Nyt loppui vapaaehtoistoiminta! Yhdet osallistuu ja toiset vapaamatkustaa.
Kyseessä on tietysti urheiluseura, ja siellä juniorijoukkue. Tämän kevään loppuun osallistun ja se oli sitten siinä. Olen paikannut valmentajia treeneissä, ollut kuljettamassa junnuja peleihin, keitellyt kahvia, hakenut tavaraa buffaan, kysellyt sponsoreita, pyytänyt vaatetarjouksia, myynyt ja tilannut myytävää joukkueelle. Tämän monen vuoden avuliaisuuden jälkeen kypsyttää parikin asiaa. 1. Vanhemmat, jotka valittavat kaikesta. Viimeisin valituksen aihe oli väärän kokoinen peliasu. Jos tulee joukkueeseen kauden alkamisen jälkeen, voisi itse olla edes sen verran aktiivinen, että vaivautuu pyytämään joltakin lainaksi peliasun, että tietää tilata oikean koon. En minä kenenkään kokoa päätä. Edellinen valituksen aihe oli se, ettei joku saanut kyytiä peliin vieraspaikkakunnalle. Voi kun sekin vaatii vain vähän aktiivisuutta, että ajoissa alkaa kysellä, kenen autossa on tilaa! Eikä päivää ennen peliä.
2. Vanhemmat, jotka ei ilmoittaudu koskaan mihinkään. Ei ole aikaa tai "ei pysty" edes buffaa pitämään, toimitsijatehtävistä puhumattakaan. Joitain vanhempia ei näy pelipaikoillakaan. Kauden avauspalaverissa istuvat hiljaa nyökyttelemässä ja sen jälkeen kaikki hommat jätetään muille.
Kommentit (157)
Itse olet ristisi kantaaksesi ottanut. En ole ikinä ymmärtänyt näitä ihmisiä, jotka haalii ja hamuaa itselleen tolkuttomasti tehtäviä ja sitten alkavat valittaa, että tekemistä on liikaa, muut eivät osallistu jne. Kyse on vapaaehtoistyöstä ja lapsesi, ei sinun harrastuksesta. Voit lopettaa heti, kun siltä tuntuu.
Oma periaatteeni on lapsen harrastuksessa ollut se vanha kunnon kuljeta, kustanna ja kannusta. Kerran tai kaksu kauden aikana saatan pitää pelipöytäkirjaa tai leipoa jotakin buffettiin. Pääsääntöisesti ajattelen kumminkin niin, että lapseni harrastaa, en minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi tässä harrastaa, lapsi vai vanhempi?
Meidän perheessä kaikki harrastaa. Soittoharrastuksen takia on kuljetettava 100 km 2 kertaa viikossa. Jalkapallossa taas on kiertävät vuorot, joka perheen on tehtävä tietty määrä. Yhdessä käydään laskettelemassakin, koska rinteitä ei ole lähellä.
T: 3 lapsen äiti pikkukaupungistaJa luonto kiittää
Sielltähän se pakollinen kaupunkivihreä löytyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantaja muuten arvottaa tuon toimeliaisuuden korkealle, "koska sitä kautta syntyy liiketoimintaa edistäviä suhteita..."
Jollain konttorikonemyyjällä noin voi ollakin. Mutta hyvä noin.
Lapsen jalkapallojoukkueen vanhemmissa on paljon "parempaa väkeä", johtajia, yrittäjiä, lääkäreitä jne. Itsellekkin on ollut jo ihan käytännön hyötyä tuntea näitä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo nykyään on paljon lajeja, joihin varattomamman perheen lapsilla ei ole mitään saumaa.
Sitten voi tehdä jotain muuta.
On paljon asioita, joihin meidänkään perheellä ei ole saumaa vaikka ollaan molemmat töissä. Naapurilla on hienompi auto ja vene. Toisella uusi auto ja kesämökki. Meillä ei niihin ole minkäänlaista saumaa - kunhan omaa taloamme maksetaan ja jollain kotterolla kuljetaan.
Elämä on. Jääkiekkojoukkueessa pelaaminen ei ole mikään lasten perusoikeus, joka pitäisi sossun maksaa.
Totta.
Jääkiekko on muutenkin hölmö laji, varsinkin näin ilmastonmuutoksen aikaan. Pakkasta ei ole. Nyt me muut saamme kustantaa jumalattomien kalliiden hallien ylläpidon verorahoillamme. Ottaa ihan vähän päähän että esim. Turkuun suunnitellaan taas uutta jääkiekkohallia veronmaksajien maksettavaksi. Pakkastalvia ei ole ollut vuosiin.
