Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin naimisiin mutta mies ei ''VIELÄ''
Ollaan oltu yhdessä yli 10 vuotta, seurustelemaan alettiin 18 vuotiaina. Tilanne on se että itse haluaisin jo naimisiin. Olen aina tiennyt haluavani naimisiin ja luulin että niin mieskin. Alkuseurustelun ajan oli ihan okei että minua ei kosittu, sillä olinhan kuitenkin vasta päälle parikymppinen. Nyt kuitenkin kun ikää alkaa tulemaan ja itsestä tuntuu että ajatus jo erittäin tervetulleelta, tuntuu hölmöltä että mies ei haluakkaan.
Olemme puhuneet tästä asiasta ja enemmän ja vähemmän vuoden ajan, joka kerta vastaus on sama ''en ol vielä valmis'', ''odotan sitä tunnetta että haluan mennä''. Tämä kuulostaa karulta ja kerran purskahdin itkuun, että tarkoittaako se sitä että odottaa vain jotain parempaa naista, että hän ei olisi varma minusta. Kuitenkin vakuuttaa että kyse ei ole siitä ja haluaa kyllä olla minun kanssani. En siis tajua enää yhtään.
Onko muita ketkä olisi päässeet yli ''hääkuumeesta'' ja olisi silti elänyt saman tyypin kanssa onnellisesti? Itseä vaan pelottaa että suhde päättyy katkeruuteen ja/ tai mies heti tämän jälkeen löytää toisen jonka kihlaa. Että vika olisi oikeasti minussa.
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika ei ole sinussa vaan miehen pelkuruudessa. Monet miehet pelkäävät sitoutumista ja sitten selittelevät kaiken maailman tekosyitä. Joko ei oo rahaa tai ei vielä oikee aika ja mitä kaikkee.
Mä olin exäni kanssa 8 vuotta josta viimeiset 4 vuotta odottelin häitä. Aina sano kanssa että myöhemmin, myöhemmin. Ei niitä häitä sitten koskaan tullut. Kyllästyin odottelemaan lopulta ja vaihdoin miestä ja nyt oon ihanan miehen kanssa joka kihlas mut ensimmäisen vuoden aikana. Molemmista tuntuu nyt oikeelta.
Tää mun exä on edelleen sinkku eikä varmaan koskaan vakiinnu. Sääli että tuhlasin niin paljon hyvää nuoruuttani miehen kanssa jota ei pätkääkään kiinnostanu mun onnellisuus.
Hei oikeesti nyt vähän jotain rajaa noihin vaatimuksiin sille, mitä muiden pitää tehdä sulle, jotta SÄ oisit onnellinen! Ai mennä kanssasi naimisiin!? Oletko vähän itsekeskeinen huomioh)ora primadonna? Ei kenenkään elämäntehtävä tai velvollisuus ole tehdä sinua MILLÄÄN LAILLA onnelliseksi, siitä olet vastuussa vain sinä itse.
Kyllä mä haluun tehdä mun miehen onnelliseksi ja arvostaa hänen unelmiaan ja tarpeitaan. Toivon toki että saisin samaa takaisin.
Odella tyhmä asenne. Toivottavasti miehesi oikein hyväksikäyttää tätä asennettasi sinussa, eikä anna sulle millimetriäkään takaisin. Toivottavasti oikein isosti hyväksikäyttää typeryyttäsi ja naiviuttasi. Toivottavasti sitten itket yksinäsi aikanaan paskassa autossa, huolehtien yksin lapsista, kodista ja kaikesta, kun miehesi makaa sohvalla mielenkiintonsa sinuun menettäneenä ja roikkuu netissä. Siitäs saisit.
Mikä ihme sua risoo? Mulla on ihana mies joka huolehtii mun onnellisuudesta ja mä hänen. Oo vaan kade.
No ehkä paremmin huolehtisit omasta onnellisuudestasi IHAN ITSE, etköhän sä itse tiedä parhaiten mistä tulet onnelliseksi, eikä se toinen. Ja jos se toinen ei huolehdikaan sitten mielesäsi tarpeeksi onnellisuudestasi sinusta tulee häntä syyllistävä katkera paska. Joka pahoitat toisen mielen, koska uuuh, sua ei nyt mielistelty riittävästi.
Siis oikeesti sun mielestä ton kirjoittajan olisi pitänyt jäädä epätyydyttävään suhteeseen, ettei exälle ois tullu paha mieli siitä, että pariskunnan osapuolet halusikin eri asioita?
Vai tekikö hän kuitenkin mielestäsi oikein erotessaan ja etsiessään itselleen kumppaniksi miehen joka on onnellinen samoista asioista kuin hän? Eli otti vastuun omasta onnestaan.
