Olen koulutukseltani vaativan tason psykoterapeutti. Haluatko kysyä minulta jotakin?

Vuonna 2018 vielä uskotaan tähän humpuukiin?

Tulee mieleen sellainen epätoivoinen kiinalainen parturi joka haluaa poika lasta miesasiakkaansa kanssa, ravailee ja seurailee, tarjoaa itseään miesasiakkaan lounaspaikan edustalla, tunkee miesasiakkaan asuinalueelle, heitetty /poistettu monesti häiriköimästä ja huutamasta, haluaa tunkea jopa japanin reissulle, yrittää perässä juostessa jättää tämän miesasiakkaan (?!!) jne,

Näihin häirintätapoihin toimii jokin muu hoito kuin permanentti? Partiot ja ambulanssi, ensimmäistä on testattu.

Tuijottelee päivittäisten mustasukkaisuushäirintöjen ohessa miesasiakasta kun tämä on nyt ns. Paremmassa Parturissa asiakkaana.

Tämä aloitus on pila. Kukaan VET-terapeutti ei koskaan erehtyisi kutsumaan itseään vaativan tason terapeutiksi. Aloittaja jäi kiinni nyt huijauksesta, hän on valeterapeutti.

Miksi ajattelisit, että narsistin uhri, joka ei siis läheskään aina miellä että on uhri, ei kanna vastuuta elämästään ja on siksi tullut terapiaan? Tai että olisi vastuun kantamisen vajeessa tai tarpeessa? Eihän se kuulosta nyt lainkaan siltä, mitä narsistin uhrilta puuttuu.[/quote]

Kun ihminen on narsistisen vanhemman kasvattama, syntyy tälle hyvin usein, ettei hän kelpaa mihinkään ja suorittaa elämäänsä miellyttääkseen muita. Saattaa olla, ettei hänellä ole asioihin mitään mielipiteitä, eikä edes tiedä, mistä itse tykkää! Kaikki on syötetty valmiiksi sinun päähäsi. Terapiassa aletaan ikään kuin aivan alusta kasvamaan ja tutustumaan itseensä. Kuka minä oikeasti olen? Tämä saattaa viedä vuosia. Tarkoitin vastuun kantamisella sitä, että tekee oman elämänsä valinnan itse, eikä ajatus mielessä, että miten minun pitäisi tehdä. Miten äitini minun haluaisi tämän tekevän tai joku muu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ajattelisit, että narsistin uhri, joka ei siis läheskään aina miellä että on uhri, ei kanna vastuuta elämästään ja on siksi tullut terapiaan? Tai että olisi vastuun kantamisen vajeessa tai tarpeessa? Eihän se kuulosta nyt lainkaan siltä, mitä narsistin uhrilta puuttuu.

Kun ihminen on narsistisen vanhemman kasvattama, syntyy tälle hyvin usein, ettei hän kelpaa mihinkään ja suorittaa elämäänsä miellyttääkseen muita. Saattaa olla, ettei hänellä ole asioihin mitään mielipiteitä, eikä edes tiedä, mistä itse tykkää! Kaikki on syötetty valmiiksi sinun päähäsi. Terapiassa aletaan ikään kuin aivan alusta kasvamaan ja tutustumaan itseensä. Kuka minä oikeasti olen? Tämä saattaa viedä vuosia. Tarkoitin vastuun kantamisella sitä, että tekee oman elämänsä valinnan itse, eikä ajatus mielessä, että miten minun pitäisi tehdä. Miten äitini minun haluaisi tämän tekevän tai joku muu.

Niin no tämä kuulostaa hyvältä. Ilmeisesti pullonkaula on sitten rohkeammin asettaa terapiaan tulijan kasvattajat narsistisesti kohdelleiden asemaan. Koska narsistinen vanhempihan on usein monessa mielessä oikea mallivanhempi.

Terapeutti ei tunnista sitä tuen tarvetta (potilas ei elä oman käsikirjoituksensa mukaan elämää, vaan äidin) potilaassa ja terapia junnaa paikallaan.

Narsistinen mallivanhempi ei koskaan myönnä erehtyneensä, narsistinen mallivanhempi tekee kaiken oppikirjoista kerrotulla tavalla, (paitsi suojelee lasta, rakastaa ja hyväksyy), narsistinen mallivanhempi tietää aina sinua paremmin mitä ajattelet ja kertoo sen sinulle, ja raivostuu, jos joutuu kuuntelemaan kapinointia ajatuksistaan. Mutta raivostumisen syy naamioidaan kasvatukseksi, "sinun parhaasi ajattelemiseksi".

