Lue keskustelun säännöt.
Ehdotin miehelle, että ottaisi vastuun lasten harrastetavaroista
02.01.2018 |
ja niiden hankinnasta. Siis luistimet, jalkapllovarusteet, sukset jne. Mies oli heti, että joo, totta kai! Kerro vaan mitä ostaa ja minkäkokoista ja koska tarvitaan niin kyllä hän hoitaa. Just...
Mulla kilahti: yritän tässä kovasti päästä eroon projektipäällikön roolista (minkä mies kyllä tietää, juuri siitä keskustelimme), mutta ilmeisesti puolison aivokapasiteetti ei todellakaan ymmärrä mitä vastuulla tarkoitetaan. Onko muilla tällaista?
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meidän ekaluokkalainen selviä harrastuksistaan ollenkaan itse. Ei löydä tavaroita, ei muista lähteä, ei hahmota ajan kulua, ei osaa ajoittaa välipalaa tms. Vaan saattaa jäädä vaikka lumikasoihin niin, että myöhästyy (paljon).
Sen sijaan meidän kolmevuotias kohta noihin asioihin jo vähän pystyy.Ekaluokkalainen sitten taas on taitava lukija ja laskija jne. Eli sillä tavalla ei erityislapsesta ole kysymys.
Lapset ne vaan on kovin erilaisia, vaikka olenkin yrittänyt ”hoitaa homman kerralla kuntoon” jottei minun enää mitään tarvis muistutella.
No kuulostaa todella omituiselta. Noita taitoja edellytetään jo koulussakin. Ihme, ettei kukaan ole huolestunut. Meillä on hieman hajamielinen koululainen ja siihenkin on kiinnitetty jo eskarissa huomiota, että pitää tarkkailla. Ja hänkin kykenee kuitenkin huolehtimaan useat harrastuksensa. Asutteko maalla?
Ihan kaupungissa asutaan, kuulostiko maalaiselta? 😃
Opetan ekaluokkalaisia ja kyllä siellä enemmistössä ovat ne höhelöt, jotka eivät ymmärrä kelloa ja saattavat unohtua kaverin kanssa ojan pohjalle leikkimään. Ja hyvä niin.Opetan ekaluokkalaisia ja kyllä siellä enemmistössä ovat ne, jotka ymmärrävät kelloa ja ovat iltapäiväkerhoissa ajoissa, josta vanhemmat sitten hakevat heidän kotiinsa. Parin kanssa, joudutaan vähän kertamaan näitä asioita, mutta voiton puolella aletaan olemaan heidänkin kanssa.
Kas niin ne on luokatkin erilaisia, kuten on lapsetkin. Ehkä myös eskarit. Itselläni oli muutama vuosi sitten tuollainen ryhmä, nyt on ollut pari näitä kelloa taitamattomia.
Oma lapseni kyllä osaa kellon ja muistaa kysyttäessä harrastuksiensa päivät ja ajat sujuvasti. Sen sijaan ei pysty hahmottamaan aikaa ja ottamaan vastuuta ilman aikuista niin, että vaikka lopettaisi leikit ajoissa, ottaisi välipalan ja suuntaisi kohti harrastustaan. Ilttikseen osaa itsensä saattaa, kun sinne mennään suoraan. Jos välissä olisi puoli tuntia vapaata haahuilua, unohtuisi varmaan.
Varmasti saan pari vuotta pidempään muistutella, kuin naapurin villen äiti.. mutta eiköhän homma saada aikuisuuteen mennessä haltuun 🙂
Mieheni sen sijaan on jo aikuinen ja vastuu jakautuu tasan. Ap.n tilannetta en kestäisi ollenkaan. Lienee luonne- & tottumiskysymys. Suosittelen jatkamaan keskusteluja ennenkuin kamelin selkä kokonaan katkeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katkaisin välit vanhempiini 18-vuotiaana ja pärjään elämässäni nyt masennuslääkkeiden voimin. Jos heitä ei kiinnostanut kun olin lapsi, niin mua ei jaksa kiinnostaa enää.
Vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja ja heitä kiinnosti aina vain menestyminen ja just se että kaikki pärjää niiiin hienosti ja naapureille voi kehua hienoa elämää.