Tietenkin teki ihan oikein, mutta ei se siitä johtunut, että se toinen ei halunnut tehdä häntä onnelliseksi, vaan siitä, että se toinen ei miellyttänyt eroajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika ei ole sinussa vaan miehen pelkuruudessa. Monet miehet pelkäävät sitoutumista ja sitten selittelevät kaiken maailman tekosyitä. Joko ei oo rahaa tai ei vielä oikee aika ja mitä kaikkee.
Mä olin exäni kanssa 8 vuotta josta viimeiset 4 vuotta odottelin häitä. Aina sano kanssa että myöhemmin, myöhemmin. Ei niitä häitä sitten koskaan tullut. Kyllästyin odottelemaan lopulta ja vaihdoin miestä ja nyt oon ihanan miehen kanssa joka kihlas mut ensimmäisen vuoden aikana. Molemmista tuntuu nyt oikeelta.
Tää mun exä on edelleen sinkku eikä varmaan koskaan vakiinnu. Sääli että tuhlasin niin paljon hyvää nuoruuttani miehen kanssa jota ei pätkääkään kiinnostanu mun onnellisuus.
Hei oikeesti nyt vähän jotain rajaa noihin vaatimuksiin sille, mitä muiden pitää tehdä sulle, jotta SÄ oisit onnellinen! Ai mennä kanssasi naimisiin!? Oletko vähän itsekeskeinen huomioh)ora primadonna? Ei kenenkään elämäntehtävä tai velvollisuus ole tehdä sinua MILLÄÄN LAILLA onnelliseksi, siitä olet vastuussa vain sinä itse.
Kyllä mä haluun tehdä mun miehen onnelliseksi ja arvostaa hänen unelmiaan ja tarpeitaan. Toivon toki että saisin samaa takaisin.
Odella tyhmä asenne. Toivottavasti miehesi oikein hyväksikäyttää tätä asennettasi sinussa, eikä anna sulle millimetriäkään takaisin. Toivottavasti oikein isosti hyväksikäyttää typeryyttäsi ja naiviuttasi. Toivottavasti sitten itket yksinäsi aikanaan paskassa autossa, huolehtien yksin lapsista, kodista ja kaikesta, kun miehesi makaa sohvalla mielenkiintonsa sinuun menettäneenä ja roikkuu netissä. Siitäs saisit.
Mikä ihme sua risoo? Mulla on ihana mies joka huolehtii mun onnellisuudesta ja mä hänen. Oo vaan kade.
No ehkä paremmin huolehtisit omasta onnellisuudestasi IHAN ITSE, etköhän sä itse tiedä parhaiten mistä tulet onnelliseksi, eikä se toinen. Ja jos se toinen ei huolehdikaan sitten mielesäsi tarpeeksi onnellisuudestasi sinusta tulee häntä syyllistävä katkera paska. Joka pahoitat toisen mielen, koska uuuh, sua ei nyt mielistelty riittävästi.
Siis oikeesti sun mielestä ton kirjoittajan olisi pitänyt jäädä epätyydyttävään suhteeseen, ettei exälle ois tullu paha mieli siitä, että pariskunnan osapuolet halusikin eri asioita?
Vai tekikö hän kuitenkin mielestäsi oikein erotessaan ja etsiessään itselleen kumppaniksi miehen joka on onnellinen samoista asioista kuin hän? Eli otti vastuun omasta onnestaan.
Eroajalle ei siis kelvannut se edellinen mies mutta ei halua nähdä vikaa itsessään, että oli niin vaativa itsekeskeinen mulkvisti vaan syyllisti jättämäänsä miestä, ettei halunnut tehdä MUA onnelliseksi. Oikea narsisti siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis mutta perintö on perintö vasta, kun sen saa. Sitä ennen se on vain toisen ihmisen omaisuutta, joka kuuluu vain kyseiselle ihmiselle itselleen.
Joo o, mutta harva koittaa päästä eroon omaisuudestaan, jotta muille ei jäisi perittävää. Sikäli se on perintöä jo sitä ennen. Varsinkin jos perittävä itse on sanonut perijälle, että nämä ja nämä sinä sitten aikanaan perit. Mun isä sanoi mulle niin uuden aviopuolisonsa nenän edessä. Typerä äm)mä suuttui!
Siitäkin huolimatta.
No se ei nyt ole pointti tässä.
Siksi siinä lukee ohis.
Vähän toinen näkökulma. Oma mieheni on aika käytännöllinen. Oli puhuttu erilaisesta näkemyksestä avioliittoon (minä halusin, mies ei). Tästä ei päästy eteenpäin ennen kuin alettiin puhua häistä tarkemmin. Syy miehen vastahankaisuudelle oli ettei pitänyt ajatuksesta suurista häistä ja kaikesta ei avioliittoon liittyvästä härdellistä. Tehtiin kompromissi häistä, oman näköiset niistä, ja ollaan onnellisesti aviossa.
