Lue keskustelun säännöt.
Asiattomin kommentti mitä lääkäri/hoitaja on sanonut sinulle?
02.01.2018 |
Itse menin joskus vuosia sitten Terveystaloon psykiatrille, kun oli ollut jo pidemmän aikaa masennusta ja mietin että koska pää sekoaa totaalisesti. Jonkin aikaa kun olin kertonut siinä asioitani niin tämä toteaa että "et sä kyllä masentuneelta vaikuta", viitaten siihen että ulkonäkö ym oli siisti. En muuten varannut toista aikaa.
Outoa että ammattilainen möläyttää noin, vaikka tottakai masennus vaikuttaa niin ettei aina jaksa huolehtia itsestään, mutta olisko ollut parempi että olisin käyttänyt jo pari kuukautta samoja haisevia vaatteita ja hiukset takkupallona? Mitään mahdottoman erikoista mulla ei ollut päällä, vaan ihan perus farkut ja tavallinen musta takki.
Ja kyllähän myös miljonäärijulkkiset tekee itsemurhia, vaikka muiden silmissä niiden elämä on olevinaan täydellistä.
Kommentit (996)
Vierailija kirjoitti:
Näille pitäisi sanoa aina takaisin samalla mitalla. Jos joku esimerkiksi menee henkilökohtaisuuksiin, niin pitää heti keksiä jotain vastaavaa lääkäristä ja möläyttää välittömästi takaisin. Meillä on tarpeetonta kunnioitusta näitä öykkäreitä kohtaan ja siksi monet eivät osaa vastata mitään.
Yli-innokas terkka patisti lapseni lääkäriin, koska lapsi oli lievästi ylipainoinen. Lääkäri kysyi sitten minulta, vanhemmalta, vastaanotolla, "että tiedätkös miksi Afrikassa ei ole läskejä, katsos kun niiden pitää juosta, että saavat ruokaa Tuumasin, jotta "et ole vissiin nähnyt somalinaisia edes telkkarista yms. Meni hiljaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykon lausonnossa luki, siististi pukeutunut naishenkilö kun menin masennuksen takia. Eihän masennus
aina päälle päin näy. 3 putkkia määräs vaan tenpx unilääkettä.
Lääkäreillä on sellanen tapa, että kirjottavat (sanelevat) sairaskertomuksen alkuun minkä oloinen ulkoisesti potilas on, eli miltä näyttää fyysisesti. Ovat saaneet sellaisen ohjeistuksen. Ei se liitu mitenkään sairauden määrittelyyn.
Psykologi sanoi olet potilaistunut.
Kävin arvauskeskuksessa n15-v valittamassa aknea ja itkin että kun ei kehtaa missään liikkua tämän näkösenä. Kandi pamauttaa: voihan aina mennä sirkukseen töihin!
Kilpirauhasvaivojani hoidettiin vuosia masennuksena, koska arvot olivat normaalilla rajalla. Vasta, kun painoni oli pudonnut neljäänkymmeneen kiloon ja silmät pullistuivat lähes ulos päästä, suostuttiin antamaan lääkitys ! Mutta eihän se enää purrut toivotusti ja koko kilpirauhanen piti poistaa .
Olisin halunnut nähdä minua hoitaneen psykologin , joka jankkasi aina etten parane ellen myönnä ongelmiani ilmeen, kun ilmoitin puhelimessä että masennukseni on nyt leikattu pois eikä meidän tarvitse enää tavata, kiitos hei!
Pahinta tässä kaikessa on, että potilastiedoissani tulevat aina kummittelemaan sanat masennus ja anoreksia :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävälleni oli käynyt niin, että hän oli ollut monissa tutkimuksissa (ennen kuin myöhemmin selvisi, että välilevyn pullistuma aiheutti oudot oireet) ja kun hän jälleen kerran kyseli tutkimustuloksia, oli sairaanhoitajan vastaus seuraavanlainen: "No ei täällä kyllä oikein mitään näy, että oliskohan vaikka päässä sitten jotain vikaa".
Sain kohtauksia jotka muistuttivat aurallista migreeniä ja näin kaksoiskuvia kun olin saanut malarialääkettä joka voi tehdä silmähermontulehduksen.
Hoitoon pääsin kuukausien päästä ja silmistä ei löytynyt mitään ja vinkattiin että vaiva on päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olet tavallista kauniimpi", sanoi mieslääkäri.
minulta ollaan kehuttu rinnat ,freesiys päivystyksessä, ja mielääkäri huudellut eprään että onpa komea tuo.....
Ja joka kerran oli asiaa joka ei liittynyt ulkonäkööni. Kyllä nämä ovat ihan ihmisiä, kyllä se harmittaa mistä vielä maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykon lausonnossa luki, siististi pukeutunut naishenkilö kun menin masennuksen takia. Eihän masennus
aina päälle päin näy. 3 putkkia määräs vaan tenpx unilääkettä.
