saisi olla pakko. Henkilökohtaisesti käyn paljon mieluummin tekemässä sunnuntaina ylimääräisen työvuoron palkkaa vastaan kuin seison jossain myyjäisissä. Palkalla voin sitten kuitata harrastusmaksuja. Kaikilla ei tietenkään tätä mahdollisuutta ole ja he voivat sitten talkoilla maksaa harrastuksestaan.

Voinko maksaa jollekin joka hoitelisi joukkueen juoksevat asiat? Kerro ihmeessä miten sen tekisit?

Sen verran luulisi löytyvän niitä talkoolaisia, että asiat hoituvat. Jos ei löydy, niin sitten on palkattava henkilö ja vanhemmille asetettava lasku sen mukaan. Markkinatalous päättää millä tasolla toiminta on järkevää pitää.

Kyllä elämä on sitten kovaa toisille... Tässä DDR-tyylisen vainoamisen kohteena joutuu vain pyörittelemään päätään sille, miten valtavia ongelmia tavallisilla ihmisillä on elämässään... :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tehtäviä pidä jakaa niin, että yksi puhuu luokan edessä että tämmöisiä tehtäviä pitäisi tehdä ja muut mykkänä nyökyttelee ja liukeaa pois heti tilaisuuden tullen. Pitää ottaa jokainen käsittelyyn, tuijottaa tiukasti silmiin, esittää työlista ja sanoa "valitsetko näistä mitä teet", tai tehdä jopa etukäteen vuorolista, joka sitten viilataan kuntoon yhteisesti. Ei pidä antaa ihmisille tilaa väyryilyyn! 

En tiedä, mitä on väyryily, mutta itselläni ei ole minkäänlaista auktoriteettia muihin vanhempiin nähden. Enkä uskaltaisi mennä komentamaan ketään. On ne käytöstavat osattava, vaikka kuinka olisi hommaa tehtävänä. Itsekö toimit noin vai huutelet sivusta ohjeita, kuinka on ainoa oikea tapa toimia?

Nakituksen voi hoitaa myös miellyttävästi ja ystävällisesti. USAssa tässä ollaan mestareita. Ollaan asuttu siellä ja tästä on omakohtaista käytännön kokemusta. Suomalaiselle toimii kai sitten parhaiten kunnon sanktiot. Meillä pursiseurassa on yövahtivuorot, pukkitalkoot jne. tehtävät pisteytetty ja jaetaan etukäteen jäsenistön kesken. Jos oma vuoro ei sovi, vaihdetaan toisen kanssa. Ellei osallistu tai jopa jättää väliin, siitä tulee kunnon sakkomaksu, niin iso ettei kukaan sitä ehdoin tahdoin ota. Hyvin toimii - seuran kulut ovat pysyneet pieninä ja tekemisen henki yllä. 

Seuratoiminta on nykyään aivan syvältä. Omassa lapsuudessani oli talkoita ja ne oli todella mukavia kun silloin paikalla oli kaikki ja myös vanhempia, touhuttiin yhdessä, syötiin talkoomakkaroita ja erityisen kivaa oli kun talkoilla maksettiin kuluja. 

No, sitten tuli tarjolle isompi talkoo ja kun epäiltiin ettei kaikki jaksa koko talvikautta käydä kerran viikossa talkoissa, sovittiin pisteistä, joita saa työtuntien mukaan. Laitontahan tämä oli, mutta pari kisareissua tuli heitettyä siten että matkat, osallistumiset, hotellit ja ruoatkin maksettiin. Kisoissa meni loistavasti kun hotelli oli lähtöviivan vieressä, niin sai aamupalan jälkeenkin vielä vetää siestaa eikä tarvinnut lähtöä istumaan autoon. Puoli tuntia ennen starttia kömmittiin ulos lämmittelemään ja valmistautumaan :)

Myöhemmin järkkäilin talkoita ja jäseniltä tuli epäilyjä ettei itse pääsisi käyttämään rahoja. Jotkut kommentoi "on meillä itsellä varaa maksaa kilpailumaksut". Kun ei tajuta talkoiden yhteishenkeä nostattavaa funktiota niin hajottaahan se koko porukkaa. Toisaalta, en itsekään oikein sulata talkoita, joissa järjestellään vaikka kaupan pulloja ja jokainen perhe käy siellä keskenään. Talkoot on parhaita kun tehdään porukalla, pidetään tauot porukalla ja ollaan yhdessä samalla. 

