Olen itkenyt tänään jo tunnin ja ketään perheenjäsentäni ei kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten asia on, mutta mulle tulee tästä sellainen olo että vanhemmat ovat vuosikausia kannatelleet ap:ta ja ymmärrys alkaa olla lopuillaan kun mikään ei riitä. Samoin sisarukset saattavat olla katkeria kun vanhempien kaikki energia menee yhden tukemiseen.

Mulle ei lainkan tule sellainen olo. Ap kirjoittaa, että kaikesta moititaan. Miten sä saat siitä kannattelua, ihan uteliaisuudesta?

No, totta helkkarissa tuollainen ihminen kokee kaiken moitteena. Että ihan haukkuivat raasun tuomat lahjatkin. Miksi helvetissä AP sitten matkusti noin paskojen ihmisten luokse ja tietysti, totta kai ihan tiettömien taipaleiden taakse, josta ei pois pääse. Jotain rajaa nyt tohon itsesäälissä piehtaroimiseen.

Oletko vähän tunnevammainen?

Ai niin no, et tietenkään, anteeksi.

Olet ihan täysin tunnevammainen.

Totta, olen tunnevammainen. Poden samaa kuin AP. piehtaroin aina välillä dramaattisessa itsesäälissä, tehden läheisteni elämän helvetiksi. Kohtausten aikana en pysty ajattelemaan muuta kuin itseäni. Ajan mittaan olen oppinut aina vaan hiukan paremmin katkaisemaan tuon esitykseni sanomalla itselleni, että olet  säälittävä huomiohuora. Lopeta heti ja pyydä anteeksi. 

Minä nimittäin uskon, että ap on ihan terve, jos sinä et ole, niin sepä ikävää, ja entä jos sinäkin olisit, jos oikeasti saisit sen huomion, joka sinulta puuttuu?

Ap on hyvin vakavasti sairas, ja on itse kertonut olleensa sairas jo vuosia. Ja apua on tarjolla. Vielä enemmän, mitä on hän jo saanut.

Se, että on sairas, ei vähennä ihmisen arvoa. Oikeasti masennus vääristää sitä, miten tulkitsemme ympäristömme viestejä. Ja mitään hyötyä ei ole siitä, jos vielä ruokimme Ap:n uskoa siihen, ettei perhe välitä. Kyllä minä uskon, että välittää. He voivat olla surkeita osoittamaan sitä, mutta aloittajan kuolema olisi heille sietämätön kipu.

Mutta nyt kannattaa hakea tukea ammattilaisilta. Ei nimettömiltä netistä, jotka vain peilaavat omia traumojaan tähän keskusteluun.

Ja Ap, sinä voit parantua!

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole perhettä ja sukua, joka välittäisi ja rakastaisi. Joulu on varmasti aikaa, jolloin erityisesti kaipaisi välittävää ja rakastavaa perhettä. Olet ap vielä hyvin nuori ja ehkä ajattelet, että jos vain oikein yrität, vanhempasi ja sisaruksesi muuttuisivat sellaisiksi kuin toivot. Eivät he muutu. Sulle on perheen osalta käynyt huono tuuri eikä se ole sun vikasi. Sun tehtäväsi on vain hyväksyä asia ja toimia siten, että vietät mahdollisimman vähän aikaasi ihmisten kanssa, jotka haukkuvat, nimittelevät tai muuten kohtelevat sua rumasti.

Jos vain suinkin mahdollista, lähde omaan kotiisi jo tänään. Sait jo puhelinnumeroita, joihin voit soittaa itsetuhoisten ajatustesi vuoksi. Hakeudu tarvittaessa päivystykseen. Vaikka oletkin perheesi kanssa sukua, ei sulla ole mitään velvollisuutta kuunnella heiltä mitään tuollaista. Eikä mitään velvollisuutta viettää aikaasi heidän kanssaan. Et ole heille mitään velkaa. 

Ihanan ymmärtävä kirjoitus, mutta silti vielä kritisoisin hieman tuota "toiset muuttuisovat sellaisiksi kuin toivot" wtf? Eli jos muut ovat henkisesti väkivaltaisia, niin sinä oikeastaan mollaat aloittajaa lapsellisesta toiveesta, että he olisivat sellaisia, kuin tämä haluaa. Toki en väitä, että he ovat, mutta sille se kuulostaa ennemmin kuin että ei olla aloittajan toiveen mukaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten asia on, mutta mulle tulee tästä sellainen olo että vanhemmat ovat vuosikausia kannatelleet ap:ta ja ymmärrys alkaa olla lopuillaan kun mikään ei riitä. Samoin sisarukset saattavat olla katkeria kun vanhempien kaikki energia menee yhden tukemiseen.

Mulle ei lainkan tule sellainen olo. Ap kirjoittaa, että kaikesta moititaan. Miten sä saat siitä kannattelua, ihan uteliaisuudesta?

Mua kukaan kannattele. Muuttanut alaikäisenä pois jaloista ja sitäkin ennen yksin ollut ku vanhemmat paljoa paskaakaa kotona olleet ja sisarukset vittuilivat minkä ehtivät. Aina kun muilla on ongelmaa niin mä autan ja lohdutan... olen kunnon helvetin ovimatto elämässä

Ap

Positiivista on että olet tajunnu että sinut on roolitettu kynnysmatoksi, sillä sen tajuttuasi voit tehdä asialle jotain.Aloitat sen vetämällä  rajat.Eli kun sukulaisilta tulee puhelimitse veetuilua, sanot että "palataan asiaan kun osaa puhua asiallisesti" ja painat punaista luuria. Toistat tätä tarpeeksi pitkään jotta ymmärtävät. Lopetat lohduttaminen, joka vain vie sulta energiaa kun et saa tukea ja lohtua takaisin. Kirjoita ylös tilanteet joissa tunnet jääväsi vaille vastakaikua ja tilanteet joissa sinulta imetään energiaa. Opettele tunnistamaan ja minimoimaan nämä. Opettele pois syyllisyydestä äläkä anna muiden syyllistää sinua.Vedä  rajat, sano ei. Älä selittele. Joko  ne oppivat kunnioittamaan sua tai ottavat etäisyyttä.

Sinä et tajua. Että sinä et osaa pureutua ongelmien syihin lainkaan. Tuo on niin pintaa, ettei auta ketään itsemurhaa suunnittelevaa.

Tässä  se ongelman ydin on se että  ap menee velvollisuudentunnosta kotiin, seuraan jossa ei oikeasti  viihdy ja tuntee tulleensa kaltoinkohdelluksi. Sellaiseen auttaa se että vetää rajat ja etsiytyy seuraan jossa sellaista ei tapahdu. Been  there, done that. Se että kritisoit minua ei auta ketjun aloittaja mitenkään, eikä  sinuakaan.

Oliko  sulla vielä muuta?

Miten niin se on ongelman ydin, haha? Mulle ongelman ydin on se, mikä saa hänet tekemään niin. Ja pinnan alla on varmasti vielä paljon muutakin. Ei se tietenkään ole mikään ongelman ydin, että hän menee tuonne kotiinsa. Veikkaanpa, että noita itsemurhafiiliksiä on esiintynyt jo muuallakin. Että, kyllä mulla oli muutakin tähän, tosiaankin.

