Olenko ihan myötätunnoton, jos.. pettämisestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voivottelu ja yhdessä haukkuminen on parasta mitä sille petetylle voi tässä tilanteessa sanoa?

Miten sinä sen noin voit kääntää? Auttaako sitten se, että sanoo, että ei se varmaan pahuuttaan sua pettänyt. 

Sitä tässä just kysyn, että mikä auttaa.

Auttaako se, että haukkuu sitä pettäjää?

Ei, mutta sehän on eri asia kuin, että pettäjä ei pettäessään tietäisi loukkaavansa puolisoaan. Se varmaan kyllä on petetyksi tulleesta keljua, jos ystävät tai sukulaiset alkavat puolustelemalla puolustella pettäjää tai tarjoilla syitä tapahtuneeseen, etenkin jos eivät sitä edes tiedä. Ei tarvi haukkua, muttei myöskään puolustella. Kai sitä fiksu ihminen osaa  olla tukena tekemättä kumpaakaan?

Olen serannut lähipiirin suhtautumista asiaan, niin kyllä se sitä pettäjän haukkumista lähinnä on ollut. en ymmärrä, miten se voisi auttaa petettyä. Sen sijaan asian analysoiminen ja ymmärtäminen, miksi näin on käynyt, voisi mielestäni tuoda apua tilanteeseen. Vai oonko ihan väärässä?

Voisitko antaa tästä jonkun esimerkin? Ihan vaikka joku keksitty esimerkki siitä, miten pettämistä voisi analysoida ja ymmärtää, ja miten se sitten auttaisi petettyä. En saa oikein ajatuksestasi kiinni.

Vierailija kirjoitti:

No mietipä omale kohale. Kumpi _lohduttaisi_ enemmän?

Myötätunto ja kuunteleminen ovat myös puolustelemisen ja haukkumisen vaihtoehtoja.

Sitäpä tässä mietinkin.

Omalle kohdalle on kaksi kertaa sattunut pettämistilanne. Siis että minä oon ollu se petetty. Eka oli pitkässä suhteessa, meillä oli talonostoa ja puolisolla työstressiä. Minua helpotti ymmärtää, että kumppanini oli pettämisellä hakenut hetkellistä helpotusta pahaan oloonsa. 

Toisen kerran petetyksi tulin uudessa suhteessa, jossa vanha suhde ei ollutkaan vielä päättynyt, vaikka mulle niin uskoteltiin. Olin toki järkyttynyt, mutta tajusin, että tunteita voi olla vielä sinne vanhankin suuntaan, ei rakkaus ja läheisyys pitkässä suhteessa noin vain katkea.

Nämä oivallukset tein asian pohdinnan myötä, en toisen haukkumisen. Mun mielestä, jos ei kykene myötätuntoon myös toisen eitoivottujen tekojen suhteen, ei siinä suhteessa ole alunperinkään mitään rakkautta ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voivottelu ja yhdessä haukkuminen on parasta mitä sille petetylle voi tässä tilanteessa sanoa?

Miten sinä sen noin voit kääntää? Auttaako sitten se, että sanoo, että ei se varmaan pahuuttaan sua pettänyt. 

Sitä tässä just kysyn, että mikä auttaa.

Auttaako se, että haukkuu sitä pettäjää?

Ei, mutta sehän on eri asia kuin, että pettäjä ei pettäessään tietäisi loukkaavansa puolisoaan. Se varmaan kyllä on petetyksi tulleesta keljua, jos ystävät tai sukulaiset alkavat puolustelemalla puolustella pettäjää tai tarjoilla syitä tapahtuneeseen, etenkin jos eivät sitä edes tiedä. Ei tarvi haukkua, muttei myöskään puolustella. Kai sitä fiksu ihminen osaa  olla tukena tekemättä kumpaakaan?

