Vit**taa niin saat*nasti - jään työttömäksi vuoden alusta.

Työtön Di, Espoo jatkaa....

Kun sain potkut, pakotin mieheni hakemaan työmarkkinatukea, vaikka tiesin, ettei hän taida pystyä töihin. Seuraus olikin, että hän sairastui vakavasti työharjoittelunsa aikana. Nyt menee sitten rahaa hänen sairauskuluihinsa. Lisäksi hän otti minulta tilinkäyttöoikeutensa pois, kun alkoi saada tuloja. Heti kun rahaa tulee, hän tuhlaa sen omiin menoihinsa. Hän ei ole vuosiin tottunut rahaa käyttämään. Eniten minua stressaa, miten itse aikanaan maksan perheen menot pelkällä peruspäivärahalla, kun tuo raha ei tunnu miehellenikään riittävän, vaikka hän ei maksa asumisesta mitään. Maksoin hänelle kotona olemisesta vuosikausia eläkevakuutusta, mutta sen hän sumpli niin, että rahastaa tuota talletusta jo, vaikka on vasta 60-vuotias.

Nyt työttömänä jouduin antamaan lasten soitonopettajalle potkut kymmenen vuoden yhteistyön jälkeen. Se oli kova paikka. Olen jo niin tottunut säästämään, ettei oikein muusta voinut enää tinkiä. Ruokaa olen jo pitkään ostanut -60% alesta, en meikkaa tai käytä mitään kosmetiikkaa, leikkaan tukan itse ja vaatehankinnoissa kipuraja menee -50% alennuksessa. Lukion kirjat joudun ostamaan tuplana, kun opintosuunnitelma uusittiin juuri pojan aloittaessa opinnot. Käytettyjä kirjoja ei saa eikä digikirjoja voi kierrättää. Silmälaseja pitäisi kohta uusia ainakin nuoremmalle pojalle. Perheen ainoa autonrisa (vm 91) meni kyllä katsastuksesta vielä läpi, mutta tuulilasisärö on jo näkökentän edessä.

Kaiken kruunaa tuleva putkiremontti, josta lankeaa n. 50000 euron lasku sekä muutto väistötiloihin. Mieheni ei tunnu pystyvän osallistumaan millään tavalla näihin kuluihin.

Eipä minulla oikein ole antaa sinulle neuvoja. Sinulla sentään mies maksaa kuluista edes jotain, joten sinun tulojesi edelleen heiketessä hänellä on ainakin teoreettisesti valmius ottaa suurempi vastuu menoista.

Jos ne lasten harrastukset ovat todella tärkeitä, voisitte muuttaa asumaan ahtaammin ja juuri sellaiseen "vuokraslummiin". Helsingissä asuu 5-henkisiä perheitä kaksioissa, mutta tekemistä on paljon kodin ulkopuolellakin, joukkoliikenne edullista ja pienissä kämpissä asuminen normaalia. Nimittäin jostainhan tuossa on tingittävä. Ainakaan pk-seudulla ei ole yhtään kammottavaa no go -aluetta, joilla ei voisi liikkua iltaisinkin turvallisesti. Ehkä jossain Oulussa sitten on?

Menkää nyt edes keskustelemaan avioliitostanne jonkun ammattiauttajan kanssa ennen kuin mietit avioeroa.

Työtön Di, Espoo kirjoitti:

Työtön Di, Espoo jatkaa....

Kun sain potkut, pakotin mieheni hakemaan työmarkkinatukea, vaikka tiesin, ettei hän taida pystyä töihin. Seuraus olikin, että hän sairastui vakavasti työharjoittelunsa aikana. Nyt menee sitten rahaa hänen sairauskuluihinsa. Lisäksi hän otti minulta tilinkäyttöoikeutensa pois, kun alkoi saada tuloja. Heti kun rahaa tulee, hän tuhlaa sen omiin menoihinsa. Hän ei ole vuosiin tottunut rahaa käyttämään. Eniten minua stressaa, miten itse aikanaan maksan perheen menot pelkällä peruspäivärahalla, kun tuo raha ei tunnu miehellenikään riittävän, vaikka hän ei maksa asumisesta mitään. Maksoin hänelle kotona olemisesta vuosikausia eläkevakuutusta, mutta sen hän sumpli niin, että rahastaa tuota talletusta jo, vaikka on vasta 60-vuotias.