Lol.

Ohis...kuten edellinen kirjoittaja sanoi: velvollisuudentunto. Lisäksi ap saattaa toivoa, että hänen perheensä alkaisi kohdella häntä toisin. Vähän sama tilanne kuin naisilla, jotka aina antavat anteeksi juopolle tai väkivaltaiselle miehelleen. Toive, että jospa se nyt loppuisi ja sen jälkeen yhdessä olisi ihanaa. Ei lopu eikä tule olemaan ihanaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten asia on, mutta mulle tulee tästä sellainen olo että vanhemmat ovat vuosikausia kannatelleet ap:ta ja ymmärrys alkaa olla lopuillaan kun mikään ei riitä. Samoin sisarukset saattavat olla katkeria kun vanhempien kaikki energia menee yhden tukemiseen.

Mulle ei lainkan tule sellainen olo. Ap kirjoittaa, että kaikesta moititaan. Miten sä saat siitä kannattelua, ihan uteliaisuudesta?

No, totta helkkarissa tuollainen ihminen kokee kaiken moitteena. Että ihan haukkuivat raasun tuomat lahjatkin. Miksi helvetissä AP sitten matkusti noin paskojen ihmisten luokse ja tietysti, totta kai ihan tiettömien taipaleiden taakse, josta ei pois pääse. Jotain rajaa nyt tohon itsesäälissä piehtaroimiseen.

Oletko vähän tunnevammainen?

Ai niin no, et tietenkään, anteeksi.

Olet ihan täysin tunnevammainen.

Totta, olen tunnevammainen. Poden samaa kuin AP. piehtaroin aina välillä dramaattisessa itsesäälissä, tehden läheisteni elämän helvetiksi. Kohtausten aikana en pysty ajattelemaan muuta kuin itseäni. Ajan mittaan olen oppinut aina vaan hiukan paremmin katkaisemaan tuon esitykseni sanomalla itselleni, että olet  säälittävä huomiohuora. Lopeta heti ja pyydä anteeksi. 

Minä nimittäin uskon, että ap on ihan terve, jos sinä et ole, niin sepä ikävää, ja entä jos sinäkin olisit, jos oikeasti saisit sen huomion, joka sinulta puuttuu?

Ap on hyvin vakavasti sairas, ja on itse kertonut olleensa sairas jo vuosia. Ja apua on tarjolla. Vielä enemmän, mitä on hän jo saanut.

Se, että on sairas, ei vähennä ihmisen arvoa. Oikeasti masennus vääristää sitä, miten tulkitsemme ympäristömme viestejä. Ja mitään hyötyä ei ole siitä, jos vielä ruokimme Ap:n uskoa siihen, ettei perhe välitä. Kyllä minä uskon, että välittää. He voivat olla surkeita osoittamaan sitä, mutta aloittajan kuolema olisi heille sietämätön kipu.

Mutta nyt kannattaa hakea tukea ammattilaisilta. Ei nimettömiltä netistä, jotka vain peilaavat omia traumojaan tähän keskusteluun.

Ja Ap, sinä voit parantua!

Minä en sanoisi, että on vakavasti sairas, jos ympäristö kohtelee huonosti. Ja luit varmaan itsekin ketjusta, että ap;n äiti oli vastannut hänelle tunkea hanuriinsa jotain? Sekö on sulle vain vääristelyä, että aiheuttaa itsemurha-ajatuksia? Mieti millainen hätä täytyy ihmisellä olla, että ei osaa suojella itseään tuolta, vaan menee sinne uudelleen? Ei se ole sairautta, vaan avuttomuutta ongelman edessä.

Nimenomaan ei pidä väittää, että he ovat niitä, jotka ap:stä välittävät, jos puhekin lapselle on jo tuolla tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten asia on, mutta mulle tulee tästä sellainen olo että vanhemmat ovat vuosikausia kannatelleet ap:ta ja ymmärrys alkaa olla lopuillaan kun mikään ei riitä. Samoin sisarukset saattavat olla katkeria kun vanhempien kaikki energia menee yhden tukemiseen.

Mulle ei lainkan tule sellainen olo. Ap kirjoittaa, että kaikesta moititaan. Miten sä saat siitä kannattelua, ihan uteliaisuudesta?

Mua kukaan kannattele. Muuttanut alaikäisenä pois jaloista ja sitäkin ennen yksin ollut ku vanhemmat paljoa paskaakaa kotona olleet ja sisarukset vittuilivat minkä ehtivät. Aina kun muilla on ongelmaa niin mä autan ja lohdutan... olen kunnon helvetin ovimatto elämässä

Ap

Positiivista on että olet tajunnu että sinut on roolitettu kynnysmatoksi, sillä sen tajuttuasi voit tehdä asialle jotain.Aloitat sen vetämällä  rajat.Eli kun sukulaisilta tulee puhelimitse veetuilua, sanot että "palataan asiaan kun osaa puhua asiallisesti" ja painat punaista luuria. Toistat tätä tarpeeksi pitkään jotta ymmärtävät. Lopetat lohduttaminen, joka vain vie sulta energiaa kun et saa tukea ja lohtua takaisin. Kirjoita ylös tilanteet joissa tunnet jääväsi vaille vastakaikua ja tilanteet joissa sinulta imetään energiaa. Opettele tunnistamaan ja minimoimaan nämä. Opettele pois syyllisyydestä äläkä anna muiden syyllistää sinua.Vedä  rajat, sano ei. Älä selittele. Joko  ne oppivat kunnioittamaan sua tai ottavat etäisyyttä.

Sinä et tajua. Että sinä et osaa pureutua ongelmien syihin lainkaan. Tuo on niin pintaa, ettei auta ketään itsemurhaa suunnittelevaa.

Tässä  se ongelman ydin on se että  ap menee velvollisuudentunnosta kotiin, seuraan jossa ei oikeasti  viihdy ja tuntee tulleensa kaltoinkohdelluksi. Sellaiseen auttaa se että vetää rajat ja etsiytyy seuraan jossa sellaista ei tapahdu. Been  there, done that. Se että kritisoit minua ei auta ketjun aloittaja mitenkään, eikä  sinuakaan.

Oliko  sulla vielä muuta?

Miten niin se on ongelman ydin, haha? Mulle ongelman ydin on se, mikä saa hänet tekemään niin. Ja pinnan alla on varmasti vielä paljon muutakin. Ei se tietenkään ole mikään ongelman ydin, että hän menee tuonne kotiinsa. Veikkaanpa, että noita itsemurhafiiliksiä on esiintynyt jo muuallakin. Että, kyllä mulla oli muutakin tähän, tosiaankin.

Lol.

Ohis...kuten edellinen kirjoittaja sanoi: velvollisuudentunto. Lisäksi ap saattaa toivoa, että hänen perheensä alkaisi kohdella häntä toisin. Vähän sama tilanne kuin naisilla, jotka aina antavat anteeksi juopolle tai väkivaltaiselle miehelleen. Toive, että jospa se nyt loppuisi ja sen jälkeen yhdessä olisi ihanaa. Ei lopu eikä tule olemaan ihanaa. 

