Lue keskustelun säännöt.
Olen koulutukseltani vaativan tason psykoterapeutti. Haluatko kysyä minulta jotakin?
06.01.2018 |
Kela-tädin innoittamana ajattelin, että joitain voisi kiinnostaa tietää jotakin työstäni tai kysyä anonyymisti mieltä askarruttavia asioita?
Pienenä esittelynä: Olen 40-50 -vuotias psykoterapeutti. Kouluttauduin muutama vuosi sitten vaativan tason terapeutiksi. Olen erikoistunut syömishäiriöihin ja lasten dissosiaatiohäiriöiden hoitoon. Hoidan myös aikuisia.
Nyt: olen Teidän. :)
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Miten hoitaisit mua? Mulla on dissosiaatiohäiriö ja traumatausta.
Tietysti jokaisen potilaan kanssa lähdetään työstämään traumakokemuksia yksilöllisesti ja täysin potilaan ehdoilla. Luultavasti ensimmäisenä vuotena käytäisiin ja keskustelisimme taustoistasi ja olisiko siellä taustalla jokin erittäin kivulias kokemus, jonka olet halunnut unohtaa täysin. Dissosiaatiohan muodostuu ihmistä suojellakseen. Tämän takia muisti haluaa peittää ja unohtaa asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ajattelet kirjasta: Sheldon B. Kopp: Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet!
Miten auttaisit äitiä, jonka mielenterveysongelmainen tytär on narsisti ja syyttää äitiään jatkuvasti kaikista ongelmistaan, kiukuttelee, oikuttelee ja ahdistelee ja tekemällä tekee vuodesta toiseen sekä äitinsä, että puolisonsa ja lastensa elämästä yhtä helvettiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hoitaisit mua? Mulla on dissosiaatiohäiriö ja traumatausta.
Tietysti jokaisen potilaan kanssa lähdetään työstämään traumakokemuksia yksilöllisesti ja täysin potilaan ehdoilla. Luultavasti ensimmäisenä vuotena käytäisiin ja keskustelisimme taustoistasi ja olisiko siellä taustalla jokin erittäin kivulias kokemus, jonka olet halunnut unohtaa täysin. Dissosiaatiohan muodostuu ihmistä suojellakseen. Tämän takia muisti haluaa peittää ja unohtaa asioita.
Niitä kivuliaita kokemuksia on paljon ja muistan ne nyt jo.
Vierailija kirjoitti:
Miten auttaisit äitiä, jonka mielenterveysongelmainen tytär on narsisti ja syyttää äitiään jatkuvasti kaikista ongelmistaan, kiukuttelee, oikuttelee ja ahdistelee ja tekemällä tekee vuodesta toiseen sekä äitinsä, että puolisonsa ja lastensa elämästä yhtä helvettiä?
Ottaen huomioon, että kyseinen äiti sanoo tullessaan vastaanotolle, ettei usko mihinkään terapioihin, eikä koe olevansa sellaisen tarpeessa. Eikä usko kenenkään olevan. Uskoo, ettei mitään asioita kannata märehtiä eikä käsitellä, vaan kaikkien tulisi vain mennä eteenpäin, koska jokaisella on vaikeuksia. Ja terapiasta saa itselleen vain kainalosauvan, josta ei sitten pääse ikinä eroon, jos siihen ikinä alkaa nojailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi terapeutit pelkää kuntouttaa narsistia? Vastaanotto alkaa väitteellä, ettet voi olla narsisti, kun tulit. Narsistit eivät hakeudu hoitoon, koska eivät näe itsessään mitään vikaa. -Vaimo pakotti työterveyteen, josta lähetettiin testeihin. Niissä todettiin narsismi. -Ettei vaan ois kuitenkin vaimo narsisti, kun narsistilla on tapana aina syyttää muita...
TAI Onhan noita testejä ja testaajia. Et sä NÄYTÄ narsistilta. -1. Miltä narsistin sitten kuuluu näyttää? 2. 3 testiä, joissa kaksi eri testaajaa. Toinen psykologi, toinen psykiatri. Ei riitä?
TAI Kertoo esim. että on erilainen kotona (kertoo henkisen pahoinpitelyn tapojaan) kuin töissä, jossa on niin pätevä ja sosiaalinen. -Onhan meillä kaikilla eri roolit eri tilanteisiin. Niin minäkin olen täysin erilainen töissä kuin kotona, toteaa terapeutti.
Miten koulutuksessa opetetaan "suojaamaan itseä" , eli kuinka vältät kantamasta asiakkaiden ongelmia omassa mielessäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten koet terapiaan saapuvan ihmisen, joka sanoo äitinsä olevan narsisti(nen) ja ongelmiensa johtuvan siitä?
