Olen itkenyt tänään jo tunnin ja ketään perheenjäsentäni ei kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten asia on, mutta mulle tulee tästä sellainen olo että vanhemmat ovat vuosikausia kannatelleet ap:ta ja ymmärrys alkaa olla lopuillaan kun mikään ei riitä. Samoin sisarukset saattavat olla katkeria kun vanhempien kaikki energia menee yhden tukemiseen.

Mulle ei lainkan tule sellainen olo. Ap kirjoittaa, että kaikesta moititaan. Miten sä saat siitä kannattelua, ihan uteliaisuudesta?

Mua kukaan kannattele. Muuttanut alaikäisenä pois jaloista ja sitäkin ennen yksin ollut ku vanhemmat paljoa paskaakaa kotona olleet ja sisarukset vittuilivat minkä ehtivät. Aina kun muilla on ongelmaa niin mä autan ja lohdutan... olen kunnon helvetin ovimatto elämässä

Ap

Positiivista on että olet tajunnu että sinut on roolitettu kynnysmatoksi, sillä sen tajuttuasi voit tehdä asialle jotain.Aloitat sen vetämällä  rajat.Eli kun sukulaisilta tulee puhelimitse veetuilua, sanot että "palataan asiaan kun osaa puhua asiallisesti" ja painat punaista luuria. Toistat tätä tarpeeksi pitkään jotta ymmärtävät. Lopetat lohduttaminen, joka vain vie sulta energiaa kun et saa tukea ja lohtua takaisin. Kirjoita ylös tilanteet joissa tunnet jääväsi vaille vastakaikua ja tilanteet joissa sinulta imetään energiaa. Opettele tunnistamaan ja minimoimaan nämä. Opettele pois syyllisyydestä äläkä anna muiden syyllistää sinua.Vedä  rajat, sano ei. Älä selittele. Joko  ne oppivat kunnioittamaan sua tai ottavat etäisyyttä.

Sinä et tajua. Että sinä et osaa pureutua ongelmien syihin lainkaan. Tuo on niin pintaa, ettei auta ketään itsemurhaa suunnittelevaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten asia on, mutta mulle tulee tästä sellainen olo että vanhemmat ovat vuosikausia kannatelleet ap:ta ja ymmärrys alkaa olla lopuillaan kun mikään ei riitä. Samoin sisarukset saattavat olla katkeria kun vanhempien kaikki energia menee yhden tukemiseen.

Mulle ei lainkan tule sellainen olo. Ap kirjoittaa, että kaikesta moititaan. Miten sä saat siitä kannattelua, ihan uteliaisuudesta?

No, totta helkkarissa tuollainen ihminen kokee kaiken moitteena. Että ihan haukkuivat raasun tuomat lahjatkin. Miksi helvetissä AP sitten matkusti noin paskojen ihmisten luokse ja tietysti, totta kai ihan tiettömien taipaleiden taakse, josta ei pois pääse. Jotain rajaa nyt tohon itsesäälissä piehtaroimiseen.

Oletko vähän tunnevammainen?

Ai niin no, et tietenkään, anteeksi.

Olet ihan täysin tunnevammainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten asia on, mutta mulle tulee tästä sellainen olo että vanhemmat ovat vuosikausia kannatelleet ap:ta ja ymmärrys alkaa olla lopuillaan kun mikään ei riitä. Samoin sisarukset saattavat olla katkeria kun vanhempien kaikki energia menee yhden tukemiseen.

Mulle ei lainkan tule sellainen olo. Ap kirjoittaa, että kaikesta moititaan. Miten sä saat siitä kannattelua, ihan uteliaisuudesta?

