Poliisi kumppanina

Poliisit, vartijat ja muut uniformumiehet on hyviä sängyssä, mutta paskoja parisuhteessa. Luonne valitettavasti indikoi alan valintaa ja useimmat ovat muiden kyykyttämisestä ja kyttäämisestä nauttivia.

Poliiseiksi hakeutuvat yleenstä tietyn tyyppiset ihmiset. Kaikki tuntemani ovat olleet joko koulukiusaajia tai muuten vain kusipäitä. Yhden kanssa seurustelin jonkun aikaa vajaa kolmekymppisenä, eikä käsitykseni siitä asiasta muuttunut. Tyyppi oli pettänyt jo edellistä kumppaniaan ja muutenkaan ei ollut mikään järjenjättiläinen. Samoin lapsuudenystäväni mies on poliisi. Varsin isoegoinen ja osoittautui hänkin pettäjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä sillä ammatilla on avioliiton suhteen, eikö sitä mennäkään naimisiin rakkaudesta??? Pääasia, että on jokin ammatti, mun mielestä kaikki ns. normaalit ammatit ovat ok.

Kyllä minä sitä kumppanin ammattiakin mietin. Jokainen ihminen on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa ja persoona muodostuu sen mukaan. Poliisinammatissa ei mihinkään hyvään suuntaan. Se ihminen voi olla ihan erilainen jonkun ajan päästä. Muitakin parisuhteen kannalta riski-ammatteja on. Jossain kaukana työskenteleminen joten ei pääse olemaan yhdessä. Vaarallinen työ, mihin poliisikin lukeutuu, jolloin saattaa menettää kumppaninsa ennen aikojaan. Kyllä minusta nämä saa ottaa huomioon kun tulevaisuuttaan rakentaa.

Voi jeesus, mikä pissis! "Kyllä minä ammattiakin mietin". Mikä ammatti on riittävän hyvä sinulle? Minkä ammatin edustajasta voit olla varma, ettei luonne/persoona muutu? Ja ihan ammatista riippumatta, ei meistä kukaan lähtöpäivää tiedä.

Ammatista voi myös päätellä jotain ihmisestä itsestään. Tuskin kovinkaan moni menee alalle johon ei tunne kutsumusta tai ei ole taitoa/kiinnostusta tai tarvittavia ominaisuuksia. Ja ihmiset muuttuvat väistämättä ajan kanssa sille ei voi mitään. Mutta eletty elämä kyllä vaikuttaa siihen mihin suuntaan se menee. En minä kumppania ammatin perusteella valitse, mutta se antaa suuntaa sille mitä on odotettavissa ja se taas auttaa päättämään haluaako nähdä sitä tulevaisuutta vai ei.

Poliisin kanssa yhteistä elettyä elämää pian kakskyt vuotta. Tavallinen ihminen inhimillisine vikoineen, mun mielestäni.

Tuttavapiiriin ja läheisiin ystäviin kuuluu useita poliiseja, naisia ja miehiä. Ihan hyviä tavallisia ihmisiä hekin kaikki.

Varmasti vaatii henkisen pääoman ja sosiaalisen ympäristön hoitamista, niinkuin moni muukin ammatti.

Vierailija kirjoitti:

Poliisin vaimo kirjoitti:

No voi herranjumala! Ihmisiä ne poliisit on siinä missä lääkärit ja kaupan kassatkin. Ei se ammatti nyt persoonaa määritä. Vai luuletko ettei bussikuski voi olla kyyninen.

Kyllä se ammatti jonkin verran sitä persoonaa vaan muokkaa. Tunnen esimerkiksi poliisin, sossun ja mielenterveysalalla työskentelevän hoitajan. Kaikki olivat alkujaan aika rentoja ja optimistisia, mutta nyt kyynisiä ja leipääntyneen oloisia, jotka fantasioivat alan vaihtamisesta. 

Elämä on! He tietävät ehkä jotain mitä jokainen ei ole huomannut/ usko olevan olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni haluaa poliisiksi ja alkaa kohta olla siinä iässä, että oikeasti näitä ammatinvalintapäätöksiä on tehtävä.

