Lue keskustelun säännöt.
Miksi kukaan ei varoittanut, että raskaus on 9 kk fyysinen helv*tti???
07.01.2018 |
Ensin kolme kuukautta jatkuvaa pahoinvointia ja välillä oksentamistakin, ja niihin lisäksi aivan järkyttävä väsymys ja uupumus ja paleluakin vielä. Ei saa nukuttua kunnolla kun oksettaa koko ajan. Kun pahoinvointi alkaa hellittää niin tulee jatkuvat kivut selkään, liitoskivut ja vielä rannekanavaoireyhtymä joka pitää käsien kivulla hereillä öisin, ihan niin kuin ei riittäisi että yöt pyörii hereillä jo selkäkipujenkin vuoksi. Kivut väsyttää. Jatkuva 6 kk valvominen on aiheuttanut jo ihan karmivan kestoväsymyksen ja kestouneliaisuuden. Yrittää syödä terveellisesti ja jättää makeankin pois, mutta silti turpoaa kamalaksi palloksi, ja vaatteet ahdistaa päällä. Tässä vaiheessa mahakin on jo niin iso, että ei pysty kunnolla kumartelemaan, kengännauhojen sitominenkin on vaikeaa. Edelleenkään et pysty nukkumaan öisin. Kamala unenpuute ja oksetus esti urheilun alkuraskaudesta, vaikka kuinka yritti liikkua niin voimat ei riittäneet. Keskiraskaudessa kivut estää urheilun eikä nostellakaan asioita enää oikein saa, painavia siis. Urheilun puute romahduttaa entisestään fyysistä kuntoa, ja portaissa hengästyy heti. En ole ikinä elämässäni ennen ollut edes viikkoa näin huonossa kunnossa kuin nyt 7 kk ajan joka perk*eleen päivä. Miksi kukaan ei varoittanut, että raskaus on fyysisesti ihan hirveä kokemus? Ja minä en edes kärsi mistään hyperemeesistä eli tämä ei edes ole ollut mikään paha raskaus...
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Ensin kolme kuukautta jatkuvaa pahoinvointia ja välillä oksentamistakin, ja niihin lisäksi aivan järkyttävä väsymys ja uupumus ja paleluakin vielä. Ei saa nukuttua kunnolla kun oksettaa koko ajan. Kun pahoinvointi alkaa hellittää niin tulee jatkuvat kivut selkään, liitoskivut ja vielä rannekanavaoireyhtymä joka pitää käsien kivulla hereillä öisin, ihan niin kuin ei riittäisi että yöt pyörii hereillä jo selkäkipujenkin vuoksi. Kivut väsyttää. Jatkuva 6 kk valvominen on aiheuttanut jo ihan karmivan kestoväsymyksen ja kestouneliaisuuden. Yrittää syödä terveellisesti ja jättää makeankin pois, mutta silti turpoaa kamalaksi palloksi, ja vaatteet ahdistaa päällä. Tässä vaiheessa mahakin on jo niin iso, että ei pysty kunnolla kumartelemaan, kengännauhojen sitominenkin on vaikeaa. Edelleenkään et pysty nukkumaan öisin. Kamala unenpuute ja oksetus esti urheilun alkuraskaudesta, vaikka kuinka yritti liikkua niin voimat ei riittäneet. Keskiraskaudessa kivut estää urheilun eikä nostellakaan asioita enää oikein saa, painavia siis. Urheilun puute romahduttaa entisestään fyysistä kuntoa, ja portaissa hengästyy heti. En ole ikinä elämässäni ennen ollut edes viikkoa näin huonossa kunnossa kuin nyt 7 kk ajan joka perk*eleen päivä. Miksi kukaan ei varoittanut, että raskaus on fyysisesti ihan hirveä kokemus? Ja minä en edes kärsi mistään hyperemeesistä eli tämä ei edes ole ollut mikään paha raskaus...
Joo ei se kivaa ollut, ja loppua kohti pahenee vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan ole osannut varoittaa, koska en ole kokenut noin.
Alussa oli kyllä väsymystä ja lievää etovaa oloa. Mutta hyvin äkkiä helpotti ja olenkin ollut elämäni kunnossa raskauden alkuvaiheiden jälkeen.
