Lue keskustelun säännöt.
Ehdotin miehelle, että ottaisi vastuun lasten harrastetavaroista
02.01.2018 |
ja niiden hankinnasta. Siis luistimet, jalkapllovarusteet, sukset jne. Mies oli heti, että joo, totta kai! Kerro vaan mitä ostaa ja minkäkokoista ja koska tarvitaan niin kyllä hän hoitaa. Just...
Mulla kilahti: yritän tässä kovasti päästä eroon projektipäällikön roolista (minkä mies kyllä tietää, juuri siitä keskustelimme), mutta ilmeisesti puolison aivokapasiteetti ei todellakaan ymmärrä mitä vastuulla tarkoitetaan. Onko muilla tällaista?
Kommentit (222)
Menin yhteen miehen kanssa, joka osasi hoitaa omat asiansa ja kotinsa ihan hyvin. Vuosia myöhemmin olen yhdessä tyypin kanssa, joka ei suoriudu pienestäkään tehtävästä itse. Syy on siinä, että hän on asettanut minut ihan itse jonnekin jalustalle ja haluaa miellyttää minua niin paljon, ettei pysty enää tekemään itse päätöksiä, koska pelkää niin paljon tekevänsä väärin. En tiedä miten ongelman voisi korjata. Varmaan pitäisi kehua hänen tekojaan, jotta hän voisi luottaa siihen, että ne kyllä riittävät minulle. Se vain on vaikeaa, kun toinen niin harvoin enää tekee mitään itsenäisesti. Tuntuu myös hiukan oudolta järjestää paraati aikuiselle miehelle jostain kotiaskareesta, jonka pikkulapsikin osaa tehdä. Mitä jos tuo entisestään vahvistaa sitä mielikuvaa että häneltä ei juuri mitään odotetakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei meidän ekaluokkalainen selviä harrastuksistaan ollenkaan itse. Ei löydä tavaroita, ei muista lähteä, ei hahmota ajan kulua, ei osaa ajoittaa välipalaa tms. Vaan saattaa jäädä vaikka lumikasoihin niin, että myöhästyy (paljon).
Sen sijaan meidän kolmevuotias kohta noihin asioihin jo vähän pystyy.Ekaluokkalainen sitten taas on taitava lukija ja laskija jne. Eli sillä tavalla ei erityislapsesta ole kysymys.
Lapset ne vaan on kovin erilaisia, vaikka olenkin yrittänyt ”hoitaa homman kerralla kuntoon” jottei minun enää mitään tarvis muistutella.
No kuulostaa todella omituiselta. Noita taitoja edellytetään jo koulussakin. Ihme, ettei kukaan ole huolestunut. Meillä on hieman hajamielinen koululainen ja siihenkin on kiinnitetty jo eskarissa huomiota, että pitää tarkkailla. Ja hänkin kykenee kuitenkin huolehtimaan useat harrastuksensa. Asutteko maalla?
Vierailija kirjoitti:
Menin yhteen miehen kanssa, joka osasi hoitaa omat asiansa ja kotinsa ihan hyvin. Vuosia myöhemmin olen yhdessä tyypin kanssa, joka ei suoriudu pienestäkään tehtävästä itse. Syy on siinä, että hän on asettanut minut ihan itse jonnekin jalustalle ja haluaa miellyttää minua niin paljon, ettei pysty enää tekemään itse päätöksiä, koska pelkää niin paljon tekevänsä väärin. En tiedä miten ongelman voisi korjata. Varmaan pitäisi kehua hänen tekojaan, jotta hän voisi luottaa siihen, että ne kyllä riittävät minulle. Se vain on vaikeaa, kun toinen niin harvoin enää tekee mitään itsenäisesti. Tuntuu myös hiukan oudolta järjestää paraati aikuiselle miehelle jostain kotiaskareesta, jonka pikkulapsikin osaa tehdä. Mitä jos tuo entisestään vahvistaa sitä mielikuvaa että häneltä ei juuri mitään odotetakaan?
