Lue keskustelun säännöt.
Vit**taa niin saat*nasti - jään työttömäksi vuoden alusta.
insinööri
27.12.2017 |
Pääseekö tästä ahdistuksesta ja vitutusesta mitenkään eroon? Antakaa vinkkejä, miten olette selvinneet järjissänne työttömyydestä? Lisäksi tuleva taloudellinen ahdinko huolettaa, sillä en tule saamaan mitään asumistukia tai toimeentulotukea, koska asun velkaisessa talossa ja pienituloisella miehelläni on vielä työpaikka. Lapsetkin vielä elätettävänä. Avioero ja muutto lähiöslummin asumistuettuun vuokrakämppään on edessä, mikäli töitä ei ala löytymään parin vuoden sisällä.
Olen käynyt useammalla työnhakuvalmennuskurssilla ja yksityisvalmennuksessa ja hakenut kymmeniä työpaikkoja, mutta työtä vaan ei löydy. Pari kertaa olen päässyt haastatteluun asti. Hakijoita on paikkohin kymmeniä tai yli sata ja aina paikan on saanut joku nuorempi. Keski-ikäiselle työnsaanti näyttää mahdottoman vaikealta.
Kommentit (187)
Minusta ikävintä ja huolestuttavia ei ole AP:n työttömyys tai tuleva rahatilanne, vaan ilmeisen huono miesvalinta. Ei sopeuta kulutustaan perheen taloudellisen tilanteen mukaan, ei tue henkisesti eikä rahallisesti puolisoaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle ei kelpaa mikä tahansa työ vaan pitää olla koulutusta vastaava. Näitä omavalintatyöttömiä on suomi täynnä !
Luuletko sinä, että työnantajalle kelpaa kuka tahansa alaa osaamaton työntekijä, kun tarjolla on pitkä jono alan tutkinnon suorittaneita ammattilaisiakin?
Voin oikein mielelläni ryhtyä vaikka lääkäriksi. Tuletko potilaakseni? Sinua ei varmaan haittaa, ettei minulla ole alan koulutusta tai muutakaan tietämystä asiasta. Terveydenhoitopuolelle ei pääse edes lain mukaan työskentelemään, ellei ole alan laillistettua tutkintoa suoritettuna.
Aika naiivi olet, jos kuvittelet myöskään hampurilaisbaarin palkkaavan insinöörin tiskille töihin. Ne nauravat kaltaiseni hakijat ulos. Työnantajat eivät halua palkata ylikoulutettuja siitä syystä, kun olettavat näiden vaihtavan työpaikkaa heti, kun parempi löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ikävintä ja huolestuttavia ei ole AP:n työttömyys tai tuleva rahatilanne, vaan ilmeisen huono miesvalinta. Ei sopeuta kulutustaan perheen taloudellisen tilanteen mukaan, ei tue henkisesti eikä rahallisesti puolisoaan...
Olen sama mieltä kanssasi, mutta enpä tiennyt nuorena mieheeni törmätessäni, millaiseksi mies kehittyy aikuisena, enkä osannut aavistaa miten elämä tulee heittelemään näin vanhemmalla iällä. On todella ikävää huomata tässä vaiheessa, ettei puolisosta ole tukijaksi. Elämänkumppanin valintaa on nyt kuitenkin myöhäistä katua. Ehkä ero tulee jossain vaiheessa eteen, kun rahatilanne kiristyy tarpeeksi.
Ainoa ulospääsy tästä ongelmavyyhdistä on löytää uusi työpaikka mahdollisimman nopeasti. Sillä ratkeaisi kaikki ongelmani.
insinööri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
insinööri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
insinööri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voivoi, aapeellä jää nyt meikkien, vaatteiden ja "virvokkeiden" ostaminen vähemmälle. Tai sitten ei jää ja selittää lasten elämän romahtamisen...
Ylipäänsä, millainen vanhempi toteaa heti ensitöikseen, että lasten maailma romahtaa????Eiköhän kaikilla ole komerot täynnä roinaa? Konmaritus ja ostolakko ovat muutenkin muotia. Lakkaa vain kuluttamasta. Ei siitä ap kärsi, vaan yritykset.
