Lue keskustelun säännöt.
Onko palstalla muita, joilla on huonoja kokemuksia hoidosta kunnallisella psykiatrian poliklinikalla?
03.01.2018 |
Löytyykö palstalta muita, jotka ovat olleet hoitosuhteessa kunnalliseen mielenterveyspoliin esim masennuksen takia? Koetteko että olette saaneet huonoa kohtelua, tai että teitä ei ole kuunneltu tai ymmärretty?
Itselläni on suorastaan jääkylmiä kokemuksia paikallisesta mielenterveyspolista: kohtelu on välillä hyvinkin tylyä, potilaita aliarvioidaan, kunnolliseen keskusteluun ei henkilökunnalla riitä mielenkiintoa jne. Myös potilaan syyllistäminen on yleistä, eikä masennuksen syitä tai sen sosiaalisia aspekteja haluta miettiä, tai pohtia potilaan elämäntilannetta ja hänen terveydentilansa kokonaiskuvaa. Hyvin usein myös vedetään mutkia suoriksi ja yksinkertaistetaan potilaan ongelmia, mikä pahimmillaan ilmenee siten, että kaikki ongelmat redusoidaan vain potilaan pään sisäiseksi kemialliseksi häiriöksi.
Olen miettinyt, että voiko tällainen ymmärtämätön ja tyly suhtautuminen johtua vain siitä, että ns. menestyjillä - jollaisia lääkärit ja muut hoitohenkilökunnan edustajat hyvin usein ovat - ei kertakaikkiaan ole kokemusta siitä todellisuudesta, jollaisessa lukuisia vastoinkäymisiä kohdanneet ja vaikeaan elämäntilanteeseen ajautuneet ihmiset joutuvat elämään?
Onko kyse siitä, että nämä menestyjät eivät kertakaikkiaan tajua miltä tuntuu olla pitkäaikaissairas ja pitkäaikaistyötön vailla mitään toivoa paremmasta elämästä? Kun ei ole minkäänlaista omakohtaista kosketuspintaa pitkäaikaiseen kärsimykseen ja toivottomuuteen, niin on helppo käsitellä kaikkia potilaan ongelmia vain hänen korviensa välissä sijaitsevana häiriönä - sitäkö se on?
Takaisin otsikon kysymykseen: Onko muita, joilla on kunnallisesta psykiatriasta epämiellyttäviä kokemuksia - kenties jopa samansuuntaisia kuin minulla?
Kommentit (138)
On, montakin.
Jotenkin tuntuu että kaikki huonot kokemukset laitetaan omaksi syyksi. "Sinusta siis tuntuu tältä" - "Ei, kun niin oikeasti kävi". "Eli sinusta siis tuntuu siltä."
Lisäksi tarjotaan erilaisia kuntoutushoitoja "pääset x-kuussa mukaan ryhmään" "et pääsekään x-kuussa mukaan tähän ryhmään soitellaan sinulle x2-kuussa" ja sitten ei ikinä soiteta.
Vituttaa koko systeemi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psyk. sairaanhoitajan ja lääkärin mielestä olin menettänyt elämänhallinnan ja paras apu tilanteeseeni olisi ollut perhetapaaminen vanhempieni kanssa. Lopulta toivuin paremmin kun lopetin hoitosuhteen kokonaan.
Niin juu ja hoitaja olisi myös mieluusti tai suorastaan väkisin laittanut minut johonkin päiväsairaalatoimintaan tms. askartelemaan muiden mt-potilaiden kanssa. Sillähän ei ollut mitään väliä, että koulutukseni ja työkokemukseni perusteella olisin voinut vaikka ohjata sitä ryhmää...
3
Elämäntilanteesi ja somaattiset sairaudet eivät kuulu psykiatrian polille, ei sieltä sinulle hankita asuntoa tai ajokorttiakaan.
Parhaimmat lääkärit ja hoitajat on yksityisellä. Kaikki eri koulutuksista valmistuneet eivät ole superjumalia jotka osaavat työnsä 100% oli työpaikka mikä tahansa. Parhaat saavat parhaat työpaikat paremmilla työoloilla ja paremmalla palkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksityiseltä puolelta on huono kokemus.