No ei tuollainen itsestään tapahdu. Itse olen nainen, ja exäni kanssa muutuin juuri tuollaiseksi. Hän ei suoraan syytellyt minua huonoista päätöksistä, mutta antoi kuitenkin aina hyvin vahvasti ymmärtää, että on minun syytäni kun asiat menevät pieleen jonkin päätökseni seurauksena. Siltikin, vaikka ne olisivat menneet pieleen minusta riippumattomista syistä, esim. ehdotettuani jotain tekemistä ulkona sattuikin huono sää. Sellaista hienovaraista v*ttuilua koko ajan. Ilmeisesti sinä harrastat vastaavaa, kun miehestä on tullut noin pelokas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on paras kommentti! Kertooka mulle keskiluokkainen perhe jossa 7-vuotias hoitaa harrastuksensa itse ja harrastaa ihan normaalisti :D
Nostaa kättään. Liikunta- ja musiikkikerhot on koulun tilossa, johon alakoululaiset kävelee ihan itse oikeaan aikaan ja paikkaan :D Ja yksi kulkee bussilla tai pyörällä 2 km päähän jalkapallo harkkoihin.
No meilläkin on lapsen harrastus koulun tiloissa. Sinne vaan on 13 kilsan matka.
No meidän lapsen harrastus on ihan toisessa kaupungissa ja matkaa yli 20 kilsaa, mutta silti pääsee sinne bussilla kolme neljä kertaa viikossa. Meillä kun ei vuorotyöläisillä ole mahdollista kuskata.
Meillä se bussilla kulkeminen kestää niin kauan että ei ehdi sinne harrqstukseen.
Ja meillä joutuu menemään pyörällä tai kävelleen ensin pysäkille ja vaihtamaan bussia, mutta silti lapsi on tämän kaiken valmis näkemään vaikka se vie aikaa toista tuntia.
No kyllä meilläkin lapsi on valmis näkemään vaivaa, mutta kun se harrastus alkaa tiettyyn aikaan. Yllättäen se ei noudata meidän lapsen rytmiä.😂
Sittenhän tässä on lapselle elävää oppimateriaalia siihen itsenäisyyteen ja aikuisuuten miten päästä paikalle ajoissa, kun kaikki ei mene tismalleen hänen tahtiinsa. Mutta se tuntuu olevan nykylapselle liian raskas ponnistus tehdä tai ajatella jotain itse kun kaikki ei pyörikää hänen navan ympärillä.
Tämä on kyllä idioottimaisin kommentti tällä palstalla ainakin viimeiseen puoleen vuoteen.
Tämä on kyllä yksin turhinmista kommenteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meidän ekaluokkalainen selviä harrastuksistaan ollenkaan itse. Ei löydä tavaroita, ei muista lähteä, ei hahmota ajan kulua, ei osaa ajoittaa välipalaa tms. Vaan saattaa jäädä vaikka lumikasoihin niin, että myöhästyy (paljon).
Sen sijaan meidän kolmevuotias kohta noihin asioihin jo vähän pystyy.Ekaluokkalainen sitten taas on taitava lukija ja laskija jne. Eli sillä tavalla ei erityislapsesta ole kysymys.
Lapset ne vaan on kovin erilaisia, vaikka olenkin yrittänyt ”hoitaa homman kerralla kuntoon” jottei minun enää mitään tarvis muistutella.
No kuulostaa todella omituiselta. Noita taitoja edellytetään jo koulussakin. Ihme, ettei kukaan ole huolestunut. Meillä on hieman hajamielinen koululainen ja siihenkin on kiinnitetty jo eskarissa huomiota, että pitää tarkkailla. Ja hänkin kykenee kuitenkin huolehtimaan useat harrastuksensa. Asutteko maalla?
Ihan kaupungissa asutaan, kuulostiko maalaiselta? 😃
Opetan ekaluokkalaisia ja kyllä siellä enemmistössä ovat ne höhelöt, jotka eivät ymmärrä kelloa ja saattavat unohtua kaverin kanssa ojan pohjalle leikkimään. Ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoin tietysti etten ihan tuota tarkoittanut ja muistuttelin aiemmista vuosista jolloin tästä oli jo pari kertaa sovittu (luistimien osalta kun itsekin lätkää pelaa). Esim. Viime vuonna jouduin hakee sittarista yhdet luistimet edellisenä iltana kun koulun luistelut alkoi. Koska mies ei ollut hoitanut. No tästäpä pääsimme sitten hedelmällisen keskustelun ytimeen eli riitaan, jossa mies kakkosvastauksen tavoin vetosi ettei voi tietää mitä MINÄ haluan. No ehkei tarvitsekaan tietää miten minä haluan asian hoidettavan vaan ihan hoitaa niin kuin parhaakseen näkee. Hoitamatta jättäminen ei ainakaan ole se mitä haluan.