Niin, velvollisuudentunto, kyllä. Se on silloin osa ongelmaa. Ei sitä tervehdytetä noin vain, varsinkaan sanomalla, että et enää mene sinne . Sama väärä velvollisuudentunto rääkkää ihmistä sitten muissakin ihmissuhteissa. Ellei sitä käsitellä. Ja muutama muukin asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole perhettä ja sukua, joka välittäisi ja rakastaisi. Joulu on varmasti aikaa, jolloin erityisesti kaipaisi välittävää ja rakastavaa perhettä. Olet ap vielä hyvin nuori ja ehkä ajattelet, että jos vain oikein yrität, vanhempasi ja sisaruksesi muuttuisivat sellaisiksi kuin toivot. Eivät he muutu. Sulle on perheen osalta käynyt huono tuuri eikä se ole sun vikasi. Sun tehtäväsi on vain hyväksyä asia ja toimia siten, että vietät mahdollisimman vähän aikaasi ihmisten kanssa, jotka haukkuvat, nimittelevät tai muuten kohtelevat sua rumasti.

Jos vain suinkin mahdollista, lähde omaan kotiisi jo tänään. Sait jo puhelinnumeroita, joihin voit soittaa itsetuhoisten ajatustesi vuoksi. Hakeudu tarvittaessa päivystykseen. Vaikka oletkin perheesi kanssa sukua, ei sulla ole mitään velvollisuutta kuunnella heiltä mitään tuollaista. Eikä mitään velvollisuutta viettää aikaasi heidän kanssaan. Et ole heille mitään velkaa. 

Ihanan ymmärtävä kirjoitus, mutta silti vielä kritisoisin hieman tuota "toiset muuttuisovat sellaisiksi kuin toivot" wtf? Eli jos muut ovat henkisesti väkivaltaisia, niin sinä oikeastaan mollaat aloittajaa lapsellisesta toiveesta, että he olisivat sellaisia, kuin tämä haluaa. Toki en väitä, että he ovat, mutta sille se kuulostaa ennemmin kuin että ei olla aloittajan toiveen mukaisia.

En mollannut. Aloittavan toive on ihan normaali. Suurimmalla osalla on välittävä ja rakastava perhe. On ihan normaalia toivoa, että itselläkin olisi. Varsinkin, jos näin joulun aikaan on kuullut kavereiltaan tai lukenut somesta tai blogeista ihanista perhejouluista. Jos oma perhe kuitenkin on erilainen, niin vaikka toivoisi miten, eivät he muutu toisenlaisiksi. On siis ihan oman mielenterveyden kannalta järkevää olla realisti ja ymmärtää, että juuri nämä ihmiset eivät tule muuttumaan. Jos haluaa välittäviä ja rakastavia ihmisiä ympärilleen, heidät pitää etsiä jostain muualta kuin juuri tästä perheestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten asia on, mutta mulle tulee tästä sellainen olo että vanhemmat ovat vuosikausia kannatelleet ap:ta ja ymmärrys alkaa olla lopuillaan kun mikään ei riitä. Samoin sisarukset saattavat olla katkeria kun vanhempien kaikki energia menee yhden tukemiseen.

Mulle ei lainkan tule sellainen olo. Ap kirjoittaa, että kaikesta moititaan. Miten sä saat siitä kannattelua, ihan uteliaisuudesta?

Mua kukaan kannattele. Muuttanut alaikäisenä pois jaloista ja sitäkin ennen yksin ollut ku vanhemmat paljoa paskaakaa kotona olleet ja sisarukset vittuilivat minkä ehtivät. Aina kun muilla on ongelmaa niin mä autan ja lohdutan... olen kunnon helvetin ovimatto elämässä

Ap

Positiivista on että olet tajunnu että sinut on roolitettu kynnysmatoksi, sillä sen tajuttuasi voit tehdä asialle jotain.Aloitat sen vetämällä  rajat.Eli kun sukulaisilta tulee puhelimitse veetuilua, sanot että "palataan asiaan kun osaa puhua asiallisesti" ja painat punaista luuria. Toistat tätä tarpeeksi pitkään jotta ymmärtävät. Lopetat lohduttaminen, joka vain vie sulta energiaa kun et saa tukea ja lohtua takaisin. Kirjoita ylös tilanteet joissa tunnet jääväsi vaille vastakaikua ja tilanteet joissa sinulta imetään energiaa. Opettele tunnistamaan ja minimoimaan nämä. Opettele pois syyllisyydestä äläkä anna muiden syyllistää sinua.Vedä  rajat, sano ei. Älä selittele. Joko  ne oppivat kunnioittamaan sua tai ottavat etäisyyttä.

Sinä et tajua. Että sinä et osaa pureutua ongelmien syihin lainkaan. Tuo on niin pintaa, ettei auta ketään itsemurhaa suunnittelevaa.

Tässä  se ongelman ydin on se että  ap menee velvollisuudentunnosta kotiin, seuraan jossa ei oikeasti  viihdy ja tuntee tulleensa kaltoinkohdelluksi. Sellaiseen auttaa se että vetää rajat ja etsiytyy seuraan jossa sellaista ei tapahdu. Been  there, done that. Se että kritisoit minua ei auta ketjun aloittaja mitenkään, eikä  sinuakaan.

Oliko  sulla vielä muuta?

Miten niin se on ongelman ydin, haha? Mulle ongelman ydin on se, mikä saa hänet tekemään niin. Ja pinnan alla on varmasti vielä paljon muutakin. Ei se tietenkään ole mikään ongelman ydin, että hän menee tuonne kotiinsa. Veikkaanpa, että noita itsemurhafiiliksiä on esiintynyt jo muuallakin. Että, kyllä mulla oli muutakin tähän, tosiaankin.

Lol.

Ohis...kuten edellinen kirjoittaja sanoi: velvollisuudentunto. Lisäksi ap saattaa toivoa, että hänen perheensä alkaisi kohdella häntä toisin. Vähän sama tilanne kuin naisilla, jotka aina antavat anteeksi juopolle tai väkivaltaiselle miehelleen. Toive, että jospa se nyt loppuisi ja sen jälkeen yhdessä olisi ihanaa. Ei lopu eikä tule olemaan ihanaa. 

Niin, velvollisuudentunto, kyllä. Se on silloin osa ongelmaa. Ei sitä tervehdytetä noin vain, varsinkaan sanomalla, että et enää mene sinne . Sama väärä velvollisuudentunto rääkkää ihmistä sitten muissakin ihmissuhteissa. Ellei sitä käsitellä. Ja muutama muukin asia.

Ei siitä tervehdytäkään, mutta ei ole mitään järkeä pahentaa tilannetta menemällä uudestaan ja uudestaan paikkaan ja sellaisten ihmisten seuraan, jotka aiheuttavat vain pahaa oloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole perhettä ja sukua, joka välittäisi ja rakastaisi. Joulu on varmasti aikaa, jolloin erityisesti kaipaisi välittävää ja rakastavaa perhettä. Olet ap vielä hyvin nuori ja ehkä ajattelet, että jos vain oikein yrität, vanhempasi ja sisaruksesi muuttuisivat sellaisiksi kuin toivot. Eivät he muutu. Sulle on perheen osalta käynyt huono tuuri eikä se ole sun vikasi. Sun tehtäväsi on vain hyväksyä asia ja toimia siten, että vietät mahdollisimman vähän aikaasi ihmisten kanssa, jotka haukkuvat, nimittelevät tai muuten kohtelevat sua rumasti.