En kokenut, että minua olisi osattu auttaa kunnallisen psykapoliklinikalla. Ei siellä nyt suoraan huonoa kohtelua ollut - itseäni alkoi vain turhauttaa, kun yli puoli vuotta kävin eikä mitään hyötyä/käännöstä parempaan masennuksen suhteen (toki se paraneminen voi olla itsestäkin kiinni, tiedän, mutta ei se psykologikaan kovin hyvältä vaikuttanut)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaistahan se on, lähes pelkästään. Itse olen kokenut muualla terveydenhuollossa, että henkilökunta (varsinkin lääkärit) ovat niin pumpulissa kasvaneita ja terveitä, että heillä ei ole juuri lainkaan kokemusta inhimillisestä kärsimyksestä, eikä sen (esim. kivun - fyysisen tai psyykkisen) luonnetta pystytä adekvaatisti ymmärtämään. Kunnallisella psyk. puolella on sillä lailla toisin, että siellä on töissä ne pahnan pohjimmaisimmat, jotka eivät muualle pysty tai kelpaa: heillä on paljon omia ongelmia ja häiriöitä sekä ihan yleistä sivistymättömyyttä ja tiedon puutetta.
Vierailija kirjoitti:
En kokenut, että minua olisi osattu auttaa kunnallisen psykapoliklinikalla. Ei siellä nyt suoraan huonoa kohtelua ollut - itseäni alkoi vain turhauttaa, kun yli puoli vuotta kävin eikä mitään hyötyä/käännöstä parempaan masennuksen suhteen (toki se paraneminen voi olla itsestäkin kiinni, tiedän, mutta ei se psykologikaan kovin hyvältä vaikuttanut)
Pahintahan on, kun henkilökunta vaihtuu vähän väliä, eikä minkäänlaista pysyvää ja vakaata lääkäri-potilassuhdetta (tai psykologi-potilassuhdetta) pääse muodostumaan, mikä olisi terapeuttisen työskentelyn kannalta ensiarvoisen tärkeää. Sitten potilasta syyllistetään siitä, kun paranemisprosessi ei etene...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä mielessä joo, että eivät ottaneet mua sinne potilaaksi, vaikka oon masentunut, ahdistunut ja itsetuhoinen
Varsinainen psykiatrian poliklinikka oli hyvä paikka, ammattitaitoiset ihmiset jotka hoiti potilasta diagnoosin mukaan eikä kyseenalaistaneet, mutta kun useamman vuoden tauon jälkeen (olon huonontuessa hälyttävästi) hakeuduin terveyskeskuksen mielenterveysyksikköön, kohtelivat tylsistyneenä kotirouvana, joka oli vain juttuseuraa vailla. Tuntui todella alentavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatriset sairaanhoitajat ovat olleet ihan asiallisia, mutta sitten kun mennään itse "pääpirun" puheille niin asiat muuttuvat heti syyttäviksi ja stressaaviksi tilanteiksi joista haluaa vaan äkkiä pois.
Vierailija kirjoitti:
Niin juu ja hoitaja olisi myös mieluusti tai suorastaan väkisin laittanut minut johonkin päiväsairaalatoimintaan tms. askartelemaan muiden mt-potilaiden kanssa. Sillähän ei ollut mitään väliä, että koulutukseni ja työkokemukseni perusteella olisin voinut vaikka ohjata sitä ryhmää...