Miksi hait ne luistimet? Olisit antanut miehen ottaa vastuun loppuun asti, eli hoitaa selittelyt koulun suuntaan ja lapselle puuttuvista luistimista. Varmasti olisi muistanut huolehtia asian seuraavan kerran, nyt ei tarvitse kun vaimo hoitaa asian kuitenkin.
Ja lapsen olisi pitänyt kärsiä siitä että vanhempi on kykenemätön hoitamaan velvollisuuksiaan? Käytetään lasta pelinappulana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on paras kommentti! Kertooka mulle keskiluokkainen perhe jossa 7-vuotias hoitaa harrastuksensa itse ja harrastaa ihan normaalisti :D
Nostaa kättään. Liikunta- ja musiikkikerhot on koulun tilossa, johon alakoululaiset kävelee ihan itse oikeaan aikaan ja paikkaan :D Ja yksi kulkee bussilla tai pyörällä 2 km päähän jalkapallo harkkoihin.
No meilläkin on lapsen harrastus koulun tiloissa. Sinne vaan on 13 kilsan matka.
No meidän lapsen harrastus on ihan toisessa kaupungissa ja matkaa yli 20 kilsaa, mutta silti pääsee sinne bussilla kolme neljä kertaa viikossa. Meillä kun ei vuorotyöläisillä ole mahdollista kuskata.
Meillä se bussilla kulkeminen kestää niin kauan että ei ehdi sinne harrqstukseen.
Ja meillä joutuu menemään pyörällä tai kävelleen ensin pysäkille ja vaihtamaan bussia, mutta silti lapsi on tämän kaiken valmis näkemään vaikka se vie aikaa toista tuntia.
No kyllä meilläkin lapsi on valmis näkemään vaivaa, mutta kun se harrastus alkaa tiettyyn aikaan. Yllättäen se ei noudata meidän lapsen rytmiä.😂
Sittenhän tässä on lapselle elävää oppimateriaalia siihen itsenäisyyteen ja aikuisuuten miten päästä paikalle ajoissa, kun kaikki ei mene tismalleen hänen tahtiinsa. Mutta se tuntuu olevan nykylapselle liian raskas ponnistus tehdä tai ajatella jotain itse kun kaikki ei pyörikää hänen navan ympärillä.
Öh. Ei se aikuinenkaan tuolla aikataululla sinne harrastukseen julkisilla sen kummemmin ehtisi, vaikka treenaisi itsenäisyyttä maailman tappiin. Miten tyhmä oikein olet? 😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Tavatoman monella aikuisella taitaa olla harjoitukset vielä pahasti kesken, kun eivät ehdi mihinkään ajoissa vaikka on oma auto käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on paras kommentti! Kertooka mulle keskiluokkainen perhe jossa 7-vuotias hoitaa harrastuksensa itse ja harrastaa ihan normaalisti :D
Nostaa kättään. Liikunta- ja musiikkikerhot on koulun tilossa, johon alakoululaiset kävelee ihan itse oikeaan aikaan ja paikkaan :D Ja yksi kulkee bussilla tai pyörällä 2 km päähän jalkapallo harkkoihin.
No meilläkin on lapsen harrastus koulun tiloissa. Sinne vaan on 13 kilsan matka.
No meidän lapsen harrastus on ihan toisessa kaupungissa ja matkaa yli 20 kilsaa, mutta silti pääsee sinne bussilla kolme neljä kertaa viikossa. Meillä kun ei vuorotyöläisillä ole mahdollista kuskata.
Meillä se bussilla kulkeminen kestää niin kauan että ei ehdi sinne harrqstukseen.
Ja meillä joutuu menemään pyörällä tai kävelleen ensin pysäkille ja vaihtamaan bussia, mutta silti lapsi on tämän kaiken valmis näkemään vaikka se vie aikaa toista tuntia.
Mutta mitä se vaivan näkeminen auttaa, jos sinne harrastukseen ei kuitenkaan ehdi??
Ei ehdi aiempaa bussiin vai mihin ei ehdi?
En minä tiedä, kun en ole tuo kirjoittaja, mutta jos toinen sanoo, ettei lapsi ehdi bussilla, niin miten se voi olla noin vaikea uskoa?? Yleensä lapset käyvät koulua, josta ei voi lähteä aikaisemmin ehtiäkseen siihen aiempaan bussiin, jolla ehtisi ajoissa harrastukseen. Oletko jotenkin vajaa vai miten tämä on sinulle täysin mahdoton kuvitella?
