Lue keskustelun säännöt.
Onko palstalla muita, joilla on huonoja kokemuksia hoidosta kunnallisella psykiatrian poliklinikalla?
03.01.2018 |
Löytyykö palstalta muita, jotka ovat olleet hoitosuhteessa kunnalliseen mielenterveyspoliin esim masennuksen takia? Koetteko että olette saaneet huonoa kohtelua, tai että teitä ei ole kuunneltu tai ymmärretty?
Itselläni on suorastaan jääkylmiä kokemuksia paikallisesta mielenterveyspolista: kohtelu on välillä hyvinkin tylyä, potilaita aliarvioidaan, kunnolliseen keskusteluun ei henkilökunnalla riitä mielenkiintoa jne. Myös potilaan syyllistäminen on yleistä, eikä masennuksen syitä tai sen sosiaalisia aspekteja haluta miettiä, tai pohtia potilaan elämäntilannetta ja hänen terveydentilansa kokonaiskuvaa. Hyvin usein myös vedetään mutkia suoriksi ja yksinkertaistetaan potilaan ongelmia, mikä pahimmillaan ilmenee siten, että kaikki ongelmat redusoidaan vain potilaan pään sisäiseksi kemialliseksi häiriöksi.
Olen miettinyt, että voiko tällainen ymmärtämätön ja tyly suhtautuminen johtua vain siitä, että ns. menestyjillä - jollaisia lääkärit ja muut hoitohenkilökunnan edustajat hyvin usein ovat - ei kertakaikkiaan ole kokemusta siitä todellisuudesta, jollaisessa lukuisia vastoinkäymisiä kohdanneet ja vaikeaan elämäntilanteeseen ajautuneet ihmiset joutuvat elämään?
Onko kyse siitä, että nämä menestyjät eivät kertakaikkiaan tajua miltä tuntuu olla pitkäaikaissairas ja pitkäaikaistyötön vailla mitään toivoa paremmasta elämästä? Kun ei ole minkäänlaista omakohtaista kosketuspintaa pitkäaikaiseen kärsimykseen ja toivottomuuteen, niin on helppo käsitellä kaikkia potilaan ongelmia vain hänen korviensa välissä sijaitsevana häiriönä - sitäkö se on?
Takaisin otsikon kysymykseen: Onko muita, joilla on kunnallisesta psykiatriasta epämiellyttäviä kokemuksia - kenties jopa samansuuntaisia kuin minulla?
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Elämäntilanteesi ja somaattiset sairaudet eivät kuulu psykiatrian polille, ei sieltä sinulle hankita asuntoa tai ajokorttiakaan.
Minulle psyk.sairaanhoitaja sai lähetteen eri kokeisiin. Muutenkin koin, että yritettiin auttaa. Psyk. sairaanhoitaja olisi tullut kotiini, jos en olisi päässyt polille.
Olisivat järjestäneet tapaamisen sosiaalityöntekijän kanssa raha-asioista.
Lääkärit vaihtuivat aina, mutta tekivät hekin parhaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla hyviä kokemuksia. Säännöllisesti haluavat pitää yhteyttä, jopa useammin kuin itsestä ehkä tuntuisi tarpeelliselta. Erittäin asiallinen meininki.
Tämä jos joku on totta. Itse painotin hoidon alussa, että haluaisin vain YHDEN ihmisen kenen kanssa keskustella. Mielellään terapeutin. Ovat nyt kuukausia vaihdelleet henkilöä, joka mun kanssa keskustelee ja joka kerta ovat myös aivan kujalla, että "hetkinen, kukas sinä nyt olitkaan ja olikos meillä jotain sovittuna." Sanoisin, että ammattitaidotonta.
Lääkärit vaihtuvat kuin pyöröovissa konsanaan. On harvinaista, että samaa psykiatria tapaisi useammin kuin kerran. Olen myös tavannut psykiatrin, jolta puuttui täysin sosiaaliset taidot ja hänessä oli sosiopatian piirteitä. Mietinkin, että tässä voitaisiin vaihtaa hoitosuhde toisinpäin - että miten herralla itsellään noin niinkun menee.
