Lue keskustelun säännöt.
Pyysin miestäni luopumaan naispuolisesta ystävästään sillä
03.01.2018 |
Testasin vaan mitä hän vastaa. Hän vastasi vihaisena no 'sinä lähdet sitten, minä en sannasta luovu'. Eli hän olisi valmis luopumaan meidän parisuhteesta mieluummin kuin menettäisi ystävänsä sannan. Miten pystyn olemaan parisuhteessa jos naispuolinen ystävä on hänelle tärkeämpi? En tietenkään pakota häntä luopumaan ystävästään, mutta vastaus oli niin loukkaava että itse en tiedä haluanko jatkaa Tässä suhteessa enää. Mieheni kyllä rakastaa minua ja tiedän tämän olevan meille molemmille kova paikka jos ero nyt tulee. Mieheni on sanonut minulle joskus, että jos menettäisi minut niin ei jaksaisi enää opiskella eikä käydä töissä sillä hän masentuisi niin paljon jos menettäisi minut. (tuosta sanomisesta on aikaa kuukausi).
Kommentit (168)
Tuosta, että ap:n mies vakuuttelee epätoivoisuuttaan, jos menettää ap:n saa sen kuvan, että ap on ennenkin tehnyt näitä vaatimuksia miestä kohtaan. Veikkaan, että tuollainen emotionaalinen kiristys ja uskollisuuden osoittaminen ap:n päähänpistojen mukaan on normaalia arkea tuossa parisuhteessa. Tällä kertaa ap nosti panoksia ja vaati miestä jättämään parhaan ystävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia Suomessa on niin paljon eroja, koska jossakin vaiheessa se, että vaaditaan luopumaan kaikesta muusta elämästä rakkauden takia, alkaa tukahduttaa ja ahdistaa. Rakkauden ja kompromissien tekeminen on mukamas sitä, että aikaisempi elämä pyyhitään pois. Sairasta kompromissia eikä itse asiassa kompromissia nähnytkään.
Mä taas luulen että erot johtuu nimenomaan siitä että parisuhteessa ajaudutaan poteroihin, joissa vain minä itse ja minun tarpeet on tärkeitä. Välittäminen toisesta vähenee ja aikaa myöten se loppuu kokonaan, läheisyys häviää, yhteinen tekeminen jne. Näin ainakin kävi tässä perheessä, ja jäkikäteen asiaa ruodittuna syyksi paljastui nimenomaan joustaminen ja kyvykkyys kompromisseihin, jotka katosivat aikaa myöten kokonaan, oli jäljellä vain minä ja mun halut, ja oltiin yli 20v. yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia Suomessa on niin paljon eroja, koska jossakin vaiheessa se, että vaaditaan luopumaan kaikesta muusta elämästä rakkauden takia, alkaa tukahduttaa ja ahdistaa. Rakkauden ja kompromissien tekeminen on mukamas sitä, että aikaisempi elämä pyyhitään pois. Sairasta kompromissia eikä itse asiassa kompromissia nähnytkään.
Mä taas luulen että erot johtuu nimenomaan siitä että parisuhteessa ajaudutaan poteroihin, joissa vain minä itse ja minun tarpeet on tärkeitä. Välittäminen toisesta vähenee ja aikaa myöten se loppuu kokonaan, läheisyys häviää, yhteinen tekeminen jne. Näin ainakin kävi tässä perheessä, ja jäkikäteen asiaa ruodittuna syyksi paljastui nimenomaan joustaminen ja kyvykkyys kompromisseihin, jotka katosivat aikaa myöten kokonaan, oli jäljellä vain minä ja mun halut, ja oltiin yli 20v. yhdessä.
Mutta ihmisillä on nyt kovin hassu kuvitelma joustamisesta ja kompromisseista. Tällä palstalla se näyttää tarkoittavan sitä, että jos puoliso vaatii huonon itsetuntonsa tai muun syyn takia jättämään ystävät ja perheen niin, sitten näin toimitaan, koska "rakas puoliso ensin". Missä vaiheessa kompromissi on tarkoittanut sitä, että toisen pitää jättää omat ystävät ja perhe parisuhteen takia?
