Lue keskustelun säännöt.
Ehdotin miehelle, että ottaisi vastuun lasten harrastetavaroista
02.01.2018 |
ja niiden hankinnasta. Siis luistimet, jalkapllovarusteet, sukset jne. Mies oli heti, että joo, totta kai! Kerro vaan mitä ostaa ja minkäkokoista ja koska tarvitaan niin kyllä hän hoitaa. Just...
Mulla kilahti: yritän tässä kovasti päästä eroon projektipäällikön roolista (minkä mies kyllä tietää, juuri siitä keskustelimme), mutta ilmeisesti puolison aivokapasiteetti ei todellakaan ymmärrä mitä vastuulla tarkoitetaan. Onko muilla tällaista?
Kommentit (222)
Jokaisen parisuhdetta tai lapsia harkitsevan miehen pitäisi lukea viikko mammapalstaa, niin johan ne paritumishaaveet loppuisivat kuin seinään. Ja ehkä näin on jo tapahtunutkin, koska syntyvyys on nälkävuosien tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä tästä aloituksesta tulee mieleen muutama mies myös työelämästä. Kun delegoin heille jonkin kokonaisuuden, sanotaanko vaikka seminaarin järjestämisen, niin heti seuraavaksi saan kauhean kyselytulvan: milloin se pitäisi järjestää (kysy vaikka tärkeimmiltä osallistujilta), missä se kannattaisi järjestää (kysy vaikka tarjouspyyntöjä), ketä sinne pitäisi kutsua, tilataanko suolainen ja makea jne. Ja yhtä kauan ollaan näissä hommissa oltu, huoh. Tarkoituksena on vain päästä mahdollisimman helpolla, ei siitä etteivät osaisi. Toiveena jopa se että päätänkin tehdä kaiken itse, kun se on itse asiassa ehkä helpompaa niin. Manipulointia parhaimmillaan.
Tässä se tuli taas naisten ajatusmaailma. Miesten tulisi osata lukea ajatuksia :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä tästä aloituksesta tulee mieleen muutama mies myös työelämästä. Kun delegoin heille jonkin kokonaisuuden, sanotaanko vaikka seminaarin järjestämisen, niin heti seuraavaksi saan kauhean kyselytulvan: milloin se pitäisi järjestää (kysy vaikka tärkeimmiltä osallistujilta), missä se kannattaisi järjestää (kysy vaikka tarjouspyyntöjä), ketä sinne pitäisi kutsua, tilataanko suolainen ja makea jne. Ja yhtä kauan ollaan näissä hommissa oltu, huoh. Tarkoituksena on vain päästä mahdollisimman helpolla, ei siitä etteivät osaisi. Toiveena jopa se että päätänkin tehdä kaiken itse, kun se on itse asiassa ehkä helpompaa niin. Manipulointia parhaimmillaan.
Tässä se tuli taas naisten ajatusmaailma. Miesten tulisi osata lukea ajatuksia :D
Juu, ja auta armias jos mies varaisi väärän paikan tai tilaisi vääränlaiset tarjoilut, niin voit kuvitella mikä ulina siitäkin syntyisi.
Tosin tuo kirjoittaja voimafantasioi aina tällaisissa ketjuissa samankaltaisilla tarinoillaan, ja delegoi korkeintaan kotonaan miehelle sitä biojätepussin vientiä ja rääkyy työaamuina jalkapallon ostosta.
Just. Ja jos mies menisi ostamaan ne sukset , luistimet tai mitä tahansa, niin olisi ne kuitenkin mammojen mielestä vähintään väärän väriset, liian kalliit/halvat tai väärää merkkiä.
Tämä on niin nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä tästä aloituksesta tulee mieleen muutama mies myös työelämästä. Kun delegoin heille jonkin kokonaisuuden, sanotaanko vaikka seminaarin järjestämisen, niin heti seuraavaksi saan kauhean kyselytulvan: milloin se pitäisi järjestää (kysy vaikka tärkeimmiltä osallistujilta), missä se kannattaisi järjestää (kysy vaikka tarjouspyyntöjä), ketä sinne pitäisi kutsua, tilataanko suolainen ja makea jne. Ja yhtä kauan ollaan näissä hommissa oltu, huoh. Tarkoituksena on vain päästä mahdollisimman helpolla, ei siitä etteivät osaisi. Toiveena jopa se että päätänkin tehdä kaiken itse, kun se on itse asiassa ehkä helpompaa niin. Manipulointia parhaimmillaan.