3
Tämä kuulostaa juuri tyypilliseltä siinä mielessä, ettei potilaan yksilöllistä tilannetta ole ilmeisesti mietitty ollenkaan. Voi olla esim. niin, että juurisyy potilaan masennukseen on työttömäksi joutuminen ja työttömyyden pitkittyminen, jolloin ihminen vähän väkisinkin putoaa ikäänkuin yhteiskunnan ulkopuolelle. Tällaisessa tilanteessa parannuskeino ei todellakaan ole potilaan nöyryyttäminen laittamalla hänet johonkin aikuisten askarteluryhmään. Masennus kyllä taatusti paranisi, jos potilas vain saisi kunnollisen työpaikan ja voisi jälleen tuntea itsensä hyödylliseksi yhteiskunnallisessa mittakaavassa. Näin siis itse arvelen, olettaen tietenkin ettei masennuksen taustalla ole myös muita merkittäviä syitä kuin työttömyys.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista paskin juttu on kun olet ihan paskana, niin joudut melkein pakosta vaan myötäilemään, kun ei jaksa tai pää ei vain toimi kunnolla, että jaksaisi mitään pitkiä ja syventäviä keskusteluja käymään.
Olen pk-seuduilla kirjoilla psyk polilla ( diagnosoitu Ii tyypin bipo).
Mun pelastus oli, et sain vaihtaa lääkäriä kokeneeseen ja potilasta kuuntelevaan. Harmi vaan, että se mun nykyinen lääkäri lopettaa tuolla helmikuun lopussa. Tämä lääkäri antaisi mun jatkaa tuolla psyk polilla edelleen (oon ollut kirjoillla noin vuoden), kun olen edelleen työttömänä, masentunut ja täysin sopivaa lääkitystä ei ole vielä löydetty.
Kun aloitin tuolla psyk polilla vuosi sitten, tapasin ensimmäisellä lääkärintapaamisella mielialahäiriötyöryhmän psykiatriaan erikoistuvan keski-ikäisen miehen. Oli hermostunut, töykeä, jankkasi pitkään samaa kysymystä ( Kuinka monta tuntia tarkalleen nukun? ) No vaihtelee tosi paljon, mutta unettomuus ja siitä seuraava huono olo on tosi paha silloin kun en saa nukuttua.
Tajuun kuin onnekas olen, 9kun mulla on ollu hyvä lääkäri niinkin kauan ja tullut kokeiltua eri lääkkeitä.
Nään tän lääkärin vielä tässä kuussa, ja mietin että puhun hänen kanssaan siitä, että oisko mun paras itse kirjautua ulos ja jatkaa terveyskeskuslääkärillä ( tai käydä yksityisellä silloin kun on rahaa). Tiedän vaan, että jos joudun takas tuolle hermostuneelle lääkärille, se heittää mut töykeästi ulos psyk polilta
"Johan oot jo saanut kauan täällä olla, olet II tyypin bipo etkä ykköstyypin, äkkiä takaisin terv asemalle vaan".
Mun nuori terveyskeskuslääkäri on ihan mukava, mutta se ei uskalla määrätä vahvempia psykiatrian lääkkeitä ( kuten neurolepteja ja tasaajina käytettyjä muita lääkkeittä), pelkästään masennuslääkkeitä.
No saa nähdä miten käy, mutta on onnekas, jos saa psyk polilla hyvän lääkärin. Tällä mun tapaamalla hermostuneella erikoistuvalla lääkärillä on ihan selkeästi omaa psyk taustaa, hermostunut, tyly, ylipainoinen. Oma psyk sairaus on huono peruste ruveta erikoistumaan psykiatriaan, varsinkin kun hän oli jo yleislääketieteeseen erikoistunut eikä ihan nuorikaan.
Ketjua lukiessa tulee mieleen vanha idea siitä, että lääkärit ja hoitajat pitäisi pisteyttää asiakas(potilas)palautteen perusteella. Julkisesti. Harmi, että tätä ei tee muu kuin Mehiläinen.
Mun psyk.hoitaja sanoi muutaman käynnin jälkeen aidosti tuskastuneena, ettei pysty auttamaan mua. No, olen kyllä samaa mieltä, että ei tuolla polilla käynti mua tule parantamaan, mutta koen kyllä sieltä jotain apua saaneeni sekä myös lääkityksestä. Sinänsä mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa hoitajasta tai psykiatrista, ihan normaalin mukavia ihmisiä ovat.