Itse asuin lapsena pikkukylässä, josta meni kyllä busseja (harvoin) lähimpään kaupunkiin, mutta harrastukseni ei ollut siellä kaupungissa vaan 20km päässä keskellä ei mitään. Kesällä menin kyllä usein pyörällä, mutta talvisin vanhemmat todellakin veivät minut autolla. Miksi sinulle on niin kauhea ongelma, jos jonkun lapsi tarvitsee kyydin harrastukseensa?
No, kun meillä on aina voinut neuvotella koulun ja harrasteohjaajan kanssa joko myöhästymisestä tai koulusta aiemmin lähtemisen kanssa ja tuo ei ole koskaan ollut ongelma.
Työelämässä tulee vastaan juurikin ongelmia näiden nuorten kanssa, jotka on kuskattu joka paikkaan. Ollaan myöhässä, kun äiti ei herättänyt, kuskannut, jne.
Aijaa ja sekö ei ole ongelma, että äitimanageri neuvottelee lapselleen jopa henkilökohtaisen aikataulun? 😂😂😂
Tuon yhden inttäjän täytyy olla joko älyllisesti kehitysvammainen tai provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on paras kommentti! Kertooka mulle keskiluokkainen perhe jossa 7-vuotias hoitaa harrastuksensa itse ja harrastaa ihan normaalisti :D
Nostaa kättään. Liikunta- ja musiikkikerhot on koulun tilossa, johon alakoululaiset kävelee ihan itse oikeaan aikaan ja paikkaan :D Ja yksi kulkee bussilla tai pyörällä 2 km päähän jalkapallo harkkoihin.
No meilläkin on lapsen harrastus koulun tiloissa. Sinne vaan on 13 kilsan matka.
No meidän lapsen harrastus on ihan toisessa kaupungissa ja matkaa yli 20 kilsaa, mutta silti pääsee sinne bussilla kolme neljä kertaa viikossa. Meillä kun ei vuorotyöläisillä ole mahdollista kuskata.
Meillä se bussilla kulkeminen kestää niin kauan että ei ehdi sinne harrqstukseen.
Ja meillä joutuu menemään pyörällä tai kävelleen ensin pysäkille ja vaihtamaan bussia, mutta silti lapsi on tämän kaiken valmis näkemään vaikka se vie aikaa toista tuntia.
No kyllä meilläkin lapsi on valmis näkemään vaivaa, mutta kun se harrastus alkaa tiettyyn aikaan. Yllättäen se ei noudata meidän lapsen rytmiä.😂
Sittenhän tässä on lapselle elävää oppimateriaalia siihen itsenäisyyteen ja aikuisuuten miten päästä paikalle ajoissa, kun kaikki ei mene tismalleen hänen tahtiinsa. Mutta se tuntuu olevan nykylapselle liian raskas ponnistus tehdä tai ajatella jotain itse kun kaikki ei pyörikää hänen navan ympärillä.
Öh. Ei se aikuinenkaan tuolla aikataululla sinne harrastukseen julkisilla sen kummemmin ehtisi, vaikka treenaisi itsenäisyyttä maailman tappiin. Miten tyhmä oikein olet? 😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Tavatoman monella aikuisella taitaa olla harjoitukset vielä pahasti kesken, kun eivät ehdi mihinkään ajoissa vaikka on oma auto käytössä.
Meillä kaikki on aina ajoissa. Itse en ole ikinä myöhästynyt koulusta, yliopistossa tai töistä. Toinen lapsi on myöhästynyt koulusta kerran. Silloin koko Itäväylä oli poikki kuolonkolarin takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies soitti vuoden joka ikinen tiistai, että monelta se lapsen tiistain harrastus alkoikaan...
Se kuskaus kun oli uskottu hänelle. Joka toinen kerta ajoi paikan ohi ja lapset takapenkiltä sitten hihkuivat, että käänny. Kaksi kertaa toi lapsen kotiin ja kolme kertaa unohti hakea.
Meillä pianoa harrastavalla on syksyn aikana kolme kertaa joko peruuntunut tai lyhentynyt puoleen kun mies on havahtunut vasta opettajan soittoon, että missä lapsi viipyy... 7-vuotias kun ei pysty tätä yksin hoitamaan ja tarvinnut kuskia.
