Avaruustietäjille kysymys

Vierailija kirjoitti:

Ilmapallon pisteiden loittonemisen tajusin vielä jotenkin, mutta muuten menee yli hilseen tämän sivun tekstit. Yritä tällä kapasiteetilla sitten tajuta avaruuden salaisuudet :(

Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan uhraa ajatuksiaan sitä kauemmas, että taivaalla on kuu, tähdet ja aurinko ja sitten se aurinkokuntamme, jossa on, hetkonen, 7, 8, 9 planeettaa?

Siinä mielessä, että edes ajattelet sitä pidemmälle sekä pohdit asioita, joita et kykene ymmärtämään (kukaan meistä ei kykene kuin tiettyyn pisteeseen asti, vaikka olisimme maailmanluokan astrofyysikkoja) tekee sinusta tietoisen.

Yllättävän paljon pystyy käsittämään ’universaaleja’ asioita, vaikkei olisi matemaattisesti erityisen lahjakas. Kirjoja lukemalla oppii, suosittelen esimerkiksi Stephen Webbin Missä kaikki ovat -kirjaa, tästä löytyy vanhempi versio 50:llä ratkaisulla ja uudempi 75:llä puolesta ja vastaan, onko avaruudessa muuta elämää meidän lisäksemme. Joissain pätkissä tässä kirjassa on enemmän matikkaa, mutta kun jatkaa lukemista se ei haittaa. Toinen kirja jota suosittelen on melko lyhyt Carlo Rovellin Ajan luonne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voi tehdä ajatusleikkejä.

Ajattele ympyrää. Ympyrä on kaksiulotteinen kuvio. Pelkästään sen kaaressa asustava ja vain sitä havainnoiva otus voi kuitenkin liikkua vain yhdessä ulottuvuudessa, myötä-tai vastapäivään. Se ei voi kävellä ympyrän läpi vastakkaiselle puolelle tai ympyrän ulkopuolelle, eikä sillä ole käsitystä sisä- ja ulkopuolen olemuksesta, koska se näkee vain kaaren. Se elää yksiulotteista elämää kaksiulotteisen kuvion kaarella ja se on sille kaikkeus.

Laajennetaan ympyrää yhdellä ulottuvuudella. Meillä on pallo. Sen pinnassa asuva otus voi liikkua kahdessa ulottuvuudessa, mutta ei pallon läpi, ei sisä- tai ulkopuolelle. Se ei tiedä niistä eikä käsitä niitä. Se elää tyytyväisenä kaksiulotteista elämää kolmiulotteisen kappaleen pinnalla.

Ja nyt pitäisi lisätä palloon vielä yksi ulottuvuus. Saadaan universumi, jossa liikutaan kolmessa ulottuvuudessa. Eletään kolmiulotteista elämää neliulotteisessa härpäkkeessä. Mutta taaskaan ei päästä sisä- tai ulkopuolelle eikä voida kuin arvailla, mitä siellä on.

Ajatusleikkien pohjalta niitä löydöksiäkin lopulta tehdään.

Teoria on teoriaa kunnes se teoria joko vahvistetaan yhteisymmärryksin tai enemmistön yhteisymmärryksen tai kumotaan ja keksitään sitten uusi teoria, eli lisätään pallo palloteorian päälle, jonka päälle uusi pallo kunnes se puhkeaa ja joku puhaltaa uuden tai ottaa vanhan jälleen otuksien yhteisymmärryksessä tai jälleen enemmistön.

Otukset ei tiedä vaan arvailee, voihan se olla että mitään todellisuutta ei edes ole, pelkkä illuusio joka syntyy "tietoverkostossa"" kaikkeudessa" "universumin" "universumissa", entäpä jos ei olekkaan universumia, maapalloa, ympyrää, on vain mieli "tietoisuus" ja sen luoma harha? 

Minkä luomaa tietoisuus sitten olisi, jos se on ainoa asia mikä on?

Eihän otus sitä tiedä voi arvailla että, ehkä se tietoisuus vain on tai sitten se tietoisuuskin on vain toisen tietoisuuden luoma harha, joka taas on toisen tietoisuuden luoma harha jne... ehkäpä se on yhtä loputon tietoisuus kuin musta-aukko vai onko musta-aukkokin harha, kai se on jos kaikki on harhaa ja tietoisuuden loputonta jatkumoa kuten mielikuvituskin.

Vierailija kirjoitti:

Universumi on kuin naisen peppu. Raotat hieman pakaroita niin musta-aukko sieltä löytyy

Millä tavalla miehen eroaa tässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voi tehdä ajatusleikkejä.

Ajattele ympyrää. Ympyrä on kaksiulotteinen kuvio. Pelkästään sen kaaressa asustava ja vain sitä havainnoiva otus voi kuitenkin liikkua vain yhdessä ulottuvuudessa, myötä-tai vastapäivään. Se ei voi kävellä ympyrän läpi vastakkaiselle puolelle tai ympyrän ulkopuolelle, eikä sillä ole käsitystä sisä- ja ulkopuolen olemuksesta, koska se näkee vain kaaren. Se elää yksiulotteista elämää kaksiulotteisen kuvion kaarella ja se on sille kaikkeus.

Laajennetaan ympyrää yhdellä ulottuvuudella. Meillä on pallo. Sen pinnassa asuva otus voi liikkua kahdessa ulottuvuudessa, mutta ei pallon läpi, ei sisä- tai ulkopuolelle. Se ei tiedä niistä eikä käsitä niitä. Se elää tyytyväisenä kaksiulotteista elämää kolmiulotteisen kappaleen pinnalla.

Ja nyt pitäisi lisätä palloon vielä yksi ulottuvuus. Saadaan universumi, jossa liikutaan kolmessa ulottuvuudessa. Eletään kolmiulotteista elämää neliulotteisessa härpäkkeessä. Mutta taaskaan ei päästä sisä- tai ulkopuolelle eikä voida kuin arvailla, mitä siellä on.

Ajatusleikkien pohjalta niitä löydöksiäkin lopulta tehdään.

Teoria on teoriaa kunnes se teoria joko vahvistetaan yhteisymmärryksin tai enemmistön yhteisymmärryksen tai kumotaan ja keksitään sitten uusi teoria, eli lisätään pallo palloteorian päälle, jonka päälle uusi pallo kunnes se puhkeaa ja joku puhaltaa uuden tai ottaa vanhan jälleen otuksien yhteisymmärryksessä tai jälleen enemmistön.

Otukset ei tiedä vaan arvailee, voihan se olla että mitään todellisuutta ei edes ole, pelkkä illuusio joka syntyy "tietoverkostossa"" kaikkeudessa" "universumin" "universumissa", entäpä jos ei olekkaan universumia, maapalloa, ympyrää, on vain mieli "tietoisuus" ja sen luoma harha? 

Minkä luomaa tietoisuus sitten olisi, jos se on ainoa asia mikä on?

Eihän otus sitä tiedä voi arvailla että, ehkä se tietoisuus vain on tai sitten se tietoisuuskin on vain toisen tietoisuuden luoma harha, joka taas on toisen tietoisuuden luoma harha jne... ehkäpä se on yhtä loputon tietoisuus kuin musta-aukko vai onko musta-aukkokin harha, kai se on jos kaikki on harhaa ja tietoisuuden loputonta jatkumoa kuten mielikuvituskin.

Samalla tavalla voisi ajatella että universumitkin ovat loputtomia, eli on tämä meidän universumi joka on sisällä suurempaa universumia jossa on meidän lisäksemme useita muita universumeja, jotka taas on sisällä vielä suurempaa universumia ja vielä useampia universumeja, eli ikäänkuin ei ole rajoja tai mitään mustaa loppua tai reunaa, vaan loputon jatkumo äärettömyys.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voi tehdä ajatusleikkejä.

Ajattele ympyrää. Ympyrä on kaksiulotteinen kuvio. Pelkästään sen kaaressa asustava ja vain sitä havainnoiva otus voi kuitenkin liikkua vain yhdessä ulottuvuudessa, myötä-tai vastapäivään. Se ei voi kävellä ympyrän läpi vastakkaiselle puolelle tai ympyrän ulkopuolelle, eikä sillä ole käsitystä sisä- ja ulkopuolen olemuksesta, koska se näkee vain kaaren. Se elää yksiulotteista elämää kaksiulotteisen kuvion kaarella ja se on sille kaikkeus.

Laajennetaan ympyrää yhdellä ulottuvuudella. Meillä on pallo. Sen pinnassa asuva otus voi liikkua kahdessa ulottuvuudessa, mutta ei pallon läpi, ei sisä- tai ulkopuolelle. Se ei tiedä niistä eikä käsitä niitä. Se elää tyytyväisenä kaksiulotteista elämää kolmiulotteisen kappaleen pinnalla.

Ja nyt pitäisi lisätä palloon vielä yksi ulottuvuus. Saadaan universumi, jossa liikutaan kolmessa ulottuvuudessa. Eletään kolmiulotteista elämää neliulotteisessa härpäkkeessä. Mutta taaskaan ei päästä sisä- tai ulkopuolelle eikä voida kuin arvailla, mitä siellä on.

Ajatusleikkien pohjalta niitä löydöksiäkin lopulta tehdään.

Teoria on teoriaa kunnes se teoria joko vahvistetaan yhteisymmärryksin tai enemmistön yhteisymmärryksen tai kumotaan ja keksitään sitten uusi teoria, eli lisätään pallo palloteorian päälle, jonka päälle uusi pallo kunnes se puhkeaa ja joku puhaltaa uuden tai ottaa vanhan jälleen otuksien yhteisymmärryksessä tai jälleen enemmistön.

