Vit**taa niin saat*nasti - jään työttömäksi vuoden alusta.

Miksi lähtee asunto alta? Ettekö voi pienentää lainaerää? Meillä ihan sama tilanne että olen jäämässä työttömäksi. Ekan vuoden huolehtii lainaturva ja sen jälkeen voidaan pienentää lainaerää.

Meillä minimilyhennys kuussa oltava 170 euroa, nyt on 900e, eli jos on ihan järkevän kokoinen asuntolaina, laina-aikaa voi pidentää, eikä tarvi mihinkään vuokramurjuun muuttaa.

Mullakaan ei ole työpaikkaa tiedossa ja ikää melkein 50. 

insinööri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt ole mikään elämän romahdus, jos joutuu luopumaan kalliista harrastuksista. Eikä sekään, jos omakotitalo menee myyntiin ja joudutte muuttamaan kerrostaloon. Sitten on romahdus, jos omakotitalo ei mene kaupaksi koska on muuttotappiokunnalla ja jäätte liriin velkojenne kanssa. Tai jos omakotitalosta saa vähemmän rahaa kuin mitä on lainaa ja joudutte maksamaan kallista vuokraa ja samalla makselemaan loppuja lainoja pois.

Lapsille voi sanoa, että voivat kevään vielä harrastaa. Kauden lopussa on sopiva aika lopettaa ja lapset ehtivät tekemään luopumistyötä ja totuttelemaan ajatukseen. Kaikki talouden menot kannattaa nyt katsoa täikammalla läpi ja leikata kerralla pois. Monet hyviin ansioihin tottuneet joutuvat ihan liriin tällaisessa tilanteessa, kun jatkavat kulutusta entiseen tahtiin siinä uskossa, että hyväpalkkainen työ löytyy piankin. Ansioita paikataan luottokorttivelalla ja siinä ei mene kauankaan kun talous on ihan sekaisin. Nyt pitää ottaa sellainen asenne, että niitä töitä ei ihan pian löydy ja jos löytyykin, niin se palkka on jotain ihan muuta kuin on hyvinä aikoina tottunut. Vedät kunnolla hätäjarrusta ja kaikki ylimääräiset kulut pois! Ja tässä kohtaa nämä tarkoittaa lehtitilauksia, kakkos autoa (voitte laittaa ensin seisontavakuutukselle ja myydä vasta sitten kun on pakko, mutta tässä kohtaa kulut poikki!), uusia vaatteita, naudan sisäfilettä ja mitä tahansa muuta, mihin työmarkkinatuella elävällä ei ole varaa.

Työttömällä on aikaa kierrellä kaupoissa tarjousten perässä. Opettelet tekemään edullista ruokaa ja puoliso ottaa siitä eväät mukaansa töihin. Lounaan syöminen työpaikan lounasravintolassa kuuluu näihin menetettyihin etuihin. 

Keski-ikäisellä ei nyt luulisi enää talolainaa paljon olevan jäljellä, mutta sen jäljelläolevan lainan maksuohjelma kannattaa nyt neuvotella uusiksi sellaiseen asentoon, että sen maksaa työmarkkintuellakin. Henkisellä tasolla on syytä valmistautua siihen, että talo myydään viimeistään sitten kun lapset ovat lähteneet opiskelemaan ja sen jälkeen teitä kutsuu kerrostalokaksio, jonka toivottavasti saatte velattomaksi ennen eläkepäiviä.

Ihan hyviä vinkkejä tässä tuli, mutta kaikki ei toimi meidän tapauksessa. 

Asutaan pääkaupunkiseudulla ja lainaa on vielä maksettava 15 vuotta. Talosta varmasti saataisiin jo omamme pois, mutta myyminen ei ole siinä mielessä järkevää, kun täällä on vuokrat paljon isommat kuin mitä nyt maksamme yhteensä lyhennyksiä ja korkoja pankille ja muita asumiseen liittyviä kuluja. Joutuisimme siis vain ojasta allikkoon, joten yritän kynsin hampain pitää kiinni tästä edullisesta asumismuodostamme. Sitä ennen on lopetettava lasten harrastukset. Kakkosautosta onkin siinä vaiheessa helppo luopua, kun lapsia ei enää tarvitse kimppakyyditä harrastuksiinsa. Tämä tulee kirpaisemaan kovasti lapsia ja surettaa minua. 

Minä en ole ammatistani huolimatta koskaan ollut isoilla ansioilla, joten olen tottunut säästämään, enkä ole sortunut kerskakulutukseen. En ole tilannut lehtiä, emme käy ulkona syömässä, ei matkustella ulkomailla, en käy kampaajalla tai käytä muitakaan maksullisia palveluja, puhelinliittymät minulla ja lapsilla maksaa 5 e/kk, juoksen tarjousten perässä, kuljen pyörällä aina kuin mahdollista ja omat harrastukseni ovat ilmaisia. Kuumeisesti yritän miettiä, mistä vielä voisi säästää. Ainakin leipää voin ruveta leipomaan itse.

