Lue keskustelun säännöt.
Olen koulutukseltani vaativan tason psykoterapeutti. Haluatko kysyä minulta jotakin?
06.01.2018 |
Kela-tädin innoittamana ajattelin, että joitain voisi kiinnostaa tietää jotakin työstäni tai kysyä anonyymisti mieltä askarruttavia asioita?
Pienenä esittelynä: Olen 40-50 -vuotias psykoterapeutti. Kouluttauduin muutama vuosi sitten vaativan tason terapeutiksi. Olen erikoistunut syömishäiriöihin ja lasten dissosiaatiohäiriöiden hoitoon. Hoidan myös aikuisia.
Nyt: olen Teidän. :)
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tuolla aikaisemmin kyselin, miksi terapeutille tuntuu olevan niin vaikea hoitaa narsistia. Tässä vastausta odottelen...
Hyvin harvinaista, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä ihminen saapuisi vastaanotolle omasta aloitteesta. He eivät välttämättä näe itsessään lainkaan omaa vastuuta teoilleen. Vastaanotolleni saapui kerran äiti ja tytär. Noin 30 -vuotias tytär kävi terapiassa äitinsä käytöksen aiheuttamien traumojen vuoksi. En ollut täysin varma, mikä todellinen tilanne on, joten ehdotin että potilas pyytäisi äidin mukaan seuraavalle käynnille. Istunto oli hyvin vaikea. Kaikki asiat kielletään ja aletaan omaa käytöstä selittämään omalla lapsuudella ja täten oma vastuu työnnetään seuraavalle. Tunnin lopuksi itkuisen ja se "uhri" oli tämä potilaani äiti.
Olen kyllä ymmärtänyt, että harvinaista on. Mutta yllätys yllätys, sitäkin tapahtuu. Ja kun jopa testein todettu persoonallisuushäiriö, niin miksi sellaista on niin vaikea hyväksyä ja alkaa työstämään, jotta asiakas paranisi?
Aina hämmästelen tätä, että miten koskaan on voitu edes keksiä narsismin olemassaoloa, jos kerran näitä ihmisiä ei vastaanotoille tule...mistä oireet ja niiden kuvaus on kaivettu? Keittiöpsykologien kautta? Eihän koskaan ole ollut ketään, jota tutkia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neuvokaa kirjoitti:
Mitä lähes nelikymppinen ihminen voi tehdä, kun hän kärsii siitä, että joutuu olemaan tekemisissä 75- vuotiaan isänsä kanssa. Isä on entinen väkivaltainen ilkeä viikonloppujuoppo. Tuntuu, ettei siitä kaikesta pahasta pääse eroon kuin vasta sitten kun hän kuolee. Rahaa ei ole terapiaan.
Nämä ovat erittäin vaikeita tilanteita. Ollaan koettu vanhempien osalta suurta vääryyttä, mutta ei tietenkään haluta jättää toista aivan yksin ja ilman huolenpitoa. En voi tietenkään näin netin välityksellä antaa neuvoja ilman tarkempia tietoja. Suosittelen kuitenkin pitää etäisyyttä siltä osin, ettei synkkä mieli valtaa elämääsi. Auta isääsi, miten hän apua tarvitsee, mutta älä alistu kuuntelemaan ilkeyksiä tai huonoa kohtelua. Usein sitä saattaa olla henkisesti jopa hyvin kiinni tällaisessa vanhemmassa, vaikka voisi kuvitella toisin. Se on se, mikä saattaa vaurioittaa mielen.
Valitettavasti monilla se tuntuu menevänkin niin, että vasta kun toinen ei ole enää läsnä. Vasta silloin se kaikki purkautuu sisältä pois ja tuntuu, että voi hengittää. Silloin tosin joutuu käsittelemään niitä todellisia tunteita ja se on myös oma prosessinsa.
Nyt kun isäsi elää, älä hylkää häntä. Anna hänelle anteeksi, jos hän nyt ymmärtää tehneensä väärin. Älä syytä mistään ja kerro tunteistasi jollekin muulle aikuiselle.
---------
Vuosikausia jatkunutta lasten ja vaimon kiusaamista ei tarvitse yrittää antaa anteeksi. Se on liikaa vaadittu uhreilta. Näin sanoo eräs pätevä terapeutti .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvokaa kirjoitti:
Mitä lähes nelikymppinen ihminen voi tehdä, kun hän kärsii siitä, että joutuu olemaan tekemisissä 75- vuotiaan isänsä kanssa. Isä on entinen väkivaltainen ilkeä viikonloppujuoppo. Tuntuu, ettei siitä kaikesta pahasta pääse eroon kuin vasta sitten kun hän kuolee. Rahaa ei ole terapiaan.
Nämä ovat erittäin vaikeita tilanteita. Ollaan koettu vanhempien osalta suurta vääryyttä, mutta ei tietenkään haluta jättää toista aivan yksin ja ilman huolenpitoa. En voi tietenkään näin netin välityksellä antaa neuvoja ilman tarkempia tietoja. Suosittelen kuitenkin pitää etäisyyttä siltä osin, ettei synkkä mieli valtaa elämääsi. Auta isääsi, miten hän apua tarvitsee, mutta älä alistu kuuntelemaan ilkeyksiä tai huonoa kohtelua. Usein sitä saattaa olla henkisesti jopa hyvin kiinni tällaisessa vanhemmassa, vaikka voisi kuvitella toisin. Se on se, mikä saattaa vaurioittaa mielen.
Valitettavasti monilla se tuntuu menevänkin niin, että vasta kun toinen ei ole enää läsnä. Vasta silloin se kaikki purkautuu sisältä pois ja tuntuu, että voi hengittää. Silloin tosin joutuu käsittelemään niitä todellisia tunteita ja se on myös oma prosessinsa.
Nyt kun isäsi elää, älä hylkää häntä. Anna hänelle anteeksi, jos hän nyt ymmärtää tehneensä väärin. Älä syytä mistään ja kerro tunteistasi jollekin muulle aikuiselle.
Tämä ei ollut kirjoitukseni. Mutta anna isällesi anteeksi ja ole läsnä siten voit.
Ei anteeksi tarvitse antaa. Joskus teot on kerrassaan niin vääriä, että anteeksianto kaiken päälle tekisi vain enemmän hallaa.
Ap, voit nyt mennä oman pääsi sisälle häpämään typerää ketjuasi. Huomasin sinut heti feikiksi. Ei yliopiston käynyt käytä hymiöitä, puhu virheellisesti tittelistään ja puhu kela-tädeistä.
Kohta 2 tuntia mennyt etkä vastaile.
Tämä ei ollut kirjoitukseni. Mutta anna isällesi anteeksi ja ole läsnä siten voit.