Avaruustietäjille kysymys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku täällä kansantajuistaa universumin muodon määritelmän? Jos se on litteä, miten sen pystyisi käytännössä todentamaan? Jos universumia olisi mahdollista katsella ulkopuolelta, olisiko se litteän näköinen ja mitä se muu sen ulkopuolella olisi, antimateriaa?

Universumin muoto tarkoittaa kokoa ja kaarevuutta. Jos voisimme mittailla universumia, niin se voisi olla joihinkin suuntiin suurempi kuin toisiin. Esimerkiksi jos universumi olisi lätty, niin se olisi kuin isossa matalassa huoneessa. Suoraan ylös- ja alaspäin katto ja lattia ovat lähellä, mutta kun mitataan muissa kulmissa, niin mitat kasvavat isommiksi. Tai jos se olisi pallo ja olemme lähellä keskipistettä, niin universumi jatkuisi joka suuntaan suunnilleen yhtä kauas. 

Kaarevuutta taas voi havainnollistaa yhdensuuntaisten ja leikkaavien suorien kautta, eli piirtämällä kolmioita ja mittaamalla niiden kulmat. Jos piirrät paperille kaksi yhdensuuntaista suoraa, ne eivät koskaan tapaa ja ovat kaikkialla yhtä kaukana toisistaan. Jos piirrät suoran, joka leikkaa ne molemmat, se leikkaa ne samassa kulmassa. Kolmion kulmien summa on 180°.

Jos sitten otatkin jonkun kaarevan esineen ja piirrät sen pinnalle, koko homma toimii aivan eri tavalla. Jos piirrät pallon pinnalle päiväntasaajan ja sitten piirrät mihin tahansa kohtiin kaksi suoraa jotka leikkaavat sen kohtisuoraan, ne tapaavat navalla ja syntyy kolmio. Jos pallon pinta toimisi samalla tavalla kuin paperi, niidenhän ei kuuluisi kohdata ikinä koska ne olisivat keskenään yhdensuuntaiset, eikä kolmiossa voisi olla kahta suoraa kulmaa. Kulmien summakaan ei siis ole 180°. Tai jos ostat purkin pringlesejä ja piirrät niille, homma toimii taas aivan uudella tavalla. 

Tällaisia kolmioita voisi teoriassa "piirtää" avaruuteen valitsemalla mitkä tahansa tarpeeksi kaukana olevat kolme kappaletta jotka eivät ole samalla suoralla, kuvittelemalla niiden välille yhdistävät viivat ja mittaamalla niiden väliset kulmat. Oikeasti tätä ei tietenkään voida tehdä näin koska emme pääse riittävän kauas kotoa tekemään mittauksia ja aika ja painovoimakin sotkevat asian täysin, mutta tässä tapauksessa kuvitteleminen ei johda hirveästi harhaan ja kosmologitkin yksinkertaistavat mallejaan usein vastaavasti. Saman asian ajava mittaus on tehtykin muulla tavalla. Sen mukaan avaruus on litteä. Mallit kuitenkin elävät ja tiedämme ylipäätään niin vähän että kuva voi hyvin vielä muuttua. On myös mahdollista, että universumi on havaittavaan universumiin verrattuna niin suuri, että se kaareutuu mutta näyttää meille litteältä samalla lailla kuin maan pinta näyttää litteältä koska maapallo on suuri. 1/2

 

Ulkopuolelta katselu kannattaa unohtaa, se ei vastaa mitään mitä oikeasti voisi olla olemassa ja siksi vain harhauttaa ja hämmentää. Ihminen pystyy kuvittelemaan vain sellaisia asioita, jotka vastaavat kokemuksia ja havaintoja, joita hänellä on ollut. Yksi- kaksi- ja kolmiulotteiset avaruudet ovat helppoja koska olemme niiden kanssa tekemisissä koko ajan ja aivomme ovat kehittyneet prosessoimaan niitä. Jo neljässä ulottuvuudessa tai kolmiulotteisen avaruuden tarkastelussa "ulkopuolelta" tipahdamme auttamattomasti kärryiltä. Matemaatikoille kehittyy jonkinlaisia intuitioita ja tapoja hahmottaa erilaisia avaruuksia, mutta ne syntyvät matemaattisen ajattelutavan ja laskutaidon varaan eikä niitä voi oikein välittää eteenpäin sellaiselle, jolta nämä puuttuvat. Yritykset johtavat vain väärinkäsityksiin ja kuviteltuun ymmärrykseen sekä järjettömyyksiin jotka kuulostavat lähinnä paskalta runoudelta tai lsd-tripiltä ja yllyttävät New Age-hippejä hourimaan lisää.

Kukaan ei siis pysty kuvittelemaan minkälaista se olisi, jos ei ole aikaa eikä yhtään tilaulottuvuutta, koska kukaan meistä ei ole koskaan kokenut tai nähnyt mitään sellaista. Jos pystyt kuvittelemaan ei-mitään, vaikka sitä kautta mitä koit ennen kuin olit olemassa, se on lähin vastaava "kokemus" joka ihmisellä voi olla. Tämä on se perusajatus, mitä universumin ulkopuolella olisi, ei mitään eikä tilaa eikä aikaa. On kuitenkin täysin mahdollista, että siellä onkin jotain. Universumimme voi olla esimerkiksi kupla toisessa "universumissa", joka voi olla samankaltainen kuin tämä omamme tai sitten ihan eri luonnonlakien hallitsema.

Multiversumin mahdollisuus ei edelleenkään poista sitä peruskysymystä, mitä sen ulkopuolella on, mikä sen on synnyttänyt ja mistä kaikki alkoi. Pulman moninkertaistaminen ei ratkaise sitä

Ulottuvuuksien ulkopuolella ei ole mitään.

Todista.

Ei olemattomuutta voi todistaa. Todistustaakka on sinulla. Todista että "siellä" on jotain.

Eihän tämä ole ollenkaan todistamisen tai todistustaakan asia edes, mitenkään päin. Se on hyväksyttävä että on äärimmäisen epätodennäköistä että tästä asiasta voisi edes teoriassa saada minkäänlaista tietoa. Jos kysymyksellä "mitä maailmankaikkeuden ulkopuolella on" joku hakee tässä ketjussa lopullista näyttöä suuntaan tai toiseen, niin tämän kysymyksen voi jättää omaan arvoonsa.

Se taas voidaan sanoa varmasti, että joko "siellä" on olemassa ja siellä on jotain, tai universumin ulkopuolella ei ole mitään. Jos siellä on jotain, sen on oltava jonkinlainen universumi tai sarja sisäkkäisiä universumeita. Jos universumin ulkopuolella ei ole mitään, no, se jo tiedetään mitä ei mitään on. Ei ole edes mitään "siellä" missä olla jotain. Nämä ovat ainoat vaihtoehdot. 

”Jos universumin ulkopuolella ei ole mitään, no, se jo tiedetään mitä ei mitään on” - eli mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku täällä kansantajuistaa universumin muodon määritelmän? Jos se on litteä, miten sen pystyisi käytännössä todentamaan? Jos universumia olisi mahdollista katsella ulkopuolelta, olisiko se litteän näköinen ja mitä se muu sen ulkopuolella olisi, antimateriaa?