Miehen kulutukseen en pysty vaikuttamaan. Hän on tottunut siihen, että voi käyttää omat rahansa mielensä mukaan ja maksaa yhteisistä menoista vain puolet. Sen tiedän, ettei mies halua laskea elintasoaan yhtään. Se lisää ahdistustani, kun puoliso ei ole tukemassa vaikeassa tilanteessa.

Yhdyn muihin että tässä on taas joku valitus provo meneillään eikä kovin taidokas taaskaan mutta annetaan nyt kuitenkin vastauksia tuollaiseen tilanteeseen mitä ap haluaa esittää eli:

Omistusasunto ei välttämättä ole ollenkaan huono asia kun työttömyys tulee nimittäin pankin kanssa voi lähes aina sopia lyhennysvapaan vuoden vaikka varsinkin tuollaisessa tilanteessa jossa siihen on selvä syy. Mitäköhän korot on teidän asunnosta? Ehkä vain parisataa? Helppoa selviytyä varmaan asumiskuluista kun lainaa ei tarvitse lyhentää? Ei ne pankit heti käy asuntoa pakkolunastamaan kun lainaeriä ei pysty maksamaan.

Vuokrassa on taas se hyvä puoli että siihen saa asumistukea pienillä tuloilla. Mainitsit ap että et saa asumistukea. Omistusasuntoon onkin vaikea saada kun lainanlyhennystä ei oteta huomioon asumiskuluina mutta vuokra otetaan ihan kokonaisuudessaan jos on edes jotenkin kohtuullinen (esim. nelihenkiselle perheellä hyväksytään 1150€ vuokra) ja kyllä lapsiperhe aika helposti sitä tukea saa kun tulot ovat pienet, jos et, niin tulonne eivät ole niin pienet sitten.

Varmaant tulot tulee tippumaan työttömyyden kohdatessa ja kulutusta pitää vähentää mutta lasten harrastuksiin kannattaa hakea vaikka sossun tukea.  Siitä vaan vaikka lastensuojelun asiakkaaksi. Lasten hyvinvoinnin takia maksavat harrastuksetkin kun vähän itkette kuinka paha tilanne tämä on lapsille.Yleensä se apu sieltä ei olekaan mitään muuta kun jotain harrastuksten maksamista. Ellei sitten ole joku alkkisperhe.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi neuvoa. Ensinnäkin, hyödynnä lopputiliäsi niin, että lähdet päivärahan kanssa heti alusta kuukaudella viivästyneeseen aikatauluun. Tällä varmistat sen, että jos jostain syystä joskus tulevaisuudessa tulee maksatukseen joku kupru, et ole heti kusessa sen asian kanssa. Esimerkiksi itse haen seuraavaksi päivärahaa marraskuun osalta. Jos siinä olisi joku ongelma, joulukuun päiväraha on jo "tienattu" ja odottamassa siellä kulisseissa. Liian usein työttömät elävät kädestä suuhun, vaikka lopputilin ansiosta olisi ihan mahdollista viivästyttää ensimmäisen päivärahan hakemista ja sillä tavalla saada itselleen vähän puskuria.

Toinen neuvo on, että ala hakea heti työtä aktiivisesti. Ajatus pienestä hermolevosta voi tuntua houkuttelevalta, mutta se on ihan fakta, että mahdollisuudet saada työtä (varsinkaan hyvää työtä) pienenevät dramaattisesti ajan kuluessa. Ja sitten on vielä se, että kesällä työmarkkinat hiljenevät vielä entisestään eli mikäli ei kesään mennessä saa työtä, niin sitten se työllistyminen siirtyy taas 3-4 kuukaudella eteenpäin.

Jos ap  eroaa, niin voi olla noin monen lapsen kanssa oikeutettu toimeentulotukeen. Miten tuollainen viivästyttäminen vaikuttaa siihen? Jos ap saa toimeentulotukea niiin ap:n ei kannata muuttaa vuokralle koska silloin tttuesta vähennetään kaikki säästöt mitä tilillä on.Kannattaa muuttaa pienempään ja halvempaan omistusasuntoon jos mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

insinööri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa on lain mukaan velvollisuus elättää toista, jos tilanne niin vaatii.

Tiedän tämän, mutta en minä käytännössä pysty miestä pakottamaan itseäni elättämään ellei tämä niin halua.

Avioero, se olisi selvästikin oikea ratkaisu teillä.