Ihan lopussa vauva painoi vatsalaukkua kasaan, joten oli närästystä.
Mutta ihan pikkuvaivoja nämä kaikki. Tuskin muistaa, ellei nyt olisi tullut puheeksi.
Mitään selkävaivoja ei ole ollut koskaan. Kun on hyvässä fyysisessä kunnossa hedelmöittyessään ja normaalipainoinen, niin raskaudessa ei ole mitään ihmeitä.
Minä olin hyvässä fyysisessä kunnossa ja normaalipainoinen en raskautta. Mitään perussairauksia minulle ei ole koskana ollut, BMI oli 22 ennen raskaaksi tulemista ja harrastin liikuntaa päivittäin, kuntoni oli hyvä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Itse kävin tuon h*lvetin läpi aikanaan, enkä ole koskaan siitä toipunut. Menetin siinä rytäkässä oman vartaloni, jota en enää ikinä saa takaisin.
Lapsi on toki tärkein, mutta kyllä tästä kroppansa menettämisestäkin täytyy saada puhua.
Miten hyväkuntoinen, hoikka ihminen "menettää vartalonsa" raskaudessa?
Painoin raskauden alussa 55 kg, synnärillä 65 kg. Kuukauden kuluttua taas 55 kg.
Ihan on sama kroppa. Tietysti joillekin tulee raskausarpia, mutta useinkaan ei hoikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka yleistä ap moisen arvelet olevan? Itselläni ei tuota ollut ja kykenin olemaan normaalisti töissä.
Olen minäkin töissä, päivääkään en ole ollut raskaana ollessa pois edes minkään flunssan takia. Teen pitkää päivää vaativassa ammatissa. Näistä oireista huolimatta. Ap.
Onko syy sitten ihan itsessä, et anna itellesi riittävää lepoa vaan vedät pitkää päivää ylistressaantuneena.
Voi tietenkin olla. Mutta en tee ylitöitä vaan ihan normaalia työaikaani, työmatkat tosin on pitkät eli ne venyttävät päivää aika paljon. En tiedä miten annettaisiin itselle lepoa, koska en halua ilman erityistä syytä saikullekaan jäädä enkä voi vaihtaa kesken raskauden johonkin toiseen helppoon työpaikkaan, joka olisi kodin vieressä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Ei se ollut herkkua minullakaan, jouduin viikkotolkulla makaamaan sairaalassa liikahtamattakaan.
Voi ei. Miten sait hoidettua vessassakäynnit?
Et ole kuullut virtsakatetrista?
Entäs se kakkosella käynti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka yleistä ap moisen arvelet olevan? Itselläni ei tuota ollut ja kykenin olemaan normaalisti töissä.
Olen minäkin töissä, päivääkään en ole ollut raskaana ollessa pois edes minkään flunssan takia. Teen pitkää päivää vaativassa ammatissa. Näistä oireista huolimatta. Ap.
Onko syy sitten ihan itsessä, et anna itellesi riittävää lepoa vaan vedät pitkää päivää ylistressaantuneena.
Voi tietenkin olla. Mutta en tee ylitöitä vaan ihan normaalia työaikaani, työmatkat tosin on pitkät eli ne venyttävät päivää aika paljon. En tiedä miten annettaisiin itselle lepoa, koska en halua ilman erityistä syytä saikullekaan jäädä enkä voi vaihtaa kesken raskauden johonkin toiseen helppoon työpaikkaan, joka olisi kodin vieressä. Ap.
Onko verenpainettasi seurattu neuvolassa? Pystytkö tekemään välillä etäpäiviä?
Olen ollut 4 kertaa raskasna, joka kerta hyperemeesi ja pahoinvointi kesti 9kk. Siis 9kk, ei 3kk, eli olen synnärilläkin oksennellut ja laatanheitto loppui vasta tunti synnytyksen jälkeen!
Mutta, tämä on oma valinta. Palkinto on suurempi kuin kärsimys. Kärsimys on kamalaa mutta siihenkin voi suhtautua stoalaisen tyynesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Ei se ollut herkkua minullakaan, jouduin viikkotolkulla makaamaan sairaalassa liikahtamattakaan.
Voi ei. Miten sait hoidettua vessassakäynnit?
