Lue keskustelun säännöt.
Nyt loppui vapaaehtoistoiminta! Yhdet osallistuu ja toiset vapaamatkustaa.
08.01.2018 |
Kyseessä on tietysti urheiluseura, ja siellä juniorijoukkue. Tämän kevään loppuun osallistun ja se oli sitten siinä. Olen paikannut valmentajia treeneissä, ollut kuljettamassa junnuja peleihin, keitellyt kahvia, hakenut tavaraa buffaan, kysellyt sponsoreita, pyytänyt vaatetarjouksia, myynyt ja tilannut myytävää joukkueelle. Tämän monen vuoden avuliaisuuden jälkeen kypsyttää parikin asiaa. 1. Vanhemmat, jotka valittavat kaikesta. Viimeisin valituksen aihe oli väärän kokoinen peliasu. Jos tulee joukkueeseen kauden alkamisen jälkeen, voisi itse olla edes sen verran aktiivinen, että vaivautuu pyytämään joltakin lainaksi peliasun, että tietää tilata oikean koon. En minä kenenkään kokoa päätä. Edellinen valituksen aihe oli se, ettei joku saanut kyytiä peliin vieraspaikkakunnalle. Voi kun sekin vaatii vain vähän aktiivisuutta, että ajoissa alkaa kysellä, kenen autossa on tilaa! Eikä päivää ennen peliä.
2. Vanhemmat, jotka ei ilmoittaudu koskaan mihinkään. Ei ole aikaa tai "ei pysty" edes buffaa pitämään, toimitsijatehtävistä puhumattakaan. Joitain vanhempia ei näy pelipaikoillakaan. Kauden avauspalaverissa istuvat hiljaa nyökyttelemässä ja sen jälkeen kaikki hommat jätetään muille.
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Autottomuudellaan kehuvan perheen lapsellekin kelpaa muiden kyyti, maksutta toki.
No, tämä on yleisestikin autottomien vika. Ollaan aina kärkkymässä kyytiä, koskaan ei tarjouduta antamaan mitään bensarahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tekee säännön, että jokainen kuljettaa oman poikansa/tyttönsä vieraspeleihin ja turnauksiin, eiköhän hetkessä lopu marina kyydeistä? Mitään puffettia ei oo pakko pitää. Se tarkoittaa sitten muutaman satasen enemmän vanhempien kukkarosta, mutta jos joukkueessa on vaikka 15 ? pelaajaa, ei siihen pariin kymppiin/nuppi normaalin ihmisen talous kaadu.
Buffetti on palvelua yleisöllle. Kiva hörpätä kahvit kun käy vieraspelissä.
Itse olin ihan mielelläni noissa vapaaehtoistehtävissä. Sen sijaan petyin siihen että lastenkin joukkuessaa jotku valmentajat ovat liian tosissaan ja "kaikki pelaa" on vain juhlapuhetta, joka ei toteudu käytännössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tekee säännön, että jokainen kuljettaa oman poikansa/tyttönsä vieraspeleihin ja turnauksiin, eiköhän hetkessä lopu marina kyydeistä? Mitään puffettia ei oo pakko pitää. Se tarkoittaa sitten muutaman satasen enemmän vanhempien kukkarosta, mutta jos joukkueessa on vaikka 15 ? pelaajaa, ei siihen pariin kymppiin/nuppi normaalin ihmisen talous kaadu.
Just tässä ketjussa kerrottiin, miten kallista kaikki seuratoiminta on nykyään. Ja sä sitten lisäät vielä eriarvoisuutta noilla "säännöilläs".
Ootko tullut ajatelleeksi, ettei kaikilla ole edes autoa? Normaali on myös yksinhuoltaja, jolla useita lapsia. Näistä sun "parista kympistä" per kersa voi jo talous kaatuakin.
Jo nykyään on paljon lajeja, joihin varattomamman perheen lapsilla ei ole mitään saumaa.Ei oo saumaa, mut onko se muiden asia? Jos ei porukka oo kiinnostunut osallistumaan keräämään varoja, niin sitten ei oo, ja jätetään ne puffetit pitämättä.
Meidän pojan luokka ei tee mitään. Joka vuosi maksetaan 50€ luokkaretkirahastoon. Enemmistön päätös. Myyjäisiin ei halua kukaan, ja mitään ei haluttu ottaa myytäväksi, niin tuon kanssa on elettävä.