Nyt työttömänä jouduin antamaan lasten soitonopettajalle potkut kymmenen vuoden yhteistyön jälkeen. Se oli kova paikka. Olen jo niin tottunut säästämään, ettei oikein muusta voinut enää tinkiä. Ruokaa olen jo pitkään ostanut -60% alesta, en meikkaa tai käytä mitään kosmetiikkaa, leikkaan tukan itse ja vaatehankinnoissa kipuraja menee -50% alennuksessa. Lukion kirjat joudun ostamaan tuplana, kun opintosuunnitelma uusittiin juuri pojan aloittaessa opinnot. Käytettyjä kirjoja ei saa eikä digikirjoja voi kierrättää. Silmälaseja pitäisi kohta uusia ainakin nuoremmalle pojalle. Perheen ainoa autonrisa (vm 91) meni kyllä katsastuksesta vielä läpi, mutta tuulilasisärö on jo näkökentän edessä.

Kaiken kruunaa tuleva putkiremontti, josta lankeaa n. 50000 euron lasku sekä muutto väistötiloihin. Mieheni ei tunnu pystyvän osallistumaan millään tavalla näihin kuluihin.

Eipä minulla oikein ole antaa sinulle neuvoja. Sinulla sentään mies maksaa kuluista edes jotain, joten sinun tulojesi edelleen heiketessä hänellä on ainakin teoreettisesti valmius ottaa suurempi vastuu menoista.

Eikö tuollaisesta miehestä jo olisi kannattanut hankkiutua eroon? Tsemppiä kuitenkin.

Elämä kantaa kirjoitti:

Kyllä elämä kantaa. Itse jäin työttömäksi vakituisesta virastani. Olin kyllä kaksi vuotta ansiosidonnsisella, kävin kuitenkin työkkärin kursseja välillä, se kannatti. Sain kun sainkin työn, vaikka määräaikaisen, mutta se on vienyt minua eteenpäin elämässä. Näin voi sinullekkin käydä. Jotkut eivät arvosta työkkärin kursseja, mutta sillä oli paljon merkitystä, ainakin minulle oli uuden työn saamisessa.

Hyvä tietää, ettei toivoa kannata menettää, vaikka joutuisi olemaan parikin vuotta työttömänä. Vakituisesta työpaikasta en uskalla edes haaveilla enää. Määräaikainenkin tuntuisi nyt lottopotilta.

Mikäli en heti löydä uutta työtä tai opiskelupaikkaa, niin menen työkkärin kursseille jatkossakin, mikäli siellä vain on jotain järjellistä tarjottavaa. Ainakin aion peräänkuuluttaa sellaista koulutusta, josta olisi oikeasti hyötyä työelämässä. CV-kurssit osaan jo ulkoa, joten niistä en koe saavani enää mitään uutta irti.

Kuules, rouva insinööri, minä olen ajatellut sinua ja lastesi harrastuksia! Eikö ollut niin, että lapset ovat vielä alakouluikäisiä? Noissa joukkueharrastuksissa tuppaa käymään niin, että ne harrastusten kulut nousevat ihan järkyttäviin summiin lasten iän myötä. Yhä nuoremmat ramppaavat ulkomailla leireilemässä ja kisoissa. Voi olla, että nuo harrastuskulut tulevat teillä ajan kanssa käymään ylivoimaisiksi vaikka saisitkin töitä. Ja vaikka teillä niihin nipin napin olisi niihin varaa, se voi tarkoittaa että joudutte luopumaan monesta muusta. Kahden lapsen harrastuskuluilla tekee helposti kaksi koko perheen ulkomaanmatkaa vuodessa. Ja puhun ihan harrastelusta, todellisilla kilpaurheilijoilla ne kustannukset liikkuvat ihan eri sfääreissä. Ehkä niistä rakkaista harrastuksista olisi helpompi luopua alakoululaisena kuin myöhemmin? Tilalle voi ottaa jotain edullisempaa, esim. partion, josta varmasti löytyy myös uusia kavereita ja mukavaa yhdessäoloa. 

