Miksi kukaan ei varoittanut, että raskaus on 9 kk fyysinen helv*tti???

Joo. Minä en voinut kummassakaan raskaudessa pahoin, mutta olin alkuraskauden aikana tosi väsynyt ja parinkymmenen raskausviikon tienoilla iski kovat harjoitussupparit, joiden takia oli ekassa raskaudessa melkein viisi kk saikulla. Silti molemmat lapset syntyivät yli la:n. 

Pahinta oli kumminkin ekan raskauden keskenmenon pelko, lapsi kun oli kolmen vuoden lapsettomuushoitojen tulosta eli todella, todella toivottu.

Toisessa raskaudessa osasin jo ottaa jatkuvan harjoitussupistelun rennommin, minulla nyt vaan kohtu selvästi reagoi herkästi kosketukseen, joten esim. tukiliivi oli vihoviimeinen härpäke.

Lisäksi turvotukset, helvetillinen närästys ja ummetus.

Mutta kummasti sen kaiken sietää, koska lapsi on maailman paras palkinto. Ja toisaalta, jos on kotona, niin onhan siinä aikaa nukkua päiväunia aina, kun särky hellittää. Hae ap sairaslomaa, jos vointisi on noin heikko! Sinähän et nimittäin saa pronssipatsasta duunipaikkasi pihamaalle siitä, jos sinnittelet puolikuolleena äitiyslomaasi asti.

Joo-o, jokseenkin tutulta kuulostaa. Mulla oli molemmissa raskauksissa ekat 3kk totaalista väsymystä. Esikoista odottaessa jaksoin olla 4h vuorokauden aikana hereillä ja se aika meni syödessä ja vessassa. Toista odottaessa nukahtelin pitkin lattioita ja sohvia, kesken esikoisen leikittämisen. Pahoinvointia en juurikaan kokenut.

Hormonaaliset muutokset olivat ihan sairaita, siis se mielentilan heittely! Saatoin kesken lauseen alkaa itkemään syystä x ja kesken itkun nauramaan jne. Lasten, varsinkin vauvojen, itku sai minutkin itkemään lohduttomasti. Samoin perhekerhossa pillitin kun jonkun (vieraan) lapsi oli ottanut ensiaskeleensa. Ei minulla ole ikinä ollut vastaavaa, toisilla kai tuon tapaista joka kuukautisten yhteydessä.

Kipuja en juuri tuntenut paitsi aivan järkyttävät krampit! Yöt ja päivät, varpaat, pohkeet, sääret, reidet, pakarat, edestä, takaa ja sivuilta, selkä ja kaula ja sormet ja rinta... Mitä niitä lihaksia nyt ikinä onkaan. Fyysisesti sinänsä olin oikeinkin iskussa, toista odottaessa hölkkäsin esikoista pulkassa vetäen hangessa vielä viikoilla 30+. Harjoitussupistuksiakaan ei ollut, synnytykset käynnistyivät kertarysäyksellä.

Oli ruokavaliohoitoiset diabetekset ja raskausmyrkytykset (jäätävä monen kilon turvotus!). Eipä noita sinänsä huomannut. Kai mulla on tilava lantio ja hyvät kantoluut, liikkuminen ei ollut missään vaiheessa hankalaa (synnärillä vielä tramppasin portaita ylösalas kun oli tylsää avautumisvaiheessa).

Oli se kuitenkin kokonaisuudessaan minulle niin kamalaa, etten ainakaan lähivuosiin aio raskaana uudestaan olla. Ehkä joskus jos aika kultaa muistot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin kolme kuukautta jatkuvaa pahoinvointia ja välillä oksentamistakin, ja niihin lisäksi aivan järkyttävä väsymys ja uupumus ja paleluakin vielä. Ei saa nukuttua kunnolla kun oksettaa koko ajan. Kun pahoinvointi alkaa hellittää niin tulee jatkuvat kivut selkään, liitoskivut ja vielä rannekanavaoireyhtymä joka pitää käsien kivulla hereillä öisin, ihan niin kuin ei riittäisi että yöt pyörii hereillä jo selkäkipujenkin vuoksi. Kivut väsyttää. Jatkuva 6 kk valvominen on aiheuttanut jo ihan karmivan kestoväsymyksen ja kestouneliaisuuden. Yrittää syödä terveellisesti ja jättää makeankin pois, mutta silti turpoaa kamalaksi palloksi, ja vaatteet ahdistaa päällä. Tässä vaiheessa mahakin on jo niin iso, että ei pysty kunnolla kumartelemaan, kengännauhojen sitominenkin on vaikeaa. Edelleenkään et pysty nukkumaan öisin. Kamala unenpuute ja oksetus esti urheilun alkuraskaudesta, vaikka kuinka yritti liikkua niin voimat ei riittäneet. Keskiraskaudessa kivut estää urheilun eikä nostellakaan asioita enää oikein saa, painavia siis. Urheilun puute romahduttaa entisestään fyysistä kuntoa, ja portaissa hengästyy heti. En ole ikinä elämässäni ennen ollut edes viikkoa näin huonossa kunnossa kuin nyt 7 kk ajan joka perk*eleen päivä. Miksi kukaan ei varoittanut, että raskaus on fyysisesti ihan hirveä kokemus? Ja minä en edes kärsi mistään hyperemeesistä eli tämä ei edes ole ollut mikään paha raskaus...

