Mikä "vika" liitossanne on, mitä muut eivät tiedä?

Rahat on loppu ja rahat on loppu mutta...

Myydään volvo.

Vierailija kirjoitti:

Molemmat ollaan miehen kanssa täysin tunnekylmiä, on meitä psykopaateiksikin haukuttu ennen kuin löysimme toisemme. Päällepäin näytämme täydelliseltä ällörakastuneelta parilta, mutta se on kaikki esitystä muita ihmisiä varten. Kotona saamme olla omia itsejämme, ja siinä ei todellakaan puhuta hellyydestä eikä rakkaudesta. Kaksin on vain helpompi jaksaa maailmaa, jossa on pakko esittää normaalia, tuntevaa ihmistä, jos ei halua kaikkien epäluuloja ja haukkuja päälleen.

Tunneköyhä != psykopaatti. Pohjoismaat nyt ovat täynnä tunneköyhiä ihmisiä, kiitos ympäristön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole seksiä. Mies petti ja sai ikuisesti kestävän vakavan sukupuolitaudin. Ei kuulemma nyt pitäisi enää tarttua, mutta ei tee mieli kokeilla. Läheisyyttä on.

Mistä taudista mahtaa olla kyse?

Jos se on herpes, se ei ole varsinainen sukupuolitauti. Peruspöpö, jota lähes kaikki kantaa. Ikävä se tietysti on vehkeissä, mutta ainakin pysyy piilossa.

Meillä on joskus hirveitä riitoja, jotka kärjistyvät niin, että minä lyön miestäni. Tiedän että se on väärin enkä ole kertonut tätä kenellekään. Mutta on myös väärin mieheltäni olla niin äärimmäisen ilkeä. Mies lyö takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Mie ei saa minua laukeamaan. Se on surullista, arka-aihe ja lannistavaa, koska pallottelen typerillä ajatuksilla että jos hän olisi elämäni mies niin seksi onnistuisi. Toisaalta tiedän että ongelma on pääni sisällä, ja mieheni on saattanut minut sentään lähemmäksi kuin kukaan muu ikinä.

Ollaan oltu vasta 2 vuotta yhdessä joten elättelen että joskus se vielä muuttuu. Muuten hän on täydellinen mies.

Taidat olla vielä aika nuori?

Valitettavasti se on vähän niin, että se laukeaminen on itsestä kiinni, ei miehestä. Jos ei siis mikään minuuttimuna ole kyseessä. 

Rouvashenkilö.

Ihan tavan korvatulpatkin toimii.

Minulla on läheisiä ihmisiä, joille voin puhua lähes kaikesta, joten heidän suuntaansa ei tällaisia kulisseja ole. On meillä toki ongelmia, kuten liian vähän seksiä, lapsettomuus, ja minun yksipuolinen haaveeni avoimesta suhteesta (ettei tarvitsisi pettää, kun kotona ei saa seksiä), mutta kyllä pari lähintä ystävääni näistä tietää. Esim. vanhemmille ja hyvänpäiväntutuille ei nyt tällaisia asioita tietystikään ole jaettu.

Miehelläni on jotain salamyhkäistä työvuosien ajoilta. On suunsoittaja ainesta, varsinkin naisten kanssa.

( Kukapa mies ei.....) Joskus miehen työkaverit naureskellen sanoivatkin, " ei tältä Reinolta jää ykskään 

sihteeri homaamatta ".....  Tottakai mieheni tuntien tiedän mikä on miehiään. Mitäänhän ei pidä myöntää, ei tunnustaa, kaikki pitää kieltää, joopa joo.

No, sehän noista on seuraus että en ole milläänlailla romantikko enää .

Rakkaus ja lämpimät tunteet jäivät jo lähes 20 vuotta sitten minun osalta.

Mutta näillä mennään.