Mua kukaan kannattele. Muuttanut alaikäisenä pois jaloista ja sitäkin ennen yksin ollut ku vanhemmat paljoa paskaakaa kotona olleet ja sisarukset vittuilivat minkä ehtivät. Aina kun muilla on ongelmaa niin mä autan ja lohdutan... olen kunnon helvetin ovimatto elämässä

Ap

Positiivista on että olet tajunnu että sinut on roolitettu kynnysmatoksi, sillä sen tajuttuasi voit tehdä asialle jotain.Aloitat sen vetämällä  rajat.Eli kun sukulaisilta tulee puhelimitse veetuilua, sanot että "palataan asiaan kun osaa puhua asiallisesti" ja painat punaista luuria. Toistat tätä tarpeeksi pitkään jotta ymmärtävät. Lopetat lohduttaminen, joka vain vie sulta energiaa kun et saa tukea ja lohtua takaisin. Kirjoita ylös tilanteet joissa tunnet jääväsi vaille vastakaikua ja tilanteet joissa sinulta imetään energiaa. Opettele tunnistamaan ja minimoimaan nämä. Opettele pois syyllisyydestä äläkä anna muiden syyllistää sinua.Vedä  rajat, sano ei. Älä selittele. Joko  ne oppivat kunnioittamaan sua tai ottavat etäisyyttä.

Vitun yksinkertainen pelle taas neuvomassa. Eiköhän ap:n ongelma ole hiukan monimutkaisempi, paskapää. Et sinä sitä osaa ratkaista. Etkä auttaa.

Tuo riehuminen ja kiroilu ei ainakaan auta. Keskity positiiviseen ja aloittajan tukemiseen, tai poistu ketjusta. Nyt Ap on tärkein, et sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten asia on, mutta mulle tulee tästä sellainen olo että vanhemmat ovat vuosikausia kannatelleet ap:ta ja ymmärrys alkaa olla lopuillaan kun mikään ei riitä. Samoin sisarukset saattavat olla katkeria kun vanhempien kaikki energia menee yhden tukemiseen.

Mulle ei lainkan tule sellainen olo. Ap kirjoittaa, että kaikesta moititaan. Miten sä saat siitä kannattelua, ihan uteliaisuudesta?

No, totta helkkarissa tuollainen ihminen kokee kaiken moitteena. Että ihan haukkuivat raasun tuomat lahjatkin. Miksi helvetissä AP sitten matkusti noin paskojen ihmisten luokse ja tietysti, totta kai ihan tiettömien taipaleiden taakse, josta ei pois pääse. Jotain rajaa nyt tohon itsesäälissä piehtaroimiseen.

Ap ei ole vielä vain tajunnut, että näissä ihmisissä on vikaa, koska he ovat samanlaisia paskoja kaasuvalottajia, kuin sinäkin, että syyttelevät aloittajaa, jottei heidän tarttisi miettiä omaa vääryyttään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yks hyvä esimerkki miten mulle puhutaan

Kysyin äidiltä minne laitan yhden esineen ja äiti vastaa vihaisesti että tunge vaikka hanuriisi.

Ap

No sitten otat taksin ja lähdet ystävän luo, tai vaikka turvakotiin, jos et muuta keksi. Ja puhut ihmiselle, joka kuuntelee.

Sinun on ihan turha käyttää aikaasi ja energiaasi perheesi toiminnan ajatteluun, nyt tarvitset positiivista tukea ja apua.

Ja sinä ansaitset sitä, tuntuu sinusta nyt miltä tahansa.

No. Pian takas kotiin ja en puhu näille ihmisille sit.. jos oon elossa edes

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten asia on, mutta mulle tulee tästä sellainen olo että vanhemmat ovat vuosikausia kannatelleet ap:ta ja ymmärrys alkaa olla lopuillaan kun mikään ei riitä. Samoin sisarukset saattavat olla katkeria kun vanhempien kaikki energia menee yhden tukemiseen.

Mulle ei lainkan tule sellainen olo. Ap kirjoittaa, että kaikesta moititaan. Miten sä saat siitä kannattelua, ihan uteliaisuudesta?

