Asiattomin kommentti mitä lääkäri/hoitaja on sanonut sinulle?

Uppi

Uppelo

Minulla oli pienenä poikkeama kasvoissa joka leikattiin. Myöhemmin, kun olin n. 16-vuotias, menin lääkäriin liittyen ihan toiseen asiaan. Lääkäri puhui äidilleni, eikä minulle. Kun sanoin ettei ymmärryksessäni, kuulossani tai puhekyvyssäni ole mitään vikaa, lääkäri puhui minulle senkin jälkeen korostetun sel-ke-äs-ti ja hidastetusti.

Up

Minulla on atopia ja sormien välinen ihottuma pääsi pahaksi, lääkärin mielestä oli selvä syyhy ja oikein suuttui minulle että "kyllä minä syyhyn kuule tunnistan!" Juu ei ollut syyhy, ei.

Tyttärelläni oli paha korvatulehdus eikä ollut oikein saanut nukuttua  joten pillahti väsymyksestä itkuun, hoitaja totesi siihen että "ei noin iso tyttö enää itke lääkärissä, tissit ja kaikki!" 

Miehelläni oli punkki korvan takana ja meni  poistattamaan sitä lääkäriin kun minä en kipeän leikatun käteni kanssa voinut auttaa, lääkäri oli sanonut että "sipaise ensi kerralla voita päälle". Kuka lääkäri enää nykyään  sanoo noin, kun jo maallikotkin tietää, ettei punkkia saa tukehduttaa?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten muuten, kun lääkäri hakeutuu itse lääkäriin niin kertooko ne aina olevansa itsekin lääkäreitä..? Vaikuttaako se saadun hoidon laatuun? Onko tätä kukaan koskaan tutkinut?

Ei se hoidon laatuun vaikuta, mutta yksityislääkärit eivät yleensä laskuta kollegaa. 

Kyllä vaikuttaa hoidon laatuun. Toista lääkäriä kohdellaan eri tavalla kuin tavallista talliaista. Hoitovaihtoehdot ovat erilaiset.

Aikana kun jälkiehkäisypillerin sai reseptillä niin sain iltapäiväksi ajan terveysasemalle (meidän paikkakunnalla ei ollut yksityislääkäriasemaa).

Lääkäri oli mies jolle kerroin että meillä oli mennyt yöllä kondomi rikki ja tarvitsen jälkiehkäisyn. Hän tiedusteli miksi minulla ei ole kunnon ehkäisyä, kerroin että koska meidän nuorempi lapsi on vasta 3kk eikä kuukautiset ole vielä alkaneet. No sitten piti tutkimalla varmistaa että en ole raskaana, olimme sekstanneet vasta kyllä vasta kahden viikon ajan. No en ollut lääkärin mielestå raskaana.

Lääkäri sitten alkoi kirjoittaa reseptiä mutta kysyikin sitten ettå olisiko se paha jos tulisi lapsi? Olin aivan tyrmistynyt katsoin vain lääkäriä. Hän vähän hölmistyi ja kirjoitti reseptin.

Tuntui kyllä typerältä, niin kuin olisi ollut helppo homma se vastaanottokäynti ja sitten kaiken vaivan jälkeen olisinkin huomannut vastaanotolla että joo kun ajattelen niin eihän se olisi paha!!!!!

Emme tehneet kahta enempää, se on meidän lapsiluku.

ei mitenkään erityisen ikävä kokemus ja vieläpä onnellisen lopun kera, mutta kerronpahan kuitenkin :)

olin 14v ja ensimmäistä kertaa menossa perheneuvolaan hakemaan e-pillereitä kuukautiskipujen vuoksi.

aluksi tapasin yhden hoitajan, joka pyysi mua täyttämään muutaman lomakkeen ja kysyi pari kysymystä samalla, mm. että minkälainen budjetti mulla on niiden pillereiden suhteen. totesin, että mielelläni koittaisin näin aluksi jotain edullista mallia. hoitaja osasikin suositella erästä tuotetta. piti kuin myyntipuheen sitä varten. ja ujona sinisilmäisenä tyttönä olin todellakin myyty.