Meitä on 3 lasta jotka "pärjäsivät ja menestyivät" niin erinomaisesti koko lapsuuden. Jännää miten yksikään meistä ei ole pärjännyt ilman terapiaa myöhemmin. Ja ainoastaan yksi pitää mitään yhteyttä vanhempiin.
Mut niin. Tärkeintähän in se että just teidän 6v on erinomaisempi kuin muut. Ne jotka tahtois leikkiä leikkejään ja vähän apua/tukea vanhemmiltaan ovat selvästi kehityksessä jäljessä ja sietäisi kasvattaa paremmin. Tai ainakin pitäisi osata hävetä ja olla hiljaa vauvafoorumilla.
En minäkään selvinnyt ilman terapiaa vaikka vanhemmat kuskasivat, olivat läsnä ja tekivät kaikkensa minun eteeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin 7/8 vuotiaana kans niitä lapsia, jotka joutuivat itse itsensä hoitamaan harrastuksiinsa. Ja kyllä aina ajoissa olin jalisharkoissa ja varusteetkin oli päällä. Peleihin jouduin aina itse kysymään kavereiden vanhemmilta kyytiä, kun omat eivät kuskanneet.
Kahden vuoden jälkeen,kun kaikkien muiden vanhemmat hoitivat omansa ja siinä sivussa minutkin, eikä omia kiinnostanut tippaakaan auttaa. Tunsin lopulta itseni todella arvottomaksi ja lopetin harrastuksen. En kestänyt olla se ainoa, jonka vanhemmat eivät kuskanneet. Hävetti aina pummia kyytiä. Häpeän yhä avun pyytämistä ja pidän itseäni täysin arvottomana.
Kai syytit tästä yksin isääsi?
Sinä jankkaat ansiokkaasti, mutta luetun ymmärtämistä voisit vielä harjoitella. Tuskin opit, mutta aina kannattaa yrittää, sehän on jankkauksesikin sisältö.
Autan sinua nyt hieman, kun tarkoitetaan isää sanotaan että ISÄ, ja kun puhutaan kahdesta vanhemmasta puhutaan monikossa, kuten kokemuksistaan kertonut tekikin.
Vaikeaa tämä on kaltaisillesi heikkolahjaiselle, mutta harjoittele rohkeasti.
Yhden kysymyksen esittäminen jankkaamista? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin 7/8 vuotiaana kans niitä lapsia, jotka joutuivat itse itsensä hoitamaan harrastuksiinsa. Ja kyllä aina ajoissa olin jalisharkoissa ja varusteetkin oli päällä. Peleihin jouduin aina itse kysymään kavereiden vanhemmilta kyytiä, kun omat eivät kuskanneet.
Kahden vuoden jälkeen,kun kaikkien muiden vanhemmat hoitivat omansa ja siinä sivussa minutkin, eikä omia kiinnostanut tippaakaan auttaa. Tunsin lopulta itseni todella arvottomaksi ja lopetin harrastuksen. En kestänyt olla se ainoa, jonka vanhemmat eivät kuskanneet. Hävetti aina pummia kyytiä. Häpeän yhä avun pyytämistä ja pidän itseäni täysin arvottomana.
Kai syytit tästä yksin isääsi?
Sinä jankkaat ansiokkaasti, mutta luetun ymmärtämistä voisit vielä harjoitella. Tuskin opit, mutta aina kannattaa yrittää, sehän on jankkauksesikin sisältö.
Autan sinua nyt hieman, kun tarkoitetaan isää sanotaan että ISÄ, ja kun puhutaan kahdesta vanhemmasta puhutaan monikossa, kuten kokemuksistaan kertonut tekikin.
Vaikeaa tämä on kaltaisillesi heikkolahjaiselle, mutta harjoittele rohkeasti.
*reps*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemmepa me miehet vastuuttomia. Moneskohan esimerkki tämä onkaan. Tullee sylttytehtaalta...
Nyt ei ole kyse teistä miehistä vaan itse kukin, myös aloittaja, on kertonut omasta miehestään. Kai sinulla on jotain vastaavaa tarinaa omasta vaimota? Siis vain yhdestä naisihmisestä, ei koko naissukukunnasta.