Ennen kuin heittää kirveen kaivoon niin kannattanee kuitenkin vielä yrittää selventää omia odotuksia esim. häitä kohtaan. Jos haluat ne prinsessahäät ja mies ei, niin jompikumpi pettyy tai tehdään kompromissi. Tai erotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis mutta perintö on perintö vasta, kun sen saa. Sitä ennen se on vain toisen ihmisen omaisuutta, joka kuuluu vain kyseiselle ihmiselle itselleen.
Joo o, mutta harva koittaa päästä eroon omaisuudestaan, jotta muille ei jäisi perittävää. Sikäli se on perintöä jo sitä ennen. Varsinkin jos perittävä itse on sanonut perijälle, että nämä ja nämä sinä sitten aikanaan perit. Mun isä sanoi mulle niin uuden aviopuolisonsa nenän edessä. Typerä äm)mä suuttui!
Siitäkin huolimatta.
No se ei nyt ole pointti tässä.
Siksi siinä lukee ohis.
Oletin, että perinnöstä puhuminen oli ohis. Mutta se mitä sanoit oli myöskin ohi pointin tässä. Joten aika turha kommentti siis kun sisältökin oli vikaan liittyen tähän ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ap, sulla on selvät sävelet, haluat naimisiin ja lapsia. Jos olet jo lähes kolmekymppinen, kello tikittää. Kerro miehelle suunnitelmasi ja kysy häneltä millä aikataululla häät ja lapsenteko olisivat hänen listallaan. Jos vastaa epämääräisesti tai useamman vuoden, sitten sun pitää vetää siitä omat johtopäätöksesi. Sanot, että asuntoa ei kannata ostaa yhdessä, jos ette ole naimisissa ja suhteen tulevaisuus on epävarma.
Hanki itsellesi oma erillinen asunto, ala säästää toivomaasi tulevaisuutta varten. Älä luovu suunnitelmistasi miehen takia, äläkä odottele häntä. Elä omaa elämääsi. Jos mies huomaa että haluaakin elää kanssasi ja hankkia lapsia, sitten neuvottelette suhteenne ehdot uudestaan. Jos mies ei osoita mitään puoleenvälin tulon merkkejä, sitten katkaiset välit ja etsit uuden miehen, jonka kanssa teillä on yhteiset haaveet, tai hankit lapsen yksin.
Älä jää odottelemaan, elämä menee muuten sun ohi.
Aika tyhmä neuvo, kunehkä ap kokee, että tuo mies on hänen omaa elämäänsä. Mitä muuta siinä elämässä voisi edes olla? Silitystä, tv:n katselua ja töissäkäyntiä? Joku harrastus, mitä siitä? Eivät ne ole tuo mies.
Ei. Mun neuvo on paras jonka voi naiselle antaa!
Yhdessä eläminen on ns. kahden kauppa, perustuu yhteiselle sopimukselle että miten ollaan ja edetään. Kumpikin osapuoli tuo neuvottelupöytään omat toiveensa ja niistä sovitaan sitten kummallekin sopiva kompromissi. Jos sellaiseen ei päästä, kannattaa erota heti.
Jos toinen osapuoli ei suostu neuvottelemaankaan, sitten siihen epätasa-arvoiseen suhteeseen jääminen on todella tyhmää. Jos mies siis elää omaa elämäänsä kuten haluaa, eikä halua samoja asioita kuin sinä, mitä ihmettä sä siinä sitten roikut hänen elämänsä statistina?
Oikeasti, usko mua, se miten tyytyväinen tulet elämääsi olemaan, riippuu täysin sinusta itsestäsi, siitä miten pystyt tekemään omat päätöksesi, pitämään puolesi ja kantamaan vastuusi omien tulevaisuudensuunnitelmiesi toteuttamisesta.
Juurihan tuo yksi tuossa selittää, miten mies tekee hänet onnelliseksi ja hän miehensä, ehkä ap haluaa sitä samaa? Niin mitenkään ei se yksinoleminen anna sitä samaa siinä.
Mitä ihmettä tarkoitat? Mieskö, joka ei ota toisen toiveita huomioon, tekisi jonkun onnelliseksi? Ja nainen, joka parkuu miehen jalkojen juuressa mieheltä jotain, jota mies ei halua, on miehen onnelliseksi tekevä vaimoke?
Höpsis. Lisäksi enhän minä tekstissäni sanonut että on ainoa vaihtoehto olla yksin, vaan että sinä yksin olet vastuussa siitä minkälaisiin suhteisiin sitoudut.
Jos sitoudut mieheen, joka ei ota sua huomioon, ja jäät siihen jumittamaan itku silmässä, se on sitten sun syy. Näitä naisia on valitettavan paljon, tunnistat heidät siitä että kaikki menot, tekemiset, suunnitelmat ja muut menee niin että "mies sallii tai ei salli, mies haluaa tai ei halua jne.." – nainen roikkuu siinä kuin märkä rätti.
