Mikä "vika" liitossanne on, mitä muut eivät tiedä?

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole seksiä. Mies petti ja sai ikuisesti kestävän vakavan sukupuolitaudin. Ei kuulemma nyt pitäisi enää tarttua, mutta ei tee mieli kokeilla. Läheisyyttä on.

Mistä taudista mahtaa olla kyse?

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on muiden silmissä hyvin kiltti, kohtelias, hiljainen ja mukava mies. Mutta kun mies suuttuu, saa ihan hirveitä raivokohtauksia eikä pysty hillitsemään itseään, huutaa ja haukkuu todella rumasti. Kukaan ei uskoisi. Fyysistä väkivaltaa ei ole ollut. Noita kunnon raivareita tulee muutaman kerran vuodessa ja muuten meillä elämä on aika tasaista ja hyvää, mutta tuo "pimeä puoli" vaan tulee joskus esille. Mies itsekin pelästyy noita raivareita....

Sama täällä, mutta useammin eikä taida mies pelästyä, minä vain. Näiden jälkeen olo on kuin piestyllä, kuin olisi juossut maratonin ja seuraavat pari päivää voimat aivan loppu.

Ai niin, ja seksiä on aivan liian vähän.... Muuten se perusarki kuitenkin menee oikein mukavasti.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei valittamista, mutta ihmettelee suuresti, miksi suhteissanne ei ole seksiä ja että se on "OK". Itse en ikinä suostuisi seksittömään liittoon. Enkä usko että miehenikään. Himoitsemme toisiamme ja seksi on ihanaa. 4-5 kertaa viikossa. 4 lasta.

Näinpä sitä luulisi, luulin itsekin ennen. Aikaisemmassa pitkässä suhteessa seksiä oli 12×kk, nyt 12×vuodessa. Jotenkin tilanne vain ajautui tähän, suhteessa kun on aina muitakin "mittareita". Ja kuten täältäkin on saanut lukea, niin aina sit olisi kuitenkin jotain....

Mitähän paikan ylläpito saa siitä, että juttelee 18 sivua lähes keskenään ihan pelkkää paskaa. 

Vierailija kirjoitti:

Pitää kirjoittaa tänne koska meillä oli melkein täysin kuiva kausi seksin suhteen ainakin kahdeksan vuotta! Tuona aikana mieheni oli koko ajan ylipainoinen ja ajattelin aina että ei se kuitenkaan häiritse minua. Seksiä oli ehkä joka kolmas kuukausi. Vuosi sitten hän laihdutti normaalipainoiseksi, hänen libidonsa kohentui ja ilmeisesti minäkin halusin häntä paljon enemmän. Nykyään seksiä on monta kertaa viikossa ja se on paljon parempaa kuin ennen. Joten toivoa on! Ehkä kannattaa miettiä syitä miten on päädytty seksittömyyteen, meillä se selvästi oli miehen ylipaino, joka heikensi hänen libidoaan ja toisaalta en alitajuisesti himoinnut häntä enää ollenkaan. 

Meillä sama lähtötilanne mutta naisella tuplapaino, 168/120. Joka asennossa kramppaa joku paikka ja lähetyssaarnaajassa taas ei tunnu itsellä miltään. No kaikkee ei voi saada.

Mekin olemme ulospäin "ihanneparin" maineessa. On kivaa yhdessä, vaurautta, hellittelyä, yhdessäoloa, läheisyyttä. Niitä toki onkin ihan oikeasti ja liittomme on hyvä.

Mutta kukaan ei uskoisi, kuinka paljon meillä on riitoja, kuinka rumasti puhumme toisillemme, kuinka paljon meillä itketään ja ollaan ahdistuneita.

Nämä johtunevat työpaineista, minun mustasukkaisuudesta ja kiivaasti luonteesta, miehen alkoholinkäytöstä ja epäempaattisuudesta. Mutta myönteistä on se, että pystymme puhumaan näistä asioista ja kaikesta huolimatta koemme itse liittomme hyväksi.