Otukset ei tiedä vaan arvailee, voihan se olla että mitään todellisuutta ei edes ole, pelkkä illuusio joka syntyy "tietoverkostossa"" kaikkeudessa" "universumin" "universumissa", entäpä jos ei olekkaan universumia, maapalloa, ympyrää, on vain mieli "tietoisuus" ja sen luoma harha? 

Minkä luomaa tietoisuus sitten olisi, jos se on ainoa asia mikä on?

Eihän otus sitä tiedä voi arvailla että, ehkä se tietoisuus vain on tai sitten se tietoisuuskin on vain toisen tietoisuuden luoma harha, joka taas on toisen tietoisuuden luoma harha jne... ehkäpä se on yhtä loputon tietoisuus kuin musta-aukko vai onko musta-aukkokin harha, kai se on jos kaikki on harhaa ja tietoisuuden loputonta jatkumoa kuten mielikuvituskin.

Samalla tavalla voisi ajatella että universumitkin ovat loputtomia, eli on tämä meidän universumi joka on sisällä suurempaa universumia jossa on meidän lisäksemme useita muita universumeja, jotka taas on sisällä vielä suurempaa universumia ja vielä useampia universumeja, eli ikäänkuin ei ole rajoja tai mitään mustaa loppua tai reunaa, vaan loputon jatkumo äärettömyys.  

*kuten numeroissa: aina - luvuista + lukuihin 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku täällä kansantajuistaa universumin muodon määritelmän? Jos se on litteä, miten sen pystyisi käytännössä todentamaan? Jos universumia olisi mahdollista katsella ulkopuolelta, olisiko se litteän näköinen ja mitä se muu sen ulkopuolella olisi, antimateriaa?

Universumin muoto tarkoittaa kokoa ja kaarevuutta. Jos voisimme mittailla universumia, niin se voisi olla joihinkin suuntiin suurempi kuin toisiin. Esimerkiksi jos universumi olisi lätty, niin se olisi kuin isossa matalassa huoneessa. Suoraan ylös- ja alaspäin katto ja lattia ovat lähellä, mutta kun mitataan muissa kulmissa, niin mitat kasvavat isommiksi. Tai jos se olisi pallo ja olemme lähellä keskipistettä, niin universumi jatkuisi joka suuntaan suunnilleen yhtä kauas. 

Kaarevuutta taas voi havainnollistaa yhdensuuntaisten ja leikkaavien suorien kautta, eli piirtämällä kolmioita ja mittaamalla niiden kulmat. Jos piirrät paperille kaksi yhdensuuntaista suoraa, ne eivät koskaan tapaa ja ovat kaikkialla yhtä kaukana toisistaan. Jos piirrät suoran, joka leikkaa ne molemmat, se leikkaa ne samassa kulmassa. Kolmion kulmien summa on 180°.

Jos sitten otatkin jonkun kaarevan esineen ja piirrät sen pinnalle, koko homma toimii aivan eri tavalla. Jos piirrät pallon pinnalle päiväntasaajan ja sitten piirrät mihin tahansa kohtiin kaksi suoraa jotka leikkaavat sen kohtisuoraan, ne tapaavat navalla ja syntyy kolmio. Jos pallon pinta toimisi samalla tavalla kuin paperi, niidenhän ei kuuluisi kohdata ikinä koska ne olisivat keskenään yhdensuuntaiset, eikä kolmiossa voisi olla kahta suoraa kulmaa. Kulmien summakaan ei siis ole 180°. Tai jos ostat purkin pringlesejä ja piirrät niille, homma toimii taas aivan uudella tavalla. 

Tällaisia kolmioita voisi teoriassa "piirtää" avaruuteen valitsemalla mitkä tahansa tarpeeksi kaukana olevat kolme kappaletta jotka eivät ole samalla suoralla, kuvittelemalla niiden välille yhdistävät viivat ja mittaamalla niiden väliset kulmat. Oikeasti tätä ei tietenkään voida tehdä näin koska emme pääse riittävän kauas kotoa tekemään mittauksia ja aika ja painovoimakin sotkevat asian täysin, mutta tässä tapauksessa kuvitteleminen ei johda hirveästi harhaan ja kosmologitkin yksinkertaistavat mallejaan usein vastaavasti. Saman asian ajava mittaus on tehtykin muulla tavalla. Sen mukaan avaruus on litteä. Mallit kuitenkin elävät ja tiedämme ylipäätään niin vähän että kuva voi hyvin vielä muuttua. On myös mahdollista, että universumi on havaittavaan universumiin verrattuna niin suuri, että se kaareutuu mutta näyttää meille litteältä samalla lailla kuin maan pinta näyttää litteältä koska maapallo on suuri. 1/2

 

Ulkopuolelta katselu kannattaa unohtaa, se ei vastaa mitään mitä oikeasti voisi olla olemassa ja siksi vain harhauttaa ja hämmentää. Ihminen pystyy kuvittelemaan vain sellaisia asioita, jotka vastaavat kokemuksia ja havaintoja, joita hänellä on ollut. Yksi- kaksi- ja kolmiulotteiset avaruudet ovat helppoja koska olemme niiden kanssa tekemisissä koko ajan ja aivomme ovat kehittyneet prosessoimaan niitä. Jo neljässä ulottuvuudessa tai kolmiulotteisen avaruuden tarkastelussa "ulkopuolelta" tipahdamme auttamattomasti kärryiltä. Matemaatikoille kehittyy jonkinlaisia intuitioita ja tapoja hahmottaa erilaisia avaruuksia, mutta ne syntyvät matemaattisen ajattelutavan ja laskutaidon varaan eikä niitä voi oikein välittää eteenpäin sellaiselle, jolta nämä puuttuvat. Yritykset johtavat vain väärinkäsityksiin ja kuviteltuun ymmärrykseen sekä järjettömyyksiin jotka kuulostavat lähinnä paskalta runoudelta tai lsd-tripiltä ja yllyttävät New Age-hippejä hourimaan lisää.

Kukaan ei siis pysty kuvittelemaan minkälaista se olisi, jos ei ole aikaa eikä yhtään tilaulottuvuutta, koska kukaan meistä ei ole koskaan kokenut tai nähnyt mitään sellaista. Jos pystyt kuvittelemaan ei-mitään, vaikka sitä kautta mitä koit ennen kuin olit olemassa, se on lähin vastaava "kokemus" joka ihmisellä voi olla. Tämä on se perusajatus, mitä universumin ulkopuolella olisi, ei mitään eikä tilaa eikä aikaa. On kuitenkin täysin mahdollista, että siellä onkin jotain. Universumimme voi olla esimerkiksi kupla toisessa "universumissa", joka voi olla samankaltainen kuin tämä omamme tai sitten ihan eri luonnonlakien hallitsema.

Multiversumin mahdollisuus ei edelleenkään poista sitä peruskysymystä, mitä sen ulkopuolella on, mikä sen on synnyttänyt ja mistä kaikki alkoi. Pulman moninkertaistaminen ei ratkaise sitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku täällä kansantajuistaa universumin muodon määritelmän? Jos se on litteä, miten sen pystyisi käytännössä todentamaan? Jos universumia olisi mahdollista katsella ulkopuolelta, olisiko se litteän näköinen ja mitä se muu sen ulkopuolella olisi, antimateriaa?

Universumin muoto tarkoittaa kokoa ja kaarevuutta. Jos voisimme mittailla universumia, niin se voisi olla joihinkin suuntiin suurempi kuin toisiin. Esimerkiksi jos universumi olisi lätty, niin se olisi kuin isossa matalassa huoneessa. Suoraan ylös- ja alaspäin katto ja lattia ovat lähellä, mutta kun mitataan muissa kulmissa, niin mitat kasvavat isommiksi. Tai jos se olisi pallo ja olemme lähellä keskipistettä, niin universumi jatkuisi joka suuntaan suunnilleen yhtä kauas. 

Kaarevuutta taas voi havainnollistaa yhdensuuntaisten ja leikkaavien suorien kautta, eli piirtämällä kolmioita ja mittaamalla niiden kulmat. Jos piirrät paperille kaksi yhdensuuntaista suoraa, ne eivät koskaan tapaa ja ovat kaikkialla yhtä kaukana toisistaan. Jos piirrät suoran, joka leikkaa ne molemmat, se leikkaa ne samassa kulmassa. Kolmion kulmien summa on 180°.

Jos sitten otatkin jonkun kaarevan esineen ja piirrät sen pinnalle, koko homma toimii aivan eri tavalla. Jos piirrät pallon pinnalle päiväntasaajan ja sitten piirrät mihin tahansa kohtiin kaksi suoraa jotka leikkaavat sen kohtisuoraan, ne tapaavat navalla ja syntyy kolmio. Jos pallon pinta toimisi samalla tavalla kuin paperi, niidenhän ei kuuluisi kohdata ikinä koska ne olisivat keskenään yhdensuuntaiset, eikä kolmiossa voisi olla kahta suoraa kulmaa. Kulmien summakaan ei siis ole 180°. Tai jos ostat purkin pringlesejä ja piirrät niille, homma toimii taas aivan uudella tavalla. 

Tällaisia kolmioita voisi teoriassa "piirtää" avaruuteen valitsemalla mitkä tahansa tarpeeksi kaukana olevat kolme kappaletta jotka eivät ole samalla suoralla, kuvittelemalla niiden välille yhdistävät viivat ja mittaamalla niiden väliset kulmat. Oikeasti tätä ei tietenkään voida tehdä näin koska emme pääse riittävän kauas kotoa tekemään mittauksia ja aika ja painovoimakin sotkevat asian täysin, mutta tässä tapauksessa kuvitteleminen ei johda hirveästi harhaan ja kosmologitkin yksinkertaistavat mallejaan usein vastaavasti. Saman asian ajava mittaus on tehtykin muulla tavalla. Sen mukaan avaruus on litteä. Mallit kuitenkin elävät ja tiedämme ylipäätään niin vähän että kuva voi hyvin vielä muuttua. On myös mahdollista, että universumi on havaittavaan universumiin verrattuna niin suuri, että se kaareutuu mutta näyttää meille litteältä samalla lailla kuin maan pinta näyttää litteältä koska maapallo on suuri. 1/2

Eihän avaruus näytä litteältä kun katsomme sinne, maapalloa pystymme taas katsomaan vain yhteen suuntaan eli alaspäin. Kun mietin litteää näen ohuen levyn.