Kun itse olen kuullut näistä joukkuelajien vanhempia työllistävistä vaikutuksista niin ei ole innostanut viedä lasta sellaisen lajin pariin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko on harrastaa lajeja jotka sitoo noin paljon? Meillä lapset harrastaa karatea, treenit on 2-3 kertaa viikossa hyvien bussiyhteyksien päässä ja koko lukuvuosi maksaa 100-160 €/lapsi iästä riippuen. Vanhempien ei odoteta talkoilevan, treeneissä saa käydä just niin aktiivisesti tai harvoin kuin tahtoo jne. Treenien vetäjät on innokkaita vapaaehtoispohjalta toimivia harrastajia, joista useimmilla ei ole omia lapsia samassa seurassa.

Lisäksi kaikki lapset saa osallistua aina tasapuolisesti, eli ei käy niin että parhaat on jatkuvasti esillä huonojen jäädessä sivustaseuraajiksi. Paljon on tietysti treenien vetäjistä kiinni, mutta useimmat arvostaa enemmän yrittämistä ja halua oppia kuin osaamista ja lahjakkuutta. Vanhempi poikani on kömpelö erityislapsi ja sitäkin neuvotaan aina kärsivällisesti, kannustetaan yrittämään ja kehutaan onnistumisista.

Lasteni seura ei ole mikään harvinainen poikkeus budolajien joukossa. Suosittelenkin budolajeihin tutustumista kaikille niille, jotka tahtoo lastensa harrastavan urheiluseurassa ilman kalliita kustannuksia, hirveää talkoorumbaa tai tiukkaa sitoutumista joukkueen aikatauluihin.

Hah hah hah... Kuule nuo budolajit vasta sitookin. Vedin Aikidoseurassa treenejä 7 vuotta ja alkoi ketuttaa, kun meni 3 iltaa viikossa treeneissä, omat treenit päälle ja kisat, vyökokeet, kaiken maailman kissanristiäiset. Jumalaton määrä ilmaista talkootyötä.

Puhut ihan eri asiasta kuin minä. En puhunut aikuisten harrastuksesta vaan siitä, mitä lajia harrastavalta lapselta ja hänen vanhemmiltaan odotetaan. Karatea harrastavan lapsen ei tarvitse sitoutua treenaamaan aina kun läheisen häät tai hautajaiset ei sitä estä, eikä karatelapsen pullamössömamma edes pystyisi vetämään treenejä, kun ei osaa karatea. Toki sitä lapsiaan treeneihin kuskaavaa marjaliisaakin voidaan pyytää hätiin pitämään lapsia silmällä ja ohjaamaan niille pientä jumppaa, jos ohjaaja vaikka myöhästyy joskus. Mutta suurin osa meistä pullamössömammoista ei talkoile eikä meiltä odotetakaan sitä. Seura pyörii pääasiassa harrastajien voimin ja lapset vanhempineen saa nauttia suht halvasta ja huolettomasta harrastuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä turhaan ota murheita AP. Jo omassa otsikossa taikasana, VAPAAEHTOISTOIMINTA. Jotkut vanhemmat ymmärtänyt sanan merkityksen, kokeile sinäkin.

Tämä on juuri se mikä aiheuttaa ongelmia, sillä vapaaehtoisuuteen ei perustu jos seura on sopinut yhteiset suunnitelmat taloudenpitoon ym eli aina osa vanhemmista jättää tekemättä ne omat hommansa vaikka jokaisen pelaajan vanhemmat on velvoitettu tekemään oma talkoohommansa.

Ne ketkä ei tee nauttivat samat edut kuin ne jotka joutuvat tekemään tuplasti asioita syystä ettei toiset tee.

Paljon on orpopoikia urheiluseuroissa tai ainakin näyttää ettei vanhempia ole olemassakaan.

Talkootoiminta on hyvä idea taustalla. Että ihmiset voivat rahan sijaan maksaa ajallaan. Mutta se ei saisi olla pakko. Henkilökohtaisesti käyn paljon mieluummin tekemässä sunnuntaina ylimääräisen työvuoron palkkaa vastaan kuin seison jossain myyjäisissä. Palkalla voin sitten kuitata harrastusmaksuja. Kaikilla ei tietenkään tätä mahdollisuutta ole ja he voivat sitten talkoilla maksaa harrastuksestaan.

Kokemuksesta voin kertoa, että ei sinunkaan sunnuntaihilut paljon paina, jos ei ole ketään kuskiksi turnaukseen. Maksoi muuten 2 tilataksia 600 euroa edestakaiset kyydit. On se vaan niin mukava maksaa 180€ turnauksesta ja 60€ vielä taksikuluja päälle.

Kouluissa, luokissa on tehty alussa asti selväksi, että koulu ei saa maksaa kenellekkään mitään. 