Olen serannut lähipiirin suhtautumista asiaan, niin kyllä se sitä pettäjän haukkumista lähinnä on ollut. en ymmärrä, miten se voisi auttaa petettyä. Sen sijaan asian analysoiminen ja ymmärtäminen, miksi näin on käynyt, voisi mielestäni tuoda apua tilanteeseen. Vai oonko ihan väärässä?

Akuutissa tilanteessa, jossa petetty on tosi satutettu ei kyllä tosiaan auta mikään järkeistäminen ja analysoiminen vaan myötätunto. Tuollainen "no oli sillä varmaan siihen joku syy" -puhe on kaikkea muuta kuin myötätuntoista. Jos tarkoitus on pysyä sen pettäjän kanssa yhdessä, niin sitten kyllä pitäisi pystyä puhumaan syistä, mutta mielestäni kylläkin sen kumppanin kanssa eikä sukulaisten tai kavereiden! Samaten ehkä jos tulee ero niin jossakin vaiheessa on hyvä miettiä, että olikohan siinä suhteessa ja omassa toiminnassani jotakin mikä vaikutti tähän. Aina ei kuitenkaan ole, toinen saattaa esim olla seksiaddikti jolle ei riitä mikään tai muuten vaan kusipää tai välinpitämätön eikä petetyn kannata siitä itseään syyllistää. Joskus taas voi olla niin, että suhde on etääntynyt, ei ole ollut läheisyyttä tai seksiä, on ollut nalkuttamista ja huonoa ilmapiiriä ym... Nämä ovat voineet vaikuttaa pettämiseen, mutta ei nekään siitä teosta oikeutettua tee. Jos suhde on huono niin sitten erotaan tai yritetään parantaa suhdetta eikä lähdetä paneskelemaan muita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voivottelu ja yhdessä haukkuminen on parasta mitä sille petetylle voi tässä tilanteessa sanoa?

Miten sinä sen noin voit kääntää? Auttaako sitten se, että sanoo, että ei se varmaan pahuuttaan sua pettänyt. 

Sitä tässä just kysyn, että mikä auttaa.

Auttaako se, että haukkuu sitä pettäjää?

Ei, mutta sehän on eri asia kuin, että pettäjä ei pettäessään tietäisi loukkaavansa puolisoaan. Se varmaan kyllä on petetyksi tulleesta keljua, jos ystävät tai sukulaiset alkavat puolustelemalla puolustella pettäjää tai tarjoilla syitä tapahtuneeseen, etenkin jos eivät sitä edes tiedä. Ei tarvi haukkua, muttei myöskään puolustella. Kai sitä fiksu ihminen osaa  olla tukena tekemättä kumpaakaan?

Olen serannut lähipiirin suhtautumista asiaan, niin kyllä se sitä pettäjän haukkumista lähinnä on ollut. en ymmärrä, miten se voisi auttaa petettyä. Sen sijaan asian analysoiminen ja ymmärtäminen, miksi näin on käynyt, voisi mielestäni tuoda apua tilanteeseen. Vai oonko ihan väärässä?

En minä tiedä oletko väärässä, muttei se poista sitä, että petetty tuntee tuleensa loukatuksi, olipa se syy tai seuraus. Se, että hänelle sitten tarjoilee näitä "kannattais kattoo peiliin"-tyyppisiä analyysejä ei välttämättä ole parasta ystävyyttä. 

Ei mitään "kannattais katsoa peiliin", vaan yritystä nähdä kokonaistilanne omaan napaan tuijottamisen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mietipä omale kohale. Kumpi _lohduttaisi_ enemmän?

Myötätunto ja kuunteleminen ovat myös puolustelemisen ja haukkumisen vaihtoehtoja.

Sitäpä tässä mietinkin.

Omalle kohdalle on kaksi kertaa sattunut pettämistilanne. Siis että minä oon ollu se petetty. Eka oli pitkässä suhteessa, meillä oli talonostoa ja puolisolla työstressiä. Minua helpotti ymmärtää, että kumppanini oli pettämisellä hakenut hetkellistä helpotusta pahaan oloonsa. 

