Olenko ihan myötätunnoton, jos.. pettämisestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli erittäin hyvä keskustelu, kiitos ap:lle sen avaamisesta. Ja siitä ettet provosoitunut, vaikka aika moni oli eri linjolla kanssasi. Ymmärsin sinua yhä paremmin mitä pitemmälle keskustelu eteni. 

Kiitos :) 

Mä uskon ymmärtäväiseen rakkauteen, en tuomitsevaan. 

Toisen teot voivat kyllä satuttaa, mutta niiden taakse näkeminen voi parantaa itsessä muutakin kuin vain sen teon aiheuttaman haavan.

Ja lisään vielä, että tietenkään ei saa antaa kenenkään satuttaa itseä, epäterveestä suhteesta on hyvä päästä pois. Mutta ei myöskään kannata vaalia aiheutunutta kipua.

Jos uskoo kumppanin satuttavan tahallaan pettäessään, on jotakin jo alunperin pielessä, etä voi sellaista edes uskoa. Rakastava kumppani ei satuta toista tahallaan, mutta joskus voi hänen oma kipunsa vaatia tekoja, jotka eivät sille toiselle ole niin mieluisia.

Tässä on varmaan olennaista se, että järkeistääkö ja analysoiko heti vai sitten, kun pahin olo on jo helpottanut. Ei mielestäni ole tervettä sivuuttaa omaa loukkaantumistaan saman tien ja ruveta ymmärtämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voivottelu ja yhdessä haukkuminen on parasta mitä sille petetylle voi tässä tilanteessa sanoa?

Miten sinä sen noin voit kääntää? Auttaako sitten se, että sanoo, että ei se varmaan pahuuttaan sua pettänyt. 

Sitä tässä just kysyn, että mikä auttaa.

Auttaako se, että haukkuu sitä pettäjää?

Ei, mutta sehän on eri asia kuin, että pettäjä ei pettäessään tietäisi loukkaavansa puolisoaan. Se varmaan kyllä on petetyksi tulleesta keljua, jos ystävät tai sukulaiset alkavat puolustelemalla puolustella pettäjää tai tarjoilla syitä tapahtuneeseen, etenkin jos eivät sitä edes tiedä. Ei tarvi haukkua, muttei myöskään puolustella. Kai sitä fiksu ihminen osaa  olla tukena tekemättä kumpaakaan?

Olen serannut lähipiirin suhtautumista asiaan, niin kyllä se sitä pettäjän haukkumista lähinnä on ollut. en ymmärrä, miten se voisi auttaa petettyä. Sen sijaan asian analysoiminen ja ymmärtäminen, miksi näin on käynyt, voisi mielestäni tuoda apua tilanteeseen. Vai oonko ihan väärässä?

Voisitko antaa tästä jonkun esimerkin? Ihan vaikka joku keksitty esimerkki siitä, miten pettämistä voisi analysoida ja ymmärtää, ja miten se sitten auttaisi petettyä. En saa oikein ajatuksestasi kiinni.

Tossa pari viestiä aikaisemmin kirjoitin parikin ihan oikeaa esimerkkiä. Mua helpotti ymmärtää, ettei kukaan halunnut loukata ketään, vaan pettämiseen oli ihan muut syyt. Ei se kumppani pahuuttaan mennyt pettämään, vaan omaa ahdistustaan tai muuta kipuiluaan koetti sillä lievittää.

Mun omat loukatut tunteet johtui itsekkyydestä, että mulle on tässä tehty nyt karmea vääryys, vaikka mistään sellaisesta ei ollut kysymys.

Kun pystyin näkemään kokonaistilanteen ja ymmärtämään sen toisen tilanteen, mun oma olo helpotti.

Toisen haukkuminen, itsesäälissä kieriskely ja voivoi-myötätuntoilut sen sijaan ei tehnyt mun oloani yhtään paremmaksi.

Just...

Että pettäjän pettäminen johtui hänen kärsimyksestään, ja petetyn loukkaantuminen taas oli puhdasta itsekkyyttä.