Tuntuu, että monet naiset ovat valinneet rentun puolisokseen. Minä en ole varmaankaan ollut kovin puoleensavetävä, mutta nuoruudessa muutama tyttö ehdotti seksiä. Nyt olen ollut naimisissa kohta 36 vuotta. Toisinaan ahdistaa nuoruuden tyttöystävän liian aikainen poismeno. Piti selvittää monen mutkan kautta, mitä oli tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

201, samaa mietin.

Nyt en enää ihmettele, miksi niitä potentiaalisia miehiä on niin vähän.

Jos suurin osa parisuhteessa olevista miehistä on näitä haluttomia, niin mikä ihme sitten on jos joku näistä pareista sattuu eroamaan, niin nämä eeonneet miehet eivät lainkaan ole kiinnostuneita naisista. Ovat vain hemmetin tyytyväisiä seksittömään elämäänsä.

Pahempi skenaario iholle olisi, että ensin näyttelisivär kiinnostunutta ja innokasta, mutta sitten lopahtaisivat taas siihen vanhaan, totuttuun parisuhdemalliinsa.

Siinä sitten ihmettelisin, että mitä miehelle oikein tapahtui.

Mutta sitä ihmettelen, että miksi ihmeessä hmiset kärvistelee parhaimman aikansa seksin/rakkaudenpuutetta potien tai omanarvontunteensa kadottaen.

Onko ne tutut rutiinit ja turvallinen elämä sittenkin niin paljon helpompaa?

Aiheesta ohi, mutta mikä pitää teitä siinä suhteessanne?

Lapset ja saavutettu elintaso pitävät meidät yhdessä. Ja onhan sitä rakkauttakin, vaikka seksiä ei enää olekaan. Minä en ainakaan näin keski-ikäisenä halua siirtyä yksinhuoltajaksi jonnekin kerrostaloslummiin kituuttamaan taloudellisten huolien tuhotessa mielenterveyteni. Seksin puute kotona on pienempi paha.

Minä muutin vajaan miljoonan euron talosta kerrostalokaksioon ja olen nyt todella onnellinen ja voin henkisesti paljon paremmin kuin seksittömässä avioliitossa. Elämäni paras ratkaisu. Tosin minulla ei ole taloudellisia huolia. 

Vierailija kirjoitti:

Mieheni nukkuu sohvalla. Hänen kuorsauksensa häiritsee minua ja minun herättelemiseni häiritsee häntä. Pitäisi kai ostaa isompi asunto että saisimme molemmat omat huoneet mutta jotenkin en halua myöntää ongelmaa niin isoksi. Elättelen toivoa että voisimme vielä nukkua yhdessä enkä kehtaa kertoa asiasta kenellekään.

Muutoin kaikki on ihan hyvin, joskin seksiä on aika epäsäännöllisesti. Lasten ollessa hoidossa saatamme harrastaa seksiä viisikin kertaa päivässä, arjessa taas voi tulla kuukausienkin tauko.

Moi sinä ja muut kuorsaajien uhrit!  

Omakin mieheni kuorsaa. Käytännössä äänetöntä yötä ei ole lainkaan, vaan mies joko kuorsaa todella kovaa tai korahtelee ja tekee sellaista hyvin äänekästä Darth Vader-hengitystä. Olen lähtökohtaisesti herkkäuninen, joten ongelma oli joskus niin vaikea että mietin jo eroa kun menen kaikki päivät kuin zombi unenpuutteen takia. 

Kunnes päädyin erään mutkan kautta ostamaan nämä: 

https://www.flareaudio.com/collections/snoozers 

Erittäin mukavat päässä, eivät tipu yön aikana pois, eivät takerru hiuksiin, tukkivat 99% äänistä. Omana vinkkinä on että otat koon pienemmät pehmusteet kuin mitä sulla on esim in-ear-kuulokkeissa. Mulla on aina S-koon kuulokepehmusteet, ja noissa korvatulpissa sopivin koko on XS. Osta samalla useammat varapehmusteet, ne kannattaa vaihtaa ainakin 3vkon välein, niin kuin ohjeessakin lukee. 

Oikeesti mun parisuhteen ja mielenterveyden pelastajat. 

Negapuolena se ettei herätyskelloa välttämättä kuule, tai kuulee sen viiveellä. Mutta mun mies suostuu erittäin mielellään herättämään mut. 