Minua kiinnostaisi tietää, että onko terapeutti itse koskaan terapian tarpeessa tai mielenterveyspotilas itse? Voiko terapeutti olla itse se narsisti joka vain rakastaa toisten kontrolointia?

Vierailija kirjoitti:

Mikä on suuntauksesi? Mitä ajattelet muista suuntauksista? Missä opiskelit? Oletko yksityinen vai julkisella puolella?

Sovellan kognitiivista psykoterapiaa. Itse kävin analyyttisessä psykoterapiassa. En ota kantaa kumpi on parempi, mutta koen kognitiivisen psykoterapian valmistavan potilasta arkeen paremmin.

Kognitiivinen on paskaa narsistisen mallivanhemman vaurioittaneelle potilaalle. Ei siinä mitään arkeen valmennusta tarvita! Tai kun siellä ei osata tunnistaa mallivanhemmasta narsistia, luonnehäiriöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on suuntauksesi? Mitä ajattelet muista suuntauksista? Missä opiskelit? Oletko yksityinen vai julkisella puolella?

Sovellan kognitiivista psykoterapiaa. Itse kävin analyyttisessä psykoterapiassa. En ota kantaa kumpi on parempi, mutta koen kognitiivisen psykoterapian valmistavan potilasta arkeen paremmin.

Jäit taas kiinni huijauksesta. VET-terapeuteilla tulee olla oma psykoterapia käytynä samasta viitekehyksestä kuin mitä itse on opiskellut. Miksi huijaat täällä ihmisiä? Mitä iloa siitä saat?

Kumppanillani on disassosiatiivinen häiriö. Tai oli. Tai on.

Elämässä hän halusi mennä eteenpäin, tehdä töitä ja opiskella. Opiskelu on vaikea keskittymisvaikeuksien takia. Jotkut tietyt energiajuomat auttavat paljon. Koffeeini ei juuri auta, Tauriini ei juuri auta.

Hän kävi terapiassa monta vuotta. Hän kuitenkin tuli niin vihaiseksi siitä ettei kukaan halunnut auttaa keskittymishäiriöiden kanssa, eikä masennuksen kanssa. Hän kertoi että terapiassa häntä painostettiin, hänelle kerrottiin esimerkkejä siitä minkälaisia traumoja voisi olla taustalla. Sitä tehtiin jatkuvasti, kunnes hän ei enää ollut varmaa omasta muistoistaan ollenkaan. Yhden tällaisen sessoin päätteeksi hän oli vastannut "ehkä..en ole varma mistään enää".

Sen jälkeen sessiot koostui lähinnä siitä että terapeutti luennoi joka kerta että traumat ovat jokaisen ongelman syylähde, plä plä plä. Mistään ei voitu edetä, masennukseen ei saanut apua, keskittymiseen ei saatu apua. Lopuksi mun kumppani sanoi että tänään on viimeinen kerta. Terapeutti oli suuttunut ja huutanut että "ET  VOI LOPETTAA", ja heittänyt papereita ympäri. No, hän lopetti vaikka terapeutti oli toista mieltä.

Miten tällaisen kokemuksen jälkeen pitäisi edetä? Miten saisi apua keskittymisvaikeuksiin?

Minuakin kiinnostaisi psykoterapeutin työ ja erityisesti yrittäjänä toimiminen. Oletko siis valmistunut yliopistosta psykologiksi vai opiskellut avoimen puolella psykologiaa? Saitko aiemman oman terapian "hyväksiluettua" psykoterapiaopintojen aikana vai pitikö oma terapia käydä uudestaan? Toimitko yrittäjänä vai jossain yrityksessä/kunnalla? Montako asiakasta sinulla on päivässä? Onko työ henkisesti raskasta?

En usko.

Vierailija kirjoitti:

Kela-tädin innoittamana ajattelin, että joitain voisi kiinnostaa tietää jotakin työstäni tai kysyä anonyymisti mieltä askarruttavia asioita?