Tällaisia selityksiä antavat paatuneimmat narsistit, jos olet uskonut tämän, niin suosittelisin nopeasti terapiaan menoa. Jos sinua kohdellaan huonosti, on täysin normaalia loukkaantua. Vaikka toisen teoille olisikin joku selittävä tekijä, SILTI sinulla on oikeus tunteisiisi eikä mikään selitys oikeuta puolison pettämistä. Itsestään huolehtiminen ja kunnioittavan kohtelun vaatiminen ei ole itsekkyyttä vaan normaalia, tervettä itsetuntoa. Joka muuta väittää, syyllistyy henkiseen pahoinpitelyyn.

No anteeksi vaan, näin minä tämän asian koin ja siitä yli pääsin. Mulla on kai oikeus myös tällaisiin tunteisiin??

Koin nimenomaan huolehtivani itsestäni ja omista tunteistani, kun en ottanut itseeni kohdistuvana loukkauksena toisen käytöstä, joka ei edes johtunut minusta.

Kiva, jos toimi sulle. Ole hyvä ja ymmärrä, ettei sun tapa ole muita oikeampi eikä sitä kannata tyrkyttää muille. Oivallusten tulee lähteä jokaisesta itsestään, jos on lähteäkseen. Sä et niitä voi tarjoilla - olematta täysin myötätunnoton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli erittäin hyvä keskustelu, kiitos ap:lle sen avaamisesta. Ja siitä ettet provosoitunut, vaikka aika moni oli eri linjolla kanssasi. Ymmärsin sinua yhä paremmin mitä pitemmälle keskustelu eteni. 

Kiitos :) 

Mä uskon ymmärtäväiseen rakkauteen, en tuomitsevaan. 

Toisen teot voivat kyllä satuttaa, mutta niiden taakse näkeminen voi parantaa itsessä muutakin kuin vain sen teon aiheuttaman haavan.

Ja lisään vielä, että tietenkään ei saa antaa kenenkään satuttaa itseä, epäterveestä suhteesta on hyvä päästä pois. Mutta ei myöskään kannata vaalia aiheutunutta kipua.

Jos uskoo kumppanin satuttavan tahallaan pettäessään, on jotakin jo alunperin pielessä, etä voi sellaista edes uskoa. Rakastava kumppani ei satuta toista tahallaan, mutta joskus voi hänen oma kipunsa vaatia tekoja, jotka eivät sille toiselle ole niin mieluisia.

Jatkon kannalta on tietenkin hiukan haastavaa, jos joutuu miettimään tuleeko toiselle useinkin näitä "kipuja", jotka "vaativat" pettämään lähtemistä. Voisin ehkä ymmärtääkin toisen syitä ja sitä, että ei vaan voi itselleen mitään, mutta mahdotonpa sitä enää luottaa olisi.

Vierailija kirjoitti:

No varmaan pettämiseen on aina joku syy mutta ei se tee siitä sen oikeutetumpaa. Eli jos ei halua olla parisuhteessa uskollinen(unohdetaan tästä nyt ne avoimet suhteet) niin eikö olisi oikein ensin lopettaa parisuhde ennen kun aloittaa uuden suhteen?

Kyllä jätetyksi tuleminen loukkaa myös.

Harvassa ovat ne, jotka jättävät kumppanin koska se pettäminen ei ole suhteessa monelle "kuin seksiä" ja parisuhteessa silti tahtoo jatkaa vaikka olisi kiksauttanut jotain ulkopuolista.

Minusta onni ei ole sitä että pysytään yhdessä tyytyen mitä on, koska jos toinen panee jotakuta niin hän ei vielä välttämättä tahdo pois suhteesta.

Suhteen päättäminen kokonaan on suurempi kuin se ett kiksauttaa jotakuta.

Nämä on toki asioita, joista voidaan sopia. Pettämisen jälkeen sovittu seikkailu voi olla kuitenkin yhtä merkityksetön kuin avoimessa suhteessa, jossa tunnustetaan seksi täysin sallituksi asiaksi, joka ei vaaranna liittoa.