Mua kukaan kannattele. Muuttanut alaikäisenä pois jaloista ja sitäkin ennen yksin ollut ku vanhemmat paljoa paskaakaa kotona olleet ja sisarukset vittuilivat minkä ehtivät. Aina kun muilla on ongelmaa niin mä autan ja lohdutan... olen kunnon helvetin ovimatto elämässä

Ap

Positiivista on että olet tajunnu että sinut on roolitettu kynnysmatoksi, sillä sen tajuttuasi voit tehdä asialle jotain.Aloitat sen vetämällä  rajat.Eli kun sukulaisilta tulee puhelimitse veetuilua, sanot että "palataan asiaan kun osaa puhua asiallisesti" ja painat punaista luuria. Toistat tätä tarpeeksi pitkään jotta ymmärtävät. Lopetat lohduttaminen, joka vain vie sulta energiaa kun et saa tukea ja lohtua takaisin. Kirjoita ylös tilanteet joissa tunnet jääväsi vaille vastakaikua ja tilanteet joissa sinulta imetään energiaa. Opettele tunnistamaan ja minimoimaan nämä. Opettele pois syyllisyydestä äläkä anna muiden syyllistää sinua.Vedä  rajat, sano ei. Älä selittele. Joko  ne oppivat kunnioittamaan sua tai ottavat etäisyyttä.

Vitun yksinkertainen pelle taas neuvomassa. Eiköhän ap:n ongelma ole hiukan monimutkaisempi, paskapää. Et sinä sitä osaa ratkaista. Etkä auttaa.

Tuo riehuminen ja kiroilu ei ainakaan auta. Keskity positiiviseen ja aloittajan tukemiseen, tai poistu ketjusta. Nyt Ap on tärkein, et sinä.

Tietenkin ap on tärkein, ja olen antanut hänelle muutamia puhelinnumeroita, jonne soittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten asia on, mutta mulle tulee tästä sellainen olo että vanhemmat ovat vuosikausia kannatelleet ap:ta ja ymmärrys alkaa olla lopuillaan kun mikään ei riitä. Samoin sisarukset saattavat olla katkeria kun vanhempien kaikki energia menee yhden tukemiseen.

Mulle ei lainkan tule sellainen olo. Ap kirjoittaa, että kaikesta moititaan. Miten sä saat siitä kannattelua, ihan uteliaisuudesta?

Mua kukaan kannattele. Muuttanut alaikäisenä pois jaloista ja sitäkin ennen yksin ollut ku vanhemmat paljoa paskaakaa kotona olleet ja sisarukset vittuilivat minkä ehtivät. Aina kun muilla on ongelmaa niin mä autan ja lohdutan... olen kunnon helvetin ovimatto elämässä

Ap

Positiivista on että olet tajunnu että sinut on roolitettu kynnysmatoksi, sillä sen tajuttuasi voit tehdä asialle jotain.Aloitat sen vetämällä  rajat.Eli kun sukulaisilta tulee puhelimitse veetuilua, sanot että "palataan asiaan kun osaa puhua asiallisesti" ja painat punaista luuria. Toistat tätä tarpeeksi pitkään jotta ymmärtävät. Lopetat lohduttaminen, joka vain vie sulta energiaa kun et saa tukea ja lohtua takaisin. Kirjoita ylös tilanteet joissa tunnet jääväsi vaille vastakaikua ja tilanteet joissa sinulta imetään energiaa. Opettele tunnistamaan ja minimoimaan nämä. Opettele pois syyllisyydestä äläkä anna muiden syyllistää sinua.Vedä  rajat, sano ei. Älä selittele. Joko  ne oppivat kunnioittamaan sua tai ottavat etäisyyttä.

Vitun yksinkertainen pelle taas neuvomassa. Eiköhän ap:n ongelma ole hiukan monimutkaisempi, paskapää. Et sinä sitä osaa ratkaista. Etkä auttaa.