Jos et yhden miehen kanssa pääse sopimukseen joka tyydyttää molempia osapuolia, älä jää tyhjää ruikuttumaan, vaan etsi toinen, parempi suhde tai ratkaise tulevaisuuden toiveesi muulla tavoin.
Kun mies sanoo tuossa yhteydessä "ei vielä", se tarkoittaa "en rakasta sinua niin paljon että sitoutuisin, mutta panokaverina oot ihan ok"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika ei ole sinussa vaan miehen pelkuruudessa. Monet miehet pelkäävät sitoutumista ja sitten selittelevät kaiken maailman tekosyitä. Joko ei oo rahaa tai ei vielä oikee aika ja mitä kaikkee.
Mä olin exäni kanssa 8 vuotta josta viimeiset 4 vuotta odottelin häitä. Aina sano kanssa että myöhemmin, myöhemmin. Ei niitä häitä sitten koskaan tullut. Kyllästyin odottelemaan lopulta ja vaihdoin miestä ja nyt oon ihanan miehen kanssa joka kihlas mut ensimmäisen vuoden aikana. Molemmista tuntuu nyt oikeelta.
Tää mun exä on edelleen sinkku eikä varmaan koskaan vakiinnu. Sääli että tuhlasin niin paljon hyvää nuoruuttani miehen kanssa jota ei pätkääkään kiinnostanu mun onnellisuus.
Hei oikeesti nyt vähän jotain rajaa noihin vaatimuksiin sille, mitä muiden pitää tehdä sulle, jotta SÄ oisit onnellinen! Ai mennä kanssasi naimisiin!? Oletko vähän itsekeskeinen huomioh)ora primadonna? Ei kenenkään elämäntehtävä tai velvollisuus ole tehdä sinua MILLÄÄN LAILLA onnelliseksi, siitä olet vastuussa vain sinä itse.
Kyllä mä haluun tehdä mun miehen onnelliseksi ja arvostaa hänen unelmiaan ja tarpeitaan. Toivon toki että saisin samaa takaisin.
Odella tyhmä asenne. Toivottavasti miehesi oikein hyväksikäyttää tätä asennettasi sinussa, eikä anna sulle millimetriäkään takaisin. Toivottavasti oikein isosti hyväksikäyttää typeryyttäsi ja naiviuttasi. Toivottavasti sitten itket yksinäsi aikanaan paskassa autossa, huolehtien yksin lapsista, kodista ja kaikesta, kun miehesi makaa sohvalla mielenkiintonsa sinuun menettäneenä ja roikkuu netissä. Siitäs saisit.
Mikä ihme sua risoo? Mulla on ihana mies joka huolehtii mun onnellisuudesta ja mä hänen. Oo vaan kade.
No ehkä paremmin huolehtisit omasta onnellisuudestasi IHAN ITSE, etköhän sä itse tiedä parhaiten mistä tulet onnelliseksi, eikä se toinen. Ja jos se toinen ei huolehdikaan sitten mielesäsi tarpeeksi onnellisuudestasi sinusta tulee häntä syyllistävä katkera paska. Joka pahoitat toisen mielen, koska uuuh, sua ei nyt mielistelty riittävästi.
Siis oikeesti sun mielestä ton kirjoittajan olisi pitänyt jäädä epätyydyttävään suhteeseen, ettei exälle ois tullu paha mieli siitä, että pariskunnan osapuolet halusikin eri asioita?
Vai tekikö hän kuitenkin mielestäsi oikein erotessaan ja etsiessään itselleen kumppaniksi miehen joka on onnellinen samoista asioista kuin hän? Eli otti vastuun omasta onnestaan.
Tietenkin teki ihan oikein, mutta ei se siitä johtunut, että se toinen ei halunnut tehdä häntä onnelliseksi, vaan siitä, että se toinen ei miellyttänyt eroajaa.
Kas, äitihullukin ottaa osaa keskusteluun, otaksun? Ei kannata ottaa itseensä hänen haukkumisista.
Muiden miellyttäminen on niin perseestä. En tajua ihmisiä, jotka viitsivät laittaa omaa kallista aikaansa siihen. Eri asia on, että sen ei tarvitse tarkoittaa, etteivätkö muut pitäisi sinusta ja rakasta sinua, vaikket olekaan muiden miellyttäjä. Itse asiassa olen varmempi omasta merkityksestäni muille, jos minun EI TARVITSE miellyttää heitä tullakseni rakastetuksi.
Parasta siis on, kun asiat, jotka miellyttävät minua ovat asioita, jotka miellyttävät muita. En koskaan valitsisi muunlaista kumppania.