Pienenä esittelynä: Olen 40-50 -vuotias psykoterapeutti. Kouluttauduin muutama vuosi sitten vaativan tason terapeutiksi. Olen erikoistunut syömishäiriöihin ja lasten dissosiaatiohäiriöiden hoitoon. Hoidan myös aikuisia.

Nyt: olen Teidän. :)

Miten kukaan voi samassa lauseessa väittää olevansa "vaativan tason joku", jos kuvaa itseään 40-50 vuotiaaksi? Sehän käytännössä tarkoittaa, että voit olla mitä tahansa 40 ja 59 väliltä.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi tietää, että onko terapeutti itse koskaan terapian tarpeessa tai mielenterveyspotilas itse? Voiko terapeutti olla itse se narsisti joka vain rakastaa toisten kontrolointia?

Terapeuttihan käy itsekin säännöllisesti terapeutilla. Asioita on käytävä läpi itsekin ulkopuolisen henkilön kanssa. Olisi kyllä yllättävää, että terapeutiksi hakeutuisi narsisti. Tämän luulisi tulevan ilmi jo koulutuksen aikana. Enkä usko, että henkilö joka ajattelee asioita vain oman edun kautta, pystyisi työskentelemään empatiaa vaativassa ammatissa kovin pitkään. On hyvin surullista, jos näin.

Mikä ero on vaativan ja vaatimattoman tason psykoterapioilla? 

Miksi terapeutit tekevät muistiinpanoja? Työnohjaukseenko??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi tietää, että onko terapeutti itse koskaan terapian tarpeessa tai mielenterveyspotilas itse? Voiko terapeutti olla itse se narsisti joka vain rakastaa toisten kontrolointia?

Terapeuttihan käy itsekin säännöllisesti terapeutilla. Asioita on käytävä läpi itsekin ulkopuolisen henkilön kanssa. Olisi kyllä yllättävää, että terapeutiksi hakeutuisi narsisti. Tämän luulisi tulevan ilmi jo koulutuksen aikana. Enkä usko, että henkilö joka ajattelee asioita vain oman edun kautta, pystyisi työskentelemään empatiaa vaativakssa ammatissa kovin pitkään. On hyvin surullista, jos näin.

Mielenkiintoista. Kysyn siksi, koska eräs henkilö yrittää kontroloida ja pilata minun elämäni ( osittain siinä onnistunutkin) koska en voinut antaa hänelle itseäni. Nyt hän harjoittelee mielenterveysosastolla ja suunittelee opiskelua sairaalaan. Yrittänyt houkutella minuakin mielenterveyspotilaaksi paikkaan missä hän itse käy ja vainoaa minua.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi tietää, että onko terapeutti itse koskaan terapian tarpeessa tai mielenterveyspotilas itse? Voiko terapeutti olla itse se narsisti joka vain rakastaa toisten kontrolointia?

Koulutukseen kuuluu käsittääkseni pakollinen terapiajakso. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi tietää, että onko terapeutti itse koskaan terapian tarpeessa tai mielenterveyspotilas itse? Voiko terapeutti olla itse se narsisti joka vain rakastaa toisten kontrolointia?

Terapeuttihan käy itsekin säännöllisesti terapeutilla. Asioita on käytävä läpi itsekin ulkopuolisen henkilön kanssa. Olisi kyllä yllättävää, että terapeutiksi hakeutuisi narsisti. Tämän luulisi tulevan ilmi jo koulutuksen aikana. Enkä usko, että henkilö joka ajattelee asioita vain oman edun kautta, pystyisi työskentelemään empatiaa vaativakssa ammatissa kovin pitkään. On hyvin surullista, jos näin.

Mielenkiintoista. Kysyn siksi, koska eräs henkilö yrittää kontroloida ja pilata minun elämäni ( osittain siinä onnistunutkin) koska en voinut antaa hänelle itseäni. Nyt hän harjoittelee mielenterveysosastolla ja suunittelee opiskelua sairaalaan. Yrittänyt houkutella minuakin mielenterveyspotilaaksi paikkaan missä hän itse käy ja vainoaa minua.

Hei...oletko sinä se, jonka naispuolineen ystävä koitti väittää sinua sairaaksi? Ja sinulle vastattiin ketjussasi, että tutustu termiin kaasuvalottaminen? Tarttisit todella apua päästäksesi irti ja eroon tuosta tutustasi, kuulostaa aivan häiriintyneeltä, jos tämä on se sama tapaus.