Seksuaalisuus on henkilökohtainen asia, ei kumppanin vaikka yhdessä harrastatte. Silti kumppanin päätös harrastaa seksiä on hänen omansa. Kuten sinä määrittelet milloin ja miten harrastat seksiä itse.

Seksi on vain osa suhdetta, ei se määrittele suhdetta. Eikä suhde lakkaa olemasta jos seksiä ei ole.

Tyytyväisyys saattaa laskea ja muiden seura kiinnostaa, vaikkei seksin harrastaminen estä tahtomasta sitä lisää.

Jokainen voi tehdä kokoajan puhetta onko liitto hyvä vai pitääkö erota, myös sinä vaikket pettäisi. Ei ihmiset tee tuota parisuhde päivitystä ja lähde suhteesta kuten ehdotat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli erittäin hyvä keskustelu, kiitos ap:lle sen avaamisesta. Ja siitä ettet provosoitunut, vaikka aika moni oli eri linjolla kanssasi. Ymmärsin sinua yhä paremmin mitä pitemmälle keskustelu eteni. 

Kiitos :) 

Mä uskon ymmärtäväiseen rakkauteen, en tuomitsevaan. 

Toisen teot voivat kyllä satuttaa, mutta niiden taakse näkeminen voi parantaa itsessä muutakin kuin vain sen teon aiheuttaman haavan.

Ja lisään vielä, että tietenkään ei saa antaa kenenkään satuttaa itseä, epäterveestä suhteesta on hyvä päästä pois. Mutta ei myöskään kannata vaalia aiheutunutta kipua.

Jos uskoo kumppanin satuttavan tahallaan pettäessään, on jotakin jo alunperin pielessä, etä voi sellaista edes uskoa. Rakastava kumppani ei satuta toista tahallaan, mutta joskus voi hänen oma kipunsa vaatia tekoja, jotka eivät sille toiselle ole niin mieluisia.

Höpöti höpöti, aina on vastuu teoista. Voi ymmärtää, mutta se ri muuta väärää oikeutetuksi.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi pettää niin, ettei tarkoita loukata sillä?

Pettäminen loukkaamistarkoituksessa, kuten kostoksi, taitaa olla pääasiassa naisten juttu. Miehet pettävät pääasiassa kun vaan haluttaa, ilman sen kummempia motiiveja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli erittäin hyvä keskustelu, kiitos ap:lle sen avaamisesta. Ja siitä ettet provosoitunut, vaikka aika moni oli eri linjolla kanssasi. Ymmärsin sinua yhä paremmin mitä pitemmälle keskustelu eteni. 

Kiitos :) 

Mä uskon ymmärtäväiseen rakkauteen, en tuomitsevaan. 

Toisen teot voivat kyllä satuttaa, mutta niiden taakse näkeminen voi parantaa itsessä muutakin kuin vain sen teon aiheuttaman haavan.

Ja lisään vielä, että tietenkään ei saa antaa kenenkään satuttaa itseä, epäterveestä suhteesta on hyvä päästä pois. Mutta ei myöskään kannata vaalia aiheutunutta kipua.

Jos uskoo kumppanin satuttavan tahallaan pettäessään, on jotakin jo alunperin pielessä, etä voi sellaista edes uskoa. Rakastava kumppani ei satuta toista tahallaan, mutta joskus voi hänen oma kipunsa vaatia tekoja, jotka eivät sille toiselle ole niin mieluisia.

Jatkon kannalta on tietenkin hiukan haastavaa, jos joutuu miettimään tuleeko toiselle useinkin näitä "kipuja", jotka "vaativat" pettämään lähtemistä. Voisin ehkä ymmärtääkin toisen syitä ja sitä, että ei vaan voi itselleen mitään, mutta mahdotonpa sitä enää luottaa olisi.

Silloin puhutaan jo seksuaalisuudesta ja yksilön oikeudesta toteuttaa himojaan. Ei toista voi rajoittaa. Kärjistetysti voidaan pohtia avioliittoa niin että toinen tahtoo esim. homoseksiä mutta olla naimisissa ja seksiä vaimonsa kanssa; pitäisikö erota vai onko oikeus toteuttaa seksuaalisuuttaan?

