Avaruustietäjille kysymys

Tuon "ei mitään" ajatteleminen saa minutkin hulluuden partaalle kyllä :(    Vaadin tuohon vastausta!  Mitä siellä oikein on?

Vierailija kirjoitti:

Tuon "ei mitään" ajatteleminen saa minutkin hulluuden partaalle kyllä :(    Vaadin tuohon vastausta!  Mitä siellä oikein on?

Universumipallo laajenee aikaan. Se piste, jossa maapallo nyt on, on piirtänyt miljardeja vuosia pitkää, hieman kieppuvaa käyrää pallon sisältä ulospäin pinnan laajenemisen mukana. Pinta on nykyhetkessä ja etenee koko ajan ulospäin kohti tulevaa aikaa.

Jossain kirjassa näin kerran vertauksen, että universumi on ikään kuin ilmapallo. Kuvitellaan, että ilmapallon pinnalle on piirretty pisteitä, jotka kuvaavat tähtiä. Kun palloon puhalletaan ilmaa, se kasvaa, ja pisteet etääntyvät toisistaan. Näin käy myös tähdille universumin laajetessa. Tämän ymmärrän kyllä. Sitä en edelleenkään ymmärrä miten universumi voisi kasvaa siitä lähtötilanteesta, jos sen ulkopuolella ei ole mitään. Tyhjyyteen kyllä voisi laajeta, jos sellaista vain olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku täällä kansantajuistaa universumin muodon määritelmän? Jos se on litteä, miten sen pystyisi käytännössä todentamaan? Jos universumia olisi mahdollista katsella ulkopuolelta, olisiko se litteän näköinen ja mitä se muu sen ulkopuolella olisi, antimateriaa?

Käsittääkseni universumin ulkopuolella ei ole mitään.

Universumi on kaikki mitä on.

Neliulotteisen aika-avaruuden kaareutuminen on arkikokemulsen ulkopuolella oleva asia,

Mutta mitään muotoahan ei pysty havaitsemaan, ellei sitä vasten ole jotain tai se ole jonkin sisällä. Mitä se "ei mitään" sitten on? Kun avaruuden äärettömyydestä puhutaan samaan aikaan sen laajenemisen kanssa, niin jossainhan sen rajan on mentävä, josta se laajenee. Tarkempi kysymys olisi siis, mihin se laajenee, jos sen ulkopuolella ei ole "mitään"?

Tämä maailmankaikkeuden ulkopuolella oleva ”ei mitään” menee minun käsityskyvyn ulkopuolelle. En osaa kuvitella miltä se näyttää, koska eihän se voi olla mitään mustaa tyhjyyttä, sekin kun on jotain. Lisäksi, miten maailmankaikkeus voi laajeta ”ei mihinkään”? Jos maailmankaikkeuden ulkopuolella ei ole mitään, niin eihän sinne voi laajeta!

Arkikokemus ja kolmiulotteinen ajattelu kahlitsee meitä.

On paljon arkijärjen ulkopuolella olevia asioita, jotka kuitenkin voi osoittaa ja ymmärtää matemaattisesti.

Yksinkertainen esimerkki:

Kierrä naru appelsiinin ympärille.

Pidennä narua metrillä ja muodosta appelsiinin ympärille rengas.

Narun ja appelsiinin välissä on n. 16cm tyhjää.

Kuvittele Maa tasaisen sileäksi pallo ja kierrä Maan ympäri naru.

Pidennä nyt narua metrillä ja arvaapa paljonko jää narun ja maanpinnan väliin tyhjää.

Arkijärki sanoo, ettei yhdellä metrillä juuri ole vaikutusta 40 000km matkalla, mutta tulos on edelleen sama 16cm.

Tämä voidaan osoittaa peruskoulumatematiikalla.

Kosmologiassa peruskoulumatematiikalla ei valitettavasti kovin pitkälle pötkitä.

Olemme siis riippuvaisia kosmologien meille vääntämistä ilmapallovertauksista.