Itse asiassa oikeutta käymällä voit hakea elatuksen mieheltäsi.

Vierailija kirjoitti:

insinööri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt ole mikään elämän romahdus, jos joutuu luopumaan kalliista harrastuksista. Eikä sekään, jos omakotitalo menee myyntiin ja joudutte muuttamaan kerrostaloon. Sitten on romahdus, jos omakotitalo ei mene kaupaksi koska on muuttotappiokunnalla ja jäätte liriin velkojenne kanssa. Tai jos omakotitalosta saa vähemmän rahaa kuin mitä on lainaa ja joudutte maksamaan kallista vuokraa ja samalla makselemaan loppuja lainoja pois.

Lapsille voi sanoa, että voivat kevään vielä harrastaa. Kauden lopussa on sopiva aika lopettaa ja lapset ehtivät tekemään luopumistyötä ja totuttelemaan ajatukseen. Kaikki talouden menot kannattaa nyt katsoa täikammalla läpi ja leikata kerralla pois. Monet hyviin ansioihin tottuneet joutuvat ihan liriin tällaisessa tilanteessa, kun jatkavat kulutusta entiseen tahtiin siinä uskossa, että hyväpalkkainen työ löytyy piankin. Ansioita paikataan luottokorttivelalla ja siinä ei mene kauankaan kun talous on ihan sekaisin. Nyt pitää ottaa sellainen asenne, että niitä töitä ei ihan pian löydy ja jos löytyykin, niin se palkka on jotain ihan muuta kuin on hyvinä aikoina tottunut. Vedät kunnolla hätäjarrusta ja kaikki ylimääräiset kulut pois! Ja tässä kohtaa nämä tarkoittaa lehtitilauksia, kakkos autoa (voitte laittaa ensin seisontavakuutukselle ja myydä vasta sitten kun on pakko, mutta tässä kohtaa kulut poikki!), uusia vaatteita, naudan sisäfilettä ja mitä tahansa muuta, mihin työmarkkinatuella elävällä ei ole varaa.

Työttömällä on aikaa kierrellä kaupoissa tarjousten perässä. Opettelet tekemään edullista ruokaa ja puoliso ottaa siitä eväät mukaansa töihin. Lounaan syöminen työpaikan lounasravintolassa kuuluu näihin menetettyihin etuihin. 

Keski-ikäisellä ei nyt luulisi enää talolainaa paljon olevan jäljellä, mutta sen jäljelläolevan lainan maksuohjelma kannattaa nyt neuvotella uusiksi sellaiseen asentoon, että sen maksaa työmarkkintuellakin. Henkisellä tasolla on syytä valmistautua siihen, että talo myydään viimeistään sitten kun lapset ovat lähteneet opiskelemaan ja sen jälkeen teitä kutsuu kerrostalokaksio, jonka toivottavasti saatte velattomaksi ennen eläkepäiviä.

Ihan hyviä vinkkejä tässä tuli, mutta kaikki ei toimi meidän tapauksessa. 

Asutaan pääkaupunkiseudulla ja lainaa on vielä maksettava 15 vuotta. Talosta varmasti saataisiin jo omamme pois, mutta myyminen ei ole siinä mielessä järkevää, kun täällä on vuokrat paljon isommat kuin mitä nyt maksamme yhteensä lyhennyksiä ja korkoja pankille ja muita asumiseen liittyviä kuluja. Joutuisimme siis vain ojasta allikkoon, joten yritän kynsin hampain pitää kiinni tästä edullisesta asumismuodostamme. Sitä ennen on lopetettava lasten harrastukset. Kakkosautosta onkin siinä vaiheessa helppo luopua, kun lapsia ei enää tarvitse kimppakyyditä harrastuksiinsa. Tämä tulee kirpaisemaan kovasti lapsia ja surettaa minua. 

Minä en ole ammatistani huolimatta koskaan ollut isoilla ansioilla, joten olen tottunut säästämään, enkä ole sortunut kerskakulutukseen. En ole tilannut lehtiä, emme käy ulkona syömässä, ei matkustella ulkomailla, en käy kampaajalla tai käytä muitakaan maksullisia palveluja, puhelinliittymät minulla ja lapsilla maksaa 5 e/kk, juoksen tarjousten perässä, kuljen pyörällä aina kuin mahdollista ja omat harrastukseni ovat ilmaisia. Kuumeisesti yritän miettiä, mistä vielä voisi säästää. Ainakin leipää voin ruveta leipomaan itse.

Miehen kulutukseen en pysty vaikuttamaan. Hän on tottunut siihen, että voi käyttää omat rahansa mielensä mukaan ja maksaa yhteisistä menoista vain puolet. Sen tiedän, ettei mies halua laskea elintasoaan yhtään. Se lisää ahdistustani, kun puoliso ei ole tukemassa vaikeassa tilanteessa.