Lääkäreillä on sellanen tapa, että kirjottavat (sanelevat) sairaskertomuksen alkuun minkä oloinen ulkoisesti potilas on, eli miltä näyttää fyysisesti. Ovat saaneet sellaisen ohjeistuksen. Ei se liitu mitenkään sairauden määrittelyyn.
Jep, meille opetetaan ihan peruskaurana mainitsemaan esitietoihin tiettyjä asioita potilaan habituksesta. Esim asiallinen/levoton, normaali-/yli-/alipainoinen, liikkuu normaalisti/varovasti/apuvälineen kanssa jne.
Ei esitietojen tarvitsekaan suoraan liittyä juuri nykysairauteen, eli emme siinä vihjaa esim. ylipainon vaikuttavan senhetkiseen tilanteeseen.
Psykiatrisen potilaan kanssa toki kuvataan vielä tarkemmin mm. nonverbaalista viestintää, puheen koherenssia jne.
T. Lääketieteen kandi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ulkonäkö ei vaan liity millään lailla masennukseen. Itse vaikka olisin ihan pihalla laitan ne meikit naamaan jos menen lääkärin eteen. Voivaan olla se aika joka siinä kestään niin 3t pitkä.
pitäisiköhän jo luopua tuosta ulkonäön arvioimisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykon lausonnossa luki, siististi pukeutunut naishenkilö kun menin masennuksen takia. Eihän masennus
aina päälle päin näy. 3 putkkia määräs vaan tenpx unilääkettä.
Lääkäreillä on sellanen tapa, että kirjottavat (sanelevat) sairaskertomuksen alkuun minkä oloinen ulkoisesti potilas on, eli miltä näyttää fyysisesti. Ovat saaneet sellaisen ohjeistuksen. Ei se liitu mitenkään sairauden määrittelyyn.
Jep, meille opetetaan ihan peruskaurana mainitsemaan esitietoihin tiettyjä asioita potilaan habituksesta. Esim asiallinen/levoton, normaali-/yli-/alipainoinen, liikkuu normaalisti/varovasti/apuvälineen kanssa jne.
Ei esitietojen tarvitsekaan suoraan liittyä juuri nykysairauteen, eli emme siinä vihjaa esim. ylipainon vaikuttavan senhetkiseen tilanteeseen.Psykiatrisen potilaan kanssa toki kuvataan vielä tarkemmin mm. nonverbaalista viestintää, puheen koherenssia jne.
T. Lääketieteen kandi
Opetetaanko teille siellä myös empatiakykyä, kohteliaisuutta, tunneälyä ja normaaleja käytöstapoja. Vai jääkö tämä puoli täysin lääkärin oman persoonan varaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avomieheni oli tehnyt itsemurhan. Hoitaja jolle minut ohjattiin kun lähdin hakemaan terapialähetettä sanoi että voin "lohduttautua sillä että nyt mieheni on rauhassa taivaassa", johon vastasin kohteliaasti että en ole uskossa, joten tuosta ajatuksesta ei ole apua. Tähän hän närkästyneenä kysyi "siis et ole uskossa, miksi???" Jonka jälkeen sain kuunnella jonkinlaista kieroutunutta moralisointi / käännytysmonologia. Noh, kai sitä moni on vastaanottavainen kun on heikoimillaan mutta pidin aika kyseenalaisena...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työterveyslääkäri kysyi ,että oletko joutunut ostamaan isompia hattuja?? Ei selittänyt kysymyksen syytä ,enkä hämmentyneenä tajunnut kysyä. Myöhemmin totesi että kyllä on huono ,kun en saanut sormenpäitä lattiaan selkä suorana .
Kysyttiin siis, että onko kallo kasvanut aikuisiällä isommaksi - eli sopivatko entiset päähineet edelleen. :)
No kai se nyt on kysymättäkin selvä ,että kasvanut on ,olinhan aikuinen ihminen ?😊
Aikuisiässä luuston ei pitäisi enää isommalti muuttaa muotoaan. Jos siis aikuisella päähineet jäävät yhtäkkiä pieneksi, on takana jokin sairaus.
