Miksi kukaan ei varoittanut, että raskaus on 9 kk fyysinen helv*tti???

Olenko ainoa joka kokee näin? Ap.

Vierailija kirjoitti:

Ensin kolme kuukautta jatkuvaa pahoinvointia ja välillä oksentamistakin, ja niihin lisäksi aivan järkyttävä väsymys ja uupumus ja paleluakin vielä. Ei saa nukuttua kunnolla kun oksettaa koko ajan. Kun pahoinvointi alkaa hellittää niin tulee jatkuvat kivut selkään, liitoskivut ja vielä rannekanavaoireyhtymä joka pitää käsien kivulla hereillä öisin, ihan niin kuin ei riittäisi että yöt pyörii hereillä jo selkäkipujenkin vuoksi. Kivut väsyttää. Jatkuva 6 kk valvominen on aiheuttanut jo ihan karmivan kestoväsymyksen ja kestouneliaisuuden. Yrittää syödä terveellisesti ja jättää makeankin pois, mutta silti turpoaa kamalaksi palloksi, ja vaatteet ahdistaa päällä. Tässä vaiheessa mahakin on jo niin iso, että ei pysty kunnolla kumartelemaan, kengännauhojen sitominenkin on vaikeaa. Edelleenkään et pysty nukkumaan öisin. Kamala unenpuute ja oksetus esti urheilun alkuraskaudesta, vaikka kuinka yritti liikkua niin voimat ei riittäneet. Keskiraskaudessa kivut estää urheilun eikä nostellakaan asioita enää oikein saa, painavia siis. Urheilun puute romahduttaa entisestään fyysistä kuntoa, ja portaissa hengästyy heti. En ole ikinä elämässäni ennen ollut edes viikkoa näin huonossa kunnossa kuin nyt 7 kk ajan joka perk*eleen päivä. Miksi kukaan ei varoittanut, että raskaus on fyysisesti ihan hirveä kokemus? Ja minä en edes kärsi mistään hyperemeesistä eli tämä ei edes ole ollut mikään paha raskaus...

Mitä iniset. Itse valitsit. Seuraavaks iniset kun on raskasta olla lapsen kanssa ja  mihkään ei pääse. Kukaa ei auta hoitamisessa ja rahat finaalissa aina.

Ymmärrän. Ei se ollut herkkua minullakaan, jouduin viikkotolkulla makaamaan sairaalassa liikahtamattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin kolme kuukautta jatkuvaa pahoinvointia ja välillä oksentamistakin, ja niihin lisäksi aivan järkyttävä väsymys ja uupumus ja paleluakin vielä. Ei saa nukuttua kunnolla kun oksettaa koko ajan. Kun pahoinvointi alkaa hellittää niin tulee jatkuvat kivut selkään, liitoskivut ja vielä rannekanavaoireyhtymä joka pitää käsien kivulla hereillä öisin, ihan niin kuin ei riittäisi että yöt pyörii hereillä jo selkäkipujenkin vuoksi. Kivut väsyttää. Jatkuva 6 kk valvominen on aiheuttanut jo ihan karmivan kestoväsymyksen ja kestouneliaisuuden. Yrittää syödä terveellisesti ja jättää makeankin pois, mutta silti turpoaa kamalaksi palloksi, ja vaatteet ahdistaa päällä. Tässä vaiheessa mahakin on jo niin iso, että ei pysty kunnolla kumartelemaan, kengännauhojen sitominenkin on vaikeaa. Edelleenkään et pysty nukkumaan öisin. Kamala unenpuute ja oksetus esti urheilun alkuraskaudesta, vaikka kuinka yritti liikkua niin voimat ei riittäneet. Keskiraskaudessa kivut estää urheilun eikä nostellakaan asioita enää oikein saa, painavia siis. Urheilun puute romahduttaa entisestään fyysistä kuntoa, ja portaissa hengästyy heti. En ole ikinä elämässäni ennen ollut edes viikkoa näin huonossa kunnossa kuin nyt 7 kk ajan joka perk*eleen päivä. Miksi kukaan ei varoittanut, että raskaus on fyysisesti ihan hirveä kokemus? Ja minä en edes kärsi mistään hyperemeesistä eli tämä ei edes ole ollut mikään paha raskaus...

Mitä iniset. Itse valitsit. Seuraavaks iniset kun on raskasta olla lapsen kanssa ja  mihkään ei pääse. Kukaa ei auta hoitamisessa ja rahat finaalissa aina.

Jonkun täytyy lisääntyä, jotta suomessa on veronmaksajia maksamaan sinun hoito ja asuminen kun olet vanha.

Kukaan ei kertonut siksi, että ne jotka sen ovat kokeneet, haluavat että muutkin joutuvat käymään läpi saman tuskan.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Ei se ollut herkkua minullakaan, jouduin viikkotolkulla makaamaan sairaalassa liikahtamattakaan.

Voi ei. Miten sait hoidettua vessassakäynnit?

Kyllä pystyn nukkumaan öisin, toisin kuin väitit.

Kumma juttu, kun monille aivan itsestäänselvät asiat tulevat suurena yllätyksenä. Suojaamattomasta seksistä voi tulla raskaaksi, raskaus voi olla vaikeaa ja jopa synnys saattaa olla kivulias kokemus. Ajatella, että lapsen hoitokin voi olla raskasta.