Esim. saan äidiltäni sellaisia e-kortteja onnittelukortteina. Minusta ne ovat ihan tyhmiä. Ajattelin sitten, että ehkä äiti itse haluaisi saada sellaisen, koska aina lähettää niitä, ja laitoin sellaisen hänelle. Olin oikeasti aika hämmästynyt, kun äitini kiitteli minua tosi kovasti saamastaan ilmaisesta e-kortista, ja tietenkin kiva, että hän ilahtui, mutta siis minusta se kortti oli aivan typerä, enkä saanut mitään erityistä iloa itse sen lähettämisestä. Ei nyt tietenkään niin, että minun aina pitäisi saadakaan, mutta että olisi rasittavaa, jos kumppani ilahtuisi noin tyhmistä asioista, joita itse inhoan tai pidän tyhminä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saitko lapsena vanhemmilta sen minkä halusit? Vähä sama kuin odottaa milloin saa uuden lelun ja äiti kieltää silloin itketään kaupassa "MÄ HALUUN ÄITI!"
tässä kohtaan ap:n ja miehen keskustelu:
Ap: "kulta, haluan mennä naimisiin"
Mies: "niin mäkin, mutta ei nyt ole ajan kohtainen"
Ap: "no, miksi ei? Etkö sä tykkää musta?"
Mies: "ei se oo siitä kiinni vaa en vielä halua"
Ap: "MÄ HALUAN, MÄ HALUAN, MÄ HALUN HÄÄT, MÄ HALUAN HÄÄPUVUN, MÄ HALUAN HÄÄKAKUN, MÄ HALUAN, MÄ HALUAN, MÄ HALUAN...!"
mies: "voi vittu... No saat haluta, mutta ei vielä"
Mies jatkaa: "jos oot kiltisti, niin katsotaan"
Vierailija kirjoitti:
Vähän toinen näkökulma. Oma mieheni on aika käytännöllinen. Oli puhuttu erilaisesta näkemyksestä avioliittoon (minä halusin, mies ei). Tästä ei päästy eteenpäin ennen kuin alettiin puhua häistä tarkemmin. Syy miehen vastahankaisuudelle oli ettei pitänyt ajatuksesta suurista häistä ja kaikesta ei avioliittoon liittyvästä härdellistä. Tehtiin kompromissi häistä, oman näköiset niistä, ja ollaan onnellisesti aviossa.
Ennen kuin heittää kirveen kaivoon niin kannattanee kuitenkin vielä yrittää selventää omia odotuksia esim. häitä kohtaan. Jos haluat ne prinsessahäät ja mies ei, niin jompikumpi pettyy tai tehdään kompromissi. Tai erotaan.
Hyvin toimittu!
Aika outoa kyllä naisen näkökulmasta että mies sanoo "en halua naimisiin" muttta tarkoittaakin että "en halua isoja häitä". Tuollainen ei ilman suoraa keskustelua olis tullut ilmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ap, sulla on selvät sävelet, haluat naimisiin ja lapsia. Jos olet jo lähes kolmekymppinen, kello tikittää. Kerro miehelle suunnitelmasi ja kysy häneltä millä aikataululla häät ja lapsenteko olisivat hänen listallaan. Jos vastaa epämääräisesti tai useamman vuoden, sitten sun pitää vetää siitä omat johtopäätöksesi. Sanot, että asuntoa ei kannata ostaa yhdessä, jos ette ole naimisissa ja suhteen tulevaisuus on epävarma.
Hanki itsellesi oma erillinen asunto, ala säästää toivomaasi tulevaisuutta varten. Älä luovu suunnitelmistasi miehen takia, äläkä odottele häntä. Elä omaa elämääsi. Jos mies huomaa että haluaakin elää kanssasi ja hankkia lapsia, sitten neuvottelette suhteenne ehdot uudestaan. Jos mies ei osoita mitään puoleenvälin tulon merkkejä, sitten katkaiset välit ja etsit uuden miehen, jonka kanssa teillä on yhteiset haaveet, tai hankit lapsen yksin.
Älä jää odottelemaan, elämä menee muuten sun ohi.
Aika tyhmä neuvo, kunehkä ap kokee, että tuo mies on hänen omaa elämäänsä. Mitä muuta siinä elämässä voisi edes olla? Silitystä, tv:n katselua ja töissäkäyntiä? Joku harrastus, mitä siitä? Eivät ne ole tuo mies.
Ei. Mun neuvo on paras jonka voi naiselle antaa!
Yhdessä eläminen on ns. kahden kauppa, perustuu yhteiselle sopimukselle että miten ollaan ja edetään. Kumpikin osapuoli tuo neuvottelupöytään omat toiveensa ja niistä sovitaan sitten kummallekin sopiva kompromissi. Jos sellaiseen ei päästä, kannattaa erota heti.
Jos toinen osapuoli ei suostu neuvottelemaankaan, sitten siihen epätasa-arvoiseen suhteeseen jääminen on todella tyhmää. Jos mies siis elää omaa elämäänsä kuten haluaa, eikä halua samoja asioita kuin sinä, mitä ihmettä sä siinä sitten roikut hänen elämänsä statistina?
