Työmatkat talvella - painajainen?
Vuosi vuodelta enemmän hirvittää ja pelottaa startata auto talviaamuisin.
Kunhan ensin olet vartin verran (ankarasti kiroillen) kuorinut vähintään kymmensenttisen märänpainavan lumipeiton ajokin yltä, seuraa henkisesti haastavin osuus: kuinka suoriutua taas kerran henki ja ruumis samassa paketissa läpi sysipimeän, sohjon, vesilammikoiden, jään ja koppuralleen auratun lumen?
Missähän kohtaa olikaan se roudan kaivama puolimetrinen musta aukko asfaltissa - juuri se, joka ties monettako kuukautta vartoo täyttämistään? Vastaantulija vaihtaa pitkistä lyhyille ja päinvastoin aina liian aikaisin tai liian myöhään; räpsyti-räpsyti vaan, ja hei me häikäistytään!
Toivottavasti pakoputkeani kiusallisen liki nuuhkivassa rekassa on hyvät jarrut, jos meinaan joudun esim. hirvieläimen yllättämäksi - ja sen vastaantulevan raskaan kaluston kuljettajalla promillet nollissa ja katse tiessä eikä älykapulassa.
Töihin saapuessa sydän hakkaa ja huomaan, etten ole juuri hengittänyt viimeisen puolituntisen aikana.
Väsyttää jo valmiiksi eikä varsinainen työpäivä ole kunnolla edes alkanut...
Ajokokemusta on karttunut liki kolmekymmentä vuotta ja reitti rutiininomaisen tuttu;
silti alkaa käydä vähitellen yli viisikymppisen sietokyvyn, p**kele :(
Muut samaan pakotetut - MITEN TE JAKSATTE??
Kommentit (33)
3,5h päivässä ajan työmatkoja, näin talvella koko ajan pimeässä.Jaksan koska on pakko kun en vielä ole voittanut lotossa.
Kyllä, joka ikinen talviaamu musta tuntuu että taad alkoi uusi selviytymispeli "kuka pysyy tänään hengissä?".
Olisi se elämä vaan ihanaa ilman autoa. Vaan ku sitten pitäisi muuttaa johonkin keskelle kaupunkia asumaan että edes julkisilla pääsisi.
Vierailija kirjoitti:
Olisi se elämä vaan ihanaa ilman autoa. Vaan ku sitten pitäisi muuttaa johonkin keskelle kaupunkia asumaan että edes julkisilla pääsisi.
No mikä estää? Se autoko? Helpostikos tuosta eroon pääsee.
En jaksanut. Oma henki työtä tärkeämpää.
Kuljen itse julkisilla, se on onneksi mahdollista pääkaupunkiseudulla. Matka n.30 km suuntaansa ja kuljen bussilla motaria. Siinä on aikaa seurata muuta liikennettä, ihan hirveitä tilanteita mennään ohi oikealta piennarta pitkin, koukataan suoraan bussin eteen miettimättä ollenkaan, että ehtiikö bussi jarruttaa ja pitääkö jarrut. Silloin tulee mieleen, että onneksi ei ole pakko itse kulkea omalla autolla.
Vetää aina suupieliä kyyniseen virneeseen, kun kehotetaan kulkemaan työmatkat (itselläni 50 km suuntaansa) pyörällä tai vaihtamaan julkisiin.
Täällä susirajan synkemmällä puolella, in-the-middle-of-nowhere, se ainoa "julkinen" on bussi kerran viikossa - ja sekin vähän väliä ojassa näillä tuomiopäivän talvikeleillä :( :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi se elämä vaan ihanaa ilman autoa. Vaan ku sitten pitäisi muuttaa johonkin keskelle kaupunkia asumaan että edes julkisilla pääsisi.
No mikä estää? Se autoko? Helpostikos tuosta eroon pääsee.
Ihan vaan työpaikka estää. Ja vaikka lähimpään kaupunkiin muuttaisinkin, niin ei sieltä yhtään sen paremmin aamuseitsemäksi pääse julkisilla töihin, kun eivät kulje vähänkään syrjäisemmille seuduille.
Onneksi itseltä jäi viikonloppumatkat pois, kun mies sai lähempää töitä. Nykyään aurataan todella huonosti nuo kakkosluokan tiet. Ihan sama olisi mennä peltoa ajamaan. Sekä tiet jää tosi kapeiksi. Välillä näkee aurauspiirin rajan muuttumisen, sillä välillä saattaa olla joku 50 km ihan ok ja sitten taas alkaa tänttäränttä kapealla tiellä. Tiellä, joka on yli metrin leveämpi kesäkelillä.
Olisko sisätilan lämmitin mitään? Jää se hirveä puhdistushomma edes pois.