Nyt on pakko kysyä että miten pienituloinen ja keskituloinen saavat ostettua pk-seudulta omakotitalon? Itse hyvätuloisena en voi yksinäni haaveilla kuin pienestä parin sadan tonnin kerrostalokaksiosta, pariskuntana hyvällä tuurilla 70-neliöisestä rivarikolmiosta. 

Onnea kuitenkin työnetsintään, kulutusta pitää laskea saman tien ja ansiosidonnaisen aikana hakea töitä niin paljon kuin vain pystyy. Kyllä se siitä, harvassa ammatissa oikeasti joutuu etenkään pk-seudulla olemaan kuukausitolkulla työttömänä. 

Meillä kävi tuuri aikoinaan asuntoa ostaessamme. Puolitutun välittäjän kautta saatiin ostettua talo edullisesti. Sijainti ei ole kaikkein kalleimmalla alueella pääkaupunkiseudulla. Korot olivat siihen aikaan korkeat, joten saatiin neuvoteltua alhainen marginaali. Meillä molemmilla oli säästöjä. Itse olin säästänyt asp-tilille opiskeluajoista lähtien. Otettiin vielä pitkä laina-aika, jotta kuukausierä ei nouse liian suureksi. Siksi asumismenomme ovat nykyään korkojen laskettua suhteellisen alhaiset.

Kunpa voisinkin olla samaa mieltä tuosta viimeisestä lauseesta kanssasi. Omalta alaltani on vuosien saatossa jäänyt useampi tuttava/työkaveri työttömäksi ja todellakin ovat joutuneet olemaan kuukausi- jopa vuositolkulla työttömänä tai ovat hetkeksi löytäneet jotain pieniä työpätkiä. Mitä enemmän on ikää sitä vaikeampaa työllistyminen on ollut.

Suomen työttömyysaste 18, 8!

Ja siihen lääkkeenä työttömien kurittaminen.......

työttömyysrurvan heikentäminen siitä vähentämällä kun muutenkin kamppailevat.

Kuulostaa että se sun miehesi on heikoin pala tässä kuviossa. Mielestä i lasten harrastukset olisi tärkeintä pystyä pitämään.

Hae keikkatöitä, vuokratöitä, siivousta, henkilökohtaiseksi avustajaksi. Ne on aika varmoja paikkoja saada töitä. Ja siinä samalla haet oman alan töitä.

Vierailija kirjoitti:

insinööri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt ole mikään elämän romahdus, jos joutuu luopumaan kalliista harrastuksista. Eikä sekään, jos omakotitalo menee myyntiin ja joudutte muuttamaan kerrostaloon. Sitten on romahdus, jos omakotitalo ei mene kaupaksi koska on muuttotappiokunnalla ja jäätte liriin velkojenne kanssa. Tai jos omakotitalosta saa vähemmän rahaa kuin mitä on lainaa ja joudutte maksamaan kallista vuokraa ja samalla makselemaan loppuja lainoja pois.

Lapsille voi sanoa, että voivat kevään vielä harrastaa. Kauden lopussa on sopiva aika lopettaa ja lapset ehtivät tekemään luopumistyötä ja totuttelemaan ajatukseen. Kaikki talouden menot kannattaa nyt katsoa täikammalla läpi ja leikata kerralla pois. Monet hyviin ansioihin tottuneet joutuvat ihan liriin tällaisessa tilanteessa, kun jatkavat kulutusta entiseen tahtiin siinä uskossa, että hyväpalkkainen työ löytyy piankin. Ansioita paikataan luottokorttivelalla ja siinä ei mene kauankaan kun talous on ihan sekaisin. Nyt pitää ottaa sellainen asenne, että niitä töitä ei ihan pian löydy ja jos löytyykin, niin se palkka on jotain ihan muuta kuin on hyvinä aikoina tottunut. Vedät kunnolla hätäjarrusta ja kaikki ylimääräiset kulut pois! Ja tässä kohtaa nämä tarkoittaa lehtitilauksia, kakkos autoa (voitte laittaa ensin seisontavakuutukselle ja myydä vasta sitten kun on pakko, mutta tässä kohtaa kulut poikki!), uusia vaatteita, naudan sisäfilettä ja mitä tahansa muuta, mihin työmarkkinatuella elävällä ei ole varaa.

Työttömällä on aikaa kierrellä kaupoissa tarjousten perässä. Opettelet tekemään edullista ruokaa ja puoliso ottaa siitä eväät mukaansa töihin. Lounaan syöminen työpaikan lounasravintolassa kuuluu näihin menetettyihin etuihin. 