Toisen kerran petetyksi tulin uudessa suhteessa, jossa vanha suhde ei ollutkaan vielä päättynyt, vaikka mulle niin uskoteltiin. Olin toki järkyttynyt, mutta tajusin, että tunteita voi olla vielä sinne vanhankin suuntaan, ei rakkaus ja läheisyys pitkässä suhteessa noin vain katkea.

Nämä oivallukset tein asian pohdinnan myötä, en toisen haukkumisen. Mun mielestä, jos ei kykene myötätuntoon myös toisen eitoivottujen tekojen suhteen, ei siinä suhteessa ole alunperinkään mitään rakkautta ollut.

Mielenkiintoinen näkökulma... Jostain syystä sitä myötätuntoa, ymmärrystä ja rakkautta vaaditaan aina siltä petetyltä, eikä koskaan pettäjältä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voivottelu ja yhdessä haukkuminen on parasta mitä sille petetylle voi tässä tilanteessa sanoa?

Miten sinä sen noin voit kääntää? Auttaako sitten se, että sanoo, että ei se varmaan pahuuttaan sua pettänyt. 

Sitä tässä just kysyn, että mikä auttaa.

Auttaako se, että haukkuu sitä pettäjää?

Ei, mutta sehän on eri asia kuin, että pettäjä ei pettäessään tietäisi loukkaavansa puolisoaan. Se varmaan kyllä on petetyksi tulleesta keljua, jos ystävät tai sukulaiset alkavat puolustelemalla puolustella pettäjää tai tarjoilla syitä tapahtuneeseen, etenkin jos eivät sitä edes tiedä. Ei tarvi haukkua, muttei myöskään puolustella. Kai sitä fiksu ihminen osaa  olla tukena tekemättä kumpaakaan?

Olen serannut lähipiirin suhtautumista asiaan, niin kyllä se sitä pettäjän haukkumista lähinnä on ollut. en ymmärrä, miten se voisi auttaa petettyä. Sen sijaan asian analysoiminen ja ymmärtäminen, miksi näin on käynyt, voisi mielestäni tuoda apua tilanteeseen. Vai oonko ihan väärässä?

En minä tiedä oletko väärässä, muttei se poista sitä, että petetty tuntee tuleensa loukatuksi, olipa se syy tai seuraus. Se, että hänelle sitten tarjoilee näitä "kannattais kattoo peiliin"-tyyppisiä analyysejä ei välttämättä ole parasta ystävyyttä. 

Ei mitään "kannattais katsoa peiliin", vaan yritystä nähdä kokonaistilanne omaan napaan tuijottamisen sijaan.

Tämä kuulostaa kyllä  melko alentuvalta. Petetty aika ymmärrettävästi katsoo siihen omaan napaansa. Ei välttämättä lohduta häntä, jos syy vieraisiin menoon on siinä, kun autolaina painaa päälle ja vieraissa lakanoissa pyörähtäminen helpotti pettäjän oloa mukavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voivottelu ja yhdessä haukkuminen on parasta mitä sille petetylle voi tässä tilanteessa sanoa?

Miten sinä sen noin voit kääntää? Auttaako sitten se, että sanoo, että ei se varmaan pahuuttaan sua pettänyt. 

Sitä tässä just kysyn, että mikä auttaa.

Auttaako se, että haukkuu sitä pettäjää?

Ei, mutta sehän on eri asia kuin, että pettäjä ei pettäessään tietäisi loukkaavansa puolisoaan. Se varmaan kyllä on petetyksi tulleesta keljua, jos ystävät tai sukulaiset alkavat puolustelemalla puolustella pettäjää tai tarjoilla syitä tapahtuneeseen, etenkin jos eivät sitä edes tiedä. Ei tarvi haukkua, muttei myöskään puolustella. Kai sitä fiksu ihminen osaa  olla tukena tekemättä kumpaakaan?