Tuo riehuminen ja kiroilu ei ainakaan auta. Keskity positiiviseen ja aloittajan tukemiseen, tai poistu ketjusta. Nyt Ap on tärkein, et sinä.

Pitäähän se nyt vähän moittijoille vittuilla. Mä hoidan tässä katsos kahta kärpästä yhdellä iskulla: aloittajaa, ja itseäni 👌

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yks hyvä esimerkki miten mulle puhutaan

Kysyin äidiltä minne laitan yhden esineen ja äiti vastaa vihaisesti että tunge vaikka hanuriisi.

Ap

No sitten otat taksin ja lähdet ystävän luo, tai vaikka turvakotiin, jos et muuta keksi. Ja puhut ihmiselle, joka kuuntelee.

Sinun on ihan turha käyttää aikaasi ja energiaasi perheesi toiminnan ajatteluun, nyt tarvitset positiivista tukea ja apua.

Ja sinä ansaitset sitä, tuntuu sinusta nyt miltä tahansa.

No. Pian takas kotiin ja en puhu näille ihmisille sit.. jos oon elossa edes

Ap

Joo, et puhu, hoet vain itsellesi, että he ovat väärässä, eivätkä pysty sitä myöntämään. Tai mitä nyt hoetkin, että pidät itsesi oikeassa suunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten asia on, mutta mulle tulee tästä sellainen olo että vanhemmat ovat vuosikausia kannatelleet ap:ta ja ymmärrys alkaa olla lopuillaan kun mikään ei riitä. Samoin sisarukset saattavat olla katkeria kun vanhempien kaikki energia menee yhden tukemiseen.

Mulle ei lainkan tule sellainen olo. Ap kirjoittaa, että kaikesta moititaan. Miten sä saat siitä kannattelua, ihan uteliaisuudesta?

No, totta helkkarissa tuollainen ihminen kokee kaiken moitteena. Että ihan haukkuivat raasun tuomat lahjatkin. Miksi helvetissä AP sitten matkusti noin paskojen ihmisten luokse ja tietysti, totta kai ihan tiettömien taipaleiden taakse, josta ei pois pääse. Jotain rajaa nyt tohon itsesäälissä piehtaroimiseen.

Oletko vähän tunnevammainen?

Ai niin no, et tietenkään, anteeksi.

Olet ihan täysin tunnevammainen.

Totta, olen tunnevammainen. Poden samaa kuin AP. piehtaroin aina välillä dramaattisessa itsesäälissä, tehden läheisteni elämän helvetiksi. Kohtausten aikana en pysty ajattelemaan muuta kuin itseäni. Ajan mittaan olen oppinut aina vaan hiukan paremmin katkaisemaan tuon esitykseni sanomalla itselleni, että olet  säälittävä huomiohuora. Lopeta heti ja pyydä anteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yks hyvä esimerkki miten mulle puhutaan

Kysyin äidiltä minne laitan yhden esineen ja äiti vastaa vihaisesti että tunge vaikka hanuriisi.

Ap

No sitten otat taksin ja lähdet ystävän luo, tai vaikka turvakotiin, jos et muuta keksi. Ja puhut ihmiselle, joka kuuntelee.

Sinun on ihan turha käyttää aikaasi ja energiaasi perheesi toiminnan ajatteluun, nyt tarvitset positiivista tukea ja apua.

Ja sinä ansaitset sitä, tuntuu sinusta nyt miltä tahansa.

No. Pian takas kotiin ja en puhu näille ihmisille sit.. jos oon elossa edes

Ap

Pysy elossa. Sinulla voi olla elämässäsi arvokas rooli joskus vaikka niiden nuorten tukena, joilla on kotona vaikeaa.

Jos on oikea hätä, soita hätänumeroon, ja sinä pääset yhteiskunnan kyydillä apuun.