Assburger kirjoitti:

Voihan ajan piirtää vaikka viivaksi x-y- koordinaatistoon.

Käännä polkupyörä ylösalaisin ja pyöritä polkimia tasaisella mopeudella.

Tarkkaile venttiilin ylös-alas- liikettä ja ilmoita se koordinaatistossa ajan funktiona.

Saat kauniin sinikäyrän.

Jos tarkastelet venttiilin eteen, taakse- liikettä samassa koordinaatistossa edelleen ajan funktiona, saat toisen sinikäyrän, jolla on 90° vaihe-ero edelliseen nähden.

Tuossa pallomainen universumi- mallissa aika on ulottuvuus pallon keskeltä pallon pintaan, joka on nykyhetki.

Universumin ulkopuolella ei ole mitään, koska se on ajallisesti tulevaisuudessa.

Jos en ole pahoin käsittänyt väärin, mikä on aina mahdollista.

Kuinka monta vuotta olemme siis jäljessä oikeaa nykyhetkeä? Jos Maa seilaisi mukana sillä aallonharjalla, jossa universumi laajenee, kuinka nopeasti aika silloin kuluisi verrattuna asemaamme täällä?

Mitkä tänne kirjoittelevien kouluarvosanat olivat fysiikassa ja matematiikassa? Mitä menitte opiskelemaan ja mihin valmistuitte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku täällä kansantajuistaa universumin muodon määritelmän? Jos se on litteä, miten sen pystyisi käytännössä todentamaan? Jos universumia olisi mahdollista katsella ulkopuolelta, olisiko se litteän näköinen ja mitä se muu sen ulkopuolella olisi, antimateriaa?

Universumin muoto tarkoittaa kokoa ja kaarevuutta. Jos voisimme mittailla universumia, niin se voisi olla joihinkin suuntiin suurempi kuin toisiin. Esimerkiksi jos universumi olisi lätty, niin se olisi kuin isossa matalassa huoneessa. Suoraan ylös- ja alaspäin katto ja lattia ovat lähellä, mutta kun mitataan muissa kulmissa, niin mitat kasvavat isommiksi. Tai jos se olisi pallo ja olemme lähellä keskipistettä, niin universumi jatkuisi joka suuntaan suunnilleen yhtä kauas. 

Kaarevuutta taas voi havainnollistaa yhdensuuntaisten ja leikkaavien suorien kautta, eli piirtämällä kolmioita ja mittaamalla niiden kulmat. Jos piirrät paperille kaksi yhdensuuntaista suoraa, ne eivät koskaan tapaa ja ovat kaikkialla yhtä kaukana toisistaan. Jos piirrät suoran, joka leikkaa ne molemmat, se leikkaa ne samassa kulmassa. Kolmion kulmien summa on 180°.

Jos sitten otatkin jonkun kaarevan esineen ja piirrät sen pinnalle, koko homma toimii aivan eri tavalla. Jos piirrät pallon pinnalle päiväntasaajan ja sitten piirrät mihin tahansa kohtiin kaksi suoraa jotka leikkaavat sen kohtisuoraan, ne tapaavat navalla ja syntyy kolmio. Jos pallon pinta toimisi samalla tavalla kuin paperi, niidenhän ei kuuluisi kohdata ikinä koska ne olisivat keskenään yhdensuuntaiset, eikä kolmiossa voisi olla kahta suoraa kulmaa. Kulmien summakaan ei siis ole 180°. Tai jos ostat purkin pringlesejä ja piirrät niille, homma toimii taas aivan uudella tavalla. 

Tällaisia kolmioita voisi teoriassa "piirtää" avaruuteen valitsemalla mitkä tahansa tarpeeksi kaukana olevat kolme kappaletta jotka eivät ole samalla suoralla, kuvittelemalla niiden välille yhdistävät viivat ja mittaamalla niiden väliset kulmat. Oikeasti tätä ei tietenkään voida tehdä näin koska emme pääse riittävän kauas kotoa tekemään mittauksia ja aika ja painovoimakin sotkevat asian täysin, mutta tässä tapauksessa kuvitteleminen ei johda hirveästi harhaan ja kosmologitkin yksinkertaistavat mallejaan usein vastaavasti. Saman asian ajava mittaus on tehtykin muulla tavalla. Sen mukaan avaruus on litteä. Mallit kuitenkin elävät ja tiedämme ylipäätään niin vähän että kuva voi hyvin vielä muuttua. On myös mahdollista, että universumi on havaittavaan universumiin verrattuna niin suuri, että se kaareutuu mutta näyttää meille litteältä samalla lailla kuin maan pinta näyttää litteältä koska maapallo on suuri. 1/2

 

Ulkopuolelta katselu kannattaa unohtaa, se ei vastaa mitään mitä oikeasti voisi olla olemassa ja siksi vain harhauttaa ja hämmentää. Ihminen pystyy kuvittelemaan vain sellaisia asioita, jotka vastaavat kokemuksia ja havaintoja, joita hänellä on ollut. Yksi- kaksi- ja kolmiulotteiset avaruudet ovat helppoja koska olemme niiden kanssa tekemisissä koko ajan ja aivomme ovat kehittyneet prosessoimaan niitä. Jo neljässä ulottuvuudessa tai kolmiulotteisen avaruuden tarkastelussa "ulkopuolelta" tipahdamme auttamattomasti kärryiltä. Matemaatikoille kehittyy jonkinlaisia intuitioita ja tapoja hahmottaa erilaisia avaruuksia, mutta ne syntyvät matemaattisen ajattelutavan ja laskutaidon varaan eikä niitä voi oikein välittää eteenpäin sellaiselle, jolta nämä puuttuvat. Yritykset johtavat vain väärinkäsityksiin ja kuviteltuun ymmärrykseen sekä järjettömyyksiin jotka kuulostavat lähinnä paskalta runoudelta tai lsd-tripiltä ja yllyttävät New Age-hippejä hourimaan lisää.

Kukaan ei siis pysty kuvittelemaan minkälaista se olisi, jos ei ole aikaa eikä yhtään tilaulottuvuutta, koska kukaan meistä ei ole koskaan kokenut tai nähnyt mitään sellaista. Jos pystyt kuvittelemaan ei-mitään, vaikka sitä kautta mitä koit ennen kuin olit olemassa, se on lähin vastaava "kokemus" joka ihmisellä voi olla. Tämä on se perusajatus, mitä universumin ulkopuolella olisi, ei mitään eikä tilaa eikä aikaa. On kuitenkin täysin mahdollista, että siellä onkin jotain. Universumimme voi olla esimerkiksi kupla toisessa "universumissa", joka voi olla samankaltainen kuin tämä omamme tai sitten ihan eri luonnonlakien hallitsema.

Multiversumin mahdollisuus ei edelleenkään poista sitä peruskysymystä, mitä sen ulkopuolella on, mikä sen on synnyttänyt ja mistä kaikki alkoi. Pulman moninkertaistaminen ei ratkaise sitä

Vähän outo huomio, kun en tarjonnut mahdollisuutta että maailmankaikkeus sijaitsee toisessa maailmankaikkeudessa "ratkaisuksi" siihen mitä ulkopuolella on? Saati noihin muihin. Mutta ok, sori että vastaukseni ei ollut vastaus muihin kysymyksiin kuin niihin mihin olin vastaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku täällä kansantajuistaa universumin muodon määritelmän? Jos se on litteä, miten sen pystyisi käytännössä todentamaan? Jos universumia olisi mahdollista katsella ulkopuolelta, olisiko se litteän näköinen ja mitä se muu sen ulkopuolella olisi, antimateriaa?

Universumin muoto tarkoittaa kokoa ja kaarevuutta. Jos voisimme mittailla universumia, niin se voisi olla joihinkin suuntiin suurempi kuin toisiin. Esimerkiksi jos universumi olisi lätty, niin se olisi kuin isossa matalassa huoneessa. Suoraan ylös- ja alaspäin katto ja lattia ovat lähellä, mutta kun mitataan muissa kulmissa, niin mitat kasvavat isommiksi. Tai jos se olisi pallo ja olemme lähellä keskipistettä, niin universumi jatkuisi joka suuntaan suunnilleen yhtä kauas. 

Kaarevuutta taas voi havainnollistaa yhdensuuntaisten ja leikkaavien suorien kautta, eli piirtämällä kolmioita ja mittaamalla niiden kulmat. Jos piirrät paperille kaksi yhdensuuntaista suoraa, ne eivät koskaan tapaa ja ovat kaikkialla yhtä kaukana toisistaan. Jos piirrät suoran, joka leikkaa ne molemmat, se leikkaa ne samassa kulmassa. Kolmion kulmien summa on 180°.

Jos sitten otatkin jonkun kaarevan esineen ja piirrät sen pinnalle, koko homma toimii aivan eri tavalla. Jos piirrät pallon pinnalle päiväntasaajan ja sitten piirrät mihin tahansa kohtiin kaksi suoraa jotka leikkaavat sen kohtisuoraan, ne tapaavat navalla ja syntyy kolmio. Jos pallon pinta toimisi samalla tavalla kuin paperi, niidenhän ei kuuluisi kohdata ikinä koska ne olisivat keskenään yhdensuuntaiset, eikä kolmiossa voisi olla kahta suoraa kulmaa. Kulmien summakaan ei siis ole 180°. Tai jos ostat purkin pringlesejä ja piirrät niille, homma toimii taas aivan uudella tavalla. 