Universumin muoto tarkoittaa kokoa ja kaarevuutta. Jos voisimme mittailla universumia, niin se voisi olla joihinkin suuntiin suurempi kuin toisiin. Esimerkiksi jos universumi olisi lätty, niin se olisi kuin isossa matalassa huoneessa. Suoraan ylös- ja alaspäin katto ja lattia ovat lähellä, mutta kun mitataan muissa kulmissa, niin mitat kasvavat isommiksi. Tai jos se olisi pallo ja olemme lähellä keskipistettä, niin universumi jatkuisi joka suuntaan suunnilleen yhtä kauas. 

Kaarevuutta taas voi havainnollistaa yhdensuuntaisten ja leikkaavien suorien kautta, eli piirtämällä kolmioita ja mittaamalla niiden kulmat. Jos piirrät paperille kaksi yhdensuuntaista suoraa, ne eivät koskaan tapaa ja ovat kaikkialla yhtä kaukana toisistaan. Jos piirrät suoran, joka leikkaa ne molemmat, se leikkaa ne samassa kulmassa. Kolmion kulmien summa on 180°.

Jos sitten otatkin jonkun kaarevan esineen ja piirrät sen pinnalle, koko homma toimii aivan eri tavalla. Jos piirrät pallon pinnalle päiväntasaajan ja sitten piirrät mihin tahansa kohtiin kaksi suoraa jotka leikkaavat sen kohtisuoraan, ne tapaavat navalla ja syntyy kolmio. Jos pallon pinta toimisi samalla tavalla kuin paperi, niidenhän ei kuuluisi kohdata ikinä koska ne olisivat keskenään yhdensuuntaiset, eikä kolmiossa voisi olla kahta suoraa kulmaa. Kulmien summakaan ei siis ole 180°. Tai jos ostat purkin pringlesejä ja piirrät niille, homma toimii taas aivan uudella tavalla. 

Tällaisia kolmioita voisi teoriassa "piirtää" avaruuteen valitsemalla mitkä tahansa tarpeeksi kaukana olevat kolme kappaletta jotka eivät ole samalla suoralla, kuvittelemalla niiden välille yhdistävät viivat ja mittaamalla niiden väliset kulmat. Oikeasti tätä ei tietenkään voida tehdä näin koska emme pääse riittävän kauas kotoa tekemään mittauksia ja aika ja painovoimakin sotkevat asian täysin, mutta tässä tapauksessa kuvitteleminen ei johda hirveästi harhaan ja kosmologitkin yksinkertaistavat mallejaan usein vastaavasti. Saman asian ajava mittaus on tehtykin muulla tavalla. Sen mukaan avaruus on litteä. Mallit kuitenkin elävät ja tiedämme ylipäätään niin vähän että kuva voi hyvin vielä muuttua. On myös mahdollista, että universumi on havaittavaan universumiin verrattuna niin suuri, että se kaareutuu mutta näyttää meille litteältä samalla lailla kuin maan pinta näyttää litteältä koska maapallo on suuri. 1/2

 

Ulkopuolelta katselu kannattaa unohtaa, se ei vastaa mitään mitä oikeasti voisi olla olemassa ja siksi vain harhauttaa ja hämmentää. Ihminen pystyy kuvittelemaan vain sellaisia asioita, jotka vastaavat kokemuksia ja havaintoja, joita hänellä on ollut. Yksi- kaksi- ja kolmiulotteiset avaruudet ovat helppoja koska olemme niiden kanssa tekemisissä koko ajan ja aivomme ovat kehittyneet prosessoimaan niitä. Jo neljässä ulottuvuudessa tai kolmiulotteisen avaruuden tarkastelussa "ulkopuolelta" tipahdamme auttamattomasti kärryiltä. Matemaatikoille kehittyy jonkinlaisia intuitioita ja tapoja hahmottaa erilaisia avaruuksia, mutta ne syntyvät matemaattisen ajattelutavan ja laskutaidon varaan eikä niitä voi oikein välittää eteenpäin sellaiselle, jolta nämä puuttuvat. Yritykset johtavat vain väärinkäsityksiin ja kuviteltuun ymmärrykseen sekä järjettömyyksiin jotka kuulostavat lähinnä paskalta runoudelta tai lsd-tripiltä ja yllyttävät New Age-hippejä hourimaan lisää.

Kukaan ei siis pysty kuvittelemaan minkälaista se olisi, jos ei ole aikaa eikä yhtään tilaulottuvuutta, koska kukaan meistä ei ole koskaan kokenut tai nähnyt mitään sellaista. Jos pystyt kuvittelemaan ei-mitään, vaikka sitä kautta mitä koit ennen kuin olit olemassa, se on lähin vastaava "kokemus" joka ihmisellä voi olla. Tämä on se perusajatus, mitä universumin ulkopuolella olisi, ei mitään eikä tilaa eikä aikaa. On kuitenkin täysin mahdollista, että siellä onkin jotain. Universumimme voi olla esimerkiksi kupla toisessa "universumissa", joka voi olla samankaltainen kuin tämä omamme tai sitten ihan eri luonnonlakien hallitsema.

Multiversumin mahdollisuus ei edelleenkään poista sitä peruskysymystä, mitä sen ulkopuolella on, mikä sen on synnyttänyt ja mistä kaikki alkoi. Pulman moninkertaistaminen ei ratkaise sitä

Ulottuvuuksien ulkopuolella ei ole mitään.

Todista.

Ei olemattomuutta voi todistaa. Todistustaakka on sinulla. Todista että "siellä" on jotain.

Minä en esittänyt väitettä että siellä on jotain.

Sinä esitit väitteet että tiedät ettei siellä ole mitään.

Todistustaakka on aina väitteen esittäjällä.

Nyt selität että väitettäsi ei voi todistaa.

Miksi esität väitteitä joita ei voi todistaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku täällä kansantajuistaa universumin muodon määritelmän? Jos se on litteä, miten sen pystyisi käytännössä todentamaan? Jos universumia olisi mahdollista katsella ulkopuolelta, olisiko se litteän näköinen ja mitä se muu sen ulkopuolella olisi, antimateriaa?

Universumin muoto tarkoittaa kokoa ja kaarevuutta. Jos voisimme mittailla universumia, niin se voisi olla joihinkin suuntiin suurempi kuin toisiin. Esimerkiksi jos universumi olisi lätty, niin se olisi kuin isossa matalassa huoneessa. Suoraan ylös- ja alaspäin katto ja lattia ovat lähellä, mutta kun mitataan muissa kulmissa, niin mitat kasvavat isommiksi. Tai jos se olisi pallo ja olemme lähellä keskipistettä, niin universumi jatkuisi joka suuntaan suunnilleen yhtä kauas. 

Kaarevuutta taas voi havainnollistaa yhdensuuntaisten ja leikkaavien suorien kautta, eli piirtämällä kolmioita ja mittaamalla niiden kulmat. Jos piirrät paperille kaksi yhdensuuntaista suoraa, ne eivät koskaan tapaa ja ovat kaikkialla yhtä kaukana toisistaan. Jos piirrät suoran, joka leikkaa ne molemmat, se leikkaa ne samassa kulmassa. Kolmion kulmien summa on 180°.