Usko minua, olen itse tyttäreni vienyt ensiapuun. Maailman kauneimman ja herttaisimman tytön, joka ei vaan nähnyt itseään sellaisena, eivätkä meidän sanat ja tuet enää riittäneet. Ja suunnattoman kiitollinen olen niille ihmisille, jotka tytärtäni auttoivat. Olen heille tyttäreni ja oman elämäni velkaa. Ja minä tiedän, että sinä olet ihan yhtä arvokas, ja nämä auttajat haluavat sinua ihan yhtä paljon auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten asia on, mutta mulle tulee tästä sellainen olo että vanhemmat ovat vuosikausia kannatelleet ap:ta ja ymmärrys alkaa olla lopuillaan kun mikään ei riitä. Samoin sisarukset saattavat olla katkeria kun vanhempien kaikki energia menee yhden tukemiseen.

Mulle ei lainkan tule sellainen olo. Ap kirjoittaa, että kaikesta moititaan. Miten sä saat siitä kannattelua, ihan uteliaisuudesta?

No, totta helkkarissa tuollainen ihminen kokee kaiken moitteena. Että ihan haukkuivat raasun tuomat lahjatkin. Miksi helvetissä AP sitten matkusti noin paskojen ihmisten luokse ja tietysti, totta kai ihan tiettömien taipaleiden taakse, josta ei pois pääse. Jotain rajaa nyt tohon itsesäälissä piehtaroimiseen.

Oletko vähän tunnevammainen?

Ai niin no, et tietenkään, anteeksi.

Olet ihan täysin tunnevammainen.

Totta, olen tunnevammainen. Poden samaa kuin AP. piehtaroin aina välillä dramaattisessa itsesäälissä, tehden läheisteni elämän helvetiksi. Kohtausten aikana en pysty ajattelemaan muuta kuin itseäni. Ajan mittaan olen oppinut aina vaan hiukan paremmin katkaisemaan tuon esitykseni sanomalla itselleni, että olet  säälittävä huomiohuora. Lopeta heti ja pyydä anteeksi. 

Ei ole todistettu, että podette samaa, enkä usko, että podette. En pyydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten asia on, mutta mulle tulee tästä sellainen olo että vanhemmat ovat vuosikausia kannatelleet ap:ta ja ymmärrys alkaa olla lopuillaan kun mikään ei riitä. Samoin sisarukset saattavat olla katkeria kun vanhempien kaikki energia menee yhden tukemiseen.

Mulle ei lainkan tule sellainen olo. Ap kirjoittaa, että kaikesta moititaan. Miten sä saat siitä kannattelua, ihan uteliaisuudesta?

No, totta helkkarissa tuollainen ihminen kokee kaiken moitteena. Että ihan haukkuivat raasun tuomat lahjatkin. Miksi helvetissä AP sitten matkusti noin paskojen ihmisten luokse ja tietysti, totta kai ihan tiettömien taipaleiden taakse, josta ei pois pääse. Jotain rajaa nyt tohon itsesäälissä piehtaroimiseen.

Oletko vähän tunnevammainen?

Ai niin no, et tietenkään, anteeksi.

Olet ihan täysin tunnevammainen.

Totta, olen tunnevammainen. Poden samaa kuin AP. piehtaroin aina välillä dramaattisessa itsesäälissä, tehden läheisteni elämän helvetiksi. Kohtausten aikana en pysty ajattelemaan muuta kuin itseäni. Ajan mittaan olen oppinut aina vaan hiukan paremmin katkaisemaan tuon esitykseni sanomalla itselleni, että olet  säälittävä huomiohuora. Lopeta heti ja pyydä anteeksi. 

Minä nimittäin uskon, että ap on ihan terve, jos sinä et ole, niin sepä ikävää, ja entä jos sinäkin olisit, jos oikeasti saisit sen huomion, joka sinulta puuttuu?