On aika luopua jääkiekkoilusta, sen aika on jo mennyt.
Voitko vähän avata että miten jäähallit liittyy mielestäsi pakkastalviin tai niiden puuttumiseen?
Meidän perheessä on ensi vuonna sekä alakoululaisen että yläkoululaisen leirikoulu. Näiden lisäksi molempien harrastuksissa on kisamatkoja kotimaassa ja ulkomailla.
Jos emme harrastaisi minkäänlaista varainkeräystä niin kustannukset olisivat vielä suuremmat kuin tällä hetkellä ovat. Toki urheilupuolella kustannukset jo nyt kovat.
Ymmärrän näkökannan, että ylimääräistä aikaa ei ole ja "kaikki rahalla". Täytyy kuitenkin miettiä sitä, että ihmisillä on eri taloustilanteita ja se 300 euron leirikoulun maksaminen omasta pussista ei ole kaikille mikään pikkunakki.
On ikävää, jos urheiluseuroissa ei kohta ole kuin varakkaiden lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne kouluilla. Osa leipoo, kauppaa tuotteita, osallistuu myyjäisiin jne. - ja osa kuppaa kylmästi muiden työtä ja oma lapsi pääsee ilmaiseksi joka paikkaan.
Joillain meillä on moraali kunnossa, mutta osa on huijareita.
Järkevintä on, että lintsarivanhemmat maksavat omien lastensa osuuden.[/quote
Olin vuosia parin urheiluseuran tilintarkastajana ja edelleen ihmittelen, mihin kaikkeen tätä sirkusta tarvitaan ja kauas on menty urheiluseurojen alkulähteiltä, sillä nykyään vanhemmat kilpailevat vain toistensa kanssa eikä alkuperäinen idea lapsen liikkumisen ilosta ja riemusta enää totoudu, vaan se on bisnestä parhaimmillaan ja lapsista yritetään jo pienestä pitäen tehdä huippu-urheilijoita, eikä siellä ole sijaa, vähemmän lahjakkaille tai jos vanhemmilla ei ole aikaa ja resursseja antaa vapaa-aikaan.
Näinhän ei ollut kun urheiluseuroja perustettiin 50-70-luvun kulta-aikana, vaan se oli lapsilåhtöistä, jossa nautittiin liikunnasta, vaatimattomasti.
Ja kun naiset tuli mukaan, alkoi jumalaton munkkien ja mokkapalojen myynti, jolla toiminnassa ei ole mitään taloudellista merkitystä, mutta niillä saadaan sivallettua ja syyllistää niin nuoria, kuin heidän vanhempiaan.Minusta urheiluseurat pitäisi palauttaa siihen toiminta-ajatukseen, mihin ne ovat alkuperäisesti perustettu ja tarjota lapsille liikkumisen iloa, ilman nykyistä sirkusta ja talkoot pitäisi olla lapsilähtöisiä, eikä sinne vanhempia tarvita pullistelemaan tai liikuttamaan sädekehäänsä.
Juuri näistä syistä luovuin urheiluseurojen vapaaehtoistyötä, kun sivusta seurasin sitä sirkusta.
Väität toimineesi tilintarkastajana. Sitten varmaan tajuat, millaisia summia pienenkin seuran pystyssä pysyminen vaatii vuosittain? Siihen eivät jäsenmaksut riitä.
Tästä syystä meidän lapsella on harrastus josta vanhemmat selviää rahalla ja kyydeillä. Se on lapsen harrastus, ei meidän vanhempien.
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakko on harrastaa lajeja jotka sitoo noin paljon? Meillä lapset harrastaa karatea, treenit on 2-3 kertaa viikossa hyvien bussiyhteyksien päässä ja koko lukuvuosi maksaa 100-160 €/lapsi iästä riippuen. Vanhempien ei odoteta talkoilevan, treeneissä saa käydä just niin aktiivisesti tai harvoin kuin tahtoo jne. Treenien vetäjät on innokkaita vapaaehtoispohjalta toimivia harrastajia, joista useimmilla ei ole omia lapsia samassa seurassa.