Tuskin enin osa haluaa puolison kokonaan kaikkia muita ihmisiä jättävän, mutta senverran, että eivät ne ystävät ja muu perhe vie suurinta aikaa ja osaa siltä parisuhteelta.
Jos parisuhteeseen on ylipäätään ihminen mennyt, niin kyllä sekin pitää ymmärtää, että se myös jotain *uhrauksia* vaatii, ei silloin voi enää elää niinkuin sinkkuihminen.
Joz sen puolison on valinnut vierellään kumppaniksi siksi, että siihen jonkun haluaa elämää jakamaan.
Muutenhan ne vanhat ystävät riittäisi, ei olisikaan tarvetta elämänkumppanille.
Tuo sana *elämänkumppani* kuvaa hyvin. Että tämä on ihminen jonka kanssa haluan jakaa elämäni, sitten ovat myös ne muut ihmissuhteet, tottakai, mutta elämäni ja lähimmät tunteeni ja asiani jaan tämän ihmisen kanssa ensisijaisesti.
Tämä siis yleisesti, ei aloitukseen pelkästään liittyen, koska juttu mennyt myös yleiselle tasolle viesteissä.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin enin osa haluaa puolison kokonaan kaikkia muita ihmisiä jättävän, mutta senverran, että eivät ne ystävät ja muu perhe vie suurinta aikaa ja osaa siltä parisuhteelta.
Jos parisuhteeseen on ylipäätään ihminen mennyt, niin kyllä sekin pitää ymmärtää, että se myös jotain *uhrauksia* vaatii, ei silloin voi enää elää niinkuin sinkkuihminen.
Joz sen puolison on valinnut vierellään kumppaniksi siksi, että siihen jonkun haluaa elämää jakamaan.
Muutenhan ne vanhat ystävät riittäisi, ei olisikaan tarvetta elämänkumppanille.Tuo sana *elämänkumppani* kuvaa hyvin. Että tämä on ihminen jonka kanssa haluan jakaa elämäni, sitten ovat myös ne muut ihmissuhteet, tottakai, mutta elämäni ja lähimmät tunteeni ja asiani jaan tämän ihmisen kanssa ensisijaisesti.
Tämä siis yleisesti, ei aloitukseen pelkästään liittyen, koska juttu mennyt myös yleiselle tasolle viesteissä.
Niin, no tuohan on aivan eri asia, kuin mistä ihmiset täällä kirjoittavat. Täällähän ihmiset ovat ottaneet itsestäänselvyytenä sen, että kumppani totta kai päättää, keihin ihmisiin saat olla yhteydessä. Jos hän sanoo, että haluaa sinun luopuvan ystävistäsi ja katkaisevan välit perheeseen, niin näin toimitaan. Se on kumppanin eli sen tärkeimmän ihmisen "huomioon ottamista ja rakkauden osoittamista". Huhhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskin enin osa haluaa puolison kokonaan kaikkia muita ihmisiä jättävän, mutta senverran, että eivät ne ystävät ja muu perhe vie suurinta aikaa ja osaa siltä parisuhteelta.
Jos parisuhteeseen on ylipäätään ihminen mennyt, niin kyllä sekin pitää ymmärtää, että se myös jotain *uhrauksia* vaatii, ei silloin voi enää elää niinkuin sinkkuihminen.
Joz sen puolison on valinnut vierellään kumppaniksi siksi, että siihen jonkun haluaa elämää jakamaan.
Muutenhan ne vanhat ystävät riittäisi, ei olisikaan tarvetta elämänkumppanille.Tuo sana *elämänkumppani* kuvaa hyvin. Että tämä on ihminen jonka kanssa haluan jakaa elämäni, sitten ovat myös ne muut ihmissuhteet, tottakai, mutta elämäni ja lähimmät tunteeni ja asiani jaan tämän ihmisen kanssa ensisijaisesti.