Nimenomaan on kyse miehistä monoliittina. Viitsisit hieman selat näitä avauksia, niin huomaat.
Vaimoni on liikuntakyvytön invalidi, hänestä en kerro enempää.
Se liikuntakyvyttömyys on pientä sen rinnalla, että hän on erehtynyt naimaan kaltaisesi idiootin.
Säälin vaimoasi, hän teki virheratkaisun, olisi pitänyt valita paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuus antaa pohjaa elämään ja jos ap olisi laittanut lapsensa kouluun ilman luistimia, kun mies ei niitä hankkinut, niin mitä lapsi olisi siitä oppinut? Hän olisi ollut pelinappula vanhempien riidassa. Hyvä että äiti lopulta huolehti. Käsittämätöntä miten täällä vaimoa syytetään, kun mies on saamaton. Joku myös veti vaimon äidin tähän soppaan. Onko sen aina oltava jonkun naisen vika kun mies ei ota vastuuta? Vastuun täytyy kantaa joko joku nainen tai lapsi, muttei missään nimessä miehen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin 7/8 vuotiaana kans niitä lapsia, jotka joutuivat itse itsensä hoitamaan harrastuksiinsa. Ja kyllä aina ajoissa olin jalisharkoissa ja varusteetkin oli päällä. Peleihin jouduin aina itse kysymään kavereiden vanhemmilta kyytiä, kun omat eivät kuskanneet.
Kahden vuoden jälkeen,kun kaikkien muiden vanhemmat hoitivat omansa ja siinä sivussa minutkin, eikä omia kiinnostanut tippaakaan auttaa. Tunsin lopulta itseni todella arvottomaksi ja lopetin harrastuksen. En kestänyt olla se ainoa, jonka vanhemmat eivät kuskanneet. Hävetti aina pummia kyytiä. Häpeän yhä avun pyytämistä ja pidän itseäni täysin arvottomana.
Kai syytit tästä yksin isääsi?
Sinä jankkaat ansiokkaasti, mutta luetun ymmärtämistä voisit vielä harjoitella. Tuskin opit, mutta aina kannattaa yrittää, sehän on jankkauksesikin sisältö.
Autan sinua nyt hieman, kun tarkoitetaan isää sanotaan että ISÄ, ja kun puhutaan kahdesta vanhemmasta puhutaan monikossa, kuten kokemuksistaan kertonut tekikin.
Vaikeaa tämä on kaltaisillesi heikkolahjaiselle, mutta harjoittele rohkeasti.A-loit-ta-ja y-rit-tää täs-sä nyt lait-taa per-heen kaik-ki on-gel-mat yk-sin i-sän vas-tuul-le. Tä-mä ei o-le ke-nen-kään hen-k-ilö-koh-tai-nen päi-vä-kir-ja vaan mie-li-pidet-tä pei-la-taan a-loi-tusta sil-mäl-lä pi-tä-en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin 7/8 vuotiaana kans niitä lapsia, jotka joutuivat itse itsensä hoitamaan harrastuksiinsa. Ja kyllä aina ajoissa olin jalisharkoissa ja varusteetkin oli päällä. Peleihin jouduin aina itse kysymään kavereiden vanhemmilta kyytiä, kun omat eivät kuskanneet.
Kahden vuoden jälkeen,kun kaikkien muiden vanhemmat hoitivat omansa ja siinä sivussa minutkin, eikä omia kiinnostanut tippaakaan auttaa. Tunsin lopulta itseni todella arvottomaksi ja lopetin harrastuksen. En kestänyt olla se ainoa, jonka vanhemmat eivät kuskanneet. Hävetti aina pummia kyytiä. Häpeän yhä avun pyytämistä ja pidän itseäni täysin arvottomana.
Kai syytit tästä yksin isääsi?
Sinä jankkaat ansiokkaasti, mutta luetun ymmärtämistä voisit vielä harjoitella. Tuskin opit, mutta aina kannattaa yrittää, sehän on jankkauksesikin sisältö.
Autan sinua nyt hieman, kun tarkoitetaan isää sanotaan että ISÄ, ja kun puhutaan kahdesta vanhemmasta puhutaan monikossa, kuten kokemuksistaan kertonut tekikin.