Vierailija kirjoitti:

Mies joutunut ennen minun tapaamistani rahavaikeuksiin, luottotiedot menneet ja velkoja makselee edelleen. Ei siinä muuten mitään, mutta kertoi minulle vasta siinä vaiheessa kun oltiin asuttu melkein puolivuotta yhdessä, seurusteltu n. Puolitoista vuotta. Kämppä minun nimissä eli toisin sanoen jos tulee vaikeuksia, ne kaatuu minun niskaan. Ensijärkytyksestä toivuttuani puhuttiin asiat selväksi ja lupasin auttaa että saisi virheensä korjattua, sekä ottaa päävastuun taloudestamme sillä ehdolla että hän on mulle rehellinen ja kertoo heti jos ei vaikkapa pysty jotain laskua maksamaan. Alku meni hyvin, mutta nyt mies on taas salaillut rahatilannettaan ja erinäisiä yksityiskohtia jotka vaikuttaa meidän talouteen, eikä suunnittele tai laske omia raha-asioitaan. Eli luottamus on todella kovilla enkä tiedä mitä tehdä enää. Anteeksi on pyydellyt ja luvannut ettei toistu, mutta en tiedä voinko uskoa enää. Muuten meillä on melkeinpä täydellinen suhde, rakastan häntä ihan suunnattomasti ja hän minua. Tästä ei muut tiedä, luulevat että eletään koko ajan ihanaa umpirakastuneiden arkea ilman sen kummempia huolia. Tuntuu siltä kuin olisin äiti joka koittaa opettaa lapselleen miten rahaa käytetään ja menot budjetoidaan niin ettei joka kuukausi lopu rahat kesken, ja se on aika väsyttävää kun tässä molemmat aikuisia ollaan kuitenkin.

Tiedän tällaisessa suhteessa eläneen henkilön, joka erottuaan miehestään löysi laskuja ja karhukirjeitä piilotettuna ympäri kämppää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nou sex...ukolla ei seiso eikä mullakaan kyllä tee mieli😧tuskin monikaan uskois..

Eipä seiso meilläkään. Mulla kyllä tekisi mieli. 😔

Voi hyvänen aika! Miksi ette käytä Viagraa tai Sildenafil Sandosta? Meillä takana jo 42 vuotta avioelämää ja pari vuotta Sildenafilin kanssa. Se tuo varmuutta, ettei löpähdä kesken. Kun se pelko on pahin, pelkäävä mies ei halua! Kerran viikossa vähintään ja aina onnistuu vaikka ikä alkaa kohta seiskalla. Ja mummun pitää ottaa tarpeeksi voiteluita, että ei mee paikat kipeiksi. Puhukaa avoimesti. Eihän se ole kuin seksiä. Ei tärkein asia yhdessä ollessa, mutta kiva lisä!

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ole koskaan ollut ihastunut minuun. Minun ylpeyteen kalahtaa aina välillä jos ajattelen asiaa, mutta koitan olla ajattelematta, ja nöyrtyminenhän tekee itse kullekin hyvää ;) Avioliittoa takana 22v, muuten menee hyvin.

Pelkäätkö koskaan, että miehesi rakastuu tosissaan johonkuhun toiseen, ja siinä vaiheessa hyvin sujuva järkiliitto saa jäädä? Meillä kävi näin, lähdin kun rakastuin.

Mieheni on homo :/ ei mitään homoutta vastaan, mutta tuntuu pahalta, kun rakastamani mies ei rakasta minua sillä tavalla. Ulos kaapista ei olla tulossa ja tämä on miehen ihan oma päätös. Muiden silmissä olemme täydellinen perhe.

Mieheni on alkoholisti. Mutta käy päivittäin töissä, tienaa sikapaljon eli juominen ei hetkauta talouttamme. Joka päivä töistä tulleessaan korkkaa ja juo kunnes sammuu. 

Seksi ei ole kovin tunteellista. Emmekä suutele koskaan. Mielestäni tämä on silti ihan hyvä parisuhde.

No en tiedä onko tämä "vika", mutta en ehkä ihan heti feministi-ateistina kavereilleni tai perheelleni myöntäisi... 