Jalkapallopelissä buffetti on enemmän palvelua yleisölle kuin rahankeruuta. Koulun myyjäiset ovat pelkää rahankeruuta. Ensin leivot mokkapaloja, sitten olet myymässä niitä ja lopuksi vielä ostat ne itse. Ei mitään järkeä. Tavaran myynti taas on törkeää pisnestä sille joka ne tavarat toimittaa myytäväksi, tuollainen pitäisi kieltää lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autottomuudellaan kehuvan perheen lapsellekin kelpaa muiden kyyti, maksutta toki.
No, tämä on yleisestikin autottomien vika. Ollaan aina kärkkymässä kyytiä, koskaan ei tarjouduta antamaan mitään bensarahoja.
Tuo on yleistämistä. Kun olin äitiyslomalla, ja luovuttiin pienten tulojen takia autosta, kyllä meidän perhe maksoi joka kerta kyytirahan, kun poika kulki toisten kyydeillä vieraspeleissä pitkin Uuttamaata.
Kun se seuratoiminta ei nyt vain ole vanhempien ainoa nakki. Meillä kaksi lasta, kahden lapsen harrastukset ja seuratoiminta, kummankin lapsen leirikoulurahankeräykset ja lisäksi vielä oman työn puolesta (olen opettaja) samaa rahankeruuta. Ei vain aika riitä!
Leivon kyllä mokkapalani, kuskaan itse lapseni, mies osallistuu isomman lapsen harrastuksen valmennukseen mutta pakko sanoa, että kyllä ottaa päähän ne jatkuvat toimitsijantehtävät ja rahankeräystempaukset. Viime vuonna esim. olen ollut toimitsijana 10 kertaa, leiponut mokkapaloja ainakin 10 pellillistä, seissyt myymässä näitä tuotteita kahdesti, ostanut vessapaperia, kynttilöitä, keksirasioita, suklaarasioita ja sukkia, hoitanut perheen arjen, kun mies on kaikki illat ja viikonloput kiinni noissa valmennuskuvioissa ja kuskannut molempia lapsia peleihin joka viikonloppu (miehellä tietysti aina eri peliryhmä kuin missä meidän poika pelaa).
Kaikissa vanhempainilloissa minä olen se, joka toivoo, että hommat hoidettaisiin vain rahalla. Kun aika ei riitä. Kun oma jaksaminen ei riitä. Kyseessä on LASTEN harrastus ja tuntuu vain niin kohtuuttomalta, että koko ajan pitäisi olla tekemässä lisää. En ehdi itse harrastaa mitään, vaikka minimillä menen eli en tee koskaan mitään vapaaehtoista vaan vain ne pakolliset kuviot.
Ihailen teitä, jotka jaksatte ja haluatte panostaa lastenne harrastuksiin, mutta kaikilla ei vain ole samaa paloa. Kun istun toimitsijana lauantain, jää minulta rästiin niin työasioita, siivoushommia kuin omat harrastuksenikin. Ja sunnuntaina pitää olla taas kuskinhommissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukin voi harrastaa mitä haluaa. Jos tykkäät toimia urheiluseurassa niin ok. Ellet, niin sekin ok.
Lapsille voi antaa kehittävämpääkin tekemistä kuin juosta jossain pallon perässä. naama punaisena karjuvan valmentajan egon toteuttajana. Pääsevät sitten vanhemmatkin vähemmällä. Lapsi voi harrastaa liikuntaa omaehtoisesti ja aikaa jää paljon muillekin harrastuksille ja aivan vaan rentoutumiselle koulun käynnin vastapainoksi.
Älä turhaan ota murheita AP. Jo omassa otsikossa taikasana, VAPAAEHTOISTOIMINTA. Jotkut vanhemmat ymmärtänyt sanan merkityksen, kokeile sinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työnantaja muuten arvottaa tuon toimeliaisuuden korkealle, "koska sitä kautta syntyy liiketoimintaa edistäviä suhteita..."
Jollain konttorikonemyyjällä noin voi ollakin. Mutta hyvä noin.
Vierailija kirjoitti:
Jo nykyään on paljon lajeja, joihin varattomamman perheen lapsilla ei ole mitään saumaa.
Sitten voi tehdä jotain muuta.