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmiset pärjää kun kaikille ei riitä töitä?

Jos puoliso on töissä, niin puolison tuloilla. Ja saahan työtön kuitenkin työttömyyskorvausta. Tokihan se elämä on silloin niukempaa, mutta tuskin täällä kukaan työtön katuojaan joutuu.

Voi työtön DI-Espoosta, sinä olet kyllä tehnyt kovan työn! Surullista, että korttitalo luhistuu juuri kun lapset ovat kalleimmassa iässä. Ja vielä surullisempaa, ettei mies suostu kasvamaan aikuiseksi :-( Mutta olet tehnyt hienosti, kun olet saanut elätettyä koko perheen tuloillasi. Ja varmasti teinitkin ovat saaneet hyvät eväät tulevaisuuteensa ja ponnistavat pian omilleen.

Asumistuessa huomioidaan yhtiövastikkeen lisäksi myös rahoitusvastike, eli jos tuleva putkiremontti pystytään hoitamaan yhtiölainalla, niin asumistuki saattaa auttaa sen maksamisessa jos tulonne ovat silloin vielä kovin pienet. Toivottavasti tämä tieto lohduttaa edes hieman vaikeassa tilanteessa.

Jotkut ihmiset eivät kasva aikuisiksi ennen kuin tilanteen pakosta. (Ja jotkut eivät edes silloin.) Yhdellä tutulla oli myös tuollainen työtä vieroksuva mies, joka kyllä meni sitten töihin kun vaimo etsi paikan ja pakotti miestä hakemaan. Pitkään hän kyllä valitti siitä työn raskaudesta (oli suorittavaa työtä ja työkaverit eivät ihan niin fiksuja keskustelukumppaneita kuin tämä olisi toivonut) mutta kasvoi aikuiseksi ja eronkin jälkeen on pärjännyt ihan omillaan. Sinun miehellä ei taida olla työllistymisestä enää toivoa, kun ikääkin on. Mutta vakavasti miettisin pärjäisitkö paremmin lasten kanssa, jos ei olisi tuota kivirekeä riesana. Saattaisitte mahtua hieman paremmin sinne kolmioon ilman miestä ja olisi yksi suu vähemmän ruokittavana. Vaikka varmasti häntä rakastatkin, niin minusta tässä olisi vakavan keskustelun paikka. 

Vierailija kirjoitti:

Kuules, rouva insinööri, minä olen ajatellut sinua ja lastesi harrastuksia! Eikö ollut niin, että lapset ovat vielä alakouluikäisiä? Noissa joukkueharrastuksissa tuppaa käymään niin, että ne harrastusten kulut nousevat ihan järkyttäviin summiin lasten iän myötä. Yhä nuoremmat ramppaavat ulkomailla leireilemässä ja kisoissa. Voi olla, että nuo harrastuskulut tulevat teillä ajan kanssa käymään ylivoimaisiksi vaikka saisitkin töitä. Ja vaikka teillä niihin nipin napin olisi niihin varaa, se voi tarkoittaa että joudutte luopumaan monesta muusta. Kahden lapsen harrastuskuluilla tekee helposti kaksi koko perheen ulkomaanmatkaa vuodessa. Ja puhun ihan harrastelusta, todellisilla kilpaurheilijoilla ne kustannukset liikkuvat ihan eri sfääreissä. Ehkä niistä rakkaista harrastuksista olisi helpompi luopua alakoululaisena kuin myöhemmin? Tilalle voi ottaa jotain edullisempaa, esim. partion, josta varmasti löytyy myös uusia kavereita ja mukavaa yhdessäoloa. 