Jos vain suinkin mahdollista, lähde omaan kotiisi jo tänään. Sait jo puhelinnumeroita, joihin voit soittaa itsetuhoisten ajatustesi vuoksi. Hakeudu tarvittaessa päivystykseen. Vaikka oletkin perheesi kanssa sukua, ei sulla ole mitään velvollisuutta kuunnella heiltä mitään tuollaista. Eikä mitään velvollisuutta viettää aikaasi heidän kanssaan. Et ole heille mitään velkaa. 

Ihanan ymmärtävä kirjoitus, mutta silti vielä kritisoisin hieman tuota "toiset muuttuisovat sellaisiksi kuin toivot" wtf? Eli jos muut ovat henkisesti väkivaltaisia, niin sinä oikeastaan mollaat aloittajaa lapsellisesta toiveesta, että he olisivat sellaisia, kuin tämä haluaa. Toki en väitä, että he ovat, mutta sille se kuulostaa ennemmin kuin että ei olla aloittajan toiveen mukaisia.

En mollannut. Aloittavan toive on ihan normaali. Suurimmalla osalla on välittävä ja rakastava perhe. On ihan normaalia toivoa, että itselläkin olisi. Varsinkin, jos näin joulun aikaan on kuullut kavereiltaan tai lukenut somesta tai blogeista ihanista perhejouluista. Jos oma perhe kuitenkin on erilainen, niin vaikka toivoisi miten, eivät he muutu toisenlaisiksi. On siis ihan oman mielenterveyden kannalta järkevää olla realisti ja ymmärtää, että juuri nämä ihmiset eivät tule muuttumaan. Jos haluaa välittäviä ja rakastavia ihmisiä ympärilleen, heidät pitää etsiä jostain muualta kuin juuri tästä perheestä. 

Häh, ehkä tässä nyt ei ihan ole kyse vain tästä joulusta. Oikeasti, onko suurimman osan ystävällisiä ja hyvää tarkoittavia ja sillä itselleen pointseja keräilevien ihmisten tajunnan taso tällä korkeudella? Apuuuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten asia on, mutta mulle tulee tästä sellainen olo että vanhemmat ovat vuosikausia kannatelleet ap:ta ja ymmärrys alkaa olla lopuillaan kun mikään ei riitä. Samoin sisarukset saattavat olla katkeria kun vanhempien kaikki energia menee yhden tukemiseen.

Mulle ei lainkan tule sellainen olo. Ap kirjoittaa, että kaikesta moititaan. Miten sä saat siitä kannattelua, ihan uteliaisuudesta?

Mua kukaan kannattele. Muuttanut alaikäisenä pois jaloista ja sitäkin ennen yksin ollut ku vanhemmat paljoa paskaakaa kotona olleet ja sisarukset vittuilivat minkä ehtivät. Aina kun muilla on ongelmaa niin mä autan ja lohdutan... olen kunnon helvetin ovimatto elämässä

Ap

Positiivista on että olet tajunnu että sinut on roolitettu kynnysmatoksi, sillä sen tajuttuasi voit tehdä asialle jotain.Aloitat sen vetämällä  rajat.Eli kun sukulaisilta tulee puhelimitse veetuilua, sanot että "palataan asiaan kun osaa puhua asiallisesti" ja painat punaista luuria. Toistat tätä tarpeeksi pitkään jotta ymmärtävät. Lopetat lohduttaminen, joka vain vie sulta energiaa kun et saa tukea ja lohtua takaisin. Kirjoita ylös tilanteet joissa tunnet jääväsi vaille vastakaikua ja tilanteet joissa sinulta imetään energiaa. Opettele tunnistamaan ja minimoimaan nämä. Opettele pois syyllisyydestä äläkä anna muiden syyllistää sinua.Vedä  rajat, sano ei. Älä selittele. Joko  ne oppivat kunnioittamaan sua tai ottavat etäisyyttä.

Sinä et tajua. Että sinä et osaa pureutua ongelmien syihin lainkaan. Tuo on niin pintaa, ettei auta ketään itsemurhaa suunnittelevaa.

Tässä  se ongelman ydin on se että  ap menee velvollisuudentunnosta kotiin, seuraan jossa ei oikeasti  viihdy ja tuntee tulleensa kaltoinkohdelluksi. Sellaiseen auttaa se että vetää rajat ja etsiytyy seuraan jossa sellaista ei tapahdu. Been  there, done that. Se että kritisoit minua ei auta ketjun aloittaja mitenkään, eikä  sinuakaan.

Oliko  sulla vielä muuta?

Miten niin se on ongelman ydin, haha? Mulle ongelman ydin on se, mikä saa hänet tekemään niin. Ja pinnan alla on varmasti vielä paljon muutakin. Ei se tietenkään ole mikään ongelman ydin, että hän menee tuonne kotiinsa. Veikkaanpa, että noita itsemurhafiiliksiä on esiintynyt jo muuallakin. Että, kyllä mulla oli muutakin tähän, tosiaankin.

Lol.

Ohis...kuten edellinen kirjoittaja sanoi: velvollisuudentunto. Lisäksi ap saattaa toivoa, että hänen perheensä alkaisi kohdella häntä toisin. Vähän sama tilanne kuin naisilla, jotka aina antavat anteeksi juopolle tai väkivaltaiselle miehelleen. Toive, että jospa se nyt loppuisi ja sen jälkeen yhdessä olisi ihanaa. Ei lopu eikä tule olemaan ihanaa. 

Niin, velvollisuudentunto, kyllä. Se on silloin osa ongelmaa. Ei sitä tervehdytetä noin vain, varsinkaan sanomalla, että et enää mene sinne . Sama väärä velvollisuudentunto rääkkää ihmistä sitten muissakin ihmissuhteissa. Ellei sitä käsitellä. Ja muutama muukin asia.

Ei siitä tervehdytäkään, mutta ei ole mitään järkeä pahentaa tilannetta menemällä uudestaan ja uudestaan paikkaan ja sellaisten ihmisten seuraan, jotka aiheuttavat vain pahaa oloa. 

Niin, voihan siihen itsemurhaan toki päätyä opiskelijasolussakin, siinä olet ihan oikeassa. Samat ongelmat ne sielläkin ovat vastassa, vain eri näkökanteilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole perhettä ja sukua, joka välittäisi ja rakastaisi. Joulu on varmasti aikaa, jolloin erityisesti kaipaisi välittävää ja rakastavaa perhettä. Olet ap vielä hyvin nuori ja ehkä ajattelet, että jos vain oikein yrität, vanhempasi ja sisaruksesi muuttuisivat sellaisiksi kuin toivot. Eivät he muutu. Sulle on perheen osalta käynyt huono tuuri eikä se ole sun vikasi. Sun tehtäväsi on vain hyväksyä asia ja toimia siten, että vietät mahdollisimman vähän aikaasi ihmisten kanssa, jotka haukkuvat, nimittelevät tai muuten kohtelevat sua rumasti.