Jos sitten otatkin jonkun kaarevan esineen ja piirrät sen pinnalle, koko homma toimii aivan eri tavalla. Jos piirrät pallon pinnalle päiväntasaajan ja sitten piirrät mihin tahansa kohtiin kaksi suoraa jotka leikkaavat sen kohtisuoraan, ne tapaavat navalla ja syntyy kolmio. Jos pallon pinta toimisi samalla tavalla kuin paperi, niidenhän ei kuuluisi kohdata ikinä koska ne olisivat keskenään yhdensuuntaiset, eikä kolmiossa voisi olla kahta suoraa kulmaa. Kulmien summakaan ei siis ole 180°. Tai jos ostat purkin pringlesejä ja piirrät niille, homma toimii taas aivan uudella tavalla. 

Tällaisia kolmioita voisi teoriassa "piirtää" avaruuteen valitsemalla mitkä tahansa tarpeeksi kaukana olevat kolme kappaletta jotka eivät ole samalla suoralla, kuvittelemalla niiden välille yhdistävät viivat ja mittaamalla niiden väliset kulmat. Oikeasti tätä ei tietenkään voida tehdä näin koska emme pääse riittävän kauas kotoa tekemään mittauksia ja aika ja painovoimakin sotkevat asian täysin, mutta tässä tapauksessa kuvitteleminen ei johda hirveästi harhaan ja kosmologitkin yksinkertaistavat mallejaan usein vastaavasti. Saman asian ajava mittaus on tehtykin muulla tavalla. Sen mukaan avaruus on litteä. Mallit kuitenkin elävät ja tiedämme ylipäätään niin vähän että kuva voi hyvin vielä muuttua. On myös mahdollista, että universumi on havaittavaan universumiin verrattuna niin suuri, että se kaareutuu mutta näyttää meille litteältä samalla lailla kuin maan pinta näyttää litteältä koska maapallo on suuri. 1/2

Eihän avaruus näytä litteältä kun katsomme sinne, maapalloa pystymme taas katsomaan vain yhteen suuntaan eli alaspäin. Kun mietin litteää näen ohuen levyn.

"Litteys" viittaa tässä yhteydessä avaruuden kaarevuuteen, ja nimenomaan siihen ettei avaruus ole kaareva tai avaruuden kaarevuus on 0. Se ei siis tarkoita että avaruus olisi pannukakun muotoinen eikä muutenkaan viittaa mihinkään sellaiseen jonka voisi suoraan nähdä katsomalla. Se tarkoittaa, että isojenkin kolmioiden kulmien summa on täällä aina 180° ja kaksi yhdensuuntaista suoraa ei ikinä tapaa (kun jätetään taas huomiotta ajan ja painovoiman vaikutus). 

Jos joku yrittäisi nähdä maapallon pyöreyden, niin ei hänen alaspäin pitäis katsoa, kun horisonttiin. Jos maapallo olisi paljon pienempi, horisontti olisi kaareva.

Kiitos, tämä selvensi.

Mahdollisuuksia on siis kaksi, joko syy miksi avaruuden kaarevuutta ei ole havaittu on avaruuden suuruus, tai sitten se on litteä. Jos se on litteä, on siis mahdotonta että siinä esiintyisi anomalioita?

Millä tavalla se muuttaisi kokonaiskuvaa avaruudesta, jos se onkin satulan muotoinen kuten on spekuloitu ja mitä se käytännössä tarkoittaisi?

Nyt kysytkin jo vaikeita, mutta vastaan minkä osaan.

On kolmaskin vaihtoehto, että jokin uusi data pistää mallit uusiksi ja paremman tiedon perusteella todetaankin ettei universumi ole litteä. Tämä on ehkä epätodennäköistä, mutta aina näitä välillä sattuu kosmologiassa.

Kun huomioidaan aika ja painovoima, eli puhutaan neliulotteisesta aika-avaruudesta eikä vain yhteen hetkeen pysähtyneestä kolmiulotteisesta avaruudesta, kaikki massiiviset kappaleet taivuttavat aika-avaruutta. Aika-avaruudessa on tämän takia lukemattomia kuoppia, jotka ovat kylläkin niin arkipäiväisiä etteivät ole varsinaisesti anomalioita. Tässä on kaksi aivan erilaista avaruuden kaartumista kyseessä, mikä voi olla välillä todella hämmentävää. 

Nykytieto ei ymmärtääkseni sulje pois sitä mahdollisuutta että pysähtyneen geometrisen avaruuden kaarevuus voisi vaihdella paikallisesti jossain rajoissa, kunhan vaihtelut keskimäärin tasoittuvat samaan kaarevuuteen.

Muistan hämärästi että olisin lukenut joskus kouluikäisenä, että se kuinka maailmankaikkeus loppuu riippuisi sen kaarevuudesta ja satulanmuotoinen maailmankaikkeus laajenisi loputtomasti. Tämä oli ennen kun havaittiin, että universumin laajeneminen on kiihtyvää ja nyt pidetään kai selvänä että se laajenee joka tapauksessa loputtomasti. Jos satulanmuotoiseen universumiin liittyy jotain muuta kovin erityistä litteään universumiin verrattuna niin en tiedä siitä. Käytännössä se tarkoittaisi ainakin että isojen kolmioiden kulmien summat ovat alle 180° ja yhdensuuntaiset suorat erkanevat toisistaan. Ellipsoidiuniversumit ovat erikoisempia, niiden kaarevuus muodostaa suljetun muodon. Kolmioiden kulmien summat olisivat yli 180°, yhdensuuntaisia suoria ei olisi vaan ne kaikki leikkaisivat, ja (jos universumi ei laajenisi liian nopeasti) valo voisi riittävän kauan suoraan kuljettuaan tulla takaisin samaan pisteeseen josta se lähti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku täällä kansantajuistaa universumin muodon määritelmän? Jos se on litteä, miten sen pystyisi käytännössä todentamaan? Jos universumia olisi mahdollista katsella ulkopuolelta, olisiko se litteän näköinen ja mitä se muu sen ulkopuolella olisi, antimateriaa?

Universumin muoto tarkoittaa kokoa ja kaarevuutta. Jos voisimme mittailla universumia, niin se voisi olla joihinkin suuntiin suurempi kuin toisiin. Esimerkiksi jos universumi olisi lätty, niin se olisi kuin isossa matalassa huoneessa. Suoraan ylös- ja alaspäin katto ja lattia ovat lähellä, mutta kun mitataan muissa kulmissa, niin mitat kasvavat isommiksi. Tai jos se olisi pallo ja olemme lähellä keskipistettä, niin universumi jatkuisi joka suuntaan suunnilleen yhtä kauas. 

Kaarevuutta taas voi havainnollistaa yhdensuuntaisten ja leikkaavien suorien kautta, eli piirtämällä kolmioita ja mittaamalla niiden kulmat. Jos piirrät paperille kaksi yhdensuuntaista suoraa, ne eivät koskaan tapaa ja ovat kaikkialla yhtä kaukana toisistaan. Jos piirrät suoran, joka leikkaa ne molemmat, se leikkaa ne samassa kulmassa. Kolmion kulmien summa on 180°.