Olet oikeassa. Tiedän, että lasten harrastusmaksut tulevat vain nousemaan vuosi vuodelta. Jo nyt ne ovat sillä tasolla, että itseäni hirvittää. Eikä meillä edes pelata jääkiekkoa. Valitsen mielummin kuitenkin lapsille mieluisan harrastuksen kuin matkustelun ulkomailla. Siis niin kauan kun on vielä varaa valita. Mikäli työtä ei ala pian löytymään, niin pakkohan se on ottaa lusikka kauniiseen käteen ja kertoa lapsille, että nyt on aika etsiä edullisemmat ja vähemmän vaativammat harrastukset. Ensi kesään asti saavat ainakin jatkaa.

Riskinä on yläasteikäisenä joutua huonoon kaveripiiriin tai jumiutua kokonaan kotiin pelikoneen äärelle, kun nykyiset harrastukset eivät enää ole ohjaamassa ajankäyttöä ja kaveritkin joutuu etsimään muualta kuin urheilupiireistä. Luulenpa, että partio tuntuisi liian pliisulta, kun ovat tottuneet vauhdikkaampiin lajeihin, mutta mistäpä sitä tietää, jos ei kokeile. Nykyisten lajien kerta-viikossa-harrastaminen ei lapsia innosta, kun ovat jo päässeet lajeissaan huomattavan pitkälle ja edistyneet taitaviksi.

Työtön Di, Espoo kirjoitti:

Työtön Di, Espoo jatkaa....

Kun sain potkut, pakotin mieheni hakemaan työmarkkinatukea, vaikka tiesin, ettei hän taida pystyä töihin. Seuraus olikin, että hän sairastui vakavasti työharjoittelunsa aikana. Nyt menee sitten rahaa hänen sairauskuluihinsa. Lisäksi hän otti minulta tilinkäyttöoikeutensa pois, kun alkoi saada tuloja. Heti kun rahaa tulee, hän tuhlaa sen omiin menoihinsa. Hän ei ole vuosiin tottunut rahaa käyttämään. Eniten minua stressaa, miten itse aikanaan maksan perheen menot pelkällä peruspäivärahalla, kun tuo raha ei tunnu miehellenikään riittävän, vaikka hän ei maksa asumisesta mitään. Maksoin hänelle kotona olemisesta vuosikausia eläkevakuutusta, mutta sen hän sumpli niin, että rahastaa tuota talletusta jo, vaikka on vasta 60-vuotias.

Nyt työttömänä jouduin antamaan lasten soitonopettajalle potkut kymmenen vuoden yhteistyön jälkeen. Se oli kova paikka. Olen jo niin tottunut säästämään, ettei oikein muusta voinut enää tinkiä. Ruokaa olen jo pitkään ostanut -60% alesta, en meikkaa tai käytä mitään kosmetiikkaa, leikkaan tukan itse ja vaatehankinnoissa kipuraja menee -50% alennuksessa. Lukion kirjat joudun ostamaan tuplana, kun opintosuunnitelma uusittiin juuri pojan aloittaessa opinnot. Käytettyjä kirjoja ei saa eikä digikirjoja voi kierrättää. Silmälaseja pitäisi kohta uusia ainakin nuoremmalle pojalle. Perheen ainoa autonrisa (vm 91) meni kyllä katsastuksesta vielä läpi, mutta tuulilasisärö on jo näkökentän edessä.

Kaiken kruunaa tuleva putkiremontti, josta lankeaa n. 50000 euron lasku sekä muutto väistötiloihin. Mieheni ei tunnu pystyvän osallistumaan millään tavalla näihin kuluihin.

Eipä minulla oikein ole antaa sinulle neuvoja. Sinulla sentään mies maksaa kuluista edes jotain, joten sinun tulojesi edelleen heiketessä hänellä on ainakin teoreettisesti valmius ottaa suurempi vastuu menoista.