Jos vain suinkin mahdollista, lähde omaan kotiisi jo tänään. Sait jo puhelinnumeroita, joihin voit soittaa itsetuhoisten ajatustesi vuoksi. Hakeudu tarvittaessa päivystykseen. Vaikka oletkin perheesi kanssa sukua, ei sulla ole mitään velvollisuutta kuunnella heiltä mitään tuollaista. Eikä mitään velvollisuutta viettää aikaasi heidän kanssaan. Et ole heille mitään velkaa. 

Ihanan ymmärtävä kirjoitus, mutta silti vielä kritisoisin hieman tuota "toiset muuttuisovat sellaisiksi kuin toivot" wtf? Eli jos muut ovat henkisesti väkivaltaisia, niin sinä oikeastaan mollaat aloittajaa lapsellisesta toiveesta, että he olisivat sellaisia, kuin tämä haluaa. Toki en väitä, että he ovat, mutta sille se kuulostaa ennemmin kuin että ei olla aloittajan toiveen mukaisia.

En mollannut. Aloittavan toive on ihan normaali. Suurimmalla osalla on välittävä ja rakastava perhe. On ihan normaalia toivoa, että itselläkin olisi. Varsinkin, jos näin joulun aikaan on kuullut kavereiltaan tai lukenut somesta tai blogeista ihanista perhejouluista. Jos oma perhe kuitenkin on erilainen, niin vaikka toivoisi miten, eivät he muutu toisenlaisiksi. On siis ihan oman mielenterveyden kannalta järkevää olla realisti ja ymmärtää, että juuri nämä ihmiset eivät tule muuttumaan. Jos haluaa välittäviä ja rakastavia ihmisiä ympärilleen, heidät pitää etsiä jostain muualta kuin juuri tästä perheestä. 

Häh, ehkä tässä nyt ei ihan ole kyse vain tästä joulusta. Oikeasti, onko suurimman osan ystävällisiä ja hyvää tarkoittavia ja sillä itselleen pointseja keräilevien ihmisten tajunnan taso tällä korkeudella? Apuuuva.

Ei varmasti olekaan kyse vain joulusta, mutta tämä joulu nyt sattuu olemaan meille suomalaisille aikaa, jolloin tällaiset asiat korostuvat. Tosiasia kuitenkin on, että mikäli ap ei aseta rajoja, hänen huono kohtelunsa tulee jatkumaan. On paljon ihmisiä, jotka ovat joutuneet katkaisemaan kokonaan välinsä vanhempiinsa ja/tai sisaruksiinsa, koska ovat ymmärtäneet, että eivät nämä ihmiset muutu. Silloin ainoa järkevä ratkaisu on olla mahdollisimman vähän tekemisissä itselleen haitallisten ihmisten kanssa. Eikä mennä uudelleen ja uudelleen huonosti kohdeltavaksi. Ei keuhkoahtaumatautikaan parane tupakoinnin lopettamisella, mutta ei silti ole järkevää jatkaa tupakointia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten asia on, mutta mulle tulee tästä sellainen olo että vanhemmat ovat vuosikausia kannatelleet ap:ta ja ymmärrys alkaa olla lopuillaan kun mikään ei riitä. Samoin sisarukset saattavat olla katkeria kun vanhempien kaikki energia menee yhden tukemiseen.

Mulle ei lainkan tule sellainen olo. Ap kirjoittaa, että kaikesta moititaan. Miten sä saat siitä kannattelua, ihan uteliaisuudesta?

Mua kukaan kannattele. Muuttanut alaikäisenä pois jaloista ja sitäkin ennen yksin ollut ku vanhemmat paljoa paskaakaa kotona olleet ja sisarukset vittuilivat minkä ehtivät. Aina kun muilla on ongelmaa niin mä autan ja lohdutan... olen kunnon helvetin ovimatto elämässä

Ap

Positiivista on että olet tajunnu että sinut on roolitettu kynnysmatoksi, sillä sen tajuttuasi voit tehdä asialle jotain.Aloitat sen vetämällä  rajat.Eli kun sukulaisilta tulee puhelimitse veetuilua, sanot että "palataan asiaan kun osaa puhua asiallisesti" ja painat punaista luuria. Toistat tätä tarpeeksi pitkään jotta ymmärtävät. Lopetat lohduttaminen, joka vain vie sulta energiaa kun et saa tukea ja lohtua takaisin. Kirjoita ylös tilanteet joissa tunnet jääväsi vaille vastakaikua ja tilanteet joissa sinulta imetään energiaa. Opettele tunnistamaan ja minimoimaan nämä. Opettele pois syyllisyydestä äläkä anna muiden syyllistää sinua.Vedä  rajat, sano ei. Älä selittele. Joko  ne oppivat kunnioittamaan sua tai ottavat etäisyyttä.

Sinä et tajua. Että sinä et osaa pureutua ongelmien syihin lainkaan. Tuo on niin pintaa, ettei auta ketään itsemurhaa suunnittelevaa.

Tässä  se ongelman ydin on se että  ap menee velvollisuudentunnosta kotiin, seuraan jossa ei oikeasti  viihdy ja tuntee tulleensa kaltoinkohdelluksi. Sellaiseen auttaa se että vetää rajat ja etsiytyy seuraan jossa sellaista ei tapahdu. Been  there, done that. Se että kritisoit minua ei auta ketjun aloittaja mitenkään, eikä  sinuakaan.

Oliko  sulla vielä muuta?

Miten niin se on ongelman ydin, haha? Mulle ongelman ydin on se, mikä saa hänet tekemään niin. Ja pinnan alla on varmasti vielä paljon muutakin. Ei se tietenkään ole mikään ongelman ydin, että hän menee tuonne kotiinsa. Veikkaanpa, että noita itsemurhafiiliksiä on esiintynyt jo muuallakin. Että, kyllä mulla oli muutakin tähän, tosiaankin.

Lol.

Ohis...kuten edellinen kirjoittaja sanoi: velvollisuudentunto. Lisäksi ap saattaa toivoa, että hänen perheensä alkaisi kohdella häntä toisin. Vähän sama tilanne kuin naisilla, jotka aina antavat anteeksi juopolle tai väkivaltaiselle miehelleen. Toive, että jospa se nyt loppuisi ja sen jälkeen yhdessä olisi ihanaa. Ei lopu eikä tule olemaan ihanaa. 

Niin, velvollisuudentunto, kyllä. Se on silloin osa ongelmaa. Ei sitä tervehdytetä noin vain, varsinkaan sanomalla, että et enää mene sinne . Sama väärä velvollisuudentunto rääkkää ihmistä sitten muissakin ihmissuhteissa. Ellei sitä käsitellä. Ja muutama muukin asia.

Ei siitä tervehdytäkään, mutta ei ole mitään järkeä pahentaa tilannetta menemällä uudestaan ja uudestaan paikkaan ja sellaisten ihmisten seuraan, jotka aiheuttavat vain pahaa oloa. 

Niin, voihan siihen itsemurhaan toki päätyä opiskelijasolussakin, siinä olet ihan oikeassa. Samat ongelmat ne sielläkin ovat vastassa, vain eri näkökanteilta.

