Iltapaskan päivän provo: 17-vuotiaalla tyttärellä ei ole vieläkään poikaystävää – huolestunut äiti: ”Otanko asian puheeksi hänen kanssaan?”
Tyttäreni pääsi ripille jo pari vuotta sitten, mutta minkäänlaisia merkkejä ei poikaystävistä ole havaittu. Hän on kyllä muuten ihan menevä tyyppi. Itselläni kyllä oli poikaystäviä tuossa iässä. Pitäisikö huolestua? Otanko asian puheeksi hänen kanssaan?
Sari
Kommentit (24)
nojaa, minä vein vasta kolmikymppisenä ekaa kertaa naisen porukoiden nyljettäväksi, sitä ennen oli parhaimmillaan kuukausien säätöjä, en minä ainakaa jokaista olis jaksanu erikseen esitellä kaikille...
naisilla on tietysti eri tilanne, saa miehen hetikun tissit alkaa näkyä, miehillä alkaa vuosien taistelut jotta saa sen yhden joka on "keeper", mutta periaatteessa tarvitsee vain sen yhden, yleensä saat valita että otatko sen kauneimman ja helvtin tylsä nipottaja tai sellasen taviksen jonka kanssa on yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja ei nipota joka asiasta
Miksi tällaista uutisoidaan, enemmän ja enemmän alkaneet noi iltapaskojen jutut inhottamaan, onko niissä koskaan mitään tasoa ylipäätään? Ja sitten tuollaisista äideistä, pahasti läheisriippuvaisia, yksin ei voi olla kun ei sitten ole kokonainen, mikä vaan perseilijä kelpaa sulhoksi.
Meidän naapuri aina voivotteli, kun 15-16-vuotiaalla tytöllään ei ollut poikaystävää. Tuntui olevan suuri ongelma äidille. Sitten jostain löytyi poika, jonka kanssa menikin nopeasti heti naimisiin kun täytti 18. Ja saman tien lapsi perään, joten naapuri oli jo 40-vuotiaana mummo.
Voi että, tuli ihan mieleen yläasteaikainen paras ystäväni. Hänen äitinsä oli avioeronsa jälkeen laittanut deittailuvaiheen silmään, missä ei siis itsessään ole mitään pahaa. Hän vain samalla sai päähänsä, että kyllä nyt tyttärenkin pitää seurustella, kun kerta äidilläkin miehiä riittää. Suunnilleen päivittäin jankutti, härnäsi ja painosti asiaan liittyen ja koko ajan oli naittamassa ystävääni milloin kellekin pojalle.
Kerran oli taas mankunut, että "voi kun minä niin haluaisin töistä kotiin tullessani nähdä, kuinka sinä istut jonkun pojan kanssa käsi kädessä tuossa sohvalla". Ystäväni ei enää jaksanut olla kiltti siinä vaiheessa, vaan oli tokaissut jotain, että pokaile sinä miehiä niin paljon kuin kehtaat, hänen ei ole pakko olla samanlainen. Tätä oli seurannut ystäväni sanojen mukaan kolmen päivän mykkäkoulu äidin puolelta.
Joskus kyllä tuntuu, että monien teinityttöjen äidit menevät jotenkin aivan pois raiteiltaan tuon poikaystävähössötyksen kanssa. En tiedä, onko kyse jostain tarpeesta elää omaa nuoruutta uudelleen vaiko mistä. Vinksahtanutta käytöstä joka tapauksessa.