Lue keskustelun säännöt.
Miksi kukaan ei varoittanut, että raskaus on 9 kk fyysinen helv*tti???
07.01.2018 |
Ensin kolme kuukautta jatkuvaa pahoinvointia ja välillä oksentamistakin, ja niihin lisäksi aivan järkyttävä väsymys ja uupumus ja paleluakin vielä. Ei saa nukuttua kunnolla kun oksettaa koko ajan. Kun pahoinvointi alkaa hellittää niin tulee jatkuvat kivut selkään, liitoskivut ja vielä rannekanavaoireyhtymä joka pitää käsien kivulla hereillä öisin, ihan niin kuin ei riittäisi että yöt pyörii hereillä jo selkäkipujenkin vuoksi. Kivut väsyttää. Jatkuva 6 kk valvominen on aiheuttanut jo ihan karmivan kestoväsymyksen ja kestouneliaisuuden. Yrittää syödä terveellisesti ja jättää makeankin pois, mutta silti turpoaa kamalaksi palloksi, ja vaatteet ahdistaa päällä. Tässä vaiheessa mahakin on jo niin iso, että ei pysty kunnolla kumartelemaan, kengännauhojen sitominenkin on vaikeaa. Edelleenkään et pysty nukkumaan öisin. Kamala unenpuute ja oksetus esti urheilun alkuraskaudesta, vaikka kuinka yritti liikkua niin voimat ei riittäneet. Keskiraskaudessa kivut estää urheilun eikä nostellakaan asioita enää oikein saa, painavia siis. Urheilun puute romahduttaa entisestään fyysistä kuntoa, ja portaissa hengästyy heti. En ole ikinä elämässäni ennen ollut edes viikkoa näin huonossa kunnossa kuin nyt 7 kk ajan joka perk*eleen päivä. Miksi kukaan ei varoittanut, että raskaus on fyysisesti ihan hirveä kokemus? Ja minä en edes kärsi mistään hyperemeesistä eli tämä ei edes ole ollut mikään paha raskaus...
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavapiirissä pääsääntöisesti meni niin et ne, jotka valittaa aina kaikesta, valitti kaikesta myös raskaana. Vastaavasti ne, jotka eivät valita, eivät valittaneet juurikaan ellei tosiaan maannut sairaalavuoteessa viikkotolkulla.
Pääsääntöisesti näin.
Näinhän se menee elämässä muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se vissiin kaikilla ole. Minullakin oli tuollaista helvettiä koko raskauden. Synnytyksessä kroppa hajosi lisää (osin peruuttamattomasti) ja lapsikin nukkui ensimmäisen täyden yön kolmevuotiaana.
Tuttavapiirissä on näitä, joiden raskaus oli ihana, synnytys voimaannuttava ja vauva-aika täynnä hattaraa. Heidän mielestään minä olen vaan hirveän mukavuudenhaluinen ja laiska, kun en uskalla kokeilla tehdä toista lasta.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei kertonut siksi, että ne jotka sen ovat kokeneet, haluavat että muutkin joutuvat käymään läpi saman tuskan.
Tämä pätee lasten saamiseen muutenkin. Ihmiset, jotka ovat sen kokeneet, eivät varoita siitä vaan kannustavat muitakin hankkimaan lapsia, koska he itsekin ovat joutuneet kärsimään. Tämä on mielestäni väärin. Jo lukioikäisiä pitäisi varoittaa lasten hankkimisesta, jotta he voisivat saada onnellisen elämän jos niin valitsevat. Eli lapsettoman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavapiirissä pääsääntöisesti meni niin et ne, jotka valittaa aina kaikesta, valitti kaikesta myös raskaana. Vastaavasti ne, jotka eivät valita, eivät valittaneet juurikaan ellei tosiaan maannut sairaalavuoteessa viikkotolkulla.
Pääsääntöisesti näin.
Näinhän se menee elämässä muutenkin.
Niinhän se menee, mutta pointti oli se, et valitus yksinään ei kerro mitään valittajan oloista...
Hauska lukea täällä, kun nää elämää kokeneet superäidit tulee vattuilemaan, että "itepähän valitsit" ja "missä tynnyrissä sinäkin olet kasvanut, kun et tiennyt".
Ihmiset tekee rankkoja asioita ja valintoja saavuttaakseen päämääränsä, ei se silti tarkoita etteikö voisi hakea vertaistukea kun on vaikeaa. Ihme paukapäät. Toivottavasti ap voit pian paremmin, tsemppiä loppuraskauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset "suosittelee" lasten tekoa koska se on niin ihanaa. Joo o. Kukaan ikinä maininnut Saattaa olla yhtä kidutusta se 9kk lisäks kroppa saattaa mennä pysyvästi pilalle eikä se lapsi todellakaan korvaa sitä menetystä vaikka muuta väitetään. Kuten joku mies sanoi joskus "nainen menee pilalle synnytyksessä" ilmankos jotkut isät hakee sitä lapsetonta naista perheensä ulkopuolelta.