Vierailija kirjoitti:
En ikävä kyllä ole yhtään yllättynyt tästä ketjusta. Tuollaistahan se kunnallisella psyk.puolella tuppaa olemaan. Välillä olen miettinyt, että miten on mahdollista, että ammatti-ihmiset ovat niin pihalla ja suorastaan epäeettisiä lähestymistavassaan. Potilasta ei kuunnella tai jos kuunnellaankin, niin hänen kertomastaan vedetään täysin mielivaltaisia johtopäätöksiä. Häntä ei kohdata yksilönä vaan ikäryhmänsä/sukupuolensa/ammattinsa/jne. edustajana ja häntä kohdellaan sen mukaan. Stereotypisointi ja patenttiratkaisut ovat pop. Tässä joitain esimerkkejä niin omasta kuin lähipiirini elämästä:
- Psykologi alkoi hillittömästi itkeä, kun ystäväni kertoi viillelleensä itseään. Loppukäynti meni niin, että psyko tyrski yrittäen saada itsensä rauhoittumaan ja ystäväni mietti, miten uskaltaisi sanansa asetella, jotta ei aiheuttaisi enää toista samanlaista kohtausta.
- Toinen ystäväni oli vannoutunut heavy metal -fani ja käynyt pari kertaa psyk.shn luona sosiaalisten pelkojen takia. Pelko oli kuitenkin alkanut hellittää ja hän oli kertonut hoitajalle eräällä käynnillä, että oli edeltävänä viikonloppuna ollut kaverinsa kanssa heidän suosikkimetalbändinsä keikalla. Sh oli järkyttynyt huomattavasti, tokaissut, että "Ootko sää sit saatananpalvoja?" ja jankuttanut, tivannut ja valistanut aiheesta loppukäynnin ajan. Ystäväni ei sanojensa mukaan saanut juuri suunvuoroa.
- Sinkkunaisille aletaan aina tyrkyttämään ensimmäisenä ratkaisuna miehen hankkimista. Niin, miehen. Kenellekään ei koskaan tule mieleen, että nainen voisi olla esim. lesbo tai aseksuaali. Tätä tyrkyttämistä on tapahtunut silloinkin, kun nainen on tullut vastaanotolle väkivaltaisen parisuhteen aiheuttamien traumojen takia.
- Minulla oli kerran psykologi, joka halusi kovasti määräillä, millaiseen työhön minun tulee hakeutua. Olin siis työttömänä tuolloin ja masentunut osaksi sen takia. Yhdellä käynnillä hän painosti minua ryhtymään myyntiedustajaksi johonkin yritykseen ja heti seuraavalla hän olisi väen vängällä halunnut passittaa minut kuntouttavaan työtoimintaan. Totesi vielä jotain, että "auttamistyöhön mä en sua päästäisi, oot siihen vähän liian persoonallinen, hih hih!" Jäi epäselväksi, mitä hän tuolla "liian persoonallisella" oikein tarkoitti.
Itteeni ärsyttää aivan huolella just se, että ilmapiiri on sellainen, että ei ihan oikeasti KUUNNELLA. Se ei ole paikka, jossa ne ihmiset mut tuntisivat tai olisivat kiinnostuneita minun kokemuksesta. Heillä on omassa päässään "ratkaisut" ja mielipiteet minusta ja he jankkaa niitä. En saa keskusteluista mitään vaan koen ne väsyttävinä. Koen, että mun täytyy perustella itseäni koko ajan sen sijaan, että saisin helpotusta.
Ja juu, psykiatrien ehdotuksilla kannattaa heittää vesilintua.
Vierailija kirjoitti:
Voi veikkonen! itsellä todella riman alitus, Tampereella muutama vuosi sitten. En kerro minkä kaupunginosan plk oli kyseessä.
Minulle märättiin "terapeutiksi" reilusti 50-vuotias mies, psyk. sairaanhoitaja. Vastaanotto kerran kuussa ja se kesti 15 min. sinä aikana hän lörpötteli mm. poikansa kanssa puhelimessa moottoripyöristä yms. En saanut puhua mitään, hän puhui sen minkä tuossa ajassa ehti, ja tavoitteeksi kertoi minun saamiseni sairauseläkkeelle! Mikä ei todellakaan ollut oma tavoitteeni! Olin hakemassa apua jotta selviäisin arjessa ja jaksaisin mahd. kauan työelämässä. Lisäksi minua inhotti hänen ruma kielenkäyttönsä joka ei todellakaan kuulu asiakaspalveluun.
