Onko täällä ketään äitipuolta, joka

Pelottavaa itse asiassa, kohta 5 vuotta kulunut ja tunnun pitävän ko lapsesta koko ajan vain vähemmän.

lapsen persoona, käytöstavat, käytöshäiriöt, yleinen rasittavuus verrattuna muihin lapsiin. En pidä en.

On joitain muitakin yksilöitä, joista en pidä. Tajuaisitte, jos itse joutuisitte asumaan " vieraan" ihmisen kanssa, joka olisi aivan erilainen kuin esim. omat lapsenne. Esim. joku käytöshäiriöinen, aggressiivinen tai muuten vaan huonotapainen ( esim. varastelisi teiltä rahaa silmät kirkkaina kieltäen, mankuisi ja narisisi joka asiasta yms...)

Toivottavasti miehesikin vihaa sinun lapsiasi.

Te projisoitte lapseen tunteita, joita itse asiassa tunnette miehen ex-vaimoa kohtaan. Ihan tosi! Vaikkette sitä myönnäkään ;-)



Eli, nyt kun tiedostatte asian, voitte tehdä sen eteen jotain. Ei se lapsen vika ole, että sillä on tosi ääliö ja mitäänsanomaton äiti ;-)

Mä en vain pidä siitä.

Eli oletetaanko nyt sitten että oikeasti en voikkaan sietää näiden lasten vanhempia, mutta kohdistan sen lapsiin? Tykkäättekö itse jokaikisestä tuntemastanne lapsesta? Miksi puolison lapset olisi jotenkin sen kummempia kuin muutkaan? Mikä ihmeen pakko rakastaa, vaikka hampaat irvessä-juttu tää nyt on?

Niin, eipä sitä tarvitse kaikista pitää. Mutta itsepähän koet, että täytyisi pitää, kun on miehesi lapsi...joten joku ongelma siinä on.



Mutta mieti tarkkaan, mistä se johtuu, niin voit tehdä asialle jotain. Sillä miehesi lapsen kanssa sun täytyy kuitenkin tulla toimeen vähän paremmin kuin jonkun naapurin kaiman serkun lapsen kanssa.

Mies on hyvä isä, mutta jotain on päin mäntyä mennyt. Eikä kaikki voi olla eksän vikaa... No, yhteisen kohdalla pitää vähän panostaa parempaan elämään.



Eikä todellakaan ole mitään " salaista" projisoitua vihaa. En tykkäisi naapurin lapsestakaan, jos hän olisi samanlainen. Miehen lapset edustavat juuri kaikkea sitä, mitä olen koko elämäni kummastellut ja halveksinut. Kamalaa, mutta totta. Toivon silti, että he muuttuisivat, mutta tuskin... Yritän opastaa ja auttaa, mutta mikään ei muutu.



Minä häpeäisin/kokisin epäonnistumista, jos lapseni olisivat mieheni lapsen kaltaisia. Mieskin olisi omien sanojensa mukaan " toivonut lapsilleen parempaa elämää" .



Ovat siis jo täysi-ikäisiä.

Turha niille lapsille on olla katkera!

mieheni tytärestä, pojasta en niinkään. Ehkä kyseessä on vain raivostuttava ikä tm. mutta siltikin kyseinen lapsi saa minussa aikaan negatiivisia tunteita. Molemmat lapset käyvät meillä säännöllisesti ja pyrin tietoisesti välttämään omien tunteitteni näkymistä. Kohtelen myöskin kaikkia lapsia tasapuolisesti. Onneksi poika on " isin poika" (ehkä vähän liikaakin 10-vuotiaaksi) joten minun ei tarvitse juurikaan olla hänen kanssaan enempää kuin hermoni kestäisivät:)



En ymmärrä miksi minun tulisi automaattisesti pitää lapsesta joka käyttäytyy huonosti eikä sopudu perheemme sääntöihin. En hyväksy sellaista käytöstä omiltanikaan.



Vaikeaksi tilanteen tekee se, ettei poikaa voi esim. komentaa niinkuin muita lapsia, hän on " herkkä" (äitinsä tulkinta) lapsi johon ei saa minkäänlaista otetta, luisuu käsistä kuin saippuanpala. (minun tulkintani on mahd. asperger tm.)

Poika elää omissa maailmoissaan eikä ymmärrä esim. sovituista säännöistä. (ei saa varastaa, ruoka on syötävä ym. normaalia).



Joka tapauksessa pystyn elämään hänen kanssaan ilman että näytän negatiivisia tunteitani hänelle, sopeutua voi mutta kenestäkään ei väkisin voi pitää!!!

On siis aina inhonnut, lapsenakin.

Nykyisin lähtee pois kotoa, jos olen menossa kylään.

Eipä oo ennen tullut mieleen, mutta mulla ei ole kyseisestä naisesta mitään muistikuvia lapsuudessa. Ei hyviä eikä huonoja.

Minulla on kaksi lasta ja asumuseromme aikana mies tapaili naista joka työkseen oli lasten kanssa tekemisissä. Meidän toinen lapsemme vaatii enemmän kärsivällisyyttä, kuin keskivertolapset ja minun teki pahaa, kun kävin miehellä kylässä ja mies käytti tämän " ammattilaisen" ohjeita poikaani.

Onneksi palasimme miehen kanssa yhteen koska tutuisi hirveältä jos minun pojalla, jonka itsetunto on muutenkin heikompi kuin yleensä lapsilla, olisi äitipuoli joka ei häntä siedä ja vain sen takia että poikani tarvitsee normaalia enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä aikuiselta.