Kyllä ja itsemurhaan voi päätyä silloinkin, vaikka olisi rakastava ja välittävä perhe. Kyse onkin siitä, kannattaako "mennä ottamaan turpaansa" uudelleen ja uudelleen vai kannattaisiko mieluummin pysytellä kaukana tällaisista ihmisistä, jotka aiehuttavat vain vahinkoa. 

<3

Alkaisit elää. Vuokraa oma asunto. Käy baareissa niinkuin muutkin nuoret. Ala opiskella jotain, niin saat tekemistä ja ystäviä. Parasta on tehdä asioita, vaikka se tuntuu vaikealta, vaan siten pääset elämässäsi eteenpäin. Lääkitys on monesti avuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole perhettä ja sukua, joka välittäisi ja rakastaisi. Joulu on varmasti aikaa, jolloin erityisesti kaipaisi välittävää ja rakastavaa perhettä. Olet ap vielä hyvin nuori ja ehkä ajattelet, että jos vain oikein yrität, vanhempasi ja sisaruksesi muuttuisivat sellaisiksi kuin toivot. Eivät he muutu. Sulle on perheen osalta käynyt huono tuuri eikä se ole sun vikasi. Sun tehtäväsi on vain hyväksyä asia ja toimia siten, että vietät mahdollisimman vähän aikaasi ihmisten kanssa, jotka haukkuvat, nimittelevät tai muuten kohtelevat sua rumasti.

Jos vain suinkin mahdollista, lähde omaan kotiisi jo tänään. Sait jo puhelinnumeroita, joihin voit soittaa itsetuhoisten ajatustesi vuoksi. Hakeudu tarvittaessa päivystykseen. Vaikka oletkin perheesi kanssa sukua, ei sulla ole mitään velvollisuutta kuunnella heiltä mitään tuollaista. Eikä mitään velvollisuutta viettää aikaasi heidän kanssaan. Et ole heille mitään velkaa. 

Ihanan ymmärtävä kirjoitus, mutta silti vielä kritisoisin hieman tuota "toiset muuttuisovat sellaisiksi kuin toivot" wtf? Eli jos muut ovat henkisesti väkivaltaisia, niin sinä oikeastaan mollaat aloittajaa lapsellisesta toiveesta, että he olisivat sellaisia, kuin tämä haluaa. Toki en väitä, että he ovat, mutta sille se kuulostaa ennemmin kuin että ei olla aloittajan toiveen mukaisia.

En mollannut. Aloittavan toive on ihan normaali. Suurimmalla osalla on välittävä ja rakastava perhe. On ihan normaalia toivoa, että itselläkin olisi. Varsinkin, jos näin joulun aikaan on kuullut kavereiltaan tai lukenut somesta tai blogeista ihanista perhejouluista. Jos oma perhe kuitenkin on erilainen, niin vaikka toivoisi miten, eivät he muutu toisenlaisiksi. On siis ihan oman mielenterveyden kannalta järkevää olla realisti ja ymmärtää, että juuri nämä ihmiset eivät tule muuttumaan. Jos haluaa välittäviä ja rakastavia ihmisiä ympärilleen, heidät pitää etsiä jostain muualta kuin juuri tästä perheestä. 

Häh, ehkä tässä nyt ei ihan ole kyse vain tästä joulusta. Oikeasti, onko suurimman osan ystävällisiä ja hyvää tarkoittavia ja sillä itselleen pointseja keräilevien ihmisten tajunnan taso tällä korkeudella? Apuuuva.

Ei varmasti olekaan kyse vain joulusta, mutta tämä joulu nyt sattuu olemaan meille suomalaisille aikaa, jolloin tällaiset asiat korostuvat. Tosiasia kuitenkin on, että mikäli ap ei aseta rajoja, hänen huono kohtelunsa tulee jatkumaan. On paljon ihmisiä, jotka ovat joutuneet katkaisemaan kokonaan välinsä vanhempiinsa ja/tai sisaruksiinsa, koska ovat ymmärtäneet, että eivät nämä ihmiset muutu. Silloin ainoa järkevä ratkaisu on olla mahdollisimman vähän tekemisissä itselleen haitallisten ihmisten kanssa. Eikä mennä uudelleen ja uudelleen huonosti kohdeltavaksi. Ei keuhkoahtaumatautikaan parane tupakoinnin lopettamisella, mutta ei silti ole järkevää jatkaa tupakointia. 

No millä hän niitä rajoja asettaa, kun sen ne itsemurhaan läheisensä ajavat nimenomaan usein estävät syyllistyksellä ja manipuloinnilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten asia on, mutta mulle tulee tästä sellainen olo että vanhemmat ovat vuosikausia kannatelleet ap:ta ja ymmärrys alkaa olla lopuillaan kun mikään ei riitä. Samoin sisarukset saattavat olla katkeria kun vanhempien kaikki energia menee yhden tukemiseen.

Mulle ei lainkan tule sellainen olo. Ap kirjoittaa, että kaikesta moititaan. Miten sä saat siitä kannattelua, ihan uteliaisuudesta?

Mua kukaan kannattele. Muuttanut alaikäisenä pois jaloista ja sitäkin ennen yksin ollut ku vanhemmat paljoa paskaakaa kotona olleet ja sisarukset vittuilivat minkä ehtivät. Aina kun muilla on ongelmaa niin mä autan ja lohdutan... olen kunnon helvetin ovimatto elämässä

Ap

Positiivista on että olet tajunnu että sinut on roolitettu kynnysmatoksi, sillä sen tajuttuasi voit tehdä asialle jotain.Aloitat sen vetämällä  rajat.Eli kun sukulaisilta tulee puhelimitse veetuilua, sanot että "palataan asiaan kun osaa puhua asiallisesti" ja painat punaista luuria. Toistat tätä tarpeeksi pitkään jotta ymmärtävät. Lopetat lohduttaminen, joka vain vie sulta energiaa kun et saa tukea ja lohtua takaisin. Kirjoita ylös tilanteet joissa tunnet jääväsi vaille vastakaikua ja tilanteet joissa sinulta imetään energiaa. Opettele tunnistamaan ja minimoimaan nämä. Opettele pois syyllisyydestä äläkä anna muiden syyllistää sinua.Vedä  rajat, sano ei. Älä selittele. Joko  ne oppivat kunnioittamaan sua tai ottavat etäisyyttä.

Sinä et tajua. Että sinä et osaa pureutua ongelmien syihin lainkaan. Tuo on niin pintaa, ettei auta ketään itsemurhaa suunnittelevaa.

Tässä  se ongelman ydin on se että  ap menee velvollisuudentunnosta kotiin, seuraan jossa ei oikeasti  viihdy ja tuntee tulleensa kaltoinkohdelluksi. Sellaiseen auttaa se että vetää rajat ja etsiytyy seuraan jossa sellaista ei tapahdu. Been  there, done that. Se että kritisoit minua ei auta ketjun aloittaja mitenkään, eikä  sinuakaan.

Oliko  sulla vielä muuta?

Miten niin se on ongelman ydin, haha? Mulle ongelman ydin on se, mikä saa hänet tekemään niin. Ja pinnan alla on varmasti vielä paljon muutakin. Ei se tietenkään ole mikään ongelman ydin, että hän menee tuonne kotiinsa. Veikkaanpa, että noita itsemurhafiiliksiä on esiintynyt jo muuallakin. Että, kyllä mulla oli muutakin tähän, tosiaankin.

