Vit**taa niin saat*nasti - jään työttömäksi vuoden alusta.

Vierailija kirjoitti:

Aika ikävästi ilmaiset vuokraslummiuden, Suomessa ei vuokraslummeja ole, mutta asenteesi paljastaa ylimielisen asenteen. Voisin kuvitella, että olet mielessäsi ajatellut olevasi parempi ja ylempänä kun käyhemmät kanssaihmisesi täällä maapallolla omaisuutesi, asumismuotosi ja työpaikkasi perustella.

Koska olet kaiken arvon itsestäsi ja muista ihmisistä mitannut vain ulkoisten ominaisuuksien persuteella (samaiset status, omaisuus jne.) putoat nyt korkealta ja koet olevasi ilman ihmisarvoa itsekin.

Näin se karma toimii. Jos olisit ajatellut hyvää kanssaihmisistä ja nähnyt jo aikaisemmin pintaa syvemmältä, et putoaisi nyt niin korkealta - koska materialistiset arvot eivät olisi olleet päällimmäiset asiat sinussa vaan olisit jopa kehittnäyt itsellesi syvyyttä.

En tiedä missä maailmassa sinä elät, mutta täällä ainakin on monissa paikoissa hurjia vuokraslummeja, jonne ei tavallisella ihmisellä ole mitään asiaa, mikäli haluaa elää kunnollista elämää ja pitäisi pysyä normaalissa päivätyötä tekevän vuorokausirytmissä. Lapsia ei uskalla pihalle päästää, kun tietyt jengit käyvät heti päälle.

insinööri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

insinööri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voivoi, aapeellä jää nyt meikkien, vaatteiden ja "virvokkeiden" ostaminen vähemmälle. Tai sitten ei jää ja selittää lasten elämän romahtamisen...

Ylipäänsä, millainen vanhempi toteaa heti ensitöikseen, että lasten maailma romahtaa????

Eiköhän kaikilla ole komerot täynnä roinaa? Konmaritus ja ostolakko ovat muutenkin muotia. Lakkaa vain kuluttamasta. Ei siitä ap kärsi, vaan yritykset.

Ostolakkoon menenkin. Tosin muutenkan törsäily ei ole kuulunut tapoihini, vaan olen erittäin pihi ihminen. Nyt tästä puolestani tulee olemaan hyötyä, kun on oltava pakon edessä entistäkin pihimpi. Lapset ovat saaneet tähänkin asti vaatteensa alennusmyynneistä ja ruokaa olen ostanut punalappuisena pakkaseen asti.

Nurkkiin on kertynyt roinaa vuosien varrella ja niistä yritän päästä eroon kirppiksellä tai nettikaupoilla.

Jos olet erittäin pihi, niin sitten sulla on varmaan myös sijoitustuottoja, jotka helpottavat talousahdingossasi?

Sijoittamisesta en ymmärrä mitään. En ole riskihakuinen ihminen. Sijoitukseni on ollut oma asunto. Muuhun ylimääräiseen sijoittamiseen ei pienestä palkastani ole irronnut ylimäräistä.

Et ole riskihakuinen ihminen, mutta laitat kaikki varasi kiinni yhteen asuntoon, joka ei tuota kassavirtaa ja on pahimmillaan erittäin hankalaa myydä pois?

Vierailija kirjoitti:

Minkä alan insinööri ja mistä työkokemus? Insinööreistähän on tällä hetkellä pulaa.

Ei ole. Insinööreistä on todella kova ylitarjonta. Itsekin inssi, päivääkään en ole koulutusta vastaavaa työtä tehnyt.

insinööri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä alan insinööri ja mistä työkokemus? Insinööreistähän on tällä hetkellä pulaa.

Omalla alallani on ylitarjontaa työntekijöistä ja pulaa työpaikoista.

Mutta alaa et suostu kertomaan, ettei provo kuivu kasaan.

Mielestäni on myös oma valinta, jos tuossa elämäntilanteessa valitsette lasten harrastusten loppumisen ja omistusasunnossa pysymisen. Itse tekisin toisin. Minulle ei materia merkitse vaan olennaisempaa on jokaisen perheenjäsenen hyvinvointi. Että on yhteistä aikaa ja niitä omia harrastuksia. Ymmärrän toki asunnon sijoituksena ja varmasti se on perheellenne tärkeä.