Vaikeaa tämä on kaltaisillesi heikkolahjaiselle, mutta harjoittele rohkeasti.Yhden kysymyksen esittäminen jankkaamista? :D
"Yhden kysymyksen" :D
Ihan kuin kaikille ei olisi selvää, että miesviharuikuttaja se siellä taas jank-jank-jankuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin 7/8 vuotiaana kans niitä lapsia, jotka joutuivat itse itsensä hoitamaan harrastuksiinsa. Ja kyllä aina ajoissa olin jalisharkoissa ja varusteetkin oli päällä. Peleihin jouduin aina itse kysymään kavereiden vanhemmilta kyytiä, kun omat eivät kuskanneet.
Kahden vuoden jälkeen,kun kaikkien muiden vanhemmat hoitivat omansa ja siinä sivussa minutkin, eikä omia kiinnostanut tippaakaan auttaa. Tunsin lopulta itseni todella arvottomaksi ja lopetin harrastuksen. En kestänyt olla se ainoa, jonka vanhemmat eivät kuskanneet. Hävetti aina pummia kyytiä. Häpeän yhä avun pyytämistä ja pidän itseäni täysin arvottomana.
Kai syytit tästä yksin isääsi?
Sinä jankkaat ansiokkaasti, mutta luetun ymmärtämistä voisit vielä harjoitella. Tuskin opit, mutta aina kannattaa yrittää, sehän on jankkauksesikin sisältö.
Autan sinua nyt hieman, kun tarkoitetaan isää sanotaan että ISÄ, ja kun puhutaan kahdesta vanhemmasta puhutaan monikossa, kuten kokemuksistaan kertonut tekikin.
Vaikeaa tämä on kaltaisillesi heikkolahjaiselle, mutta harjoittele rohkeasti.A-loit-ta-ja y-rit-tää täs-sä nyt lait-taa per-heen kaik-ki on-gel-mat yk-sin i-sän vas-tuul-le. Tä-mä ei o-le ke-nen-kään hen-k-ilö-koh-tai-nen päi-vä-kir-ja vaan mie-li-pidet-tä pei-la-taan a-loi-tusta sil-mäl-lä pi-tä-en.
Ei-kä y-rit-tä-nyt. Si-nul-la tai-si ka-lik-ka ka-lah-taa kun näin tul-kit-set. O-let-ko ap:n mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies kyselee kokoa ja merkkiä, niin voisiko sille vain todeta että "en tiedä enempää kuin sinäkään, mutta saat varmasti selvitettyä lapsen kanssa" . Aina kun kyselee, vastaa vain etten minäkään tiedä.
Se on jo toinen juttu, jos ei vaivaudu edes yrittämään. Tilanne on harmillinen ja olen pahoillani kun en voi olla avuksi. En silti sanoisi, että sinä olisit tehnyt jotain väärää, kun lapsesta lopulta huolehdit. Hyvä että edes toinen huolehtii, noin niikuin lapsen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuus antaa pohjaa elämään ja jos ap olisi laittanut lapsensa kouluun ilman luistimia, kun mies ei niitä hankkinut, niin mitä lapsi olisi siitä oppinut? Hän olisi ollut pelinappula vanhempien riidassa. Hyvä että äiti lopulta huolehti. Käsittämätöntä miten täällä vaimoa syytetään, kun mies on saamaton. Joku myös veti vaimon äidin tähän soppaan. Onko sen aina oltava jonkun naisen vika kun mies ei ota vastuuta? Vastuun täytyy kantaa joko joku nainen tai lapsi, muttei missään nimessä miehen?
Käsittämätöntä tässä on se, että ap on omilla valinnoillaan, arvioilla ja päätöksillään ottanut sen promoottorin roolin itsellen ja nyt kaikki ei muutukaan sormia napsauttamilla tilanteesta voidaankin syyttää yksin miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin 7/8 vuotiaana kans niitä lapsia, jotka joutuivat itse itsensä hoitamaan harrastuksiinsa. Ja kyllä aina ajoissa olin jalisharkoissa ja varusteetkin oli päällä. Peleihin jouduin aina itse kysymään kavereiden vanhemmilta kyytiä, kun omat eivät kuskanneet.
