Olen koulutukseltani vaativan tason psykoterapeutti. Haluatko kysyä minulta jotakin?
Kela-tädin innoittamana ajattelin, että joitain voisi kiinnostaa tietää jotakin työstäni tai kysyä anonyymisti mieltä askarruttavia asioita?
Pienenä esittelynä: Olen 40-50 -vuotias psykoterapeutti. Kouluttauduin muutama vuosi sitten vaativan tason terapeutiksi. Olen erikoistunut syömishäiriöihin ja lasten dissosiaatiohäiriöiden hoitoon. Hoidan myös aikuisia.
Nyt: olen Teidän. :)
Kommentit (105)
Mikä koulutus pohjalla? Psykologi vai sairaanhoitajaa jne:)
Terveisin psykologiksi hakeva joka haluaisi joskus psykoterapeutiksi
Miten hoitaisit mua? Mulla on dissosiaatiohäiriö ja traumatausta.
Luuletko todella että voit auttaa ihmisiä?
paljonko masennuksesta saa sairaslomaa ja sairasrahaa
Mistä lasten, lähinnä teinityttöjen syömishäiriöt (syömättömyys etenkin) johtuvat?
Trolli tämä on. Älkää uskoko kaikkea mitä tänne kirjoitetaan.
Paljonko on psykoterapeutin palkka?
Opiskelit siinä hesalaisessa humpuukiopistossa?
Miten koet terapiaan saapuvan ihmisen, joka sanoo äitinsä olevan narsisti(nen) ja ongelmiensa johtuvan siitä?
Alunperin opiskelin sairaanhoitajaksi, jonka jälkeen lähdin opiskelemaan psykologiaa yliopistoon. Vasta tämän jälkeen kouluttauduin psykoterapeutiksi. Itse olen päätynyt unelmieni ammattiin pidemmän kaavan kautta. Monet kollegani ovat pohjakoulutukseltaan psykiatrisia sairaanhoitajia.
Suosittelen kyllä, jos teitä ala kiinnostaa ja sydän sanoo näin.
Olen vaatimattoman tason terapeutti. Haluatko sinä kysyä minulta jotain?
Entä miten autat narsistin uhria, varsinkin jos tämän narsisti oli vanhempi, ei kumppani. Pidätkö siis terapiaan tulijan ongelmia hänen omana syynään, vai näetkö hänessä uhrin? Ja eikö se termi ole Vaativan Erityistason psykoterapeutti? VET?
Aviopuolisollani on pahasta lapsuudenaikasesta traumasta johtuva dissosiaatiohäiriö. Ollaan oltu yli 10v naimisissa. Tämä kaikki läjähti päin näköä nyt vasta. Puolisoni ei itsekään muistanut traumauttavia kokemuksiaan. Olemme molemmat aivan järkyttyneitä.
Kaikki tämä paska alkoi purkautua parisuhdeterapiassa, jonne menimme selvittelemään meidän välisiä ongelmia. Nyt parisuhdeterapia on lopetettu ja puolisoni on omassa terapiassaan. Tuntuu, että kaikki on menetetty, kun puolisolla ei ole edes voimia miettiä meidän välisiä asioita.
Voiko avioliitto jatkua tällaisessa tilanteessa? Mistä minä voisin saada apua itselleni sillä välin kun puoliso saa hoitoa omiin ongelmiinsa?
Mitä ajattelet Maaret Kallion ammattitaidosta?
Syy hakeutua alalle ja noihin tehtäviin? Oletko ollut aina itse ihmisenä tasapainoinen?
Voi kyllä, kiinnostaa! :)
Jos on itse kärsinyt mt-ongelmista (mm. nimenomaan dissosiaatiosta), voiko/kannattaako hakeutua hoitoalalle/mt-työhön? Olen nähnyt tästä ristiriitaisia mielipiteitä. Jotkut sanovat, että jos on käsitellyt ongelmansa, tuollaisesta taustasta voi olla jopa hyötyä asiakkaiden ymmärtämisessä, kun taas toisten mielestä ei missään nimessä ole hyvä idea, ettei kouluihin edes otettaisi ja työ olisi liian raskasta.. Mitä mieltä sinä olet? Kova halu olisi päästä auttamaan ihmisiä, kun tiedän, millaista tällaisten ongelmien kanssa yksin eläminen on ja olen itse niin hyvää apua terapiasta saanut, mutta epäröin, pitäisikö sittenkin vain tyytyä johonkin "helpompaan" ammattiin..
Vierailija kirjoitti:
Mistä lasten, lähinnä teinityttöjen syömishäiriöt (syömättömyys etenkin) johtuvat?
Useimmiten taustalla ovat lapsuudessa tapahtuneet syvät vauriot, joita ei olla korjattu. Tukahdutettu turvattomuuden tunne. Syömishäiriöt kehittyvät nuorelle usein tapana kontrolloida omaa elämää kehonsa kautta. Koska he eivät voi esim. perheolojensa kautta välttämättä vaikuttaa muuhun, alkavat he pakonomaisesti laihduttamaan ja liikkumaan. Kokevat saavansa tällä tavalla otteen elämästään edes jollain tapaa.
Tietysti myös ulkoiset paineet vaikuttavat kehitykseen.
Uskooko terapeutit itsekään sitä, että masentuneiden pitäisi olla armeliaampia itseään kohtaan, jotta kuntoutuminen voisi edetä eikä jumita? Vai ajatteletteko oikeasti, että laiska paska. Potkis vain itseään perseelle ja pakottaisi tekemään asioita, niin jotain tapahtuisikin?
Mitä mieltä olet väitteestäni, että suuri osa terapiaan tulijoista on jollain tasolla narsistisesti käyttäytyvien vammauttamia, mutta teille ei kouluteta osaamaan auttaa ihmisiä siitä näkökulmasta melkein laisinkaan, vaan kaikki tulijan ongelmat johtuvat siitä, miten hän ajattelee? Ja sitä pyritään muuttamaan vain käsittelemällä hänen ajatusmallejaan, ei ottamalla narsistin sinne syöttämiä vääristymiä huomioon?
Kerro lisää Sun koulutuksesta, mikä koulutus pohjalla?
Kiinnostaisi minuakin