Et ole kuullut virtsakatetrista?
Entäs se kakkosella käynti?
Ruoka kun nestettä suoneen niin sitä kakkosen tarvetta ei oikein tule. Ja sitten avustetaan käymään siellä kakkosella. Ja vaipat on keksitty :)
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan ole osannut varoittaa, koska en ole kokenut noin.
Alussa oli kyllä väsymystä ja lievää etovaa oloa. Mutta hyvin äkkiä helpotti ja olenkin ollut elämäni kunnossa raskauden alkuvaiheiden jälkeen.
Ihan lopussa vauva painoi vatsalaukkua kasaan, joten oli närästystä.
Mutta ihan pikkuvaivoja nämä kaikki. Tuskin muistaa, ellei nyt olisi tullut puheeksi.
Mitään selkävaivoja ei ole ollut koskaan. Kun on hyvässä fyysisessä kunnossa hedelmöittyessään ja normaalipainoinen, niin raskaudessa ei ole mitään ihmeitä.
Hohhoijaa mitä vähättelevää paskaa. On niitä muitakin odottajia jotka ovat paremmassa kunnossa kuin sinä kuten urheilijoita ja raskausaikana sekoittaa koko kehon niin ettei tilanne ole hallussasi. Tosin tuollaiselta ylimieliseltä äitsykältä empatiaa tai ymmärrystä on turha odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin omakotitalon 1kk ennen laskettua. Hyvin jaksoin kantaa painavia.
Ekat 4kk tais oksennusta lentää. Voi kaiholla muistelen kun en ehtinyt pönttöön asti. Oli vaatteet ja seinät ja kaikki kaaressa oksennuksessa. Sitä siivoilin ja hetken päästä sama rumba:D en oppinut pitämään ämpäriä mukanani.
Ja ne levottomat jalat. Se kipu 24/7 Oli jotain käsittämätöntä. Usein kävelin yöt läpeensä edestakaisin käytäviä.
Se on niin lyhyt aika elämästä.
Haluan toisen lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka yleistä ap moisen arvelet olevan? Itselläni ei tuota ollut ja kykenin olemaan normaalisti töissä.
Olen minäkin töissä, päivääkään en ole ollut raskaana ollessa pois edes minkään flunssan takia. Teen pitkää päivää vaativassa ammatissa. Näistä oireista huolimatta. Ap.
Onko syy sitten ihan itsessä, et anna itellesi riittävää lepoa vaan vedät pitkää päivää ylistressaantuneena.
Voi tietenkin olla. Mutta en tee ylitöitä vaan ihan normaalia työaikaani, työmatkat tosin on pitkät eli ne venyttävät päivää aika paljon. En tiedä miten annettaisiin itselle lepoa, koska en halua ilman erityistä syytä saikullekaan jäädä enkä voi vaihtaa kesken raskauden johonkin toiseen helppoon työpaikkaan, joka olisi kodin vieressä. Ap.
Onko verenpainettasi seurattu neuvolassa? Pystytkö tekemään välillä etäpäiviä?
On seurattu, ja seuraan kotonakin mittaamalla itse. Se on ehkä hieman turhan alhainen, välillä pyörryttääkin matalien paineiden takia. Mutta ei kuitenkaan hälyttävän alhainen sanoo terkkari. Olen yrittänyt syödä suolaa nostaakseni paineita mutta suola taas turvottaa aika pahasti joten ei sitä voi paljoa syödä. En pysty tekemään ollenkaan etäpäiviä, myöskään käyttämättömiä lomia minulla ei ole. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti saat helpon vauvan niin helpottaa. Mulla oli 9kk helvetti raskaus, mutta tää pikkuvauva-aika, josta kaikki koetti pelotella, on siihen verrattuna itselläni ihan leppoisaa.
Joo... taas näitä lapsivihamielisten velojen trolleja.
Oikeasti raskausaika on terveelle ihmiselle ihan ok, jopa miellyttävä kokemus.
Alussa on miltei kaikilla kova väsymys ja vähintäänkin lievää pahoinvointia joko aamuisin, iltaisin tai pitkin päivää.
Tämä normaalisti loppuu ihan viimeistään 16:n viikon kohdalla.