Ei oma seksuaalisuus ole sitä että loukkaa toista. Se on yksityinen asia aina.

Minusta se on onni kun löytyy ihminen joka tahtoo olla kanssani ja on molempia tyydyttävä seksielämä mutta vastaavasti kumppani saattaa kiihoittua jostain muusta, eikä tee sitä loukatakseen minua.

Parisuhteessa pitää mennä itseensä, myös siinä rajoittaako toista. Mitä tahdotaan yhdessä? Onko seksi yhtä kuin avioliitto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi pettää niin, ettei tarkoita loukata sillä?

Pettäminen loukkaamistarkoituksessa, kuten kostoksi, taitaa olla pääasiassa naisten juttu. Miehet pettävät pääasiassa kun vaan haluttaa, ilman sen kummempia motiiveja.

Mä tunnen yhden kostopettäjänaisen ja yhden kostopettäjämiehen. Tästä voidaan päätellä, että se on tasaisesti sekä miesten että naisten juttu. Lähinnä kypsymättömien ja epävakaiden sellaisten.

Parasta on vaan olla tukena eikä alkaa leikkiä mitään psykologia. Ei hän nyt varmaan kaipaa mitään muuta kuin tukea tunteilleen.

Myöhemmin jos hän itse haluaa käydä läpi pettämisen syitä niin voit osallistua keskusteluun. Mutta anna hänen aloittaa keskustelu itse sitten kun/jos on valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli erittäin hyvä keskustelu, kiitos ap:lle sen avaamisesta. Ja siitä ettet provosoitunut, vaikka aika moni oli eri linjolla kanssasi. Ymmärsin sinua yhä paremmin mitä pitemmälle keskustelu eteni. 

Kiitos :) 

Mä uskon ymmärtäväiseen rakkauteen, en tuomitsevaan. 

Toisen teot voivat kyllä satuttaa, mutta niiden taakse näkeminen voi parantaa itsessä muutakin kuin vain sen teon aiheuttaman haavan.

Ja lisään vielä, että tietenkään ei saa antaa kenenkään satuttaa itseä, epäterveestä suhteesta on hyvä päästä pois. Mutta ei myöskään kannata vaalia aiheutunutta kipua.

Jos uskoo kumppanin satuttavan tahallaan pettäessään, on jotakin jo alunperin pielessä, etä voi sellaista edes uskoa. Rakastava kumppani ei satuta toista tahallaan, mutta joskus voi hänen oma kipunsa vaatia tekoja, jotka eivät sille toiselle ole niin mieluisia.

Jatkon kannalta on tietenkin hiukan haastavaa, jos joutuu miettimään tuleeko toiselle useinkin näitä "kipuja", jotka "vaativat" pettämään lähtemistä. Voisin ehkä ymmärtääkin toisen syitä ja sitä, että ei vaan voi itselleen mitään, mutta mahdotonpa sitä enää luottaa olisi.

Silloin puhutaan jo seksuaalisuudesta ja yksilön oikeudesta toteuttaa himojaan. Ei toista voi rajoittaa. Kärjistetysti voidaan pohtia avioliittoa niin että toinen tahtoo esim. homoseksiä mutta olla naimisissa ja seksiä vaimonsa kanssa; pitäisikö erota vai onko oikeus toteuttaa seksuaalisuuttaan?

Ei oma seksuaalisuus ole sitä että loukkaa toista. Se on yksityinen asia aina.

Minusta se on onni kun löytyy ihminen joka tahtoo olla kanssani ja on molempia tyydyttävä seksielämä mutta vastaavasti kumppani saattaa kiihoittua jostain muusta, eikä tee sitä loukatakseen minua.

Parisuhteessa pitää mennä itseensä, myös siinä rajoittaako toista. Mitä tahdotaan yhdessä? Onko seksi yhtä kuin avioliitto?

Eli tässäkö päästään lopulta siihen että sä kannatat avointa suhdetta, jossa ei edes oikein voi pettämistä tapahtua joten koko näkökulma on ihan eri kuin pettämistapauksissa.