Mikä siis on asemasi delegoida? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä tästä aloituksesta tulee mieleen muutama mies myös työelämästä. Kun delegoin heille jonkin kokonaisuuden, sanotaanko vaikka seminaarin järjestämisen, niin heti seuraavaksi saan kauhean kyselytulvan: milloin se pitäisi järjestää (kysy vaikka tärkeimmiltä osallistujilta), missä se kannattaisi järjestää (kysy vaikka tarjouspyyntöjä), ketä sinne pitäisi kutsua, tilataanko suolainen ja makea jne. Ja yhtä kauan ollaan näissä hommissa oltu, huoh. Tarkoituksena on vain päästä mahdollisimman helpolla, ei siitä etteivät osaisi. Toiveena jopa se että päätänkin tehdä kaiken itse, kun se on itse asiassa ehkä helpompaa niin. Manipulointia parhaimmillaan.
Jos tämä sinun delegointi on pelkkä käsky järjestää seminaari, ilman mitään muuta pohjustusta, niin saat kyllä ihan omaa tyymyyttä kärsiä kysymyksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä tästä aloituksesta tulee mieleen muutama mies myös työelämästä. Kun delegoin heille jonkin kokonaisuuden, sanotaanko vaikka seminaarin järjestämisen, niin heti seuraavaksi saan kauhean kyselytulvan: milloin se pitäisi järjestää (kysy vaikka tärkeimmiltä osallistujilta), missä se kannattaisi järjestää (kysy vaikka tarjouspyyntöjä), ketä sinne pitäisi kutsua, tilataanko suolainen ja makea jne. Ja yhtä kauan ollaan näissä hommissa oltu, huoh. Tarkoituksena on vain päästä mahdollisimman helpolla, ei siitä etteivät osaisi. Toiveena jopa se että päätänkin tehdä kaiken itse, kun se on itse asiassa ehkä helpompaa niin. Manipulointia parhaimmillaan.
Jos tämä sinun delegointi on pelkkä käsky järjestää seminaari, ilman mitään muuta pohjustusta, niin saat kyllä ihan omaa tyymyyttä kärsiä kysymyksistä.
Öh. Miten niin?
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä tästä aloituksesta tulee mieleen muutama mies myös työelämästä. Kun delegoin heille jonkin kokonaisuuden, sanotaanko vaikka seminaarin järjestämisen, niin heti seuraavaksi saan kauhean kyselytulvan: milloin se pitäisi järjestää (kysy vaikka tärkeimmiltä osallistujilta), missä se kannattaisi järjestää (kysy vaikka tarjouspyyntöjä), ketä sinne pitäisi kutsua, tilataanko suolainen ja makea jne. Ja yhtä kauan ollaan näissä hommissa oltu, huoh. Tarkoituksena on vain päästä mahdollisimman helpolla, ei siitä etteivät osaisi. Toiveena jopa se että päätänkin tehdä kaiken itse, kun se on itse asiassa ehkä helpompaa niin. Manipulointia parhaimmillaan.
Ja yhtä kauan ollaan näissä hommissa oltu, huoh... Ja olette samassa asemassa, etkä ole heidän esimiehensä? Et ole heidän kanssa parisuhteessa, joten et voi käyttää heihin kotitaloudelista valtaasi kuten tässä nyt ap mieheensä yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoin tietysti etten ihan tuota tarkoittanut ja muistuttelin aiemmista vuosista jolloin tästä oli jo pari kertaa sovittu (luistimien osalta kun itsekin lätkää pelaa). Esim. Viime vuonna jouduin hakee sittarista yhdet luistimet edellisenä iltana kun koulun luistelut alkoi. Koska mies ei ollut hoitanut. No tästäpä pääsimme sitten hedelmällisen keskustelun ytimeen eli riitaan, jossa mies kakkosvastauksen tavoin vetosi ettei voi tietää mitä MINÄ haluan. No ehkei tarvitsekaan tietää miten minä haluan asian hoidettavan vaan ihan hoitaa niin kuin parhaakseen näkee. Hoitamatta jättäminen ei ainakaan ole se mitä haluan.
