Ehdotin miehelle, että ottaisi vastuun lasten harrastetavaroista

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että ap:n ongelma tuli nyt ratkaistua. Hänen pitää vain opettaa lapsensa paremmin, ja sen jälkeen ei ole mitään väliä, vaikka mies onkin avuton loinen. Lapset voivat hoitaa miehenkin tehtävät.

Samaa ajattelin. Tulee mieleen se vanukasmies, joka saattoi syödä yhdellä istumalla jääkaapista kaikki välipalat. Vastaus oli tuolloin, että ap:n pitää vain ostaa enemmän vanukkaita, että mies saa halutessaan syödä niitä nälkäänsä. Vaihtoehtona ei tietenkään ollut, että mies olisi käynyt itse kaupassa tai syönyt muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin 7/8 vuotiaana kans niitä lapsia, jotka joutuivat itse itsensä hoitamaan harrastuksiinsa. Ja kyllä aina ajoissa olin jalisharkoissa ja varusteetkin oli päällä. Peleihin jouduin aina itse kysymään kavereiden vanhemmilta kyytiä, kun omat eivät kuskanneet.

Kahden vuoden jälkeen,kun kaikkien muiden vanhemmat hoitivat omansa ja siinä sivussa minutkin, eikä omia kiinnostanut tippaakaan auttaa. Tunsin lopulta itseni todella arvottomaksi ja lopetin harrastuksen. En kestänyt olla se ainoa, jonka vanhemmat eivät kuskanneet. Hävetti aina pummia kyytiä. Häpeän yhä avun pyytämistä ja pidän itseäni täysin arvottomana.

Kai syytit tästä yksin isääsi?

Sinä jankkaat ansiokkaasti, mutta luetun ymmärtämistä voisit vielä harjoitella. Tuskin opit, mutta aina kannattaa yrittää, sehän on jankkauksesikin sisältö.

Autan sinua nyt hieman, kun tarkoitetaan isää sanotaan että ISÄ, ja kun puhutaan kahdesta vanhemmasta puhutaan monikossa, kuten kokemuksistaan kertonut tekikin.

Vaikeaa tämä on kaltaisillesi heikkolahjaiselle, mutta harjoittele rohkeasti.

Yhden kysymyksen esittäminen jankkaamista? :D

"Yhden kysymyksen" :D

Ihan kuin kaikille ei olisi selvää, että miesviharuikuttaja se siellä taas jank-jank-jankuttaa.

Aika tympeää käytöstä osoittaa sormella, kuinka  sinä olet se tunnettu palstahahmo ja tämän varjolla mennä ohi aiheen henkilökohtaisuuksiin. Vaikeaahan se toki on kaltaisillesi heikkolahjaiselle olla hiljaa, jos ei aihessa pysty pysymään. En kehoita sinua harjoittelemaan vaan keksimään kokonaan uuden harrastuksen, että meillä muilla olisi helpompaa pitää keskustelu asiallisena.

Voisitteko opetella käyttäytymään? Menee fiilis koko keskustelusta eikä tee mieli osallistua, kun taso on tämä. Vaihtakaa vaikka yhteystietoja ja vittuilkaa toisillenne ihan kahden kesken. Prkl.

Vierailija kirjoitti:

Mitä urheiluvarusteita ostetaan tammikuun toinen päivä loskakeleillä?

Paitoja, kenkiä, takkeja, sisä- tai ulkohousuja, sisäpelikenkiä, pyyhkeitä, suojuksia... Ei kai näitä nyt ole mihinkään vuodenaikaan sidottu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemmepa me miehet vastuuttomia. Moneskohan esimerkki tämä onkaan. Tullee sylttytehtaalta...

Nyt ei ole kyse teistä miehistä vaan itse kukin, myös aloittaja, on kertonut omasta miehestään. Kai sinulla on jotain vastaavaa tarinaa omasta vaimota? Siis vain yhdestä naisihmisestä, ei koko naissukukunnasta.

Nimenomaan on kyse miehistä monoliittina. Viitsisit hieman selat näitä avauksia, niin huomaat.

Vaimoni on liikuntakyvytön invalidi, hänestä en kerro enempää.

Se liikuntakyvyttömyys on pientä sen rinnalla, että hän on erehtynyt naimaan kaltaisesi idiootin.

Säälin vaimoasi, hän teki virheratkaisun, olisi pitänyt valita paremmin.