No tietysti kuuntelen ja kyselen kysymyksiä, joiden perusteella saan hänestä ja hänen elämästään kokonaisvaltaisemman kuvan. Valitettavasti vanhempien tai juuri äidin vääränlaisen käytöksen pirstaloimia potilaita tulee vastaanotolle nykyään yhä enemmän. Uskalletaan tulla juttelemaan ja halutaan saada "se jokin" tuska sisältä, jolle ei oikein tiedetä syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kestät sen ettet ole psykiatri ja apusi näin ollen äärettömän rajallista? Mitä, jos kuvittelet jonkun olevan lapsuudentraumoistaan masentunut ja hänellä onkin kaksisuuntainen?
Vierailija kirjoitti:
Entä miten autat narsistin uhria, varsinkin jos tämän narsisti oli vanhempi, ei kumppani. Pidätkö siis terapiaan tulijan ongelmia hänen omana syynään, vai näetkö hänessä uhrin? Ja eikö se termi ole Vaativan Erityistason psykoterapeutti? VET?
En missään nimessä ajattele, että syy olisi potilaassa. Tietenkään. Harvoin vastaanotolle hakeutuu ihminen, joka ei olisi kokenut syvää kaltoinkohtelua ja josta ovat jääneet syvät arvet. Uhriutuminenkin on huonosta. Se on tosin hyvin tyypillistä, kun terapiaa aloitetaan ja aletaan oivaltamaan syitä omalle ololle. Tavoitteena on kuitenkin saada potilaalle elämä, jossa hän voi elää itsenäisesti ja ottaa vastuuta omasta elämästään.
Kyllä, tuo nimike on koulutukseni virallinen nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on suuntauksesi? Mitä ajattelet muista suuntauksista? Missä opiskelit? Oletko yksityinen vai julkisella puolella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten koet terapiaan saapuvan ihmisen, joka sanoo äitinsä olevan narsisti(nen) ja ongelmiensa johtuvan siitä?
No tietysti kuuntelen ja kyselen kysymyksiä, joiden perusteella saan hänestä ja hänen elämästään kokonaisvaltaisemman kuvan. Valitettavasti vanhempien tai juuri äidin vääränlaisen käytöksen pirstaloimia potilaita tulee vastaanotolle nykyään yhä enemmän. Uskalletaan tulla juttelemaan ja halutaan saada "se jokin" tuska sisältä, jolle ei oikein tiedetä syytä.
Etkö ymmärrä, että hänen kuvansa kaikesta on sen narsistisen vanhemman antama kuva? Et sinä häneltä kysymällä mitään todellista kuvaa hänet rikkoneista asioista saa. Saat sen käsityksen, jonka narsisti on häneen istuttanut eli uskotellut. Tarkoitukseni ei ole hyökätä, vaan kysyn huolestuneena että miten ymmärrät tämän. Sillä siinä tuhlataan vain kaikkien aikaa ja rahaa, jos oletat, että uhri silloin osaa antaa oikeaa kuvaa itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä miten autat narsistin uhria, varsinkin jos tämän narsisti oli vanhempi, ei kumppani. Pidätkö siis terapiaan tulijan ongelmia hänen omana syynään, vai näetkö hänessä uhrin? Ja eikö se termi ole Vaativan Erityistason psykoterapeutti? VET?
En missään nimessä ajattele, että syy olisi potilaassa. Tietenkään. Harvoin vastaanotolle hakeutuu ihminen, joka ei olisi kokenut syvää kaltoinkohtelua ja josta ovat jääneet syvät arvet. Uhriutuminenkin on huonosta. Se on tosin hyvin tyypillistä, kun terapiaa aloitetaan ja aletaan oivaltamaan syitä omalle ololle. Tavoitteena on kuitenkin saada potilaalle elämä, jossa hän voi elää itsenäisesti ja ottaa vastuuta omasta elämästään.
Kyllä, tuo nimike on koulutukseni virallinen nimi.
Miksi ajattelisit, että narsistin uhri, joka ei siis läheskään aina miellä että on uhri, ei kanna vastuuta elämästään ja on siksi tullut terapiaan? Tai että olisi vastuun kantamisen vajeessa tai tarpeessa? Eihän se kuulosta nyt lainkaan siltä, mitä narsistin uhrilta puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Aviopuolisollani on pahasta lapsuudenaikasesta traumasta johtuva dissosiaatiohäiriö. Ollaan oltu yli 10v naimisissa. Tämä kaikki läjähti päin näköä nyt vasta. Puolisoni ei itsekään muistanut traumauttavia kokemuksiaan. Olemme molemmat aivan järkyttyneitä.
Kaikki tämä paska alkoi purkautua parisuhdeterapiassa, jonne menimme selvittelemään meidän välisiä ongelmia. Nyt parisuhdeterapia on lopetettu ja puolisoni on omassa terapiassaan. Tuntuu, että kaikki on menetetty, kun puolisolla ei ole edes voimia miettiä meidän välisiä asioita.