On paljon asioita, joihin meidänkään perheellä ei ole saumaa vaikka ollaan molemmat töissä. Naapurilla on hienompi auto ja vene. Toisella uusi auto ja kesämökki. Meillä ei niihin ole minkäänlaista saumaa - kunhan omaa taloamme maksetaan ja jollain kotterolla kuljetaan.
Elämä on. Jääkiekkojoukkueessa pelaaminen ei ole mikään lasten perusoikeus, joka pitäisi sossun maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä turhaan ota murheita AP. Jo omassa otsikossa taikasana, VAPAAEHTOISTOIMINTA. Jotkut vanhemmat ymmärtänyt sanan merkityksen, kokeile sinäkin.
Tämä on juuri se mikä aiheuttaa ongelmia, sillä vapaaehtoisuuteen ei perustu jos seura on sopinut yhteiset suunnitelmat taloudenpitoon ym eli aina osa vanhemmista jättää tekemättä ne omat hommansa vaikka jokaisen pelaajan vanhemmat on velvoitettu tekemään oma talkoohommansa.
Ne ketkä ei tee nauttivat samat edut kuin ne jotka joutuvat tekemään tuplasti asioita syystä ettei toiset tee.
Paljon on orpopoikia urheiluseuroissa tai ainakin näyttää ettei vanhempia ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne kouluilla. Osa leipoo, kauppaa tuotteita, osallistuu myyjäisiin jne. - ja osa kuppaa kylmästi muiden työtä ja oma lapsi pääsee ilmaiseksi joka paikkaan.
Joillain meillä on moraali kunnossa, mutta osa on huijareita.
Järkevintä on, että lintsarivanhemmat maksavat omien lastensa osuuden.
Joskus on myös näin että innokkaimmat leipojat ovat retkien suunnittelijoita. Kaikki oppilaat eivät halua viikon luokkaretkiä, kaikki vanhemmat eivät ehdi lähes viikoittain mukaan johonkin kötinään. Sellainen retki olisi riittävä, että nuoret saisi itse kerättyä rahat siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi tässä harrastaa, lapsi vai vanhempi?
Meidän perheessä kaikki harrastaa. Soittoharrastuksen takia on kuljetettava 100 km 2 kertaa viikossa. Jalkapallossa taas on kiertävät vuorot, joka perheen on tehtävä tietty määrä. Yhdessä käydään laskettelemassakin, koska rinteitä ei ole lähellä.
T: 3 lapsen äiti pikkukaupungista
Ja luonto kiittää
Omalta osaltani on todettava, että 15v osallistunut koulun leivontaan ym rahankeräykseen ja äärettömän kyllästynyt koko hommaan.
Siellä on yliaktiivisia ensimmäisen lapsen koulunkäynnin aloittaneita vanhempia joilla riittää intoa touhuta ja eivät ymmärrä yhtään miten kypsiä on toiset ketkä vuosia pyörinyt siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä turhaan ota murheita AP. Jo omassa otsikossa taikasana, VAPAAEHTOISTOIMINTA. Jotkut vanhemmat ymmärtänyt sanan merkityksen, kokeile sinäkin.
Tämä on juuri se mikä aiheuttaa ongelmia, sillä vapaaehtoisuuteen ei perustu jos seura on sopinut yhteiset suunnitelmat taloudenpitoon ym eli aina osa vanhemmista jättää tekemättä ne omat hommansa vaikka jokaisen pelaajan vanhemmat on velvoitettu tekemään oma talkoohommansa.
Ne ketkä ei tee nauttivat samat edut kuin ne jotka joutuvat tekemään tuplasti asioita syystä ettei toiset tee.
Paljon on orpopoikia urheiluseuroissa tai ainakin näyttää ettei vanhempia ole olemassakaan.
Sitten on otsikko harhaanjohtava...
Itselläni ei yksinkertaisesti ole aikaa panostaa seuratoimintaan. Lapsi kuitenkin haluaa harrastaa tiettyä urheilulajia.
Työpäiväni ovat niin pitkiä, että lähden kotoa klo 6.45 ja tulen takaisin klo 20.45. Viikonloppuisin töitä on vain toisena päivänä (la tai su), mutta sen vapaan päivän haluan oikeasti olla kotona ja tehdä kotitöitä. Miehen päivät ovat viikolla lyhyet, mutta viikonloppuisin hän taas tekee pitkiä vuoroja.