seuraavaksi tapasin kaksi muuta hoitajaa (lääkäriä?), jotka menivät läpi täyttämäni lomakkeet ja kysyivät pitkälti samat kysymykset ja annoin samat vastaukset. halusivat tietää, että onko mulla joku tietty pillerimerkki jo mielessä. kerroin tietty innoissani. heidän ilmeet muuttuivat samantien. pelkäsin jo, että minä tyhmä teini olen nyt sanonut jotain hölmöä ja nolannut itseni totaalisesti :D kysyivät sitten, että kuka mulle on kyseistä pillerimerkkiä suositellut ja suunnilleen samalla sekunnilla se ensimmäinen hoitaja tepasteli sisään noutamaan jotain kansioita. hiljaa, melkein kuiskaten totesin, että no tuo hoitaja oli kehunut noita pillereitä...

ne kaksi muuta katsoivat sitä hoitajaa aika paheksuvasti ja ks. nainen poistui huoneesta nopeasti. naamakin taisi vähän punoittaa.

osasivat sitten kertoa mulle huomattavasti halvemmasta merkistä ja niitä popsin useamman vuoden ilman mitään ongelmia :) harmi kun en enää muista sen kalliimman merkin nimeä. googlettelin asiaa kotona ja muistaakseni hintaeroa noilla merkeillä oli n. 60e?

vähän ohi aiheen, mutta en malta olla kertomatta:

mut yritettiin raiskata, kun olin 13v. pääsin onneksi pakoon. lievät traumat jäi siitä kokemuksesta kuitenkin ja juttelin asiasta kouluterveydenhoitajan, -psykologin ja terapeutinkin kanssa.

mutta ensimmäinen kerta, kun kukaan vaikutti niin aidosti ja syvästi järkyttyneeltä tästä kuullessaan oli, kun mainitsin asiasta niille kahdelle naiselle tuolla perheneuvolassa. tää yllätti mut erityisesti siksi, että veikkaan et noi naiset kuulee samankaltaisia juttuja ihan viikottain ellei jopa päivittäin.

aiemmin kun olin puhunut asiasta ja muut ammattilaiset oli lähinnä sivuuttanut koko aiheen, niin heräs tunne, että ihan turhaan täällä valitan ja traumatisoidun. pääsin sentään pakoon.

oli suunnaton helpotus, kun neuvolassa naiset suhtautu mun kokemuksiin niin vakavasti. tuli olo, että on ihan ok olla surullinen ja ahdistunut vaikka sitä pahinta ei ehtinyt käydä.

kiitos kaikille, jotka ovat mua parhaansa mukaan auttaneet ❤

Vierailija kirjoitti:

Minulla on atopia ja sormien välinen ihottuma pääsi pahaksi, lääkärin mielestä oli selvä syyhy ja oikein suuttui minulle että "kyllä minä syyhyn kuule tunnistan!" Juu ei ollut syyhy, ei.

Tyttärelläni oli paha korvatulehdus eikä ollut oikein saanut nukuttua  joten pillahti väsymyksestä itkuun, hoitaja totesi siihen että "ei noin iso tyttö enää itke lääkärissä, tissit ja kaikki!" 

Miehelläni oli punkki korvan takana ja meni  poistattamaan sitä lääkäriin kun minä en kipeän leikatun käteni kanssa voinut auttaa, lääkäri oli sanonut että "sipaise ensi kerralla voita päälle". Kuka lääkäri enää nykyään  sanoo noin, kun jo maallikotkin tietää, ettei punkkia saa tukehduttaa?!

Tuohan on jo täysin vastuutonta! Toivon todella että teit valituksen ja lääkäriä ohjeistettiin nykyaikaan.

No ensinnäkin, lääkäri päätteli tutkimatta että minulla oli ärtyvä  suoli ja että  tämä oli psyykkistä vaivaa joten lähetti psykologin puheille,  psykologi taas teki tästä lääkäristä valituksen/huomautuksen että jos potilas pas""oo toiustuvasti housuun ja laihtuu niin ei siinä keskustelut psykologien kanssa auta. Kyseessä siis oli tk:n oma psykologi. Psykologin ansiosta pääsin tähystykseen ja minulta löydettiin Chrohnin tauti.