Lol.

Ohis...kuten edellinen kirjoittaja sanoi: velvollisuudentunto. Lisäksi ap saattaa toivoa, että hänen perheensä alkaisi kohdella häntä toisin. Vähän sama tilanne kuin naisilla, jotka aina antavat anteeksi juopolle tai väkivaltaiselle miehelleen. Toive, että jospa se nyt loppuisi ja sen jälkeen yhdessä olisi ihanaa. Ei lopu eikä tule olemaan ihanaa. 

Niin, velvollisuudentunto, kyllä. Se on silloin osa ongelmaa. Ei sitä tervehdytetä noin vain, varsinkaan sanomalla, että et enää mene sinne . Sama väärä velvollisuudentunto rääkkää ihmistä sitten muissakin ihmissuhteissa. Ellei sitä käsitellä. Ja muutama muukin asia.

Ei siitä tervehdytäkään, mutta ei ole mitään järkeä pahentaa tilannetta menemällä uudestaan ja uudestaan paikkaan ja sellaisten ihmisten seuraan, jotka aiheuttavat vain pahaa oloa. 

Niin, voihan siihen itsemurhaan toki päätyä opiskelijasolussakin, siinä olet ihan oikeassa. Samat ongelmat ne sielläkin ovat vastassa, vain eri näkökanteilta.

Kyllä ja itsemurhaan voi päätyä silloinkin, vaikka olisi rakastava ja välittävä perhe. Kyse onkin siitä, kannattaako "mennä ottamaan turpaansa" uudelleen ja uudelleen vai kannattaisiko mieluummin pysytellä kaukana tällaisista ihmisistä, jotka aiehuttavat vain vahinkoa. 

Kaikki vahinko josta itsemurha-alttius kumpuaa on jo aiheutettu, etkö nyt ymmärrä? Ei ole enää mitään, miltä suojautua.

ÄLÄ. MENE. SINNE. ENÄÄ. KOSKAAN. Ei ole järkeä viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka saavat sinulle pahan olon aikaiseksi. Minä kun lakkasin olemasta tekemisissä oman perheeni kanssa, niin koin aivan järjettömän vapauden tunteen.

Vittumaiset ja narsistiset ihmiset eivät muutu, joten heihin ei kannata tuhlata aikaansa, vaikka he olisivat perheenjäseniä. Häivy sieltä ja ala elää omaa elämääsi. Älä vastaa puheluihin äläkä mene käymään. Korkeintaan voit laittaa tekstarin, johon kirjoitat: "Minulle tulee aina niin paha olo seurassanne, etten halua olla kanssanne tekemisissä." Sen jälkeen vastapuoli varmasti tykittää vaikka mitä viestiä, mutta ÄLÄ VASTAA ENÄÄ YHTEENKÄÄN. Välinpitämättömyys on tuommoisille mulkeroille paras palkka!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole perhettä ja sukua, joka välittäisi ja rakastaisi. Joulu on varmasti aikaa, jolloin erityisesti kaipaisi välittävää ja rakastavaa perhettä. Olet ap vielä hyvin nuori ja ehkä ajattelet, että jos vain oikein yrität, vanhempasi ja sisaruksesi muuttuisivat sellaisiksi kuin toivot. Eivät he muutu. Sulle on perheen osalta käynyt huono tuuri eikä se ole sun vikasi. Sun tehtäväsi on vain hyväksyä asia ja toimia siten, että vietät mahdollisimman vähän aikaasi ihmisten kanssa, jotka haukkuvat, nimittelevät tai muuten kohtelevat sua rumasti.

Jos vain suinkin mahdollista, lähde omaan kotiisi jo tänään. Sait jo puhelinnumeroita, joihin voit soittaa itsetuhoisten ajatustesi vuoksi. Hakeudu tarvittaessa päivystykseen. Vaikka oletkin perheesi kanssa sukua, ei sulla ole mitään velvollisuutta kuunnella heiltä mitään tuollaista. Eikä mitään velvollisuutta viettää aikaasi heidän kanssaan. Et ole heille mitään velkaa. 

Ihanan ymmärtävä kirjoitus, mutta silti vielä kritisoisin hieman tuota "toiset muuttuisovat sellaisiksi kuin toivot" wtf? Eli jos muut ovat henkisesti väkivaltaisia, niin sinä oikeastaan mollaat aloittajaa lapsellisesta toiveesta, että he olisivat sellaisia, kuin tämä haluaa. Toki en väitä, että he ovat, mutta sille se kuulostaa ennemmin kuin että ei olla aloittajan toiveen mukaisia.

En mollannut. Aloittavan toive on ihan normaali. Suurimmalla osalla on välittävä ja rakastava perhe. On ihan normaalia toivoa, että itselläkin olisi. Varsinkin, jos näin joulun aikaan on kuullut kavereiltaan tai lukenut somesta tai blogeista ihanista perhejouluista. Jos oma perhe kuitenkin on erilainen, niin vaikka toivoisi miten, eivät he muutu toisenlaisiksi. On siis ihan oman mielenterveyden kannalta järkevää olla realisti ja ymmärtää, että juuri nämä ihmiset eivät tule muuttumaan. Jos haluaa välittäviä ja rakastavia ihmisiä ympärilleen, heidät pitää etsiä jostain muualta kuin juuri tästä perheestä. 

Häh, ehkä tässä nyt ei ihan ole kyse vain tästä joulusta. Oikeasti, onko suurimman osan ystävällisiä ja hyvää tarkoittavia ja sillä itselleen pointseja keräilevien ihmisten tajunnan taso tällä korkeudella? Apuuuva.

Ei varmasti olekaan kyse vain joulusta, mutta tämä joulu nyt sattuu olemaan meille suomalaisille aikaa, jolloin tällaiset asiat korostuvat. Tosiasia kuitenkin on, että mikäli ap ei aseta rajoja, hänen huono kohtelunsa tulee jatkumaan. On paljon ihmisiä, jotka ovat joutuneet katkaisemaan kokonaan välinsä vanhempiinsa ja/tai sisaruksiinsa, koska ovat ymmärtäneet, että eivät nämä ihmiset muutu. Silloin ainoa järkevä ratkaisu on olla mahdollisimman vähän tekemisissä itselleen haitallisten ihmisten kanssa. Eikä mennä uudelleen ja uudelleen huonosti kohdeltavaksi. Ei keuhkoahtaumatautikaan parane tupakoinnin lopettamisella, mutta ei silti ole järkevää jatkaa tupakointia. 

No millä hän niitä rajoja asettaa, kun sen ne itsemurhaan läheisensä ajavat nimenomaan usein estävät syyllistyksellä ja manipuloinnilla?

Rajoja asettaa juuri siten, että ei vietä enää aikaansa sellaisten ihmisten kanssa, jotka käyttävät henkistä väkivaltaa. Tässä on kyse aivan samanlaisesta ilmiöstä kuin fyysisessä väkivallassakin. Et kai sinäkään kehota toistuvasti turpaansa saanutta ihmistä palaamaan väkivaltaisen puolisonsa luokse? Ja kyllä, myös fyysistä väkivaltaa käyttävät syyllistävät ja manipuloivat. Ei väkivallan kierteeseen ole muuta ratkaisua kuin jättää elämästään ihmiset, jotka käyttävät - henkistä tai fyysistä - väkivaltaa. 