Mitä iniset. Itse valitsit. Seuraavaks iniset kun on raskasta olla lapsen kanssa ja  mihkään ei pääse. Kukaa ei auta hoitamisessa ja rahat finaalissa aina.

palstavela taas vauhdissa aiheesta, josta hänen mielipidettään ei ole kysytty, ja josta hän ei mitään tiedä.

KAIKILLA on oikeus valittaa, vaikka olisikin tietoisesti päättänyt asiasta! Ap ei myöskään - kuten ei oikeasti kukaan lapseton - voinut etukäteen tietää, miltä se raskaus omakohtaisesti tuntuu. Raskaudet eroavat todella paljon, osa on hyvässä kunnossa alusta loppuun ja osa taas saa kaikenlaista kremppaa.

Ja kuten sanottua, vaikka sen tietotasolla tietäisikin, mitä riskejä on, se on eri asia kuin että omassa kehossaan sen tuntee.

41

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin kolme kuukautta jatkuvaa pahoinvointia ja välillä oksentamistakin, ja niihin lisäksi aivan järkyttävä väsymys ja uupumus ja paleluakin vielä. Ei saa nukuttua kunnolla kun oksettaa koko ajan. Kun pahoinvointi alkaa hellittää niin tulee jatkuvat kivut selkään, liitoskivut ja vielä rannekanavaoireyhtymä joka pitää käsien kivulla hereillä öisin, ihan niin kuin ei riittäisi että yöt pyörii hereillä jo selkäkipujenkin vuoksi. Kivut väsyttää. Jatkuva 6 kk valvominen on aiheuttanut jo ihan karmivan kestoväsymyksen ja kestouneliaisuuden. Yrittää syödä terveellisesti ja jättää makeankin pois, mutta silti turpoaa kamalaksi palloksi, ja vaatteet ahdistaa päällä. Tässä vaiheessa mahakin on jo niin iso, että ei pysty kunnolla kumartelemaan, kengännauhojen sitominenkin on vaikeaa. Edelleenkään et pysty nukkumaan öisin. Kamala unenpuute ja oksetus esti urheilun alkuraskaudesta, vaikka kuinka yritti liikkua niin voimat ei riittäneet. Keskiraskaudessa kivut estää urheilun eikä nostellakaan asioita enää oikein saa, painavia siis. Urheilun puute romahduttaa entisestään fyysistä kuntoa, ja portaissa hengästyy heti. En ole ikinä elämässäni ennen ollut edes viikkoa näin huonossa kunnossa kuin nyt 7 kk ajan joka perk*eleen päivä. Miksi kukaan ei varoittanut, että raskaus on fyysisesti ihan hirveä kokemus? Ja minä en edes kärsi mistään hyperemeesistä eli tämä ei edes ole ollut mikään paha raskaus...

Mitä iniset. Itse valitsit. Seuraavaks iniset kun on raskasta olla lapsen kanssa ja  mihkään ei pääse. Kukaa ei auta hoitamisessa ja rahat finaalissa aina.

Jonkun täytyy lisääntyä, jotta suomessa on veronmaksajia maksamaan sinun hoito ja asuminen kun olet vanha.