Aina tällaisissa jutuissa miettii, että miten perheenjäsenet kertoisivat tämän tarinan. Olisiko tarina täysin erilainen? Hyvin usein masentuneet eivät näe nenäänsä pitemmälle ja silloin teksti on juuri tällaista niin kuin ap:lla, yksipuolista itsesääliä ja oman navan ympärillä pyörimistä valitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten asia on, mutta mulle tulee tästä sellainen olo että vanhemmat ovat vuosikausia kannatelleet ap:ta ja ymmärrys alkaa olla lopuillaan kun mikään ei riitä. Samoin sisarukset saattavat olla katkeria kun vanhempien kaikki energia menee yhden tukemiseen.

Mulle ei lainkan tule sellainen olo. Ap kirjoittaa, että kaikesta moititaan. Miten sä saat siitä kannattelua, ihan uteliaisuudesta?

No, totta helkkarissa tuollainen ihminen kokee kaiken moitteena. Että ihan haukkuivat raasun tuomat lahjatkin. Miksi helvetissä AP sitten matkusti noin paskojen ihmisten luokse ja tietysti, totta kai ihan tiettömien taipaleiden taakse, josta ei pois pääse. Jotain rajaa nyt tohon itsesäälissä piehtaroimiseen.

Oletko vähän tunnevammainen?

Ai niin no, et tietenkään, anteeksi.

Olet ihan täysin tunnevammainen.

Totta, olen tunnevammainen. Poden samaa kuin AP. piehtaroin aina välillä dramaattisessa itsesäälissä, tehden läheisteni elämän helvetiksi. Kohtausten aikana en pysty ajattelemaan muuta kuin itseäni. Ajan mittaan olen oppinut aina vaan hiukan paremmin katkaisemaan tuon esitykseni sanomalla itselleni, että olet  säälittävä huomiohuora. Lopeta heti ja pyydä anteeksi. 

Tuo ei kuulosta minusta parhaalta mahdolliselta asian käsittelytavalta. Tuo kuulostaa minulle siltä, että olet joutunut väkivalloin leikkaamaan siipesi/jonkin tarpeesi, koska jollekin ne ovat edustaneet huomiohuoraa. Jollekin, jolta on voimat lopussa.

Vierailija kirjoitti:

Aina tällaisissa jutuissa miettii, että miten perheenjäsenet kertoisivat tämän tarinan. Olisiko tarina täysin erilainen? Hyvin usein masentuneet eivät näe nenäänsä pitemmälle ja silloin teksti on juuri tällaista niin kuin ap:lla, yksipuolista itsesääliä ja oman navan ympärillä pyörimistä valitusta.

Ja millaista apua ajattelisit sen toisen puolen tarinan tuntemisesta olevan? Voit jättää aloittajaa tukematta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten asia on, mutta mulle tulee tästä sellainen olo että vanhemmat ovat vuosikausia kannatelleet ap:ta ja ymmärrys alkaa olla lopuillaan kun mikään ei riitä. Samoin sisarukset saattavat olla katkeria kun vanhempien kaikki energia menee yhden tukemiseen.

Mulle ei lainkan tule sellainen olo. Ap kirjoittaa, että kaikesta moititaan. Miten sä saat siitä kannattelua, ihan uteliaisuudesta?

Mua kukaan kannattele. Muuttanut alaikäisenä pois jaloista ja sitäkin ennen yksin ollut ku vanhemmat paljoa paskaakaa kotona olleet ja sisarukset vittuilivat minkä ehtivät. Aina kun muilla on ongelmaa niin mä autan ja lohdutan... olen kunnon helvetin ovimatto elämässä

Ap

Positiivista on että olet tajunnu että sinut on roolitettu kynnysmatoksi, sillä sen tajuttuasi voit tehdä asialle jotain.Aloitat sen vetämällä  rajat.Eli kun sukulaisilta tulee puhelimitse veetuilua, sanot että "palataan asiaan kun osaa puhua asiallisesti" ja painat punaista luuria. Toistat tätä tarpeeksi pitkään jotta ymmärtävät. Lopetat lohduttaminen, joka vain vie sulta energiaa kun et saa tukea ja lohtua takaisin. Kirjoita ylös tilanteet joissa tunnet jääväsi vaille vastakaikua ja tilanteet joissa sinulta imetään energiaa. Opettele tunnistamaan ja minimoimaan nämä. Opettele pois syyllisyydestä äläkä anna muiden syyllistää sinua.Vedä  rajat, sano ei. Älä selittele. Joko  ne oppivat kunnioittamaan sua tai ottavat etäisyyttä.