Miten olisi perhepalaveri, jossa eri vaihtoehtoja punnittaisiin yhdessä? Muuttaako vuokralle/asoon? Asumistuen mahdollisuus?

Hope ry:ltä voi hakea tukea lasten harrastusmaksuihin. Itse en edes harkitsisi lasten harrastusten lopettamista; harrastukset pitävät elämän mielekkäänä, ystävät lähellä ja lapset/nuoret pois jonninjoutavasta maleksimisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Positiivista on, että sinulla on ainakin paikkoja mitä hakea ja pääset jopa haastatteluun asti. Toivoa on.

Sius missä kohtaa ap sanoi, että hänen alalla on paikkoja mitä hakea, tai että olisi haastatteluun päässyt?

Viestin loppuosassa.

Omalla kohdallani palkittiin sitkeys. Toisin kuin moni väittää, paikka ei mene parhaalle kuin joka toinen kerta. Ne loput menee suhteilla tai pärstän mukaan. Suurin osa itsensä kehujista on juuri sellaisia, jotka eivät oikeasti kovin kummoisia tekijöitä ole.

Ap, moni meistä on laittanut satoja hakemuksia ja etsinyt vuosia. Nauti lasten seurasta ja ennen kaikkea lopeta stressaaminen. Rentous auttaa paremmin. Lisäksi käännä katse pieniin yrityksiin. Itsekin olen töissä pienessä yrityksessä, kaksi työntekijää ja pomo, suunnitteluinsinöörinä. Siellä ei saa kultuuriseteleitä eikä ole tykypäiviä tai firman juhlia, mutta palkka tulee ja töitä on mitä tehdä.

Tuo pitää paikkansa, ettei pätevintä useinkaan valita tehtävään, vaan paikan saa monesti joku rekrytoinnissa mukana olevan tuttava tai sellainen, jolla on oikea sukupuu, puoluekanta, sukupuolinen suuntautuneisuus yms. tekijä, jolla ei ole mitään merkitystä haettavan tehtävän kannalta. Monet avoimet paikat ovat lisäksi valehakuja. Talon sisällä on jo katsottuna sopiva henkilö kyseiseen tehtävään, mutta lain mukaan paikka on silti laitettava avoimeen hakuun. Tämä ainakin julkisissa laitoksissa ja virastoissa. Ymmärrän tämän siinä mielessä, että on oikeudenmukaista, kun pitkään määräaikaisissa työpätkissä ollut henkilö sa vakipaikan. Siinä kuitenkin tuhlaantuu älyttömästi aikaa niiltä muilta kymmeniltä tai sadoilta tehtävään hakijoilta, joilla ei ole alunperinkään ollut mitään mahdollisuuksia saada paikkaa. Vielä enemmän harmittaa haastatteluun otettujen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

insinööri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä alan insinööri ja mistä työkokemus? Insinööreistähän on tällä hetkellä pulaa.

Omalla alallani on ylitarjontaa työntekijöistä ja pulaa työpaikoista.

Mutta alaa et suostu kertomaan, ettei provo kuivu kasaan.

Minä kerron. Koneinsinöörejä on tarjolla liikaa, samoin it-alan perusinssejä, ellei ole jotain spesiaaliosaamista. Itsekin olen konensinööri alunperin, mutta olen työn ja lisäkoulutuksen kautta erikoistunut rakennuspuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

insinööri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä alan insinööri ja mistä työkokemus? Insinööreistähän on tällä hetkellä pulaa.

Omalla alallani on ylitarjontaa työntekijöistä ja pulaa työpaikoista.

Mutta alaa et suostu kertomaan, ettei provo kuivu kasaan.

Minä kerron. Koneinsinöörejä on tarjolla liikaa, samoin it-alan perusinssejä, ellei ole jotain spesiaaliosaamista. Itsekin olen konensinööri alunperin, mutta olen työn ja lisäkoulutuksen kautta erikoistunut rakennuspuolelle.

Niin ja elektroniikkapuolellakin on paikat vähentyneet.

Vierailija kirjoitti:

insinööri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä alan insinööri ja mistä työkokemus? Insinööreistähän on tällä hetkellä pulaa.

Omalla alallani on ylitarjontaa työntekijöistä ja pulaa työpaikoista.

Mutta alaa et suostu kertomaan, ettei provo kuivu kasaan.