Tämä siis yleisesti, ei aloitukseen pelkästään liittyen, koska juttu mennyt myös yleiselle tasolle viesteissä.
No jos ihminen ei automaattisesti, erikseen luopumatta ystävistään ymmärrä järkätä aikaa parisuhteelleen, niin kannattaako sitä sitten edes ryhtyä tällaisen ihmisen kanssa parisuhteeseen? Yleensä, jos parisuhteeseen toisen kanssa haluaa, niin haluaa myös itse viettää toisen kanssa aikaa. Ei siinä kaverit tule "väliin" jos on oikeasti kiinnostunut.
Mutta valitettavasti joillekin, etenkin vasta suhteeseen ryhtyneille sen pitäisi heidän mielestään tarkoittaa sitä, että kun ollaan yhdessä, niin KAIKKI aika ollaan yhdessä. Eli jos toinen haluaa viettää kolmesta viikonlopusta yhden kavereiden eikä kumppanin kanssa, niin se on heti hylkäämisen ja epävarmuuden kokemus, ja tunne että kaverit menee edelle. Mikä ei ole tervettä.
Jos nykyään ollaan niin kiireisiä kuin ollaan, käydään töissä, toivottavasti, opiskellaan, harrastetaan, salillakin monet nuoremmat käyvät jopa monta kertaa viikossa, niin eihän siinä koko aikaa olla sen kumppanin kanssa.
Jos on lapsia, niin harrastuksiin viedään ja tuodaan, on turnauksia viikonloppuisin, myyjäisiä ja talkootoimintaa.
Jos vielä tuosta kerran kuussa viettää viikonloppuja ystävien kanssa, niin ei sitä parisuhdeaikaa niin kovin paljon jää.
Monelle pariskunnalle nimenomaan olisi tärkeätä viettää enemmän aikaa keskenään, eikä enempää hajottaa sitä muualle.
Kun nyt näyttää vielä kännykkä, tabletti, some ja facebook vievän sen sängyssäoloajankin.
Mitä olen täältä lukenut niin pariskunnat näpyttelee mykkänä älylaitteitaan ja sitten kääntävät kylkeä.
Enemmän yhdessäoloa ja läheisyyttä kuin niitä muita ihmisiä ja yhteyksiä, niin parisuhde voisi paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nykyään ollaan niin kiireisiä kuin ollaan, käydään töissä, toivottavasti, opiskellaan, harrastetaan, salillakin monet nuoremmat käyvät jopa monta kertaa viikossa, niin eihän siinä koko aikaa olla sen kumppanin kanssa.
Jos on lapsia, niin harrastuksiin viedään ja tuodaan, on turnauksia viikonloppuisin, myyjäisiä ja talkootoimintaa.
Jos vielä tuosta kerran kuussa viettää viikonloppuja ystävien kanssa, niin ei sitä parisuhdeaikaa niin kovin paljon jää.
Monelle pariskunnalle nimenomaan olisi tärkeätä viettää enemmän aikaa keskenään, eikä enempää hajottaa sitä muualle.
Kun nyt näyttää vielä kännykkä, tabletti, some ja facebook vievän sen sängyssäoloajankin.
Mitä olen täältä lukenut niin pariskunnat näpyttelee mykkänä älylaitteitaan ja sitten kääntävät kylkeä.Enemmän yhdessäoloa ja läheisyyttä kuin niitä muita ihmisiä ja yhteyksiä, niin parisuhde voisi paremmin.
Tai luopuu siitä someilusta (eikä ystävistä) ja siirtää somessa viettämänsä ajan kumppaniinsa. Tai ottaa sen kumppaninsa mukaan sinne salille eli yhdistää yhteisen ajan ja oman harrastuksen. Jne. Kyllä löytyy muitakin ratkaisuja siihen parisuhteen hoitamiseen kuin täysin ystävistä luopuminen. Tuo on vain taas yksi selittely kumppanin kontrolloimiseen ja eristämiseen muista ihmisistä.