Jos sitten otatkin jonkun kaarevan esineen ja piirrät sen pinnalle, koko homma toimii aivan eri tavalla. Jos piirrät pallon pinnalle päiväntasaajan ja sitten piirrät mihin tahansa kohtiin kaksi suoraa jotka leikkaavat sen kohtisuoraan, ne tapaavat navalla ja syntyy kolmio. Jos pallon pinta toimisi samalla tavalla kuin paperi, niidenhän ei kuuluisi kohdata ikinä koska ne olisivat keskenään yhdensuuntaiset, eikä kolmiossa voisi olla kahta suoraa kulmaa. Kulmien summakaan ei siis ole 180°. Tai jos ostat purkin pringlesejä ja piirrät niille, homma toimii taas aivan uudella tavalla. 

Tällaisia kolmioita voisi teoriassa "piirtää" avaruuteen valitsemalla mitkä tahansa tarpeeksi kaukana olevat kolme kappaletta jotka eivät ole samalla suoralla, kuvittelemalla niiden välille yhdistävät viivat ja mittaamalla niiden väliset kulmat. Oikeasti tätä ei tietenkään voida tehdä näin koska emme pääse riittävän kauas kotoa tekemään mittauksia ja aika ja painovoimakin sotkevat asian täysin, mutta tässä tapauksessa kuvitteleminen ei johda hirveästi harhaan ja kosmologitkin yksinkertaistavat mallejaan usein vastaavasti. Saman asian ajava mittaus on tehtykin muulla tavalla. Sen mukaan avaruus on litteä. Mallit kuitenkin elävät ja tiedämme ylipäätään niin vähän että kuva voi hyvin vielä muuttua. On myös mahdollista, että universumi on havaittavaan universumiin verrattuna niin suuri, että se kaareutuu mutta näyttää meille litteältä samalla lailla kuin maan pinta näyttää litteältä koska maapallo on suuri. 1/2

 

Ulkopuolelta katselu kannattaa unohtaa, se ei vastaa mitään mitä oikeasti voisi olla olemassa ja siksi vain harhauttaa ja hämmentää. Ihminen pystyy kuvittelemaan vain sellaisia asioita, jotka vastaavat kokemuksia ja havaintoja, joita hänellä on ollut. Yksi- kaksi- ja kolmiulotteiset avaruudet ovat helppoja koska olemme niiden kanssa tekemisissä koko ajan ja aivomme ovat kehittyneet prosessoimaan niitä. Jo neljässä ulottuvuudessa tai kolmiulotteisen avaruuden tarkastelussa "ulkopuolelta" tipahdamme auttamattomasti kärryiltä. Matemaatikoille kehittyy jonkinlaisia intuitioita ja tapoja hahmottaa erilaisia avaruuksia, mutta ne syntyvät matemaattisen ajattelutavan ja laskutaidon varaan eikä niitä voi oikein välittää eteenpäin sellaiselle, jolta nämä puuttuvat. Yritykset johtavat vain väärinkäsityksiin ja kuviteltuun ymmärrykseen sekä järjettömyyksiin jotka kuulostavat lähinnä paskalta runoudelta tai lsd-tripiltä ja yllyttävät New Age-hippejä hourimaan lisää.

Kukaan ei siis pysty kuvittelemaan minkälaista se olisi, jos ei ole aikaa eikä yhtään tilaulottuvuutta, koska kukaan meistä ei ole koskaan kokenut tai nähnyt mitään sellaista. Jos pystyt kuvittelemaan ei-mitään, vaikka sitä kautta mitä koit ennen kuin olit olemassa, se on lähin vastaava "kokemus" joka ihmisellä voi olla. Tämä on se perusajatus, mitä universumin ulkopuolella olisi, ei mitään eikä tilaa eikä aikaa. On kuitenkin täysin mahdollista, että siellä onkin jotain. Universumimme voi olla esimerkiksi kupla toisessa "universumissa", joka voi olla samankaltainen kuin tämä omamme tai sitten ihan eri luonnonlakien hallitsema.

Multiversumin mahdollisuus ei edelleenkään poista sitä peruskysymystä, mitä sen ulkopuolella on, mikä sen on synnyttänyt ja mistä kaikki alkoi. Pulman moninkertaistaminen ei ratkaise sitä

Ulottuvuuksien ulkopuolella ei ole mitään.

Todista.

Ei olemattomuutta voi todistaa. Todistustaakka on sinulla. Todista että "siellä" on jotain.

Eihän tämä ole ollenkaan todistamisen tai todistustaakan asia edes, mitenkään päin. Se on hyväksyttävä että on äärimmäisen epätodennäköistä että tästä asiasta voisi edes teoriassa saada minkäänlaista tietoa. Jos kysymyksellä "mitä maailmankaikkeuden ulkopuolella on" joku hakee tässä ketjussa lopullista näyttöä suuntaan tai toiseen, niin tämän kysymyksen voi jättää omaan arvoonsa.

Se taas voidaan sanoa varmasti, että joko "siellä" on olemassa ja siellä on jotain, tai universumin ulkopuolella ei ole mitään. Jos siellä on jotain, sen on oltava jonkinlainen universumi tai sarja sisäkkäisiä universumeita. Jos universumin ulkopuolella ei ole mitään, no, se jo tiedetään mitä ei mitään on. Ei ole edes mitään "siellä" missä olla jotain. Nämä ovat ainoat vaihtoehdot. 

”Jos universumin ulkopuolella ei ole mitään, no, se jo tiedetään mitä ei mitään on” - eli mitä?

Ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku täällä kansantajuistaa universumin muodon määritelmän? Jos se on litteä, miten sen pystyisi käytännössä todentamaan? Jos universumia olisi mahdollista katsella ulkopuolelta, olisiko se litteän näköinen ja mitä se muu sen ulkopuolella olisi, antimateriaa?

Universumin muoto tarkoittaa kokoa ja kaarevuutta. Jos voisimme mittailla universumia, niin se voisi olla joihinkin suuntiin suurempi kuin toisiin. Esimerkiksi jos universumi olisi lätty, niin se olisi kuin isossa matalassa huoneessa. Suoraan ylös- ja alaspäin katto ja lattia ovat lähellä, mutta kun mitataan muissa kulmissa, niin mitat kasvavat isommiksi. Tai jos se olisi pallo ja olemme lähellä keskipistettä, niin universumi jatkuisi joka suuntaan suunnilleen yhtä kauas. 

Kaarevuutta taas voi havainnollistaa yhdensuuntaisten ja leikkaavien suorien kautta, eli piirtämällä kolmioita ja mittaamalla niiden kulmat. Jos piirrät paperille kaksi yhdensuuntaista suoraa, ne eivät koskaan tapaa ja ovat kaikkialla yhtä kaukana toisistaan. Jos piirrät suoran, joka leikkaa ne molemmat, se leikkaa ne samassa kulmassa. Kolmion kulmien summa on 180°.

Jos sitten otatkin jonkun kaarevan esineen ja piirrät sen pinnalle, koko homma toimii aivan eri tavalla. Jos piirrät pallon pinnalle päiväntasaajan ja sitten piirrät mihin tahansa kohtiin kaksi suoraa jotka leikkaavat sen kohtisuoraan, ne tapaavat navalla ja syntyy kolmio. Jos pallon pinta toimisi samalla tavalla kuin paperi, niidenhän ei kuuluisi kohdata ikinä koska ne olisivat keskenään yhdensuuntaiset, eikä kolmiossa voisi olla kahta suoraa kulmaa. Kulmien summakaan ei siis ole 180°. Tai jos ostat purkin pringlesejä ja piirrät niille, homma toimii taas aivan uudella tavalla. 