Keski-ikäisellä ei nyt luulisi enää talolainaa paljon olevan jäljellä, mutta sen jäljelläolevan lainan maksuohjelma kannattaa nyt neuvotella uusiksi sellaiseen asentoon, että sen maksaa työmarkkintuellakin. Henkisellä tasolla on syytä valmistautua siihen, että talo myydään viimeistään sitten kun lapset ovat lähteneet opiskelemaan ja sen jälkeen teitä kutsuu kerrostalokaksio, jonka toivottavasti saatte velattomaksi ennen eläkepäiviä.

Ihan hyviä vinkkejä tässä tuli, mutta kaikki ei toimi meidän tapauksessa. 

Asutaan pääkaupunkiseudulla ja lainaa on vielä maksettava 15 vuotta. Talosta varmasti saataisiin jo omamme pois, mutta myyminen ei ole siinä mielessä järkevää, kun täällä on vuokrat paljon isommat kuin mitä nyt maksamme yhteensä lyhennyksiä ja korkoja pankille ja muita asumiseen liittyviä kuluja. Joutuisimme siis vain ojasta allikkoon, joten yritän kynsin hampain pitää kiinni tästä edullisesta asumismuodostamme. Sitä ennen on lopetettava lasten harrastukset. Kakkosautosta onkin siinä vaiheessa helppo luopua, kun lapsia ei enää tarvitse kimppakyyditä harrastuksiinsa. Tämä tulee kirpaisemaan kovasti lapsia ja surettaa minua. 

Minä en ole ammatistani huolimatta koskaan ollut isoilla ansioilla, joten olen tottunut säästämään, enkä ole sortunut kerskakulutukseen. En ole tilannut lehtiä, emme käy ulkona syömässä, ei matkustella ulkomailla, en käy kampaajalla tai käytä muitakaan maksullisia palveluja, puhelinliittymät minulla ja lapsilla maksaa 5 e/kk, juoksen tarjousten perässä, kuljen pyörällä aina kuin mahdollista ja omat harrastukseni ovat ilmaisia. Kuumeisesti yritän miettiä, mistä vielä voisi säästää. Ainakin leipää voin ruveta leipomaan itse.

Miehen kulutukseen en pysty vaikuttamaan. Hän on tottunut siihen, että voi käyttää omat rahansa mielensä mukaan ja maksaa yhteisistä menoista vain puolet. Sen tiedän, ettei mies halua laskea elintasoaan yhtään. Se lisää ahdistustani, kun puoliso ei ole tukemassa vaikeassa tilanteessa.

Yhdyn muihin että tässä on taas joku valitus provo meneillään eikä kovin taidokas taaskaan mutta annetaan nyt kuitenkin vastauksia tuollaiseen tilanteeseen mitä ap haluaa esittää eli:

Omistusasunto ei välttämättä ole ollenkaan huono asia kun työttömyys tulee nimittäin pankin kanssa voi lähes aina sopia lyhennysvapaan vuoden vaikka varsinkin tuollaisessa tilanteessa jossa siihen on selvä syy. Mitäköhän korot on teidän asunnosta? Ehkä vain parisataa? Helppoa selviytyä varmaan asumiskuluista kun lainaa ei tarvitse lyhentää? Ei ne pankit heti käy asuntoa pakkolunastamaan kun lainaeriä ei pysty maksamaan.

Vuokrassa on taas se hyvä puoli että siihen saa asumistukea pienillä tuloilla. Mainitsit ap että et saa asumistukea. Omistusasuntoon onkin vaikea saada kun lainanlyhennystä ei oteta huomioon asumiskuluina mutta vuokra otetaan ihan kokonaisuudessaan jos on edes jotenkin kohtuullinen (esim. nelihenkiselle perheellä hyväksytään 1150€ vuokra) ja kyllä lapsiperhe aika helposti sitä tukea saa kun tulot ovat pienet, jos et, niin tulonne eivät ole niin pienet sitten.

Varmaant tulot tulee tippumaan työttömyyden kohdatessa ja kulutusta pitää vähentää mutta lasten harrastuksiin kannattaa hakea vaikka sossun tukea.  Siitä vaan vaikka lastensuojelun asiakkaaksi. Lasten hyvinvoinnin takia maksavat harrastuksetkin kun vähän itkette kuinka paha tilanne tämä on lapsille.Yleensä se apu sieltä ei olekaan mitään muuta kun jotain harrastuksten maksamista. Ellei sitten ole joku alkkisperhe.

Eiköhän sossu vaadi ensin käyttämään säästömme ennen kuin alkaa mitään lasten harrastuksia makselemaan. Minä en halua käyttää hätävararahastoani lasten harrastuksiin, koska sitten olisimme tosissaan liemessä, jos joku isompi juttu hajoaa talossa.