No, tätä en katsellut kyllä kuin muutaman kerran, ennenkuin pinna paloi totaalisesti. Otin yhteyden plk lääkäriin ja vaadin saada kunnollisen terapeutin. Ja sen sain! Nainen jonka kanssa oli helppo tehdä yhteistyötä, ammatiltaan psykologi. Onkin asiakkaan ensiarvoisen tärkeä saada suunsa auki ja vaatia kunnon hoitoa, siihen on oikeus. Moni jää ja alistuu ja nöyrtyy huonoon ja ala-arvoiseen hoitoon kun ei uskalla lyödä nyrkkiä pöytään, kuvaannollisesti. Jos sitä ei itse tee, sitä ei kukaan muukaan tule tekemään puolestasi.
Ei Tampereella ole kuin yksi poli. Sekoitat perusterveydenhuoltoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en koskaan enää mene julkiselle puolelle psykiatriaan kiusattavaksi. Olen jopa ottanut lainaa - jota en koskaan saa maksettua takaisin - että saan yksityiseltä psykiatrilta asiallista hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei uskottu pahasti masentuneeksi, kun olin meikannut ja pukeutunut siististi. No, seuraavan kerran menin sinne finnit ja mustat silmänaluset loistaen, lian iso nuhruinen huppari päällä ja johan parani palvelu !
Tämä on kans ihan paras stereotypia masentuneesta henkilöstä. :D Miulle on kans sanottu, että "eihän tuo masennus sulla varmaan ole niin iso juttu, kun pukeudut siististi." Siis käytännössä sanottiin, että en voi olla masentunut - eivät usko minua. Kuitenkin joskus makaan tunteja asunnon lattialla ja mietin keinoja kuolla. Sitten toinen on ollut: "Et voi olla masentunut, koska kasvoillasi on ilmeitä." :D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Julkinen psykiatria on pelkkä huono vitsi ja kiusaamiskoneisto. Täysin epäinhimillinen ja tarpeeton jäänne ajoilta, jolloin ihmisarvoa ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Minä en koskaan enää mene julkiselle puolelle psykiatriaan kiusattavaksi. Olen jopa ottanut lainaa - jota en koskaan saa maksettua takaisin - että saan yksityiseltä psykiatrilta asiallista hoitoa.
Hurjaa (toi lainan otto), mutta ymmärrän sua täysin.
Itsekin haluan siirtää hoitoni yksityiselle. Mitään asioita, mitä oon halunnut saada, ei järjesty kunnalliselta puolelta. Kaikessa säädetään ja pallotellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, aivan järkyttävää menoa. Lääkkeitä tungetaan mutta niiden vaikutuksia ei seurata. Jos sanoo sivuoireista, lisätään lääkkeiden määrää. Potilasta ei uskota koskaan. Tehdään järkyttäviä, täysin sekopäisiä päätelmiä ei mistään ja kirjataan ne kaikki faktoina potilasasiakirjoihin. Voit kevyesti saada skitsofrenia diagnoosin vaikka olisit esim. masentunut väkivaltaisen suhteen vuoksi. Ei ikinä koskaan milloinkaan kunnalliselle psykille.
Näissä asiattomissa kohtaamisissa potilas on täysin altavastaajan asemassa. Jos teoriassa olis voimia tehdä jonkinlainen valitus niin poikkeuksetta kokemus luultavimmin pistetään potilaan sairauden piikkiin. Siellä suljettujen ovien takanahan lääkäri tai hoitaja voi periaatteessa toimia aivan kuinka huvittaa koska seuraamuksia ei tule. Hoitava taho pitää toistensa puolia.
Jokin aika sittenhän psyykkisesti sairaiden omaisjärjestö koitti nostaa esille hoidon heikkoa tasoa. Johtiko sitten mihinkään, tuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli iso homma päästä eroon edellisestä hoitotahosta. Jouduin ottamaan yhteyttä potilasasiamieheen, että pääsin irtautumaan julkisen puolen "psykiatrisesta" avusta. Asiaa hankaloitti vielä se, että ko. potilasasiamies kuului hoitavan tahon tiimiin.
Ei koskaan enää.
Minä todella toivon ettei kukaan kuvittele saavansa täältä _apua_. Sitä ei tule tapahtumaan. Tämä on laillisesti ylläpidetty instituutio ihmisen elämän lopullisesti pilaamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Julkinen psykiatria on pelkkä huono vitsi ja kiusaamiskoneisto. Täysin epäinhimillinen ja tarpeeton jäänne ajoilta, jolloin ihmisarvoa ei ollut.