Minun oireita ei suostuttu tutkimaan mitenkään koska olen äiti. Äitien kuulemma kuuluukin olla kipeitä ja väsyneitä. 6 vuotta meni ennenkuin diagnosoitiin ärhäkkä reumasairaus. Ketuttaa vieläkin että jouduin siinä kivussa ja totaalisessa uupumuksesta viettämään lasteni pikkulapsiajat.

Vein äitipuolen päivystykseen kun hänellä  oli outo olo ja puhe sammalsi, hoitaja tivasi alkoholinkäytöstä ja sanoi "taitaa  teille molemmille maistua" . Tämä törkeä syytös perustui  epäilemättä ulkonäköömme: Äitipuoli ei ole mikään hienostelija vaan vanha reikäinen paita ja verkkarit menee, minulla oli taas tuohon aikaan rastat. Vasta kun äitipuoli kellahti tuolilta lattialle, karisi hoitajan ylimielisyys ja hälytti apua. Aivoinfarkti. Äitipuoli jäi henkiin mutta toinen puoli kehosta on loppuelämänsä heikko ja tasapaino huono, äitipuoleni oli tuolloin vasta 55v joten sitä loppuelämää on paljon. Teki mieli tehdä valitus tuosta hoitajasta ja tämän viivyttelystä joka pitkitti hoitoon pääsyä! Vaikka olisi millainen Uuno Turhapuro vastassa, ei pidä heti takertua oletukseen että ahaa, alkoholisti. 

Hoitaja keskenmenooni: No nyt ei tarvii aborttia enää tehdä.

Lasta oli yritetty tuossa vaiheessa 8kk.

Kieltänyt tutkimuksia ja kuntoutuksia, vaikka ei ole perehtynyt tarkasti asioihini

..

Olen tavannut niin huonoja hoitajia että pakko kai näitä on uskoa... mutta nää kuulostaa niin pahoilta että en tiedä. Tosi uskomatonta että lääkäreillä voi olla näin huono harkintakyky. Hoitajilta en ihmettele, niiden joukkoon mahtuu niin paljon.

Kaks kertaa on lääkäri kattonut kurkkuuni ja sanonut että mun kitarisat on tulehtuneet johon olen vastannut että "multa on poistettu kitarisat". Toinen lääkäri nolostui ja toinen yritti olla cool.

Pelkäsin verikoetta niin hoitaja pyöritteli silmiään ja sanoi "luuletko että voit synnyttää joku päivä"?. Ja sitten se "aikuinen nainen" kommentti mikä sieltä on tullut pari kertaa. Siis mitäh?? Tosi monihan pelkää piikkiä... luulis niiden tietävän.

Istuin tuoliin hammaslääkärissä ja hän ei kysynyt mitään, vaan otti piikin esiin ja laittoi silmieni eteen ja sanoi "puudutellaan". Sanoin että ei muuten puudutella. Olen hermostunut potilas ja lääkäri olisi voinut kysyä että haluanko puudutuksen. Hetken pelasin aikaa ja lääkäri sanoi "mä luulen että sulla on mua kohtaan asenne ongelma. Laitetaanko sun toiselle lääkärille?". Onneksi sanoi. Toinen lääkäri tuijotti tissejäni, ja sitten veti raivokohtauksen kun hampaani ei puutunut. Sanoin että tehdäänkö niin että kumpikaan meistä ei puhu ennen kuin homma on hoidettu? Teet vaan työsi? Onneksi saatiin homma hoidettua. Miten noi ei tajua että monta ihmistä pelottaa hammaslääkäri?

Mulla on diagnosoitu ulkomailla sairaus 7. vuotta sitten. Suomessa halusivat diagnosoida uudelleen. Psykiatri alkoi käymään keskustelua kanssani jossa hän sanoi "mitä tunteita uusi diagnoosi herättää sinussa?" ja muuta. Jouduin sanomaan että olen elänyt sairauteni kanssa 7 vuotta. Lääkäri ei reagoi vaan jatkaa samaa rataa. Sain ainakin materiaalia valitukseeni. 