Olen serannut lähipiirin suhtautumista asiaan, niin kyllä se sitä pettäjän haukkumista lähinnä on ollut. en ymmärrä, miten se voisi auttaa petettyä. Sen sijaan asian analysoiminen ja ymmärtäminen, miksi näin on käynyt, voisi mielestäni tuoda apua tilanteeseen. Vai oonko ihan väärässä?

Voisitko antaa tästä jonkun esimerkin? Ihan vaikka joku keksitty esimerkki siitä, miten pettämistä voisi analysoida ja ymmärtää, ja miten se sitten auttaisi petettyä. En saa oikein ajatuksestasi kiinni.

Tossa pari viestiä aikaisemmin kirjoitin parikin ihan oikeaa esimerkkiä. Mua helpotti ymmärtää, ettei kukaan halunnut loukata ketään, vaan pettämiseen oli ihan muut syyt. Ei se kumppani pahuuttaan mennyt pettämään, vaan omaa ahdistustaan tai muuta kipuiluaan koetti sillä lievittää.

Mun omat loukatut tunteet johtui itsekkyydestä, että mulle on tässä tehty nyt karmea vääryys, vaikka mistään sellaisesta ei ollut kysymys.

Kun pystyin näkemään kokonaistilanteen ja ymmärtämään sen toisen tilanteen, mun oma olo helpotti.

Toisen haukkuminen, itsesäälissä kieriskely ja voivoi-myötätuntoilut sen sijaan ei tehnyt mun oloani yhtään paremmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mietipä omale kohale. Kumpi _lohduttaisi_ enemmän?

Myötätunto ja kuunteleminen ovat myös puolustelemisen ja haukkumisen vaihtoehtoja.

Sitäpä tässä mietinkin.

Omalle kohdalle on kaksi kertaa sattunut pettämistilanne. Siis että minä oon ollu se petetty. Eka oli pitkässä suhteessa, meillä oli talonostoa ja puolisolla työstressiä. Minua helpotti ymmärtää, että kumppanini oli pettämisellä hakenut hetkellistä helpotusta pahaan oloonsa. 

Toisen kerran petetyksi tulin uudessa suhteessa, jossa vanha suhde ei ollutkaan vielä päättynyt, vaikka mulle niin uskoteltiin. Olin toki järkyttynyt, mutta tajusin, että tunteita voi olla vielä sinne vanhankin suuntaan, ei rakkaus ja läheisyys pitkässä suhteessa noin vain katkea.

Nämä oivallukset tein asian pohdinnan myötä, en toisen haukkumisen. Mun mielestä, jos ei kykene myötätuntoon myös toisen eitoivottujen tekojen suhteen, ei siinä suhteessa ole alunperinkään mitään rakkautta ollut.

Mielenkiintoinen näkökulma... Jostain syystä sitä myötätuntoa, ymmärrystä ja rakkautta vaaditaan aina siltä petetyltä, eikä koskaan pettäjältä...

Ei tässä ole nyt vaadittu mitään, vaan tarkoitus on miettiä mikä oikeasti auttaa petettyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voivottelu ja yhdessä haukkuminen on parasta mitä sille petetylle voi tässä tilanteessa sanoa?

Miten sinä sen noin voit kääntää? Auttaako sitten se, että sanoo, että ei se varmaan pahuuttaan sua pettänyt. 

Sitä tässä just kysyn, että mikä auttaa.

Auttaako se, että haukkuu sitä pettäjää?

Ei, mutta sehän on eri asia kuin, että pettäjä ei pettäessään tietäisi loukkaavansa puolisoaan. Se varmaan kyllä on petetyksi tulleesta keljua, jos ystävät tai sukulaiset alkavat puolustelemalla puolustella pettäjää tai tarjoilla syitä tapahtuneeseen, etenkin jos eivät sitä edes tiedä. Ei tarvi haukkua, muttei myöskään puolustella. Kai sitä fiksu ihminen osaa  olla tukena tekemättä kumpaakaan?