Sinä lähdet siitä olettamuksesta, että työttömyys on vain väliaikaista. Minä taas pelkään pahinta eli sitä mitä olen nähnyt tutuilleni käyvän. Yhdessä esimerkissä kahdesta hyvästä tutkinnosta huolimatta ei ole löytynyt kuin lyhytaikaisia hanttihommia satunnaisia pätkiä. Omat kokemukseni työnhaussa viittaavat myös siihen huonompaan vaihtoehtoon. Olen hakenut töitä jo pidempään eli siitä asti, kun yt-neuvotteluista alettiin puhumaan firmassamme. Kun aktiivinen työnhaku ei ole tähän astikaan tuottanut tulosta, niin en jaksa uskoa että siihen nyt yhtäkkiä tulisi muutosta.

Minulla on 40 ikää ja olen viitisen vuotta ollut töissä yhteensä. Tästä maasta en koskaan usko saavani mitään työpaikkaa johtuen siitä, että suomessa vallitsevat täysin sairaat arvot, kun jo 40+ vuotias katsotaan kykenemättömäksi työelämään. Siksipä aionkin lähteä ulkomaille ensin kolmeksi kk.:ksi työttömyysrahan turvin ja pienien säästöjen, ja yritän saada mitä tahansa duunia. Tästä persläpivaltiosta kuitenkin, jossa olet valtion armeliaisuuden armoilla päästävätkö edes työvoimakoulutukseen (niillä on pärstäkertoimetkin) on pakko päästä pois. Tällä maalla ei kerta kaikkiaan ole mitään annettavaa. Ilmastokin on euroopan huonoin. Ahdistava kyttäys- ja holhoamisvaltio. Äkkiä pois täältä. Elämä on muualla. Ja ilo. On haaskausta elää ainoa elämänsä Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Mene töihin ja lopeta piipitys!

Tämän kaltaiset kommentit voisi siivota täältä pois.

Jos ap:n ja muiden työttömien ongelma olisi yhtä yksinkertainen kuin yllä mainitun kommentoijan pään sisältö, Suomessa ei olisi kuin marginaalinen työttömyys.

Jokainen normaalilla käsityskyvyllä varustettu ihminen ymmärtää, että puoli miljoonaa suomalaista ei mitenkään voi olla omasta halustaan vailla töitä. Puoli miljoonaa työtöntä edustaa niin isoa määrää kansasta, että se on yhtä kuin ihan tavalliset suomalaiset. Jotka ovat vailla töitä. Koska eivät saa töitä. Koska ei ole töitä.

Itse olen DI. Töitä teen henkilökohtaisena avustajana. Ja tätäkin työtä haki itseni lisäksi 27 hakijaa.

Työttömyys on oma syy kun ei ole tarpeeksi "aktiivinen"?

Tätä mieltä on hallituksemme.

Allekirjoittakaa se vetoomus, ei kiitos työttömien kyykytykselle.

Mene töihin t. Sipilä.

Tämä on kyllä ollut legendaarinen hallitus

insinööri kirjoitti:

Pääseekö tästä ahdistuksesta ja vitutusesta mitenkään eroon? Antakaa vinkkejä, miten olette selvinneet järjissänne työttömyydestä? Lisäksi tuleva taloudellinen ahdinko huolettaa, sillä en tule saamaan mitään asumistukia tai toimeentulotukea, koska asun velkaisessa talossa ja pienituloisella miehelläni on vielä työpaikka. Lapsetkin vielä elätettävänä. Avioero ja muutto lähiöslummin asumistuettuun vuokrakämppään on edessä, mikäli töitä ei ala löytymään parin vuoden sisällä.

Olen käynyt useammalla työnhakuvalmennuskurssilla ja yksityisvalmennuksessa ja hakenut kymmeniä työpaikkoja, mutta työtä vaan ei löydy. Pari kertaa olen päässyt haastatteluun asti. Hakijoita on paikkohin kymmeniä tai yli sata ja aina paikan on saanut joku nuorempi. Keski-ikäiselle työnsaanti näyttää mahdottoman vaikealta.

"Valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun. Kiitos mielenkiinnosta."

Ja nyt nuo päättäjät kehtaa rangaista siitä aktiivilailla.

insinööri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

insinööri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt ole mikään elämän romahdus, jos joutuu luopumaan kalliista harrastuksista. Eikä sekään, jos omakotitalo menee myyntiin ja joudutte muuttamaan kerrostaloon. Sitten on romahdus, jos omakotitalo ei mene kaupaksi koska on muuttotappiokunnalla ja jäätte liriin velkojenne kanssa. Tai jos omakotitalosta saa vähemmän rahaa kuin mitä on lainaa ja joudutte maksamaan kallista vuokraa ja samalla makselemaan loppuja lainoja pois.