Mielestäsi varmaan pitäisi vielä oma nimenikin kertoa täällä. 

Jokainen täysijärkinen voi päätellä kertomistani tiedoista, mistä aloista mahdollisesti on kyse. Ihan yleisesti on tiedossa, mitkä alat tällä hetkellä työllistävät hyvin ja mitkä ei. Minun alani kuuluu niihin, joilla työpaikkoja ei juuri ole. Mitään lisäarvoa keskusteluun ei tuo se, että paljastan tämän enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

insinööri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä alan insinööri ja mistä työkokemus? Insinööreistähän on tällä hetkellä pulaa.

Omalla alallani on ylitarjontaa työntekijöistä ja pulaa työpaikoista.

Mutta alaa et suostu kertomaan, ettei provo kuivu kasaan.

Minä kerron. Koneinsinöörejä on tarjolla liikaa, samoin it-alan perusinssejä, ellei ole jotain spesiaaliosaamista. Itsekin olen konensinööri alunperin, mutta olen työn ja lisäkoulutuksen kautta erikoistunut rakennuspuolelle.

Millaisen koulutuksen kävit ennen rakennuspuolelle siirtymistä? Onnistuuko työttömyysetuuden turvin eli parissa vuodessa pitäisi ehtiä?

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Muista, että ihmisarvo ei millään tavalla liity työntekoon. Se, että olet olemassa, tekee sinusta täydellisen. 

Vaikka olenkin sitä mieltä, että työnteko on yliarvostettua yhteiskunnassamme, niin pelkästään olemassaolon perusteella maailma ei ole kenellekään velkaa arvostusta tai mitään muutakaan. Ei kai järven pohjamudassa elävä etanakaan ole täydellinen sen takia, että on aikoinaan kuoriutunut tähän maailmaan?

insinööri kirjoitti:

Mielestäsi varmaan pitäisi vielä oma nimenikin kertoa täällä. 

Jokainen täysijärkinen voi päätellä kertomistani tiedoista, mistä aloista mahdollisesti on kyse. Ihan yleisesti on tiedossa, mitkä alat tällä hetkellä työllistävät hyvin ja mitkä ei. Minun alani kuuluu niihin, joilla työpaikkoja ei juuri ole. Mitään lisäarvoa keskusteluun ei tuo se, että paljastan tämän enempää.

Jos omalla alalla ei työpaikkoja ole eikä tule, etkä ilmeisestikään ole ihan sitä terävintä kärkeä koska sinua ei ole jo headhuntattu töihin, niin sitten lienee jonkinlainen muunto/täydennyskoulutus olisi paras vaihtoehto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Positiivista on, että sinulla on ainakin paikkoja mitä hakea ja pääset jopa haastatteluun asti. Toivoa on.

Sius missä kohtaa ap sanoi, että hänen alalla on paikkoja mitä hakea, tai että olisi haastatteluun päässyt?

Viestin loppuosassa.

Omalla kohdallani palkittiin sitkeys. Toisin kuin moni väittää, paikka ei mene parhaalle kuin joka toinen kerta. Ne loput menee suhteilla tai pärstän mukaan. Suurin osa itsensä kehujista on juuri sellaisia, jotka eivät oikeasti kovin kummoisia tekijöitä ole.

Ap, moni meistä on laittanut satoja hakemuksia ja etsinyt vuosia. Nauti lasten seurasta ja ennen kaikkea lopeta stressaaminen. Rentous auttaa paremmin. Lisäksi käännä katse pieniin yrityksiin. Itsekin olen töissä pienessä yrityksessä, kaksi työntekijää ja pomo, suunnitteluinsinöörinä. Siellä ei saa kultuuriseteleitä eikä ole tykypäiviä tai firman juhlia, mutta palkka tulee ja töitä on mitä tehdä.

Se ei tosiaan lohduta yhtään, että paikat ei mene parhaille. Viimeksi annettiin ymmärtää, että minua ei motivoi täysillä juuri Se työpaikka, vaan haen töitä muuten vain. Hohhoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle ei kelpaa mikä tahansa työ vaan pitää olla koulutusta vastaava. Näitä omavalintatyöttömiä on suomi täynnä !