Olen serannut lähipiirin suhtautumista asiaan, niin kyllä se sitä pettäjän haukkumista lähinnä on ollut. en ymmärrä, miten se voisi auttaa petettyä. Sen sijaan asian analysoiminen ja ymmärtäminen, miksi näin on käynyt, voisi mielestäni tuoda apua tilanteeseen. Vai oonko ihan väärässä?

Voisitko antaa tästä jonkun esimerkin? Ihan vaikka joku keksitty esimerkki siitä, miten pettämistä voisi analysoida ja ymmärtää, ja miten se sitten auttaisi petettyä. En saa oikein ajatuksestasi kiinni.

Tossa pari viestiä aikaisemmin kirjoitin parikin ihan oikeaa esimerkkiä. Mua helpotti ymmärtää, ettei kukaan halunnut loukata ketään, vaan pettämiseen oli ihan muut syyt. Ei se kumppani pahuuttaan mennyt pettämään, vaan omaa ahdistustaan tai muuta kipuiluaan koetti sillä lievittää.

Mun omat loukatut tunteet johtui itsekkyydestä, että mulle on tässä tehty nyt karmea vääryys, vaikka mistään sellaisesta ei ollut kysymys.

Kun pystyin näkemään kokonaistilanteen ja ymmärtämään sen toisen tilanteen, mun oma olo helpotti.

Toisen haukkuminen, itsesäälissä kieriskely ja voivoi-myötätuntoilut sen sijaan ei tehnyt mun oloani yhtään paremmaksi.

Just...

Että pettäjän pettäminen johtui hänen kärsimyksestään, ja petetyn loukkaantuminen taas oli puhdasta itsekkyyttä.

Tällaisia selityksiä antavat paatuneimmat narsistit, jos olet uskonut tämän, niin suosittelisin nopeasti terapiaan menoa. Jos sinua kohdellaan huonosti, on täysin normaalia loukkaantua. Vaikka toisen teoille olisikin joku selittävä tekijä, SILTI sinulla on oikeus tunteisiisi eikä mikään selitys oikeuta puolison pettämistä. Itsestään huolehtiminen ja kunnioittavan kohtelun vaatiminen ei ole itsekkyyttä vaan normaalia, tervettä itsetuntoa. Joka muuta väittää, syyllistyy henkiseen pahoinpitelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voivottelu ja yhdessä haukkuminen on parasta mitä sille petetylle voi tässä tilanteessa sanoa?

Miten sinä sen noin voit kääntää? Auttaako sitten se, että sanoo, että ei se varmaan pahuuttaan sua pettänyt. 

Sitä tässä just kysyn, että mikä auttaa.

Auttaako se, että haukkuu sitä pettäjää?

Ei, mutta sehän on eri asia kuin, että pettäjä ei pettäessään tietäisi loukkaavansa puolisoaan. Se varmaan kyllä on petetyksi tulleesta keljua, jos ystävät tai sukulaiset alkavat puolustelemalla puolustella pettäjää tai tarjoilla syitä tapahtuneeseen, etenkin jos eivät sitä edes tiedä. Ei tarvi haukkua, muttei myöskään puolustella. Kai sitä fiksu ihminen osaa  olla tukena tekemättä kumpaakaan?

Olen serannut lähipiirin suhtautumista asiaan, niin kyllä se sitä pettäjän haukkumista lähinnä on ollut. en ymmärrä, miten se voisi auttaa petettyä. Sen sijaan asian analysoiminen ja ymmärtäminen, miksi näin on käynyt, voisi mielestäni tuoda apua tilanteeseen. Vai oonko ihan väärässä?

Voisitko antaa tästä jonkun esimerkin? Ihan vaikka joku keksitty esimerkki siitä, miten pettämistä voisi analysoida ja ymmärtää, ja miten se sitten auttaisi petettyä. En saa oikein ajatuksestasi kiinni.

