Lue keskustelun säännöt.
Asiattomin kommentti mitä lääkäri/hoitaja on sanonut sinulle?
02.01.2018 |
Itse menin joskus vuosia sitten Terveystaloon psykiatrille, kun oli ollut jo pidemmän aikaa masennusta ja mietin että koska pää sekoaa totaalisesti. Jonkin aikaa kun olin kertonut siinä asioitani niin tämä toteaa että "et sä kyllä masentuneelta vaikuta", viitaten siihen että ulkonäkö ym oli siisti. En muuten varannut toista aikaa.
Outoa että ammattilainen möläyttää noin, vaikka tottakai masennus vaikuttaa niin ettei aina jaksa huolehtia itsestään, mutta olisko ollut parempi että olisin käyttänyt jo pari kuukautta samoja haisevia vaatteita ja hiukset takkupallona? Mitään mahdottoman erikoista mulla ei ollut päällä, vaan ihan perus farkut ja tavallinen musta takki.
Ja kyllähän myös miljonäärijulkkiset tekee itsemurhia, vaikka muiden silmissä niiden elämä on olevinaan täydellistä.
Kommentit (996)
En tiedä onko kovin asiatonta, mutta outoa kuitenkin:
Olin lokakuussa lähdössä tropiikkiin viikoiksi ja sitä ennen pitkään (jo kesällä) oikea korva tuntui kummalliselta. Oikealle puolelle kasvoihin silmän alapuolelle ilmestyi jännä "pussi". Se alkoi mennä siitä hiljalleen, mutta korvakipu repi oikeata puolta päänsärkynäkin. Samoin oikea sierain vuoti.
Tilasin ja sain ajan terkkariin. Minut vastaanotti mieshenkilö, joka on ennenkin suhtautunut minuun naureskellen jostain syystä. Esitin, että tulin nyt tarkistuttamaan olisko mulla jokin poskiontelotulehdus tai korvissa jotain.
Ensitöikseen nojasi taaksepäin ja sanoi: Et sinä kyllä mitenkään sairaalta vaikuta. Jos tulisit kadulla vastaan niin en epäilisi sinua mitenkään sairaaksi.
Viitsi kuitenkin tutkia. Lopputulos oli, että oikeassa korvakäytävässä oli "äkämä" jota sihtaili ja kirjoitteli siihen korvatippoja. Ulkoinen korvakäytävän tulehdus. Kerroin viikon päästävä alkavasta matkastani kuumaan ja kosteaan ja pyysin antibioottireseptiä varmuuden vuoksi. Alkoi hymyillä. Sanoin että niin, minä kuulun niihin jotka uskovat antibioottien tehoon. Pyysin mahdollisimman laajakirjoista antibiottia tässä tilanteessa. Sain jonkin penisilliinin. Kas kun en ohjetta keittää jotain pakurikääpäteetä.
Kipu sitten laantui hieman ennen lomaa mutta lomalla palasi. Jouduin syömään särkylääkkeitä melko paljon. Täällä sitten menin uudelleen lääkäriin, toiselle lääkärille. Korvatulehdus eikä "äkämä" ollut häipynyt. Sain toista antibioottia, joka korjasi tilanteen.
Ei olisi tarvinnut olla niin arrogantti ja naureskeleva tämän ensimmäisen lääkärin. Olen kyllä sairastanut kahta kroonista sairautta pitkään sekä kaiken maailman keuhkokuumeet, mykoplasmat ja hinkuyskät. En voi kylläkään väittää, että sairastaminen olisi ykkösharrastukseni. Käyn noin kolme kertaa vuodessa lääkärissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin valittamaan työterveyslääkärille flunssaa johon ukko tokaisi että "no minkäs minä sille voin",menin kyllä sanattomaksi
Ihan oikein lääkäri totesi. Ei flunssaan ole parantavaa lääkitystä. Oireita helpottavia lääkkeitä saa apteekista ilman reseptiä.
Mutta joissain työpaikoissa on pakollinen protokolla käydä työterveyslääkärillä hakemassa lupalappu sairauspoissaoloa varten, vaikka varsinaista parannusta ei sitä kautta olekaan odotettavissa. Eli siinä mielessä ko. lääkärin toteamus on outo.
Ja off topic: virusperäistä ja herkästi tarttuvaa tautia ei todellakaan kuulu mennä tartuttamaan eteenpäin työpaikalle.
t. eri kuin kommentoimasi
Tässä ei ollut puhetta mistään sairausloman hakemisesta.