Tällaisia kolmioita voisi teoriassa "piirtää" avaruuteen valitsemalla mitkä tahansa tarpeeksi kaukana olevat kolme kappaletta jotka eivät ole samalla suoralla, kuvittelemalla niiden välille yhdistävät viivat ja mittaamalla niiden väliset kulmat. Oikeasti tätä ei tietenkään voida tehdä näin koska emme pääse riittävän kauas kotoa tekemään mittauksia ja aika ja painovoimakin sotkevat asian täysin, mutta tässä tapauksessa kuvitteleminen ei johda hirveästi harhaan ja kosmologitkin yksinkertaistavat mallejaan usein vastaavasti. Saman asian ajava mittaus on tehtykin muulla tavalla. Sen mukaan avaruus on litteä. Mallit kuitenkin elävät ja tiedämme ylipäätään niin vähän että kuva voi hyvin vielä muuttua. On myös mahdollista, että universumi on havaittavaan universumiin verrattuna niin suuri, että se kaareutuu mutta näyttää meille litteältä samalla lailla kuin maan pinta näyttää litteältä koska maapallo on suuri. 1/2

 

Ulkopuolelta katselu kannattaa unohtaa, se ei vastaa mitään mitä oikeasti voisi olla olemassa ja siksi vain harhauttaa ja hämmentää. Ihminen pystyy kuvittelemaan vain sellaisia asioita, jotka vastaavat kokemuksia ja havaintoja, joita hänellä on ollut. Yksi- kaksi- ja kolmiulotteiset avaruudet ovat helppoja koska olemme niiden kanssa tekemisissä koko ajan ja aivomme ovat kehittyneet prosessoimaan niitä. Jo neljässä ulottuvuudessa tai kolmiulotteisen avaruuden tarkastelussa "ulkopuolelta" tipahdamme auttamattomasti kärryiltä. Matemaatikoille kehittyy jonkinlaisia intuitioita ja tapoja hahmottaa erilaisia avaruuksia, mutta ne syntyvät matemaattisen ajattelutavan ja laskutaidon varaan eikä niitä voi oikein välittää eteenpäin sellaiselle, jolta nämä puuttuvat. Yritykset johtavat vain väärinkäsityksiin ja kuviteltuun ymmärrykseen sekä järjettömyyksiin jotka kuulostavat lähinnä paskalta runoudelta tai lsd-tripiltä ja yllyttävät New Age-hippejä hourimaan lisää.

Kukaan ei siis pysty kuvittelemaan minkälaista se olisi, jos ei ole aikaa eikä yhtään tilaulottuvuutta, koska kukaan meistä ei ole koskaan kokenut tai nähnyt mitään sellaista. Jos pystyt kuvittelemaan ei-mitään, vaikka sitä kautta mitä koit ennen kuin olit olemassa, se on lähin vastaava "kokemus" joka ihmisellä voi olla. Tämä on se perusajatus, mitä universumin ulkopuolella olisi, ei mitään eikä tilaa eikä aikaa. On kuitenkin täysin mahdollista, että siellä onkin jotain. Universumimme voi olla esimerkiksi kupla toisessa "universumissa", joka voi olla samankaltainen kuin tämä omamme tai sitten ihan eri luonnonlakien hallitsema.

Multiversumin mahdollisuus ei edelleenkään poista sitä peruskysymystä, mitä sen ulkopuolella on, mikä sen on synnyttänyt ja mistä kaikki alkoi. Pulman moninkertaistaminen ei ratkaise sitä

Ulottuvuuksien ulkopuolella ei ole mitään.

’Ei mitään’ on myöskin jotain. Luultavasti mustat aukot ovat pilkahduksia tästä, tai pikemminkin reikiä, jotka havainnollistavat sitä, mitä rajojen ulkopuolella on.

Ei mitään ei ole kylläkään mitään.

Valkoista vai mustaa?

Ei kumpaakaan. Ei ei mitään voi nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Voihan ajan piirtää vaikka viivaksi x-y- koordinaatistoon.

Käännä polkupyörä ylösalaisin ja pyöritä polkimia tasaisella mopeudella.

Tarkkaile venttiilin ylös-alas- liikettä ja ilmoita se koordinaatistossa ajan funktiona.

Saat kauniin sinikäyrän.

Jos tarkastelet venttiilin eteen, taakse- liikettä samassa koordinaatistossa edelleen ajan funktiona, saat toisen sinikäyrän, jolla on 90° vaihe-ero edelliseen nähden.

Tuossa pallomainen universumi- mallissa aika on ulottuvuus pallon keskeltä pallon pintaan, joka on nykyhetki.

Universumin ulkopuolella ei ole mitään, koska se on ajallisesti tulevaisuudessa.

Jos en ole pahoin käsittänyt väärin, mikä on aina mahdollista.

Kuinka monta vuotta olemme siis jäljessä oikeaa nykyhetkeä? Jos Maa seilaisi mukana sillä aallonharjalla, jossa universumi laajenee, kuinka nopeasti aika silloin kuluisi verrattuna asemaamme täällä?

Tuo venttiilivertaus ei liittynyt universumiin mitenkään. Vastaus vain kysymykseen, miten aikaa voi kuvata fyysisesti ja säännönmukaisia arkisia ilmiöitä matemaattisilla kaavoilla ja graafisilla kuvaajilla. Kysymyksesi ei ole mielestäni mielekäs.

En ole mikään matemaatikko, tuokin oli peruskoulumatematiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Voihan ajan piirtää vaikka viivaksi x-y- koordinaatistoon.

Käännä polkupyörä ylösalaisin ja pyöritä polkimia tasaisella mopeudella.

Tarkkaile venttiilin ylös-alas- liikettä ja ilmoita se koordinaatistossa ajan funktiona.

Saat kauniin sinikäyrän.

Jos tarkastelet venttiilin eteen, taakse- liikettä samassa koordinaatistossa edelleen ajan funktiona, saat toisen sinikäyrän, jolla on 90° vaihe-ero edelliseen nähden.

Tuossa pallomainen universumi- mallissa aika on ulottuvuus pallon keskeltä pallon pintaan, joka on nykyhetki.

Universumin ulkopuolella ei ole mitään, koska se on ajallisesti tulevaisuudessa.

Jos en ole pahoin käsittänyt väärin, mikä on aina mahdollista.

Kuinka monta vuotta olemme siis jäljessä oikeaa nykyhetkeä? Jos Maa seilaisi mukana sillä aallonharjalla, jossa universumi laajenee, kuinka nopeasti aika silloin kuluisi verrattuna asemaamme täällä?

Ainakin kiertoradalla olevaan ISS:ään tulee aikaeroa 0,007 sekuntia puolessa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Voihan ajan piirtää vaikka viivaksi x-y- koordinaatistoon.

Käännä polkupyörä ylösalaisin ja pyöritä polkimia tasaisella mopeudella.

Tarkkaile venttiilin ylös-alas- liikettä ja ilmoita se koordinaatistossa ajan funktiona.