Ystävä joka luopuu ystävästään, ei ole ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nykyään ollaan niin kiireisiä kuin ollaan, käydään töissä, toivottavasti, opiskellaan, harrastetaan, salillakin monet nuoremmat käyvät jopa monta kertaa viikossa, niin eihän siinä koko aikaa olla sen kumppanin kanssa.
Jos on lapsia, niin harrastuksiin viedään ja tuodaan, on turnauksia viikonloppuisin, myyjäisiä ja talkootoimintaa.
Jos vielä tuosta kerran kuussa viettää viikonloppuja ystävien kanssa, niin ei sitä parisuhdeaikaa niin kovin paljon jää.
Monelle pariskunnalle nimenomaan olisi tärkeätä viettää enemmän aikaa keskenään, eikä enempää hajottaa sitä muualle.
Kun nyt näyttää vielä kännykkä, tabletti, some ja facebook vievän sen sängyssäoloajankin.
Mitä olen täältä lukenut niin pariskunnat näpyttelee mykkänä älylaitteitaan ja sitten kääntävät kylkeä.Enemmän yhdessäoloa ja läheisyyttä kuin niitä muita ihmisiä ja yhteyksiä, niin parisuhde voisi paremmin.
Usein some on nimenomaan se tapa pitää yhteyttä ystäviin. Itse tapaan parasta ystävääni 1-2 kertaa kuukaudessa töiden jälkeen, toista vain muutaman kerran vuodessa, mutta somen kautta olemme yhteydessä jopa useampana päivänä viikossa. Muita ystäviä tapaan satunnaisesti, jonkun kanssa käyn leffassa joskus, toisen kanssa syömässä, kolmannen luona kylässä - kutakin heistä tapaan harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Mutta somen kautta pysyn koko ajan selvillä heidän kuulumisistaan ja siellä sovitaan niistä tapaamisista.
Sängyssä en someta mutta luen kirjaa. Niin lukee mieskin. Sitten jossain vaiheessa toivotamme toisillemme hyvää yötä ja rupeamme nukkumaan. Miten se poikkeaa siitä, että toinen tai molemmat käyttäisi sängyssä jotain älylaitetta?
Minä ajattelen niin, että minulla on loppuelämä aikaa olla kumppanini kanssa. Siksi ehdin tehdä myös paljon muuta; käydä töissä, opiskella työn ohessa, harrastaa niin liikuntaa kuin muutakin, tavata ystäviä, matkustella (myös yksin). Silti meillä on lähes joka viikonloppu aikaa toisillemme perjantai-illasta maanantaiaamuun saakka ja siinä ehtii sängyssä lukemisen lisäksi tehdä paljon muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Tuollainen testailu on keskenkasvuista, ja osoittaa, ettei teidän välillänne alunpitäenkään ollut luottamusta. Jos tunnet moiseen tarvetta, on suhde jo mennyttä.
2. Kavereiden välillä on usein paljon pidempi historia kuin kumppaneiden välillä. Heillä on niin paljon yhteisiä juttuja, ja ovat olleet toistensa kantava voima, että käskeminen luopumaan tästä vain sinun takiasi olisi puhtaasti itsekästä. Et tule IKINÄ olemaan ainoa ihminen, etkä edes välttämättä ainoa nainen kumppanisi elämässä. Mitäs, jos joskus saisitte lapsia, ja mies sanoisi haluavansa pitää mielummin tyttärensä kuin sinut? Tai mies pitäisi mielummin välinsä omaan äitiinsä kuin sinuun? Tai omaan siskoonsa? Olisitko siinäkin tuollainen mustasukkainen aasi?
3. Kyse on ystävästä. Jos he olisivat halunneet yhteen, he todennäköisesti olisivat päätyneet yhteen jo ennen kuin tulit kuvioihin. Keskity teidän parisuhteeseenne tai lähde kalppimaan, jos et kestä sitä, että toisella on kontakteja myös vastakkaisen sukupuolen edustajiin.
4. Oletko ajatellut, että olet jo kysymykselläsi, joka oli sinulle "vain testi", loukannut miestä, ja osoittanut hänelle, ettet luota häneen? Miten ajattelit hyvittää lapsellisuutesi hänelle, vai pitääkö miehen vain sietää "testailujasi"? Oletko varma, ettei tuo kysymyksesi saanut miestä miettimään eroa sinusta?