Kahden vuoden jälkeen,kun kaikkien muiden vanhemmat hoitivat omansa ja siinä sivussa minutkin, eikä omia kiinnostanut tippaakaan auttaa. Tunsin lopulta itseni todella arvottomaksi ja lopetin harrastuksen. En kestänyt olla se ainoa, jonka vanhemmat eivät kuskanneet. Hävetti aina pummia kyytiä. Häpeän yhä avun pyytämistä ja pidän itseäni täysin arvottomana.
Kai syytit tästä yksin isääsi?
Sinä jankkaat ansiokkaasti, mutta luetun ymmärtämistä voisit vielä harjoitella. Tuskin opit, mutta aina kannattaa yrittää, sehän on jankkauksesikin sisältö.
Autan sinua nyt hieman, kun tarkoitetaan isää sanotaan että ISÄ, ja kun puhutaan kahdesta vanhemmasta puhutaan monikossa, kuten kokemuksistaan kertonut tekikin.
Vaikeaa tämä on kaltaisillesi heikkolahjaiselle, mutta harjoittele rohkeasti.Yhden kysymyksen esittäminen jankkaamista? :D
"Yhden kysymyksen" :D
Ihan kuin kaikille ei olisi selvää, että miesviharuikuttaja se siellä taas jank-jank-jankuttaa.
Vietätkö sinä nyt vähän turhaa aikaa palstalla? :D
Tämä on kyllä mielenkiintoinen aihe. Suuri osa ihmisistä vaikuttaa olevan niin naiiveja, ettei tiedosta maailmassa olevan laiskoja ihmisiä. Jos joku ei tee omaa osuuttaan hommista, syyn on pakko olla se, että joku on kiusannut heitä kunnes itsetunto on mennyt? Koska eihän ole millään mahdollista, että jotakuta ei vaan kiinnosta, ei jaksa, ei ymmärrä.... Ei ole olemassa uusavuttomuutta, tyhmyyttä, ilkeyttä. On vain kotona kiusattuja pikku uhreja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka kerta kun joku mies kirjoittaa tänne viestin; "hain Thaimaasta ihanan vaimon, joka passaa minua niinkuin vaimon kuuluu", se saa tuhat alapeukkua. Onpa itsekäs mies! Mutta jos joku nainen sanoo, että miehensä välttelee kotitöitä, se on selkeästi vaimon oma vika. Eihän kukaan mies nyt olisi niin itsekäs, ellei vaimo olisi häntä itse siihen kouluttanut olemalla ilkeä ja arvostelemalla kaikkea miehen tekemää. Pieni ristiriita tässä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemmepa me miehet vastuuttomia. Moneskohan esimerkki tämä onkaan. Tullee sylttytehtaalta...
Nyt ei ole kyse teistä miehistä vaan itse kukin, myös aloittaja, on kertonut omasta miehestään. Kai sinulla on jotain vastaavaa tarinaa omasta vaimota? Siis vain yhdestä naisihmisestä, ei koko naissukukunnasta.
Nimenomaan on kyse miehistä monoliittina. Viitsisit hieman selat näitä avauksia, niin huomaat.
Vaimoni on liikuntakyvytön invalidi, hänestä en kerro enempää.
Se liikuntakyvyttömyys on pientä sen rinnalla, että hän on erehtynyt naimaan kaltaisesi idiootin.
Säälin vaimoasi, hän teki virheratkaisun, olisi pitänyt valita paremmin.
Sääli onkin oikein oivallinen tapa nostattaa omaa egoaan. ; )
Koskeeko tuo virheratkaisu aloittajaakin? Olisiko hänkin pitänyt valita paremmin? Vai keksitkö jonkun kaksinaismoralistisen syyn syyttää tästäkin miehiä?
Vierailija kirjoitti:
Eli oisko parempi, että menis vaan ostaan mitä sattuu? Sitten ois vääränlaiset sukset ja liian pienet monot.