Oletpa ollut kovassa kurimuksessa. Pakko sanoa tähän, että minä en olisi tuollaista miestä kovin pitkään suostunut katselemaan. Jos miehen toilailujen takia lapset joutuvat kärsimään, niin silloin kannattaa miettiä, onko parempi asua erillään. Luulen, että pärjäisitte lasten kanssa paremmin ilman miestä samassa huushollissa. Ehkäpä mieskin ryhdistäytyy ja alkaa ottaman enemmän vastuuta elämästään, kun 'vara-äiti' ei huolehdi kaikesta hänen puolestaan.

Suret ennen kaikkea lasten harrastuksia tässä kohtaa ja niistä kyllä minustakin kannattaa pitää kiinni. Mutta yhtä asiaa en ymmärrä - miehesi mieluummin jatkaa omaa kulutustaan normaalisti kuin maksaa lasten harrastukset?!? Todellako?

9 € per päivä löytyis roskien poimintaa teiden varsilta ja risusavottaa. Muuta ei taida olla ikäisellesi tarjolla. Lisätienestejä sitten keräilemällä pulloja ja sieniä (löytyy yllättävän paljon).

Vierailija kirjoitti:

Suret ennen kaikkea lasten harrastuksia tässä kohtaa ja niistä kyllä minustakin kannattaa pitää kiinni. Mutta yhtä asiaa en ymmärrä - miehesi mieluummin jatkaa omaa kulutustaan normaalisti kuin maksaa lasten harrastukset?!? Todellako?

Näin se taitaa valitettavasti olla. Mies on itsekäs, eikä halua laskea omaa elintasoaan.

Toisaalta ei tässä voi pelkästään miehen itsekkyyttä syytellä, sillä lasten harrastukset ovat niin kalliita, ettei hän pysty mitenkään pienituloisena maksamaan yksin niitä kaikkia. Varsinkaan, jos työttömyyteni pitkittyy ansiosidonnaiskautta pidemmäksi, jolloin en enää kykene maksamaan puolikasta yhteisistä menoista. 

Aktiivisuusmalli kirjoitti:

9 € per päivä löytyis roskien poimintaa teiden varsilta ja risusavottaa. Muuta ei taida olla ikäisellesi tarjolla. Lisätienestejä sitten keräilemällä pulloja ja sieniä (löytyy yllättävän paljon).

Eipä näytä tulevaisuus kovin valoisalta, mikäli tämä skenaario toteutuu. Pahoin pelkään, että se saattaa jopa toteutua.

Miksi pitäisi olla vihainen, kun ei ole enää kepin perässä juokseva koira, narri?

On niin älytöntä, kun ihmiset mukisematta suostuvat raatamaan koko elämänsä lihottaakseen rikkaiden lompakoita entisestään, samalla kun joutuvat itse kituuttamaan ja laskemaan joka pennin. Siinä koko elämäntyö!

 Älytöntä.

Vierailija kirjoitti:

Kuules, rouva insinööri, minä olen ajatellut sinua ja lastesi harrastuksia! Eikö ollut niin, että lapset ovat vielä alakouluikäisiä? Noissa joukkueharrastuksissa tuppaa käymään niin, että ne harrastusten kulut nousevat ihan järkyttäviin summiin lasten iän myötä. Yhä nuoremmat ramppaavat ulkomailla leireilemässä ja kisoissa. Voi olla, että nuo harrastuskulut tulevat teillä ajan kanssa käymään ylivoimaisiksi vaikka saisitkin töitä. Ja vaikka teillä niihin nipin napin olisi niihin varaa, se voi tarkoittaa että joudutte luopumaan monesta muusta. Kahden lapsen harrastuskuluilla tekee helposti kaksi koko perheen ulkomaanmatkaa vuodessa. Ja puhun ihan harrastelusta, todellisilla kilpaurheilijoilla ne kustannukset liikkuvat ihan eri sfääreissä. Ehkä niistä rakkaista harrastuksista olisi helpompi luopua alakoululaisena kuin myöhemmin? Tilalle voi ottaa jotain edullisempaa, esim. partion, josta varmasti löytyy myös uusia kavereita ja mukavaa yhdessäoloa. 