Olen kanssasi asiasta aivan samaa mieltä. Milloinkahan THL tai hallitus tai mikä taho tuosta asiasta sitten vastanneenkaan lopettaisi koko systeemin ja sen ylläpitämisen kokonaan? Syytä ainakin olisi. Systeemihän on aivan täysin läpimätä. Alalla olevat, no ainakin lääkärit, tienaavat isoa palkkaa, tekemättä oikeastaan mitään ihmisten auttamiseksi, ainakaan millään tavalla konkreettisesti. Se, mitä vähänkään minulla oli omia kokemuksia julkiselta ja mt-puolelta oli vain kiusaamista, kyykyttämistä, nöyryyttämistä, alistamista ja omien oireiden taustalla olevien syiden kuuntelemattomuutta ja ymmärtämyyttä. Mitään apua, tukea, kuuntelemista ja ymmärtämistä ei koskaan siltä sektorilta saanut. Annettu diagnoosi myös vain leimasi oman aseman ja jatkon muissakin tilanteissa asioidessa terveydenhuollossa. Eli ei saanut mitään tutkimuksia ja hoitoa esim. somaattisiin vaivoihin.
Ihmiset, jotka tarvitsisivat oikeasti apua, tukea ja hoitoa eivät sitä saa, koska systeemi on käytännössä aivan toimimaton.
Psykiatrinen hoito on täysin keskiaikaista. Oikeastaan ne, jotka ei sinne pääse kun paikkoja ei ole, on tietämättään onnekkaita.
Ihan tässä ohimennen olen kuullut että:
helteet lisäsi manioita. Porukkaa on joutunut/päässyt tahdosta riippumattomaan hoitoon, kun kesä alkoi kukoistamaan kauneimmillaan. Taisi vähän lääkkeiden otto unohtua ja vauhti kasvoi.
Ihan vaan tässä tämän päivän horinoita kun tässä luen, käy mielessä että jollain menee nyt vähän turhan lujaa, ja eikä ole kovin hoitomyönteinen.
Vierailija kirjoitti:
Parhaimmat lääkärit ja hoitajat on yksityisellä. Kaikki eri koulutuksista valmistuneet eivät ole superjumalia jotka osaavat työnsä 100% oli työpaikka mikä tahansa. Parhaat saavat parhaat työpaikat paremmilla työoloilla ja paremmalla palkalla.
Moni joka pitää yksityisvastaanottoa on myös siellä julkisella puolella. Itsekin teen 4 päivää viikossa julkisella puolella, ja lisäksi yhtenä päivänä yksityisesti. Moni tekee samoin. Samat tyypit monesti häärää molemmilla puolilla.
Tämä on siitä uskomaton ja ainutkertainen paikka, että tuskin missään muussa terveydenhuoltoyksikössä ihmistä syyllistetään, rangaistaan ja kaltoinkohdellaan sairastumisestaan (!) Hänen ihmisarvonsa ajetaan alas, hänelle pahimmillaan huudetaan (!) lääkärin ja henkilökunnan toimesta! Huudetaan, koska on mennyt psyykkisesti sairastumaan! Ja tästä, tällaisesta puoskaroinnista suomalaiset työssäkäyvät veronmaksajat maksavat, että heidän kärsivät ja sairastuneet läheisensä kiusattaisiin kuoliaiksi. Voiko joku käsittää, että vuonna 2022 Suomessa toimii tällainen koneisto _laillisesti_!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaimmat lääkärit ja hoitajat on yksityisellä. Kaikki eri koulutuksista valmistuneet eivät ole superjumalia jotka osaavat työnsä 100% oli työpaikka mikä tahansa. Parhaat saavat parhaat työpaikat paremmilla työoloilla ja paremmalla palkalla.
Moni joka pitää yksityisvastaanottoa on myös siellä julkisella puolella. Itsekin teen 4 päivää viikossa julkisella puolella, ja lisäksi yhtenä päivänä yksityisesti. Moni tekee samoin. Samat tyypit monesti häärää molemmilla puolilla.
Erikoista. Sinä varmasti osaat kertoa meille, miksi asiakkaiden kohtelu on hyvin erilaista yksityisellä? Älä vain sano, että kyse on hierarkiasta ja kastijaosta 😳
Toki