Oikeasti, usko mua, se miten tyytyväinen tulet elämääsi olemaan, riippuu täysin sinusta itsestäsi, siitä miten pystyt tekemään omat päätöksesi, pitämään puolesi ja kantamaan vastuusi omien tulevaisuudensuunnitelmiesi toteuttamisesta.
Juurihan tuo yksi tuossa selittää, miten mies tekee hänet onnelliseksi ja hän miehensä, ehkä ap haluaa sitä samaa? Niin mitenkään ei se yksinoleminen anna sitä samaa siinä.
Mitä ihmettä tarkoitat? Mieskö, joka ei ota toisen toiveita huomioon, tekisi jonkun onnelliseksi? Ja nainen, joka parkuu miehen jalkojen juuressa mieheltä jotain, jota mies ei halua, on miehen onnelliseksi tekevä vaimoke?
Höpsis. Lisäksi enhän minä tekstissäni sanonut että on ainoa vaihtoehto olla yksin, vaan että sinä yksin olet vastuussa siitä minkälaisiin suhteisiin sitoudut.
Jos sitoudut mieheen, joka ei ota sua huomioon, ja jäät siihen jumittamaan itku silmässä, se on sitten sun syy. Näitä naisia on valitettavan paljon, tunnistat heidät siitä että kaikki menot, tekemiset, suunnitelmat ja muut menee niin että "mies sallii tai ei salli, mies haluaa tai ei halua jne.." – nainen roikkuu siinä kuin märkä rätti.
Jos et yhden miehen kanssa pääse sopimukseen joka tyydyttää molempia osapuolia, älä jää tyhjää ruikuttumaan, vaan etsi toinen, parempi suhde tai ratkaise tulevaisuuden toiveesi muulla tavoin.
Tietenkin mies joka ei ota toisen toiveita huomioon voi tehdä toisen hyvinkin onnelliseksi. Olemalla sopiva kumppani. Ja siis tekisikö se sinut tuossa onnelliseksi, jos ap:n mies haluaisi tehdä ap:n onnelliseksi, ja mennä naimisiin, vaikka ei olisi onnellinen siitä itse, mutta HUOM. sanoit, että miten voi tehdä toisen onnelliseksi, ellei halua? Edellytät siis sinun tekemistäsi onnelliseksi enemmän, kuin että se toinen, tässä tapauksessa ap:n mies, tulee myös onnelliseksi?
Se on totta että ap on vastuussa siitä, millaiseen suhteeseen sitoutuu, mutta sinun neuvoillasi ei ole minkäänlaista parempaakaan suhdetta tulossa tai luvattuna tai mitenkään mahdollista että on varmaa saada.
Vierailija kirjoitti:
Kun mies sanoo tuossa yhteydessä "ei vielä", se tarkoittaa "en rakasta sinua niin paljon että sitoutuisin, mutta panokaverina oot ihan ok"
Tämäpä se. Nainen ei ole sitoutumisen arvoinen, sitähän se vaan on. Ei siitä tarvitse väenvängällä vääntää jotain hiukkastiedettä.
Eikä asiaa jaarittelemalla muuteta. Vaihda mies sellaiseen joka kokee sut sitoutumisensa arvoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mies sanoo tuossa yhteydessä "ei vielä", se tarkoittaa "en rakasta sinua niin paljon että sitoutuisin, mutta panokaverina oot ihan ok"
Tämäpä se. Nainen ei ole sitoutumisen arvoinen, sitähän se vaan on. Ei siitä tarvitse väenvängällä vääntää jotain hiukkastiedettä.
Eikä asiaa jaarittelemalla muuteta. Vaihda mies sellaiseen joka kokee sut sitoutumisensa arvoisena.
Eihän sellaisia (ihania) miehiä välttämättä ole, oletko ihan naivi idiootti? Muuten jokainen joka haluaisi, pääsisi naimisiin. Olettaen, että naimisiin ei mennä kuin ihmisen, jota rakastaa, kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika ei ole sinussa vaan miehen pelkuruudessa. Monet miehet pelkäävät sitoutumista ja sitten selittelevät kaiken maailman tekosyitä. Joko ei oo rahaa tai ei vielä oikee aika ja mitä kaikkee.
Mä olin exäni kanssa 8 vuotta josta viimeiset 4 vuotta odottelin häitä. Aina sano kanssa että myöhemmin, myöhemmin. Ei niitä häitä sitten koskaan tullut. Kyllästyin odottelemaan lopulta ja vaihdoin miestä ja nyt oon ihanan miehen kanssa joka kihlas mut ensimmäisen vuoden aikana. Molemmista tuntuu nyt oikeelta.
Tää mun exä on edelleen sinkku eikä varmaan koskaan vakiinnu. Sääli että tuhlasin niin paljon hyvää nuoruuttani miehen kanssa jota ei pätkääkään kiinnostanu mun onnellisuus.
