Lue keskustelun säännöt.
Poliisi kumppanina
05.01.2018 |
Millainen on poliisi aviomiehenä? seurustelen nyt toista vuotta poliisin kanssa ja välillä hän on kyllä todella epäluuloinen, kyyninen. mietin vain, johtuuko duunista vai tyyppinä kyyninen luonteeltaan. Ei tietenkään myönnä työn vaikuttavan mutta kun näkee kaikenlaista, valehtelua joka puolella, väkivaltaa jne.
En tiedä uskallanko mennä naimisiin kun ja jos tup pahenee.
Kommentit (143)
Susanna35 kirjoitti:
Poliisin on helpoin olla toisen poliisin kanssa yhdessä. Silloin molemmat ymmärtävät toisiaan. Normaali-ihmiselle aivan liian vaikea ammatti olla suhteessa.
Helpoin voi olla mutta ei välttämättä henkisesti antoisin jos molemmat siinä poliisikuplassa. Paras varmaan tilanne jos virka sellaisessa paikassa, että pystyy elämään normaalia elämää, perustamaan perheen ja asumaan perheen kanssa. Toinen paras tilanne tietysti tuo kahden poliisin suhde ilman lapsia. Kolmas hyvä sitten poliisiura ja kenties kansainvälisiäkin tehtäviä. Huono ei ole tämäkään mikä minulla eli miehen virka eri kaupungissa kuin missä minä perheen kanssa asun ja työskentelen. Tuo elämään omaa sisältöä kun meillä täällä on kuitenkin mahdollisuus liikkua ihan normaalisti päin vastoin kuin oli silloin kun avioliittomme alkuaikoina asuimme samassa kaupungissa. Miehellä on kyllä tässä vuosien aikana ollut muutama (seksi)suhde työpäiviensä rattona mutta niistä on selvitty ja tällä hetkellä ainakin ollaan sitä mieltä että jatketaan yhdessä. Välillä on vähän rakoillutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerran tapailin kirjoitti:
Mulla ei ole ollut poliisia puolisona, mutta kirjoitan silti omakohtaisen kokemuksen poliisista jota tapailin 2-3kk ajan ollessani 22v. Ikäeroa meillä oli 8 v - hän oli tuolloin siis jo 30. Tästä on muutama vuosi aikaa. Aluksi hän vaikutti mukavalta ja rempseältä.
Pikkuhiljaa aloin kuitenkin huomaamaan omituisia piirteitä. Kerran hän esimerkiksi hermostui ja näytti todella uhkaavalta kun kaaduin vahingossa sohvapöytää päin. Valittelin kun polveen sattui ja hän vain syyllisti ja häntä kiinnosti enemmän se, että sohvapöytä oli kunnossa, minusta ei niin väliä. Hänen kämpilleen piti aina raahautua kahdella eri julkisella kulkuvälineellä - ei tarjoutunut hakemaan esim. juna-asemalta. Tuntui jotenkin muutenkin tunnekylmältä ja omaa etua tavoittelevalta tyypiltä. Kyselin myös, onko yrittänyt deittailla oman ikäisiä naisia (olin kuitenkin selkeästi nuorempi). Vastaus: "Joo olen, mutta noilla 3-kymppisillä naisilla on joko aina lapsia tai ovat outoja".
No, kyllästyn hänen kanssaan pelleilyyn kun suhde ei tuntunut etenevän mihinkään. Kaiken huippu oli se, että lopulta kävi ilmi että hän oli tapaillut usea naista yhtä aikaa. Bongasin erään naisen facesta, että on parisuhteessa tämän miehen kanssa. Tänä aikana mies oli vielä lähetellyt mulle pervoja whatsapp-viestejä. Käräytin miehen sille naiselle. Nainen, samaa ikäluokaa kuin minä, vähätteli miehen tekoja. Mistä vetoa että mies oli manipuloinut. Ne viestit oli kyllä sitä luokkaa meinaan, että itse en todellakaan hyväksyisi. Esim: "Vitsi miten seksikkään kuvan olit laittanut Faceen - tuli heti mieleen mitä tekisin sulle!"