Ostolakkoon menenkin. Tosin muutenkan törsäily ei ole kuulunut tapoihini, vaan olen erittäin pihi ihminen. Nyt tästä puolestani tulee olemaan hyötyä, kun on oltava pakon edessä entistäkin pihimpi. Lapset ovat saaneet tähänkin asti vaatteensa alennusmyynneistä ja ruokaa olen ostanut punalappuisena pakkaseen asti.
Nurkkiin on kertynyt roinaa vuosien varrella ja niistä yritän päästä eroon kirppiksellä tai nettikaupoilla.
Jos olet erittäin pihi, niin sitten sulla on varmaan myös sijoitustuottoja, jotka helpottavat talousahdingossasi?
Sijoittamisesta en ymmärrä mitään. En ole riskihakuinen ihminen. Sijoitukseni on ollut oma asunto. Muuhun ylimääräiseen sijoittamiseen ei pienestä palkastani ole irronnut ylimäräistä.
Et ole riskihakuinen ihminen, mutta laitat kaikki varasi kiinni yhteen asuntoon, joka ei tuota kassavirtaa ja on pahimmillaan erittäin hankalaa myydä pois?
Jossakin on pakko asua. Oman asunnon ostamalla olemme pystyneet minimoimaan asumiskulumme. Muussa tapauksessa maksaisimme ylihintaista vuokraa ja joutuisimme asumaan huomattavasti ahtaammin. Täällä asuntoa ei ole hankalaa myydä, joten sinun ei tarvitse kantaa huolta siitä.
Taidat olla isotuloinen ja aika ymmärtämätön, kun kuvittelet että kaikilla on varaa ja älliä sijoitella rahojaan. Vähän väliä joku on avautunut lehdissä, miten sijoituksissa meni kaikki säästöt. En halua kuulua niiden ihmisten joukkoon.
Olen aina ollut enintään keskituloinen, mutta sen verran pitkään olen sijoittanut hajautetusti erilaisiin kohteisiin, että pääomatulot muodostavat merkittävän osan kuukausituloistani. Tämä tuo huomattavaa turvaa ja joustavuutta erilaisia kriisitilanteita varten (esim. työttömyys). Ja sijoittamisen aloitin persaukisena opiskelijana viikonlopputöiden + opintolainan turvin. Älliäkään tähän ei tarvita ja netti on pullollaan laadukasta tietoa sijoittamisesta.
Toki jos valtava asteroidi iskeytyy maapalloon vieden ihmiskunnan takaisin kivikauteen, minun on mahdollista menetää kaikki säästöni. Tässä vaiheessa tämä kuitenkin olisi pienin murheistani. Minun korviini kaiken varallisuuden laittaminen oman kodin seiniin vaan kuulostaa taloudellisesti melko kovariskiseltä valinnalta, ellei ole aivan varma elävänsä loppuelämän samassa asunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaille jos ei Suomesta löydy töitä. Se on oma valinta, että jääkö työttömäksi Suomeen alemmalle elintasolle vai valitseeko työllistyä toisessa maassa. Niin kauan kuin on terve on vapaa lähtemään.
Kiinnostaisi nähdä, millainen ihminen on tällaisen kuningasajatusten takana.
Ehdotatko siis perheen rikkomista? Ajattelitko, että lapset lähtisivät mukanani ulkomaille ja mies jäisi töihin Suomeen? Vai meinaatko, että minä lähtisin yksin töihin ulkomaille ja jättäisin lapset ilman äitiä ja selviytymään keskenään illoista?
Terveys yksistään ei takaa vapautta ja työpaikka on yhtälailla ensin löydettävä ulkomailtakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
insinööri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
insinööri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
insinööri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voivoi, aapeellä jää nyt meikkien, vaatteiden ja "virvokkeiden" ostaminen vähemmälle. Tai sitten ei jää ja selittää lasten elämän romahtamisen...