Kaverini kertoi, että miehellään oli suhde. Kertoi myös, ettei ollut koskaan oikein rakastanut miestään, vaikka heillä oli lapsiakin. Olivat kuulemma vain ajautuneet siihen pisteeseen. Hän sanoi, ettei mies aivan varmasti koskaan ollut huomannut, ettei kaverini rakastanut häntä, koska hän osasi niin hyvin peittää sen. Kaverini oli aivan hajalla miehen pettämisestä. Itse jouduin pohtimaan, kuka petti ensin ja kumman pettäminen oli pahempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että summa summarum, paras suhtautuminen petetyksi tulleen tuskiin on vain toivotella voimia?

Miten te muuut petetyksitulleet ootte päässeet siitä yli? Ootteko miten sinut asian kanssa nyt ja kauanko siihen meni?

En ole päässyt yli, koska en ole saanut puhua asioita halki, poikki ja pinoon. Pettämisen voisin antaa anteeksi, mutta vuosien valehtelua ja kertomattomuutta... en tiedä pystynkö. Ja kun toiselle se on nyt jo unohdettu asia eikä hän suostu asiasta puhumaan, eikä tajua miltä minusta tuntuu tai mitä olen käynyt läpi. Enkä tiedä, onko hän vieläkään ollut täysin rehellinen. Luultavasti ainakin kaunistellut ja vähätellyt tapahtuneita. Päällisin puolin kaikki on ennallaan, mutta sisällä kaikki on toisin. En tiedä, voinko koskaan enää luottaa häneen tai tuntea niin kuin joskus tunsin.

Kuulun siihen, ilmeisesti vähemmistöön, joiden mielestä rehellisyys, totuus ja asioiden perinpohjainen selvittäminen on tärkeämpiä kuin toisen omistaminen tai se, että kaikki näyttää ja tuntuu kivalta.

Miksi miehen pitää sitten esittää sinulle että asiat ovat hyvin ja kaikki on kivasti?

Minulla on avoinsuhde ja voin sanoa että ollaan aidosti puhuttu mitä ITSE haluaa ja mistä KUMPPANI pitää.

Et SINÄ voi tehdä rajavetoa mikä on ok ja päättää kumppanin himoista, hän on vuosien aikana elänyt niitä -tietää ettet tahdo hänen niin tekevän, mutta hänellä on se oikeus. Sinä vaan päätät rajoittaa sen. Onko sinulla se oikeus?

Hän tahtoo elää kanssasi. Entä jos lasket moraaliohjeesi ja kysyt mieheltä mitä hän tahtoo?

Tämä on ainoa tapa saada suhde lujaksi ja voitte lopettaa toisen pakottamisen omaan tahtoon, kuuluu olla yhteinen suhde (ei avoin) vaan päättää onko sinusta tähän liittoon jos kumppani tahtoo jotain muuta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli erittäin hyvä keskustelu, kiitos ap:lle sen avaamisesta. Ja siitä ettet provosoitunut, vaikka aika moni oli eri linjolla kanssasi. Ymmärsin sinua yhä paremmin mitä pitemmälle keskustelu eteni. 

Kiitos :) 

Mä uskon ymmärtäväiseen rakkauteen, en tuomitsevaan. 

Toisen teot voivat kyllä satuttaa, mutta niiden taakse näkeminen voi parantaa itsessä muutakin kuin vain sen teon aiheuttaman haavan.

Ja lisään vielä, että tietenkään ei saa antaa kenenkään satuttaa itseä, epäterveestä suhteesta on hyvä päästä pois. Mutta ei myöskään kannata vaalia aiheutunutta kipua.

Jos uskoo kumppanin satuttavan tahallaan pettäessään, on jotakin jo alunperin pielessä, etä voi sellaista edes uskoa. Rakastava kumppani ei satuta toista tahallaan, mutta joskus voi hänen oma kipunsa vaatia tekoja, jotka eivät sille toiselle ole niin mieluisia.

Jatkon kannalta on tietenkin hiukan haastavaa, jos joutuu miettimään tuleeko toiselle useinkin näitä "kipuja", jotka "vaativat" pettämään lähtemistä. Voisin ehkä ymmärtääkin toisen syitä ja sitä, että ei vaan voi itselleen mitään, mutta mahdotonpa sitä enää luottaa olisi.