Eli siitä poliisista ainakin jäi paskan maku suuhun.
Näitä mulkvisteja löytyy kyllä ihan jokaikisestä ammattikunnasta.
kerran tapailin kirjoitti:
Mulla ei ole ollut poliisia puolisona, mutta kirjoitan silti omakohtaisen kokemuksen poliisista jota tapailin 2-3kk ajan ollessani 22v. Ikäeroa meillä oli 8 v - hän oli tuolloin siis jo 30. Tästä on muutama vuosi aikaa. Aluksi hän vaikutti mukavalta ja rempseältä.
Pikkuhiljaa aloin kuitenkin huomaamaan omituisia piirteitä. Kerran hän esimerkiksi hermostui ja näytti todella uhkaavalta kun kaaduin vahingossa sohvapöytää päin. Valittelin kun polveen sattui ja hän vain syyllisti ja häntä kiinnosti enemmän se, että sohvapöytä oli kunnossa, minusta ei niin väliä. Hänen kämpilleen piti aina raahautua kahdella eri julkisella kulkuvälineellä - ei tarjoutunut hakemaan esim. juna-asemalta. Tuntui jotenkin muutenkin tunnekylmältä ja omaa etua tavoittelevalta tyypiltä. Kyselin myös, onko yrittänyt deittailla oman ikäisiä naisia (olin kuitenkin selkeästi nuorempi). Vastaus: "Joo olen, mutta noilla 3-kymppisillä naisilla on joko aina lapsia tai ovat outoja".
No, kyllästyn hänen kanssaan pelleilyyn kun suhde ei tuntunut etenevän mihinkään. Kaiken huippu oli se, että lopulta kävi ilmi että hän oli tapaillut usea naista yhtä aikaa. Bongasin erään naisen facesta, että on parisuhteessa tämän miehen kanssa. Tänä aikana mies oli vielä lähetellyt mulle pervoja whatsapp-viestejä. Käräytin miehen sille naiselle. Nainen, samaa ikäluokaa kuin minä, vähätteli miehen tekoja. Mistä vetoa että mies oli manipuloinut. Ne viestit oli kyllä sitä luokkaa meinaan, että itse en todellakaan hyväksyisi. Esim: "Vitsi miten seksikkään kuvan olit laittanut Faceen - tuli heti mieleen mitä tekisin sulle!"
Eli siitä poliisista ainakin jäi paskan maku suuhun.
Tuo kuulostaa ihan siltä, että kyseinen henkilö on käyttänyt steroideja, ne yleensä tekevät ihmisestä itsekkään ja jossain asioissa tunnekylmän.
Vainoaminen on menetelmä, jota poliisi käyttää, kun se on vihainen jollekin henkilölle, mutta ei pysty tai halua ilmaista vihaansa asianmukaisilla oikeudellisilla keinoilla. Tyypillisesti kohteet ovat marginaaliryhmien edustajia, jotka harrastavat toimintaa, joka ei ole aivan valtavirran mukaista (ja josta jotkut eivät siksi pidä), mutta ei lailla rangaistavaa. Moottoripyöräjengien, poliittisten marginaaliryhmien, ihmisoikeusaktivistien kuin myös akateemisen maailman toisinajattelijoiden tiedetään joutuneen tällaisten operaatioiden kohteiksi useissa länsimaissa. Hyvin usein poliisivainoamiseen liittyy hirvittävä vallan väärinkäyttö tapauksissa, joissa asianosaiseen ei voi soveltaa normaali rikosoikeudellista käytäntöä. Koska syyttäminen on mahdotonta, tavoitteena on usein pakottaa ihmisiä lähtemään joltain tietyltä alueelta, vaikkakin vainoamisoperaatiot voivat jatkua maanlaajuisesti tai jopa maailmanlaajuisesti. Poliisivainoamista tiedetään tapahtuvan Pohjois-Amerikassa, kuten myös useissa Euroopan maissa, kuten Tanskassa, Ranskassa, Italiassa, Alankomaissa, Norjassa ja Iso-Britanniassa. Tässä ei kuitenkaan ole yhtenäistä terminologiaa. Termejä, joilla joskus kuvataan poliisivainoamista (mutta joilla saatetaan joskus tarkoittaa jotain muuta), ovat mm. ”helposti huomattava tarkkailu” eli ”conspicuous surveillance” englanniksi, ”asteittainen ajojahti” eli ”fotfølging” norjaksi, ”miehen merkkaaminen” eli ”mandsopdækning” tanskaksi (alunperin jalkapallotermi) ja ”henkilön laillisten oikeuksien häiritseminen” eli ”persoonsgericht verstoren” hollanniksi.