-miehen alkoholismi  ja sen vaikutuksen perhe-elämään ( mies on raitis, mutta alkoholismi ilmenee myös luonteenpiirteinä ja käytöksenä, vaikka ei joisi, vaikea selittää ihmiselle jotka luulee, että ko.ongelmat loppuu juomisen lopettamiseen, ei lopu), parisuhteen dynamiikka ei ole normaali koska olen läheisriippuvainen ja sairas siis myös itse

-

Seksiä on jos minä teen aloitteen ja teenkin, vaihtelevasti n. kerran viikossa, jos olen voinut huonosti tai on ollut riitaa en jaksa ja silloin voi tulla pidempi tauko. Mies pitää itseään jonkinlaisena kuninkaana tässä suhteessa (jota kestänyt kohta 20 v) ja selittänyt että hänen pitää tuntea olevansa haluttava, siksi ei tee aloitetta kuin viimeisessä hädässä. Mitään hellyydenosoituksia häneltä ei kyllä saa, joten haluapa siinä sitten :/

Rahankäyttöön liittyvät jatkuvat riidat, vaikka mieheni on hyvätuloinen. Itse olen keskituloinen, miehellä keskivertoa parempi palkka, ei kuitenkaan miljonääri eikä ole saatu perintöjä. Mies on kuitenkin niin pihi, että alkanut häiritä jo normaalielämää. Hänen vanhempansa ovat myös erittäin pihejä, voi sanoa jo jopa saitoja. Ja mies on perinyt tämän mallin.

Tämä on alkanut rasittaa niin paljon, että haittaa jokapäiväistä elämää.  On tietysti makuasia, missä vaiheessa on kyse järkevästä säästäväisyydestä ja missä vaiheessa saituudesta, mutta mielestäni hän on jo ylittänyt sen rajan. Hänelle se on kuitenkin niin syvään iskostettu piirre, että sitä on vaikea muuttaa. Tämä aiheuttaa sitten ristiriitoja joka päivä, ihan arkisista kauppareissuista lähtien. Mies ei voi ymmärtää, miksi haluan ostaa esim. leivän, joka maksaa 50 senttiä enemmän kuin joku toinen leipä. Sanomattakin on selvää, että mies ei raaski uusia huonekalujamme, kodinkoneita, lomamatkat on hirveää vääntöä, koska kaikki on liian kallista ja hintoja kauhistellaan heti kun matkasivustot avataan ( vaikka käyttötilillä on siis koko ajan  20 tonnia ns. käyttöön, sitä ennen hän on hoitanut jo sijoituksiin menevät varat jne). Lastenvaatteita ostaessa tuhisee koko ajan, miksi pitää ostaa kasvaville noin kallista ( ymmärrän idean ettei osta mitään huippukallista tai merkkikamaa, mutta näin sanoo myös keskihintaisista vaatteista). Kun lomamatkalle sitten lähdetään ( minun painostuksesta), niin mies tutkii kaikki hintasivustot monen päivän ajan, koska kaikki pitää saada minimihinnalla. Mies laskee, paljonko maksaa taksit lentokentältä ja pääseekö junalla ja mikä hotelli tulee siinä suhteessa halvemmaksi jne. Joo, ymmärrän tiettyyn rajaan asti, mutta kun miehen palkka on 6400e kuussa, niin välillä hiukan huvittaa, että matkalle lähdetään kuin 15-v ekalla kesätyöpalkalla. Tämä on todella outoa ja on kyllä tarttunut mieheen jo hänen lapsuudenkodissaan. Muuten ei ole mitenkään neuroottinen tai tarkka ihminen, liittyy "vaan" rahaan.

Kun harrastusporukassa mennään sitten muiden lapsiperheiden kanssa matkoille, niin mies tietysti haluaa aina syödä edullisimmissa paikoissa yms, aiheuttaa välillä todella kiusallisia tilanteita. Esim. laivalla hän ei "maksa tuommosta hintaa" tuosta kun kahvila-ravintolaan pääsee halvemmalla......jne jne

Mies joka on leppoisa ja rauhallinen ulospäin, on kotona hermoheikko stressaaja, joka välittää koko ajan (väsymystä, päänsärkyä, selkäsärkyä, stressiä, ahdistusta, melua, elämän raskautta, you name it) ja tiuskii lapsille.