Hoitaa miten paraakseen näkee ja hakee luistimet aamulla, eikä illalla. Tässä välissä olet useaan kertaa ehtinyt haukkua miehesi kuinka hän ei hoida asioita.
Katsos kun jotkut tekee vuorotöitä mitkä oikeuttaa omasta mielestä näiden asioiden hoitamatta jättämisen ja toisen puolison suuremman vastuun. Koska ennakointi ei kuulu toimintatapoihin.
ApMiksi luulet, että asia muuttuu sormia napsauttamalla jos olet tähän asti aina hoitanut asiat? Miksi oletat että mies pystyy yhtäkkiä organisoimaan elämänsä samalla tavalla kuin sinä vain koska sanot asiat? Etkä ilmeisesti yhtään auta asiassa vaan odotat viime hetkeen asti, jolloin pääset paikkaamaan asian. Ja taas marttyyrin sädekehä loistaa. Kyllähän siitä elämästä saa aika ikävää tuolla asenteella. Jos mies ei pysty muistamaan lapsen kengän kokoa niin olisiko se niin kamalaa kertoa se hänelle, kun sen kuitenkin tiedät? Välttäisitte riidat ja lapsi saa luistimet.
Edelleen: miten vaikea on viedä se lapsi mukaan kauppaan, niin varmasti tulee oikean kokoiset luistimet? En minäkään pysynyt koko ajan kartalla, mikä lapsen kengänkoko milläkin hetkellä oli, kun jalka tuntui kasvavan koko ajan.
Enkä minä ole osannut ostaa joka kerta oikean kokoisia luistimia vaikka lapsi on ollut mukana. Silmä on harjaantunut vasta tässä vuosien varrella.
Se mitä meillä ei ole osattu ollaan yhdessä opeteltu. Ei se voi olla vaikeaa yhdessä käydä näitä asioita läpi. Ei se mies ole yksin tilannetta tuohon pisteeseen ajannut, eikä hänen pitäisi joutua sitä yksin korjaanmaankaan.
Sitä varten on urheiluliikkeissä ja tavaratalojen urheiluosastoilla ammattitaitoiset myyjät, jotka kyllä auttavat ja neuvovat tarvittaessa. En usko, että kaikki myyjät on jo irtianottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoin tietysti etten ihan tuota tarkoittanut ja muistuttelin aiemmista vuosista jolloin tästä oli jo pari kertaa sovittu (luistimien osalta kun itsekin lätkää pelaa). Esim. Viime vuonna jouduin hakee sittarista yhdet luistimet edellisenä iltana kun koulun luistelut alkoi. Koska mies ei ollut hoitanut. No tästäpä pääsimme sitten hedelmällisen keskustelun ytimeen eli riitaan, jossa mies kakkosvastauksen tavoin vetosi ettei voi tietää mitä MINÄ haluan. No ehkei tarvitsekaan tietää miten minä haluan asian hoidettavan vaan ihan hoitaa niin kuin parhaakseen näkee. Hoitamatta jättäminen ei ainakaan ole se mitä haluan.
Hoitaa miten paraakseen näkee ja hakee luistimet aamulla, eikä illalla. Tässä välissä olet useaan kertaa ehtinyt haukkua miehesi kuinka hän ei hoida asioita.
Katsos kun jotkut tekee vuorotöitä mitkä oikeuttaa omasta mielestä näiden asioiden hoitamatta jättämisen ja toisen puolison suuremman vastuun. Koska ennakointi ei kuulu toimintatapoihin.
ApMiksi luulet, että asia muuttuu sormia napsauttamalla jos olet tähän asti aina hoitanut asiat? Miksi oletat että mies pystyy yhtäkkiä organisoimaan elämänsä samalla tavalla kuin sinä vain koska sanot asiat? Etkä ilmeisesti yhtään auta asiassa vaan odotat viime hetkeen asti, jolloin pääset paikkaamaan asian. Ja taas marttyyrin sädekehä loistaa. Kyllähän siitä elämästä saa aika ikävää tuolla asenteella. Jos mies ei pysty muistamaan lapsen kengän kokoa niin olisiko se niin kamalaa kertoa se hänelle, kun sen kuitenkin tiedät? Välttäisitte riidat ja lapsi saa luistimet.