Poliisivainoaminen on yksi pelkurimaisimmista poliisitoiminnan muodoista. Se rikkoo kaikkein perustuvanlaatuisimpia Euroopassa 1700-luvulla alkaneen valtion väärinkäytösten vastaisen ihmisoikeusvallankumouksen periaatteita, kuten sitä ehdotonta periaatetta, että kansalaisella on oikeus riippumattomaan oikeudenkäyntiin ja oikeusturvaan ja tulla reilusti kuulluksi, jos hän on poliisin mielestä tehnyt jotain väärää. Yksi pyhimmistä länsimaisen filosofian ajatuksista on, että poliisin tulee kunnioittaa reilun oikeusmenettelyn periaatteita, jos se haluaa jahdata jotakuta tai muuten jättää kansalaiset rauhaan.
Poliiseissa on paljon persoonallisuushäiriöisiä ja sadistisia ihmisiä, kuten kuten tutkistusti myös vainoamista harjoittavissa siviileissä.
Ja tosiaan, poliiseilla se kolmivuorotyö. Töissä usein iltaisin, viikonloppuisin, pyhinä ja öinä. Poliisin vaimona on vähän niin kuin yksinhuoltaja osittain. Silloin kun lapset kotona tai lomilla niin isä usein töissä. Silti, mielestäni ihan hyvä työ. Sopii monelle jotka siihen ihan oikeasti haluavat. Poliisiksi haluavat haluaa pitää vähän "kuria" kusipäille. Eivät tykkää vittuilusta mutta hermoja pitää olla tarpeeksi että ei hakkaa niitä kusipää asiakkaita vaikka mieli niin tekisi. Monille oikeudenmukaisuuden taju on verissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Poliisit ovat ilmeisesti yliedustettuina perheväkivaltatilanteissa. Jostain näin luin. Liittyneeköhän sellaiseen yleiseen valmiuteen käyttää väkivaltaa ongelmanratkaisukeinona.
kyllä varmaan liittyy ihan persoonallisuuteen alunperin tuo ammatinvalinta, poliisin työn ihannoiminen/arvostaminen -> saa legitimiteetin käyttää (väki)valtaa suhteessa toisiin. Sitten on se, että työ myös muuttaa persoonaa ja pahimmillaan hajoittaa. Poliisin työssä näkee paljon kaikkea, ja vahvakaan mieli ei välttämättä kestä. Yliedustettuina perheväkivallan lisäksi myös itsemurhissa.
Rakastuminen ei ammattia kysele, mutta kyllä itselle nimenomaan poliisin ammatti on yksi niistä, joita ei omalle elämänkumppanille toivoisi. Tärkeää työtä yht. kunnan kannalta tietysti, mutta en usko että kiinnitetään tarpeeksi huomiota työntekijöiden psyyken jaksamiseen. Tuhotaan monen hyvän ihmisen elämä ennen aikojaan.