Tällaisia kolmioita voisi teoriassa "piirtää" avaruuteen valitsemalla mitkä tahansa tarpeeksi kaukana olevat kolme kappaletta jotka eivät ole samalla suoralla, kuvittelemalla niiden välille yhdistävät viivat ja mittaamalla niiden väliset kulmat. Oikeasti tätä ei tietenkään voida tehdä näin koska emme pääse riittävän kauas kotoa tekemään mittauksia ja aika ja painovoimakin sotkevat asian täysin, mutta tässä tapauksessa kuvitteleminen ei johda hirveästi harhaan ja kosmologitkin yksinkertaistavat mallejaan usein vastaavasti. Saman asian ajava mittaus on tehtykin muulla tavalla. Sen mukaan avaruus on litteä. Mallit kuitenkin elävät ja tiedämme ylipäätään niin vähän että kuva voi hyvin vielä muuttua. On myös mahdollista, että universumi on havaittavaan universumiin verrattuna niin suuri, että se kaareutuu mutta näyttää meille litteältä samalla lailla kuin maan pinta näyttää litteältä koska maapallo on suuri. 1/2

 

Ulkopuolelta katselu kannattaa unohtaa, se ei vastaa mitään mitä oikeasti voisi olla olemassa ja siksi vain harhauttaa ja hämmentää. Ihminen pystyy kuvittelemaan vain sellaisia asioita, jotka vastaavat kokemuksia ja havaintoja, joita hänellä on ollut. Yksi- kaksi- ja kolmiulotteiset avaruudet ovat helppoja koska olemme niiden kanssa tekemisissä koko ajan ja aivomme ovat kehittyneet prosessoimaan niitä. Jo neljässä ulottuvuudessa tai kolmiulotteisen avaruuden tarkastelussa "ulkopuolelta" tipahdamme auttamattomasti kärryiltä. Matemaatikoille kehittyy jonkinlaisia intuitioita ja tapoja hahmottaa erilaisia avaruuksia, mutta ne syntyvät matemaattisen ajattelutavan ja laskutaidon varaan eikä niitä voi oikein välittää eteenpäin sellaiselle, jolta nämä puuttuvat. Yritykset johtavat vain väärinkäsityksiin ja kuviteltuun ymmärrykseen sekä järjettömyyksiin jotka kuulostavat lähinnä paskalta runoudelta tai lsd-tripiltä ja yllyttävät New Age-hippejä hourimaan lisää.

Kukaan ei siis pysty kuvittelemaan minkälaista se olisi, jos ei ole aikaa eikä yhtään tilaulottuvuutta, koska kukaan meistä ei ole koskaan kokenut tai nähnyt mitään sellaista. Jos pystyt kuvittelemaan ei-mitään, vaikka sitä kautta mitä koit ennen kuin olit olemassa, se on lähin vastaava "kokemus" joka ihmisellä voi olla. Tämä on se perusajatus, mitä universumin ulkopuolella olisi, ei mitään eikä tilaa eikä aikaa. On kuitenkin täysin mahdollista, että siellä onkin jotain. Universumimme voi olla esimerkiksi kupla toisessa "universumissa", joka voi olla samankaltainen kuin tämä omamme tai sitten ihan eri luonnonlakien hallitsema.

Multiversumin mahdollisuus ei edelleenkään poista sitä peruskysymystä, mitä sen ulkopuolella on, mikä sen on synnyttänyt ja mistä kaikki alkoi. Pulman moninkertaistaminen ei ratkaise sitä

Ulottuvuuksien ulkopuolella ei ole mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku täällä kansantajuistaa universumin muodon määritelmän? Jos se on litteä, miten sen pystyisi käytännössä todentamaan? Jos universumia olisi mahdollista katsella ulkopuolelta, olisiko se litteän näköinen ja mitä se muu sen ulkopuolella olisi, antimateriaa?

Universumin muoto tarkoittaa kokoa ja kaarevuutta. Jos voisimme mittailla universumia, niin se voisi olla joihinkin suuntiin suurempi kuin toisiin. Esimerkiksi jos universumi olisi lätty, niin se olisi kuin isossa matalassa huoneessa. Suoraan ylös- ja alaspäin katto ja lattia ovat lähellä, mutta kun mitataan muissa kulmissa, niin mitat kasvavat isommiksi. Tai jos se olisi pallo ja olemme lähellä keskipistettä, niin universumi jatkuisi joka suuntaan suunnilleen yhtä kauas. 

Kaarevuutta taas voi havainnollistaa yhdensuuntaisten ja leikkaavien suorien kautta, eli piirtämällä kolmioita ja mittaamalla niiden kulmat. Jos piirrät paperille kaksi yhdensuuntaista suoraa, ne eivät koskaan tapaa ja ovat kaikkialla yhtä kaukana toisistaan. Jos piirrät suoran, joka leikkaa ne molemmat, se leikkaa ne samassa kulmassa. Kolmion kulmien summa on 180°.

Jos sitten otatkin jonkun kaarevan esineen ja piirrät sen pinnalle, koko homma toimii aivan eri tavalla. Jos piirrät pallon pinnalle päiväntasaajan ja sitten piirrät mihin tahansa kohtiin kaksi suoraa jotka leikkaavat sen kohtisuoraan, ne tapaavat navalla ja syntyy kolmio. Jos pallon pinta toimisi samalla tavalla kuin paperi, niidenhän ei kuuluisi kohdata ikinä koska ne olisivat keskenään yhdensuuntaiset, eikä kolmiossa voisi olla kahta suoraa kulmaa. Kulmien summakaan ei siis ole 180°. Tai jos ostat purkin pringlesejä ja piirrät niille, homma toimii taas aivan uudella tavalla. 

Tällaisia kolmioita voisi teoriassa "piirtää" avaruuteen valitsemalla mitkä tahansa tarpeeksi kaukana olevat kolme kappaletta jotka eivät ole samalla suoralla, kuvittelemalla niiden välille yhdistävät viivat ja mittaamalla niiden väliset kulmat. Oikeasti tätä ei tietenkään voida tehdä näin koska emme pääse riittävän kauas kotoa tekemään mittauksia ja aika ja painovoimakin sotkevat asian täysin, mutta tässä tapauksessa kuvitteleminen ei johda hirveästi harhaan ja kosmologitkin yksinkertaistavat mallejaan usein vastaavasti. Saman asian ajava mittaus on tehtykin muulla tavalla. Sen mukaan avaruus on litteä. Mallit kuitenkin elävät ja tiedämme ylipäätään niin vähän että kuva voi hyvin vielä muuttua. On myös mahdollista, että universumi on havaittavaan universumiin verrattuna niin suuri, että se kaareutuu mutta näyttää meille litteältä samalla lailla kuin maan pinta näyttää litteältä koska maapallo on suuri. 1/2

 

Ulkopuolelta katselu kannattaa unohtaa, se ei vastaa mitään mitä oikeasti voisi olla olemassa ja siksi vain harhauttaa ja hämmentää. Ihminen pystyy kuvittelemaan vain sellaisia asioita, jotka vastaavat kokemuksia ja havaintoja, joita hänellä on ollut. Yksi- kaksi- ja kolmiulotteiset avaruudet ovat helppoja koska olemme niiden kanssa tekemisissä koko ajan ja aivomme ovat kehittyneet prosessoimaan niitä. Jo neljässä ulottuvuudessa tai kolmiulotteisen avaruuden tarkastelussa "ulkopuolelta" tipahdamme auttamattomasti kärryiltä. Matemaatikoille kehittyy jonkinlaisia intuitioita ja tapoja hahmottaa erilaisia avaruuksia, mutta ne syntyvät matemaattisen ajattelutavan ja laskutaidon varaan eikä niitä voi oikein välittää eteenpäin sellaiselle, jolta nämä puuttuvat. Yritykset johtavat vain väärinkäsityksiin ja kuviteltuun ymmärrykseen sekä järjettömyyksiin jotka kuulostavat lähinnä paskalta runoudelta tai lsd-tripiltä ja yllyttävät New Age-hippejä hourimaan lisää.

Kukaan ei siis pysty kuvittelemaan minkälaista se olisi, jos ei ole aikaa eikä yhtään tilaulottuvuutta, koska kukaan meistä ei ole koskaan kokenut tai nähnyt mitään sellaista. Jos pystyt kuvittelemaan ei-mitään, vaikka sitä kautta mitä koit ennen kuin olit olemassa, se on lähin vastaava "kokemus" joka ihmisellä voi olla. Tämä on se perusajatus, mitä universumin ulkopuolella olisi, ei mitään eikä tilaa eikä aikaa. On kuitenkin täysin mahdollista, että siellä onkin jotain. Universumimme voi olla esimerkiksi kupla toisessa "universumissa", joka voi olla samankaltainen kuin tämä omamme tai sitten ihan eri luonnonlakien hallitsema.

Multiversumin mahdollisuus ei edelleenkään poista sitä peruskysymystä, mitä sen ulkopuolella on, mikä sen on synnyttänyt ja mistä kaikki alkoi. Pulman moninkertaistaminen ei ratkaise sitä

Ulottuvuuksien ulkopuolella ei ole mitään.

Todista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Universumi on kuin naisen peppu. Raotat hieman pakaroita niin musta-aukko sieltä löytyy

Millä tavalla miehen eroaa tässä

Kun raotat miehen pakaroita niin sieltä tulvahtaa metaanipilvi kasvoillesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku täällä kansantajuistaa universumin muodon määritelmän? Jos se on litteä, miten sen pystyisi käytännössä todentamaan? Jos universumia olisi mahdollista katsella ulkopuolelta, olisiko se litteän näköinen ja mitä se muu sen ulkopuolella olisi, antimateriaa?