-N28
2. Sinustako olisi tervettä, että mies valitsisi tyttären vaimon sijaan? Tai äitinsä vaimon sijaan? Ei turhaan Raamatussa sanota, että miehen tulee luopua isästään ja äidistään ja liittyä vaimoonsa.
Vakaumuksellisilla parisuhdekursseilla opetetaan marssijärjestys: 1. Jumala 2. Puoliso 3. Lapset.
Johan on alapeukkuja! Jos teidän mielestä oikeasti puoliso on niin epätärkeä, niin eipä tarvitse enää ihmitellä suuria erolukuja. Sitoutumisen käsite ilmeisen hukassa :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mies lopetti yhteydenpidon exiinsä mun alotteesta koska olin niin tuhottoman mustasukkainen. En vaatinut lopettamaan yhteyttä mutta mies halusi itse sen tehdä koska näki minun kärsivän. Pidin sitä rakkauden osoituksena.
Mustasukkaisuus on aina kurjaa ja huonon itsetunnon merkki, ja sitä vastaan kannattaisi taistella.
Mutta totta, että rakkaus on juuri tuotakin! Joskus voi luopua "oikeuksistaan", (nyt puhutaan vähäpätöisistä asioista kuten yhteydenpidosta exiin) jos puolisolle tulee siitä hyvä mieli. Parisuhteessa voi ja saa tehdä enemmänkin kuin minimin, ihan vain koska haluaa ja rakastaa <3
Jos se oma puoliso on surullinen ja itkee, kun toinen pitää yhteyttä *parhaaseen ystävään* , niin eikö ole sen puolison aiheellista ensisijaisesti keskustella sen oman kumppanin kanssa ja saada hänet hyvälle mielelle ja auhde kuntoon kuin vaan jättää sinne kotiin yksin ja epätietoisena missä mennään?
On sen surullisuus tai muu olotila sitten aiheellinen tai aiheeton, niin sen verran pitää kumppania ajatella, että ainakin yrittää selvitää sen mistä se johtuu ja luvata jatkossa toimia niin, ettei toiselle tule paha mieli omasta toiminnasta.
Siis ensisijaisesti olla sen oman kumppanin tukena ja pitää hänen puoliaan kuin sen ystävän?
Jos ystävänä minulle joku kertoisi, että puolisonsa tunte huonoa mieltä, niin sanoisin kyllä, että hei, minä kyllä pärjään ja voimme olla hiukan vähemmän yhteydessä, pääasia on, ettei kumppanisi tunne jäävänsä syrjään.
En missään nimessä haluaisi olla sen ystävän suhdetta heikentävä asia vaan nimenomaan se todellinen ystävä.
Joka pystyy vetäytymään syrjäänkin välillä.
Itseasiassa en edes sympatiseeraisi ihmistä joka toimisi vastaan kumppaninsa hyvinvointia.
Täällä nyt kovin otetaan kantaa siihen, että swn kumppanin pitää ymmärtää, mutta pitää ymmärtää myös toiseen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjan lukeminen tai älylaitteen käyttäminen sängyssä ei sinällään ole *väärin*.
Mutta joku kysyi, että miten lukeminen eroaa älylaitteesta, ei paljoakaan.
Mutta silloin kun pääsääntöisesti luetaan, näpytellään ja sitten toivotetaan hyvät yöt, niin sellainen asia kuin sängyssä juttelu jää pois.
Itse ainakin tykkään lukea, niinkuin mieskin, mutta monesti päivän hyvä hetki on, kun meneme yhdessä sänkyyn ja juttelemme kaikessa rauhassa päivän tapahtumista tai ihan mistä tahansa.
Se jotenkin lähentää toisiamme ja monesti sellaisia asioita tai tuntemuksia tulee esille, mitä päivän aikana ei ehdi tai huomaa.