Vierailija kirjoitti:
Olisko sisätilan lämmitin mitään? Jää se hirveä puhdistushomma edes pois.
Sisätilanlämmitin auttaa itsessään vain kevyehkön lumihunnun poistamiseen (ah, ylellisyyttä!)
Jos kottero on hautautunut sen kymmensenttisen p**kan alle, ei auta muu kuin habaa ja lumiharjaa heiluttaa. Ja tämä toistuu pahimmillaan joka aamu...
Rasittavan yltiöpositiivinen työkaverini osaa ottaa tämänkin ankeuden ns. hyvän kautta:
kaikkinaiset lumityöt käyvät erinomaisesta kuntoilusta.
Tottahan tuo, mutta minä en kuntoile. Ikinä. En ainakaan hymy huulilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko sisätilan lämmitin mitään? Jää se hirveä puhdistushomma edes pois.
Sisätilanlämmitin auttaa itsessään vain kevyehkön lumihunnun poistamiseen (ah, ylellisyyttä!)
Jos kottero on hautautunut sen kymmensenttisen p**kan alle, ei auta muu kuin habaa ja lumiharjaa heiluttaa. Ja tämä toistuu pahimmillaan joka aamu...
Rasittavan yltiöpositiivinen työkaverini osaa ottaa tämänkin ankeuden ns. hyvän kautta:
kaikkinaiset lumityöt käyvät erinomaisesta kuntoilusta.
Tottahan tuo, mutta minä en kuntoile. Ikinä. En ainakaan hymy huulilla.
Ja onhan se aivan järjetöntä energianpolttamista muutenkin (vaikkei kilowattihintaa itse maksaisikaan), jos se ~2 kilowattia lohko+sisälämppäreineen menee 4 tunnin ajan per päivä ainakin 5 päivänä viikossa pelkän auton esilämmittelyyn, jolla tyypillisesti 1 ihminen matkustaa töihin.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi itseltä jäi viikonloppumatkat pois, kun mies sai lähempää töitä. Nykyään aurataan todella huonosti nuo kakkosluokan tiet. Ihan sama olisi mennä peltoa ajamaan. Sekä tiet jää tosi kapeiksi. Välillä näkee aurauspiirin rajan muuttumisen, sillä välillä saattaa olla joku 50 km ihan ok ja sitten taas alkaa tänttäränttä kapealla tiellä. Tiellä, joka on yli metrin leveämpi kesäkelillä.
Aurauspiirin rajoja ei tosiaan tarvitse arvailla; työn jälki muuttuu kuin veitsellä leikaten!
Kuvittelin hyväuskoisena höynänä, että kun autoveron ajallani kiltisti makselen, sillä saisi mm.
vaatimattomallekin tieosuudelle kunnon kunnossapidon. Näin ne illuusiot karisevat.
Otan auton tallista, ajan 35km työmaalle ja illalla takaisin. Ei ongelmia eikä paniikkia.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen lämpimästä siirtymistä julkisiin kulkuneuvoihin.
Niitä vaan ei ihan joka paikassa ole. Oman työmatkani varrella ei kulje yhtään ainutta julkista kulkuneuvoa.
Mikset hanki autokatosta/suojaa autollesi? Helpottaa kummasti, kun ei tsrvitse lumia puhdistaa. Hyvä sisätilanlämmitin ja webasto myös kannattaa hankkia.
Tien kunnolle ei varmaan voi kauheasti muuta, kuin laittaa palautetta kaupungille/kunnalle.
Ja aamulla pitää lähteä ajoissa.
Minä en voi terveysjutun takia ajaa autoa, joten elämäni on sopeutunut sen mukaan. Asun siellä, missä julkisilla hoituvat ne reissut joita ei kävellen tai pyörällä voi hoitaa. Taksi kulkee kun on pakko. Maksan ostosten kotiinkuljettamisesta. Lasten harrastukset ovat lähellä, tai saavat kyydin.
Näinhän tämä elämä menee, joskus on pakko tehdä valintoja tarpeen eikä mukavuuden perusteella. Mutta ihan tyytyväisiä oloomme olemme, minun 40min työmatkani julkisilla ovat ihan ok hiljaista aikaa vain itseäni varten, ja lapset kävelevät kouluun 20min suuntaan säässä kuin säässä joka ei ole ollenkaan paha liikuntamuoto.
Edellisessä autossa oli webasto ja 40min jälkeen oli aina lämmin auto missä ikkunat auki.
Nyt joutuu skrapaamaan ja huomaa kyllä työmaaliikenteestä tyypit kenen olisi parempi jättää se auto oikeasti kotiin.
Olen työtön pummi. Minun ei tarvitse lähteä aamuisin mihinkää ajelemaan.
Suosittelen lämpimästä siirtymistä julkisiin kulkuneuvoihin.