Fiksu lapsi, ja olen yrittänyt saada vielä miettimään, että oikeastiko tahtoisi työskennellä työssä, missä käytännössä kaikki asiakkaat uhkailevaa ja vaarallista, murhiin ja väkivaltaan kykenevää yhteiskunnan pohjasakkaa. Lisäksi oma ja perheen henki koko ajan vaarassa ja palkkakin matala.

Toisaalta arvostan poliiseja tosi paljon - kun jotain pahaa tapahtuu, he ovat auttajana paikalla.

Lapsi näkee tuon työn yhteiskunnan kannalta tärkeänä ja ”kutsumuksena”. Tärkeyttä en voi minäkään kiistää.

Yritänkö vielä käännyttää, estää.... vai annanko mennä, hakea, ehkä päästä tuohon työhön - ja kouluttautukoon sitten uudelle alalle kun huomaa totuuden?

Onko tuo poliisin arki oikeasti ihan karseeta?

Kiitos päivän nauruista! Terveisin 24-v poliisi. ''vaarallista, murhiin ja väkivaltaan kykenevää yhteiskunnan pohjasakkaa. Lisäksi oma ja perheen henki koko ajan vaarassa ja palkkakin matala''. Palkka ei kyllä juurikaan päätä huimaa, mutta suosittelen silti heräämään tähän päivään.

Vierailija kirjoitti:

Poliiseiksi hakeutuvat yleenstä tietyn tyyppiset ihmiset. Kaikki tuntemani ovat olleet joko koulukiusaajia tai muuten vain kusipäitä. Yhden kanssa seurustelin jonkun aikaa vajaa kolmekymppisenä, eikä käsitykseni siitä asiasta muuttunut. Tyyppi oli pettänyt jo edellistä kumppaniaan ja muutenkaan ei ollut mikään järjenjättiläinen. Samoin lapsuudenystäväni mies on poliisi. Varsin isoegoinen ja osoittautui hänkin pettäjäksi.

Tutunkuuloista. Tuttavapiirissäni vastaavanlaisia "tapauksia". Toinen on insinööri, toinen lääkäri. Lukeneita ovat ehkä, mutta ei sivistyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Kahdella poliisilla lapsen kasvatus tuottaa haasteita. Etenkin jos molemmat vuorotyössä. Ja sitten etenkin kun ero tulee. Poliisit elää lisillä joten päivätyö ei välttämättä tuo rahaa. T:sivusta seuraaja

Kuulostaa erittäin tutulta! Täsmälleen samat ongelmat. T. kahden sairaanhoitajan perhe

Vierailija kirjoitti:

Poliiseiksi hakeutuvat yleenstä tietyn tyyppiset ihmiset. Kaikki tuntemani ovat olleet joko koulukiusaajia tai muuten vain kusipäitä. Yhden kanssa seurustelin jonkun aikaa vajaa kolmekymppisenä, eikä käsitykseni siitä asiasta muuttunut. Tyyppi oli pettänyt jo edellistä kumppaniaan ja muutenkaan ei ollut mikään järjenjättiläinen. Samoin lapsuudenystäväni mies on poliisi. Varsin isoegoinen ja osoittautui hänkin pettäjäksi.

Ja tällä otannalla luokittelet Suomen 7600 poliisia kusipäiksi? Hienoa. Minäkin seurustelin kerran lääkärin kanssa ja serkkuni on lääkäri, eikä kumpikaan heistä erityisesti ole mieleeni. En silti leimaa koko lääkärikuntaa kusipäiksi tällä perusteella.

Mua on viimeisen 2v. Aikana lähestynyt 4 poliisia, halunnut seksiseuraa. Jokaisella vaimo ja lapsia. En tiedä liittyykö nyt ammattiin millään tapaa, mutta tuli mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Poliisi ei ole koskaan penaalin terävin kynä, de facto. 

Ei. Ja siksihän ne tuplaten aina liikkuukin, kun toinen osaa kirjoittaa ja toinen lukea, mutta kumpikaan ei hallitse molempia. Maailman historia tuntee ainostaan kolme hyvää poliisia, ne ovat Sakari Kaulaote Kyttä-ruudusta, Sledge Hammer ja Harry Callahan Amerikasta.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi savolainen, voisin harkitakin..