Jokaiseen avoimeen työpaikkaan löytyy ihan sen alan koulutuksen hankkineita. Ei työnantajatkaan halua työntekijöitä, jotka koko ajan etsivät oman alan töitä ja lähtevät heti, kun sellaisen saavat.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on myös oma valinta, jos tuossa elämäntilanteessa valitsette lasten harrastusten loppumisen ja omistusasunnossa pysymisen. Itse tekisin toisin. Minulle ei materia merkitse vaan olennaisempaa on jokaisen perheenjäsenen hyvinvointi. Että on yhteistä aikaa ja niitä omia harrastuksia. Ymmärrän toki asunnon sijoituksena ja varmasti se on perheellenne tärkeä.

Miten olisi perhepalaveri, jossa eri vaihtoehtoja punnittaisiin yhdessä? Muuttaako vuokralle/asoon? Asumistuen mahdollisuus?

Hope ry:ltä voi hakea tukea lasten harrastusmaksuihin. Itse en edes harkitsisi lasten harrastusten lopettamista; harrastukset pitävät elämän mielekkäänä, ystävät lähellä ja lapset/nuoret pois jonninjoutavasta maleksimisesta.

Kuten kerroin, niin asunnon myyminen ei auttaisi meidän tilanteessamme yhtään, koska vuokrat ovat täällä kalliimpia kuin nykyiset asumiseen kuluvat menomme. Myös aso-asuntojen kulut ovat yhtä isot. Asumistukea emme tule saamaan, koska mies käy töissä.

Toki aion selvitellä ulkopuolista tukea lasten harrastuksiin, mutta en jaksa uskoa, että näin isoja summia mistään saa. Pakko vaihtaa johonkin pienimuotoisempaan harrastamiseen, jolloin tuttu joukkue ja kaveripiiri menetetään. Pojan seurassa ollaan parhaillaan puuhaamassa rahastoa vähävaraisten lasten harrastuksen tukemiseen, mutta eiköhän sielläkin mene edelle yksinhuoltajien lapset.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle ei kelpaa mikä tahansa työ vaan pitää olla koulutusta vastaava. Näitä omavalintatyöttömiä on suomi täynnä !

Kun on korkeampi koulutus, mitä tahansa töitä on vaikea saada. Olen itse kokeillut - samat hommat joihin nuorena ja opiskeluaikona kelpasi aivan helposti eivät enää maisterille auenneet (eikä maisteri nyt niin järin korkea koulutus edes ole...). Toki vuosiakin oli mennyt välissä ja työllisyystilanne oli muuttunut. Ikä vaikutti varmasti, ja kenties ihan kaikkiin paikkoihin ei myöskään haluttu työelämän pelisääntöjä jo tuntevaa työvoimaa...

Itse päädyin lopulta takaisin oman alani töihin keikkailun ja pätkätöiden kautta. Tietyllä tapaa kannattikin pitää kiinni oman alan töistä, sillä esim.  siivous- tai kassatöiden lomaan olisi ollut huomattavasti vaikeampi mahduttaa oman alan paljon aikaa vieviä ja joustoa vaativia keikkoja, ja niiden tekeminen taas oli edellytys vakituisemmalle työllistymiselle.

Ulkomaille jos ei Suomesta löydy töitä. Se on oma valinta, että jääkö työttömäksi Suomeen alemmalle elintasolle vai valitseeko työllistyä toisessa maassa. Niin kauan kuin on terve on vapaa lähtemään.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle ei kelpaa mikä tahansa työ vaan pitää olla koulutusta vastaava. Näitä omavalintatyöttömiä on suomi täynnä !

Suurin osa haluaa sellaisen työn, jota osaa tehdä. Uskon, että näin ajattelevat myös työnantajat. Vai haluaako joku työntekijän, joka ei tiedä alasta mitään? 

Vierailija kirjoitti:

insinööri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

insinööri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voivoi, aapeellä jää nyt meikkien, vaatteiden ja "virvokkeiden" ostaminen vähemmälle. Tai sitten ei jää ja selittää lasten elämän romahtamisen...

Ylipäänsä, millainen vanhempi toteaa heti ensitöikseen, että lasten maailma romahtaa????

Eiköhän kaikilla ole komerot täynnä roinaa? Konmaritus ja ostolakko ovat muutenkin muotia. Lakkaa vain kuluttamasta. Ei siitä ap kärsi, vaan yritykset.