Sinä et tajua. Että sinä et osaa pureutua ongelmien syihin lainkaan. Tuo on niin pintaa, ettei auta ketään itsemurhaa suunnittelevaa.

Tässä  se ongelman ydin on se että  ap menee velvollisuudentunnosta kotiin, seuraan jossa ei oikeasti  viihdy ja tuntee tulleensa kaltoinkohdelluksi. Sellaiseen auttaa se että vetää rajat ja etsiytyy seuraan jossa sellaista ei tapahdu. Been  there, done that. Se että kritisoit minua ei auta ketjun aloittaja mitenkään, eikä  sinuakaan.

Oliko  sulla vielä muuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten asia on, mutta mulle tulee tästä sellainen olo että vanhemmat ovat vuosikausia kannatelleet ap:ta ja ymmärrys alkaa olla lopuillaan kun mikään ei riitä. Samoin sisarukset saattavat olla katkeria kun vanhempien kaikki energia menee yhden tukemiseen.

Mulle ei lainkan tule sellainen olo. Ap kirjoittaa, että kaikesta moititaan. Miten sä saat siitä kannattelua, ihan uteliaisuudesta?

No, totta helkkarissa tuollainen ihminen kokee kaiken moitteena. Että ihan haukkuivat raasun tuomat lahjatkin. Miksi helvetissä AP sitten matkusti noin paskojen ihmisten luokse ja tietysti, totta kai ihan tiettömien taipaleiden taakse, josta ei pois pääse. Jotain rajaa nyt tohon itsesäälissä piehtaroimiseen.

Oletko vähän tunnevammainen?

Ai niin no, et tietenkään, anteeksi.

Olet ihan täysin tunnevammainen.

Totta, olen tunnevammainen. Poden samaa kuin AP. piehtaroin aina välillä dramaattisessa itsesäälissä, tehden läheisteni elämän helvetiksi. Kohtausten aikana en pysty ajattelemaan muuta kuin itseäni. Ajan mittaan olen oppinut aina vaan hiukan paremmin katkaisemaan tuon esitykseni sanomalla itselleni, että olet  säälittävä huomiohuora. Lopeta heti ja pyydä anteeksi. 

Kerro lisää, mua rupesi kiinnostamaan.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yks hyvä esimerkki miten mulle puhutaan

Kysyin äidiltä minne laitan yhden esineen ja äiti vastaa vihaisesti että tunge vaikka hanuriisi.

Ap

No sitten otat taksin ja lähdet ystävän luo, tai vaikka turvakotiin, jos et muuta keksi. Ja puhut ihmiselle, joka kuuntelee.

Sinun on ihan turha käyttää aikaasi ja energiaasi perheesi toiminnan ajatteluun, nyt tarvitset positiivista tukea ja apua.

Ja sinä ansaitset sitä, tuntuu sinusta nyt miltä tahansa.

No. Pian takas kotiin ja en puhu näille ihmisille sit.. jos oon elossa edes

Ap

Muista että  sukulaisuus ei ole mikään syy sietää sietämättömiä ihmisiä. Jos voit paremmn muualla, älä  enää mene paikkaan jossa voit pahoin.