Onneksi meidän vanhemmat ei ajatellut noin vaan saimme harrastaa minä taitoluistelua ja veljeni jääkiekkoa niin pitkään kun halusimme. Itse sain tuosta harrastuksesta todella hyvän peruskunnon ja liikunnallisen elämäntavan, paljon ystäviä ja jopa 15-vuotiaana ensimmäisen työni luisteluohjaajana jota tein noin 8 vuotta. Veljeni on 30 ja edelleen pelaa. Ei meistä kummastakaan huippu-urheilijoita tullut mutta jäipä turhat ryyppäämiset sun muut typerät kokeilut kun reenit veivät niin paljon aikaa. Ei meitä ikinä pakotettu, mutta sen verran oppi vastuuta ettei reenejä halunnutkaan jättää väliin ellei ollut kipeä tai muuta vastaavaa. Olimme itse harrastuksemme valinneet ja jos olisi sanottu että nyt lopetetaan nämä ja mennään partioon niin olisi varmasti partio jäänyt. Kyllä meihin rahaa tosiaan upposi vaikka kuinka, mutta niin kiitollisia olemme kyllä molemmat saamastamme mahdollisuudesta ettei voi sanoin kuvailla. Reissaamisen vanhemmat aloittivat muutama vuosi sen jälkeen kun oltiin muutettu pois kotoa ja nauttivat kun saavat rauhassa matkustaa. Perheenä kiersimme lomilla suomea asuntovaunulla ja heidän mukaansa se oli joka tapauksessa parempi tyyli lomailla pienten lasten kanssa.

insinööri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuules, rouva insinööri, minä olen ajatellut sinua ja lastesi harrastuksia! Eikö ollut niin, että lapset ovat vielä alakouluikäisiä? Noissa joukkueharrastuksissa tuppaa käymään niin, että ne harrastusten kulut nousevat ihan järkyttäviin summiin lasten iän myötä. Yhä nuoremmat ramppaavat ulkomailla leireilemässä ja kisoissa. Voi olla, että nuo harrastuskulut tulevat teillä ajan kanssa käymään ylivoimaisiksi vaikka saisitkin töitä. Ja vaikka teillä niihin nipin napin olisi niihin varaa, se voi tarkoittaa että joudutte luopumaan monesta muusta. Kahden lapsen harrastuskuluilla tekee helposti kaksi koko perheen ulkomaanmatkaa vuodessa. Ja puhun ihan harrastelusta, todellisilla kilpaurheilijoilla ne kustannukset liikkuvat ihan eri sfääreissä. Ehkä niistä rakkaista harrastuksista olisi helpompi luopua alakoululaisena kuin myöhemmin? Tilalle voi ottaa jotain edullisempaa, esim. partion, josta varmasti löytyy myös uusia kavereita ja mukavaa yhdessäoloa. 

Olet oikeassa. Tiedän, että lasten harrastusmaksut tulevat vain nousemaan vuosi vuodelta. Jo nyt ne ovat sillä tasolla, että itseäni hirvittää. Eikä meillä edes pelata jääkiekkoa. Valitsen mielummin kuitenkin lapsille mieluisan harrastuksen kuin matkustelun ulkomailla. Siis niin kauan kun on vielä varaa valita. Mikäli työtä ei ala pian löytymään, niin pakkohan se on ottaa lusikka kauniiseen käteen ja kertoa lapsille, että nyt on aika etsiä edullisemmat ja vähemmän vaativammat harrastukset. Ensi kesään asti saavat ainakin jatkaa.

Riskinä on yläasteikäisenä joutua huonoon kaveripiiriin tai jumiutua kokonaan kotiin pelikoneen äärelle, kun nykyiset harrastukset eivät enää ole ohjaamassa ajankäyttöä ja kaveritkin joutuu etsimään muualta kuin urheilupiireistä. Luulenpa, että partio tuntuisi liian pliisulta, kun ovat tottuneet vauhdikkaampiin lajeihin, mutta mistäpä sitä tietää, jos ei kokeile. Nykyisten lajien kerta-viikossa-harrastaminen ei lapsia innosta, kun ovat jo päässeet lajeissaan huomattavan pitkälle ja edistyneet taitaviksi.