Universumin muoto tarkoittaa kokoa ja kaarevuutta. Jos voisimme mittailla universumia, niin se voisi olla joihinkin suuntiin suurempi kuin toisiin. Esimerkiksi jos universumi olisi lätty, niin se olisi kuin isossa matalassa huoneessa. Suoraan ylös- ja alaspäin katto ja lattia ovat lähellä, mutta kun mitataan muissa kulmissa, niin mitat kasvavat isommiksi. Tai jos se olisi pallo ja olemme lähellä keskipistettä, niin universumi jatkuisi joka suuntaan suunnilleen yhtä kauas. 

Kaarevuutta taas voi havainnollistaa yhdensuuntaisten ja leikkaavien suorien kautta, eli piirtämällä kolmioita ja mittaamalla niiden kulmat. Jos piirrät paperille kaksi yhdensuuntaista suoraa, ne eivät koskaan tapaa ja ovat kaikkialla yhtä kaukana toisistaan. Jos piirrät suoran, joka leikkaa ne molemmat, se leikkaa ne samassa kulmassa. Kolmion kulmien summa on 180°.

Jos sitten otatkin jonkun kaarevan esineen ja piirrät sen pinnalle, koko homma toimii aivan eri tavalla. Jos piirrät pallon pinnalle päiväntasaajan ja sitten piirrät mihin tahansa kohtiin kaksi suoraa jotka leikkaavat sen kohtisuoraan, ne tapaavat navalla ja syntyy kolmio. Jos pallon pinta toimisi samalla tavalla kuin paperi, niidenhän ei kuuluisi kohdata ikinä koska ne olisivat keskenään yhdensuuntaiset, eikä kolmiossa voisi olla kahta suoraa kulmaa. Kulmien summakaan ei siis ole 180°. Tai jos ostat purkin pringlesejä ja piirrät niille, homma toimii taas aivan uudella tavalla. 

Tällaisia kolmioita voisi teoriassa "piirtää" avaruuteen valitsemalla mitkä tahansa tarpeeksi kaukana olevat kolme kappaletta jotka eivät ole samalla suoralla, kuvittelemalla niiden välille yhdistävät viivat ja mittaamalla niiden väliset kulmat. Oikeasti tätä ei tietenkään voida tehdä näin koska emme pääse riittävän kauas kotoa tekemään mittauksia ja aika ja painovoimakin sotkevat asian täysin, mutta tässä tapauksessa kuvitteleminen ei johda hirveästi harhaan ja kosmologitkin yksinkertaistavat mallejaan usein vastaavasti. Saman asian ajava mittaus on tehtykin muulla tavalla. Sen mukaan avaruus on litteä. Mallit kuitenkin elävät ja tiedämme ylipäätään niin vähän että kuva voi hyvin vielä muuttua. On myös mahdollista, että universumi on havaittavaan universumiin verrattuna niin suuri, että se kaareutuu mutta näyttää meille litteältä samalla lailla kuin maan pinta näyttää litteältä koska maapallo on suuri. 1/2

 

Ulkopuolelta katselu kannattaa unohtaa, se ei vastaa mitään mitä oikeasti voisi olla olemassa ja siksi vain harhauttaa ja hämmentää. Ihminen pystyy kuvittelemaan vain sellaisia asioita, jotka vastaavat kokemuksia ja havaintoja, joita hänellä on ollut. Yksi- kaksi- ja kolmiulotteiset avaruudet ovat helppoja koska olemme niiden kanssa tekemisissä koko ajan ja aivomme ovat kehittyneet prosessoimaan niitä. Jo neljässä ulottuvuudessa tai kolmiulotteisen avaruuden tarkastelussa "ulkopuolelta" tipahdamme auttamattomasti kärryiltä. Matemaatikoille kehittyy jonkinlaisia intuitioita ja tapoja hahmottaa erilaisia avaruuksia, mutta ne syntyvät matemaattisen ajattelutavan ja laskutaidon varaan eikä niitä voi oikein välittää eteenpäin sellaiselle, jolta nämä puuttuvat. Yritykset johtavat vain väärinkäsityksiin ja kuviteltuun ymmärrykseen sekä järjettömyyksiin jotka kuulostavat lähinnä paskalta runoudelta tai lsd-tripiltä ja yllyttävät New Age-hippejä hourimaan lisää.

Kukaan ei siis pysty kuvittelemaan minkälaista se olisi, jos ei ole aikaa eikä yhtään tilaulottuvuutta, koska kukaan meistä ei ole koskaan kokenut tai nähnyt mitään sellaista. Jos pystyt kuvittelemaan ei-mitään, vaikka sitä kautta mitä koit ennen kuin olit olemassa, se on lähin vastaava "kokemus" joka ihmisellä voi olla. Tämä on se perusajatus, mitä universumin ulkopuolella olisi, ei mitään eikä tilaa eikä aikaa. On kuitenkin täysin mahdollista, että siellä onkin jotain. Universumimme voi olla esimerkiksi kupla toisessa "universumissa", joka voi olla samankaltainen kuin tämä omamme tai sitten ihan eri luonnonlakien hallitsema.

Multiversumin mahdollisuus ei edelleenkään poista sitä peruskysymystä, mitä sen ulkopuolella on, mikä sen on synnyttänyt ja mistä kaikki alkoi. Pulman moninkertaistaminen ei ratkaise sitä

Ulottuvuuksien ulkopuolella ei ole mitään.

Todista.

Ei olemattomuutta voi todistaa. Todistustaakka on sinulla. Todista että "siellä" on jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku täällä kansantajuistaa universumin muodon määritelmän? Jos se on litteä, miten sen pystyisi käytännössä todentamaan? Jos universumia olisi mahdollista katsella ulkopuolelta, olisiko se litteän näköinen ja mitä se muu sen ulkopuolella olisi, antimateriaa?

Universumin muoto tarkoittaa kokoa ja kaarevuutta. Jos voisimme mittailla universumia, niin se voisi olla joihinkin suuntiin suurempi kuin toisiin. Esimerkiksi jos universumi olisi lätty, niin se olisi kuin isossa matalassa huoneessa. Suoraan ylös- ja alaspäin katto ja lattia ovat lähellä, mutta kun mitataan muissa kulmissa, niin mitat kasvavat isommiksi. Tai jos se olisi pallo ja olemme lähellä keskipistettä, niin universumi jatkuisi joka suuntaan suunnilleen yhtä kauas. 

Kaarevuutta taas voi havainnollistaa yhdensuuntaisten ja leikkaavien suorien kautta, eli piirtämällä kolmioita ja mittaamalla niiden kulmat. Jos piirrät paperille kaksi yhdensuuntaista suoraa, ne eivät koskaan tapaa ja ovat kaikkialla yhtä kaukana toisistaan. Jos piirrät suoran, joka leikkaa ne molemmat, se leikkaa ne samassa kulmassa. Kolmion kulmien summa on 180°.

Jos sitten otatkin jonkun kaarevan esineen ja piirrät sen pinnalle, koko homma toimii aivan eri tavalla. Jos piirrät pallon pinnalle päiväntasaajan ja sitten piirrät mihin tahansa kohtiin kaksi suoraa jotka leikkaavat sen kohtisuoraan, ne tapaavat navalla ja syntyy kolmio. Jos pallon pinta toimisi samalla tavalla kuin paperi, niidenhän ei kuuluisi kohdata ikinä koska ne olisivat keskenään yhdensuuntaiset, eikä kolmiossa voisi olla kahta suoraa kulmaa. Kulmien summakaan ei siis ole 180°. Tai jos ostat purkin pringlesejä ja piirrät niille, homma toimii taas aivan uudella tavalla. 

Tällaisia kolmioita voisi teoriassa "piirtää" avaruuteen valitsemalla mitkä tahansa tarpeeksi kaukana olevat kolme kappaletta jotka eivät ole samalla suoralla, kuvittelemalla niiden välille yhdistävät viivat ja mittaamalla niiden väliset kulmat. Oikeasti tätä ei tietenkään voida tehdä näin koska emme pääse riittävän kauas kotoa tekemään mittauksia ja aika ja painovoimakin sotkevat asian täysin, mutta tässä tapauksessa kuvitteleminen ei johda hirveästi harhaan ja kosmologitkin yksinkertaistavat mallejaan usein vastaavasti. Saman asian ajava mittaus on tehtykin muulla tavalla. Sen mukaan avaruus on litteä. Mallit kuitenkin elävät ja tiedämme ylipäätään niin vähän että kuva voi hyvin vielä muuttua. On myös mahdollista, että universumi on havaittavaan universumiin verrattuna niin suuri, että se kaareutuu mutta näyttää meille litteältä samalla lailla kuin maan pinta näyttää litteältä koska maapallo on suuri. 1/2

Eihän avaruus näytä litteältä kun katsomme sinne, maapalloa pystymme taas katsomaan vain yhteen suuntaan eli alaspäin. Kun mietin litteää näen ohuen levyn.

"Litteys" viittaa tässä yhteydessä avaruuden kaarevuuteen, ja nimenomaan siihen ettei avaruus ole kaareva tai avaruuden kaarevuus on 0. Se ei siis tarkoita että avaruus olisi pannukakun muotoinen eikä muutenkaan viittaa mihinkään sellaiseen jonka voisi suoraan nähdä katsomalla. Se tarkoittaa, että isojenkin kolmioiden kulmien summa on täällä aina 180° ja kaksi yhdensuuntaista suoraa ei ikinä tapaa (kun jätetään taas huomiotta ajan ja painovoiman vaikutus). 