Ap
7 vuotias kuintekin pystyy yksin liikkumaan vapaa-ajallaan kavereille?
Niin. Kai tajuat että jokin harrastus voi olla jossain kauempana? Meillä ei ees 15-vuotias pääse harrastukseensa ilman kyytiä.
Mutta vastaavan matkan kulkee ostarille, leffaan, jne ihan itse.
En minä ainakaan teini-ikäisenä enne mopoa kulkenut leffaankaan itse, sinne kun oli myös se 10 km matka, kuin harrastuksiinkin.
Minä taisin olla siinä 10v kun naapurin lasten kanssa kuljettiin linja-autolla maalta kaupunkiin harrastuksiin, elokuviin, kauppakeskuksiin. Mopoa ei koskaan ollut ja aika tympeetä olisi ollut, jos oltaisiin odotettu että vanhemmat kuskaa.
Meidän kylältä linja-autolla pääsi arkiaamulla kouluun ja iltapäivällä pois. Eipä siinä olisi leffaan tai harrastuksiin ehtinyt, tai ainakaan niistä pois. Meillä vanhemmat tosin oli aktiivisia osallistumaan lastensa harrastuksiin muutenkin, äiti veti kerhoa ja isä peluutti alakoululla sählyä lapsille. Säästyivät varmaan kuskaukselta niinä iltoina :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin yhteen miehen kanssa, joka osasi hoitaa omat asiansa ja kotinsa ihan hyvin. Vuosia myöhemmin olen yhdessä tyypin kanssa, joka ei suoriudu pienestäkään tehtävästä itse. Syy on siinä, että hän on asettanut minut ihan itse jonnekin jalustalle ja haluaa miellyttää minua niin paljon, ettei pysty enää tekemään itse päätöksiä, koska pelkää niin paljon tekevänsä väärin. En tiedä miten ongelman voisi korjata. Varmaan pitäisi kehua hänen tekojaan, jotta hän voisi luottaa siihen, että ne kyllä riittävät minulle. Se vain on vaikeaa, kun toinen niin harvoin enää tekee mitään itsenäisesti. Tuntuu myös hiukan oudolta järjestää paraati aikuiselle miehelle jostain kotiaskareesta, jonka pikkulapsikin osaa tehdä. Mitä jos tuo entisestään vahvistaa sitä mielikuvaa että häneltä ei juuri mitään odotetakaan?
No ei tuollainen itsestään tapahdu. Itse olen nainen, ja exäni kanssa muutuin juuri tuollaiseksi. Hän ei suoraan syytellyt minua huonoista päätöksistä, mutta antoi kuitenkin aina hyvin vahvasti ymmärtää, että on minun syytäni kun asiat menevät pieleen jonkin päätökseni seurauksena. Siltikin, vaikka ne olisivat menneet pieleen minusta riippumattomista syistä, esim. ehdotettuani jotain tekemistä ulkona sattuikin huono sää. Sellaista hienovaraista v*ttuilua koko ajan. Ilmeisesti sinä harrastat vastaavaa, kun miehestä on tullut noin pelokas.
En todellakaan harrasta. Päin vastoin, ärsytän itseäni kun en koskaan vaadi muilta mitään. Jos asiat menee pieleen, sanon että ei se mitään, näitä sattuu. Olen loputtoman ymmärtäväinen lapanen. Mikä varmaan on osasyy siihen, että mies voi jättää kaiken minun harteilleni. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meidän ekaluokkalainen selviä harrastuksistaan ollenkaan itse. Ei löydä tavaroita, ei muista lähteä, ei hahmota ajan kulua, ei osaa ajoittaa välipalaa tms. Vaan saattaa jäädä vaikka lumikasoihin niin, että myöhästyy (paljon).
Sen sijaan meidän kolmevuotias kohta noihin asioihin jo vähän pystyy.Ekaluokkalainen sitten taas on taitava lukija ja laskija jne. Eli sillä tavalla ei erityislapsesta ole kysymys.
Lapset ne vaan on kovin erilaisia, vaikka olenkin yrittänyt ”hoitaa homman kerralla kuntoon” jottei minun enää mitään tarvis muistutella.