Minäkään en edellisellä kommentillani toki sitä tarkoittanut että jos vain ei ole rahaa niin eihän sitten voi harrastuksia jatkaa. Mutta jos on jo harrastukseen sisälle päässyt ja vanhemmat käskevät lopettaa koska intoutuvat laittamaan rahat ulkomaan matkoihin niin sitä en ymmärrä. Kyllä noista harrastuksista on niin iso etu lapsen kasvuun, vaikka kuinka nykyään yritetään puhua sen puolesta ettei tällaiset aikaa vievät hieman jopa vakavammin otettava harrastukset olisi lapsen etu. Pidän todella peukkuja että löydät ap pian töitä eikä tällaisia ratkaisuja tarvitse tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmiset pärjää kun kaikille ei riitä töitä?

Eihän sellainen ole mahdollista ettei kaikille olisi työtä.

Lain mukaan julkisen vallan kuuluu turvata jokaiselle oikeus työhön ja edistää työllisyyttä.

Jos näin ei tapahdu niin silloin rikotaan lakia ja siitä on tehtävä rikosilmoitus.

Haastan jokaisen työttömän tekemään rikosilmoituksen siitä että hänelle ei ole turvattu työtä.

NeitiJ kirjoitti:

insinööri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuules, rouva insinööri, minä olen ajatellut sinua ja lastesi harrastuksia! Eikö ollut niin, että lapset ovat vielä alakouluikäisiä? Noissa joukkueharrastuksissa tuppaa käymään niin, että ne harrastusten kulut nousevat ihan järkyttäviin summiin lasten iän myötä. Yhä nuoremmat ramppaavat ulkomailla leireilemässä ja kisoissa. Voi olla, että nuo harrastuskulut tulevat teillä ajan kanssa käymään ylivoimaisiksi vaikka saisitkin töitä. Ja vaikka teillä niihin nipin napin olisi niihin varaa, se voi tarkoittaa että joudutte luopumaan monesta muusta. Kahden lapsen harrastuskuluilla tekee helposti kaksi koko perheen ulkomaanmatkaa vuodessa. Ja puhun ihan harrastelusta, todellisilla kilpaurheilijoilla ne kustannukset liikkuvat ihan eri sfääreissä. Ehkä niistä rakkaista harrastuksista olisi helpompi luopua alakoululaisena kuin myöhemmin? Tilalle voi ottaa jotain edullisempaa, esim. partion, josta varmasti löytyy myös uusia kavereita ja mukavaa yhdessäoloa. 

Olet oikeassa. Tiedän, että lasten harrastusmaksut tulevat vain nousemaan vuosi vuodelta. Jo nyt ne ovat sillä tasolla, että itseäni hirvittää. Eikä meillä edes pelata jääkiekkoa. Valitsen mielummin kuitenkin lapsille mieluisan harrastuksen kuin matkustelun ulkomailla. Siis niin kauan kun on vielä varaa valita. Mikäli työtä ei ala pian löytymään, niin pakkohan se on ottaa lusikka kauniiseen käteen ja kertoa lapsille, että nyt on aika etsiä edullisemmat ja vähemmän vaativammat harrastukset. Ensi kesään asti saavat ainakin jatkaa.

Riskinä on yläasteikäisenä joutua huonoon kaveripiiriin tai jumiutua kokonaan kotiin pelikoneen äärelle, kun nykyiset harrastukset eivät enää ole ohjaamassa ajankäyttöä ja kaveritkin joutuu etsimään muualta kuin urheilupiireistä. Luulenpa, että partio tuntuisi liian pliisulta, kun ovat tottuneet vauhdikkaampiin lajeihin, mutta mistäpä sitä tietää, jos ei kokeile. Nykyisten lajien kerta-viikossa-harrastaminen ei lapsia innosta, kun ovat jo päässeet lajeissaan huomattavan pitkälle ja edistyneet taitaviksi.