Edelleen: miten vaikea on viedä se lapsi mukaan kauppaan, niin varmasti tulee oikean kokoiset luistimet? En minäkään pysynyt koko ajan kartalla, mikä lapsen kengänkoko milläkin hetkellä oli, kun jalka tuntui kasvavan koko ajan.
Enkä minä ole osannut ostaa joka kerta oikean kokoisia luistimia vaikka lapsi on ollut mukana. Silmä on harjaantunut vasta tässä vuosien varrella.
Se mitä meillä ei ole osattu ollaan yhdessä opeteltu. Ei se voi olla vaikeaa yhdessä käydä näitä asioita läpi. Ei se mies ole yksin tilannetta tuohon pisteeseen ajannut, eikä hänen pitäisi joutua sitä yksin korjaanmaankaan.
Sitä varten on urheiluliikkeissä ja tavaratalojen urheiluosastoilla ammattitaitoiset myyjät, jotka kyllä auttavat ja neuvovat tarvittaessa. En usko, että kaikki myyjät on jo irtianottu.
Mihin sitten tarvitaan vaihto- ja palautusoikeutta, jos myyjien avulla osataan aina ostaa tismalleen oikea koko? Myyjän kehumat lenkkarit ei muuten sitten sopinut yhtään jaloilleni vaikka ihan itse ne sovitin omiin jalkoihini. Ei se itselleen ostaminenkaan aina ole ihan helppoa saatika lapselle, joka ei osaa sanoa istuuko luistimet ekalla sovitus kerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies soitti vuoden joka ikinen tiistai, että monelta se lapsen tiistain harrastus alkoikaan...
Se kuskaus kun oli uskottu hänelle. Joka toinen kerta ajoi paikan ohi ja lapset takapenkiltä sitten hihkuivat, että käänny. Kaksi kertaa toi lapsen kotiin ja kolme kertaa unohti hakea.
Meillä on puhelimissa henkilökohtaisten kalentereiden lisäksi yhteinen, johon merkataan tämänkaltaiset asiat. Muistutuksissa on mukana matka-aika. ja tarvittaessa toinen hälytys sen verran ennakkoon, että lähtöön ehtii varautua.
Toimiiko hyvin? Meillä vastaava, mutta menot kirjaa lähes aina vain toinen...
Itse asiassa toimii. Loppujen lopuksi on sama, kuka ne menot kirjaa, kunhan ne on kirjattu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä tästä aloituksesta tulee mieleen muutama mies myös työelämästä. Kun delegoin heille jonkin kokonaisuuden, sanotaanko vaikka seminaarin järjestämisen, niin heti seuraavaksi saan kauhean kyselytulvan: milloin se pitäisi järjestää (kysy vaikka tärkeimmiltä osallistujilta), missä se kannattaisi järjestää (kysy vaikka tarjouspyyntöjä), ketä sinne pitäisi kutsua, tilataanko suolainen ja makea jne. Ja yhtä kauan ollaan näissä hommissa oltu, huoh. Tarkoituksena on vain päästä mahdollisimman helpolla, ei siitä etteivät osaisi. Toiveena jopa se että päätänkin tehdä kaiken itse, kun se on itse asiassa ehkä helpompaa niin. Manipulointia parhaimmillaan.
Jos tämä sinun delegointi on pelkkä käsky järjestää seminaari, ilman mitään muuta pohjustusta, niin saat kyllä ihan omaa tyymyyttä kärsiä kysymyksistä.
Öh. Miten niin?