Silloin puhutaan jo seksuaalisuudesta ja yksilön oikeudesta toteuttaa himojaan. Ei toista voi rajoittaa. Kärjistetysti voidaan pohtia avioliittoa niin että toinen tahtoo esim. homoseksiä mutta olla naimisissa ja seksiä vaimonsa kanssa; pitäisikö erota vai onko oikeus toteuttaa seksuaalisuuttaan?

Ei oma seksuaalisuus ole sitä että loukkaa toista. Se on yksityinen asia aina.

Minusta se on onni kun löytyy ihminen joka tahtoo olla kanssani ja on molempia tyydyttävä seksielämä mutta vastaavasti kumppani saattaa kiihoittua jostain muusta, eikä tee sitä loukatakseen minua.

Parisuhteessa pitää mennä itseensä, myös siinä rajoittaako toista. Mitä tahdotaan yhdessä? Onko seksi yhtä kuin avioliitto?

Tämä! Maailma olisi huomattavasti parempi paikka kaikille, jos ihmiset tajuaisivat, että rakkaus perustuu vapauteen eikä rajoittamiseen ja omistamiseen.

Yksilön hyvä olo heijastuu hänen ihmissuhteisiinsa. Rakkaus lisääntyy, kun sitä tuhlaa. 

Jos suhde perustuu aitoon rakkauteen siis vapauteen ja haluun huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja antaa toisen tehdä samoin, voi luottaa rakkauteen tarvitsematta omistaa sitä. Silloin voi iloita toisen hyvästä olosta ja saada siitä näin osansa, se ei ole mitään pois sinulta!

Vierailija kirjoitti:

Kaverini kertoi, että miehellään oli suhde. Kertoi myös, ettei ollut koskaan oikein rakastanut miestään, vaikka heillä oli lapsiakin. Olivat kuulemma vain ajautuneet siihen pisteeseen. Hän sanoi, ettei mies aivan varmasti koskaan ollut huomannut, ettei kaverini rakastanut häntä, koska hän osasi niin hyvin peittää sen. Kaverini oli aivan hajalla miehen pettämisestä. Itse jouduin pohtimaan, kuka petti ensin ja kumman pettäminen oli pahempaa.

Yleisin syy pettämiseen on se ettei asioista olla puhuttu rehellisesti, rehellinen, aito yhteys puuttuu. Joskus myös tällainen pikkujuttu - tunneyhteys - puuttuu, ikäänkuin toinen ei sitä jollakin tasolla vaistoisi. 

Kehotitko "petettyä" katsomaan peiliin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että summa summarum, paras suhtautuminen petetyksi tulleen tuskiin on vain toivotella voimia?

Miten te muuut petetyksitulleet ootte päässeet siitä yli? Ootteko miten sinut asian kanssa nyt ja kauanko siihen meni?

En ole päässyt yli, koska en ole saanut puhua asioita halki, poikki ja pinoon. Pettämisen voisin antaa anteeksi, mutta vuosien valehtelua ja kertomattomuutta... en tiedä pystynkö. Ja kun toiselle se on nyt jo unohdettu asia eikä hän suostu asiasta puhumaan, eikä tajua miltä minusta tuntuu tai mitä olen käynyt läpi. Enkä tiedä, onko hän vieläkään ollut täysin rehellinen. Luultavasti ainakin kaunistellut ja vähätellyt tapahtuneita. Päällisin puolin kaikki on ennallaan, mutta sisällä kaikki on toisin. En tiedä, voinko koskaan enää luottaa häneen tai tuntea niin kuin joskus tunsin.

Kuulun siihen, ilmeisesti vähemmistöön, joiden mielestä rehellisyys, totuus ja asioiden perinpohjainen selvittäminen on tärkeämpiä kuin toisen omistaminen tai se, että kaikki näyttää ja tuntuu kivalta.

Miksi miehen pitää sitten esittää sinulle että asiat ovat hyvin ja kaikki on kivasti?