Näitä tekstejä lukiessa tulee mieleen tutkijoiden selitys, että miksi meillä on alkuhuuma ja miksi seksielämä näyttää kuolevan pitkissä suhteissa

"Antropologi Helen Fisher pitää todennäköisenä, että varhaiset ihmiset elivät toistuvasti yksiavioisina. Pariskunnat pysyttelivät yhdessä niin kauan kuin yhteinen jälkeläinen saatiin jaloilleen. Sen jälkeen puolisot saattoivat valita uuden kumppanin ja saada uuden lapsen. Ajatus rinnastuu hyvin nykytilanteeseen, jossa yli puolet avioliitoista päättyy eroon ja päätös tehdään usein neljän–viiden vuoden liiton jälkeen. Tämä on aika, jonka lapsi alkukantaisissa oloissa vaati kummankin vanhemman huolenpitoa"

Vierailija kirjoitti:

Näitä tekstejä lukiessa tulee mieleen tutkijoiden selitys, että miksi meillä on alkuhuuma ja miksi seksielämä näyttää kuolevan pitkissä suhteissa

Höpsistä ei se mihinkään kuole, ihan höpöpuhetta. 

Mies on mukava ja luotettava, mutta hirveän t y h m ä, siis oikeasti tyhmä. Se selvisi minulle pikkuhiljaa, välillä mietin, vitsaileeko tuo, kun ei tiedä jotakin asiaa (mikä nyt vain pitäisi tietää). Tunnen ihan valtavaa syyllisyyttä ja harmistusta asiasta, kun muutoin on mukava. Tykkään keskusteluista, pienistä väittelyistä ja sen semmoisista, mutta miehellä ei ole yleistietoa juuri lainkaan ja ostaa seiskalehden ja  katsoo telkkarista vain tosi-tv-ohjelmia...

Voi kuinka kadehdin teitä, joilla on läheisyytä (haleja, silityksiä, pusuja) ilman seksiä. Hyvä että saan edes koskea mieheeni jos ei ole seksiä ''tarjolla''. Ja syyn tiedän miksi hän minuun koskee hellästi (on muuten hyvä kosketuksessa), seksiä on vailla siloin. Yksi päivä tässä kieltäydyin vaginaalisesta yhdynnästä (olisin tyydyttänyt hänet muuten ja vieläpä mielelläni, en vastointahtoisesti), lopetti hän samassa minuun kosketuksen eikä antanut minun koskea häneen tai koskenut minuun yli neljään päivään. Oli yksinäistä. Ja sain kokea olevani huono ihminen, vieläpä pihtari kaiken lisäksi.

En usko että monikaan uskoo että seksi on meilläkin ongelma.

Enkä pysty saamaan lapsia, sitäkään moni ei tiedä.

Kaikki pitävät miestäni kilttinä etteivät uskoisi miten ilkeisiin sanoihin, syytöksiin ja käytökseen hän pystyy. Hän puolusteleekin monesti itseään että se ja se on sanonut että hän on liian kiltti. Eivät ole olleet 10 vuotta hänen kanssaan, eivät tiedä. :D

Ollaan vasta kolmekymppinen pariskunta, yhdessä kymmenen vuotta ja yksi 5v. lapsi. Meillä  on seksiä kerran kuussa tai kahdessa ollut oikeastaan alusta saakka, eikä ikinä minkäänlaista hellyyden osoituksia. Nyt tosin on tauko jo lähemmäs puoli vuotta, ei kiinnosta enää minuakaan. Ei pusuja, haleja, ei mitään saa miehen puolelta. Minut on oikeastaan torjunut aina. Eri huoneissamme olemme nukkuneet lapsemme syntymästä saakka, mies omassa man cavessaan, me lapsen kanssa kaksin omassamme. Miehellä ei lapseen ole juurikaan sen ihmeempää suhdetta, yllätys.