Ohis
Yleensä kun pyydetään järjestämään mitä tahansa, niin on pyytäjällä ainakin suurinpiirtein tiedossa milloin, mitä ja kenelle. Kun näitä ei välitetä henkilölle jolta järjestämistä vaaditaan, voidaan odottaa kysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä tästä aloituksesta tulee mieleen muutama mies myös työelämästä. Kun delegoin heille jonkin kokonaisuuden, sanotaanko vaikka seminaarin järjestämisen, niin heti seuraavaksi saan kauhean kyselytulvan: milloin se pitäisi järjestää (kysy vaikka tärkeimmiltä osallistujilta), missä se kannattaisi järjestää (kysy vaikka tarjouspyyntöjä), ketä sinne pitäisi kutsua, tilataanko suolainen ja makea jne. Ja yhtä kauan ollaan näissä hommissa oltu, huoh. Tarkoituksena on vain päästä mahdollisimman helpolla, ei siitä etteivät osaisi. Toiveena jopa se että päätänkin tehdä kaiken itse, kun se on itse asiassa ehkä helpompaa niin. Manipulointia parhaimmillaan.
Ja yhtä kauan ollaan näissä hommissa oltu, huoh... Ja olette samassa asemassa, etkä ole heidän esimiehensä? Et ole heidän kanssa parisuhteessa, joten et voi käyttää heihin kotitaloudelista valtaasi kuten tässä nyt ap mieheensä yrittää.
Meinasin jättää tämän tähän, mutta selvitetään vähän asiaa. Eli olen projektin vastuullinen johtaja ja projekteissani työskentelee ihmisiä joiden esimies en ole. Silti minulla on oikeus ja velvollisuus järjestää työt niin että kaikki saadaan sujumaan. Jos annan jonkun kohdentaa palkkaa projektille hänen pitää tehdä töitä.
Seminaarin järjestämisen otin esimerkiksi koska se on aika yleisluonteinen tehtävä. Haluaisin että ihminen jolle delegoin asian tekee oma-aloitteisesti ensimmäisen version, jota kyllä kommentoin ja kerron oman mielipiteeni ennen lukkoonlyömistä. Tämän myös aina sanon kun tuo kysymystulva tulee heti, mutta kun on muutama tyyppi (mies), jotka siitä huolimatta joka kerran aloittaa tuolla kysymystulvalla.
Tämän voinee kääntää näihin harrastusvälineisiin niin, että uskoisin että ap olisi ihan tyytyväinen, jos mies ottaisi selvää asioista ja ehdottaisi että hankitaan väline x ajankohtana y, tai että ostetaanko koko x vai y ja sitten siitä yhdessä päätettäisiin. Ei tarvisi miehenkään pelätä että nyt meni kaikki väärin. Eikä siis niin että delegoi koko asian heti takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi jättänyt kysymättä olisit edelleen tyytymätön häneen. Ei olisi kuitenkaan osannut ostaa oikeanlaisia juuri oikeaan aikaan, jne.
Nimenomaan. Mies tietää, ettei ne koskaan tule olemaan oikeat kuitenkaan, jos itse menee hankkimaan konsultoimatta päällepäsmäriä, joka jo innolla odottaa sitä seuraavaa hetkeä jolloin saa tuntea itsensä tärkeäksi valittamalla kaikesta.
Lakkaa nyt jo. Varmasti tuollaista on paljonkin, mutta mikään ap:n viesteissä ei vaikuta siltä että tästä olisi kyse. Asiat voi hoitaa monella tapaa, tai ne voi kerta kaikkiaan jättää hoitamatta. On lapsellista marttyyriutta esittää, että ei olisi eroa sen hoitamatta jättämisen ja omalla tavalla hoitamisen välillä ja ottaa itseensä sitä, jos hoitamatta jättämisestä ei saakaan kiitosta ja mitalia.
Tässäkin vois olla ihan hyvä opettaa sille 7-vuotiaalle kantamaan vastuuta yhdessä, mukaan hankkimaan ja huoltamaan välineitä ja pitämään huolta myös itse, että on sovittuun aikaan sovitussa paikassa. Lähes kaikilla tuon ikäisillä on jo puhelimet? Mutta mikä on mammojen virallinen mielipide? "Ei 7-vuotias VOI..."
Kyllä näin on, mutta miksi juuri äidin pitäisi olla se joka soittaa 7-vuotiaan puhelimeen ja muistuttaa, että nyt lähdetään? Ja käy hänen kanssaan ostamassa suuremmat nappulakengät? Siitähän tässä oli kyse: voisiko isä kantaa vastuun? Vastuu tällaisissa asioissa on aina AIKUISELLA, vaikka 7-vuotias menisikin yksin harrastukseen bussilla ja pesisi omat varusteensa.