No kuulostaa todella omituiselta. Noita taitoja edellytetään jo koulussakin. Ihme, ettei kukaan ole huolestunut. Meillä on hieman hajamielinen koululainen ja siihenkin on kiinnitetty jo eskarissa huomiota, että pitää tarkkailla. Ja hänkin kykenee kuitenkin huolehtimaan useat harrastuksensa. Asutteko maalla?
Ihan kaupungissa asutaan, kuulostiko maalaiselta? 😃
Opetan ekaluokkalaisia ja kyllä siellä enemmistössä ovat ne höhelöt, jotka eivät ymmärrä kelloa ja saattavat unohtua kaverin kanssa ojan pohjalle leikkimään. Ja hyvä niin.
Tosiaan harvassa taitaa olla ne ekaluokkalaiset, jotka ajan kulun hahmottaa.
Omalta kolmosluokkalaisellakin jo odotan, että tajuaa seurata kelloa. Usein tulee kotiin 10-15min myöhässä sovitusta ajasta, mutta ekaluokkalaisen "kello" heittää helposti tunnillakin ja aika usein joudun perään kyselemään. Eikä kyllä ole luonteissa tämä ero, koska tuo vanhempi on se perheen hajamielinen professori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on paras kommentti! Kertooka mulle keskiluokkainen perhe jossa 7-vuotias hoitaa harrastuksensa itse ja harrastaa ihan normaalisti :D
Nostaa kättään. Liikunta- ja musiikkikerhot on koulun tilossa, johon alakoululaiset kävelee ihan itse oikeaan aikaan ja paikkaan :D Ja yksi kulkee bussilla tai pyörällä 2 km päähän jalkapallo harkkoihin.
No meilläkin on lapsen harrastus koulun tiloissa. Sinne vaan on 13 kilsan matka.
No meidän lapsen harrastus on ihan toisessa kaupungissa ja matkaa yli 20 kilsaa, mutta silti pääsee sinne bussilla kolme neljä kertaa viikossa. Meillä kun ei vuorotyöläisillä ole mahdollista kuskata.
Meillä se bussilla kulkeminen kestää niin kauan että ei ehdi sinne harrqstukseen.
Ja meillä joutuu menemään pyörällä tai kävelleen ensin pysäkille ja vaihtamaan bussia, mutta silti lapsi on tämän kaiken valmis näkemään vaikka se vie aikaa toista tuntia.
No kyllä meilläkin lapsi on valmis näkemään vaivaa, mutta kun se harrastus alkaa tiettyyn aikaan. Yllättäen se ei noudata meidän lapsen rytmiä.😂
Sittenhän tässä on lapselle elävää oppimateriaalia siihen itsenäisyyteen ja aikuisuuten miten päästä paikalle ajoissa, kun kaikki ei mene tismalleen hänen tahtiinsa. Mutta se tuntuu olevan nykylapselle liian raskas ponnistus tehdä tai ajatella jotain itse kun kaikki ei pyörikää hänen navan ympärillä.
Öh. Ei se aikuinenkaan tuolla aikataululla sinne harrastukseen julkisilla sen kummemmin ehtisi, vaikka treenaisi itsenäisyyttä maailman tappiin. Miten tyhmä oikein olet? 😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Millä aikataululla? Eihän tässä ole yhtään esimerkkiä milloin koulu loppuu, milloin harrastuksessa pitää olla, mikä on kuljettu matka, linja-auton aikataulu, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meidän ekaluokkalainen selviä harrastuksistaan ollenkaan itse. Ei löydä tavaroita, ei muista lähteä, ei hahmota ajan kulua, ei osaa ajoittaa välipalaa tms. Vaan saattaa jäädä vaikka lumikasoihin niin, että myöhästyy (paljon).
Sen sijaan meidän kolmevuotias kohta noihin asioihin jo vähän pystyy.Ekaluokkalainen sitten taas on taitava lukija ja laskija jne. Eli sillä tavalla ei erityislapsesta ole kysymys.
Lapset ne vaan on kovin erilaisia, vaikka olenkin yrittänyt ”hoitaa homman kerralla kuntoon” jottei minun enää mitään tarvis muistutella.
No kuulostaa todella omituiselta. Noita taitoja edellytetään jo koulussakin. Ihme, ettei kukaan ole huolestunut. Meillä on hieman hajamielinen koululainen ja siihenkin on kiinnitetty jo eskarissa huomiota, että pitää tarkkailla. Ja hänkin kykenee kuitenkin huolehtimaan useat harrastuksensa. Asutteko maalla?