Eiköhän ne kulut ole maksettu veroina ja eläkemaksuina elämän aikana moneen kertaan. Keskiverto palkansaaja maksaa, kun kaikki verot huomioidaan, n.75% kaikesta tienaamastaan veroja. Eli jokaisesta tienatusta eurosta jää vain 0.25e itselle. 15e tuntipalkasta jää palkansaajalle kaikkien verojen jälkeen 3.75e/tunti käteen. Ja vieläkö pitäsi kiristää? Kaikkien osallistua talkoisiin?

Jos palkkatuloista menee tuloveroa esim. 20%. Sitten jokaisesta ostoksesta ALV 24%. Tämä tekee tuloverotukseksi jo tässä vaiheessa 44% Sitten ryhdytää lisäämään muita veroja kuten autovero, ajoneuvovero, polttoainevero bensalle 70% dieselille 53%, vakuutusmaksuverot, alkoholivero, kiinteistövero, ja lähes loputon määrä muita veroja verojen päälle. Lopuksi verotetusta palkasta, josta maksetaan myös eläkemaksut, kertyneestä eläkkeestä maksetaan vielä verot. Kun kuolema aikanaan korjaa, maksetaan moneen kertaan verotetun omaisuuden perimisestä vielä perintövero. Kuulostaako rehelliseltä? Minun mielestäni tämän maan johtajat ovat kaikkien aikojen suurimpia varkaita jotka ikinä ovat tallanneet tämän maan pintaa. Näitä ihmiset sitten kilpaa käyvät äänestämässä vaaleissa. Ei ole mitään rajaa ihmisen tyhmyydellä.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Minä en voinut kummassakaan raskaudessa pahoin, mutta olin alkuraskauden aikana tosi väsynyt ja parinkymmenen raskausviikon tienoilla iski kovat harjoitussupparit, joiden takia oli ekassa raskaudessa melkein viisi kk saikulla. Silti molemmat lapset syntyivät yli la:n. 

Pahinta oli kumminkin ekan raskauden keskenmenon pelko, lapsi kun oli kolmen vuoden lapsettomuushoitojen tulosta eli todella, todella toivottu.

Toisessa raskaudessa osasin jo ottaa jatkuvan harjoitussupistelun rennommin, minulla nyt vaan kohtu selvästi reagoi herkästi kosketukseen, joten esim. tukiliivi oli vihoviimeinen härpäke.

Lisäksi turvotukset, helvetillinen närästys ja ummetus.

Mutta kummasti sen kaiken sietää, koska lapsi on maailman paras palkinto. Ja toisaalta, jos on kotona, niin onhan siinä aikaa nukkua päiväunia aina, kun särky hellittää. Hae ap sairaslomaa, jos vointisi on noin heikko! Sinähän et nimittäin saa pronssipatsasta duunipaikkasi pihamaalle siitä, jos sinnittelet puolikuolleena äitiyslomaasi asti.

 

Olen sinnitellyt töissä siksi, että pää pysyy paremmassa kunnossa kun tekee jotain kiinnostavaa ja mielekästä. Jos olen saikulla eli makaan kotona tai teen jokun pikkukävelyn läheiseen kauppakeskukseen tms, niin mökkeydyn nopeasti. En ole ollenkaan koti-ihminen vaan uraihminen. Turhaudun hyvin nopeasti, jos en saa tehdä jotain vaativaa ja tärkeää. En välttele saikkua siksi että luulisin olevani korvaamaton vaan siksi, että uskon että voin henkisesti paremmin jos olen töissä. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Itse kävin tuon h*lvetin läpi aikanaan, enkä ole koskaan siitä toipunut. Menetin siinä rytäkässä oman vartaloni, jota en enää ikinä saa takaisin.

Lapsi on toki tärkein, mutta kyllä tästä kroppansa menettämisestäkin täytyy saada puhua.