Vierailija kirjoitti:

Jossain kirjassa näin kerran vertauksen, että universumi on ikään kuin ilmapallo. Kuvitellaan, että ilmapallon pinnalle on piirretty pisteitä, jotka kuvaavat tähtiä. Kun palloon puhalletaan ilmaa, se kasvaa, ja pisteet etääntyvät toisistaan. Näin käy myös tähdille universumin laajetessa. Tämän ymmärrän kyllä. Sitä en edelleenkään ymmärrä miten universumi voisi kasvaa siitä lähtötilanteesta, jos sen ulkopuolella ei ole mitään. Tyhjyyteen kyllä voisi laajeta, jos sellaista vain olisi.

Kuvittele olevasi pallon pinnalla olevassa pisteessä asustava kaksiulotteinen olento, jolla ei ole käsitystä kolmannesta ulottuvuudesta jonne piste laajetessaan liikkuu. Se näkee vain pinnan suuntaisesti ja, jos pallon kumi on läpinäkyvää, ihmettelee miksi muut pisteet näyttävät kaikkoavan poispäin. Sen arkielämään ei kuulu ilma pallon sisällä ja ulkopuolella, joten se ei sitä ymmärräkään.

Nyt vain pitää lisätä yksi ulottuvuus lisää tähän vertaukseen, pallon pinnassa onkin kolme ulottuvuutta ja se pullistuu neljänteen. Vaikka nyt sitten aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Jossain kirjassa näin kerran vertauksen, että universumi on ikään kuin ilmapallo. Kuvitellaan, että ilmapallon pinnalle on piirretty pisteitä, jotka kuvaavat tähtiä. Kun palloon puhalletaan ilmaa, se kasvaa, ja pisteet etääntyvät toisistaan. Näin käy myös tähdille universumin laajetessa. Tämän ymmärrän kyllä. Sitä en edelleenkään ymmärrä miten universumi voisi kasvaa siitä lähtötilanteesta, jos sen ulkopuolella ei ole mitään. Tyhjyyteen kyllä voisi laajeta, jos sellaista vain olisi.

Ei kukaan oikeasti tiedä, mitä siellä rajojen ulkopuolella on. ’Ei mitään’ on vain olettamus, aivan kuten joskus oletettiin maapallon olevan kaiken keskipiste ja taivaanpallon olevan todellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon "ei mitään" ajatteleminen saa minutkin hulluuden partaalle kyllä :(    Vaadin tuohon vastausta!  Mitä siellä oikein on?

Universumipallo laajenee aikaan. Se piste, jossa maapallo nyt on, on piirtänyt miljardeja vuosia pitkää, hieman kieppuvaa käyrää pallon sisältä ulospäin pinnan laajenemisen mukana. Pinta on nykyhetkessä ja etenee koko ajan ulospäin kohti tulevaa aikaa.

Miltä aika näyttäytyisi fyysisessä muodossa?

Voihan ajan piirtää vaikka viivaksi x-y- koordinaatistoon.

Käännä polkupyörä ylösalaisin ja pyöritä polkimia tasaisella mopeudella.

Tarkkaile venttiilin ylös-alas- liikettä ja ilmoita se koordinaatistossa ajan funktiona.

Saat kauniin sinikäyrän.

Jos tarkastelet venttiilin eteen, taakse- liikettä samassa koordinaatistossa edelleen ajan funktiona, saat toisen sinikäyrän, jolla on 90° vaihe-ero edelliseen nähden.

Tuossa pallomainen universumi- mallissa aika on ulottuvuus pallon keskeltä pallon pintaan, joka on nykyhetki.

Universumin ulkopuolella ei ole mitään, koska se on ajallisesti tulevaisuudessa.

Jos en ole pahoin käsittänyt väärin, mikä on aina mahdollista.