Kun skypetetään miehen perheen kanssa, pidän huivia hiusteni peittona. Lähinnä sen takia, ettei miehen isältä tule sanomista, osaksi myös kunnioituksesta heidän kulttuuriaan/uskontoaan kohtaan. 

Meillä menee välillä todella huonosti kun tulee iso riita mikä yleensä alkaa jostain mitättömästä. Riidan aikana haukutaan loukataan toisiamme, mm. mieheni kutsuu minua porsaaksi, lehmäksi ja huoraksi. Minä huorittelen hänen siskoaan ja hän taas haukkuu minun itsemurhaa joskus teininä yrittänyttä siskoani. 

Ei olla kumpikaan pahoja ihmisiä mielestäni, mutta jotenkin tilanne on mennyt sellaiseksi että riidellessä halutaan satuttaa toista liikaa siinä tilanteessa ja kun ei perus "kusipää" haukkumiset riitä niin yritetään sanoa toiselle mahdollisimman pahasti. Saadaan riidat aina sovittua ja ollaan molemmat vilpittömästi pahoillamme onneksi. Mutta mieleen ne jää kummittelemaan pitkäksi aikaa mikä vaikuttaa seksielämään todella paljon. 

Asumme kalliissa omakotitalossa arvoalueella ja meillä on 3 pientä lasta. Monet pitää meitä täydellisenä parina, todellisuudessa ei juurikaan voida sietää toisiamme. Nuorimman syntymän jälkeen tulin taksilla kotiin koska miestä ei edes kiinnostanut hakea meitä kotiin. Ollaan KAIKKI pitkät viikonloput ja lomat reissussa tai sukulaisissa koska emme kestä toisiamme emmekä halua viettää aikaa yhdessä. Mies myös käyttää alkoholia päivittäin (1-6 annosta).. tätäkään ei kukaan uskoisi.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan yhdessä lähinnä lasten vuoksi. Molemmat tietää että erotaan kun lapset kasvaa.

Tuo on älytön asenne. Olen lukenut, että tuollainen tuntuu lapsista kurjalta. Tuntuu ikävältä, että oma itsenäistyminen erotti vanhemmat toisistaan.

Ei se aikuisellekaan lapselle ole mukavaa, että vanhemmat eroavat. Ei ole ehjää mummolaan, vaan ehkä joku uusi kumppani, joka ei tykkää toisen lapsenlapsista. Ja sitten kun ovat vanhoja, on lapsilla suurempi huoli yksin olevista vanhemmistani, kun jos vähän katsoisivat toistensa perään. (kyllähän toinen silti kuolee ennen toista, mutta ero on turha "kuolema"

Asutaan omakotitalossa todella halutulla ja kalliilla alueella, käytän paljon merkkivaatteita, lapsilla paljon harrastuksia, kaunis koti. Annetaan varmaan kuva jokseenkin menestyvästä parista. Kukaan ei tiedä, että meillä on minun pätkä- ja keukkatöistä sekä työttömyyskausista johtuen tosi tiukkaa taloudellisesti. Postilaatikossa on perintäfirmojen kirjeitä joka viikko, olen joutunut ottamaan pikavipin, luottokortti on ihan tapissa jne. Nyt jo mietin, että kun tilillä on muutama sata euroa, eikä seuraavasta tilistä ole mitään tietoa, että kuinka pärjätään. Kävin eilen kiertelemässä kaupungin kaikki kierrätyskeskukset ja avustuspaikat, jotta dain lapselle hänen tarvitsemiaan talviurheiluvälineirä. Samalla kävin hamstraamassa halpaa ruokaa, hernekeittoa yms, ettei lasten ainakaan nälissään tarvitse olla. .

Vaikutan kiltiltä ja keskustelukykyiseltä vaimolta, mutta kotona nuo ominaisuudet katoaa ja olen pirttihirmu joka ei vastaanota minkäänlaista kritiikkiä.

Eiku saiko tässä sanoa itsestään pahasti??