Mulla on vähän päinvastainen kokemus kun ap:lla psykiatrilta.. menin hakemaan lausuntoa terapiaa varten, että pääsisin käsittelemään lapsuuden traumoja, pelkoja ja ahdistusta. En ole missään vaiheessa kokenut olevani masentunut mutta herkkä ja jännittäjätyyppi kyllä. Masennustestistä sain 2p. Ahdistustestiä ei edes antanut. diagnoosina masennus :D no samapa tuo sillä lausunnolla sain sen terapian... kokeilin vielä masennuslääkkeetkin joita tämä määräsi, mieliala ei niillä muuttunut muuten kuin, että ilo jäi pois.
Vierailija kirjoitti:
Tk-hammaslääkäri nuorelle tytölle: Kyllä täytyy olla hyvä itsetunto kun ei noin kierot hirviön hampaat häiritse. Joo, ja nykyään olen oikonut hampaani, omalla kustannuksella. Jännä, ettei yksityisen puolen hammaslääkärit oo koskaan moittineet hampaitani, ei ees se oikoja.
Olet siis tyhmyyksissäsi mennyt kieltäytymään lähes ilmaisesta kunnallisesta oikomishoidosta nuorena turhamaisuuksissasi.
Kyllähän näitä on tullut vastaan. Omat vaivani ovat stressiperäisiä ja niitä eivät tavalliset lääkärit ymmärrä. Yleensä kohtelu on myös sitä luokkaa.
Etsiessäni apua hiustenlähtöongelmaani, yleislääkäri vilkaisi päätä ja sanoi ettei tässä mitään vikaa ole. Kun selitin kuinka se kutisee, hän vain nauroi. Myöhemmin selvisi Hiusakatemiassa, että päänahassa oli bakteeri-infektio. Edes ihotautilääkäri ei ollut tätä osannut diagnosoida.
Tk:lla kävin gynekologilla kysymässä olisiko mitään testejä, joilla voisi mitata hormonitasapainoja. Toivoin että selvitettäisi syytä seksuaaliseen haluttomuuteeni. Aksentista päätellen virolainen lääkäri sanoi ettei sellaisia testejä ole olemassa ja antoi Setan esitteen. Päätteli ilmeisesti lyhyen tukkani perusteella että olen lesbo.
Yksityinen virolainen psykiatri puolestaan sanoi että "sinähän olet kaunis nainen, missä ongelma?" kun hain apua masennukseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin kiropraktikolla hoitamassa kipeää alaselkää. Huomautti että ylipaino voi aiheuttaa tai ainakin pahentaa selkävaivoja, minkä allekirjoitan kyllä täysin. Huvittavaa tässä oli se, että olin pudottanut edellisen vuoden aikana 40kg painoa. Bmi oli alle 25, voimaa ja kestävyyttä sen verran, että kaikista pv:n testeistä kiitettävät.. mietin vain että mitä tämä laukoo muille asiakkaille? Oli kuitenkin Suomen arvostetuin kiro ainakin siihen aikaan.
Olin saanut esikoiseni hätäsektiolla ja omahoitajani kärräsi minua osastolle heräämöstä. Siinä ääneen ihmettelin miten outoa oli nähdä pikkuinen vasta monta tuntia syntymänsä jälkeen. Hoitaja vastasi: "Se ei mikään pikkuinen ole, plösö se on!" Kuvittelin mielessäni pienen sumopainijan ja kauhistelin mielessäni minkälainen vauva se onkaan koska hoitaja noin sanoi. Olin helpottunut, kun sain käsivarsilleni pienen, suloisen tytön. Isokokoinen hän oli vastasyntyneeksi mutta plösöä en missään nähnyt.
Jälkeenpäin tajusin kuinka ammattitaidoton ja törkeä tuo osastonsa ylihoitaja oli. Kohteli nuorempia hoitajia asiattomasti myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin saanut esikoiseni hätäsektiolla ja omahoitajani kärräsi minua osastolle heräämöstä. Siinä ääneen ihmettelin miten outoa oli nähdä pikkuinen vasta monta tuntia syntymänsä jälkeen. Hoitaja vastasi: "Se ei mikään pikkuinen ole, plösö se on!" Kuvittelin mielessäni pienen sumopainijan ja kauhistelin mielessäni minkälainen vauva se onkaan koska hoitaja noin sanoi. Olin helpottunut, kun sain käsivarsilleni pienen, suloisen tytön. Isokokoinen hän oli vastasyntyneeksi mutta plösöä en missään nähnyt.