Tää polkuni loppuun juostu on kirjoitti:

ÄLÄ. MENE. SINNE. ENÄÄ. KOSKAAN. Ei ole järkeä viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka saavat sinulle pahan olon aikaiseksi. Minä kun lakkasin olemasta tekemisissä oman perheeni kanssa, niin koin aivan järjettömän vapauden tunteen.

Vittumaiset ja narsistiset ihmiset eivät muutu, joten heihin ei kannata tuhlata aikaansa, vaikka he olisivat perheenjäseniä. Häivy sieltä ja ala elää omaa elämääsi. Älä vastaa puheluihin äläkä mene käymään. Korkeintaan voit laittaa tekstarin, johon kirjoitat: "Minulle tulee aina niin paha olo seurassanne, etten halua olla kanssanne tekemisissä." Sen jälkeen vastapuoli varmasti tykittää vaikka mitä viestiä, mutta ÄLÄ VASTAA ENÄÄ YHTEENKÄÄN. Välinpitämättömyys on tuommoisille mulkeroille paras palkka!

Mä en. Tajua nyt, ettei se kaikilla ole noin. Mä koin, etten ansaitse mitään, koska en kelvannut edes perheelleni. Mä en onnistunut missään, koska mut oli ehdollistettu hylkäämään itseni, mä.en saanut mitään elämältä, en mitään. Mä olin ihan helvetin masentunut ja vain aivan loppu.

Vierailija kirjoitti:

Alkaisit elää. Vuokraa oma asunto. Käy baareissa niinkuin muutkin nuoret. Ala opiskella jotain, niin saat tekemistä ja ystäviä. Parasta on tehdä asioita, vaikka se tuntuu vaikealta, vaan siten pääset elämässäsi eteenpäin. Lääkitys on monesti avuksi.

Olisit lukenut edes keskustelua. Mulla on jo oma koti toisella paikkakunnalla, opiskelupaikka jne. Paska olo on lähtöisin lapsuudesta, perheongelmista, koulukiusaamisesta. Terapiat käyty ja lääkkeitä en enää käytä. Perheeni paskamaisuus ei nyt vaan auta itsetuhoisiin ajatuksiini. Ja en tule toiste. Enkä enää itse auta heitä kun he ei minusta välitä

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei ole perhettä ja sukua, joka välittäisi ja rakastaisi. Joulu on varmasti aikaa, jolloin erityisesti kaipaisi välittävää ja rakastavaa perhettä. Olet ap vielä hyvin nuori ja ehkä ajattelet, että jos vain oikein yrität, vanhempasi ja sisaruksesi muuttuisivat sellaisiksi kuin toivot. Eivät he muutu. Sulle on perheen osalta käynyt huono tuuri eikä se ole sun vikasi. Sun tehtäväsi on vain hyväksyä asia ja toimia siten, että vietät mahdollisimman vähän aikaasi ihmisten kanssa, jotka haukkuvat, nimittelevät tai muuten kohtelevat sua rumasti.

Jos vain suinkin mahdollista, lähde omaan kotiisi jo tänään. Sait jo puhelinnumeroita, joihin voit soittaa itsetuhoisten ajatustesi vuoksi. Hakeudu tarvittaessa päivystykseen. Vaikka oletkin perheesi kanssa sukua, ei sulla ole mitään velvollisuutta kuunnella heiltä mitään tuollaista. Eikä mitään velvollisuutta viettää aikaasi heidän kanssaan. Et ole heille mitään velkaa. 

Ihanan ymmärtävä kirjoitus, mutta silti vielä kritisoisin hieman tuota "toiset muuttuisovat sellaisiksi kuin toivot" wtf? Eli jos muut ovat henkisesti väkivaltaisia, niin sinä oikeastaan mollaat aloittajaa lapsellisesta toiveesta, että he olisivat sellaisia, kuin tämä haluaa. Toki en väitä, että he ovat, mutta sille se kuulostaa ennemmin kuin että ei olla aloittajan toiveen mukaisia.

En mollannut. Aloittavan toive on ihan normaali. Suurimmalla osalla on välittävä ja rakastava perhe. On ihan normaalia toivoa, että itselläkin olisi. Varsinkin, jos näin joulun aikaan on kuullut kavereiltaan tai lukenut somesta tai blogeista ihanista perhejouluista. Jos oma perhe kuitenkin on erilainen, niin vaikka toivoisi miten, eivät he muutu toisenlaisiksi. On siis ihan oman mielenterveyden kannalta järkevää olla realisti ja ymmärtää, että juuri nämä ihmiset eivät tule muuttumaan. Jos haluaa välittäviä ja rakastavia ihmisiä ympärilleen, heidät pitää etsiä jostain muualta kuin juuri tästä perheestä. 

Häh, ehkä tässä nyt ei ihan ole kyse vain tästä joulusta. Oikeasti, onko suurimman osan ystävällisiä ja hyvää tarkoittavia ja sillä itselleen pointseja keräilevien ihmisten tajunnan taso tällä korkeudella? Apuuuva.

Ei varmasti olekaan kyse vain joulusta, mutta tämä joulu nyt sattuu olemaan meille suomalaisille aikaa, jolloin tällaiset asiat korostuvat. Tosiasia kuitenkin on, että mikäli ap ei aseta rajoja, hänen huono kohtelunsa tulee jatkumaan. On paljon ihmisiä, jotka ovat joutuneet katkaisemaan kokonaan välinsä vanhempiinsa ja/tai sisaruksiinsa, koska ovat ymmärtäneet, että eivät nämä ihmiset muutu. Silloin ainoa järkevä ratkaisu on olla mahdollisimman vähän tekemisissä itselleen haitallisten ihmisten kanssa. Eikä mennä uudelleen ja uudelleen huonosti kohdeltavaksi. Ei keuhkoahtaumatautikaan parane tupakoinnin lopettamisella, mutta ei silti ole järkevää jatkaa tupakointia. 

No millä hän niitä rajoja asettaa, kun sen ne itsemurhaan läheisensä ajavat nimenomaan usein estävät syyllistyksellä ja manipuloinnilla?

Rajoja asettaa juuri siten, että ei vietä enää aikaansa sellaisten ihmisten kanssa, jotka käyttävät henkistä väkivaltaa. Tässä on kyse aivan samanlaisesta ilmiöstä kuin fyysisessä väkivallassakin. Et kai sinäkään kehota toistuvasti turpaansa saanutta ihmistä palaamaan väkivaltaisen puolisonsa luokse? Ja kyllä, myös fyysistä väkivaltaa käyttävät syyllistävät ja manipuloivat. Ei väkivallan kierteeseen ole muuta ratkaisua kuin jättää elämästään ihmiset, jotka käyttävät - henkistä tai fyysistä - väkivaltaa. 

Onpa tyhmä neuvo, tiedät varmaan, ettei parisuhde väkivaltaa olisi, ellei uhri palaisi tekijän luo. Mitens ratkaiset oikeasti ongelman? Et ratkaise.