Hei apua mitä lynkkausta. Ap varmaankin yritti hakea kohtalotovereita, järkevää keskustelua ja tsemppausta? Kyllä varmaan oli tiedossa että rankkaa on, mutta silti se voi yllättää. Itseäni ärsyttää nämä ”lapsen kanssa onkin rankkaa, en jaksa” -aloitukset, mutta tämä on kyllä mielestäni eri juttu.
Itse olen vela ja silti nämä kommentit ovat idioottimaisia.
Ap, koita jaksaa. Enää pari kuukautta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan ole osannut varoittaa, koska en ole kokenut noin.
Alussa oli kyllä väsymystä ja lievää etovaa oloa. Mutta hyvin äkkiä helpotti ja olenkin ollut elämäni kunnossa raskauden alkuvaiheiden jälkeen.
Ihan lopussa vauva painoi vatsalaukkua kasaan, joten oli närästystä.
Mutta ihan pikkuvaivoja nämä kaikki. Tuskin muistaa, ellei nyt olisi tullut puheeksi.
Mitään selkävaivoja ei ole ollut koskaan. Kun on hyvässä fyysisessä kunnossa hedelmöittyessään ja normaalipainoinen, niin raskaudessa ei ole mitään ihmeitä.
Minä olin hyvässä fyysisessä kunnossa ja normaalipainoinen en raskautta. Mitään perussairauksia minulle ei ole koskana ollut, BMI oli 22 ennen raskaaksi tulemista ja harrastin liikuntaa päivittäin, kuntoni oli hyvä. Ap.
Joo, tuolla ei ole paljon merkitystä. Toki terveys on hyvä lähtökohta raskauteen. Sattuma vaikuttaa ihan yhtä paljon. Minäkin olin älähtää viimeisestä kappaleesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei kertonut siksi, että ne jotka sen ovat kokeneet, haluavat että muutkin joutuvat käymään läpi saman tuskan.
Tämä pätee lasten saamiseen muutenkin. Ihmiset, jotka ovat sen kokeneet, eivät varoita siitä vaan kannustavat muitakin hankkimaan lapsia, koska he itsekin ovat joutuneet kärsimään. Tämä on mielestäni väärin. Jo lukioikäisiä pitäisi varoittaa lasten hankkimisesta, jotta he voisivat saada onnellisen elämän jos niin valitsevat. Eli lapsettoman.
Höpö höpö! Älä ole vainoharhainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tykkäsin raskaana olosta. Alussa oli ajoittaista pahoinvointia, aamulla tai illalla.
Tietysti vähän väsytti.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset "suosittelee" lasten tekoa koska se on niin ihanaa. Joo o. Kukaan ikinä maininnut Saattaa olla yhtä kidutusta se 9kk lisäks kroppa saattaa mennä pysyvästi pilalle eikä se lapsi todellakaan korvaa sitä menetystä vaikka muuta väitetään. Kuten joku mies sanoi joskus "nainen menee pilalle synnytyksessä" ilmankos jotkut isät hakee sitä lapsetonta naista perheensä ulkopuolelta.
Ei mene pilalle. Ihan bullshittiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti saat helpon vauvan niin helpottaa. Mulla oli 9kk helvetti raskaus, mutta tää pikkuvauva-aika, josta kaikki koetti pelotella, on siihen verrattuna itselläni ihan leppoisaa.
Tiedän että pikkulapsiaika on rankkaa aikaa, mutta uskon että sen jaksaa koska voi taas urheilla ja huolehtia fyysisestä hyvinvoinnistaan. Jos ei muuten niin tekemällä vaikka sitten pitkiä vaunujuoksulenkkejä ja jumppaamalla kotona. Mutta nyt pahoinvointi ja huimaus ja karmiva väsymys on estänyt urheilun ja fyysinen vointi romahtanut todella huonoksi. Jos yritän lähteä kevyelle lenkille, niin näen vain huimauksen takia tähtiä ja väsymyksen vuoksi lihaksissa ei ole voimaa ollenkaan. Ennen raskautta pystyin juoksemaan portaat kuudenteen kerrokseen ylös, raskauden keskettyä kaksi kuukautta en meinannut jaksaa nousta portaita edes kävellen toiseen kerrokseen:( . Ap.
:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti saat helpon vauvan niin helpottaa. Mulla oli 9kk helvetti raskaus, mutta tää pikkuvauva-aika, josta kaikki koetti pelotella, on siihen verrattuna itselläni ihan leppoisaa.