Sääli onkin oikein oivallinen tapa nostattaa omaa egoaan. ; )

Koskeeko tuo virheratkaisu aloittajaakin? Olisiko hänkin pitänyt valita paremmin? Vai keksitkö jonkun kaksinaismoralistisen syyn syyttää tästäkin miehiä? 

En tiedä muiden puolisovalinnoista, sinusta tiedän tekstiesi perusteella, ja kyllä, edelleen säälin vaimoasi, hän teki elämänsä virheen naimalla idiootin.

Sääli on yksilön kannalta aika epäterve tunne ja ehkä sinun pitäisi kavavoida tuo kateus ja viha johokin positiivisempaan. 

Vierailija kirjoitti:

Eli oisko parempi, että menis vaan ostaan mitä sattuu? Sitten ois vääränlaiset sukset ja liian pienet monot.

Olet selvästi aikaisemmin ominut tuon tehtävän niin selkeästi ettei hän tiedä lähtökohtia. Hänhän vain tavallaan haluaa perehdytyksen uuteen tehtävään, todennäköisesti jatkossa osaa sitten toimia itsenäisemmin.

Jos vaimo sanoo nyt, että osta merkkiä X olevat koon 36 luistimet, niin ostaako mies vuoden kuluttua uudet luistimet samoilla ohjeilla? Vai pitääkö vaimon vuoden kuluttua taas kertoa, että nyt näkyy olevan merkin Y luistimet tarjouksessa, osta koko 38. Ei minuakaan kukaan perehdyttänyt lasten urheilutarvikkeiden ostamiseen, ihan itse se piti tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä urheiluvarusteita ostetaan tammikuun toinen päivä loskakeleillä?

Varmaan alennusmyynnistä luistimia, suksia ja monoja. Jos vielä on vapaata töistä, niin sitä varmemmin. Harva jättää ostamisen käyttöpäivän aamuun niin kuin joku ketjussa sanoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin tietysti etten ihan tuota tarkoittanut ja muistuttelin aiemmista vuosista jolloin tästä oli jo pari kertaa sovittu (luistimien osalta kun itsekin lätkää pelaa). Esim. Viime vuonna jouduin hakee sittarista yhdet luistimet edellisenä iltana kun koulun luistelut alkoi. Koska mies ei ollut hoitanut. No tästäpä pääsimme sitten hedelmällisen keskustelun ytimeen eli riitaan, jossa mies kakkosvastauksen tavoin vetosi ettei voi tietää mitä MINÄ haluan. No ehkei tarvitsekaan tietää miten minä haluan asian hoidettavan vaan ihan hoitaa niin kuin parhaakseen näkee. Hoitamatta jättäminen ei ainakaan ole se mitä haluan.

Hoitaa miten paraakseen näkee ja hakee luistimet aamulla, eikä illalla. Tässä välissä olet useaan kertaa ehtinyt haukkua miehesi kuinka hän ei hoida asioita.

Katsos kun jotkut tekee vuorotöitä mitkä oikeuttaa omasta mielestä näiden asioiden hoitamatta jättämisen ja toisen puolison suuremman vastuun. Koska ennakointi ei kuulu toimintatapoihin.

Ap

Miksi luulet, että asia muuttuu sormia napsauttamalla jos olet tähän asti aina hoitanut asiat? Miksi oletat että mies pystyy yhtäkkiä organisoimaan elämänsä samalla tavalla kuin sinä vain koska sanot asiat? Etkä ilmeisesti yhtään auta asiassa vaan odotat viime hetkeen asti, jolloin pääset paikkaamaan asian. Ja taas marttyyrin sädekehä loistaa. Kyllähän siitä elämästä saa aika ikävää tuolla asenteella. Jos mies ei pysty muistamaan lapsen kengän kokoa niin olisiko se niin kamalaa kertoa se hänelle, kun sen kuitenkin tiedät? Välttäisitte riidat ja lapsi saa luistimet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin 7/8 vuotiaana kans niitä lapsia, jotka joutuivat itse itsensä hoitamaan harrastuksiinsa. Ja kyllä aina ajoissa olin jalisharkoissa ja varusteetkin oli päällä. Peleihin jouduin aina itse kysymään kavereiden vanhemmilta kyytiä, kun omat eivät kuskanneet.