Ilmapallon pisteiden loittonemisen tajusin vielä jotenkin, mutta muuten menee yli hilseen tämän sivun tekstit. Yritä tällä kapasiteetilla sitten tajuta avaruuden salaisuudet :(

Tämä on kompa. Eikä muutenkaan kannata katsella liikaa tähtiin, voi hetken perästä luulla olevansa mies vaikka onkin pimppi...

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku täällä kansantajuistaa universumin muodon määritelmän? Jos se on litteä, miten sen pystyisi käytännössä todentamaan? Jos universumia olisi mahdollista katsella ulkopuolelta, olisiko se litteän näköinen ja mitä se muu sen ulkopuolella olisi, antimateriaa?

Universumin muoto tarkoittaa kokoa ja kaarevuutta. Jos voisimme mittailla universumia, niin se voisi olla joihinkin suuntiin suurempi kuin toisiin. Esimerkiksi jos universumi olisi lätty, niin se olisi kuin isossa matalassa huoneessa. Suoraan ylös- ja alaspäin katto ja lattia ovat lähellä, mutta kun mitataan muissa kulmissa, niin mitat kasvavat isommiksi. Tai jos se olisi pallo ja olemme lähellä keskipistettä, niin universumi jatkuisi joka suuntaan suunnilleen yhtä kauas. 

Kaarevuutta taas voi havainnollistaa yhdensuuntaisten ja leikkaavien suorien kautta, eli piirtämällä kolmioita ja mittaamalla niiden kulmat. Jos piirrät paperille kaksi yhdensuuntaista suoraa, ne eivät koskaan tapaa ja ovat kaikkialla yhtä kaukana toisistaan. Jos piirrät suoran, joka leikkaa ne molemmat, se leikkaa ne samassa kulmassa. Kolmion kulmien summa on 180°.

Jos sitten otatkin jonkun kaarevan esineen ja piirrät sen pinnalle, koko homma toimii aivan eri tavalla. Jos piirrät pallon pinnalle päiväntasaajan ja sitten piirrät mihin tahansa kohtiin kaksi suoraa jotka leikkaavat sen kohtisuoraan, ne tapaavat navalla ja syntyy kolmio. Jos pallon pinta toimisi samalla tavalla kuin paperi, niidenhän ei kuuluisi kohdata ikinä koska ne olisivat keskenään yhdensuuntaiset, eikä kolmiossa voisi olla kahta suoraa kulmaa. Kulmien summakaan ei siis ole 180°. Tai jos ostat purkin pringlesejä ja piirrät niille, homma toimii taas aivan uudella tavalla. 

Tällaisia kolmioita voisi teoriassa "piirtää" avaruuteen valitsemalla mitkä tahansa tarpeeksi kaukana olevat kolme kappaletta jotka eivät ole samalla suoralla, kuvittelemalla niiden välille yhdistävät viivat ja mittaamalla niiden väliset kulmat. Oikeasti tätä ei tietenkään voida tehdä näin koska emme pääse riittävän kauas kotoa tekemään mittauksia ja aika ja painovoimakin sotkevat asian täysin, mutta tässä tapauksessa kuvitteleminen ei johda hirveästi harhaan ja kosmologitkin yksinkertaistavat mallejaan usein vastaavasti. Saman asian ajava mittaus on tehtykin muulla tavalla. Sen mukaan avaruus on litteä. Mallit kuitenkin elävät ja tiedämme ylipäätään niin vähän että kuva voi hyvin vielä muuttua. On myös mahdollista, että universumi on havaittavaan universumiin verrattuna niin suuri, että se kaareutuu mutta näyttää meille litteältä samalla lailla kuin maan pinta näyttää litteältä koska maapallo on suuri. 1/2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku täällä kansantajuistaa universumin muodon määritelmän? Jos se on litteä, miten sen pystyisi käytännössä todentamaan? Jos universumia olisi mahdollista katsella ulkopuolelta, olisiko se litteän näköinen ja mitä se muu sen ulkopuolella olisi, antimateriaa?