Ihan loppuvaiheessa voi olla suonenvetoa, närästystä ym. pikkuvaivoja.
Mutta siinä se!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska kaikille se ei sitä ole. Muistaakseni noin puolet ei esim. koe ollenkaan pahoinvointia, ja itsellä ainoat oireet olivat alkuraskaudessa kipeät rinnat ja jonkinmoinen väsymys (nukahdin noin klo 22, normaalisti puolen yön aikoihin) ja loppuraskaudessa (kun äitiysloma oli jo alkanut) oli taas lieviä univaikeuksia mutta ne kuittaantuivat päiväunilla. Mitään kipuja ei ollut, ei pahoinvointia, pahentunutta migreeniä, ylenpalttista turvotusta tjsp. Edes mahan kasvu ei tuntunut mitenkään hankalalta, kaikki kyykkimiset, ylösnousut, kenkien pukemiset yms. sujui helposti vaikka toki joissain jutuissa joutui vähän säätämään tyyliä.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti saat helpon vauvan niin helpottaa. Mulla oli 9kk helvetti raskaus, mutta tää pikkuvauva-aika, josta kaikki koetti pelotella, on siihen verrattuna itselläni ihan leppoisaa.
Tiedän että pikkulapsiaika on rankkaa aikaa, mutta uskon että sen jaksaa koska voi taas urheilla ja huolehtia fyysisestä hyvinvoinnistaan. Jos ei muuten niin tekemällä vaikka sitten pitkiä vaunujuoksulenkkejä ja jumppaamalla kotona. Mutta nyt pahoinvointi ja huimaus ja karmiva väsymys on estänyt urheilun ja fyysinen vointi romahtanut todella huonoksi. Jos yritän lähteä kevyelle lenkille, niin näen vain huimauksen takia tähtiä ja väsymyksen vuoksi lihaksissa ei ole voimaa ollenkaan. Ennen raskautta pystyin juoksemaan portaat kuudenteen kerrokseen ylös, raskauden keskettyä kaksi kuukautta en meinannut jaksaa nousta portaita edes kävellen toiseen kerrokseen:( . Ap.
Minulle tuli yllätyksenä, kun ensimmäiset kaveriporukasta raskautuivat, millaisia kipuja heillä oli koko ajan. Muista oireista oli enimmäkseen kuullut sitä ennen. Vartalon muutoksia tuli jo alkuraskaudessa, kuten raskausarpia. Osasi sitten onneksi itse varautua siihen, ettei se raskausaika välttämättä ole helppoa.
Siksi sitä aikaa kutsutaan raskaudeksi eikä keveydeksi.
Mun ensimmäinen raskaus oli helvettiä. Koko raskauden ajan oksetti, närästys ja sattui ja sairaalaan jouduin viikolla 24. Kaksoset syntyivät viikolla 36. Koko tuon väliajan olin sairaalassa vuodepotilaana, ainoastaan 2 tuntia olin poissa sairaalasta oman vihkitilaisuuden takia. :D Kaksosten synnyttyä olin tietenkin rapakuntoinen.
Ihmettelen itsekin miten miehen kanssa keksimme hankkia kolmannen lapsen. Se raskaus oli ihan päinvastainen kuin ensimmäinen. En olisi varmaan edes tiennyt olevani raskaana ellen olisi tehnyt testiä. :D
Tismalleen samat fiilikset. Mulla tosin sillä erolla, että takana on jo yksi raskaus jossa alun pahoinvoinnin jälkeen ei ollut mitään ikäviä oireita. Lenkkeilin ja jumppasin monta kertaa viikossa. Tällä toisella kerralla taas... Jatkuva yrjötys, heikotus ja hengenahdistus on jatkunut nyt puoli vuotta. Jos yrität liikkua yhtään reippaammin, lentää saman tien laatta (mm. 5min nopea kävely bussipysäkille kivasti riittää tähän). Hemoglobiinit yms on tarkistettu, eikä neuvola osaa muuta sanoa kuin että se nyt vaan joskus on tollaista, koita kestää. No, ainakaan ei tule raskauskiloista ongelmaa tällä kerralla, jos tästä jotain positiivista tahtoo hakea.
Et ole kuullut virtsakatetrista?