Meillä on lasten luokalla kuitenkin tehty niin, että jos ei osallistu talkoisiin niin laittaa x summan tilille rahaa (raha määrä on siis sovittu). Tällöin asiat hoituvat 98 % paremmin, ei täydellisesti vieläkään :)

Samaa on ehdotettu myös urheiluseuroissa. On vanhempia jotka tekevät 60-70h/viikko töitä ja enenmmänkin. Näille on suotava myös se että jos haluavat maksaa talkoityönsä rahalla niin tämän pitäisi olla OK.

Itse kuulun siihen ryhmään että ylimääräistä rahaa ei ole ja teen mielellään talkootöitä. Lapsen mielestä ehkä välillä vähän liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä turhaan ota murheita AP. Jo omassa otsikossa taikasana, VAPAAEHTOISTOIMINTA. Jotkut vanhemmat ymmärtänyt sanan merkityksen, kokeile sinäkin.

Tämä on juuri se mikä aiheuttaa ongelmia, sillä vapaaehtoisuuteen ei perustu jos seura on sopinut yhteiset suunnitelmat taloudenpitoon ym eli aina osa vanhemmista jättää tekemättä ne omat hommansa vaikka jokaisen pelaajan vanhemmat on velvoitettu tekemään oma talkoohommansa.

Ne ketkä ei tee nauttivat samat edut kuin ne jotka joutuvat tekemään tuplasti asioita syystä ettei toiset tee.

Paljon on orpopoikia urheiluseuroissa tai ainakin näyttää ettei vanhempia ole olemassakaan.

Talkootoiminta on hyvä idea taustalla. Että ihmiset voivat rahan sijaan maksaa ajallaan. Mutta se ei saisi olla pakko. Henkilökohtaisesti käyn paljon mieluummin tekemässä sunnuntaina ylimääräisen työvuoron palkkaa vastaan kuin seison jossain myyjäisissä. Palkalla voin sitten kuitata harrastusmaksuja. Kaikilla ei tietenkään tätä mahdollisuutta ole ja he voivat sitten talkoilla maksaa harrastuksestaan.

Kokemuksesta voin kertoa, että ei sinunkaan sunnuntaihilut paljon paina, jos ei ole ketään kuskiksi turnaukseen. Maksoi muuten 2 tilataksia 600 euroa edestakaiset kyydit. On se vaan niin mukava maksaa 180€ turnauksesta ja 60€ vielä taksikuluja päälle.

Mikä olisi ollut vaihtoehto mielestäsi? Olitko siis ainoa, jolla oli mahdollisuus kyseisenä ajankohtana kyyditä omalla autollasi neljä (?) pelaajaa turnaukseen?

Ikävä juttu, muttei voi olettaa tai edellyttää, että kaikkien (tai yhdenkään) lasten vanhemmilla on auto käytössä ja vapaata töistä juuri turnauksen ajankohtana.

Vapaaehtoistyö on vapaaehtoistyötä, ei pakkotyötä.

Itse teen vapaaehtoistyötä eräässä yhdistyksessä sillä periaatteella, että teen vain sitä mitä itse haluan tehdä.

Kuulostaa ehkä itsekkäältä, mutta niinhän se vapaaehtoistyö toimii. Jokainen siihen osallistuva päättää itse minkälaisiin tehtäviin ja minkä verran haluaa ja pystyy osallistumaan.

Tämä niin paljon. Itse olen kahden juniorijoukkueen valmentaja (jalkapallo) ja kyllä alkaa pian loppumaan meidän seuran järjestämät piirisarjaturnaukset ja tästä syystä loppuu osallistuminen piirisarjaan. Siinä saa ihmetellä miksei se oma tulevaisuuden Ronaldo sitten pääsekään enää pelaamaan. Oikeasti ihmetyttää tämä vanhempien välinpitämättömyys. Lapsi tuodaan treeneihin ja kiireellä juostaan - autoon selaamaan puhelinta. EI keskustella valmentajien kanssa, ei seurata, miten treenit etenee. Ymmärrän kyllä, että joskus on kiire, eikä ehdi, mutta ei ole millään yhtälöllä mahdollista, että 18/20 pelaajan vanhemmista on niin kiireisiä joka kerta kun on treenit, ettei ehditä edes valmentajaa moikata, saati turnaukseen tulla toimitsemaan, pitämään kioskia tai edes kannustamaan omaa lastaan. Ja ei, meidän seuramme maksut eivät ole kalliit. Kausimaksu seuralle on 20€/puoli vuotta ja joukkueen maksu on 30€/puoli vuotta. Lisäksi sitten varusteet ja mahdolliset turnausmatkat (joille ei ole pakko osallistua).