Seurustelin aikoinaan poliisin kanssa. Pikkuhiljaa minulla alkoi paljastui alkoholistiksi. Oli väkivaltainen kännissä, ei tosin koskaan minua kohtaan mutta ajautui helposti tappeluihin. Jälkeenpäin tajusin, että kaikki sen siellä duunissa tiesi, oli kärynnyt ratistakin pari kertaa, siirrettiin sitten muihin hommiin eikä häntä otettu enää työmatkoille mukaan. Ajoi lopulta kännipäissään pahan kolarin ja joutui eläkkeelle.
Mutta siis sellainen suojatyöpaikka kyllä, ettei korppi korpin silmää noki. Huomattu tässä Aarnio -keississäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu onko luku- vai kirjoitustaitoinen.
Mikä se mahtaa täällä olla seuraava ammatti, joka täytyy täysin mustamaalata. Melkein kaikkahan on käyty jo läpi. Oman perheen ammatteja en suostu paljastamaan. Onneksi viihdyn tosi hyvin työssäni , ja toimeentulo on hyvin varmaa lama-aikanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä se mahtaa täällä olla seuraava ammatti, joka täytyy täysin mustamaalata. Melkein kaikkahan on käyty jo läpi. Oman perheen ammatteja en suostu paljastamaan. Onneksi viihdyn tosi hyvin työssäni , ja toimeentulo on hyvin varmaa lama-aikanakin.
Palstailijoista osa lienee mustavalkoisia tyypittelijöitä. Arkkityypeissä löytyy. Ihme sinänsä, sillä paljon kuitenkin kehuskellaan vapaamielisyydellä ja suvautsevaisuudella.
police stalking kirjoitti:
Vainoaminen on menetelmä, jota poliisi käyttää, kun se on vihainen jollekin henkilölle, mutta ei pysty tai halua ilmaista vihaansa asianmukaisilla oikeudellisilla keinoilla. Tyypillisesti kohteet ovat marginaaliryhmien edustajia, jotka harrastavat toimintaa, joka ei ole aivan valtavirran mukaista (ja josta jotkut eivät siksi pidä), mutta ei lailla rangaistavaa. Moottoripyöräjengien, poliittisten marginaaliryhmien, ihmisoikeusaktivistien kuin myös akateemisen maailman toisinajattelijoiden tiedetään joutuneen tällaisten operaatioiden kohteiksi useissa länsimaissa. Hyvin usein poliisivainoamiseen liittyy hirvittävä vallan väärinkäyttö tapauksissa, joissa asianosaiseen ei voi soveltaa normaali rikosoikeudellista käytäntöä. Koska syyttäminen on mahdotonta, tavoitteena on usein pakottaa ihmisiä lähtemään joltain tietyltä alueelta, vaikkakin vainoamisoperaatiot voivat jatkua maanlaajuisesti tai jopa maailmanlaajuisesti. Poliisivainoamista tiedetään tapahtuvan Pohjois-Amerikassa, kuten myös useissa Euroopan maissa, kuten Tanskassa, Ranskassa, Italiassa, Alankomaissa, Norjassa ja Iso-Britanniassa. Tässä ei kuitenkaan ole yhtenäistä terminologiaa. Termejä, joilla joskus kuvataan poliisivainoamista (mutta joilla saatetaan joskus tarkoittaa jotain muuta), ovat mm. ”helposti huomattava tarkkailu” eli ”conspicuous surveillance” englanniksi, ”asteittainen ajojahti” eli ”fotfølging” norjaksi, ”miehen merkkaaminen” eli ”mandsopdækning” tanskaksi (alunperin jalkapallotermi) ja ”henkilön laillisten oikeuksien häiritseminen” eli ”persoonsgericht verstoren” hollanniksi.