Pään kutistumiseen on kaksi syytä pääosin: toinen on
1. Käy kallonkutistajalla
2.Käyttää AV-palstaa päivittäin monta tuntia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toinen kokemus työterveyslääkäristä, jolle menin näyttämään jalkapohjassani olevaa syylää. Olin kokeillut kaikki itsehoitolääkkeet ja telkkarin kanssa myös muutamaan kertaan, kunnes terkkari ohjasi lääkärille. Lääkäri vilkaisi jalkaani ja totesi että kyllä ne lähtee itsekseen. No, kun perhanan syylä oli ollut jo vuosia eikä mikään tehoa. Sen jälkeen hän alkoi totesi, että olen varmaan uusperheen äiti kun ei aikuisilla yleensä ole syyliä. Jos perheeseen tulee uusia lapsia, joilla on syyliä, niin silloin kuulemma ne tarttuu helposti vanhempaan. Olin ollut 20-vuotta naimisissa saman miehen kanssa ja todennäköisesti olin kyllä saanut aikoinaan tartunnan tuolta kolmannelta tyttäreltäni kun hänellä niitä päiväkotiaikaan oli. En sitten saanut apua syylääni ja se sama syylä on edelleen jalassani.
Kannattaa vielä testata seuraavaa: laita yöksi syylän päälle teipillä/kelmulla pala raakaa naudan jauhelihaa. Vaati itsellä ainakin muutaman kerran, että tehosi.
Ja tämä ei ollut vitsi vaikka siltä saattaakin kuulostaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olet tavallista kauniimpi", sanoi mieslääkäri.
minulta ollaan kehuttu rinnat ,freesiys päivystyksessä, ja mielääkäri huudellut eprään että onpa komea tuo.....
Ja joka kerran oli asiaa joka ei liittynyt ulkonäkööni. Kyllä nämä ovat ihan ihmisiä, kyllä se harmittaa mistä vielä maksaa.
Näinhän se on. Av.n miesgynekologeja käsittelevissä ketjuissa olisi hyvä tajuta tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykon lausonnossa luki, siististi pukeutunut naishenkilö kun menin masennuksen takia. Eihän masennus
aina päälle päin näy. 3 putkkia määräs vaan tenpx unilääkettä.
Lääkäreillä on sellanen tapa, että kirjottavat (sanelevat) sairaskertomuksen alkuun minkä oloinen ulkoisesti potilas on, eli miltä näyttää fyysisesti. Ovat saaneet sellaisen ohjeistuksen. Ei se liitu mitenkään sairauden määrittelyyn.
Jep, meille opetetaan ihan peruskaurana mainitsemaan esitietoihin tiettyjä asioita potilaan habituksesta. Esim asiallinen/levoton, normaali-/yli-/alipainoinen, liikkuu normaalisti/varovasti/apuvälineen kanssa jne.
Ei esitietojen tarvitsekaan suoraan liittyä juuri nykysairauteen, eli emme siinä vihjaa esim. ylipainon vaikuttavan senhetkiseen tilanteeseen.Psykiatrisen potilaan kanssa toki kuvataan vielä tarkemmin mm. nonverbaalista viestintää, puheen koherenssia jne.
T. Lääketieteen kandi
Opetetaanko teille siellä myös empatiakykyä, kohteliaisuutta, tunneälyä ja normaaleja käytöstapoja. Vai jääkö tämä puoli täysin lääkärin oman persoonan varaan?
Empatiakykyä ja tunneälyä lienee melko vaikea opettaa. Kyllähän luettelemiasi asioita jatkuvasti käsitellään ja on meillä esim. Potilas-lääkärisuhde -kurssikin (muistaakseni 1,5op kun koko tutkinto on 360op...) mutta toiset vaan on täysin epäsopivia potilastyöhön. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykon lausonnossa luki, siististi pukeutunut naishenkilö kun menin masennuksen takia. Eihän masennus
aina päälle päin näy. 3 putkkia määräs vaan tenpx unilääkettä.
Lääkäreillä on sellanen tapa, että kirjottavat (sanelevat) sairaskertomuksen alkuun minkä oloinen ulkoisesti potilas on, eli miltä näyttää fyysisesti. Ovat saaneet sellaisen ohjeistuksen. Ei se liitu mitenkään sairauden määrittelyyn.
Jep, meille opetetaan ihan peruskaurana mainitsemaan esitietoihin tiettyjä asioita potilaan habituksesta. Esim asiallinen/levoton, normaali-/yli-/alipainoinen, liikkuu normaalisti/varovasti/apuvälineen kanssa jne.
Ei esitietojen tarvitsekaan suoraan liittyä juuri nykysairauteen, eli emme siinä vihjaa esim. ylipainon vaikuttavan senhetkiseen tilanteeseen.Psykiatrisen potilaan kanssa toki kuvataan vielä tarkemmin mm. nonverbaalista viestintää, puheen koherenssia jne.
T. Lääketieteen kandi
Opetetaanko teille siellä myös empatiakykyä, kohteliaisuutta, tunneälyä ja normaaleja käytöstapoja. Vai jääkö tämä puoli täysin lääkärin oman persoonan varaan?
Empatiakykyä ja tunneälyä lienee melko vaikea opettaa. Kyllähän luettelemiasi asioita jatkuvasti käsitellään ja on meillä esim. Potilas-lääkärisuhde -kurssikin (muistaakseni 1,5op kun koko tutkinto on 360op...) mutta toiset vaan on täysin epäsopivia potilastyöhön. Valitettavasti.