Miksi tosiaan äiti ottaa tämä roolin itselleen ja sitten uhriutuu? Eikö kello jo opetella jo viimeistään esikoulussa? Koululaisen pitäisi on itse tietää milloin pitää olla esim. valmiina lähtemään kouluun ja mitä seuraa jos myöhästyy. Ja luulisi lapsen jo osaavan ottaa isää kädestä kiinni ja muodostaa sanat, että lähdetään ostamaan ne napparit.
Ei todellakaan ole lapsen tehtävä lisäksi huolehtia isästään. :D Ihme alkkisperhe teillä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin 7/8 vuotiaana kans niitä lapsia, jotka joutuivat itse itsensä hoitamaan harrastuksiinsa. Ja kyllä aina ajoissa olin jalisharkoissa ja varusteetkin oli päällä. Peleihin jouduin aina itse kysymään kavereiden vanhemmilta kyytiä, kun omat eivät kuskanneet.
Kahden vuoden jälkeen,kun kaikkien muiden vanhemmat hoitivat omansa ja siinä sivussa minutkin, eikä omia kiinnostanut tippaakaan auttaa. Tunsin lopulta itseni todella arvottomaksi ja lopetin harrastuksen. En kestänyt olla se ainoa, jonka vanhemmat eivät kuskanneet. Hävetti aina pummia kyytiä. Häpeän yhä avun pyytämistä ja pidän itseäni täysin arvottomana.
Mulla oli ihan sama juttu. Olin tosin vähän vanhempi, 10-11-vuotias, mutta ei senkään ikäisenä voinut yksinään kulkea peleihin, jotka pidettiin yleensä naapurikaupungin kentillä milloin missäkin, varsinkaan kun ei ollut bussikorttia tai nettiä, mistä olisi nähnyt bussireitit. Aina piti ruinata kyytiä ja soitella ja kiitellä eikä ikinä voinut tehdä vastapalvelusta. Loppui muitakin harrastus ainakin osittain tuon takia. Pahinta oli tosiaan se tunne, että ketään ei kiinnosta ja muut on vaan jotenkin tärkeämpiä ja parempia, koska niiden vanhemmat välittää. Ei silloin tajunnut, että se ei johdu itsestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoin tietysti etten ihan tuota tarkoittanut ja muistuttelin aiemmista vuosista jolloin tästä oli jo pari kertaa sovittu (luistimien osalta kun itsekin lätkää pelaa). Esim. Viime vuonna jouduin hakee sittarista yhdet luistimet edellisenä iltana kun koulun luistelut alkoi. Koska mies ei ollut hoitanut. No tästäpä pääsimme sitten hedelmällisen keskustelun ytimeen eli riitaan, jossa mies kakkosvastauksen tavoin vetosi ettei voi tietää mitä MINÄ haluan. No ehkei tarvitsekaan tietää miten minä haluan asian hoidettavan vaan ihan hoitaa niin kuin parhaakseen näkee. Hoitamatta jättäminen ei ainakaan ole se mitä haluan.
Hoitaa miten paraakseen näkee ja hakee luistimet aamulla, eikä illalla. Tässä välissä olet useaan kertaa ehtinyt haukkua miehesi kuinka hän ei hoida asioita.
Katsos kun jotkut tekee vuorotöitä mitkä oikeuttaa omasta mielestä näiden asioiden hoitamatta jättämisen ja toisen puolison suuremman vastuun. Koska ennakointi ei kuulu toimintatapoihin.
ApMiksi luulet, että asia muuttuu sormia napsauttamalla jos olet tähän asti aina hoitanut asiat? Miksi oletat että mies pystyy yhtäkkiä organisoimaan elämänsä samalla tavalla kuin sinä vain koska sanot asiat? Etkä ilmeisesti yhtään auta asiassa vaan odotat viime hetkeen asti, jolloin pääset paikkaamaan asian. Ja taas marttyyrin sädekehä loistaa. Kyllähän siitä elämästä saa aika ikävää tuolla asenteella. Jos mies ei pysty muistamaan lapsen kengän kokoa niin olisiko se niin kamalaa kertoa se hänelle, kun sen kuitenkin tiedät? Välttäisitte riidat ja lapsi saa luistimet.