Tiedän että pikkulapsiaika on rankkaa aikaa, mutta uskon että sen jaksaa koska voi taas urheilla ja huolehtia fyysisestä hyvinvoinnistaan. Jos ei muuten niin tekemällä vaikka sitten pitkiä vaunujuoksulenkkejä ja jumppaamalla kotona. Mutta nyt pahoinvointi ja huimaus ja karmiva väsymys on estänyt urheilun ja fyysinen vointi romahtanut todella huonoksi. Jos yritän lähteä kevyelle lenkille, niin näen vain huimauksen takia tähtiä ja väsymyksen vuoksi lihaksissa ei ole voimaa ollenkaan. Ennen raskautta pystyin juoksemaan portaat kuudenteen kerrokseen ylös, raskauden keskettyä kaksi kuukautta en meinannut jaksaa nousta portaita edes kävellen toiseen kerrokseen:( . Ap.
:D
Mikä siinä oli hauskaa? Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttavapiirissä pääsääntöisesti meni niin et ne, jotka valittaa aina kaikesta, valitti kaikesta myös raskaana. Vastaavasti ne, jotka eivät valita, eivät valittaneet juurikaan ellei tosiaan maannut sairaalavuoteessa viikkotolkulla.
Pääsääntöisesti näin.
No minä en kyllä valita, en raskaudesta enkä muistakaan ongelmista. Yhdellekään ystävälle, työkaverille tai perheenjäsenelle/sukulaiselle en ole sanallakaan valittanut raskausoireista vaan olen salannut sen että voin huonosti, hymyillen vaan väittänyt että menee ihan ok. Neuvolassa olen "valittanut" ja miehelle puhunut huonosta voinnistani, mutta kaikki muut kuvittelee että olen elämäni kunnossa koska en valita yhtään. Päädyin tämän aloituksen tänne nyt tekemään kun etsin kohtalotovereita. Ap.
Niin ja hyvässä lykyssä se raskaus voikin kestää lähemmäs 10kk, niin kuin mulla :/ Onneksi mulla raskaudet eivät ole olleet ihan noin hankalan kuuloisia kuin sulla, mutta hemmetti, että ne kestää pitkään mulla. Aina menee yli 42 viikkoa ja ollaan kiikun kaakun, että käynnistetäänkö. Ovat sitten tulleet aina hetkeä ennen kuin pitäisi käynnistää.
Ei se kaikilla ole noin rankkaa.
Jos olisin ennakkoon tiennyt, että tämä on fyysisesti näin hirveää ja tuhoaa fyysisen voinnin lähes täysin, niin olisin silti tähän ryhtynyt, mutta olisin parin vuoden ajan säästellyt lomia, jotta voisin nyt tehdä niiden varassa lyhempää työviikkoa ja lisäksi olisin hakenut kevyempää työtä lähempää kotoa. Ja ehkä ennakkoon neuvotellut työnantajan kanssa 50 % työajasta tms (meillä se ei onnistu ellei noin vuotta etukäteen ano). Siksi olisin halunnut kuulla varoituksia, niin olisin voinut etukäteen järjestää elämäni toisin raskauden ajaksi. Ap.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan ole osannut varoittaa, koska en ole kokenut noin.
Alussa oli kyllä väsymystä ja lievää etovaa oloa. Mutta hyvin äkkiä helpotti ja olenkin ollut elämäni kunnossa raskauden alkuvaiheiden jälkeen.
Ihan lopussa vauva painoi vatsalaukkua kasaan, joten oli närästystä.
Mutta ihan pikkuvaivoja nämä kaikki. Tuskin muistaa, ellei nyt olisi tullut puheeksi.
Mitään selkävaivoja ei ole ollut koskaan. Kun on hyvässä fyysisessä kunnossa hedelmöittyessään ja normaalipainoinen, niin raskaudessa ei ole mitään ihmeitä.
Tuo ei valitettavasti pidä paikkaansa tieteellisesti. Raskausaikana saattaa tulla vakaviakin - jopa hengenvaarallisia - komplikaatioita, vaikka kuinka olisi hyvässä kunnossa. Ihan kaikkeen ei voi itse vaikuttaa.
Voi että kun olen niin tärkeä tärkeässä työssä että ei kukaan muu universumissa ymmärrä mun tärkeän tärkeää työtä. Tärkeän pitkiä päiviä, tärkeitä mielipiteitä tärkeissä palavereissa. Voi tärkeys!
Joku pitäis tärkeimpänä äidiksi tulemista ja keskittyisi silloin oman ja vauvan hyvinvointiin....
Enpä usko että pituudella on merkitystä tuohon. Ainakaan tuttavapiirin perusteella ei voi tehdä mitään yleistyksiä.