No, monesti sitten kun tulemme sillätavoin hyvälle mielelle toistemme ajatuksia kuunnellen ja jutellen se johtaa sitten muuhunkin kuin kyljen kääntämiseen...D
Mikä on myös hyvin tärkeää, minun mielestäni.
Minä pyysin vaimoani, että hän ei koskaan menisi ulos asunnostamme, pysyisi aina keittiössä tai makuuhuoneessa, eikä tapaisi ketään ilman minun lupaani. Hän vastasi vihaisena "no sinä lähdet sitten, minä en vapaudestani luovu". Miten pystyn olemaan parisuhteessa jos vapaus on hänelle tärkeämpi?
Harvinaisen typerä kirjoitus tuossa yläpuolella.
Meillä vaimo somettaa kokoillan sohvalla ja jatkaa sitä tunnin tai kaksi vielä sängyssäkin.
En tajua mikä siellä voi olla niin helvetin kiinnostavaa, että pitää käyttää päivittäin tunteja luurin räpläämiseen.
Eihän siinä ole mitään ihmeellistä, että facen messenger ja instan direct pyyhitään aina käytön jälkeen tyhjäksi, puhelinta (jos se ei ole kädessä..) pidetään naama alaspäin pöydällä latauksessa. Silloinhan ei viestit tule läpi..
Tuntemattomiin numeroihin ei vastata.
Kun kysyn kenen kanssa juuri chattailit kaksi tuntia niin vastausta pitää yleensä miettiä.
Haistan itse ainakin palaneen käryä tuollaisesta ystävästä. Yleensä ystävät ovat sellaisia joita voi tuoda kotiin koko perheen eteen olipa sitten mies tai naispuolisia ystäviä. Ajattelisin, että tuossa on kyse jostain syvemmästä tai muusta kuin pelkästä ystävyydestä. Kukaan täysjärkinen ei vaihda perhettään johonkin ystävään, etenkin jos perheessä on lapsia. Toisaalta jos olisin tuo miehen naisystävä, niin sanoisin, itse, että tämmöinen ystävyys ei kestä jos perhe kärsii, ja väistyisin itse takavasemmalle, en haluaisi rikkoa perhettä jos se olisi ystävyyden hinta, liian korkea hinta ystävyyden jatkumisesta.
Olisin itse vastannut aika samalla tavalla kuin ap:n mies. Omista ystävistäni suunnilleen 70 prosenttia on naisia (joista muutama on jo parisuhteessa oleva), joten kaveripiirini pienenisi aika merkittävästi, jos heistä pitäisi luopua.
T: Mies
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävä, rakas sellainen mies joka on avoliitossa. Hän ei ikinä jättäisi minua, mielummin lemppaisi eukkonsa pihalle :D niin syvä kiintymys suhde meillä on ja olemme toistemme parhaat ystävät. Olleet jo monta vuotta, seksiä ei ole ollut eikä varmaan tule olemaankaan. Tätä ei pilata sillä. Minusta on törkeää jos ap vaatii miestä luopumaan ystävästään, sympatiat täysin miehen puolella :)
Hanki mies itsellesi, äläkä roiku varatussa. Vaiko eikö miestä löydy? Olet todella itsekäs, lisäksi luulet ehkä vähän liikoja itsestäsi.
Nyt edelleenkin oli kyse siitä, että ap huvitti itseään uhkailemalla erolla, jos mies ei katkaise välejä ystävään, joka ei ollut millään tavalla tullut heidän väliinsä. Mies on kaiken lisäksi ap:n omienkin sanojen mukaan kertonut, että rakastaa ap:ta ja ap on hänelle niin tärkeä, että olisi epätoivoinen, jos menettäisi ap:n. Silti ap päätti leikitellä miehellä ja hänestä oli hauskaa uhata jättää mies, jos tämä ei luovu ystävästään. Tietäen, että mies rakastaa häntä ja arvostaa parisuhdetta. Tällainen uhkailu ja vaatimusko on teidän mielestä ihanaa kompromissien tekoa parisuhteessa ja rakkauden osoitus miestä kohtaan?