Kahden vuoden jälkeen,kun kaikkien muiden vanhemmat hoitivat omansa ja siinä sivussa minutkin, eikä omia kiinnostanut tippaakaan auttaa. Tunsin lopulta itseni todella arvottomaksi ja lopetin harrastuksen. En kestänyt olla se ainoa, jonka vanhemmat eivät kuskanneet. Hävetti aina pummia kyytiä. Häpeän yhä avun pyytämistä ja pidän itseäni täysin arvottomana.

Kai syytit tästä yksin isääsi?

Sinä jankkaat ansiokkaasti, mutta luetun ymmärtämistä voisit vielä harjoitella. Tuskin opit, mutta aina kannattaa yrittää, sehän on jankkauksesikin sisältö.

Autan sinua nyt hieman, kun tarkoitetaan isää sanotaan että ISÄ, ja kun puhutaan kahdesta vanhemmasta puhutaan monikossa, kuten kokemuksistaan kertonut tekikin.

Vaikeaa tämä on kaltaisillesi heikkolahjaiselle, mutta harjoittele rohkeasti.

Yhden kysymyksen esittäminen jankkaamista? :D

"Yhden kysymyksen" :D

Ihan kuin kaikille ei olisi selvää, että miesviharuikuttaja se siellä taas jank-jank-jankuttaa.

Aika tympeää käytöstä osoittaa sormella, kuinka  sinä olet se tunnettu palstahahmo ja tämän varjolla mennä ohi aiheen henkilökohtaisuuksiin. Vaikeaahan se toki on kaltaisillesi heikkolahjaiselle olla hiljaa, jos ei aihessa pysty pysymään. En kehoita sinua harjoittelemaan vaan keksimään kokonaan uuden harrastuksen, että meillä muilla olisi helpompaa pitää keskustelu asiallisena.

Voisitteko opetella käyttäytymään? Menee fiilis koko keskustelusta eikä tee mieli osallistua, kun taso on tämä. Vaihtakaa vaikka yhteystietoja ja vittuilkaa toisillenne ihan kahden kesken. Prkl.

Koetko nyt jotenkin itsesi suhteessa paremmaksi ihmiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin tietysti etten ihan tuota tarkoittanut ja muistuttelin aiemmista vuosista jolloin tästä oli jo pari kertaa sovittu (luistimien osalta kun itsekin lätkää pelaa). Esim. Viime vuonna jouduin hakee sittarista yhdet luistimet edellisenä iltana kun koulun luistelut alkoi. Koska mies ei ollut hoitanut. No tästäpä pääsimme sitten hedelmällisen keskustelun ytimeen eli riitaan, jossa mies kakkosvastauksen tavoin vetosi ettei voi tietää mitä MINÄ haluan. No ehkei tarvitsekaan tietää miten minä haluan asian hoidettavan vaan ihan hoitaa niin kuin parhaakseen näkee. Hoitamatta jättäminen ei ainakaan ole se mitä haluan.

Hoitaa miten paraakseen näkee ja hakee luistimet aamulla, eikä illalla. Tässä välissä olet useaan kertaa ehtinyt haukkua miehesi kuinka hän ei hoida asioita.

Katsos kun jotkut tekee vuorotöitä mitkä oikeuttaa omasta mielestä näiden asioiden hoitamatta jättämisen ja toisen puolison suuremman vastuun. Koska ennakointi ei kuulu toimintatapoihin.

Ap

Miksi luulet, että asia muuttuu sormia napsauttamalla jos olet tähän asti aina hoitanut asiat? Miksi oletat että mies pystyy yhtäkkiä organisoimaan elämänsä samalla tavalla kuin sinä vain koska sanot asiat? Etkä ilmeisesti yhtään auta asiassa vaan odotat viime hetkeen asti, jolloin pääset paikkaamaan asian. Ja taas marttyyrin sädekehä loistaa. Kyllähän siitä elämästä saa aika ikävää tuolla asenteella. Jos mies ei pysty muistamaan lapsen kengän kokoa niin olisiko se niin kamalaa kertoa se hänelle, kun sen kuitenkin tiedät? Välttäisitte riidat ja lapsi saa luistimet.

Edelleen: miten vaikea on viedä se lapsi mukaan kauppaan, niin varmasti tulee oikean kokoiset luistimet? En minäkään pysynyt koko ajan kartalla, mikä lapsen kengänkoko milläkin hetkellä oli, kun jalka tuntui kasvavan koko ajan.