Poliisivainoaminen on yksi pelkurimaisimmista poliisitoiminnan muodoista. Se rikkoo kaikkein perustuvanlaatuisimpia Euroopassa 1700-luvulla alkaneen valtion väärinkäytösten vastaisen ihmisoikeusvallankumouksen periaatteita, kuten sitä ehdotonta periaatetta, että kansalaisella on oikeus riippumattomaan oikeudenkäyntiin ja oikeusturvaan ja tulla reilusti kuulluksi, jos hän on poliisin mielestä tehnyt jotain väärää. Yksi pyhimmistä länsimaisen filosofian ajatuksista on, että poliisin tulee kunnioittaa reilun oikeusmenettelyn periaatteita, jos se haluaa jahdata jotakuta tai muuten jättää kansalaiset rauhaan.
Poliiseissa on paljon persoonallisuushäiriöisiä ja sadistisia ihmisiä, kuten kuten tutkistusti myös vainoamista harjoittavissa siviileissä.
Poliisivainoamisessa toimitaan täysin vastoin länsimaista oikeusvaltioperinnettä. Poliisivainoamiseen kuuluu yritykset leimata toisenlaisuus ja valtavirrasta poikkeaminen epämuodollisesti ja ilman oikeudenkäyntiä rikoksiksi. Usein kohde ei ole ollenkaan virallisesti tekemisissä poliisin kanssa, koska näihin tapauksiin liittyy harvoin maan lakien rikkominen. Sen sijaan poliisi usein kiertää koko oikeusprosessin ja laittaa syrjään kaikki asiaan liittyvät lakipykälät. Se sitten organisoi vaihtoehtona normaalille syyttämiselle oman protokollansa vainoamisen uhrin painostamiseksi. Poliisi laatii viittaamatta mihinkään olemassaoleviin lakeihin ja säädöksiin kiusaamisohjelman, jonka suorittaa joukko virka-asuisia ja siviiliasuisia poliiseja, ja joskus mukana on myös yhteisön jäseniä osana ”lähipoliisitoimintaa”.
Vaikka laajempien väkijoukkojen värvääminen vainoamisoperaatioihin tarkoittaa vielä pahempaa syyttömäksi olettamisen periaatteen rikkomista, se vaihtoehto on poliisille houkutteleva, koska sosiaalinen eristäminen voi usein olla tehokas keino ajaa ihminen pois joltain alueelta. Tämä on myös häiritsevä näkökohta: vaikka vihaisia poliiseja olisi kuinka paljon, he eivät yksin pysty luomaan poliisivaltiota, mutta kun tavalliset ihmiset ja älymystö hyväksyvät sen tai jopa osallistuvat, orwellilainen valvontayhteiskunta tulee vahvasti mieleen. Poliisivainoaminen on prosessi, jossa poliisi on valamiehistö, tuomari ja toimeenpanija, mikä on poliisivaltion tärkein tunnusmerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jyväskylän poliisi ei ole kovin virkaintoinen. Ehkä tappeluja käy selvittelemässä. Toimitaa uhrit mielisairaalaan tai ensiapuun ambulanssilla. Voi vähän katella kenet puolisokseen ottaa. En ainakaan mielisairaanhoitajaa. Ne on itekin tasapainottomia mömmöjöjä napsivia henkilöitä. Koko järjestelmä on vähän kieroutunut. Eivät edes tutki pieniä tapauksia. Hyvän ammatin tai luottamustehtävässä oleva saa valehdella ja vääristellä miten paljon haluaa ja sitä uskotaan, kuin tavallista duunaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen poliisi ei pysty suojelemaan edes itseään miten sen suojelun laita yleisön osalta sitten olisi?
Tämä artikkeli on omistettu lapsiperheille. Boikotoidaan kaikki samalta rintamalta Suomen suurinta rikosjärjestöä, polpoa eli poliisia.
"Tämän topicin tarkoitus on havainnollistaa luottamuspula Suomalaiseen poliisin, sekä edesauttaa kehitystä nähdä Suomalainen poliisi joskus rehellisenä,
sekä tiedottamisen suhteen neutraalina, koska epätieto kasvattaa kansassa pelkoa ja hämmennystä.