Tossa pari viestiä aikaisemmin kirjoitin parikin ihan oikeaa esimerkkiä. Mua helpotti ymmärtää, ettei kukaan halunnut loukata ketään, vaan pettämiseen oli ihan muut syyt. Ei se kumppani pahuuttaan mennyt pettämään, vaan omaa ahdistustaan tai muuta kipuiluaan koetti sillä lievittää.

Mun omat loukatut tunteet johtui itsekkyydestä, että mulle on tässä tehty nyt karmea vääryys, vaikka mistään sellaisesta ei ollut kysymys.

Kun pystyin näkemään kokonaistilanteen ja ymmärtämään sen toisen tilanteen, mun oma olo helpotti.

Toisen haukkuminen, itsesäälissä kieriskely ja voivoi-myötätuntoilut sen sijaan ei tehnyt mun oloani yhtään paremmaksi.

Just...

Että pettäjän pettäminen johtui hänen kärsimyksestään, ja petetyn loukkaantuminen taas oli puhdasta itsekkyyttä.

Tällaisia selityksiä antavat paatuneimmat narsistit, jos olet uskonut tämän, niin suosittelisin nopeasti terapiaan menoa. Jos sinua kohdellaan huonosti, on täysin normaalia loukkaantua. Vaikka toisen teoille olisikin joku selittävä tekijä, SILTI sinulla on oikeus tunteisiisi eikä mikään selitys oikeuta puolison pettämistä. Itsestään huolehtiminen ja kunnioittavan kohtelun vaatiminen ei ole itsekkyyttä vaan normaalia, tervettä itsetuntoa. Joka muuta väittää, syyllistyy henkiseen pahoinpitelyyn.

No anteeksi vaan, näin minä tämän asian koin ja siitä yli pääsin. Mulla on kai oikeus myös tällaisiin tunteisiin??

Koin nimenomaan huolehtivani itsestäni ja omista tunteistani, kun en ottanut itseeni kohdistuvana loukkauksena toisen käytöstä, joka ei edes johtunut minusta.

Että summa summarum, paras suhtautuminen petetyksi tulleen tuskiin on vain toivotella voimia?

Miten te muuut petetyksitulleet ootte päässeet siitä yli? Ootteko miten sinut asian kanssa nyt ja kauanko siihen meni?

Vierailija kirjoitti:

Että summa summarum, paras suhtautuminen petetyksi tulleen tuskiin on vain toivotella voimia?

Miten te muuut petetyksitulleet ootte päässeet siitä yli? Ootteko miten sinut asian kanssa nyt ja kauanko siihen meni?

En ole päässyt yli, koska en ole saanut puhua asioita halki, poikki ja pinoon. Pettämisen voisin antaa anteeksi, mutta vuosien valehtelua ja kertomattomuutta... en tiedä pystynkö. Ja kun toiselle se on nyt jo unohdettu asia eikä hän suostu asiasta puhumaan, eikä tajua miltä minusta tuntuu tai mitä olen käynyt läpi. Enkä tiedä, onko hän vieläkään ollut täysin rehellinen. Luultavasti ainakin kaunistellut ja vähätellyt tapahtuneita. Päällisin puolin kaikki on ennallaan, mutta sisällä kaikki on toisin. En tiedä, voinko koskaan enää luottaa häneen tai tuntea niin kuin joskus tunsin.

Kuulun siihen, ilmeisesti vähemmistöön, joiden mielestä rehellisyys, totuus ja asioiden perinpohjainen selvittäminen on tärkeämpiä kuin toisen omistaminen tai se, että kaikki näyttää ja tuntuu kivalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että summa summarum, paras suhtautuminen petetyksi tulleen tuskiin on vain toivotella voimia?

Miten te muuut petetyksitulleet ootte päässeet siitä yli? Ootteko miten sinut asian kanssa nyt ja kauanko siihen meni?