Hei oikeesti nyt vähän jotain rajaa noihin vaatimuksiin sille, mitä muiden pitää tehdä sulle, jotta SÄ oisit onnellinen! Ai mennä kanssasi naimisiin!? Oletko vähän itsekeskeinen huomioh)ora primadonna? Ei kenenkään elämäntehtävä tai velvollisuus ole tehdä sinua MILLÄÄN LAILLA onnelliseksi, siitä olet vastuussa vain sinä itse.
Kyllä mä haluun tehdä mun miehen onnelliseksi ja arvostaa hänen unelmiaan ja tarpeitaan. Toivon toki että saisin samaa takaisin.
Odella tyhmä asenne. Toivottavasti miehesi oikein hyväksikäyttää tätä asennettasi sinussa, eikä anna sulle millimetriäkään takaisin. Toivottavasti oikein isosti hyväksikäyttää typeryyttäsi ja naiviuttasi. Toivottavasti sitten itket yksinäsi aikanaan paskassa autossa, huolehtien yksin lapsista, kodista ja kaikesta, kun miehesi makaa sohvalla mielenkiintonsa sinuun menettäneenä ja roikkuu netissä. Siitäs saisit.
Mikä ihme sua risoo? Mulla on ihana mies joka huolehtii mun onnellisuudesta ja mä hänen. Oo vaan kade.
No ehkä paremmin huolehtisit omasta onnellisuudestasi IHAN ITSE, etköhän sä itse tiedä parhaiten mistä tulet onnelliseksi, eikä se toinen. Ja jos se toinen ei huolehdikaan sitten mielesäsi tarpeeksi onnellisuudestasi sinusta tulee häntä syyllistävä katkera paska. Joka pahoitat toisen mielen, koska uuuh, sua ei nyt mielistelty riittävästi.
Siis oikeesti sun mielestä ton kirjoittajan olisi pitänyt jäädä epätyydyttävään suhteeseen, ettei exälle ois tullu paha mieli siitä, että pariskunnan osapuolet halusikin eri asioita?
Vai tekikö hän kuitenkin mielestäsi oikein erotessaan ja etsiessään itselleen kumppaniksi miehen joka on onnellinen samoista asioista kuin hän? Eli otti vastuun omasta onnestaan.
Tietenkin teki ihan oikein, mutta ei se siitä johtunut, että se toinen ei halunnut tehdä häntä onnelliseksi, vaan siitä, että se toinen ei miellyttänyt eroajaa.
Kas, äitihullukin ottaa osaa keskusteluun, otaksun? Ei kannata ottaa itseensä hänen haukkumisista.
Muiden perseennuolijamiellyttäjäkin saapui ketjuun. Ei kannata ottaa itseensä hänen vaatimuksistaan siitä, miten muiden on häntä miellytettävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän toinen näkökulma. Oma mieheni on aika käytännöllinen. Oli puhuttu erilaisesta näkemyksestä avioliittoon (minä halusin, mies ei). Tästä ei päästy eteenpäin ennen kuin alettiin puhua häistä tarkemmin. Syy miehen vastahankaisuudelle oli ettei pitänyt ajatuksesta suurista häistä ja kaikesta ei avioliittoon liittyvästä härdellistä. Tehtiin kompromissi häistä, oman näköiset niistä, ja ollaan onnellisesti aviossa.
Ennen kuin heittää kirveen kaivoon niin kannattanee kuitenkin vielä yrittää selventää omia odotuksia esim. häitä kohtaan. Jos haluat ne prinsessahäät ja mies ei, niin jompikumpi pettyy tai tehdään kompromissi. Tai erotaan.
Hyvin toimittu!
Aika outoa kyllä naisen näkökulmasta että mies sanoo "en halua naimisiin" muttta tarkoittaakin että "en halua isoja häitä". Tuollainen ei ilman suoraa keskustelua olis tullut ilmi.
Juuri näin.. Mies olisi ollut tyytyväinen aiemmassa tilanteessa (asuttiin yhdessä) ilman häitäkin. Ymmärsi juridiset hyödyt ja ymmärsi minun haluavan naimisiin - hänelle kuitenkin häät ja avioliitto tuntuivat olevan aika synonyymejä ennen kuin tätä alettiin tarkemmin keskustella ja tivasin asiaa. Kun selkeni että en kaipaa prinsessahäitä tai halua niiden takia naimisiin, mies kosi saman tien :D en tiedä kuinka yleistä tämä on, mutta ehkä jollekin on tästä kokemuksesta apua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika ei ole sinussa vaan miehen pelkuruudessa. Monet miehet pelkäävät sitoutumista ja sitten selittelevät kaiken maailman tekosyitä. Joko ei oo rahaa tai ei vielä oikee aika ja mitä kaikkee.