Universumin muoto tarkoittaa kokoa ja kaarevuutta. Jos voisimme mittailla universumia, niin se voisi olla joihinkin suuntiin suurempi kuin toisiin. Esimerkiksi jos universumi olisi lätty, niin se olisi kuin isossa matalassa huoneessa. Suoraan ylös- ja alaspäin katto ja lattia ovat lähellä, mutta kun mitataan muissa kulmissa, niin mitat kasvavat isommiksi. Tai jos se olisi pallo ja olemme lähellä keskipistettä, niin universumi jatkuisi joka suuntaan suunnilleen yhtä kauas. 

Kaarevuutta taas voi havainnollistaa yhdensuuntaisten ja leikkaavien suorien kautta, eli piirtämällä kolmioita ja mittaamalla niiden kulmat. Jos piirrät paperille kaksi yhdensuuntaista suoraa, ne eivät koskaan tapaa ja ovat kaikkialla yhtä kaukana toisistaan. Jos piirrät suoran, joka leikkaa ne molemmat, se leikkaa ne samassa kulmassa. Kolmion kulmien summa on 180°.

Jos sitten otatkin jonkun kaarevan esineen ja piirrät sen pinnalle, koko homma toimii aivan eri tavalla. Jos piirrät pallon pinnalle päiväntasaajan ja sitten piirrät mihin tahansa kohtiin kaksi suoraa jotka leikkaavat sen kohtisuoraan, ne tapaavat navalla ja syntyy kolmio. Jos pallon pinta toimisi samalla tavalla kuin paperi, niidenhän ei kuuluisi kohdata ikinä koska ne olisivat keskenään yhdensuuntaiset, eikä kolmiossa voisi olla kahta suoraa kulmaa. Kulmien summakaan ei siis ole 180°. Tai jos ostat purkin pringlesejä ja piirrät niille, homma toimii taas aivan uudella tavalla. 

Tällaisia kolmioita voisi teoriassa "piirtää" avaruuteen valitsemalla mitkä tahansa tarpeeksi kaukana olevat kolme kappaletta jotka eivät ole samalla suoralla, kuvittelemalla niiden välille yhdistävät viivat ja mittaamalla niiden väliset kulmat. Oikeasti tätä ei tietenkään voida tehdä näin koska emme pääse riittävän kauas kotoa tekemään mittauksia ja aika ja painovoimakin sotkevat asian täysin, mutta tässä tapauksessa kuvitteleminen ei johda hirveästi harhaan ja kosmologitkin yksinkertaistavat mallejaan usein vastaavasti. Saman asian ajava mittaus on tehtykin muulla tavalla. Sen mukaan avaruus on litteä. Mallit kuitenkin elävät ja tiedämme ylipäätään niin vähän että kuva voi hyvin vielä muuttua. On myös mahdollista, että universumi on havaittavaan universumiin verrattuna niin suuri, että se kaareutuu mutta näyttää meille litteältä samalla lailla kuin maan pinta näyttää litteältä koska maapallo on suuri. 1/2

Ulkopuolelta katselu kannattaa unohtaa, se ei vastaa mitään mitä oikeasti voisi olla olemassa ja siksi vain harhauttaa ja hämmentää. Ihminen pystyy kuvittelemaan vain sellaisia asioita, jotka vastaavat kokemuksia ja havaintoja, joita hänellä on ollut. Yksi- kaksi- ja kolmiulotteiset avaruudet ovat helppoja koska olemme niiden kanssa tekemisissä koko ajan ja aivomme ovat kehittyneet prosessoimaan niitä. Jo neljässä ulottuvuudessa tai kolmiulotteisen avaruuden tarkastelussa "ulkopuolelta" tipahdamme auttamattomasti kärryiltä. Matemaatikoille kehittyy jonkinlaisia intuitioita ja tapoja hahmottaa erilaisia avaruuksia, mutta ne syntyvät matemaattisen ajattelutavan ja laskutaidon varaan eikä niitä voi oikein välittää eteenpäin sellaiselle, jolta nämä puuttuvat. Yritykset johtavat vain väärinkäsityksiin ja kuviteltuun ymmärrykseen sekä järjettömyyksiin jotka kuulostavat lähinnä paskalta runoudelta tai lsd-tripiltä ja yllyttävät New Age-hippejä hourimaan lisää.