Hyviä kokemuksia.

Savolainen mikä?

Vierailija kirjoitti:

Mua on viimeisen 2v. Aikana lähestynyt 4 poliisia, halunnut seksiseuraa. Jokaisella vaimo ja lapsia. En tiedä liittyykö nyt ammattiin millään tapaa, mutta tuli mieleen.

Lähestynyt missä? Yhden ymmärrän mutta että neljä

Vierailija kirjoitti:

Poliisit, vartijat ja muut uniformumiehet on hyviä sängyssä, mutta paskoja parisuhteessa. Luonne valitettavasti indikoi alan valintaa ja useimmat ovat muiden kyykyttämisestä ja kyttäämisestä nauttivia.

Hhahaha oletko noiden kaikien kanssa paneskelu? Että voit todeta noin? Hyi saatana, vartijoihin en koskis vaikka maksettas. Nehän on tyhmiä, samoin poliisit! Pieruhaaalareita ne virka-asut ja ne haisee pahalle! En antais

Puhukaa asia selväksi ennen sitoutumista. Oma kokemus oli kauan sitten uskottomasta miehestä. Oli mustasukkainen, vaikka itse petti. Löysin allakan, mikä kertoi totuuden. Suhde kuivui. Onnekseni.

Poliisi on kova pamputtamaan.

Tuntemani naispoliisit ovat s*****n hyvännäköisiä. Mielelläni olisin parisuhteessa heidän kanssaan jos en olisi onnellisesti naimisissa. Pari tunnen jo lapsuudesta ja silloin tällöin törmäillään, mukavia ovat.

Seurustelin pari vuotta poliisin kanssa. Aluksi todella hurmaava ja ihana, mutta vähitellen kumppanin narsistiset piirteet alkoivat valtaamaan yhä enemmän tilaa. Kaduttaa, että hukkasin elämästäni kaksi vuotta sietämällä tätä empatiakyvytöntä, mustasukkaista, itsetuntoni nollaan pudottanutta ja tunnekylmää narsistia. Kesti pitkään päästä jaloilleen ja muuttaa oma ajatusmaailma takaisin normaaliksi ja saada oma itsetunto takaisin kaiken henkisen väkivallan jälkeen. Oon ollut mielestäni aina vahva ja itsevarma, mutta jälkeenpäin tajusin, kuinka paljon narsisti voi omaa elämää ja itseä muuttaa ihan huomaamatta! Eli summa summarum: en suosittele poliisin (tai ylipäätään kenenkään) kanssa seurustelua, jolla on havaittavissa yhtään empatiakyvyttömyyttä ja tunnekylmyyttä. Tällainen tunnekylmyys ja kykenemättömyys empatiaan johtunee osittain työstä, jossa näkee kaikenlaista ja kai ihmisen pitääkin olla persoonaltaan tietynlainen, että poliisina pystyy työskentelemään. Enkä tietenkään voi yleistää, kyllä sieltä joukosta varmasti hyviäkin tyyppejä löytyy! Tärkeämpää on katsoa, millainen ihminen on, eikä mitä tekee työkseen. Työtkin tulee jonkin verran kotiin ja vaikeat keissit jää mieleen pyörimään, mutta ammattitaitoinen ihminen osaa jättää työt töihin ja keskittyy vapaa-ajalla läheisiinsä ja toki itseensä ja töistä palautumiseen.

Enoni on ollut koko ikänsä poliisi ja työskentelee krp:ssä nykyään. Kyllä hänestä näkee, kuinka työ on muovannut ajatusmaailmaa. Ehkä tietty kyynisyys, epäluuloisuus yms. korostuu enemmän kuin muissa. Uskoisin siis, että liittyy kyllä ammatinkuvaan. 

Isäni oli ylempää poliisijohtoa ja usein hirveä varsinkin viikonloppuna kännissä. Hakkasi säännöllisesti äitiä. Kerran uhkasi jopa aseella. Ulospäin olimme malliperhe. Me lapset olemme hyvin kouluttautuneita, mutta jokainen traumatisoitunut. Toki esitämme reipasta ja pärjäävää edelleen.