Sinulla on ollut vuosia aikaa opetella ja nyt oletat, että mies osaa yhden keskustelun pohjalta hoitaa kaiken ilman apuasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin tietysti etten ihan tuota tarkoittanut ja muistuttelin aiemmista vuosista jolloin tästä oli jo pari kertaa sovittu (luistimien osalta kun itsekin lätkää pelaa). Esim. Viime vuonna jouduin hakee sittarista yhdet luistimet edellisenä iltana kun koulun luistelut alkoi. Koska mies ei ollut hoitanut. No tästäpä pääsimme sitten hedelmällisen keskustelun ytimeen eli riitaan, jossa mies kakkosvastauksen tavoin vetosi ettei voi tietää mitä MINÄ haluan. No ehkei tarvitsekaan tietää miten minä haluan asian hoidettavan vaan ihan hoitaa niin kuin parhaakseen näkee. Hoitamatta jättäminen ei ainakaan ole se mitä haluan.

Hoitaa miten paraakseen näkee ja hakee luistimet aamulla, eikä illalla. Tässä välissä olet useaan kertaa ehtinyt haukkua miehesi kuinka hän ei hoida asioita.

Katsos kun jotkut tekee vuorotöitä mitkä oikeuttaa omasta mielestä näiden asioiden hoitamatta jättämisen ja toisen puolison suuremman vastuun. Koska ennakointi ei kuulu toimintatapoihin.

Ap

Miksi luulet, että asia muuttuu sormia napsauttamalla jos olet tähän asti aina hoitanut asiat? Miksi oletat että mies pystyy yhtäkkiä organisoimaan elämänsä samalla tavalla kuin sinä vain koska sanot asiat? Etkä ilmeisesti yhtään auta asiassa vaan odotat viime hetkeen asti, jolloin pääset paikkaamaan asian. Ja taas marttyyrin sädekehä loistaa. Kyllähän siitä elämästä saa aika ikävää tuolla asenteella. Jos mies ei pysty muistamaan lapsen kengän kokoa niin olisiko se niin kamalaa kertoa se hänelle, kun sen kuitenkin tiedät? Välttäisitte riidat ja lapsi saa luistimet.

Ei kenkiä numeron perusteella osteta, vaan sovittamalla. Ja miksei isä kykene itse kurkkaamaan lapsensa kengänpohjaan, jotta saisi vähän osviittaa siihen, mitä kenkiä aletaan sovitella. Kieroa haukkua ensin äitiä siitä, että on opettanut miehen nahjukseksi tekemällä kaiken, ja sitten kuitenkin vaatia häntä korjaamaan tilanteen jatkamalla kaiken tekemistä miehen puolesta. Voisitko päättää, että pitääkö asiat tehdä sen miehen puolesta vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä urheiluvarusteita ostetaan tammikuun toinen päivä loskakeleillä?

Paitoja, kenkiä, takkeja, sisä- tai ulkohousuja, sisäpelikenkiä, pyyhkeitä, suojuksia... Ei kai näitä nyt ole mihinkään vuodenaikaan sidottu?

Ja näille iski tänä aamun akuutti tarve? Alet kun alkoi jo välipäivinä, osassa myymälöistä jo ennen joulua.

Ja aloittaja puhui suksista, luistimista ja jalkapallotarvikkeista, niitäkö tarvitaan loskakeleillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä urheiluvarusteita ostetaan tammikuun toinen päivä loskakeleillä?

Paitoja, kenkiä, takkeja, sisä- tai ulkohousuja, sisäpelikenkiä, pyyhkeitä, suojuksia... Ei kai näitä nyt ole mihinkään vuodenaikaan sidottu?

Ja näille iski tänä aamun akuutti tarve? Alet kun alkoi jo välipäivinä, osassa myymälöistä jo ennen joulua.

Ja aloittaja puhui suksista, luistimista ja jalkapallotarvikkeista, niitäkö tarvitaan loskakeleillä?

Juuri tuli wilma viesti, että luistelu koulussa alkaa ensi viikolla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoin tietysti etten ihan tuota tarkoittanut ja muistuttelin aiemmista vuosista jolloin tästä oli jo pari kertaa sovittu (luistimien osalta kun itsekin lätkää pelaa). Esim. Viime vuonna jouduin hakee sittarista yhdet luistimet edellisenä iltana kun koulun luistelut alkoi. Koska mies ei ollut hoitanut. No tästäpä pääsimme sitten hedelmällisen keskustelun ytimeen eli riitaan, jossa mies kakkosvastauksen tavoin vetosi ettei voi tietää mitä MINÄ haluan. No ehkei tarvitsekaan tietää miten minä haluan asian hoidettavan vaan ihan hoitaa niin kuin parhaakseen näkee. Hoitamatta jättäminen ei ainakaan ole se mitä haluan.