Jälkeenpäin tajusin kuinka ammattitaidoton ja törkeä tuo osastonsa ylihoitaja oli. Kohteli nuorempia hoitajia asiattomasti myös.
Kiitos päivän nauruista. Minusta tuo kuulosti lähinnä huvittavalta, mutta ymmärrän kyllä, että herkässä tilassa, hormonihuuruissa olevan vastasyntyneen äidin korvaan kuulostaa varmasti pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin valittamaan työterveyslääkärille flunssaa johon ukko tokaisi että "no minkäs minä sille voin",menin kyllä sanattomaksi
Ihan oikein lääkäri totesi. Ei flunssaan ole parantavaa lääkitystä. Oireita helpottavia lääkkeitä saa apteekista ilman reseptiä.
Mutta joissain työpaikoissa on pakollinen protokolla käydä työterveyslääkärillä hakemassa lupalappu sairauspoissaoloa varten, vaikka varsinaista parannusta ei sitä kautta olekaan odotettavissa. Eli siinä mielessä ko. lääkärin toteamus on outo.
Ja off topic: virusperäistä ja herkästi tarttuvaa tautia ei todellakaan kuulu mennä tartuttamaan eteenpäin työpaikalle.
t. eri kuin kommentoimasi
Tässä ei ollut puhetta mistään sairausloman hakemisesta.
Mistä niin päättelet? Yleensä työterveyslääkärin luona asioidessa pitää hoitaa myös diagnoosin ja hoito-ohjeiden/lääkereseptin lisäksi mahdolliselle sairauslomalle joutumisen byrokraatinen puoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut lääkärin kanssa keskustelussa joka on kusta snorkkelissa ja roomassa koska se oli vain kuplassa puhumista.
En tiedä mitä kupla lennokkia he yrittävät jättää heidän lucifer ulottuvuuden k.
Tähän jos joku lekuri on antanut diagnoosin on se varmaan mennyt metsään, sillä tällaista tautia ei ole olemassa!
Olin ollut ruokatorven varjoainekuvauksessa, jossa selviteltiin miksi refluksitautiini liittyi nielemisvaikeuksia.
Menin vastaanotolle kuulemaan tuloksia. En ehtinyt edes istumaan, kun lääkäri kailotti leveästi hymyillen: "Ihan selvä löydös siellä oli! Nyt me tiedämme, että vika on täällä (lääkäri naputti rintaansa) eikä täällä (naputti otsaansa)."
Katsoin häntä epäillen korviani. "Mä en ole missään vaiheessa epäillyt että mulla olisi vikaa päässä."
"Juu, eihän mekään täällä sellaista epäillä", lääkäri yritti paikkailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän päinvastainen kokemus kun ap:lla psykiatrilta.. menin hakemaan lausuntoa terapiaa varten, että pääsisin käsittelemään lapsuuden traumoja, pelkoja ja ahdistusta. En ole missään vaiheessa kokenut olevani masentunut mutta herkkä ja jännittäjätyyppi kyllä. Masennustestistä sain 2p. Ahdistustestiä ei edes antanut. diagnoosina masennus :D no samapa tuo sillä lausunnolla sain sen terapian... kokeilin vielä masennuslääkkeetkin joita tämä määräsi, mieliala ei niillä muuttunut muuten kuin, että ilo jäi pois.
Kela korvaa terapiaa vain tietyillä kriteereillä ja pääpiirteittäin pitää olla jokin diagnoosi kuten lievä masennus, joka haittaa työtä/opiskelua. Sosiaalista tai henkilökohtaista haittaa ei taideta Suomessa edelleenkään hyväksyä. Lisäksi haittasi pitää olla kuitenkin niin lievä, että terapia palauttaa työkyvyn.
Menin 21-vuotiaana hakemaan gynekologilta ensimmäisiä ehkäisypillereitäni. Menin vastaanotolle hyvissä ajoin ja noin viisi minuuttia ennen aikani alkua, menin käymään vessassa ja pesulla.
Sitten odotin... ja odotin... lääkäri oli 40 minuuttia myöhässä. Lopulta minut kutsuttiin sisään. Ehdin vain kynnykselle, kun tämä iäkäs miesgynekologi kysyi "neiti vai rouva?!" Vastasin, että neiti. "Ja silti olisi ehkäisyn tarvetta, vai?"