Tää on nykyään ongelma lähes jokaisessa seurassa, ja tilanne on kärjistynyt siihen, että vanhemmat vaativat meitä valmentajia pitämään kioskia pystyssä turnausten ajan. Joo kuusi kertaa viikossa ilmaiseksi vedän 1,5h treenit ja lisäksi käyn ohjaamassa pelit, niin en todellakaan enää ala vanhempien hommia vielä tekemään. Teen tätä hommaa täysin näiden lasten takia, on aivan mahtavaa seurata kehitystä ja lasten iloa, mutta monet kerrat olen harkinnut lopettamista vanhempien vuoksi. VIimeisessä vanhempainpalaverissa oli lopulta 5 vanhempaa paikalla, kun kyselyn mukaan kyseinen ilta sopi lähes jokaiselle vanhemmalle. Sitten ihmetellään, kun päätimme nostaa kausimaksun hintaa, jotta saamme katettua piirisarjan osallistumismaksun. Ja talkoita ei tietenkään haluta tehdä. Itse kyllä lapsena muistan, että joukkueelle kerättiin joka vuosi rahaa lahjapaketoinnilla, lakumyynnillä ja vastaavilla.

Jalkapallo on suhteellisen halpa laji harrastaa, mutta harrastustoiminnan ja joukkueen/seuran ylläpitäminen on todella kallista. Vaikka valmentajat eivät ottaisi senttiäkään palkkaa, pelien tuomarit maksaa, hallivuorot ja kenttävuorot maksavat, ensiaputarvikkeet maksavat, liivit ja pallot maksaa, lisenssit maksaa....Näin suosittua lajia ei todellakaan pitäisi rajata vain varakkaille, vaan kaikki halukkaat pitää saada mukaan. Ja siihen vaadittaisiin aivan oikeasti myös vanhempien panostusta.

Niinpä niin kirjoitti:

Kouluissa, luokissa on tehty alussa asti selväksi, että koulu ei saa maksaa kenellekkään mitään. 

Meillä on lasten luokalla kuitenkin tehty niin, että jos ei osallistu talkoisiin niin laittaa x summan tilille rahaa (raha määrä on siis sovittu). Tällöin asiat hoituvat 98 % paremmin, ei täydellisesti vieläkään :)

Samaa on ehdotettu myös urheiluseuroissa. On vanhempia jotka tekevät 60-70h/viikko töitä ja enenmmänkin. Näille on suotava myös se että jos haluavat maksaa talkoityönsä rahalla niin tämän pitäisi olla OK.

Itse kuulun siihen ryhmään että ylimääräistä rahaa ei ole ja teen mielellään talkootöitä. Lapsen mielestä ehkä välillä vähän liikaa.

Voi että kun olisi niin helppoa. Valitettavasti tämä on kuitenkin vastoin lakeja, ja jos joku vanhemmista tästä kantelee, niin tulee kovat sakot seuralle. Toki tämän pystyy kiertämään jollain tapaa, en nyt ihan muista millä tavalla. Talkootyöllä kerättyä rahaa ei siis saa "korvamerkata" vaan ne käytännössä tulee käyttää jokaisen joukkueen pelaajan hyödyksi.

Niinpä niin kirjoitti:

Kouluissa, luokissa on tehty alussa asti selväksi, että koulu ei saa maksaa kenellekkään mitään. 

Meillä on lasten luokalla kuitenkin tehty niin, että jos ei osallistu talkoisiin niin laittaa x summan tilille rahaa (raha määrä on siis sovittu). Tällöin asiat hoituvat 98 % paremmin, ei täydellisesti vieläkään :)

Samaa on ehdotettu myös urheiluseuroissa. On vanhempia jotka tekevät 60-70h/viikko töitä ja enenmmänkin. Näille on suotava myös se että jos haluavat maksaa talkoityönsä rahalla niin tämän pitäisi olla OK.

Itse kuulun siihen ryhmään että ylimääräistä rahaa ei ole ja teen mielellään talkootöitä. Lapsen mielestä ehkä välillä vähän liikaa.

Ei tuo kouluvertaus oikein istu. Ainakin joukkueharrastuksissa kuljettamista riittää, kuten myös joukkueenjohtamista, valmentamista, tiedottamista, toimitsijatöitå. Varainkeruu on vain yksi pieni osa-alue. Koulussa koulutyö on ilmaista, eikä sinne vanhempien työpanosta tarvita edes joka kuukausi.