Hoitaa miten paraakseen näkee ja hakee luistimet aamulla, eikä illalla. Tässä välissä olet useaan kertaa ehtinyt haukkua miehesi kuinka hän ei hoida asioita.

Katsos kun jotkut tekee vuorotöitä mitkä oikeuttaa omasta mielestä näiden asioiden hoitamatta jättämisen ja toisen puolison suuremman vastuun. Koska ennakointi ei kuulu toimintatapoihin.

Ap

Miksi luulet, että asia muuttuu sormia napsauttamalla jos olet tähän asti aina hoitanut asiat? Miksi oletat että mies pystyy yhtäkkiä organisoimaan elämänsä samalla tavalla kuin sinä vain koska sanot asiat? Etkä ilmeisesti yhtään auta asiassa vaan odotat viime hetkeen asti, jolloin pääset paikkaamaan asian. Ja taas marttyyrin sädekehä loistaa. Kyllähän siitä elämästä saa aika ikävää tuolla asenteella. Jos mies ei pysty muistamaan lapsen kengän kokoa niin olisiko se niin kamalaa kertoa se hänelle, kun sen kuitenkin tiedät? Välttäisitte riidat ja lapsi saa luistimet.

Edelleen: miten vaikea on viedä se lapsi mukaan kauppaan, niin varmasti tulee oikean kokoiset luistimet? En minäkään pysynyt koko ajan kartalla, mikä lapsen kengänkoko milläkin hetkellä oli, kun jalka tuntui kasvavan koko ajan.

Enkä minä ole osannut ostaa joka kerta oikean kokoisia luistimia vaikka lapsi on ollut mukana. Silmä on harjaantunut vasta tässä vuosien varrella.

Se mitä meillä ei ole osattu ollaan yhdessä opeteltu. Ei se voi olla vaikeaa yhdessä käydä näitä asioita läpi. Ei se mies ole yksin tilannetta tuohon pisteeseen ajannut, eikä hänen pitäisi joutua sitä yksin korjaanmaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies soitti vuoden joka ikinen tiistai, että monelta se lapsen tiistain harrastus alkoikaan...

Se kuskaus kun oli uskottu hänelle. Joka toinen kerta ajoi paikan ohi ja lapset takapenkiltä sitten hihkuivat, että käänny. Kaksi kertaa toi lapsen kotiin ja kolme kertaa unohti hakea.

Meillä on puhelimissa henkilökohtaisten kalentereiden lisäksi yhteinen, johon merkataan tämänkaltaiset asiat. Muistutuksissa on mukana matka-aika. ja tarvittaessa toinen hälytys sen verran ennakkoon, että lähtöön ehtii varautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä urheiluvarusteita ostetaan tammikuun toinen päivä loskakeleillä?

Varmaan alennusmyynnistä luistimia, suksia ja monoja. Jos vielä on vapaata töistä, niin sitä varmemmin. Harva jättää ostamisen käyttöpäivän aamuun niin kuin joku ketjussa sanoi.

Loskatalvena tarvitaan tosi paljon suksia. Alennusmyynnit alkoi jo joulun jälkeen, osassa myymälöitä jo ennen joulua. Porvoossa ne alkaa vissiin vasta tänään. Tai siellä pelataan sitä jalkapalloa talvella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä urheiluvarusteita ostetaan tammikuun toinen päivä loskakeleillä?

Paitoja, kenkiä, takkeja, sisä- tai ulkohousuja, sisäpelikenkiä, pyyhkeitä, suojuksia... Ei kai näitä nyt ole mihinkään vuodenaikaan sidottu?

Ja näille iski tänä aamun akuutti tarve? Alet kun alkoi jo välipäivinä, osassa myymälöistä jo ennen joulua.

Ja aloittaja puhui suksista, luistimista ja jalkapallotarvikkeista, niitäkö tarvitaan loskakeleillä?

Mitä aineita sä oikein käytät? Ja mitä haet takaa? Onko ap:n aloitus mielestäsi joku salajuoni, josta haet aukkoja? "Selvästi ap on trolli, koska eihän kukaan osta urheiluvälineitä tammikuussa, eikä kukaan puhuisi vauvapalstalla asioista, jotka eivät ole tapahtuneet tänään."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies soitti vuoden joka ikinen tiistai, että monelta se lapsen tiistain harrastus alkoikaan...