Voiko avioliitto jatkua tällaisessa tilanteessa? Mistä minä voisin saada apua itselleni sillä välin kun puoliso saa hoitoa omiin ongelmiinsa?
Teille on sattunut erittäin valtava kriisi, erityisesti puolisollesi. On hyvä, että olette lähteneet asioita työstämään sekä yhdessä että hän erikseen. Ymmärrän, että tilanteesi on tällä hetkellä ulkopuolinen ja odotat vain, miten tilanne teidän kahden välillä tulee etenemään. Mielestäni voisit ottaa yhteyttä kaupungin terveyshuoltoon ja varata ensiksi aika yleislääkärille tai sairaanhoitajalle. Sitä kautta voit mahdollisesti saada itsekin keskustelua apua. On varmasti vaikeata, kun kaikki tuki on nyt annettava puolisolle ja itse joutuu pitämään kaikki sisällä. Toivottavasti sinulla on tuttuja/ ystäviä, joille voit puhua.
Kyllä, voitte selvitä tästä ja avioliittonne voi vielä jatkua. Se vaatii vaan nyt aikaa ja kärsivällisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten hoitaisit mua? Mulla on dissosiaatiohäiriö ja traumatausta.
Tietysti jokaisen potilaan kanssa lähdetään työstämään traumakokemuksia yksilöllisesti ja täysin potilaan ehdoilla. Luultavasti ensimmäisenä vuotena käytäisiin ja keskustelisimme taustoistasi ja olisiko siellä taustalla jokin erittäin kivulias kokemus, jonka olet halunnut unohtaa täysin. Dissosiaatiohan muodostuu ihmistä suojellakseen. Tämän takia muisti haluaa peittää ja unohtaa asioita.
En ole kysyjä mutta kommentoin silti. Kerrot että teet työtä LASTEN ja nuorten kanssa akuuteissa vaikeassa tilanteissa ja lähestymistapasi on joku vanha freudilainen kaivelu kivuliaista traumoista - ja tuo prosessi kestää VUODEN. Senkö jälkeen pääset sitten ratkaisukeskeisyyteen ? Ja paljonko tuosta lystistä veloita?
Taidat olla provo ja terapiaa vailla itsekin, tai sitten vain tosi huuhaalinjaa oleva kusettaja:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä miten autat narsistin uhria, varsinkin jos tämän narsisti oli vanhempi, ei kumppani. Pidätkö siis terapiaan tulijan ongelmia hänen omana syynään, vai näetkö hänessä uhrin? Ja eikö se termi ole Vaativan Erityistason psykoterapeutti? VET?
En missään nimessä ajattele, että syy olisi potilaassa. Tietenkään. Harvoin vastaanotolle hakeutuu ihminen, joka ei olisi kokenut syvää kaltoinkohtelua ja josta ovat jääneet syvät arvet. Uhriutuminenkin on huonosta. Se on tosin hyvin tyypillistä, kun terapiaa aloitetaan ja aletaan oivaltamaan syitä omalle ololle. Tavoitteena on kuitenkin saada potilaalle elämä, jossa hän voi elää itsenäisesti ja ottaa vastuuta omasta elämästään.
Kyllä, tuo nimike on koulutukseni virallinen nimi.
Miksi ajattelisit, että narsistin uhri, joka ei siis läheskään aina miellä että on uhri, ei kanna vastuuta elämästään ja on siksi tullut terapiaan? Tai että olisi vastuun kantamisen vajeessa tai tarpeessa? Eihän se kuulosta nyt lainkaan siltä, mitä narsistin uhrilta puuttuu.
Siis varsinkin kun puhutaan vanhemman vammauttaneesta narsistin uhrista, ei kumppanin vammauttaneesta. (Jossa en kyllä myöskään ensimmäisenä näkisi vastuun puutetta ongelmana???)
Olen aina ollut pienituloinen. Rahat eivät riitä kuntouttavan psykoterapian omavastuuseen, lääkkeet eivät toimi, psyk sh:n kanssa keskustelusta ei ole hyötyä. Sähköhoitoa ja eläkettä on tarjottu, mutta haluaisin pysyä kunnossa ja kyetä vähintään samaan osa-aikatyöhön kuin nykyään. Olisiko jotain ehdotuksia, mitä tässä voi vielä tehdä?
Joopajoo "vaativan tason psykoterapeutti". Tartun samaan kuin joku aikaisempi tässä ketjussa: se on vaativan erityistason eli VET psykoterapeutti. Eiköhän tässä nyt joku muu yritä iltansa iloksi kokeilla kuinka vakuuttavia vastauksia osaa muille jaella.
Voisitko vastata sinulle esitettyihin kysymyksiin?