Lisäksi kaikki lapset saa osallistua aina tasapuolisesti, eli ei käy niin että parhaat on jatkuvasti esillä huonojen jäädessä sivustaseuraajiksi. Paljon on tietysti treenien vetäjistä kiinni, mutta useimmat arvostaa enemmän yrittämistä ja halua oppia kuin osaamista ja lahjakkuutta. Vanhempi poikani on kömpelö erityislapsi ja sitäkin neuvotaan aina kärsivällisesti, kannustetaan yrittämään ja kehutaan onnistumisista.
Lasteni seura ei ole mikään harvinainen poikkeus budolajien joukossa. Suosittelenkin budolajeihin tutustumista kaikille niille, jotka tahtoo lastensa harrastavan urheiluseurassa ilman kalliita kustannuksia, hirveää talkoorumbaa tai tiukkaa sitoutumista joukkueen aikatauluihin.
Jokin teillä maksaa nuo tilat ja vakuutukset, koska muutaman kymmenen(?) lapsen 100€:n jäsenmaksuilla ei taatusti kateta tila- ja välinemenoja. Jostakin ne lisärahatkin tuolle seuralle tulevat. Jokin on tainnut mennä ohi, ellei tila ole lahjoitettu ja jäsenmaksut mene suoraan valmentajalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne kouluilla. Osa leipoo, kauppaa tuotteita, osallistuu myyjäisiin jne. - ja osa kuppaa kylmästi muiden työtä ja oma lapsi pääsee ilmaiseksi joka paikkaan.
Joillain meillä on moraali kunnossa, mutta osa on huijareita.
Järkevintä on, että lintsarivanhemmat maksavat omien lastensa osuuden.
Joskus on myös näin että innokkaimmat leipojat ovat retkien suunnittelijoita. Kaikki oppilaat eivät halua viikon luokkaretkiä, kaikki vanhemmat eivät ehdi lähes viikoittain mukaan johonkin kötinään. Sellainen retki olisi riittävä, että nuoret saisi itse kerättyä rahat siihen.
Meillä on ainakin näin. Osa luokan vanhemmista tahtoo luokalle ikimuistoisia maksullisia aktiviteetteja ties kuinka kaukana, joita varten täytyy kerätä rahaa ahkeralla talkoilulla. Osalle riittäisi hyvin luokkaretki lähimetsään, kaupungin virkistysalueelle tms. Miksi me ilmaisten/halpojen vaihtoehtojen kannattajat jouduttaisiin leipomaan, pakkomyymään vessapapereita yms. tai maksamaan retkestä josta ei haluta maksaa?
Ei sekään olisi oikein, että me jätettäisiin lapsemme pois koko kouluvuoden kohokohdasta. Luokkaretken on tarkoitus olla koko luokan yhteinen juttu, ja jos osa vanhemmista tahtoo lapsilleen kalliita aktiviteetteja, asian voi järjestää sotkematta koulua mukaan kuvioon.
Halvemmaksi tulee, kun järjestää kalliit aktiviteetit koulun kautta. Samalla saa mukelolleen kaverit mukaan. Aika moni käyttää seuratoimintaa tai vanhempaintoimikuntaa omien kiinnostusten toteuttamiseen. Tämä on se ydin miksi ylipäätään on aktiiveja missään. Koulussa on se ongelma, että siellä on kaikkien lapsien pakko käydä ja on väärin edellyttää aktiivisuutta kaikilta. Seuratyössä se on yleensä edellytys harrastamiselle, mutta kenenkään ei ole pakko liittyä seuraan.
Kuka sun siellä on käskenyt häärätä.
Täytyy kyllä suoraan sanoa että EN YMMÄRRÄ YHTÄÄN VANHEMPIA JOTKA OSALLISTUVAT LAPSENSA HARRASTUSTOIMINTAAN. Eli ap:n kaltaisen kaltaisia ihmisiä. Eikö teillä ole omaa elämää. Lapsen harrastus on lapsen harrastus, antakaa sen olla rauhassa siellä harrastamassa ja kulkea itse harrastukseen ja sieltä pois. Se on urheiluseuran tehtävä kuljettaa jos peli on toisella paikkakunnalla.
Juuri teidänlaistenhan takia kaikki seuramaksutkin nousevat, idiootit. Tästä oli juuri viime vuonna juttua. Vanhemmat vaativat sitä ja tätä ja lietsovat toisiaan suurempiin vaatimuksiin. Mikä helvetti sellasia ihmisiä riivaa, se on vain harrastus. Huomaa että nämä vanhemmat ajattelevat että lapsesta on tultava suuri tähti, harrastuskin on pakkopullaa ja suorittamista.