Mies sanoo kyllä säännöllisesti kuinka olen kaunis ja seksikäs ja haluttava ja mitähän vielä, mutta kotona ei eväänsä liikuta kotihommiin tai koske pitkällä tikulla minuunkaan keikkuisimpa nahka-asussa viettelevästi perse naamassa kiinni tai huudan hänen lattialle heittämänsä (anteeksi, unohtamansa, tämän  sanamuodon mies jaksaa korjata) roskan vievänsä edes roskiin kun sinnepäin kävelee kuitenkin. Olen seurannut, ennen lapsen tuloa, kuinka kauan joku roska saattaa olla lattialla. Lähes kahden kuukauden jälkeen luovutin ja laitoin roskan itse roskiin. En tiedä miten tuosta miehestä on tuollainen kasvanut, vanhemmat perussiistejä eivätkä käsittääkseni ole passanneet sen ihmeemmin. En mielestäni itsekään passaa, kotitöistä teen vaan viikkosiivouksen, ruoan ja pesen ne pyykit, jotka pyykkikorista löytyy (joten arvata saattaa, mies huomaa asian vasta kun vaatekaappi käytetty läpi ja joka kerta ihmettelee, enkö ole pyykkiä pessyt).

Miehen - ja kaikkien muidenkin - mielestä suhteemme on täydellinen. Itse sanoisin ennemmin kämppäkaveruudeksi, kun meillä on vieläpä ihan omat jutut ja harrastukset. Olen ehdottanut avointa suhdetta, puhunut erosta, omasta asunnosta ja vaikka ja mistä, mutta mikään ei tietysti miehelle itselleen käy. "Onhan meillä hyvä suhde?". Saan lähteä kuulema kun siltä tuntuu, ei hän ala perään huutelemaan.

En varsinaisesti onneton ole, tähän kun on tottunut ja huumoria riittää joka päivä, joten arki muutoin kyllä sujuu hyvin ja onhan tämä jopa tragikoominen tilanne, mutta kun lapsi vähän vanhempi ja pärjäämme taloudellisesti kahdestaan, lähden. Varokaa tätä miestä naiset! Komea, supliikki ja ahkera työssään, mutta parisuhteessa ei kyllä eväänsä heilauta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ole koskaan ollut ihastunut minuun. Minun ylpeyteen kalahtaa aina välillä jos ajattelen asiaa, mutta koitan olla ajattelematta, ja nöyrtyminenhän tekee itse kullekin hyvää ;) Avioliittoa takana 22v, muuten menee hyvin.

Minun mieheni poti vielä naimisiin mennessämme ja avioliiton alkuaikana vaikeaa suhdetta entiseen tyttöystävään, joka oli pettänyt häntä. He ”neuvottelivat” seurustelevansa jatkossa avoimessa suhteessa. Minä pyysin miestä valitsemaan minun ja entisen tyttöystävän välillä ja lopettamaan avoimesta suhteesta hömpöttämisen jos haluaa seurustella kanssani.

Käsittääkseni mies lopettaisin fyysiset aktit mutta muuten jatkoi intensiivistä yhteydenpitoa hänen kanssaan. Arvatkaapa ketuttiko kun luin vahingossa miehen auki jääneen sähköpostin (meillä oli silloin yksi tietokone) ja siinä ex puhuttelee miestäni nimityksillä rakas ja lover boy?

Meille tuli liiton alussa todella kovaääninen riita kun mies ei tajunnut lopettaa papin aamenen jälkeen exästä puhumista. Joka ikiseen asiaan puski ex mukaan. Jopa kahvistakin vastanainut mies kommentoi että ex joi sen eri tavalla kuin minä. Hän oli todella hämmästynyt kun karjaisin, että nyt exästä jatkuvasti jauhaminen saa luvan loppua.

Pakko myöntää, että tunnen vieläkin olevani miehelleni jonkin sortin hätävara.

Sinä menit keskelle toisten suhdetta, jossa osapuolet olivat vielä tärkeitä toisilleen. Mitä oikein odotit?

Mies löi lasta vuosi sitten enkä pääse asian yli. Lapsi on päässyt, mies on päässyt, minä en pääse. Oon tosi vihamielinen miestä kohtaan, vahdin kuin haukka ja ärähdän aina, kun lapsi vähänkään vinkaisee ollessaan miehen lähellä vaikka vaan potkaistessa varpaansa, jos en näe mitä tapahtui. Tunnelma on tosi kireä. Ulospäin ei kukaan huomaa mitään.