Saat kauniin sinikäyrän.

Jos tarkastelet venttiilin eteen, taakse- liikettä samassa koordinaatistossa edelleen ajan funktiona, saat toisen sinikäyrän, jolla on 90° vaihe-ero edelliseen nähden.

Tuossa pallomainen universumi- mallissa aika on ulottuvuus pallon keskeltä pallon pintaan, joka on nykyhetki.

Universumin ulkopuolella ei ole mitään, koska se on ajallisesti tulevaisuudessa.

Jos en ole pahoin käsittänyt väärin, mikä on aina mahdollista.

Kuinka monta vuotta olemme siis jäljessä oikeaa nykyhetkeä? Jos Maa seilaisi mukana sillä aallonharjalla, jossa universumi laajenee, kuinka nopeasti aika silloin kuluisi verrattuna asemaamme täällä?

Ainakin kiertoradalla olevaan ISS:ään tulee aikaeroa 0,007 sekuntia puolessa vuodessa.

Osaako joku laskea, kuinka paljon se olisi jos otetaan koko universumin oletettu koko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Voihan ajan piirtää vaikka viivaksi x-y- koordinaatistoon.

Käännä polkupyörä ylösalaisin ja pyöritä polkimia tasaisella mopeudella.

Tarkkaile venttiilin ylös-alas- liikettä ja ilmoita se koordinaatistossa ajan funktiona.

Saat kauniin sinikäyrän.

Jos tarkastelet venttiilin eteen, taakse- liikettä samassa koordinaatistossa edelleen ajan funktiona, saat toisen sinikäyrän, jolla on 90° vaihe-ero edelliseen nähden.

Tuossa pallomainen universumi- mallissa aika on ulottuvuus pallon keskeltä pallon pintaan, joka on nykyhetki.

Universumin ulkopuolella ei ole mitään, koska se on ajallisesti tulevaisuudessa.

Jos en ole pahoin käsittänyt väärin, mikä on aina mahdollista.

Kuinka monta vuotta olemme siis jäljessä oikeaa nykyhetkeä? Jos Maa seilaisi mukana sillä aallonharjalla, jossa universumi laajenee, kuinka nopeasti aika silloin kuluisi verrattuna asemaamme täällä?

Ainakin kiertoradalla olevaan ISS:ään tulee aikaeroa 0,007 sekuntia puolessa vuodessa.

Maapallon keskipiste laahaa 2,5 vuotta menneisyydessä pintaan nähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Voihan ajan piirtää vaikka viivaksi x-y- koordinaatistoon.

Käännä polkupyörä ylösalaisin ja pyöritä polkimia tasaisella mopeudella.

Tarkkaile venttiilin ylös-alas- liikettä ja ilmoita se koordinaatistossa ajan funktiona.

Saat kauniin sinikäyrän.

Jos tarkastelet venttiilin eteen, taakse- liikettä samassa koordinaatistossa edelleen ajan funktiona, saat toisen sinikäyrän, jolla on 90° vaihe-ero edelliseen nähden.

Tuossa pallomainen universumi- mallissa aika on ulottuvuus pallon keskeltä pallon pintaan, joka on nykyhetki.

Universumin ulkopuolella ei ole mitään, koska se on ajallisesti tulevaisuudessa.

Jos en ole pahoin käsittänyt väärin, mikä on aina mahdollista.

Kuinka monta vuotta olemme siis jäljessä oikeaa nykyhetkeä? Jos Maa seilaisi mukana sillä aallonharjalla, jossa universumi laajenee, kuinka nopeasti aika silloin kuluisi verrattuna asemaamme täällä?

Ainakin kiertoradalla olevaan ISS:ään tulee aikaeroa 0,007 sekuntia puolessa vuodessa.

Maapallon keskipiste laahaa 2,5 vuotta menneisyydessä pintaan nähden.

Eli olemme miljardeja, biljoonia vuosia jäljessä sitä kohtaa jossa avaruus tälläkin hetkellä laajenee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Voihan ajan piirtää vaikka viivaksi x-y- koordinaatistoon.

Käännä polkupyörä ylösalaisin ja pyöritä polkimia tasaisella mopeudella.

Tarkkaile venttiilin ylös-alas- liikettä ja ilmoita se koordinaatistossa ajan funktiona.

Saat kauniin sinikäyrän.

Jos tarkastelet venttiilin eteen, taakse- liikettä samassa koordinaatistossa edelleen ajan funktiona, saat toisen sinikäyrän, jolla on 90° vaihe-ero edelliseen nähden.

Tuossa pallomainen universumi- mallissa aika on ulottuvuus pallon keskeltä pallon pintaan, joka on nykyhetki.

Universumin ulkopuolella ei ole mitään, koska se on ajallisesti tulevaisuudessa.

Jos en ole pahoin käsittänyt väärin, mikä on aina mahdollista.

Kuinka monta vuotta olemme siis jäljessä oikeaa nykyhetkeä? Jos Maa seilaisi mukana sillä aallonharjalla, jossa universumi laajenee, kuinka nopeasti aika silloin kuluisi verrattuna asemaamme täällä?

Ainakin kiertoradalla olevaan ISS:ään tulee aikaeroa 0,007 sekuntia puolessa vuodessa.

Maapallon keskipiste laahaa 2,5 vuotta menneisyydessä pintaan nähden.

Eli olemme miljardeja, biljoonia vuosia jäljessä sitä kohtaa jossa avaruus tälläkin hetkellä laajenee

Avaruus laajenee kaikkialla, missä painovoima ei dominoi.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Voihan ajan piirtää vaikka viivaksi x-y- koordinaatistoon.

Käännä polkupyörä ylösalaisin ja pyöritä polkimia tasaisella mopeudella.

Tarkkaile venttiilin ylös-alas- liikettä ja ilmoita se koordinaatistossa ajan funktiona.

Saat kauniin sinikäyrän.

Jos tarkastelet venttiilin eteen, taakse- liikettä samassa koordinaatistossa edelleen ajan funktiona, saat toisen sinikäyrän, jolla on 90° vaihe-ero edelliseen nähden.

Tuossa pallomainen universumi- mallissa aika on ulottuvuus pallon keskeltä pallon pintaan, joka on nykyhetki.

Universumin ulkopuolella ei ole mitään, koska se on ajallisesti tulevaisuudessa.

Jos en ole pahoin käsittänyt väärin, mikä on aina mahdollista.

Kuinka monta vuotta olemme siis jäljessä oikeaa nykyhetkeä? Jos Maa seilaisi mukana sillä aallonharjalla, jossa universumi laajenee, kuinka nopeasti aika silloin kuluisi verrattuna asemaamme täällä?

Ainakin kiertoradalla olevaan ISS:ään tulee aikaeroa 0,007 sekuntia puolessa vuodessa.

Maapallon keskipiste laahaa 2,5 vuotta menneisyydessä pintaan nähden.

Eli olemme miljardeja, biljoonia vuosia jäljessä sitä kohtaa jossa avaruus tälläkin hetkellä laajenee

Avaruus laajenee kaikkialla, missä painovoima ei dominoi.

Venyminen ja laajeneminen lienevät kaksi eri asiaa? Tarkoitan sitä kohtaa, jossa ei vielä ollut ”mitään” mutta nyt on koska avaruus laajeni siihen.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Voihan ajan piirtää vaikka viivaksi x-y- koordinaatistoon.