Jos joku yrittäisi nähdä maapallon pyöreyden, niin ei hänen alaspäin pitäis katsoa, kun horisonttiin. Jos maapallo olisi paljon pienempi, horisontti olisi kaareva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku täällä kansantajuistaa universumin muodon määritelmän? Jos se on litteä, miten sen pystyisi käytännössä todentamaan? Jos universumia olisi mahdollista katsella ulkopuolelta, olisiko se litteän näköinen ja mitä se muu sen ulkopuolella olisi, antimateriaa?

Universumin muoto tarkoittaa kokoa ja kaarevuutta. Jos voisimme mittailla universumia, niin se voisi olla joihinkin suuntiin suurempi kuin toisiin. Esimerkiksi jos universumi olisi lätty, niin se olisi kuin isossa matalassa huoneessa. Suoraan ylös- ja alaspäin katto ja lattia ovat lähellä, mutta kun mitataan muissa kulmissa, niin mitat kasvavat isommiksi. Tai jos se olisi pallo ja olemme lähellä keskipistettä, niin universumi jatkuisi joka suuntaan suunnilleen yhtä kauas. 

Kaarevuutta taas voi havainnollistaa yhdensuuntaisten ja leikkaavien suorien kautta, eli piirtämällä kolmioita ja mittaamalla niiden kulmat. Jos piirrät paperille kaksi yhdensuuntaista suoraa, ne eivät koskaan tapaa ja ovat kaikkialla yhtä kaukana toisistaan. Jos piirrät suoran, joka leikkaa ne molemmat, se leikkaa ne samassa kulmassa. Kolmion kulmien summa on 180°.

Jos sitten otatkin jonkun kaarevan esineen ja piirrät sen pinnalle, koko homma toimii aivan eri tavalla. Jos piirrät pallon pinnalle päiväntasaajan ja sitten piirrät mihin tahansa kohtiin kaksi suoraa jotka leikkaavat sen kohtisuoraan, ne tapaavat navalla ja syntyy kolmio. Jos pallon pinta toimisi samalla tavalla kuin paperi, niidenhän ei kuuluisi kohdata ikinä koska ne olisivat keskenään yhdensuuntaiset, eikä kolmiossa voisi olla kahta suoraa kulmaa. Kulmien summakaan ei siis ole 180°. Tai jos ostat purkin pringlesejä ja piirrät niille, homma toimii taas aivan uudella tavalla. 

Tällaisia kolmioita voisi teoriassa "piirtää" avaruuteen valitsemalla mitkä tahansa tarpeeksi kaukana olevat kolme kappaletta jotka eivät ole samalla suoralla, kuvittelemalla niiden välille yhdistävät viivat ja mittaamalla niiden väliset kulmat. Oikeasti tätä ei tietenkään voida tehdä näin koska emme pääse riittävän kauas kotoa tekemään mittauksia ja aika ja painovoimakin sotkevat asian täysin, mutta tässä tapauksessa kuvitteleminen ei johda hirveästi harhaan ja kosmologitkin yksinkertaistavat mallejaan usein vastaavasti. Saman asian ajava mittaus on tehtykin muulla tavalla. Sen mukaan avaruus on litteä. Mallit kuitenkin elävät ja tiedämme ylipäätään niin vähän että kuva voi hyvin vielä muuttua. On myös mahdollista, että universumi on havaittavaan universumiin verrattuna niin suuri, että se kaareutuu mutta näyttää meille litteältä samalla lailla kuin maan pinta näyttää litteältä koska maapallo on suuri. 1/2

 

Ulkopuolelta katselu kannattaa unohtaa, se ei vastaa mitään mitä oikeasti voisi olla olemassa ja siksi vain harhauttaa ja hämmentää. Ihminen pystyy kuvittelemaan vain sellaisia asioita, jotka vastaavat kokemuksia ja havaintoja, joita hänellä on ollut. Yksi- kaksi- ja kolmiulotteiset avaruudet ovat helppoja koska olemme niiden kanssa tekemisissä koko ajan ja aivomme ovat kehittyneet prosessoimaan niitä. Jo neljässä ulottuvuudessa tai kolmiulotteisen avaruuden tarkastelussa "ulkopuolelta" tipahdamme auttamattomasti kärryiltä. Matemaatikoille kehittyy jonkinlaisia intuitioita ja tapoja hahmottaa erilaisia avaruuksia, mutta ne syntyvät matemaattisen ajattelutavan ja laskutaidon varaan eikä niitä voi oikein välittää eteenpäin sellaiselle, jolta nämä puuttuvat. Yritykset johtavat vain väärinkäsityksiin ja kuviteltuun ymmärrykseen sekä järjettömyyksiin jotka kuulostavat lähinnä paskalta runoudelta tai lsd-tripiltä ja yllyttävät New Age-hippejä hourimaan lisää.

Kukaan ei siis pysty kuvittelemaan minkälaista se olisi, jos ei ole aikaa eikä yhtään tilaulottuvuutta, koska kukaan meistä ei ole koskaan kokenut tai nähnyt mitään sellaista. Jos pystyt kuvittelemaan ei-mitään, vaikka sitä kautta mitä koit ennen kuin olit olemassa, se on lähin vastaava "kokemus" joka ihmisellä voi olla. Tämä on se perusajatus, mitä universumin ulkopuolella olisi, ei mitään eikä tilaa eikä aikaa. On kuitenkin täysin mahdollista, että siellä onkin jotain. Universumimme voi olla esimerkiksi kupla toisessa "universumissa", joka voi olla samankaltainen kuin tämä omamme tai sitten ihan eri luonnonlakien hallitsema.

Multiversumin mahdollisuus ei edelleenkään poista sitä peruskysymystä, mitä sen ulkopuolella on, mikä sen on synnyttänyt ja mistä kaikki alkoi. Pulman moninkertaistaminen ei ratkaise sitä

Ulottuvuuksien ulkopuolella ei ole mitään.

’Ei mitään’ on myöskin jotain. Luultavasti mustat aukot ovat pilkahduksia tästä, tai pikemminkin reikiä, jotka havainnollistavat sitä, mitä rajojen ulkopuolella on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku täällä kansantajuistaa universumin muodon määritelmän? Jos se on litteä, miten sen pystyisi käytännössä todentamaan? Jos universumia olisi mahdollista katsella ulkopuolelta, olisiko se litteän näköinen ja mitä se muu sen ulkopuolella olisi, antimateriaa?

Universumin muoto tarkoittaa kokoa ja kaarevuutta. Jos voisimme mittailla universumia, niin se voisi olla joihinkin suuntiin suurempi kuin toisiin. Esimerkiksi jos universumi olisi lätty, niin se olisi kuin isossa matalassa huoneessa. Suoraan ylös- ja alaspäin katto ja lattia ovat lähellä, mutta kun mitataan muissa kulmissa, niin mitat kasvavat isommiksi. Tai jos se olisi pallo ja olemme lähellä keskipistettä, niin universumi jatkuisi joka suuntaan suunnilleen yhtä kauas. 

Kaarevuutta taas voi havainnollistaa yhdensuuntaisten ja leikkaavien suorien kautta, eli piirtämällä kolmioita ja mittaamalla niiden kulmat. Jos piirrät paperille kaksi yhdensuuntaista suoraa, ne eivät koskaan tapaa ja ovat kaikkialla yhtä kaukana toisistaan. Jos piirrät suoran, joka leikkaa ne molemmat, se leikkaa ne samassa kulmassa. Kolmion kulmien summa on 180°.

Jos sitten otatkin jonkun kaarevan esineen ja piirrät sen pinnalle, koko homma toimii aivan eri tavalla. Jos piirrät pallon pinnalle päiväntasaajan ja sitten piirrät mihin tahansa kohtiin kaksi suoraa jotka leikkaavat sen kohtisuoraan, ne tapaavat navalla ja syntyy kolmio. Jos pallon pinta toimisi samalla tavalla kuin paperi, niidenhän ei kuuluisi kohdata ikinä koska ne olisivat keskenään yhdensuuntaiset, eikä kolmiossa voisi olla kahta suoraa kulmaa. Kulmien summakaan ei siis ole 180°. Tai jos ostat purkin pringlesejä ja piirrät niille, homma toimii taas aivan uudella tavalla. 

Tällaisia kolmioita voisi teoriassa "piirtää" avaruuteen valitsemalla mitkä tahansa tarpeeksi kaukana olevat kolme kappaletta jotka eivät ole samalla suoralla, kuvittelemalla niiden välille yhdistävät viivat ja mittaamalla niiden väliset kulmat. Oikeasti tätä ei tietenkään voida tehdä näin koska emme pääse riittävän kauas kotoa tekemään mittauksia ja aika ja painovoimakin sotkevat asian täysin, mutta tässä tapauksessa kuvitteleminen ei johda hirveästi harhaan ja kosmologitkin yksinkertaistavat mallejaan usein vastaavasti. Saman asian ajava mittaus on tehtykin muulla tavalla. Sen mukaan avaruus on litteä. Mallit kuitenkin elävät ja tiedämme ylipäätään niin vähän että kuva voi hyvin vielä muuttua. On myös mahdollista, että universumi on havaittavaan universumiin verrattuna niin suuri, että se kaareutuu mutta näyttää meille litteältä samalla lailla kuin maan pinta näyttää litteältä koska maapallo on suuri. 1/2

 

Ulkopuolelta katselu kannattaa unohtaa, se ei vastaa mitään mitä oikeasti voisi olla olemassa ja siksi vain harhauttaa ja hämmentää. Ihminen pystyy kuvittelemaan vain sellaisia asioita, jotka vastaavat kokemuksia ja havaintoja, joita hänellä on ollut. Yksi- kaksi- ja kolmiulotteiset avaruudet ovat helppoja koska olemme niiden kanssa tekemisissä koko ajan ja aivomme ovat kehittyneet prosessoimaan niitä. Jo neljässä ulottuvuudessa tai kolmiulotteisen avaruuden tarkastelussa "ulkopuolelta" tipahdamme auttamattomasti kärryiltä. Matemaatikoille kehittyy jonkinlaisia intuitioita ja tapoja hahmottaa erilaisia avaruuksia, mutta ne syntyvät matemaattisen ajattelutavan ja laskutaidon varaan eikä niitä voi oikein välittää eteenpäin sellaiselle, jolta nämä puuttuvat. Yritykset johtavat vain väärinkäsityksiin ja kuviteltuun ymmärrykseen sekä järjettömyyksiin jotka kuulostavat lähinnä paskalta runoudelta tai lsd-tripiltä ja yllyttävät New Age-hippejä hourimaan lisää.