Ostolakkoon menenkin. Tosin muutenkan törsäily ei ole kuulunut tapoihini, vaan olen erittäin pihi ihminen. Nyt tästä puolestani tulee olemaan hyötyä, kun on oltava pakon edessä entistäkin pihimpi. Lapset ovat saaneet tähänkin asti vaatteensa alennusmyynneistä ja ruokaa olen ostanut punalappuisena pakkaseen asti.

Nurkkiin on kertynyt roinaa vuosien varrella ja niistä yritän päästä eroon kirppiksellä tai nettikaupoilla.

Jos olet erittäin pihi, niin sitten sulla on varmaan myös sijoitustuottoja, jotka helpottavat talousahdingossasi?

Sijoittamisesta en ymmärrä mitään. En ole riskihakuinen ihminen. Sijoitukseni on ollut oma asunto. Muuhun ylimääräiseen sijoittamiseen ei pienestä palkastani ole irronnut ylimäräistä.

Et ole riskihakuinen ihminen, mutta laitat kaikki varasi kiinni yhteen asuntoon, joka ei tuota kassavirtaa ja on pahimmillaan erittäin hankalaa myydä pois?

Jossakin on pakko asua. Oman asunnon ostamalla olemme pystyneet minimoimaan asumiskulumme. Muussa tapauksessa maksaisimme ylihintaista vuokraa ja joutuisimme asumaan huomattavasti ahtaammin. Täällä asuntoa ei ole hankalaa myydä, joten sinun ei tarvitse kantaa huolta siitä. 

Taidat olla isotuloinen ja aika ymmärtämätön, kun kuvittelet että kaikilla on varaa ja älliä sijoitella rahojaan. Vähän väliä joku on avautunut lehdissä, miten sijoituksissa meni kaikki säästöt. En halua kuulua niiden ihmisten joukkoon.

insinööri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lastesi elämä romahtaa??

Sinun tehtäväsi aikuisena, ja vanhempana, on jatkaa lastesi elämää kuten ennenkin enkä ihan heti näe syytä siihen miksei niin olisi!? Eri asia jos olette totuttaneet heidät vaikkapa jokaperjantaiseen leluostokseen tms, sitäkin on nähty...

Sinä saat nyt olla lastesi kanssa enemmän, painota sitä puolta, näe hyviä puolia äläkä vello vain ikävässä.

Taloudenpidon tarkastaminen ei kuulu lapsille, heille ei "itketä" tiukempaa linjaa yms.

Saat ansiosidonnaista työttömytskorvausta parilla lapsikorotuksella, pienempi summa se on kuin palkkasi, mutta ette te liriin joudu. Asuntolainaakin voi tarkistaa, maksaa vähemmän jonkun aikaa tai pyytää pankista lainavapaita kuukausia.

Esim.me emme maksaneet lainaa lainkaan kun kuopus oli 3v-3,5v koska olivat vielä kotihoidossa enkä saanut edes kotihoidontukea enää tuolloin.

Ryhdistäydy, ole aikuinen, ole läsnäoleva vanhempi, pidä leuka pystyssä äläkä vaivu kurjuuteen, et ole vielä pitkään aikaan tilanteessa jossa siihen olisi syytä.

-1-

Valitettavasti olen joutunut jo lapsia varoittelemaan siitä, että eivät voi jatkaa rakkaita harrastuksiaan enää kovin kauaa, mikäli en löydä uutta työtä. He ovat mukana liikunnallisissa joukkuelajeissa, jotka maksavat niin paljon, ettei niitä makseta edes ansiosidonnaisella kovin pitkään. Lapset tykkäävät yli kaiken harrastuksistaan ja joukkuekaverit ovat myös heidän ystäviään. Eli kyllä siinä romahtaa puolet lastenkin elämästä, kun ovat tottuneet suuren osan vapaa-ajastaan viettämään harrastustensa ja joukkuetoveriensa parissa.

Eipä tullut mieleenkään 5-6 vuotta sitten, kun lapset aloittelivat harrastuksiaan, että maksut nousisivat ajan myötä näin isoiksi ja että tulisin menettämään vakityöpaikkani. Tottakai lapset sopeutuvat, kun kerran on pakko, mutta surettaa silti heidän puolestaan. 

Eikö mitkään hyväntekeväisyysjärjestöt auta tällaisessa? Tekis mieli itse antaa avustusta tällaiseen...