Kukaan ei siis pysty kuvittelemaan minkälaista se olisi, jos ei ole aikaa eikä yhtään tilaulottuvuutta, koska kukaan meistä ei ole koskaan kokenut tai nähnyt mitään sellaista. Jos pystyt kuvittelemaan ei-mitään, vaikka sitä kautta mitä koit ennen kuin olit olemassa, se on lähin vastaava "kokemus" joka ihmisellä voi olla. Tämä on se perusajatus, mitä universumin ulkopuolella olisi, ei mitään eikä tilaa eikä aikaa. On kuitenkin täysin mahdollista, että siellä onkin jotain. Universumimme voi olla esimerkiksi kupla toisessa "universumissa", joka voi olla samankaltainen kuin tämä omamme tai sitten ihan eri luonnonlakien hallitsema.

Universumi on kuin naisen peppu. Raotat hieman pakaroita niin musta-aukko sieltä löytyy

Aina voi tehdä ajatusleikkejä.

Ajattele ympyrää. Ympyrä on kaksiulotteinen kuvio. Pelkästään sen kaaressa asustava ja vain sitä havainnoiva otus voi kuitenkin liikkua vain yhdessä ulottuvuudessa, myötä-tai vastapäivään. Se ei voi kävellä ympyrän läpi vastakkaiselle puolelle tai ympyrän ulkopuolelle, eikä sillä ole käsitystä sisä- ja ulkopuolen olemuksesta, koska se näkee vain kaaren. Se elää yksiulotteista elämää kaksiulotteisen kuvion kaarella ja se on sille kaikkeus.

Laajennetaan ympyrää yhdellä ulottuvuudella. Meillä on pallo. Sen pinnassa asuva otus voi liikkua kahdessa ulottuvuudessa, mutta ei pallon läpi, ei sisä- tai ulkopuolelle. Se ei tiedä niistä eikä käsitä niitä. Se elää tyytyväisenä kaksiulotteista elämää kolmiulotteisen kappaleen pinnalla.

Ja nyt pitäisi lisätä palloon vielä yksi ulottuvuus. Saadaan universumi, jossa liikutaan kolmessa ulottuvuudessa. Eletään kolmiulotteista elämää neliulotteisessa härpäkkeessä. Mutta taaskaan ei päästä sisä- tai ulkopuolelle eikä voida kuin arvailla, mitä siellä on.

Vierailija kirjoitti:

Aina voi tehdä ajatusleikkejä.

Ajattele ympyrää. Ympyrä on kaksiulotteinen kuvio. Pelkästään sen kaaressa asustava ja vain sitä havainnoiva otus voi kuitenkin liikkua vain yhdessä ulottuvuudessa, myötä-tai vastapäivään. Se ei voi kävellä ympyrän läpi vastakkaiselle puolelle tai ympyrän ulkopuolelle, eikä sillä ole käsitystä sisä- ja ulkopuolen olemuksesta, koska se näkee vain kaaren. Se elää yksiulotteista elämää kaksiulotteisen kuvion kaarella ja se on sille kaikkeus.

Laajennetaan ympyrää yhdellä ulottuvuudella. Meillä on pallo. Sen pinnassa asuva otus voi liikkua kahdessa ulottuvuudessa, mutta ei pallon läpi, ei sisä- tai ulkopuolelle. Se ei tiedä niistä eikä käsitä niitä. Se elää tyytyväisenä kaksiulotteista elämää kolmiulotteisen kappaleen pinnalla.

Ja nyt pitäisi lisätä palloon vielä yksi ulottuvuus. Saadaan universumi, jossa liikutaan kolmessa ulottuvuudessa. Eletään kolmiulotteista elämää neliulotteisessa härpäkkeessä. Mutta taaskaan ei päästä sisä- tai ulkopuolelle eikä voida kuin arvailla, mitä siellä on.