Mä olin exäni kanssa 8 vuotta josta viimeiset 4 vuotta odottelin häitä. Aina sano kanssa että myöhemmin, myöhemmin. Ei niitä häitä sitten koskaan tullut. Kyllästyin odottelemaan lopulta ja vaihdoin miestä ja nyt oon ihanan miehen kanssa joka kihlas mut ensimmäisen vuoden aikana. Molemmista tuntuu nyt oikeelta.
Tää mun exä on edelleen sinkku eikä varmaan koskaan vakiinnu. Sääli että tuhlasin niin paljon hyvää nuoruuttani miehen kanssa jota ei pätkääkään kiinnostanu mun onnellisuus.
Hei oikeesti nyt vähän jotain rajaa noihin vaatimuksiin sille, mitä muiden pitää tehdä sulle, jotta SÄ oisit onnellinen! Ai mennä kanssasi naimisiin!? Oletko vähän itsekeskeinen huomioh)ora primadonna? Ei kenenkään elämäntehtävä tai velvollisuus ole tehdä sinua MILLÄÄN LAILLA onnelliseksi, siitä olet vastuussa vain sinä itse.
Kyllä mä haluun tehdä mun miehen onnelliseksi ja arvostaa hänen unelmiaan ja tarpeitaan. Toivon toki että saisin samaa takaisin.
Odella tyhmä asenne. Toivottavasti miehesi oikein hyväksikäyttää tätä asennettasi sinussa, eikä anna sulle millimetriäkään takaisin. Toivottavasti oikein isosti hyväksikäyttää typeryyttäsi ja naiviuttasi. Toivottavasti sitten itket yksinäsi aikanaan paskassa autossa, huolehtien yksin lapsista, kodista ja kaikesta, kun miehesi makaa sohvalla mielenkiintonsa sinuun menettäneenä ja roikkuu netissä. Siitäs saisit.
Mikä ihme sua risoo? Mulla on ihana mies joka huolehtii mun onnellisuudesta ja mä hänen. Oo vaan kade.
No ehkä paremmin huolehtisit omasta onnellisuudestasi IHAN ITSE, etköhän sä itse tiedä parhaiten mistä tulet onnelliseksi, eikä se toinen. Ja jos se toinen ei huolehdikaan sitten mielesäsi tarpeeksi onnellisuudestasi sinusta tulee häntä syyllistävä katkera paska. Joka pahoitat toisen mielen, koska uuuh, sua ei nyt mielistelty riittävästi.
Siis oikeesti sun mielestä ton kirjoittajan olisi pitänyt jäädä epätyydyttävään suhteeseen, ettei exälle ois tullu paha mieli siitä, että pariskunnan osapuolet halusikin eri asioita?
Vai tekikö hän kuitenkin mielestäsi oikein erotessaan ja etsiessään itselleen kumppaniksi miehen joka on onnellinen samoista asioista kuin hän? Eli otti vastuun omasta onnestaan.
Tietenkin teki ihan oikein, mutta ei se siitä johtunut, että se toinen ei halunnut tehdä häntä onnelliseksi, vaan siitä, että se toinen ei miellyttänyt eroajaa.
Kas, äitihullukin ottaa osaa keskusteluun, otaksun? Ei kannata ottaa itseensä hänen haukkumisista.
Katsokaakin, että kirjoituksenne ja aloituksenne palstalla miellyttävät tätä muiden itsensä miellyttämistä vaativaa pskakirjoittajaa. Hän haluaa kaiken palstalla miellyttävän itseään, muuten hän alkaa kiusata teitä.
Kyllähän 10v jälkeen pitäisi jo tietä haluaako vai ei. Ap hoksaat sen varmasti itsekin.
Teidän tulevaisuuden suunnitelmanne eivät kohtaa, joko siis kompromissi tai ero. Et voi kauaa odottaa jos haluat lapsia.
Nimim. 39v äidiksi koska olin 10v väärän miehen kanssa
Itsensä miellyttämisen vaatijat ovat vielä enemmän perseestä, kuin muiden miellyttäminen on. Ihmeellistä, että nämä jatkuvasti pääsevät naimisiin. Ilmeisesti tyhmien miesressukoiden kanssa, joille ei ole vielä valjennut se, ettei miestä rakasteta siinä liitossa omana itsenään vaan sen mukaan, miten paljon hän kykenee miellyttämään naista. Ja jos asetelma on niin päin, että mies vaatii naista miellyttämään itseään hän on narsisti, mutta kun nainen vaatii samaa hän on vain ystävällinen.
Alue: Aihe vapaa
Siis oikeesti sun mielestä ton kirjoittajan olisi pitänyt jäädä epätyydyttävään suhteeseen, ettei exälle ois tullu paha mieli siitä, että pariskunnan osapuolet halusikin eri asioita?
Vai tekikö hän kuitenkin mielestäsi oikein erotessaan ja etsiessään itselleen kumppaniksi miehen joka on onnellinen samoista asioista kuin hän? Eli otti vastuun omasta onnestaan.