En ole päässyt yli, koska en ole saanut puhua asioita halki, poikki ja pinoon. Pettämisen voisin antaa anteeksi, mutta vuosien valehtelua ja kertomattomuutta... en tiedä pystynkö. Ja kun toiselle se on nyt jo unohdettu asia eikä hän suostu asiasta puhumaan, eikä tajua miltä minusta tuntuu tai mitä olen käynyt läpi. Enkä tiedä, onko hän vieläkään ollut täysin rehellinen. Luultavasti ainakin kaunistellut ja vähätellyt tapahtuneita. Päällisin puolin kaikki on ennallaan, mutta sisällä kaikki on toisin. En tiedä, voinko koskaan enää luottaa häneen tai tuntea niin kuin joskus tunsin.

Kuulun siihen, ilmeisesti vähemmistöön, joiden mielestä rehellisyys, totuus ja asioiden perinpohjainen selvittäminen on tärkeämpiä kuin toisen omistaminen tai se, että kaikki näyttää ja tuntuu kivalta.

Sinuako auttaisi se, että tietäisit ja ymmärtäisit, mistä siinä koko hommassa oli kysymys, mikä siihen johti ja miksi kävi niinkuin kävi?

Luottamuksen riikkoontuminen on toinen asia, mutta voisiko tuon edellä mainitun ymmärtäminen korjata sitäkin?

On eri asia etsiä syyllistä tai syitä. 

Syiden löytyminen auttaa ymmärtämään tapahtunutta ja pääsemään yli, syyllisen osoittaminen lisää vain kysymyksiä ja syytöksiä.

Tämä oli erittäin hyvä keskustelu, kiitos ap:lle sen avaamisesta. Ja siitä ettet provosoitunut, vaikka aika moni oli eri linjolla kanssasi. Ymmärsin sinua yhä paremmin mitä pitemmälle keskustelu eteni. 

Mua petettiin. Sattui ja sattuu edelleen, tapahtuneesta kohta 3 vuotta. Mies jäi kiinni pitkäaikaisesta suhteesta selkäni takana. Edelleen ollaan yhdessä, mutta oikeastaan vasta viimeisen vuoden aikana olen alkanut ymmärtämään kunnolla mitä minulle ja meille tapahtui.

Olemme käsitelleet pariterapiassa asiat, jotka miehen pettämiseen johtivat, ja tietyllä tasolla pystyn ymmärtämään miksi pettäminen alkoi. Silti koen että minua on loukattu, mikään mikä välillämme on ollut, ei ole koskaan ollutkaan aitoa rakkautta, muuta kuin minun puoleltani.

Kyllä se sattuu ja kauan. Mikään ei koskaan enää palaa ennalleen.

Jos mun ystävääni olisi petetty, haluaisin auttaa lähinnä kuuntelemalla häntä. Jos hän yltyisi haukkumaan pettäjää, niin edelleen kuuntelisin ja yrittäisin ymmärtää. Saattaisin liittyä haukkumiseen, jos tapaus olisi erityisen törkeä.

Pettäjälläkin saattaisi olla tarve avautua jollekin ja purkaa sydäntään, mutta kuuntelijaa voi olla vaikeampi löytää.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani parisuhde on päättynyt pettämiseen ja hän itkee sitä haukkuen eksäänsä.

Olenko ihan tunnekylmä, kun koetan tuoda asiaan pohtimista, että ehkä pettäjällä ei ollut ollenkaan tarkoitus loukata häntä, ehkä syyt pettämiselle ovat jossakin muualla?

Vai auttaisiko paremmin vain voivotella tilannetta ja yhtyä haukkujiin?

Tuttava? Eikö hänellä ole ystäviä, joiden kanssa käsitellä asiaa?

Jos olette vain tuttavia (tyyliin asutte samassa talossa tai olette samassa firmassa töissä), niin ymmärrän kyllä, ettet pysty kovasti eläytymään. 