Kuinka yleistä ap moisen arvelet olevan? Itselläni ei tuota ollut ja kykenin olemaan normaalisti töissä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka yleistä ap moisen arvelet olevan? Itselläni ei tuota ollut ja kykenin olemaan normaalisti töissä.

Olen minäkin töissä, päivääkään en ole ollut raskaana ollessa pois edes minkään flunssan takia. Teen pitkää päivää vaativassa ammatissa. Näistä oireista huolimatta. Ap.

Luulisi nyt jokaisen järkevän ihmisen tajuavan, mitä tarkoittaa kun vatsaan kasvaa 10 kg ylimääräistä kannettavaa ja muutenkin elimistö muuttuu hormonaalisesti ja fysiologisesti. Ootappa sitten sitä kun sen + 4kgn möykyn puserrat pimpistäsi ulos. Millaisessa tynnyrissä olet oikein ollut jos et näistä ole kuullut? Siihen pikkuvauva aikaan kaikki kertomaan on vielä kevyttä keittoa. Uupumusta et vielä tunne, mut luoja että se tulee tutuksi.

Kaikille raskaus ei ole 9 kk kidutusta ja pelkkää kärsimystä. Osa odottajista voi lähes koko ajan tai ainakin suurimmaksi osaksi ajasta hyvin.

Onneksi kukaan ei varoita. Suomalaisten olisi syytäkin lisääntyä. (Älkää uskoko tiettyjen puolueiden kannattajia, jotka väittää, että ei pidä.)

Itse kävin tuon h*lvetin läpi aikanaan, enkä ole koskaan siitä toipunut. Menetin siinä rytäkässä oman vartaloni, jota en enää ikinä saa takaisin.

Lapsi on toki tärkein, mutta kyllä tästä kroppansa menettämisestäkin täytyy saada puhua.

Mulla pahoinvointi kesti koko ajan. Vielä synnyttäessä oksensin kaarimaljaan. Vauva oli plusverta ja mä miinusverta, ilmeisesti kehoni koki hänet vaaralliseksi ja siksi oksensin koko ajan. No sitten sai koliikkivauvan. Se on toinen tarina.

En minä ainakaan ole osannut varoittaa, koska en ole kokenut noin. 

Alussa oli kyllä väsymystä ja lievää etovaa oloa. Mutta hyvin äkkiä helpotti ja olenkin ollut elämäni kunnossa raskauden alkuvaiheiden jälkeen. 

Ihan lopussa vauva painoi vatsalaukkua kasaan, joten oli närästystä. 

Mutta ihan pikkuvaivoja nämä kaikki. Tuskin muistaa, ellei nyt olisi tullut puheeksi. 

Mitään selkävaivoja ei ole ollut koskaan. Kun on hyvässä fyysisessä kunnossa hedelmöittyessään ja normaalipainoinen, niin raskaudessa ei ole mitään ihmeitä. 

Se on naisen tehtävä. Mun tehtävä miehenä on suojella mun naista ja vauvaa mikä siellä mahassa on oman henkeni ja vankilan uhalla. Jos näin ei ajattele mies niin silloin ei ole mies.

Kerran oksensin ja kaksi kertaa pyörryin kotona. Kävelin päivittäin. Edellisenä päivänä vielä dollariin ja seuraavana päivänä naistenklinikalle. Pieni juttu. Oli raskausajan diabetes ja piikitin mutta ei paha. Sektio joka meni hyvin . Ei komplikaatioita. Terve vauva 44 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka yleistä ap moisen arvelet olevan? Itselläni ei tuota ollut ja kykenin olemaan normaalisti töissä.

Olen minäkin töissä, päivääkään en ole ollut raskaana ollessa pois edes minkään flunssan takia. Teen pitkää päivää vaativassa ammatissa. Näistä oireista huolimatta. Ap.

Onko syy sitten ihan itsessä, et anna itellesi riittävää lepoa vaan vedät pitkää päivää ylistressaantuneena.

Vierailija kirjoitti:

Kerran oksensin ja kaksi kertaa pyörryin kotona. Kävelin päivittäin. Edellisenä päivänä vielä dollariin ja seuraavana päivänä naistenklinikalle. Pieni juttu. Oli raskausajan diabetes ja piikitin mutta ei paha. Sektio joka meni hyvin . Ei komplikaatioita. Terve vauva 44 v.

Fillarilla ei dollariin. Painovirhepaholainen. 😊

Niin on se rankkaa. Mietippä niitä jotka makaa saikulla koko raskausajan sairaalassa pää alaspäin pitääkseen lapsensa sisällä tai oksentelee koko raskausajan melkeen kaiken ulos, eikä vaan mitään 3kk kuvotusta.

Itellä ollu raskaus aika vaikee: verenvuotoa, saikku viikosta 14->, pahoinvointia edelleen rv 37 mutta silti tiedostan et jollakulla menee vielä huonommin ja tiiätkö kun kaikki ei edes tuu raskaaks. Joku olis valmsi tekemään kaikkensa kokeekseen tän ”helvetin” mutta kun ei voi, joten pidän vaan pääni kiinni ja oon kiitollinen siitä että oon sentään raskaana.