Ihan kaupungissa asutaan, kuulostiko maalaiselta? 😃
Opetan ekaluokkalaisia ja kyllä siellä enemmistössä ovat ne höhelöt, jotka eivät ymmärrä kelloa ja saattavat unohtua kaverin kanssa ojan pohjalle leikkimään. Ja hyvä niin.
Siksi kysyin, kun mielestäni on erikoista ja huolestuttavaa, jos eri puolilla Suomea on täysin erilaiset kriteerit sille, milloin lapsen kehityksestä ja hyvinvoinnista on syytä huolestua. Jossainpäin Suomea siis minunkin lapseen suhtauduttaisiin täysin eri tavalla.
Satunnaiset unohduksen taatusti kuuluvat ekaluokkalaisten arkeen, mutta hirveän vaikea kuitenkin uskoa, että 7-vuotias ei kykenisi muistamaan viikottain toistuvia rutiineja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meidän ekaluokkalainen selviä harrastuksistaan ollenkaan itse. Ei löydä tavaroita, ei muista lähteä, ei hahmota ajan kulua, ei osaa ajoittaa välipalaa tms. Vaan saattaa jäädä vaikka lumikasoihin niin, että myöhästyy (paljon).
Sen sijaan meidän kolmevuotias kohta noihin asioihin jo vähän pystyy.Ekaluokkalainen sitten taas on taitava lukija ja laskija jne. Eli sillä tavalla ei erityislapsesta ole kysymys.
Lapset ne vaan on kovin erilaisia, vaikka olenkin yrittänyt ”hoitaa homman kerralla kuntoon” jottei minun enää mitään tarvis muistutella.
No kuulostaa todella omituiselta. Noita taitoja edellytetään jo koulussakin. Ihme, ettei kukaan ole huolestunut. Meillä on hieman hajamielinen koululainen ja siihenkin on kiinnitetty jo eskarissa huomiota, että pitää tarkkailla. Ja hänkin kykenee kuitenkin huolehtimaan useat harrastuksensa. Asutteko maalla?
Ihan kaupungissa asutaan, kuulostiko maalaiselta? 😃
Opetan ekaluokkalaisia ja kyllä siellä enemmistössä ovat ne höhelöt, jotka eivät ymmärrä kelloa ja saattavat unohtua kaverin kanssa ojan pohjalle leikkimään. Ja hyvä niin.Tosiaan harvassa taitaa olla ne ekaluokkalaiset, jotka ajan kulun hahmottaa.
Omalta kolmosluokkalaisellakin jo odotan, että tajuaa seurata kelloa. Usein tulee kotiin 10-15min myöhässä sovitusta ajasta, mutta ekaluokkalaisen "kello" heittää helposti tunnillakin ja aika usein joudun perään kyselemään. Eikä kyllä ole luonteissa tämä ero, koska tuo vanhempi on se perheen hajamielinen professori.
Eskarilaiset lapseni kaverit tietävät kaikki omat harrastusaikataulunsa. Jokainen. Ja osaavat katsoa ajan myös kellosta. Ja siinä on monen luonteista porukkaa yhdessä ryhmässä.
Vierailija kirjoitti:
Olemmepa me miehet vastuuttomia. Moneskohan esimerkki tämä onkaan. Tullee sylttytehtaalta...
Nyt ei ole kyse teistä miehistä vaan itse kukin, myös aloittaja, on kertonut omasta miehestään. Kai sinulla on jotain vastaavaa tarinaa omasta vaimota? Siis vain yhdestä naisihmisestä, ei koko naissukukunnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meidän ekaluokkalainen selviä harrastuksistaan ollenkaan itse. Ei löydä tavaroita, ei muista lähteä, ei hahmota ajan kulua, ei osaa ajoittaa välipalaa tms. Vaan saattaa jäädä vaikka lumikasoihin niin, että myöhästyy (paljon).
Sen sijaan meidän kolmevuotias kohta noihin asioihin jo vähän pystyy.Ekaluokkalainen sitten taas on taitava lukija ja laskija jne. Eli sillä tavalla ei erityislapsesta ole kysymys.
Lapset ne vaan on kovin erilaisia, vaikka olenkin yrittänyt ”hoitaa homman kerralla kuntoon” jottei minun enää mitään tarvis muistutella.