Mitä tämä kroppansa menettäminen tarkoittaa? Olen ollut raskaana ja saanut lapsen, mutta en koe "menettäneeni" kroppaani.. Siis miten? Toki esim rinnat muuttuivat verrattuna entiseen mutta jo ikääntyminen muuttaa niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin kolme kuukautta jatkuvaa pahoinvointia ja välillä oksentamistakin, ja niihin lisäksi aivan järkyttävä väsymys ja uupumus ja paleluakin vielä. Ei saa nukuttua kunnolla kun oksettaa koko ajan. Kun pahoinvointi alkaa hellittää niin tulee jatkuvat kivut selkään, liitoskivut ja vielä rannekanavaoireyhtymä joka pitää käsien kivulla hereillä öisin, ihan niin kuin ei riittäisi että yöt pyörii hereillä jo selkäkipujenkin vuoksi. Kivut väsyttää. Jatkuva 6 kk valvominen on aiheuttanut jo ihan karmivan kestoväsymyksen ja kestouneliaisuuden. Yrittää syödä terveellisesti ja jättää makeankin pois, mutta silti turpoaa kamalaksi palloksi, ja vaatteet ahdistaa päällä. Tässä vaiheessa mahakin on jo niin iso, että ei pysty kunnolla kumartelemaan, kengännauhojen sitominenkin on vaikeaa. Edelleenkään et pysty nukkumaan öisin. Kamala unenpuute ja oksetus esti urheilun alkuraskaudesta, vaikka kuinka yritti liikkua niin voimat ei riittäneet. Keskiraskaudessa kivut estää urheilun eikä nostellakaan asioita enää oikein saa, painavia siis. Urheilun puute romahduttaa entisestään fyysistä kuntoa, ja portaissa hengästyy heti. En ole ikinä elämässäni ennen ollut edes viikkoa näin huonossa kunnossa kuin nyt 7 kk ajan joka perk*eleen päivä. Miksi kukaan ei varoittanut, että raskaus on fyysisesti ihan hirveä kokemus? Ja minä en edes kärsi mistään hyperemeesistä eli tämä ei edes ole ollut mikään paha raskaus...

Mitä iniset. Itse valitsit. Seuraavaks iniset kun on raskasta olla lapsen kanssa ja  mihkään ei pääse. Kukaa ei auta hoitamisessa ja rahat finaalissa aina.

Jonkun täytyy lisääntyä, jotta suomessa on veronmaksajia maksamaan sinun hoito ja asuminen kun olet vanha.

Minkä takia veronmaksajien pitäisi maksaa vanhusten asuminen? Tai edes hoito muilta osin kuin sairaanhoito ja välttämätön perushoito?

Varmaan kukaan ei osannut varoittaa koska normaalisti se ei ole sitä ja kaikki tietävät että joskus se voi olla sitä. Minulla ainakin oli mielettömän helppo ja yksi elämäni ihanimpia vaiheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin kolme kuukautta jatkuvaa pahoinvointia ja välillä oksentamistakin, ja niihin lisäksi aivan järkyttävä väsymys ja uupumus ja paleluakin vielä. Ei saa nukuttua kunnolla kun oksettaa koko ajan. Kun pahoinvointi alkaa hellittää niin tulee jatkuvat kivut selkään, liitoskivut ja vielä rannekanavaoireyhtymä joka pitää käsien kivulla hereillä öisin, ihan niin kuin ei riittäisi että yöt pyörii hereillä jo selkäkipujenkin vuoksi. Kivut väsyttää. Jatkuva 6 kk valvominen on aiheuttanut jo ihan karmivan kestoväsymyksen ja kestouneliaisuuden. Yrittää syödä terveellisesti ja jättää makeankin pois, mutta silti turpoaa kamalaksi palloksi, ja vaatteet ahdistaa päällä. Tässä vaiheessa mahakin on jo niin iso, että ei pysty kunnolla kumartelemaan, kengännauhojen sitominenkin on vaikeaa. Edelleenkään et pysty nukkumaan öisin. Kamala unenpuute ja oksetus esti urheilun alkuraskaudesta, vaikka kuinka yritti liikkua niin voimat ei riittäneet. Keskiraskaudessa kivut estää urheilun eikä nostellakaan asioita enää oikein saa, painavia siis. Urheilun puute romahduttaa entisestään fyysistä kuntoa, ja portaissa hengästyy heti. En ole ikinä elämässäni ennen ollut edes viikkoa näin huonossa kunnossa kuin nyt 7 kk ajan joka perk*eleen päivä. Miksi kukaan ei varoittanut, että raskaus on fyysisesti ihan hirveä kokemus? Ja minä en edes kärsi mistään hyperemeesistä eli tämä ei edes ole ollut mikään paha raskaus...

Mitä iniset. Itse valitsit. Seuraavaks iniset kun on raskasta olla lapsen kanssa ja  mihkään ei pääse. Kukaa ei auta hoitamisessa ja rahat finaalissa aina.

Jonkun täytyy lisääntyä, jotta suomessa on veronmaksajia maksamaan sinun hoito ja asuminen kun olet vanha.