Edelleen: miten vaikea on viedä se lapsi mukaan kauppaan, niin varmasti tulee oikean kokoiset luistimet? En minäkään pysynyt koko ajan kartalla, mikä lapsen kengänkoko milläkin hetkellä oli, kun jalka tuntui kasvavan koko ajan.
Enkä minä ole osannut ostaa joka kerta oikean kokoisia luistimia vaikka lapsi on ollut mukana. Silmä on harjaantunut vasta tässä vuosien varrella.
Se mitä meillä ei ole osattu ollaan yhdessä opeteltu. Ei se voi olla vaikeaa yhdessä käydä näitä asioita läpi. Ei se mies ole yksin tilannetta tuohon pisteeseen ajannut, eikä hänen pitäisi joutua sitä yksin korjaanmaankaan.
Sitä varten on urheiluliikkeissä ja tavaratalojen urheiluosastoilla ammattitaitoiset myyjät, jotka kyllä auttavat ja neuvovat tarvittaessa. En usko, että kaikki myyjät on jo irtianottu.
Mihin sitten tarvitaan vaihto- ja palautusoikeutta, jos myyjien avulla osataan aina ostaa tismalleen oikea koko? Myyjän kehumat lenkkarit ei muuten sitten sopinut yhtään jaloilleni vaikka ihan itse ne sovitin omiin jalkoihini. Ei se itselleen ostaminenkaan aina ole ihan helppoa saatika lapselle, joka ei osaa sanoa istuuko luistimet ekalla sovitus kerralla.
Summa summarun. Äiti ei voi tietää oikeaa kokoa yhtään sen paremmin kuin isäkään, joten isä voi siis ihan yhtä hyvin hoitaa urheiluvälineiden hankinnan. Jos menee ensimmäisellä kerralla pieleen, niin sitten menee vaihtamaan isompiin/pienempiin.
Me sovittiin YHDESSÄ miehen kanssa muutama vuosi sitten että hän hoitaa YHTEISET laskut YHTEISELTÄ taloustililtä. Itse olin hoitanut ne siinä vaiheessa kymmenisen vuotta. Molemmilla on siis käyttöoikeus tiliin ja netti tunnukset...
Yhteisiin laskuihin siis kuuluu asumismenot ja keskimääräinen hinta kuukauden ruoka yms ostoksin...
Arvatkaapas kuin kävi?
Vierailija kirjoitti:
Me sovittiin YHDESSÄ miehen kanssa muutama vuosi sitten että hän hoitaa YHTEISET laskut YHTEISELTÄ taloustililtä. Itse olin hoitanut ne siinä vaiheessa kymmenisen vuotta. Molemmilla on siis käyttöoikeus tiliin ja netti tunnukset...
Yhteisiin laskuihin siis kuuluu asumismenot ja keskimääräinen hinta kuukauden ruoka yms ostoksin...Arvatkaapas kuin kävi?
Itse en luota raha-asiossa, kuin itseeni joten todellakin toivon että jatkoit hoitamista edelleenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me sovittiin YHDESSÄ miehen kanssa muutama vuosi sitten että hän hoitaa YHTEISET laskut YHTEISELTÄ taloustililtä. Itse olin hoitanut ne siinä vaiheessa kymmenisen vuotta. Molemmilla on siis käyttöoikeus tiliin ja netti tunnukset...
Yhteisiin laskuihin siis kuuluu asumismenot ja keskimääräinen hinta kuukauden ruoka yms ostoksin...Arvatkaapas kuin kävi?
Itse en luota raha-asiossa, kuin itseeni joten todellakin toivon että jatkoit hoitamista edelleenkin.
Kyllä parisuhteessa pitää voida luottaa myös raha-asioissa, varsinkin jos kerta on yhteinen taloustili...
Innolla odotan, että miten tuolle jutulle kävi.
Toivottavasti hyvin....
Minusta tässä ei ulise muut kuin sinä. Keskellä päivää makaat löysänä ja mammapalstailet. Ei kyllä mies voi vähempää miehekästä olla. Hyi!