Se on tämä yksi vanhempien "rotu" joka ei osaa muuta kuin päteä ja elää lapsen kautta, sama rotu sählää myös koulumaailmassa ja siellä vongutaan rahaa ja toimintaa.
Painukaa helvettiin lasten harrastuksista ja koulusta, ei ole teidän paikkanne.
Mun ei tulis mieleenkään mennä kyyläämään kun lapseni harrastaa, saati sotkeutua sen harrastuksen tarjoajan toimintaan. Ei ole minun työni. (Eikä harrastukseni).
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä on ensi vuonna sekä alakoululaisen että yläkoululaisen leirikoulu. Näiden lisäksi molempien harrastuksissa on kisamatkoja kotimaassa ja ulkomailla.
Jos emme harrastaisi minkäänlaista varainkeräystä niin kustannukset olisivat vielä suuremmat kuin tällä hetkellä ovat. Toki urheilupuolella kustannukset jo nyt kovat.
Ymmärrän näkökannan, että ylimääräistä aikaa ei ole ja "kaikki rahalla". Täytyy kuitenkin miettiä sitä, että ihmisillä on eri taloustilanteita ja se 300 euron leirikoulun maksaminen omasta pussista ei ole kaikille mikään pikkunakki.
On ikävää, jos urheiluseuroissa ei kohta ole kuin varakkaiden lapsia.
Tahtoo vaan olla että nämä vähävaraiset, jotka haluaisivat rahoittaa toimintaa talkoilla, ovat sellaisia perässävedettäviä, jotka eivät kuitenkaan itse kykene organisoimaan ja vetämään vapaaehtoistoimintaa. Eli heidän rahojaan säästääkseen jonku muun pitäisi tehdä jotain jolla saadaan kerttyä varoja.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on tietysti urheiluseura, ja siellä juniorijoukkue. Tämän kevään loppuun osallistun ja se oli sitten siinä. Olen paikannut valmentajia treeneissä, ollut kuljettamassa junnuja peleihin, keitellyt kahvia, hakenut tavaraa buffaan, kysellyt sponsoreita, pyytänyt vaatetarjouksia, myynyt ja tilannut myytävää joukkueelle. Tämän monen vuoden avuliaisuuden jälkeen kypsyttää parikin asiaa. 1. Vanhemmat, jotka valittavat kaikesta. Viimeisin valituksen aihe oli väärän kokoinen peliasu. Jos tulee joukkueeseen kauden alkamisen jälkeen, voisi itse olla edes sen verran aktiivinen, että vaivautuu pyytämään joltakin lainaksi peliasun, että tietää tilata oikean koon. En minä kenenkään kokoa päätä. Edellinen valituksen aihe oli se, ettei joku saanut kyytiä peliin vieraspaikkakunnalle. Voi kun sekin vaatii vain vähän aktiivisuutta, että ajoissa alkaa kysellä, kenen autossa on tilaa! Eikä päivää ennen peliä.
2. Vanhemmat, jotka ei ilmoittaudu koskaan mihinkään. Ei ole aikaa tai "ei pysty" edes buffaa pitämään, toimitsijatehtävistä puhumattakaan. Joitain vanhempia ei näy pelipaikoillakaan. Kauden avauspalaverissa istuvat hiljaa nyökyttelemässä ja sen jälkeen kaikki hommat jätetään muille.
Minulla taas risoo kaltaisesi jokapaikan höylä joka MUKA innoissaan talkoilee ja on suuna päänä joka paikassa, mutta sitten selän takana vinkuu, että muut eivät tee mitään ja itse pitää tehdä kaikki!
Moni haluaisi olla mukana ja tehdä NORMAALIN määrän talkoita, mutta teille ei mikään riitä jos ei ole joka päivä aamusta iltaan seuran asialla. Useilla on muutakin elämää, eikä ainoastaan eletä pelkästään seuralle!
Varainkeruu pitää hoitaa niin, että ne talkoilee jotka haluaa ja kuittaavat rahalla jotka haluaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantaja muuten arvottaa tuon toimeliaisuuden korkealle, "koska sitä kautta syntyy liiketoimintaa edistäviä suhteita..."
Jollain konttorikonemyyjällä noin voi ollakin. Mutta hyvä noin.