Minkä takia veronmaksajien pitäisi maksaa vanhusten asuminen? Tai edes hoito muilta osin kuin sairaanhoito ja välttämätön perushoito?

Veronmaksajat joutuvat maksamaan eläkeläisten eläkkeet eli sillä tavalla myös sen asumisen, jos eläkeläisillä ei ole suurta varallisuutta maksaa itse asumistaan vaan rahoittavat vuokraa, asuntolainaa ja palvelukotimaksua eläkkeestään. Homma ei mene niin, että kun olet 25 niin maksat itse itsellesi eläkettä, jonka voit lunastaa ollessasi 70 vaan ne rahat on käytetty muiden eläkkeisiin jo kauan ennen kuin ehdit täyttää edes 40.

Jokainen raskaus on erilainen. Mutta kai sen omallakin järjellä tajuaa että raskaus on iso juttu niin kropalle kuin mielelle.

Minulla on ollut siinä mielessä hyvä säkä että en ole voinut pahoin kummassakaan raskaudessa mutta molemmissa raskauksissa oli enemmän tai vähemmän verenvuotoa kuukausitolkulla joten pelkäsin keskenmenoa.

Ekassa raskaudessa oli alussa viiltäviä kipuja alamahassa ja sitten tuli iskiaskipuja jotka sai jalankin ihan tönkäksi. Loppuraskaudessa vauva liikkui tosi vähän ja syykin selvisi sitten synnytyksessä...istukka oli jo kalkissa ja napanuora oli tiukasti vauvan kaulan ympäri. Sydänäänet heikkeni lopuksi ja vauva oli sininen kun syntyi mutta selvisimme säikähdyksellä eli kaikki oli ok. Vauva oli täysiaikainen ja painoi 2.9kg mutta silti repesin ja tuli 13 tikkiä. Maito ei noussut ollenkaan mutta korvikkeella kasvoi terve lapsi. Menkat alkoi tasan 28 päivää synnytyksestä eli meni varmaan jotkut hormonit vähän sekaisin.

Tokassa raskaudessa oli sen verenvuodon lisäksi vauvan syndänäänissä häikkää. Joka kolmas lyönti jäi väliin. Raskautta ja vauvaa seurattiin tarkasti. Onneksi vaiva korjaantui rv 36. Ja viimeisen 4 viikon ajan vauva kasvoikin hurjasti ja oli 4kg. Tuntui kuin olisin synnyttänyt keilapallon. Repesin taas ja tuli tikkejä mutta vähemmän kuin 1.kerralla. Kaikesta huolimatta toosa on ihan ok ja toimiva ;)

Maito nousi 5 päivää synnytyksen jälkeen ja onnistui osaimettämään 3kk. Menkat alkoi 6 viikkoa synnytyksestä. 

Päätin heti 2.lapsen syntymän jälkeen että tänne synnärille en enää tule kitumaan ja se päätös on pitänyt! Kaksi lasta...tyttö ja poika riittää meille.

En tiedä miten voisin parantaa vointiani. Olen neuvolassa kysynyt monta kertaa, mutta mitään neuvoa en saa. Koska en voi urheilla niin olen yrittänyt tehdä kevyitä kävelylenkkejä. Alkaa huimaamaan niin kovin, että pakko istahtaa puiston penkille. Muutaman kerran olen ilmeisesti nukahtanut siihen heti istualteni, koska olen jonkun ajan päästä havahtunut että miksi ihmeessä istun tässä. Kuntoa en onnistu parantamaan enkä jatkuvaa hengästymistä poistamaan. En keksi siihen itse keinoa. Osaisiko joku vinkata jotain?

Olen yrittänyt syödä niin että turvotus lähtisi. Eipä lähde. Nesteenpoistolääkkeet on kuulemma kiellettyjä. Lentosukatkin hankin, mutta nyt se turvotus pakkautuu reisiin tosi ikävästi.

Ap.

Olisi mielenkiintoista nähdä vastaava ketju 80-luvulta. Kolme omaani ovat siis jo yli kolmikymppisiä nuorimmainenkin. 

En muista, että kukaan laajasta tuttavapiiristäni olisi erityisesti potenyt yhtään mitään raskausaikana. Ihan on valokuviakin pinkkakaupalla, missä ulkoillaan hiihtäen, pulkkamäessä ja mitä mihinkin vuodenaikaan sopii ihan raskauden loppumetreillä. 