Yksi psykiatri huijasi minua ja sanoi että olen menossa verikokeisiin ja meninkin huume testiin joka oli pakollinen neuropsykiatrian lähetteeseen. Sen olisi voinut vain sanoa. Sitten huume ja lääkeaine testi tulokset tulivat ja lääkäri sanoi että katsotaan niitä. Lääkäri sanoi "ethän sä käytä tälläistä lääkettä"? Jota siis käytin ja se sieltä näkyi. Sanoin että kai mä sitä käytän kun olet sen mulle määrännyt. Yritti koko ajan saada minua huijaamisesta mikä näkyi tässä. Todella traumatisoivaa. 

Päihdekuntoutuslaitoksessa:

Minä: "Olen kasvissyöjä. "

Lähihoitaja: "On meillä ollut niitä ennenkin"

"Kerrotko keittiölle?"

"En. KYllä ne sulle jotain valmistaa".

"Okei mitä on tänään kasvissyöjille?"

"Siellä on sitä meetvursti salaattia"

Toinen hoitaja kääntyy katsomaan tätä hoitajaa ja kysyy että oletko tosissasi.

Hoitaja jatkaa tätä rataa "niin, minä olen nähnyt omin silmin että siellä on sitä meetvursti salaattia". 

Neuvolan terkka kysyi ensi töikseen kun olin saanut keskenmenon ja uudellen raskaana, että ”mitä sinä täällä teet kun olet pari kuukautta sitten tehnyt abortin?”. Minä että anteeksi kuinka, ”täällä neuvolakortissa lukee”. Niin lukee, abortus inhibitus eli keskeytynyt keskenmeno.

Halusin käydä mittauttamassa kilpirauhasarvot koska meillä on suvussa kilpirauhasen vajaatoimintaa ja mulla oli samanlaisia oireita kun äidilläni oli ollut ennen vajaatoiminnan toteamista. Lääkäri alkoi puhua masennuksesta ja kirjoitti masennuslääkereseptin (jota en ikinä hakenut). Paljonkohan sai provikkaa lääke firmalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin uupumuksen partaalla yksinhuoltajana kahdelle pikkupojalle. Oli jokin tulehdus ja jouduin tietysti ottamaan pojat mukaan lääkäriin. Sanoin että poikani ovat odotustilassa. Lihava naislääkäri nousi tuoliltaan, laittoi oven lukkoon ja sanoi että näin saadaan olla rauhassa. Minusta se oli vapaudenriistoa.

Ehkä lääkäri ajatteli omaa parastasi. Jos pennut tulevat aukomaan ovea samaan aikaan kun tutkitaan niin siinähän voi näkyä vaikka rinnat muille asiakkaille. Mitäpä jos lääkäri olisi kaivelemassa alapäätäsi ja oma revasi näkyisi kaikille aukinaisen oven kautta lapsillesi. Olisiko se ollut mukavaa? 

Vapaudenriisto on kyllä väärä termi käytettäväksi jos olet tullut vapaaehtoisesti lääkärin vastaanotolle. Olen varma että halutessasi olisit saanut aivan vapaasti poistua. 

MITÄ pennut rinnat muille asiakkaille(moni imettää rinnat paljaana vaikka missä)kaivelee alapäätä reva näkyy odotussaliin oven kautta onpa iso reva tuskin ennemmin lapset voivat luulla että jotain pahaa tekeillä jos äiti rimpuilee kun revaa suurennetaan näkyvämmäksi pitää muistaa että tämä kokemus oli subjektiivinen eli kokemus vapauden riistosta olisiko äidiltä voinut kysyä voiko ottaa lapset sisälle näin usein tehdään bytheway onko kirjoittaja nainen ammatillinen

Vierailija kirjoitti:

Ähäspiti kirjoitti:

Hieman tukeva nuori mieslääkäri epäili urheillessa kaatumisen seurauksena tulleen polvikivun syyksi nivelrikkoa, jota 'ylipaino mahdollisesti vielä pahentanut'. No, ei ollut nivelrikkoa eikä tästä johtuen sitä ollut voinut ylipaino pahentaakkaan.

Millä tavalla tämä oli asiatonta? Lääkärin paino ei siihen ainakaan vaikuta.

Siis potilas ei ollut tukeva vaikka tukeva lääkäri niin väitti ei ollut nivelrikkoa siis potilas ei ollut syyllinen tähän mutta potilas oli havainnut että lääkäri oli tukeva hänellä mahdollisesti nivelrikko josta potilas huolissaan