Se kuskaus kun oli uskottu hänelle. Joka toinen kerta ajoi paikan ohi ja lapset takapenkiltä sitten hihkuivat, että käänny. Kaksi kertaa toi lapsen kotiin ja kolme kertaa unohti hakea.

Meillä on puhelimissa henkilökohtaisten kalentereiden lisäksi yhteinen, johon merkataan tämänkaltaiset asiat. Muistutuksissa on mukana matka-aika. ja tarvittaessa toinen hälytys sen verran ennakkoon, että lähtöön ehtii varautua.

Toimiiko hyvin? Meillä vastaava, mutta menot kirjaa lähes aina vain toinen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä urheiluvarusteita ostetaan tammikuun toinen päivä loskakeleillä?

Varmaan alennusmyynnistä luistimia, suksia ja monoja. Jos vielä on vapaata töistä, niin sitä varmemmin. Harva jättää ostamisen käyttöpäivän aamuun niin kuin joku ketjussa sanoi.

Loskatalvena tarvitaan tosi paljon suksia. Alennusmyynnit alkoi jo joulun jälkeen, osassa myymälöitä jo ennen joulua. Porvoossa ne alkaa vissiin vasta tänään. Tai siellä pelataan sitä jalkapalloa talvella?

Missä ap sanoi, että miehen olisi tänään pitänyt mennä ostamaan suksia, muttei mennyt? Osoita minulle se kohta. Toisekseen, oletko koskaan kuullut urheilu- ja jäähalleista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä on tapeltu vuosikausia. Olen ollut varmaan aiemmin liian armollinen miehen mielenterveysongelmien takia. Mutta kun ei hae niihin apua, olen päättänyt olla niitä huomioimatta. Vastuu on molemmilla sama. Ihan sama tekeekö vuorotöitä vai mitä. Meillä kolme kouluikäistä lasta, pieniä vielä, eivät pysty itse omia hankintojaan tekemään. Heillä kotihommissa kyllä vastuuta, tiskikone, roskat ja omat huoneet. Ja mies hoitaa ihan ok siivousjuttuja, mutta se yleinen vastuu lasten harrastuksista, hankinnoista, koulusta jne on minulla.

Ja tosiaankaan en tee kaikkea miehen puolesta. Esim. Syksyllä kun vei lapsen (minun varaamaani) lääkäriin, ei hoitanut hommaa loppuun saakka ja jälkitarkastukset tekemättä ja laskut hakematta vakuutuksesta. Taitaa jäädä ne kokonaan koska en aio kaikkea tehdä.

Vanhenmuutta ei voi mitenkään jakaa käytännössä tasan vaan perheen pyörittäminen pitäisi tapahtua rintarinnan kumpikin omia vahvuuksia käyttäen, eikä niin että toinen piiskakourassa vaatii toista tekemään jotain josta ei suoriudu. Miksi ette vaan voisi tehdä niin, että sinä vastaa noista harrastuksista, kouluista, jne ja mies sitten taas vastaa enemmän sen kodin ylläpitämisestä kaupat, ruuat, siivoukset jne? 

Tästähän se juuri lähti: halusin sopia tehtävien jaosta. Esim. nää harrastusvälineet olisi kokonaan miehen hommia kun itse hoitaisin vaatetuksen jne. Mutta kun mies ei ymmärrä mitä tarkoittaa vastuu ja mitä kaikkea siihen sisältyy. Ja keskustelu nyt jumissa koska *kilarit* :D

Minusta sinä sanelit, mitä miehelle kuuluu. Kysy mitä hän haluaa hoitaa ja jakakaa työt sen mukaan. Jos ei pysty tuota hoitamaan niin sitten vaikka kauppakäynnit tai viikkosiivous. Joo tiedän, ei sinultakaan kukaan kysy mitä haluaisit tehdä, mutta elämä ei mene aina tasan. Jos miehen ei ole tarvinnut vuosiin ottaa vastuuta niin eihän se yhdessä yössä muutu.

Olet päästänyt asiat siihen pisteeseen, että vedät kilarit joka kerta, kun homma ei suju. En tiedä, jaksaisinko itse tsempata kotitöissä jos jokaisesta unohduksesta tai erehdyksestä seuraa ilmiriita. Nykyinen tyyli ei selvästikään tehoa eli pitäisikö muuttaa taktiikkaa?