Käännä polkupyörä ylösalaisin ja pyöritä polkimia tasaisella mopeudella.

Tarkkaile venttiilin ylös-alas- liikettä ja ilmoita se koordinaatistossa ajan funktiona.

Saat kauniin sinikäyrän.

Jos tarkastelet venttiilin eteen, taakse- liikettä samassa koordinaatistossa edelleen ajan funktiona, saat toisen sinikäyrän, jolla on 90° vaihe-ero edelliseen nähden.

Tuossa pallomainen universumi- mallissa aika on ulottuvuus pallon keskeltä pallon pintaan, joka on nykyhetki.

Universumin ulkopuolella ei ole mitään, koska se on ajallisesti tulevaisuudessa.

Jos en ole pahoin käsittänyt väärin, mikä on aina mahdollista.

Kuinka monta vuotta olemme siis jäljessä oikeaa nykyhetkeä? Jos Maa seilaisi mukana sillä aallonharjalla, jossa universumi laajenee, kuinka nopeasti aika silloin kuluisi verrattuna asemaamme täällä?

Ainakin kiertoradalla olevaan ISS:ään tulee aikaeroa 0,007 sekuntia puolessa vuodessa.

Maapallon keskipiste laahaa 2,5 vuotta menneisyydessä pintaan nähden.

Eli olemme miljardeja, biljoonia vuosia jäljessä sitä kohtaa jossa avaruus tälläkin hetkellä laajenee

Avaruus laajenee kaikkialla, missä painovoima ei dominoi.

Venyminen ja laajeneminen lienevät kaksi eri asiaa? Tarkoitan sitä kohtaa, jossa ei vielä ollut ”mitään” mutta nyt on koska avaruus laajeni siihen.

Ei avaruus toimi niin. Avaruus laajenee kaikkialla kokoajan. Uutta tilaa=avaruutta syntyy koko ajan. Yksinkertaituksena voit ajatella avaruuden laajenevan pallon pintana. Tämä pinta on meidän kolmiulotteinen avaruus. Pallo ei laajene minnekään, tai minne se laajenee ei tunneta, koska siihen tarvittaisiin korkeampia ulottuvuuksia kuin meidän 3 ulottuvuutta ja sellaisia emme kykene havaitsemaan.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Voihan ajan piirtää vaikka viivaksi x-y- koordinaatistoon.

Käännä polkupyörä ylösalaisin ja pyöritä polkimia tasaisella mopeudella.

Tarkkaile venttiilin ylös-alas- liikettä ja ilmoita se koordinaatistossa ajan funktiona.

Saat kauniin sinikäyrän.

Jos tarkastelet venttiilin eteen, taakse- liikettä samassa koordinaatistossa edelleen ajan funktiona, saat toisen sinikäyrän, jolla on 90° vaihe-ero edelliseen nähden.

Tuossa pallomainen universumi- mallissa aika on ulottuvuus pallon keskeltä pallon pintaan, joka on nykyhetki.

Universumin ulkopuolella ei ole mitään, koska se on ajallisesti tulevaisuudessa.

Jos en ole pahoin käsittänyt väärin, mikä on aina mahdollista.

Kuinka monta vuotta olemme siis jäljessä oikeaa nykyhetkeä? Jos Maa seilaisi mukana sillä aallonharjalla, jossa universumi laajenee, kuinka nopeasti aika silloin kuluisi verrattuna asemaamme täällä?

Ainakin kiertoradalla olevaan ISS:ään tulee aikaeroa 0,007 sekuntia puolessa vuodessa.

Maapallon keskipiste laahaa 2,5 vuotta menneisyydessä pintaan nähden.

Eli olemme miljardeja, biljoonia vuosia jäljessä sitä kohtaa jossa avaruus tälläkin hetkellä laajenee

Avaruus laajenee kaikkialla, missä painovoima ei dominoi.

Venyminen ja laajeneminen lienevät kaksi eri asiaa? Tarkoitan sitä kohtaa, jossa ei vielä ollut ”mitään” mutta nyt on koska avaruus laajeni siihen.

Ajattelet edelleen avaruuden laajenemisen

kolmiulotteisen kappaleen laajenemiseksi tyhjään tilaan?

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Voihan ajan piirtää vaikka viivaksi x-y- koordinaatistoon.

Käännä polkupyörä ylösalaisin ja pyöritä polkimia tasaisella mopeudella.

Tarkkaile venttiilin ylös-alas- liikettä ja ilmoita se koordinaatistossa ajan funktiona.

Saat kauniin sinikäyrän.

Jos tarkastelet venttiilin eteen, taakse- liikettä samassa koordinaatistossa edelleen ajan funktiona, saat toisen sinikäyrän, jolla on 90° vaihe-ero edelliseen nähden.

Tuossa pallomainen universumi- mallissa aika on ulottuvuus pallon keskeltä pallon pintaan, joka on nykyhetki.

Universumin ulkopuolella ei ole mitään, koska se on ajallisesti tulevaisuudessa.

Jos en ole pahoin käsittänyt väärin, mikä on aina mahdollista.

Kuinka monta vuotta olemme siis jäljessä oikeaa nykyhetkeä? Jos Maa seilaisi mukana sillä aallonharjalla, jossa universumi laajenee, kuinka nopeasti aika silloin kuluisi verrattuna asemaamme täällä?

Ainakin kiertoradalla olevaan ISS:ään tulee aikaeroa 0,007 sekuntia puolessa vuodessa.

Maapallon keskipiste laahaa 2,5 vuotta menneisyydessä pintaan nähden.

Eli olemme miljardeja, biljoonia vuosia jäljessä sitä kohtaa jossa avaruus tälläkin hetkellä laajenee

Avaruus laajenee kaikkialla, missä painovoima ei dominoi.

Venyminen ja laajeneminen lienevät kaksi eri asiaa? Tarkoitan sitä kohtaa, jossa ei vielä ollut ”mitään” mutta nyt on koska avaruus laajeni siihen.

Ajattelet edelleen avaruuden laajenemisen

kolmiulotteisen kappaleen laajenemiseksi tyhjään tilaan?

Miten niin edelleen?

Täällä ei tiedä, onko joku osallistunut keskusteluun aiemmin vai ei, kun juuri kukaan ei käytä nimimerkkiä.

Oletin, että olit kirjoittanut samansuuntaista aiemminkin.

Olisi kiva, jos keskustelijat käyttäisivät jotain nikkiä, vaikka joka ketjuun uuden keksisi.

Assburger kirjoitti:

Täällä ei tiedä, onko joku osallistunut keskusteluun aiemmin vai ei, kun juuri kukaan ei käytä nimimerkkiä.

Oletin, että olit kirjoittanut samansuuntaista aiemminkin.

Olisi kiva, jos keskustelijat käyttäisivät jotain nikkiä, vaikka joka ketjuun uuden keksisi.

Minkä uuden nimimerkin keksisit, jos joku rekisteröityisi tuolla nimellä? Itselle käynyt kerran näin.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Täällä ei tiedä, onko joku osallistunut keskusteluun aiemmin vai ei, kun juuri kukaan ei käytä nimimerkkiä.