Kukaan ei siis pysty kuvittelemaan minkälaista se olisi, jos ei ole aikaa eikä yhtään tilaulottuvuutta, koska kukaan meistä ei ole koskaan kokenut tai nähnyt mitään sellaista. Jos pystyt kuvittelemaan ei-mitään, vaikka sitä kautta mitä koit ennen kuin olit olemassa, se on lähin vastaava "kokemus" joka ihmisellä voi olla. Tämä on se perusajatus, mitä universumin ulkopuolella olisi, ei mitään eikä tilaa eikä aikaa. On kuitenkin täysin mahdollista, että siellä onkin jotain. Universumimme voi olla esimerkiksi kupla toisessa "universumissa", joka voi olla samankaltainen kuin tämä omamme tai sitten ihan eri luonnonlakien hallitsema.

Multiversumin mahdollisuus ei edelleenkään poista sitä peruskysymystä, mitä sen ulkopuolella on, mikä sen on synnyttänyt ja mistä kaikki alkoi. Pulman moninkertaistaminen ei ratkaise sitä

Ulottuvuuksien ulkopuolella ei ole mitään.

Todista.

Ei olemattomuutta voi todistaa. Todistustaakka on sinulla. Todista että "siellä" on jotain.

Eihän tämä ole ollenkaan todistamisen tai todistustaakan asia edes, mitenkään päin. Se on hyväksyttävä että on äärimmäisen epätodennäköistä että tästä asiasta voisi edes teoriassa saada minkäänlaista tietoa. Jos kysymyksellä "mitä maailmankaikkeuden ulkopuolella on" joku hakee tässä ketjussa lopullista näyttöä suuntaan tai toiseen, niin tämän kysymyksen voi jättää omaan arvoonsa.

Se taas voidaan sanoa varmasti, että joko "siellä" on olemassa ja siellä on jotain, tai universumin ulkopuolella ei ole mitään. Jos siellä on jotain, sen on oltava jonkinlainen universumi tai sarja sisäkkäisiä universumeita. Jos universumin ulkopuolella ei ole mitään, no, se jo tiedetään mitä ei mitään on. Ei ole edes mitään "siellä" missä olla jotain. Nämä ovat ainoat vaihtoehdot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku täällä kansantajuistaa universumin muodon määritelmän? Jos se on litteä, miten sen pystyisi käytännössä todentamaan? Jos universumia olisi mahdollista katsella ulkopuolelta, olisiko se litteän näköinen ja mitä se muu sen ulkopuolella olisi, antimateriaa?

Universumin muoto tarkoittaa kokoa ja kaarevuutta. Jos voisimme mittailla universumia, niin se voisi olla joihinkin suuntiin suurempi kuin toisiin. Esimerkiksi jos universumi olisi lätty, niin se olisi kuin isossa matalassa huoneessa. Suoraan ylös- ja alaspäin katto ja lattia ovat lähellä, mutta kun mitataan muissa kulmissa, niin mitat kasvavat isommiksi. Tai jos se olisi pallo ja olemme lähellä keskipistettä, niin universumi jatkuisi joka suuntaan suunnilleen yhtä kauas. 

Kaarevuutta taas voi havainnollistaa yhdensuuntaisten ja leikkaavien suorien kautta, eli piirtämällä kolmioita ja mittaamalla niiden kulmat. Jos piirrät paperille kaksi yhdensuuntaista suoraa, ne eivät koskaan tapaa ja ovat kaikkialla yhtä kaukana toisistaan. Jos piirrät suoran, joka leikkaa ne molemmat, se leikkaa ne samassa kulmassa. Kolmion kulmien summa on 180°.

Jos sitten otatkin jonkun kaarevan esineen ja piirrät sen pinnalle, koko homma toimii aivan eri tavalla. Jos piirrät pallon pinnalle päiväntasaajan ja sitten piirrät mihin tahansa kohtiin kaksi suoraa jotka leikkaavat sen kohtisuoraan, ne tapaavat navalla ja syntyy kolmio. Jos pallon pinta toimisi samalla tavalla kuin paperi, niidenhän ei kuuluisi kohdata ikinä koska ne olisivat keskenään yhdensuuntaiset, eikä kolmiossa voisi olla kahta suoraa kulmaa. Kulmien summakaan ei siis ole 180°. Tai jos ostat purkin pringlesejä ja piirrät niille, homma toimii taas aivan uudella tavalla. 

Tällaisia kolmioita voisi teoriassa "piirtää" avaruuteen valitsemalla mitkä tahansa tarpeeksi kaukana olevat kolme kappaletta jotka eivät ole samalla suoralla, kuvittelemalla niiden välille yhdistävät viivat ja mittaamalla niiden väliset kulmat. Oikeasti tätä ei tietenkään voida tehdä näin koska emme pääse riittävän kauas kotoa tekemään mittauksia ja aika ja painovoimakin sotkevat asian täysin, mutta tässä tapauksessa kuvitteleminen ei johda hirveästi harhaan ja kosmologitkin yksinkertaistavat mallejaan usein vastaavasti. Saman asian ajava mittaus on tehtykin muulla tavalla. Sen mukaan avaruus on litteä. Mallit kuitenkin elävät ja tiedämme ylipäätään niin vähän että kuva voi hyvin vielä muuttua. On myös mahdollista, että universumi on havaittavaan universumiin verrattuna niin suuri, että se kaareutuu mutta näyttää meille litteältä samalla lailla kuin maan pinta näyttää litteältä koska maapallo on suuri. 1/2

 

Ulkopuolelta katselu kannattaa unohtaa, se ei vastaa mitään mitä oikeasti voisi olla olemassa ja siksi vain harhauttaa ja hämmentää. Ihminen pystyy kuvittelemaan vain sellaisia asioita, jotka vastaavat kokemuksia ja havaintoja, joita hänellä on ollut. Yksi- kaksi- ja kolmiulotteiset avaruudet ovat helppoja koska olemme niiden kanssa tekemisissä koko ajan ja aivomme ovat kehittyneet prosessoimaan niitä. Jo neljässä ulottuvuudessa tai kolmiulotteisen avaruuden tarkastelussa "ulkopuolelta" tipahdamme auttamattomasti kärryiltä. Matemaatikoille kehittyy jonkinlaisia intuitioita ja tapoja hahmottaa erilaisia avaruuksia, mutta ne syntyvät matemaattisen ajattelutavan ja laskutaidon varaan eikä niitä voi oikein välittää eteenpäin sellaiselle, jolta nämä puuttuvat. Yritykset johtavat vain väärinkäsityksiin ja kuviteltuun ymmärrykseen sekä järjettömyyksiin jotka kuulostavat lähinnä paskalta runoudelta tai lsd-tripiltä ja yllyttävät New Age-hippejä hourimaan lisää.

Kukaan ei siis pysty kuvittelemaan minkälaista se olisi, jos ei ole aikaa eikä yhtään tilaulottuvuutta, koska kukaan meistä ei ole koskaan kokenut tai nähnyt mitään sellaista. Jos pystyt kuvittelemaan ei-mitään, vaikka sitä kautta mitä koit ennen kuin olit olemassa, se on lähin vastaava "kokemus" joka ihmisellä voi olla. Tämä on se perusajatus, mitä universumin ulkopuolella olisi, ei mitään eikä tilaa eikä aikaa. On kuitenkin täysin mahdollista, että siellä onkin jotain. Universumimme voi olla esimerkiksi kupla toisessa "universumissa", joka voi olla samankaltainen kuin tämä omamme tai sitten ihan eri luonnonlakien hallitsema.

Multiversumin mahdollisuus ei edelleenkään poista sitä peruskysymystä, mitä sen ulkopuolella on, mikä sen on synnyttänyt ja mistä kaikki alkoi. Pulman moninkertaistaminen ei ratkaise sitä

Ulottuvuuksien ulkopuolella ei ole mitään.

’Ei mitään’ on myöskin jotain. Luultavasti mustat aukot ovat pilkahduksia tästä, tai pikemminkin reikiä, jotka havainnollistavat sitä, mitä rajojen ulkopuolella on.

Ei mitään ei ole kylläkään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku täällä kansantajuistaa universumin muodon määritelmän? Jos se on litteä, miten sen pystyisi käytännössä todentamaan? Jos universumia olisi mahdollista katsella ulkopuolelta, olisiko se litteän näköinen ja mitä se muu sen ulkopuolella olisi, antimateriaa?

Universumin muoto tarkoittaa kokoa ja kaarevuutta. Jos voisimme mittailla universumia, niin se voisi olla joihinkin suuntiin suurempi kuin toisiin. Esimerkiksi jos universumi olisi lätty, niin se olisi kuin isossa matalassa huoneessa. Suoraan ylös- ja alaspäin katto ja lattia ovat lähellä, mutta kun mitataan muissa kulmissa, niin mitat kasvavat isommiksi. Tai jos se olisi pallo ja olemme lähellä keskipistettä, niin universumi jatkuisi joka suuntaan suunnilleen yhtä kauas. 