Tiedän aika monta johtavassa asemassa olevaa koutsia ja futisjunnun vanhempaa...tämä tosin pääkaupunkiseudulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on tietysti urheiluseura, ja siellä juniorijoukkue. Tämän kevään loppuun osallistun ja se oli sitten siinä. Olen paikannut valmentajia treeneissä, ollut kuljettamassa junnuja peleihin, keitellyt kahvia, hakenut tavaraa buffaan, kysellyt sponsoreita, pyytänyt vaatetarjouksia, myynyt ja tilannut myytävää joukkueelle. Tämän monen vuoden avuliaisuuden jälkeen kypsyttää parikin asiaa. 1. Vanhemmat, jotka valittavat kaikesta. Viimeisin valituksen aihe oli väärän kokoinen peliasu. Jos tulee joukkueeseen kauden alkamisen jälkeen, voisi itse olla edes sen verran aktiivinen, että vaivautuu pyytämään joltakin lainaksi peliasun, että tietää tilata oikean koon. En minä kenenkään kokoa päätä. Edellinen valituksen aihe oli se, ettei joku saanut kyytiä peliin vieraspaikkakunnalle. Voi kun sekin vaatii vain vähän aktiivisuutta, että ajoissa alkaa kysellä, kenen autossa on tilaa! Eikä päivää ennen peliä.
2. Vanhemmat, jotka ei ilmoittaudu koskaan mihinkään. Ei ole aikaa tai "ei pysty" edes buffaa pitämään, toimitsijatehtävistä puhumattakaan. Joitain vanhempia ei näy pelipaikoillakaan. Kauden avauspalaverissa istuvat hiljaa nyökyttelemässä ja sen jälkeen kaikki hommat jätetään muille.ihmisillä on parempaa tekemistä.
No mitä lapsi siellä urheiluseurassa tekee, jos se huonompaa tekemistä? Lapsi toiseen harrastukseen, joka ei vaadi vanhemmilta ajallista panostusta. Probelm solved!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autottomuudellaan kehuvan perheen lapsellekin kelpaa muiden kyyti, maksutta toki.
No, tämä on yleisestikin autottomien vika. Ollaan aina kärkkymässä kyytiä, koskaan ei tarjouduta antamaan mitään bensarahoja.
Tuo on yleistämistä. Kun olin äitiyslomalla, ja luovuttiin pienten tulojen takia autosta, kyllä meidän perhe maksoi joka kerta kyytirahan, kun poika kulki toisten kyydeillä vieraspeleissä pitkin Uuttamaata.
Taidatte ole poikkeus. Mä en ole koskaan bensarahoja saanut. Yleinen ajatus on, että kuitenkin olette samaan suuntaan menossa.
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon taitaa vaatia sosiaalisia taitoja tuo seuratoiminta ap:n kuvauksen perusteella. Minusta tuntuu, että monilla ei ole riittävän hyvät sosiaaliset kyvyt. Suomalaiset ovat jurottajakansaa. Ei kaikista todellakaan ole joukkueen kahvilaan myyjäksi tai kysymään sponsoreita.
Juurikin näin! Meidän pojan seurassa on pari vanhempaa jotka joka kerta vinkuvat, että kaikki nyt vaan reippaasti kauppoihin "kerjäämään" arpajaispalkintoja. Juu.. en ole todellakaan menossa kerjuulle yhteenkään kauppaan, minusta ei ole siihen...
Olen toki seisonut puffassa ja ohjannut liikennettä, mutta mitään arpoja tai muuta krääsää en suostu tyrkyttämään väkisin työ/ystäväporukalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo nykyään on paljon lajeja, joihin varattomamman perheen lapsilla ei ole mitään saumaa.
Sitten voi tehdä jotain muuta.
On paljon asioita, joihin meidänkään perheellä ei ole saumaa vaikka ollaan molemmat töissä. Naapurilla on hienompi auto ja vene. Toisella uusi auto ja kesämökki. Meillä ei niihin ole minkäänlaista saumaa - kunhan omaa taloamme maksetaan ja jollain kotterolla kuljetaan.
Elämä on. Jääkiekkojoukkueessa pelaaminen ei ole mikään lasten perusoikeus, joka pitäisi sossun maksaa.
Totta.
Jääkiekko on muutenkin hölmö laji, varsinkin näin ilmastonmuutoksen aikaan. Pakkasta ei ole. Nyt me muut saamme kustantaa jumalattomien kalliiden hallien ylläpidon verorahoillamme. Ottaa ihan vähän päähän että esim. Turkuun suunnitellaan taas uutta jääkiekkohallia veronmaksajien maksettavaksi. Pakkastalvia ei ole ollut vuosiin.
On aika luopua jääkiekkoilusta, sen aika on jo mennyt.