Oletin, että olit kirjoittanut samansuuntaista aiemminkin.

Olisi kiva, jos keskustelijat käyttäisivät jotain nikkiä, vaikka joka ketjuun uuden keksisi.

Minkä uuden nimimerkin keksisit, jos joku rekisteröityisi tuolla nimellä? Itselle käynyt kerran näin.

No, se on aina ikävää.

Kuitenkin on aika vaikea keskustella, jos ei tiedä, kuka on sanonut mitäkin.

Kaipa sitten on pakko rekkautua jollain nikillä jos haluaa jatkaa keskusteluja.

Aiheeseen, universumin laajenemisessa ei ole siis kysymys siitä, että kolmiulotteinen objekti laajeneee tyhjässä tilassa, siis vaikkapa kuten käsikranaatti räjähtää ja sirpaleet lentävät eri suuntiin.

Tuntuu siltä, että tämä ajatusmalli toistuu useamman kommentoijan viestissä ja nimettömistä viesteistä ei voi nähdä, kuka sanoi mitäkin.

Tämä keskustelu taisi todistaa universumin pyöreäksi, koska on kiertänyt kehää jo kauan :-) taidan lopettaa taas toistaiseksi.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku täällä kansantajuistaa universumin muodon määritelmän? Jos se on litteä, miten sen pystyisi käytännössä todentamaan? Jos universumia olisi mahdollista katsella ulkopuolelta, olisiko se litteän näköinen ja mitä se muu sen ulkopuolella olisi, antimateriaa?

Käsittääkseni universumin ulkopuolella ei ole mitään.

Universumi on kaikki mitä on.

Neliulotteisen aika-avaruuden kaareutuminen on arkikokemulsen ulkopuolella oleva asia,

Mutta mitään muotoahan ei pysty havaitsemaan, ellei sitä vasten ole jotain tai se ole jonkin sisällä. Mitä se "ei mitään" sitten on? Kun avaruuden äärettömyydestä puhutaan samaan aikaan sen laajenemisen kanssa, niin jossainhan sen rajan on mentävä, josta se laajenee. Tarkempi kysymys olisi siis, mihin se laajenee, jos sen ulkopuolella ei ole "mitään"?

Tämä maailmankaikkeuden ulkopuolella oleva ”ei mitään” menee minun käsityskyvyn ulkopuolelle. En osaa kuvitella miltä se näyttää, koska eihän se voi olla mitään mustaa tyhjyyttä, sekin kun on jotain. Lisäksi, miten maailmankaikkeus voi laajeta ”ei mihinkään”? Jos maailmankaikkeuden ulkopuolella ei ole mitään, niin eihän sinne voi laajeta!

Arkikokemus ja kolmiulotteinen ajattelu kahlitsee meitä.

On paljon arkijärjen ulkopuolella olevia asioita, jotka kuitenkin voi osoittaa ja ymmärtää matemaattisesti.

Yksinkertainen esimerkki:

Kierrä naru appelsiinin ympärille.

Pidennä narua metrillä ja muodosta appelsiinin ympärille rengas.

Narun ja appelsiinin välissä on n. 16cm tyhjää.

Kuvittele Maa tasaisen sileäksi pallo ja kierrä Maan ympäri naru.

Pidennä nyt narua metrillä ja arvaapa paljonko jää narun ja maanpinnan väliin tyhjää.

Arkijärki sanoo, ettei yhdellä metrillä juuri ole vaikutusta 40 000km matkalla, mutta tulos on edelleen sama 16cm.

Tämä voidaan osoittaa peruskoulumatematiikalla.

Kosmologiassa peruskoulumatematiikalla ei valitettavasti kovin pitkälle pötkitä.

Olemme siis riippuvaisia kosmologien meille vääntämistä ilmapallovertauksista.

Eihän tuo voi mennä niin, että jäisi 16 cm tyhjää Maan kohdalla. Entä jos narun kiertäisi vaikka jonkun pienen pallon ympäri? Jos halkaisija olisi vaikka 1cm. Täytyisi jäädä paljon enemmän tilaa kuin 16 cm.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku täällä kansantajuistaa universumin muodon määritelmän? Jos se on litteä, miten sen pystyisi käytännössä todentamaan? Jos universumia olisi mahdollista katsella ulkopuolelta, olisiko se litteän näköinen ja mitä se muu sen ulkopuolella olisi, antimateriaa?

Käsittääkseni universumin ulkopuolella ei ole mitään.

Universumi on kaikki mitä on.

Neliulotteisen aika-avaruuden kaareutuminen on arkikokemulsen ulkopuolella oleva asia,

Mutta mitään muotoahan ei pysty havaitsemaan, ellei sitä vasten ole jotain tai se ole jonkin sisällä. Mitä se "ei mitään" sitten on? Kun avaruuden äärettömyydestä puhutaan samaan aikaan sen laajenemisen kanssa, niin jossainhan sen rajan on mentävä, josta se laajenee. Tarkempi kysymys olisi siis, mihin se laajenee, jos sen ulkopuolella ei ole "mitään"?

Tämä maailmankaikkeuden ulkopuolella oleva ”ei mitään” menee minun käsityskyvyn ulkopuolelle. En osaa kuvitella miltä se näyttää, koska eihän se voi olla mitään mustaa tyhjyyttä, sekin kun on jotain. Lisäksi, miten maailmankaikkeus voi laajeta ”ei mihinkään”? Jos maailmankaikkeuden ulkopuolella ei ole mitään, niin eihän sinne voi laajeta!

Arkikokemus ja kolmiulotteinen ajattelu kahlitsee meitä.

On paljon arkijärjen ulkopuolella olevia asioita, jotka kuitenkin voi osoittaa ja ymmärtää matemaattisesti.

Yksinkertainen esimerkki:

Kierrä naru appelsiinin ympärille.

Pidennä narua metrillä ja muodosta appelsiinin ympärille rengas.

Narun ja appelsiinin välissä on n. 16cm tyhjää.

Kuvittele Maa tasaisen sileäksi pallo ja kierrä Maan ympäri naru.

Pidennä nyt narua metrillä ja arvaapa paljonko jää narun ja maanpinnan väliin tyhjää.

Arkijärki sanoo, ettei yhdellä metrillä juuri ole vaikutusta 40 000km matkalla, mutta tulos on edelleen sama 16cm.

Tämä voidaan osoittaa peruskoulumatematiikalla.

Kosmologiassa peruskoulumatematiikalla ei valitettavasti kovin pitkälle pötkitä.

Olemme siis riippuvaisia kosmologien meille vääntämistä ilmapallovertauksista.

Eihän tuo voi mennä niin, että jäisi 16 cm tyhjää Maan kohdalla. Entä jos narun kiertäisi vaikka jonkun pienen pallon ympäri? Jos halkaisija olisi vaikka 1cm. Täytyisi jäädä paljon enemmän tilaa kuin 16 cm.

Muistellaanpa matikantunneilta ympyrän piirin kaavaa:

p = 2πr

Josta saadaan

r = p / 2π

Sitten ratkaistaan säde, kun piiriin lisätään yksi metri:

r2 = p+1m / 2π

= (p / 2π) + (1m / 2π)

= r + 0,159m

Ihan riippumatta r:n pituudesta.