Ajatusleikkien pohjalta niitä löydöksiäkin lopulta tehdään.

Teoria on teoriaa kunnes se teoria joko vahvistetaan yhteisymmärryksin tai enemmistön yhteisymmärryksen tai kumotaan ja keksitään sitten uusi teoria, eli lisätään pallo palloteorian päälle, jonka päälle uusi pallo kunnes se puhkeaa ja joku puhaltaa uuden tai ottaa vanhan jälleen otuksien yhteisymmärryksessä tai jälleen enemmistön.

Otukset ei tiedä vaan arvailee, voihan se olla että mitään todellisuutta ei edes ole, pelkkä illuusio joka syntyy "tietoverkostossa"" kaikkeudessa" "universumin" "universumissa", entäpä jos ei olekkaan universumia, maapalloa, ympyrää, on vain mieli "tietoisuus" ja sen luoma harha? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voi tehdä ajatusleikkejä.

Ajattele ympyrää. Ympyrä on kaksiulotteinen kuvio. Pelkästään sen kaaressa asustava ja vain sitä havainnoiva otus voi kuitenkin liikkua vain yhdessä ulottuvuudessa, myötä-tai vastapäivään. Se ei voi kävellä ympyrän läpi vastakkaiselle puolelle tai ympyrän ulkopuolelle, eikä sillä ole käsitystä sisä- ja ulkopuolen olemuksesta, koska se näkee vain kaaren. Se elää yksiulotteista elämää kaksiulotteisen kuvion kaarella ja se on sille kaikkeus.

Laajennetaan ympyrää yhdellä ulottuvuudella. Meillä on pallo. Sen pinnassa asuva otus voi liikkua kahdessa ulottuvuudessa, mutta ei pallon läpi, ei sisä- tai ulkopuolelle. Se ei tiedä niistä eikä käsitä niitä. Se elää tyytyväisenä kaksiulotteista elämää kolmiulotteisen kappaleen pinnalla.

Ja nyt pitäisi lisätä palloon vielä yksi ulottuvuus. Saadaan universumi, jossa liikutaan kolmessa ulottuvuudessa. Eletään kolmiulotteista elämää neliulotteisessa härpäkkeessä. Mutta taaskaan ei päästä sisä- tai ulkopuolelle eikä voida kuin arvailla, mitä siellä on.

Ajatusleikkien pohjalta niitä löydöksiäkin lopulta tehdään.

Teoria on teoriaa kunnes se teoria joko vahvistetaan yhteisymmärryksin tai enemmistön yhteisymmärryksen tai kumotaan ja keksitään sitten uusi teoria, eli lisätään pallo palloteorian päälle, jonka päälle uusi pallo kunnes se puhkeaa ja joku puhaltaa uuden tai ottaa vanhan jälleen otuksien yhteisymmärryksessä tai jälleen enemmistön.

Otukset ei tiedä vaan arvailee, voihan se olla että mitään todellisuutta ei edes ole, pelkkä illuusio joka syntyy "tietoverkostossa"" kaikkeudessa" "universumin" "universumissa", entäpä jos ei olekkaan universumia, maapalloa, ympyrää, on vain mieli "tietoisuus" ja sen luoma harha? 

Minkä luomaa tietoisuus sitten olisi, jos se on ainoa asia mikä on?

Miksi aloituksella on niin paljon alapeukkuja?

Ap:lta hyvä veto laittaa tuo otsikoksi, koska jos aloituksen sisältö olisi ollut otsikkona, tästä tuskin olisi tullut yhtä pitkä ja mielenkiintoinen ketju. Kysymyksenä oli kuitenkin asia, jonka olisi selvittänyt yhdellä googletuksella.

En ymmärtänyt ilmapallovertausta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aloituksella on niin paljon alapeukkuja?

Koska kysymys oli melko tyhmä