Olet selvästi aikaisemmin ominut tuon tehtävän niin selkeästi ettei hän tiedä lähtökohtia. Hänhän vain tavallaan haluaa perehdytyksen uuteen tehtävään, todennäköisesti jatkossa osaa sitten toimia itsenäisemmin.
Muistaakohan tuollainen isä edes lapsensa etunimeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemmepa me miehet vastuuttomia. Moneskohan esimerkki tämä onkaan. Tullee sylttytehtaalta...
Nyt ei ole kyse teistä miehistä vaan itse kukin, myös aloittaja, on kertonut omasta miehestään. Kai sinulla on jotain vastaavaa tarinaa omasta vaimota? Siis vain yhdestä naisihmisestä, ei koko naissukukunnasta.
Nimenomaan on kyse miehistä monoliittina. Viitsisit hieman selat näitä avauksia, niin huomaat.
Vaimoni on liikuntakyvytön invalidi, hänestä en kerro enempää.
Se liikuntakyvyttömyys on pientä sen rinnalla, että hän on erehtynyt naimaan kaltaisesi idiootin.
Säälin vaimoasi, hän teki virheratkaisun, olisi pitänyt valita paremmin.Sääli onkin oikein oivallinen tapa nostattaa omaa egoaan. ; )
Koskeeko tuo virheratkaisu aloittajaakin? Olisiko hänkin pitänyt valita paremmin? Vai keksitkö jonkun kaksinaismoralistisen syyn syyttää tästäkin miehiä?
En tiedä muiden puolisovalinnoista, sinusta tiedän tekstiesi perusteella, ja kyllä, edelleen säälin vaimoasi, hän teki elämänsä virheen naimalla idiootin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin 7/8 vuotiaana kans niitä lapsia, jotka joutuivat itse itsensä hoitamaan harrastuksiinsa. Ja kyllä aina ajoissa olin jalisharkoissa ja varusteetkin oli päällä. Peleihin jouduin aina itse kysymään kavereiden vanhemmilta kyytiä, kun omat eivät kuskanneet.
Kahden vuoden jälkeen,kun kaikkien muiden vanhemmat hoitivat omansa ja siinä sivussa minutkin, eikä omia kiinnostanut tippaakaan auttaa. Tunsin lopulta itseni todella arvottomaksi ja lopetin harrastuksen. En kestänyt olla se ainoa, jonka vanhemmat eivät kuskanneet. Hävetti aina pummia kyytiä. Häpeän yhä avun pyytämistä ja pidän itseäni täysin arvottomana.
Kai syytit tästä yksin isääsi?
Sinä jankkaat ansiokkaasti, mutta luetun ymmärtämistä voisit vielä harjoitella. Tuskin opit, mutta aina kannattaa yrittää, sehän on jankkauksesikin sisältö.
Autan sinua nyt hieman, kun tarkoitetaan isää sanotaan että ISÄ, ja kun puhutaan kahdesta vanhemmasta puhutaan monikossa, kuten kokemuksistaan kertonut tekikin.
Vaikeaa tämä on kaltaisillesi heikkolahjaiselle, mutta harjoittele rohkeasti.Yhden kysymyksen esittäminen jankkaamista? :D
"Yhden kysymyksen" :D
Ihan kuin kaikille ei olisi selvää, että miesviharuikuttaja se siellä taas jank-jank-jankuttaa.
Aika tympeää käytöstä osoittaa sormella, kuinka sinä olet se tunnettu palstahahmo ja tämän varjolla mennä ohi aiheen henkilökohtaisuuksiin. Vaikeaahan se toki on kaltaisillesi heikkolahjaiselle olla hiljaa, jos ei aihessa pysty pysymään. En kehoita sinua harjoittelemaan vaan keksimään kokonaan uuden harrastuksen, että meillä muilla olisi helpompaa pitää keskustelu asiallisena.
Mitä urheiluvarusteita ostetaan tammikuun toinen päivä loskakeleillä?
Aika ihanteellinen tilanne, että muka kaikki muut kuskaa ja osallistuu...yli kaksikymmentä vuotta ollut mukana harrastetoiminnassa ja noin ihanteelista tilanetta ei ole koskaan tullut vastaan. Kokoajan vanhempia osallistuu vähemmän ja vähemmän.