Minulla on avoinsuhde ja voin sanoa että ollaan aidosti puhuttu mitä ITSE haluaa ja mistä KUMPPANI pitää.

Et SINÄ voi tehdä rajavetoa mikä on ok ja päättää kumppanin himoista, hän on vuosien aikana elänyt niitä -tietää ettet tahdo hänen niin tekevän, mutta hänellä on se oikeus. Sinä vaan päätät rajoittaa sen. Onko sinulla se oikeus?

Hän tahtoo elää kanssasi. Entä jos lasket moraaliohjeesi ja kysyt mieheltä mitä hän tahtoo?

Tämä on ainoa tapa saada suhde lujaksi ja voitte lopettaa toisen pakottamisen omaan tahtoon, kuuluu olla yhteinen suhde (ei avoin) vaan päättää onko sinusta tähän liittoon jos kumppani tahtoo jotain muuta!

En ole tuo jolle vastasit mutta mietin vaan että en minä ainakaan mitään rajoita. Kumppani voi ihan itse valita mikä on hänelle tärkeää, himojen toteuttaminen suhteen ulkopuolella vai se suhde. En käske enkä rajoita, saa ihan vapaasti lähteä toteuttamaan himojaan, jos ne ovat tärkeämpiä kuin suhde. Hänhän ei itsekään haluaisi minun kirmaavan ties missä suhteen ulkopuolisissa kuvioissa, joten tilanne on mielestäni ihan tasainen. Jos toinen on vapaan suhteen ihminen ja toinen ei, niin silloin ei ehkä kannata pariutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että summa summarum, paras suhtautuminen petetyksi tulleen tuskiin on vain toivotella voimia?

Miten te muuut petetyksitulleet ootte päässeet siitä yli? Ootteko miten sinut asian kanssa nyt ja kauanko siihen meni?

En ole päässyt yli, koska en ole saanut puhua asioita halki, poikki ja pinoon. Pettämisen voisin antaa anteeksi, mutta vuosien valehtelua ja kertomattomuutta... en tiedä pystynkö. Ja kun toiselle se on nyt jo unohdettu asia eikä hän suostu asiasta puhumaan, eikä tajua miltä minusta tuntuu tai mitä olen käynyt läpi. Enkä tiedä, onko hän vieläkään ollut täysin rehellinen. Luultavasti ainakin kaunistellut ja vähätellyt tapahtuneita. Päällisin puolin kaikki on ennallaan, mutta sisällä kaikki on toisin. En tiedä, voinko koskaan enää luottaa häneen tai tuntea niin kuin joskus tunsin.

Kuulun siihen, ilmeisesti vähemmistöön, joiden mielestä rehellisyys, totuus ja asioiden perinpohjainen selvittäminen on tärkeämpiä kuin toisen omistaminen tai se, että kaikki näyttää ja tuntuu kivalta.

Sinuako auttaisi se, että tietäisit ja ymmärtäisit, mistä siinä koko hommassa oli kysymys, mikä siihen johti ja miksi kävi niinkuin kävi?

Luottamuksen riikkoontuminen on toinen asia, mutta voisiko tuon edellä mainitun ymmärtäminen korjata sitäkin?

Kyllä, se juurikin auttaisi, kun kuulisi toisen ajatuksia asiasta, eikä sitä kuitattaisi olankohautuksella. Ja että toinen ottaisi vastuun siitä, mitä on tehnyt ja mitä siitä on seurannut. Yrittäisi ymmärtää minua ja korjata asioita. Mutta hänen mielestään kaikki on varmaan ihan kunnossa ja voidaan nyt jatkaa kuin ei mitään, kun ei kerran tullutkaan kenkää.

Niin kauan kun suhteessa pyöritään draama-akselilla uhri - väärintekijä - oikeus, ei ole kysymys rakkaudesta.

Rakkauden näkökulmasta me olemme jokainen kaikkia noita, mutta voimme nousta sen yläpuolelle kokonaisuuden ymmärrykseen.

