Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin naimisiin mutta mies ei ''VIELÄ''
Ollaan oltu yhdessä yli 10 vuotta, seurustelemaan alettiin 18 vuotiaina. Tilanne on se että itse haluaisin jo naimisiin. Olen aina tiennyt haluavani naimisiin ja luulin että niin mieskin. Alkuseurustelun ajan oli ihan okei että minua ei kosittu, sillä olinhan kuitenkin vasta päälle parikymppinen. Nyt kuitenkin kun ikää alkaa tulemaan ja itsestä tuntuu että ajatus jo erittäin tervetulleelta, tuntuu hölmöltä että mies ei haluakkaan.
Olemme puhuneet tästä asiasta ja enemmän ja vähemmän vuoden ajan, joka kerta vastaus on sama ''en ol vielä valmis'', ''odotan sitä tunnetta että haluan mennä''. Tämä kuulostaa karulta ja kerran purskahdin itkuun, että tarkoittaako se sitä että odottaa vain jotain parempaa naista, että hän ei olisi varma minusta. Kuitenkin vakuuttaa että kyse ei ole siitä ja haluaa kyllä olla minun kanssani. En siis tajua enää yhtään.
Onko muita ketkä olisi päässeet yli ''hääkuumeesta'' ja olisi silti elänyt saman tyypin kanssa onnellisesti? Itseä vaan pelottaa että suhde päättyy katkeruuteen ja/ tai mies heti tämän jälkeen löytää toisen jonka kihlaa. Että vika olisi oikeasti minussa.
Kommentit (130)
No yli 10 v olette jo olleet yhdessä ja mies vielä "odottaa sitä tunnetta"? Ei tuo nyt oikeen hyvältä kuulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta hyvältä. Mies ei ilmeisesti koe saavansa sinun kanssa solmittavan avioliiton myötä mitään lisäarvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
...luulin, että mieskin.
Ja se että mies "vakuuttaa" sitä ja tätä ei tarkoita mitään.Se sanoo mitä nainen haluaa kuulla.
Vika ei ole sinussa vaan miehen pelkuruudessa. Monet miehet pelkäävät sitoutumista ja sitten selittelevät kaiken maailman tekosyitä. Joko ei oo rahaa tai ei vielä oikee aika ja mitä kaikkee.
Mä olin exäni kanssa 8 vuotta josta viimeiset 4 vuotta odottelin häitä. Aina sano kanssa että myöhemmin, myöhemmin. Ei niitä häitä sitten koskaan tullut. Kyllästyin odottelemaan lopulta ja vaihdoin miestä ja nyt oon ihanan miehen kanssa joka kihlas mut ensimmäisen vuoden aikana. Molemmista tuntuu nyt oikeelta.
Tää mun exä on edelleen sinkku eikä varmaan koskaan vakiinnu. Sääli että tuhlasin niin paljon hyvää nuoruuttani miehen kanssa jota ei pätkääkään kiinnostanu mun onnellisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ehkä halua kanssasi naimisiin tai ei halua sellaisia häitä kuin sinä. Tai ei halua käyttää rahaa häihin tai jotain.
Vierailija kirjoitti:
Haluat naimisiin...miksi?
Oikeusturvan takia? Mun äidin ystävältä kuoli mies sairaskohtaukseen. Olivat yhdessä olleet ja asuneet vuosikaudet, mutta eivät naimisissa. Mies kuoli kuitenkin yllättäen ja aika nuorena joku 60v joten testamenttia tai muutakaan ei ollut.
Koko omaisuus meni edellisessä suhteessa syntyneelle pojalle. Nainen joutu ulos heidän yhteisestä kodista. Leskellä olisi sentään asumisoikeus, mutta avoliitossa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies saa jo kaiken mitä haluaa avoliitosta. Avioliitto toisi vain taloudellista ja juridista sitoutumista eli haittaisi eroamista.
Sun pitää ottaa taka-askelia suhteessanne, jos haluat, että mies haluaa sitoutua. Ensimmäuseksi muuta erillee. Jatkakaa toki silti seurustelua. Jos sekään ei auta, niin on aika alkaa deittailla myös muita miehiä.
Joku varmasti alapeukuttaa, mutta tämä on ainoa vaihtoehto, ellet halua hukata loppuelämääsi. Olet jo kolmikymppinen eli aikaa perheenperustamiseen ei paljon ole.
Haluan itse naimisiin pääasiassa kahdesta syystä. Ensimäinen on käytännön asia, sillä olemme suunnitelleet asunnon ostoa sekä lapsia (tässä kohtaa olisi juridisesti helpompi). Toinen syy on romanttisempi, eli tahtoisin olla naimisissa rakastamani miehen kanssa.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhde on vakiintunut jo 10 vuoden kohdalla eikä suuria ihastumisen tunteita yleensä enää tuolloin koeta. En tiedä mitä tunnetta miehesi sitten odottaa. Jotain elämää suurempaa rakkautta? Miehesi ei taida olla ihan realisti tai sitten hän valehtelee sinulle.
Etköhän sinä ole katsellut ja odottanut tarpeeksi. Toinen ei halua kanssasi naimisiin. Varmasti vaikea sitä on hyväksyä ja tunnustaa, mutta näin se nyt vaan on.