Kaikilla ei ole perhettä ja sukua, joka välittäisi ja rakastaisi. Joulu on varmasti aikaa, jolloin erityisesti kaipaisi välittävää ja rakastavaa perhettä. Olet ap vielä hyvin nuori ja ehkä ajattelet, että jos vain oikein yrität, vanhempasi ja sisaruksesi muuttuisivat sellaisiksi kuin toivot. Eivät he muutu. Sulle on perheen osalta käynyt huono tuuri eikä se ole sun vikasi. Sun tehtäväsi on vain hyväksyä asia ja toimia siten, että vietät mahdollisimman vähän aikaasi ihmisten kanssa, jotka haukkuvat, nimittelevät tai muuten kohtelevat sua rumasti.

Jos vain suinkin mahdollista, lähde omaan kotiisi jo tänään. Sait jo puhelinnumeroita, joihin voit soittaa itsetuhoisten ajatustesi vuoksi. Hakeudu tarvittaessa päivystykseen. Vaikka oletkin perheesi kanssa sukua, ei sulla ole mitään velvollisuutta kuunnella heiltä mitään tuollaista. Eikä mitään velvollisuutta viettää aikaasi heidän kanssaan. Et ole heille mitään velkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten asia on, mutta mulle tulee tästä sellainen olo että vanhemmat ovat vuosikausia kannatelleet ap:ta ja ymmärrys alkaa olla lopuillaan kun mikään ei riitä. Samoin sisarukset saattavat olla katkeria kun vanhempien kaikki energia menee yhden tukemiseen.

Mulle ei lainkan tule sellainen olo. Ap kirjoittaa, että kaikesta moititaan. Miten sä saat siitä kannattelua, ihan uteliaisuudesta?

Mua kukaan kannattele. Muuttanut alaikäisenä pois jaloista ja sitäkin ennen yksin ollut ku vanhemmat paljoa paskaakaa kotona olleet ja sisarukset vittuilivat minkä ehtivät. Aina kun muilla on ongelmaa niin mä autan ja lohdutan... olen kunnon helvetin ovimatto elämässä

Ap

Positiivista on että olet tajunnu että sinut on roolitettu kynnysmatoksi, sillä sen tajuttuasi voit tehdä asialle jotain.Aloitat sen vetämällä  rajat.Eli kun sukulaisilta tulee puhelimitse veetuilua, sanot että "palataan asiaan kun osaa puhua asiallisesti" ja painat punaista luuria. Toistat tätä tarpeeksi pitkään jotta ymmärtävät. Lopetat lohduttaminen, joka vain vie sulta energiaa kun et saa tukea ja lohtua takaisin. Kirjoita ylös tilanteet joissa tunnet jääväsi vaille vastakaikua ja tilanteet joissa sinulta imetään energiaa. Opettele tunnistamaan ja minimoimaan nämä. Opettele pois syyllisyydestä äläkä anna muiden syyllistää sinua.Vedä  rajat, sano ei. Älä selittele. Joko  ne oppivat kunnioittamaan sua tai ottavat etäisyyttä.

Sinä et tajua. Että sinä et osaa pureutua ongelmien syihin lainkaan. Tuo on niin pintaa, ettei auta ketään itsemurhaa suunnittelevaa.

Tässä  se ongelman ydin on se että  ap menee velvollisuudentunnosta kotiin, seuraan jossa ei oikeasti  viihdy ja tuntee tulleensa kaltoinkohdelluksi. Sellaiseen auttaa se että vetää rajat ja etsiytyy seuraan jossa sellaista ei tapahdu. Been  there, done that. Se että kritisoit minua ei auta ketjun aloittaja mitenkään, eikä  sinuakaan.

Oliko  sulla vielä muuta?

Miten niin se on ongelman ydin, haha? Mulle ongelman ydin on se, mikä saa hänet tekemään niin. Ja pinnan alla on varmasti vielä paljon muutakin. Ei se tietenkään ole mikään ongelman ydin, että hän menee tuonne kotiinsa. Veikkaanpa, että noita itsemurhafiiliksiä on esiintynyt jo muuallakin. Että, kyllä mulla oli muutakin tähän, tosiaankin.

Lol.