Lapsille voi sanoa, että voivat kevään vielä harrastaa. Kauden lopussa on sopiva aika lopettaa ja lapset ehtivät tekemään luopumistyötä ja totuttelemaan ajatukseen. Kaikki talouden menot kannattaa nyt katsoa täikammalla läpi ja leikata kerralla pois. Monet hyviin ansioihin tottuneet joutuvat ihan liriin tällaisessa tilanteessa, kun jatkavat kulutusta entiseen tahtiin siinä uskossa, että hyväpalkkainen työ löytyy piankin. Ansioita paikataan luottokorttivelalla ja siinä ei mene kauankaan kun talous on ihan sekaisin. Nyt pitää ottaa sellainen asenne, että niitä töitä ei ihan pian löydy ja jos löytyykin, niin se palkka on jotain ihan muuta kuin on hyvinä aikoina tottunut. Vedät kunnolla hätäjarrusta ja kaikki ylimääräiset kulut pois! Ja tässä kohtaa nämä tarkoittaa lehtitilauksia, kakkos autoa (voitte laittaa ensin seisontavakuutukselle ja myydä vasta sitten kun on pakko, mutta tässä kohtaa kulut poikki!), uusia vaatteita, naudan sisäfilettä ja mitä tahansa muuta, mihin työmarkkinatuella elävällä ei ole varaa.

Työttömällä on aikaa kierrellä kaupoissa tarjousten perässä. Opettelet tekemään edullista ruokaa ja puoliso ottaa siitä eväät mukaansa töihin. Lounaan syöminen työpaikan lounasravintolassa kuuluu näihin menetettyihin etuihin. 

Keski-ikäisellä ei nyt luulisi enää talolainaa paljon olevan jäljellä, mutta sen jäljelläolevan lainan maksuohjelma kannattaa nyt neuvotella uusiksi sellaiseen asentoon, että sen maksaa työmarkkintuellakin. Henkisellä tasolla on syytä valmistautua siihen, että talo myydään viimeistään sitten kun lapset ovat lähteneet opiskelemaan ja sen jälkeen teitä kutsuu kerrostalokaksio, jonka toivottavasti saatte velattomaksi ennen eläkepäiviä.

Ihan hyviä vinkkejä tässä tuli, mutta kaikki ei toimi meidän tapauksessa. 

Asutaan pääkaupunkiseudulla ja lainaa on vielä maksettava 15 vuotta. Talosta varmasti saataisiin jo omamme pois, mutta myyminen ei ole siinä mielessä järkevää, kun täällä on vuokrat paljon isommat kuin mitä nyt maksamme yhteensä lyhennyksiä ja korkoja pankille ja muita asumiseen liittyviä kuluja. Joutuisimme siis vain ojasta allikkoon, joten yritän kynsin hampain pitää kiinni tästä edullisesta asumismuodostamme. Sitä ennen on lopetettava lasten harrastukset. Kakkosautosta onkin siinä vaiheessa helppo luopua, kun lapsia ei enää tarvitse kimppakyyditä harrastuksiinsa. Tämä tulee kirpaisemaan kovasti lapsia ja surettaa minua. 

Minä en ole ammatistani huolimatta koskaan ollut isoilla ansioilla, joten olen tottunut säästämään, enkä ole sortunut kerskakulutukseen. En ole tilannut lehtiä, emme käy ulkona syömässä, ei matkustella ulkomailla, en käy kampaajalla tai käytä muitakaan maksullisia palveluja, puhelinliittymät minulla ja lapsilla maksaa 5 e/kk, juoksen tarjousten perässä, kuljen pyörällä aina kuin mahdollista ja omat harrastukseni ovat ilmaisia. Kuumeisesti yritän miettiä, mistä vielä voisi säästää. Ainakin leipää voin ruveta leipomaan itse.

Miehen kulutukseen en pysty vaikuttamaan. Hän on tottunut siihen, että voi käyttää omat rahansa mielensä mukaan ja maksaa yhteisistä menoista vain puolet. Sen tiedän, ettei mies halua laskea elintasoaan yhtään. Se lisää ahdistustani, kun puoliso ei ole tukemassa vaikeassa tilanteessa.

Yhdyn muihin että tässä on taas joku valitus provo meneillään eikä kovin taidokas taaskaan mutta annetaan nyt kuitenkin vastauksia tuollaiseen tilanteeseen mitä ap haluaa esittää eli:

Omistusasunto ei välttämättä ole ollenkaan huono asia kun työttömyys tulee nimittäin pankin kanssa voi lähes aina sopia lyhennysvapaan vuoden vaikka varsinkin tuollaisessa tilanteessa jossa siihen on selvä syy. Mitäköhän korot on teidän asunnosta? Ehkä vain parisataa? Helppoa selviytyä varmaan asumiskuluista kun lainaa ei tarvitse lyhentää? Ei ne pankit heti käy asuntoa pakkolunastamaan kun lainaeriä ei pysty maksamaan.