Kokemusta on vain psykiatrisen sairaanhoitajan luona käymisestä, kun en ollut tarpeeksi sairas psykiatrin luokse päästäkseni. Oli ihan hirveä lohikäärme, joka kettuili mulle ulkonäöstä ja elämäntilanteesta. Olin kuulemma jäänyt asemalle, kun muut lähtivät. Haukkui invalidiksi heittäytymisestä, kun en masennukseltani pystynyt käymään töissä. Hänen mielestään mun olisi vain pitänyt vaihtaa työpaikkaa ja lähteä risteilylle. Lopetin käynnit ja lainasin rahaa, että pääsin kunnon psykoterapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen pk-seuduilla kirjoilla psyk polilla ( diagnosoitu Ii tyypin bipo).
Mun pelastus oli, et sain vaihtaa lääkäriä kokeneeseen ja potilasta kuuntelevaan. Harmi vaan, että se mun nykyinen lääkäri lopettaa tuolla helmikuun lopussa. Tämä lääkäri antaisi mun jatkaa tuolla psyk polilla edelleen (oon ollut kirjoillla noin vuoden), kun olen edelleen työttömänä, masentunut ja täysin sopivaa lääkitystä ei ole vielä löydetty.
Kun aloitin tuolla psyk polilla vuosi sitten, tapasin ensimmäisellä lääkärintapaamisella mielialahäiriötyöryhmän psykiatriaan erikoistuvan keski-ikäisen miehen. Oli hermostunut, töykeä, jankkasi pitkään samaa kysymystä ( Kuinka monta tuntia tarkalleen nukun? ) No vaihtelee tosi paljon, mutta unettomuus ja siitä seuraava huono olo on tosi paha silloin kun en saa nukuttua.
Tajuun kuin onnekas olen, 9kun mulla on ollu hyvä lääkäri niinkin kauan ja tullut kokeiltua eri lääkkeitä.
Nään tän lääkärin vielä tässä kuussa, ja mietin että puhun hänen kanssaan siitä, että oisko mun paras itse kirjautua ulos ja jatkaa terveyskeskuslääkärillä ( tai käydä yksityisellä silloin kun on rahaa). Tiedän vaan, että jos joudun takas tuolle hermostuneelle lääkärille, se heittää mut töykeästi ulos psyk polilta
"Johan oot jo saanut kauan täällä olla, olet II tyypin bipo etkä ykköstyypin, äkkiä takaisin terv asemalle vaan".Mun nuori terveyskeskuslääkäri on ihan mukava, mutta se ei uskalla määrätä vahvempia psykiatrian lääkkeitä ( kuten neurolepteja ja tasaajina käytettyjä muita lääkkeittä), pelkästään masennuslääkkeitä.
No saa nähdä miten käy, mutta on onnekas, jos saa psyk polilla hyvän lääkärin. Tällä mun tapaamalla hermostuneella erikoistuvalla lääkärillä on ihan selkeästi omaa psyk taustaa, hermostunut, tyly, ylipainoinen. Oma psyk sairaus on huono peruste ruveta erikoistumaan psykiatriaan, varsinkin kun hän oli jo yleislääketieteeseen erikoistunut eikä ihan nuorikaan.
Itsellenikin on käynyt jo kaksi kertaa niin, että lääkäri joka on osannut kuunnella minua ja jonka toimintatavasta olen pitänyt, on siirtynyt muualle ja olen joutunut toiselle, huomattavasti vähemmän mukavalle lääkärille.
Kuulostaa ihan hirveältä tuollainen yhden kysymyksen jankkaaminen. Varsinkin jos kysymys ei edes ole kovin relevantti; unen virkistävyyden kannaltahan olennaisinta on unen laatu (siis se, että uni ei ole esim. katkonaista tai pinnallista) eikä se, kuinka monta tuntia tarkalleen siellä sängyssä makaa silmät kiinni.
- ap
Kerrotko jonkun konkreettisen esimerkin, keskustelunpätkän tms, kun muuten teoreettisella tasolla on vaikea ottaa kantaa.