Koko keskustelun ajan lääkäri hoputti minua vastaamaan nopeammin. Aina jos vastaus ei tullut kuin apteekin hyllyltä, hän huokaili kärsimättömänä ja teki kädellään sellaisia "pyörityseleitä" tyyliin go on, go on.
Kun tuli sisätutkimuksen aika, hän kysyi olenko käynyt pissalla. Kerroin että olen käynyt klo 15:55 (kun aikani oli klo 16). Kello oli nyt siis jo paljon enemmän, koska tosiaan lääkäri oli melkein kolme varttia myöhässä. Lääkäri pillastui ja karjaisi "pikkuneiti, aina käydään pissalla ennen kuin tullaan gynekologille! Olkaa hyvä ja KÄYKÄÄ VESSASSA!"
En tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin käynyt vessassa vaikka puoli tuntia odotettuani ja hän olisi juuri silloin kutsunut minut sisään. Varmaan olisin saanut kuulla saarnan siitä, miten pikkuneiti pidättelee arvon tohtoria.
En mennyt ko. lääkärille enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai oma terveys ja ahdinko ei ole mikään naurun asia, ja kunnioituksella täytyy kohdella jokaista. Ihmettelen kuitenkin, onkohan juuri herkkyyden vuoksi tullut tulkittua "vähän" väärin ja sokaistua omalle tilallensa. Myös tilanteet vaikuttavat erilaiselle henkilökunnan ja potilaan silmistä. Yleensä ei tajuta ollenkaan mitä hoitaja/lääkäri oikeasti tarkoittaa.
Tosi usein juuri nämä tosi suuttujat ovat niitä jotka eivät ymmärrä omaa terveydensä tilaa (Henkisesti epävakaita ihmisiä ja jotkut vaan vähän omassa kuplassansa.) Jotkut ovat jo valmiiksi puolustuskannassa koska tietävät itsekkin tekevänsä kaiken päin vit*uja. Tällöin oikein vahdataan ja odotetaan mistä voisi suuttua, tai minkä voisi tulkita väärin.
Jokainen voisi vain itse kysyä seuraavan kerran suuttumatta, että mitä tarkoitit tuolla? Silloin töykeltä kuulostanut lause voi selittyä täysin järkeenkäyvällä neutraalilla asialla.
antikukkis kirjoitti:
Tottakai oma terveys ja ahdinko ei ole mikään naurun asia, ja kunnioituksella täytyy kohdella jokaista. Ihmettelen kuitenkin, onkohan juuri herkkyyden vuoksi tullut tulkittua "vähän" väärin ja sokaistua omalle tilallensa. Myös tilanteet vaikuttavat erilaiselle henkilökunnan ja potilaan silmistä. Yleensä ei tajuta ollenkaan mitä hoitaja/lääkäri oikeasti tarkoittaa.
Tosi usein juuri nämä tosi suuttujat ovat niitä jotka eivät ymmärrä omaa terveydensä tilaa (Henkisesti epävakaita ihmisiä ja jotkut vaan vähän omassa kuplassansa.) Jotkut ovat jo valmiiksi puolustuskannassa koska tietävät itsekkin tekevänsä kaiken päin vit*uja. Tällöin oikein vahdataan ja odotetaan mistä voisi suuttua, tai minkä voisi tulkita väärin.
Jokainen voisi vain itse kysyä seuraavan kerran suuttumatta, että mitä tarkoitit tuolla? Silloin töykeltä kuulostanut lause voi selittyä täysin järkeenkäyvällä neutraalilla asialla.