Voitko vähän avata että miten jäähallit liittyy mielestäsi pakkastalviin tai niiden puuttumiseen?
Jäähalleja lisätään sitä mukaa, kun ulkojäiden käyttömahdollisuudet vähenevät. Ja näiden hallien rakentamisen ja ylläpidon maksavat veronmaksajat. Ja nuo hallit vasta epäekologisia ovat!
Koko jääkiekkohömpötys on nyt kestänyt aikansa. Sitä intoilua on nyt kestänyt se muutama vuosikymmen, mutta nyt riittää jo. On aika harjoitella vaikka yleisurheilua, jossa menestyminen katsotaan kansainvälisestikin jonkin arvoisena. Jääkiekon tusinamestaruuksia ei arvosta kukaan, paitsi kuppilan kundit.
Vierailija kirjoitti:
Kuka sun siellä on käskenyt häärätä.
Täytyy kyllä suoraan sanoa että EN YMMÄRRÄ YHTÄÄN VANHEMPIA JOTKA OSALLISTUVAT LAPSENSA HARRASTUSTOIMINTAAN. Eli ap:n kaltaisen kaltaisia ihmisiä. Eikö teillä ole omaa elämää. Lapsen harrastus on lapsen harrastus, antakaa sen olla rauhassa siellä harrastamassa ja kulkea itse harrastukseen ja sieltä pois. Se on urheiluseuran tehtävä kuljettaa jos peli on toisella paikkakunnalla.
Juuri teidänlaistenhan takia kaikki seuramaksutkin nousevat, idiootit. Tästä oli juuri viime vuonna juttua. Vanhemmat vaativat sitä ja tätä ja lietsovat toisiaan suurempiin vaatimuksiin. Mikä helvetti sellasia ihmisiä riivaa, se on vain harrastus. Huomaa että nämä vanhemmat ajattelevat että lapsesta on tultava suuri tähti, harrastuskin on pakkopullaa ja suorittamista.Se on tämä yksi vanhempien "rotu" joka ei osaa muuta kuin päteä ja elää lapsen kautta, sama rotu sählää myös koulumaailmassa ja siellä vongutaan rahaa ja toimintaa.
Painukaa helvettiin lasten harrastuksista ja koulusta, ei ole teidän paikkanne.
Mun ei tulis mieleenkään mennä kyyläämään kun lapseni harrastaa, saati sotkeutua sen harrastuksen tarjoajan toimintaan. Ei ole minun työni. (Eikä harrastukseni).
Ihan mielenkiinnosta kysyisin? Kuka sun mielestä tekee sen näkymättömän taustatyön, jota urheilujoukkueissa ja seuroissa tehdään? Tiedätkö mitä näihin tehtäviin sisältyy?
Vierailija kirjoitti:
Kuka sun siellä on käskenyt häärätä.
Täytyy kyllä suoraan sanoa että EN YMMÄRRÄ YHTÄÄN VANHEMPIA JOTKA OSALLISTUVAT LAPSENSA HARRASTUSTOIMINTAAN. Eli ap:n kaltaisen kaltaisia ihmisiä. Eikö teillä ole omaa elämää. Lapsen harrastus on lapsen harrastus, antakaa sen olla rauhassa siellä harrastamassa ja kulkea itse harrastukseen ja sieltä pois. Se on urheiluseuran tehtävä kuljettaa jos peli on toisella paikkakunnalla.
Juuri teidänlaistenhan takia kaikki seuramaksutkin nousevat, idiootit. Tästä oli juuri viime vuonna juttua. Vanhemmat vaativat sitä ja tätä ja lietsovat toisiaan suurempiin vaatimuksiin. Mikä helvetti sellasia ihmisiä riivaa, se on vain harrastus. Huomaa että nämä vanhemmat ajattelevat että lapsesta on tultava suuri tähti, harrastuskin on pakkopullaa ja suorittamista.Se on tämä yksi vanhempien "rotu" joka ei osaa muuta kuin päteä ja elää lapsen kautta, sama rotu sählää myös koulumaailmassa ja siellä vongutaan rahaa ja toimintaa.
Painukaa helvettiin lasten harrastuksista ja koulusta, ei ole teidän paikkanne.
Mun ei tulis mieleenkään mennä kyyläämään kun lapseni harrastaa, saati sotkeutua sen harrastuksen tarjoajan toimintaan. Ei ole minun työni. (Eikä harrastukseni).
Wau.
Oletko ihan tosissasi?
LOL