Kaarevuutta taas voi havainnollistaa yhdensuuntaisten ja leikkaavien suorien kautta, eli piirtämällä kolmioita ja mittaamalla niiden kulmat. Jos piirrät paperille kaksi yhdensuuntaista suoraa, ne eivät koskaan tapaa ja ovat kaikkialla yhtä kaukana toisistaan. Jos piirrät suoran, joka leikkaa ne molemmat, se leikkaa ne samassa kulmassa. Kolmion kulmien summa on 180°.

Jos sitten otatkin jonkun kaarevan esineen ja piirrät sen pinnalle, koko homma toimii aivan eri tavalla. Jos piirrät pallon pinnalle päiväntasaajan ja sitten piirrät mihin tahansa kohtiin kaksi suoraa jotka leikkaavat sen kohtisuoraan, ne tapaavat navalla ja syntyy kolmio. Jos pallon pinta toimisi samalla tavalla kuin paperi, niidenhän ei kuuluisi kohdata ikinä koska ne olisivat keskenään yhdensuuntaiset, eikä kolmiossa voisi olla kahta suoraa kulmaa. Kulmien summakaan ei siis ole 180°. Tai jos ostat purkin pringlesejä ja piirrät niille, homma toimii taas aivan uudella tavalla. 

Tällaisia kolmioita voisi teoriassa "piirtää" avaruuteen valitsemalla mitkä tahansa tarpeeksi kaukana olevat kolme kappaletta jotka eivät ole samalla suoralla, kuvittelemalla niiden välille yhdistävät viivat ja mittaamalla niiden väliset kulmat. Oikeasti tätä ei tietenkään voida tehdä näin koska emme pääse riittävän kauas kotoa tekemään mittauksia ja aika ja painovoimakin sotkevat asian täysin, mutta tässä tapauksessa kuvitteleminen ei johda hirveästi harhaan ja kosmologitkin yksinkertaistavat mallejaan usein vastaavasti. Saman asian ajava mittaus on tehtykin muulla tavalla. Sen mukaan avaruus on litteä. Mallit kuitenkin elävät ja tiedämme ylipäätään niin vähän että kuva voi hyvin vielä muuttua. On myös mahdollista, että universumi on havaittavaan universumiin verrattuna niin suuri, että se kaareutuu mutta näyttää meille litteältä samalla lailla kuin maan pinta näyttää litteältä koska maapallo on suuri. 1/2

Eihän avaruus näytä litteältä kun katsomme sinne, maapalloa pystymme taas katsomaan vain yhteen suuntaan eli alaspäin. Kun mietin litteää näen ohuen levyn.

"Litteys" viittaa tässä yhteydessä avaruuden kaarevuuteen, ja nimenomaan siihen ettei avaruus ole kaareva tai avaruuden kaarevuus on 0. Se ei siis tarkoita että avaruus olisi pannukakun muotoinen eikä muutenkaan viittaa mihinkään sellaiseen jonka voisi suoraan nähdä katsomalla. Se tarkoittaa, että isojenkin kolmioiden kulmien summa on täällä aina 180° ja kaksi yhdensuuntaista suoraa ei ikinä tapaa (kun jätetään taas huomiotta ajan ja painovoiman vaikutus). 

Jos joku yrittäisi nähdä maapallon pyöreyden, niin ei hänen alaspäin pitäis katsoa, kun horisonttiin. Jos maapallo olisi paljon pienempi, horisontti olisi kaareva.

Kiitos, tämä selvensi.

Mahdollisuuksia on siis kaksi, joko syy miksi avaruuden kaarevuutta ei ole havaittu on avaruuden suuruus, tai sitten se on litteä. Jos se on litteä, on siis mahdotonta että siinä esiintyisi anomalioita?

Millä tavalla se muuttaisi kokonaiskuvaa avaruudesta, jos se onkin satulan muotoinen kuten on spekuloitu ja mitä se käytännössä tarkoittaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku täällä kansantajuistaa universumin muodon määritelmän? Jos se on litteä, miten sen pystyisi käytännössä todentamaan? Jos universumia olisi mahdollista katsella ulkopuolelta, olisiko se litteän näköinen ja mitä se muu sen ulkopuolella olisi, antimateriaa?

Universumin muoto tarkoittaa kokoa ja kaarevuutta. Jos voisimme mittailla universumia, niin se voisi olla joihinkin suuntiin suurempi kuin toisiin. Esimerkiksi jos universumi olisi lätty, niin se olisi kuin isossa matalassa huoneessa. Suoraan ylös- ja alaspäin katto ja lattia ovat lähellä, mutta kun mitataan muissa kulmissa, niin mitat kasvavat isommiksi. Tai jos se olisi pallo ja olemme lähellä keskipistettä, niin universumi jatkuisi joka suuntaan suunnilleen yhtä kauas. 

Kaarevuutta taas voi havainnollistaa yhdensuuntaisten ja leikkaavien suorien kautta, eli piirtämällä kolmioita ja mittaamalla niiden kulmat. Jos piirrät paperille kaksi yhdensuuntaista suoraa, ne eivät koskaan tapaa ja ovat kaikkialla yhtä kaukana toisistaan. Jos piirrät suoran, joka leikkaa ne molemmat, se leikkaa ne samassa kulmassa. Kolmion kulmien summa on 180°.

Jos sitten otatkin jonkun kaarevan esineen ja piirrät sen pinnalle, koko homma toimii aivan eri tavalla. Jos piirrät pallon pinnalle päiväntasaajan ja sitten piirrät mihin tahansa kohtiin kaksi suoraa jotka leikkaavat sen kohtisuoraan, ne tapaavat navalla ja syntyy kolmio. Jos pallon pinta toimisi samalla tavalla kuin paperi, niidenhän ei kuuluisi kohdata ikinä koska ne olisivat keskenään yhdensuuntaiset, eikä kolmiossa voisi olla kahta suoraa kulmaa. Kulmien summakaan ei siis ole 180°. Tai jos ostat purkin pringlesejä ja piirrät niille, homma toimii taas aivan uudella tavalla. 

Tällaisia kolmioita voisi teoriassa "piirtää" avaruuteen valitsemalla mitkä tahansa tarpeeksi kaukana olevat kolme kappaletta jotka eivät ole samalla suoralla, kuvittelemalla niiden välille yhdistävät viivat ja mittaamalla niiden väliset kulmat. Oikeasti tätä ei tietenkään voida tehdä näin koska emme pääse riittävän kauas kotoa tekemään mittauksia ja aika ja painovoimakin sotkevat asian täysin, mutta tässä tapauksessa kuvitteleminen ei johda hirveästi harhaan ja kosmologitkin yksinkertaistavat mallejaan usein vastaavasti. Saman asian ajava mittaus on tehtykin muulla tavalla. Sen mukaan avaruus on litteä. Mallit kuitenkin elävät ja tiedämme ylipäätään niin vähän että kuva voi hyvin vielä muuttua. On myös mahdollista, että universumi on havaittavaan universumiin verrattuna niin suuri, että se kaareutuu mutta näyttää meille litteältä samalla lailla kuin maan pinta näyttää litteältä koska maapallo on suuri. 1/2

 

Ulkopuolelta katselu kannattaa unohtaa, se ei vastaa mitään mitä oikeasti voisi olla olemassa ja siksi vain harhauttaa ja hämmentää. Ihminen pystyy kuvittelemaan vain sellaisia asioita, jotka vastaavat kokemuksia ja havaintoja, joita hänellä on ollut. Yksi- kaksi- ja kolmiulotteiset avaruudet ovat helppoja koska olemme niiden kanssa tekemisissä koko ajan ja aivomme ovat kehittyneet prosessoimaan niitä. Jo neljässä ulottuvuudessa tai kolmiulotteisen avaruuden tarkastelussa "ulkopuolelta" tipahdamme auttamattomasti kärryiltä. Matemaatikoille kehittyy jonkinlaisia intuitioita ja tapoja hahmottaa erilaisia avaruuksia, mutta ne syntyvät matemaattisen ajattelutavan ja laskutaidon varaan eikä niitä voi oikein välittää eteenpäin sellaiselle, jolta nämä puuttuvat. Yritykset johtavat vain väärinkäsityksiin ja kuviteltuun ymmärrykseen sekä järjettömyyksiin jotka kuulostavat lähinnä paskalta runoudelta tai lsd-tripiltä ja yllyttävät New Age-hippejä hourimaan lisää.

Kukaan ei siis pysty kuvittelemaan minkälaista se olisi, jos ei ole aikaa eikä yhtään tilaulottuvuutta, koska kukaan meistä ei ole koskaan kokenut tai nähnyt mitään sellaista. Jos pystyt kuvittelemaan ei-mitään, vaikka sitä kautta mitä koit ennen kuin olit olemassa, se on lähin vastaava "kokemus" joka ihmisellä voi olla. Tämä on se perusajatus, mitä universumin ulkopuolella olisi, ei mitään eikä tilaa eikä aikaa. On kuitenkin täysin mahdollista, että siellä onkin jotain. Universumimme voi olla esimerkiksi kupla toisessa "universumissa", joka voi olla samankaltainen kuin tämä omamme tai sitten ihan eri luonnonlakien hallitsema.

Multiversumin mahdollisuus ei edelleenkään poista sitä peruskysymystä, mitä sen ulkopuolella on, mikä sen on synnyttänyt ja mistä kaikki alkoi. Pulman moninkertaistaminen ei ratkaise sitä

Ulottuvuuksien ulkopuolella ei ole mitään.

’Ei mitään’ on myöskin jotain. Luultavasti mustat aukot ovat pilkahduksia tästä, tai pikemminkin reikiä, jotka havainnollistavat sitä, mitä rajojen ulkopuolella on.

Ei mitään ei ole kylläkään mitään.

Valkoista vai mustaa?