Ja sairaanhoitajan koulutuksessa (JAMK) ensimmäinen vuosi käsitteli pitkälti tunnetaitoja, siltä miltä minusta nyt tuntuu jne. "paskaa" :D Toki sairaanhoitajaksi opiskeleva tuskin hakeutuu alalle jos ei ole mitään valmiuksia alalla, lääkäreiksi hakeutuu varmaan enemmän opinnoissaan menestyneitä joilla on mahdollisuus päästä lähes mihin kouluun vain?
Mulle yks opiskeluaikainen vanhempi miespsykologi sanoi että mulla "viiraa päästä" kun kerroin miespelostani, jonka oli siis syttynyt kun lapsena oli ollut ahdistelua. Ja sanoi myös että: Ahdistaako sua kun mä paukuttelen sulle näitä?" Mitä ihmeen sanavalintoja, junttipsykologi! Ei tullut hirveen asiantunteva olo hänestä ja tuntui että sillä itsellä oli kauheet asenteet mieleterveysongelmia kohtaan. Enkä myöskään aloittanut terapiaa hänen kanssaan.
Niin vaihdoin siis naispsykologiin.
Sain erittäin varhaisen keskenmenon (plussa ja menkat joitain päiviä myöhässä) ja koska olin "keskenmenoa" edellisenä päivänä ottanut sikainfluenssarokotteen, piti asiasta tehdä haittailmoitus, vaikka tuskin olivat yhteydessä toisiinsa.
Menin neuvolan terveydenhoitajalle ilmoitusta tekemään ja kun hän kysyi vuodon alkamispäivää, jolloin vastasin, että laitetaankohan pe vai la, kun perjantaina alkoi olla jotain tuskin havaittavia merkkejä vuodosta, mutta lauantaina sitten kunnon tyhjennys.
Terveydenhoitaja vain jankkasi kiukkuisen oloisena minulta, että kumpi tähän laitetaan ja minä yritin selittää, että en nyt ole ihan varma, kun jo perjantaina näin jotain haaleaa, mutta lauantaina alkoi varsinainen vuoto. Että mitäpä sinä olet ammattilaisena mieltä, että kumpi siihen olisi hyvä laittaa?
Terveydenhoitaja hermostui totaalisesti, alkoi itkemään (ihan kyynelillä) ja sanoi, että "Kuule, minulla on ollut niin vaikeaa tämän sinun keskenmenosi kanssa, kun olen miettinyt, että miksi näin kävi!" Minulta leuka loksahti auki ja vähän taisin katsella ympärilleni, että tapahtuuko tämä oikeasti. Sitä itkua ja tilitystä kesti hetken ja taisin sitten vain ehdottaa, että josko sitten laitetaan siihen lomakkeeseen se lauantai. Rämmittiin lomakkeen täyttö sitten loppuun ja poistuin silmät lautasen kokoisina. Mulla oli siis ollut keskenmeno – vaikkakin hyvin varhainen - mutta päädyin kuuntelemaan terveydenhoitajan tilitystä siitä, kuinka hänellä on vaikeaa. No, hänellä taisi olla muutenkin aika vaikeaa.
Niin absurdi tilanne oli, että näin jälkeenpäin se tuntuu ihan epätodelliselta. Välillä kyllä tulee vastaan niin saamarin outoja tyyppejä, että sitä luulee olevansa piilokamerassa.
Sellainen yleinen todella rasittava piirre lääkäreissä on muiden lääkäreiden päätösten taivastelu potilaille. Jos joku muu lääkäri on tehnyt päätöksen vaikapa jostain lääkityksestä tai toimenpiteestä, niin mitä hyötyä sitä on potilaalta tivata, että miksi näin on tehty? Ja ymmärrän kyllä, että potilaalta on hyvä kysyä hoitopäätöksiin johtaneista syistä, mutta usein se on kyllä ihan puhdasta egoistista nokittelua ja tarvetta olla oikeammassa. Eli lääkäri: seuraavan kerran kun tekee mieli taivastella silmät ymmyrkäisinä potilaalta, että "siis MIKSI sulle on tällanen määrätty??" tai "eihän sulla nyt hyvänen aika TÄTÄ voi olla, MIKSI sulle on niin sanottu", niin jätä pliis väliin. Ota yhteyttä siihen lääkäriin joka dg:n / lääkkeen / toimenpiteen on määrännyt ja kysy siltä ja taivastele sille. Tee se vaikka ihan oman ammattikuntasi uskottavuuden takia. Ei herätä ihan hirveästi luottamusta lääkärikuntaan, kun joka toinen lääkäri kyseenalaistaa kaikkien muiden lääkärien päätökset potilaan suuntaan.