Oma mieheni halusi kihloihin puolen vuoden seurustelun jälkeen ja naimisiin siitä puolen vuoden kuluttua. Minua itseäni tämä vauhti vähän hirvitti, mutta mies oli vakuuttava ja onnellisia ollaan oltu naimisissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat naimisiin...miksi?
Oikeusturvan takia? Mun äidin ystävältä kuoli mies sairaskohtaukseen. Olivat yhdessä olleet ja asuneet vuosikaudet, mutta eivät naimisissa. Mies kuoli kuitenkin yllättäen ja aika nuorena joku 60v joten testamenttia tai muutakaan ei ollut.
Koko omaisuus meni edellisessä suhteessa syntyneelle pojalle. Nainen joutu ulos heidän yhteisestä kodista. Leskellä olisi sentään asumisoikeus, mutta avoliitossa ei.
Tästä syystä en ole mennyt naimisiin. Lasten perintö kuuluu heille ja minulla on oma selustan turva tätäkin varten.
Kuulostaa pahalta, anteeksi nyt vain.
Olimme exän kanssa miltei 7 vuotta yhdessä, viimeisinä vuosina kymmenkunta ihmistä kysyi että koska menemme naimisiin. Emme mene, emme halua, vastasimme.
Kas kummaa, nyt yli neljä vuotta sen suhteen päättymisestä olemme kumpikin naimisissa uuden kumppanin kanssa. Koska se tuntui oikealta. N31
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat naimisiin...miksi?
Oikeusturvan takia? Mun äidin ystävältä kuoli mies sairaskohtaukseen. Olivat yhdessä olleet ja asuneet vuosikaudet, mutta eivät naimisissa. Mies kuoli kuitenkin yllättäen ja aika nuorena joku 60v joten testamenttia tai muutakaan ei ollut.
Koko omaisuus meni edellisessä suhteessa syntyneelle pojalle. Nainen joutu ulos heidän yhteisestä kodista. Leskellä olisi sentään asumisoikeus, mutta avoliitossa ei.
Itse en ainakaan tekisi lapsia avoliittoon tai muutenkaan hankkisi yhteistä omaisuutta. Avioehdolla tietenkin voi rajata jotain ettei erossa mene toisen lypsämiseksi, mutta en haluaisi olla se joka kuolemantapauksessa jää puille paljaille tai se joka on vuosia taloudellisesti ottanut takkiin, hoitanut lapset ja mahdollistanut miehen uran ja erotessa huomaa että kaikki omaisuus onkin miehen.
Olen ehkä kylmä realisti, mutta näitä asioita jokaisen pitäisi miettiä. Puolet avioliitoista päättyy eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluat naimisiin...miksi?
Oikeusturvan takia? Mun äidin ystävältä kuoli mies sairaskohtaukseen. Olivat yhdessä olleet ja asuneet vuosikaudet, mutta eivät naimisissa. Mies kuoli kuitenkin yllättäen ja aika nuorena joku 60v joten testamenttia tai muutakaan ei ollut.
Koko omaisuus meni edellisessä suhteessa syntyneelle pojalle. Nainen joutu ulos heidän yhteisestä kodista. Leskellä olisi sentään asumisoikeus, mutta avoliitossa ei.
Olisiko kannattanut tehdä? Elämässä, kun ei ennustettavuutta ole suunnitelma pitää olla myös eron, kuoleman, työttömyyden, yms varalle. Jss ap menee naimisiin ja hän laittaa kaikki samaa koriin, eikä ota yhtään sitä huomioon että tämäkään suhde ei tule hautaan asti kestämään. Juridiikka ei pelasta yksin ketään.
Mies ei halua naimisiin kanssasi eikä lapsia kanssasi. Itselläkin oli kymmenen vuotta suhdetta takana kun yhtäkkiä tajusin, että mies on täysin tyytyväinen tilanteeseen eikä halua sitoutua minuun mitenkään, puheistaan huolimatta.
Erottiin ja mies meni naimisiin ja teki lapsen uuden tyttöystävän kanssa. Itsekin löysin hyvän miehen heti, meillä on pari lasta ja sovittuna koska mennään naimisiin. (Lapset tehtiin ensin koska ikä jo painaa ja ei ollut varmuutta tärppääkö enää kovin helposti.)
Vierailija kirjoitti:
Haluan itse naimisiin pääasiassa kahdesta syystä. Ensimäinen on käytännön asia, sillä olemme suunnitelleet asunnon ostoa sekä lapsia (tässä kohtaa olisi juridisesti helpompi). Toinen syy on romanttisempi, eli tahtoisin olla naimisissa rakastamani miehen kanssa.
-AP
Etenkin ne lapset on mieheltä vielä suurempi "ei vielä"-vedätys,niitä saisit odottaa loppuikäsi.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei halua kanssasi naimisiin. Ainakaan vielä. Miksi sinä haluat? Sinulla on ilmeisesti suhteestanne epävarmuus, jonka haluat paikata virallistamalla sen virallisimmalla mahdollisella tavalla. Ei se epävarmuus sillä katoa.