No kuulostaa todella omituiselta. Noita taitoja edellytetään jo koulussakin. Ihme, ettei kukaan ole huolestunut. Meillä on hieman hajamielinen koululainen ja siihenkin on kiinnitetty jo eskarissa huomiota, että pitää tarkkailla. Ja hänkin kykenee kuitenkin huolehtimaan useat harrastuksensa. Asutteko maalla?
Ihan kaupungissa asutaan, kuulostiko maalaiselta? 😃
Opetan ekaluokkalaisia ja kyllä siellä enemmistössä ovat ne höhelöt, jotka eivät ymmärrä kelloa ja saattavat unohtua kaverin kanssa ojan pohjalle leikkimään. Ja hyvä niin.Tosiaan harvassa taitaa olla ne ekaluokkalaiset, jotka ajan kulun hahmottaa.
Omalta kolmosluokkalaisellakin jo odotan, että tajuaa seurata kelloa. Usein tulee kotiin 10-15min myöhässä sovitusta ajasta, mutta ekaluokkalaisen "kello" heittää helposti tunnillakin ja aika usein joudun perään kyselemään. Eikä kyllä ole luonteissa tämä ero, koska tuo vanhempi on se perheen hajamielinen professori.
Eskarilaiset lapseni kaverit tietävät kaikki omat harrastusaikataulunsa. Jokainen. Ja osaavat katsoa ajan myös kellosta. Ja siinä on monen luonteista porukkaa yhdessä ryhmässä.
Pisteet siis sulle! 😄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meidän ekaluokkalainen selviä harrastuksistaan ollenkaan itse. Ei löydä tavaroita, ei muista lähteä, ei hahmota ajan kulua, ei osaa ajoittaa välipalaa tms. Vaan saattaa jäädä vaikka lumikasoihin niin, että myöhästyy (paljon).
Sen sijaan meidän kolmevuotias kohta noihin asioihin jo vähän pystyy.Ekaluokkalainen sitten taas on taitava lukija ja laskija jne. Eli sillä tavalla ei erityislapsesta ole kysymys.
Lapset ne vaan on kovin erilaisia, vaikka olenkin yrittänyt ”hoitaa homman kerralla kuntoon” jottei minun enää mitään tarvis muistutella.
No kuulostaa todella omituiselta. Noita taitoja edellytetään jo koulussakin. Ihme, ettei kukaan ole huolestunut. Meillä on hieman hajamielinen koululainen ja siihenkin on kiinnitetty jo eskarissa huomiota, että pitää tarkkailla. Ja hänkin kykenee kuitenkin huolehtimaan useat harrastuksensa. Asutteko maalla?
Ihan kaupungissa asutaan, kuulostiko maalaiselta? 😃
Opetan ekaluokkalaisia ja kyllä siellä enemmistössä ovat ne höhelöt, jotka eivät ymmärrä kelloa ja saattavat unohtua kaverin kanssa ojan pohjalle leikkimään. Ja hyvä niin.Tosiaan harvassa taitaa olla ne ekaluokkalaiset, jotka ajan kulun hahmottaa.
Omalta kolmosluokkalaisellakin jo odotan, että tajuaa seurata kelloa. Usein tulee kotiin 10-15min myöhässä sovitusta ajasta, mutta ekaluokkalaisen "kello" heittää helposti tunnillakin ja aika usein joudun perään kyselemään. Eikä kyllä ole luonteissa tämä ero, koska tuo vanhempi on se perheen hajamielinen professori.
Temperamenttiä voidaankin käyttää pirun huonona tekosyynä läpi elämän, kun ei osata sellaista perusasiaa noudattaa kuin aikataulut. Miten ne lapset muuten koskaa oppikaan, jos heiltä ei sitä vaadita? Miten esim. sinä olet puuttunut noihin myöhästyleihin? Soitat perään ja muistuttelet? Eli lapsi ei joudu mitenkään ponnistelemaa oppimisen eteen.
No, kun meillä on aina voinut neuvotella koulun ja harrasteohjaajan kanssa joko myöhästymisestä tai koulusta aiemmin lähtemisen kanssa ja tuo ei ole koskaan ollut ongelma.
Työelämässä tulee vastaan juurikin ongelmia näiden nuorten kanssa, jotka on kuskattu joka paikkaan. Ollaan myöhässä, kun äiti ei herättänyt, kuskannut, jne.