Kuulostat ystävältäni, joka on lääkäri ja jonka kanssa ollaan väitelty asiasta... Hänen mukaansa lääkäreiltä vaaditaan liikaa ja ei voinut lainkaan uskonut minua, kun sanoin kuinka monta kertaa olen saanut asiatonta kohtelua lääkäreiltä - kommentteja, joita ei kuvittelisi tulevan oikeastaan kenenkään suusta, saati sitten korkeasti koulutettujen lääkäreiden. Vuorovaikutustaidot ja maalaisjärki ihmisten kohteluun puuttuu monilta terveyskeskuslääkäreiltä, ja ammattiryhmä on liian ylpeä tekemään asialle mitään. Sitten kun kertoo huonoja kokemuksia lääkäreistä, saa "hullun leiman", tai on vaan ymmärtänyt väärin. Asenne tuntuu myös olevan, että potilaan tulisi ymmärtää lääkäriä, ja ei saa suuttua/loukkaantua/ärtyä/ edes huomauttaa lääkärin käytöstavoista. Vinoutunutta
Synnytin kolmannen lapseni ja samalla kolmannen tyttäreni. Syntyksessä mukana ollut vanhempi mieslääkäri totesi, että voi voi kun taas tuli tyttö. Hänellä olisi kyllä takuuvarma konsti millä poikia tehdään. Itse olin maailman onnellisin kun sain terveen lapsen (keskimmäisen kanssa oli vaikea synnytys ja lapsella paljon ongelmia) eikä sukupuolella voinut olla vähempää merkitystä. Lähinnä ällistelinkin lääkärin kommenttia enkä edes älynnyt vastata mitään nasevaa.
Toinen kokemus työterveyslääkäristä, jolle menin näyttämään jalkapohjassani olevaa syylää. Olin kokeillut kaikki itsehoitolääkkeet ja telkkarin kanssa myös muutamaan kertaan, kunnes terkkari ohjasi lääkärille. Lääkäri vilkaisi jalkaani ja totesi että kyllä ne lähtee itsekseen. No, kun perhanan syylä oli ollut jo vuosia eikä mikään tehoa. Sen jälkeen hän alkoi totesi, että olen varmaan uusperheen äiti kun ei aikuisilla yleensä ole syyliä. Jos perheeseen tulee uusia lapsia, joilla on syyliä, niin silloin kuulemma ne tarttuu helposti vanhempaan. Olin ollut 20-vuotta naimisissa saman miehen kanssa ja todennäköisesti olin kyllä saanut aikoinaan tartunnan tuolta kolmannelta tyttäreltäni kun hänellä niitä päiväkotiaikaan oli. En sitten saanut apua syylääni ja se sama syylä on edelleen jalassani.
Olin palannut parinviikon ulkomaan työmatkalta kaksi päivää aiemmin. Olin jo reissussa kipeänä, mutta työn takia oli pakko dropata paikallisilla flunssalääkkeillä niin, että pystyi työt hoitamaan. Parin päivän kotona olon jälkeen kuume nousi 40asteeseen ja pysyi siellä papri päivää.
Piti sitten mennä hakemaan sairaslomatodistusta tuossa kuumeessa ja koska olo oli todella heikko, menin läheiseen terveyskeskukseen työterviksen sijasta, koska työtervikseen olisi ollut paljon pidempi matka ja en tuossa kunnossa olisi sinne jaksanut raahautua.
Terveyskeskuslääkäri päätyi sitten lähettämään minut päivystykseen keuhkokuume-epäilynä, kun olin niin voipunut ja kipeä (aikaerorasitus varmasti vaikutti myös voipuneisuuteeni). Käski vielä mennä taksilla, kun totesi, että vaikutan siltä, etten pysty siinä kunnossa menemään omin voimin. Päivystyksessä ottivat näytteitä ja tulehdusarvot olivatkin vain 34, jolloin hoitajan käytös muuttui täysin; alkoi tivaamaan että mitä sämtäällä teet, ei olisi tarvinnut tänne tulle jne. No, en kyllä siinä jetlagissa ja kuumeessa todellakaan olisin mielelläni sinne lähtenytkään jos ei olis terveyskeskuksesta taksilla lähettänyt.
En loukkaantunut tästä, mutta oli se silti aika omituista mielestäni. Olin juuri synnyttänyt esikoiseni. Kaikki oli mennyt nopeasti ja hyvin. Kätilö miehelleni: "Olet tehnyt hyvän vaimovalinnan, kun on niin hyvä synnyttäjä!" Kuin olisin ollut joku poikiva lehmä...
Hammashoitaja: ensin pikku huumorilla: "pikkusen meinaa parta kutittaa kämmenselkää, vaikka onkin nämä hanskat". Minä: "ynh..jää..ööö"
Hoitsu: "ilman partaa olisi moni mies komeampi"...
Totesin viileästi, että kyllä tasainen matto on liukkaampi kuin kovin karkeakarvainen.
Sitten hiljaa paikkailtiin hampaat loppuun.
Itiksen diacorissa psykiatri oli irvistellyt ja näyttänyt kieltä