Minäkään en edellisellä kommentillani toki sitä tarkoittanut että jos vain ei ole rahaa niin eihän sitten voi harrastuksia jatkaa. Mutta jos on jo harrastukseen sisälle päässyt ja vanhemmat käskevät lopettaa koska intoutuvat laittamaan rahat ulkomaan matkoihin niin sitä en ymmärrä. Kyllä noista harrastuksista on niin iso etu lapsen kasvuun, vaikka kuinka nykyään yritetään puhua sen puolesta ettei tällaiset aikaa vievät hieman jopa vakavammin otettava harrastukset olisi lapsen etu. Pidän todella peukkuja että löydät ap pian töitä eikä tällaisia ratkaisuja tarvitse tehdä.

Suomen perustuslaki takaa jokaiselle mahdollisuuden harrastamiseen tulotasosta riippumatta.

NeitiJ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuules, rouva insinööri, minä olen ajatellut sinua ja lastesi harrastuksia! Eikö ollut niin, että lapset ovat vielä alakouluikäisiä? Noissa joukkueharrastuksissa tuppaa käymään niin, että ne harrastusten kulut nousevat ihan järkyttäviin summiin lasten iän myötä. Yhä nuoremmat ramppaavat ulkomailla leireilemässä ja kisoissa. Voi olla, että nuo harrastuskulut tulevat teillä ajan kanssa käymään ylivoimaisiksi vaikka saisitkin töitä. Ja vaikka teillä niihin nipin napin olisi niihin varaa, se voi tarkoittaa että joudutte luopumaan monesta muusta. Kahden lapsen harrastuskuluilla tekee helposti kaksi koko perheen ulkomaanmatkaa vuodessa. Ja puhun ihan harrastelusta, todellisilla kilpaurheilijoilla ne kustannukset liikkuvat ihan eri sfääreissä. Ehkä niistä rakkaista harrastuksista olisi helpompi luopua alakoululaisena kuin myöhemmin? Tilalle voi ottaa jotain edullisempaa, esim. partion, josta varmasti löytyy myös uusia kavereita ja mukavaa yhdessäoloa. 

Onneksi meidän vanhemmat ei ajatellut noin vaan saimme harrastaa minä taitoluistelua ja veljeni jääkiekkoa niin pitkään kun halusimme. Itse sain tuosta harrastuksesta todella hyvän peruskunnon ja liikunnallisen elämäntavan, paljon ystäviä ja jopa 15-vuotiaana ensimmäisen työni luisteluohjaajana jota tein noin 8 vuotta. Veljeni on 30 ja edelleen pelaa. Ei meistä kummastakaan huippu-urheilijoita tullut mutta jäipä turhat ryyppäämiset sun muut typerät kokeilut kun reenit veivät niin paljon aikaa. Ei meitä ikinä pakotettu, mutta sen verran oppi vastuuta ettei reenejä halunnutkaan jättää väliin ellei ollut kipeä tai muuta vastaavaa. Olimme itse harrastuksemme valinneet ja jos olisi sanottu että nyt lopetetaan nämä ja mennään partioon niin olisi varmasti partio jäänyt. Kyllä meihin rahaa tosiaan upposi vaikka kuinka, mutta niin kiitollisia olemme kyllä molemmat saamastamme mahdollisuudesta ettei voi sanoin kuvailla. Reissaamisen vanhemmat aloittivat muutama vuosi sen jälkeen kun oltiin muutettu pois kotoa ja nauttivat kun saavat rauhassa matkustaa. Perheenä kiersimme lomilla suomea asuntovaunulla ja heidän mukaansa se oli joka tapauksessa parempi tyyli lomailla pienten lasten kanssa.

Näin minäkin ajattelen. Vaikka rahaa kuluukin suhteettoman paljon lasten harrastuksiin, niin ovat kuitenkin joka sentin arvoisia, koska auttavat heitä pysymään terveellisissä elämäntavoissa ja kaidalla tiellä teini-iän melskeissä. Itseäni harmitti lapsena, kun ei ollut mahdollisuutta harrastaa sitä lajia, mitä olisin halunnut. Toivottavasti en joudu tuottamaan lapsilleni samaa pettymystä.