Ihmistä ei ole luoto ainoastaan yhdelle vehkeelle ja värkille. Luonto ohjaa käyttäytymistä ja munan liikkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli erittäin hyvä keskustelu, kiitos ap:lle sen avaamisesta. Ja siitä ettet provosoitunut, vaikka aika moni oli eri linjolla kanssasi. Ymmärsin sinua yhä paremmin mitä pitemmälle keskustelu eteni. 

Kiitos :) 

Mä uskon ymmärtäväiseen rakkauteen, en tuomitsevaan. 

Toisen teot voivat kyllä satuttaa, mutta niiden taakse näkeminen voi parantaa itsessä muutakin kuin vain sen teon aiheuttaman haavan.

Ja lisään vielä, että tietenkään ei saa antaa kenenkään satuttaa itseä, epäterveestä suhteesta on hyvä päästä pois. Mutta ei myöskään kannata vaalia aiheutunutta kipua.

Jos uskoo kumppanin satuttavan tahallaan pettäessään, on jotakin jo alunperin pielessä, etä voi sellaista edes uskoa. Rakastava kumppani ei satuta toista tahallaan, mutta joskus voi hänen oma kipunsa vaatia tekoja, jotka eivät sille toiselle ole niin mieluisia.

Jatkon kannalta on tietenkin hiukan haastavaa, jos joutuu miettimään tuleeko toiselle useinkin näitä "kipuja", jotka "vaativat" pettämään lähtemistä. Voisin ehkä ymmärtääkin toisen syitä ja sitä, että ei vaan voi itselleen mitään, mutta mahdotonpa sitä enää luottaa olisi.

Silloin puhutaan jo seksuaalisuudesta ja yksilön oikeudesta toteuttaa himojaan. Ei toista voi rajoittaa. Kärjistetysti voidaan pohtia avioliittoa niin että toinen tahtoo esim. homoseksiä mutta olla naimisissa ja seksiä vaimonsa kanssa; pitäisikö erota vai onko oikeus toteuttaa seksuaalisuuttaan?

Ei oma seksuaalisuus ole sitä että loukkaa toista. Se on yksityinen asia aina.

Minusta se on onni kun löytyy ihminen joka tahtoo olla kanssani ja on molempia tyydyttävä seksielämä mutta vastaavasti kumppani saattaa kiihoittua jostain muusta, eikä tee sitä loukatakseen minua.

Parisuhteessa pitää mennä itseensä, myös siinä rajoittaako toista. Mitä tahdotaan yhdessä? Onko seksi yhtä kuin avioliitto?

Eli tässäkö päästään lopulta siihen että sä kannatat avointa suhdetta, jossa ei edes oikein voi pettämistä tapahtua joten koko näkökulma on ihan eri kuin pettämistapauksissa.

Näkökulma on oltava että jokaisella on oikeus omaan seksuaalisuuteen. Ei kukaan voi päättää "tätä on avioliitto" vaan jokainen suhde määräytyy kahden ihmisen kautta. Me harrastetaan seksiä muiden kanssa. Se ei ole meille pettämistä. Et sinä sitä sano kuin omalta osaltaan mitä voi tehdä ja kumppanisi saa päättää MYÖS. Ette voi elää yhdessä jos "Pelkäät että miehesi menee ja tekee mitä tahtoo mutta se ei ole sinusta ookoo" eli tuollainen asetelma ei ole sitä että mies on kusipää pettäjä vaan miehen seksuaalisuus on jo poikkeampi kuin mitä sinun.

Sinussa ei ole vikaa, muttei ole miehessäkään.

Tämän ymmärtäminen helpotti aikanaan oman seksuaalisuuden mutta myös ymmärtämään miehen oikeuden omaan, ei toista voi sitoa. Jos sitoo ja rajoittaa tulee esiin se että tahdotte ERI asioita ja ne voi olla suhteen rikkova tekijä.

Oleellista ei ole minun avoinsuhde, vaan se että elän kumppanin kanssa joka jakaa kiinnostukseni, ei rajoita.

Toki tälläinen suhde pitäisi päättää jos toinen tahtoo toisin mutta ilmeisesti se sinun mies on koittanut elää rajojesi mukaan, ettekä lopulta elä rehellisesti toisillenne.