Viimeisen kymmenen vuoden sektorilla Suomen poliisista on paljastunut niin paljon rikollisuutta, mätää ja muuta epäjohdonmukaisuutta että on yhteiskunnallinen velvoite tarkastella syy-seuraus mentaliteetilla poliisin ongelmien syntyjuuria. Rehellinen suomalainen poliisi on nimittäin satuolento.
Poliisien koiraryhmässä toimiva, maalta helsinkiin ajautunut poliisimies teloitti susihaulein 1995 Vesalassa leikkiaseella leikkineen nuoren tämän staattista statusta hyväksi käyttäen.
Poliisi väärensi todistusaineiston, liioitteli ja valehteli tapahtumienkulun KRP vahvisti jo tuon episodin yhteydessä että poliisin kertomus tapahtumien kulusta on puppua. Nyt jälkeenpäin tänä vuonna aihe on nostettu esille, todistajia haastateltu ja 6-0 lausunnoin poliisin on todettu valehtelevan tapahtumien kulun. Tänä vuonna 2019 tehty rekonstruktio todistaa kirsikkana kakussa poliisin valehtelijaksi.
Jos joku ei muista tapahtunutta siitä tässä leike https://www.juvekim.fi/tuotekuvat/isot/1717649.jpg
Tuo varmasti kertoo miksi poliisi on halunnut pitää tämän kiperän aiheen pimennossa. Susihauleilla lasta kohti siinäpä on suomalaisen poliisin resurssi.
Motto: poliisikin on ihminen ja kun ihmisen rikos kohdistuu lapseen tai henkisesti lapsen tasolle jääneeseen, on rikos raskas
Aiheen voi lukea ja se kannattaakin lukea täältä
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15986928/suomen-poliisi-ja-luottamuspula
Onpas täällä erikoisia ajatuksia joillain. Omakin mieheni on poliisi ja hän ei tosiaankaan ole mitenkään epäluuloinen tai väkivaltainen. Tiedän, että hän on töissä tiukka tyyppi, mutta kotona osaa kyllä vaihtaa vapaalle. Tiukemmin minä käsken meidän lapsia ja koiraa kuin hän ;)
Poliisien pikkujouluissa aina petetään vaimoa naiskollegan kanssa 😅
Älykäs ihminen ei anna työssään nähtyjen asioiden määritellä hänen maailmankuvaansa. Kokki näkee työssään jatkuvasti ruokaa, joten kuvitteleeko hän ruuan olevan kaiken takana? Tyhmä kokki varmaan ajatteleekin näin.
Sairaalapastori, tietynlaiset lääkärit ja hoitajat, hautausurakoitsijat yms. ovat jatkuvasti tekemisissä kuoleman tai kärsimyksen kanssa, mutta eivät he ole välttämättä kovin kyynisiä eikä heidän kuulukaan ainakaan näyttää sitä. Jotkut ihmiset ajattelevat, että tympeä asenne on osoitus viisaudesta ja kokemuksesta, vaikka se voi olla osoitus huonosta tunnesäätelystä ja siitä, että työ on liian vaativaa itselle.
Vierailija kirjoitti:
Poliisit ovat ilmeisesti yliedustettuina perheväkivaltatilanteissa. Jostain näin luin. Liittyneeköhän sellaiseen yleiseen valmiuteen käyttää väkivaltaa ongelmanratkaisukeinona.
Liittynee, mutta ei niin, että se valmius opitaan töissä, vaan että persoonallisuushäiriöiset hakeutuvat poliiseiksi. Poliisihan on käytännössä laillistettu rikollinen, joka saa käyttää väkivaltaa riistääkseen ihmisiltä vapauden, ilman seuraamuksia. Tai siis seuraamuksena väkivallasta on raha palkan muodossa.
Vanhemmiten kärsivät vaikeista mt ongelmista