Vuokrassa on taas se hyvä puoli että siihen saa asumistukea pienillä tuloilla. Mainitsit ap että et saa asumistukea. Omistusasuntoon onkin vaikea saada kun lainanlyhennystä ei oteta huomioon asumiskuluina mutta vuokra otetaan ihan kokonaisuudessaan jos on edes jotenkin kohtuullinen (esim. nelihenkiselle perheellä hyväksytään 1150€ vuokra) ja kyllä lapsiperhe aika helposti sitä tukea saa kun tulot ovat pienet, jos et, niin tulonne eivät ole niin pienet sitten.

Varmaant tulot tulee tippumaan työttömyyden kohdatessa ja kulutusta pitää vähentää mutta lasten harrastuksiin kannattaa hakea vaikka sossun tukea.  Siitä vaan vaikka lastensuojelun asiakkaaksi. Lasten hyvinvoinnin takia maksavat harrastuksetkin kun vähän itkette kuinka paha tilanne tämä on lapsille.Yleensä se apu sieltä ei olekaan mitään muuta kun jotain harrastuksten maksamista. Ellei sitten ole joku alkkisperhe.

Eiköhän sossu vaadi ensin käyttämään säästömme ennen kuin alkaa mitään lasten harrastuksia makselemaan. Minä en halua käyttää hätävararahastoani lasten harrastuksiin, koska sitten olisimme tosissaan liemessä, jos joku isompi juttu hajoaa talossa.

Sinä lähdet siitä olettamuksesta, että työttömyys on vain väliaikaista. Minä taas pelkään pahinta eli sitä mitä olen nähnyt tutuilleni käyvän. Yhdessä esimerkissä kahdesta hyvästä tutkinnosta huolimatta ei ole löytynyt kuin lyhytaikaisia hanttihommia satunnaisia pätkiä. Omat kokemukseni työnhaussa viittaavat myös siihen huonompaan vaihtoehtoon. Olen hakenut töitä jo pidempään eli siitä asti, kun yt-neuvotteluista alettiin puhumaan firmassamme. Kun aktiivinen työnhaku ei ole tähän astikaan tuottanut tulosta, niin en jaksa uskoa että siihen nyt yhtäkkiä tulisi muutosta.

Muillakin kun vakituisilla töillä voi elättää itsensä, jopa keikkatöillä. Tuttavallani ollut monia pätkätöitä ja viimeisen kolmen vuoden aikana ollut vain pari kuukautta työttömyyttä. Tietenkin riippuu alasta. Insinööreille ei ehkä keikkatöitä löydy samoin kun muilla aloilla.

Morjesta vaan kirjoitti:

Mene töihin t. Sipilä.

Tämä on kyllä ollut legendaarinen hallitus

Legendaarisen huono!

Sinulla varmastikkin on jokin erikoisosaamisalue johon olet kehittänyt itseäsi kaikki nämä vuodet tai hyvä koulutus?

Yritys pystyyn, työllistät itsesi ja thats it. Edessä isoimmalla osalla ihmisiä tulevaisuudessa.

Muuttakaa Uuteenkaupunkiin ja menkää autotehtaalle töihin.

Kyllä sinut aktivoidaan!

T: lestakyrpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

insinööri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitossa on lain mukaan velvollisuus elättää toista, jos tilanne niin vaatii.

Tiedän tämän, mutta en minä käytännössä pysty miestä pakottamaan itseäni elättämään ellei tämä niin halua.

Avioero, se olisi selvästikin oikea ratkaisu teillä.

Itse asiassa oikeutta käymällä voit hakea elatuksen mieheltäsi.

Tästä syystä en mene koskaan naimisiin. Naurettavia ajatuksia tuollaiset "oikeutta käymällä voit hakea elatuksen mieheltäsi"

Kun ollaan yhdessä raha-asiat ja tulot ja menot jaetaan. Mutta kun lusikat jaetaan kumpikin saa pärjätä omillaan.

Vierailija kirjoitti:

Muuttakaa Uuteenkaupunkiin ja menkää autotehtaalle töihin.

Ei sinnekään nyt kaikki voi mennä / päästä. Lisäksi Ukiin ei  tällä hetkellä niin vain muuteta ,sillä asuntoja ei todellakaan ole. Ja konttimajoitus jossain 7 neliön kopissa neljän sadan vuokralla ei hirveän houkutteleva varmasti ole.