Mikä on siis muuttunut?

Ainakin se, että meillä ikä alkoi kakkosella. Akateemisia ollaan, jos tulee toinen tuntu iästä. 

Ja onko ajan henki ainainen valittaminen? Ehkä joku kärsi jostain kivusta, mutta ei sitten samalla tavalla puhunut siitä?

Mutta ei minulla ollut ensimmäistäkään varsinaista vaivaa koko raskausaikana. Ihan varmasti muistaisin, jos olisi ollut. 

52...älä jaksa! Se että sinulla ja ystävillä oli kaikki ok niin ei tarkoita että ne joilla ei ole ovat jotenkin huonoja valittajia. Mitään syyllistämistä ei tarvita siinä vaiheessa kun joutuu sairaalaan tiputukseen kun yrjö lentää 24/7 viikosta toiseen. 

MINÄ olen niin hyvä ihminen ja parempi kuin muut. Raskaudet meni täydellisesti ja ikinä en valita mistään koska elän paratiisissa. Hyvä 52! Empatia ja ymmärrys ihmisten erilaisuudesta taitaa puuttua. Sitä ei opeteta yliopistossa. Alkaa se ikä vieläkin kakkosella? Elämän pitäisi opettaa sinuakin...

Jos raskausvaivat tuli yllätyksenä, odotahan sitten kun se muksu tulee ulos ja siitä ainakin 18v eteenpäin kunnes se hyvässä lykyssä muuttaa omilleen.

Mulla on kaksi lasta, ja en todellakaan kokenut raskausaikaa helvetiksi tai mitenkään kamalaksi. Synnytykset helppoja.

En tiedä vaikuttaako pituus?  Olen 176 cm pitkä. Lääkäri hehkutti miten mulla on ihanteellinen synnyttäjän vartalo, lantio yms. Kuulemma pitkillä naisilla on usein synnytykset ja raskaudet helpompia. No en tiedä, mutta mulla piti ainakin paikkansa.

Joka tapauksessa en kokenut raskausaikaa mitenkään hirvittävän rasittavaksi ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista nähdä vastaava ketju 80-luvulta. Kolme omaani ovat siis jo yli kolmikymppisiä nuorimmainenkin. 

En muista, että kukaan laajasta tuttavapiiristäni olisi erityisesti potenyt yhtään mitään raskausaikana. Ihan on valokuviakin pinkkakaupalla, missä ulkoillaan hiihtäen, pulkkamäessä ja mitä mihinkin vuodenaikaan sopii ihan raskauden loppumetreillä. 

Mikä on siis muuttunut?

Ainakin se, että meillä ikä alkoi kakkosella. Akateemisia ollaan, jos tulee toinen tuntu iästä. 

Ja onko ajan henki ainainen valittaminen? Ehkä joku kärsi jostain kivusta, mutta ei sitten samalla tavalla puhunut siitä?

Mutta ei minulla ollut ensimmäistäkään varsinaista vaivaa koko raskausaikana. Ihan varmasti muistaisin, jos olisi ollut. 

Nykyaika on niin itsekeskeistä, nykyajan äidit eivät kestä kropan muuttumista ja kaiken pitäisi olla kivaa ja mukavaa eikä varsinkaan sattua mitenkään, tai olla vähääkään epämiellyttävää...

Ei minunkaan raskauteni ole olleet yhtään kamalia. Tosin 2000-luvulla olen lapseni kyllä synnyttänyt, en 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka yleistä ap moisen arvelet olevan? Itselläni ei tuota ollut ja kykenin olemaan normaalisti töissä.

Olen minäkin töissä, päivääkään en ole ollut raskaana ollessa pois edes minkään flunssan takia. Teen pitkää päivää vaativassa ammatissa. Näistä oireista huolimatta. Ap.

Vaativassa ammatissa tuskin olet, kun et yksinkertaisista perusasioista ole selvillä. Ja kaikki ei ole tuollaisia valittajia muutenkaan.

Mun tuttavapiirissä pääsääntöisesti meni niin et ne, jotka valittaa aina kaikesta, valitti kaikesta myös raskaana. Vastaavasti ne, jotka eivät valita, eivät valittaneet juurikaan ellei tosiaan maannut sairaalavuoteessa viikkotolkulla.

Pääsääntöisesti näin.

Minä ainakin liikuin synnytyksiin asti, vaikka oli kipuja.