Jos kyseessä olisi ystävä, lohduttaisin häntä kun tilanne on "päällä". En osallistuisi miehen haukkumiseen. Kun ystävä rauhoittuisi, voisin analyyttisemmin pohtia hänen kanssaan uskottomuuden syitä ja seurauksia. En haukkuisi miestä silloinkaan, ei olisi minun asiani. 

Kriisissä oleva ystävä määrää aina tahdin, kriisi on hänen. Olisi siis kriisi mikä tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voivottelu ja yhdessä haukkuminen on parasta mitä sille petetylle voi tässä tilanteessa sanoa?

Miten sinä sen noin voit kääntää? Auttaako sitten se, että sanoo, että ei se varmaan pahuuttaan sua pettänyt. 

Sitä tässä just kysyn, että mikä auttaa.

Auttaako se, että haukkuu sitä pettäjää?

Ei, mutta sehän on eri asia kuin, että pettäjä ei pettäessään tietäisi loukkaavansa puolisoaan. Se varmaan kyllä on petetyksi tulleesta keljua, jos ystävät tai sukulaiset alkavat puolustelemalla puolustella pettäjää tai tarjoilla syitä tapahtuneeseen, etenkin jos eivät sitä edes tiedä. Ei tarvi haukkua, muttei myöskään puolustella. Kai sitä fiksu ihminen osaa  olla tukena tekemättä kumpaakaan?

Olen serannut lähipiirin suhtautumista asiaan, niin kyllä se sitä pettäjän haukkumista lähinnä on ollut. en ymmärrä, miten se voisi auttaa petettyä. Sen sijaan asian analysoiminen ja ymmärtäminen, miksi näin on käynyt, voisi mielestäni tuoda apua tilanteeseen. Vai oonko ihan väärässä?

Voisitko antaa tästä jonkun esimerkin? Ihan vaikka joku keksitty esimerkki siitä, miten pettämistä voisi analysoida ja ymmärtää, ja miten se sitten auttaisi petettyä. En saa oikein ajatuksestasi kiinni.

Tossa pari viestiä aikaisemmin kirjoitin parikin ihan oikeaa esimerkkiä. Mua helpotti ymmärtää, ettei kukaan halunnut loukata ketään, vaan pettämiseen oli ihan muut syyt. Ei se kumppani pahuuttaan mennyt pettämään, vaan omaa ahdistustaan tai muuta kipuiluaan koetti sillä lievittää.

Mun omat loukatut tunteet johtui itsekkyydestä, että mulle on tässä tehty nyt karmea vääryys, vaikka mistään sellaisesta ei ollut kysymys.

Kun pystyin näkemään kokonaistilanteen ja ymmärtämään sen toisen tilanteen, mun oma olo helpotti.

Toisen haukkuminen, itsesäälissä kieriskely ja voivoi-myötätuntoilut sen sijaan ei tehnyt mun oloani yhtään paremmaksi.

Ei stressi tai ahdistus ole mikään "oikea syy" pettämiselle. Monella on niitä eivätkä silti petä. Kyllä siihen tarvitaan aikamoista ajattelemattomuutta, kunnioituksen puutetta ja/tai itsekkyyttä.

Alkoholistit ja narkit usein perustelee asioita noin ikäänkuin heidän valintansa olisivat olleet olosuhteiden väistämättömiä seurauksia. Sitä se sairaus teettää.

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli erittäin hyvä keskustelu, kiitos ap:lle sen avaamisesta. Ja siitä ettet provosoitunut, vaikka aika moni oli eri linjolla kanssasi. Ymmärsin sinua yhä paremmin mitä pitemmälle keskustelu eteni. 

Kiitos :) 

Mä uskon ymmärtäväiseen rakkauteen, en tuomitsevaan. 

Toisen teot voivat kyllä satuttaa, mutta niiden taakse näkeminen voi parantaa itsessä muutakin kuin vain sen teon aiheuttaman haavan.