Lapsen kaverin perhe on auttanut meitä paljon kuljetuksissa ja muussakin urheiluharrastukseen liittyvässä. Me taas koitamme ostaa heille välillä esim. leffaliput koko perheelle, annamme bensarahaa ja otamme heidän lapsensa meille yökylään aina silloin tällöin.
Aina kun se on mahdollista, katsomme pelejä ja koitamme muutenkin kannustaa lasta harrastuksessaan. Töitä emme voi kuitenkaan lopettaa sen takia, emmekä tällä hetkellä vähentääkään. Sen verran vaativa ja hektinen on tämän hetken työelämä, jossa uusia ei palkata, vaan vanhat joutuvat tekemään kahden ihmisen työt.
Seurassa urheileminen on valitettavasti monesti juuri sitä että osa vapaa matkustaa ja osa on pakkotyössä jatkuvasti.
Oma isäni vetää jatkuvasti treenejä muiden puolesta. Minä olen lopettanut kauan sitten joukkueessa harrastamisen ja silti tulee jatkuvati soittoja että etkö voisi tulla paistamaan makkaraa, leipoa mokkpaloja, hakea limsaa Lidlistä jne.
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne kouluilla. Osa leipoo, kauppaa tuotteita, osallistuu myyjäisiin jne. - ja osa kuppaa kylmästi muiden työtä ja oma lapsi pääsee ilmaiseksi joka paikkaan.
Joillain meillä on moraali kunnossa, mutta osa on huijareita.
Järkevintä on, että lintsarivanhemmat maksavat omien lastensa osuuden.
Talkoot ja vapaaehtoistoiminta on nimensä mukaisesti vapaaehtoisia eikä niihin voi ketään pakottaa. Jos ei halua että kulut maksetaan suoraan vanhempien pussista,on turha valittaa etteivät kaikki osallistu vapaaehtoistoimintaan. Sillä ei ole moraalin kanssa mitään tekemistä. Maksan mielelläni oman lapseni osuuden, mutta en tule todellakaan mihinkään myyjäisiin kuluttamaan vähäistä vapaa-aikaani.
Meille suomalaisille on tuollainen vapaaehtoistoiminta aika vaikeata, se "joku muu" yleensä saa yksin tehdä työt, ja ei varmastikaan saa siitä kiitosta vaan valitusta tai jopa kateutta.
Entä sitten kun joku yhdistys tai järjestö saakin paljon rahaa keräyksellä tai vaikka yhteiskunnallista rahoitusta: Johtokunta lähtee vierailulle Pariisiin tutkimaan paikallisia kissojen pelastustaloja.
Ihan pakko on ollut jättäytyä pois kiinnostavistakin seuroista, voi sitä paskanpuhumista takanapäin ja joku hullu kaikkitietävä aina siellä kokouksissa haluaa yksinään määrätä mitä tehdään. Käykääpä vaikka jonkun karavaanariseuran kokouksessa.
Tai poliittisissa yhdistyksissä, junttalistoja kiertää, ketä pitää äänestää ja vedetään mattoa toisen alta pois.
Köyhillekin voidaan kerätä ruokaa ja vaatteita, jotkut varastavat parhaat lahjoitetuista itselleen, jos ei niin toiset vähintäänkin epäilevät niin tehdy,
Itse yritän päästä aina helpolla näistä vapaaehtoistoiminnasta. Pitkät työmatkat ja työpäivät vievät voimat, joten ylimääräiseen ei hirvittävästi jää aikaa. Mutta jos on jotain sovittu, niin ne kyllä teen esim. myyn tavaroita, hoidan buffettivuoroni jne. Mutta mitään ylimääräistä en.
Näitä hiljaisia puurtajia ei kukaan huomaa ennen kuin puurtaja lopettaa. Olen mukana eräässä yhdistyksessä, jossa tällainen puurtaja muutti pois. Käsittämättömän paljon hän oli tehnyt sellaista hommaa jota kukaan ei ollut tajunnutkaan. Tosin usein tällaisilla puurtajilla on myös aikaa ja intoa siihen.
Aika paljon taitaa vaatia sosiaalisia taitoja tuo seuratoiminta ap:n kuvauksen perusteella. Minusta tuntuu, että monilla ei ole riittävän hyvät sosiaaliset kyvyt. Suomalaiset ovat jurottajakansaa. Ei kaikista todellakaan ole joukkueen kahvilaan myyjäksi tai kysymään sponsoreita.