Ylipäänsä, millainen vanhempi toteaa heti ensitöikseen, että lasten maailma romahtaa????Eiköhän kaikilla ole komerot täynnä roinaa? Konmaritus ja ostolakko ovat muutenkin muotia. Lakkaa vain kuluttamasta. Ei siitä ap kärsi, vaan yritykset.
Ostolakkoon menenkin. Tosin muutenkan törsäily ei ole kuulunut tapoihini, vaan olen erittäin pihi ihminen. Nyt tästä puolestani tulee olemaan hyötyä, kun on oltava pakon edessä entistäkin pihimpi. Lapset ovat saaneet tähänkin asti vaatteensa alennusmyynneistä ja ruokaa olen ostanut punalappuisena pakkaseen asti.
Nurkkiin on kertynyt roinaa vuosien varrella ja niistä yritän päästä eroon kirppiksellä tai nettikaupoilla.
Jos olet erittäin pihi, niin sitten sulla on varmaan myös sijoitustuottoja, jotka helpottavat talousahdingossasi?
Sijoittamisesta en ymmärrä mitään. En ole riskihakuinen ihminen. Sijoitukseni on ollut oma asunto. Muuhun ylimääräiseen sijoittamiseen ei pienestä palkastani ole irronnut ylimäräistä.
Et ole riskihakuinen ihminen, mutta laitat kaikki varasi kiinni yhteen asuntoon, joka ei tuota kassavirtaa ja on pahimmillaan erittäin hankalaa myydä pois?
Jossakin on pakko asua. Oman asunnon ostamalla olemme pystyneet minimoimaan asumiskulumme. Muussa tapauksessa maksaisimme ylihintaista vuokraa ja joutuisimme asumaan huomattavasti ahtaammin. Täällä asuntoa ei ole hankalaa myydä, joten sinun ei tarvitse kantaa huolta siitä.
Taidat olla isotuloinen ja aika ymmärtämätön, kun kuvittelet että kaikilla on varaa ja älliä sijoitella rahojaan. Vähän väliä joku on avautunut lehdissä, miten sijoituksissa meni kaikki säästöt. En halua kuulua niiden ihmisten joukkoon.
Oman kokemukseni mukaan kasvukeskuksissa oma asunto on pientuloiselle paras mahdollinen tapa käyttää rahojaan. Toki asunnon pitää olla tulojen suhteen järkevästi valittu ja sellainen, jossa yllätysten mahdollisuus (isot remontit yms. pakolliset kulut) on minimoitu. Itse voitan joka kuukausi asumiskuluissa satasia verrattuna vastaavaan vuokra-asuntoon, ja tarvittaessa asunto menee kyllä kaupaksi. Naapuri myi juuri omansa kolmessa viikossa.
Minäkään en ole järin kiinnostunut sijoittamisesta. Tuloni ovat sen verran pienet, että ei kannata. Pankkien propagandaa se, että sijoittamalla 50 euroa kuussa voisi rikastua... Annan pitkät sellaisille neuvoille ja teen sen sijaan ylimääräisiä lyhennyksiä asuntolainaan, kun ylimääräistä jää. Näin mulla on vanhuudenturvaksi velaton asunto ja pienet asumiskulut. Jos tulee hoivantarvetta, myyn asunnon. Sillä rahalla saa puuroa jossain hoivakodissa jo hyvän aikaa...
Vierailija kirjoitti:
insinööri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
insinööri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
insinööri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voivoi, aapeellä jää nyt meikkien, vaatteiden ja "virvokkeiden" ostaminen vähemmälle. Tai sitten ei jää ja selittää lasten elämän romahtamisen...
Ylipäänsä, millainen vanhempi toteaa heti ensitöikseen, että lasten maailma romahtaa????Eiköhän kaikilla ole komerot täynnä roinaa? Konmaritus ja ostolakko ovat muutenkin muotia. Lakkaa vain kuluttamasta. Ei siitä ap kärsi, vaan yritykset.
Ostolakkoon menenkin. Tosin muutenkan törsäily ei ole kuulunut tapoihini, vaan olen erittäin pihi ihminen. Nyt tästä puolestani tulee olemaan hyötyä, kun on oltava pakon edessä entistäkin pihimpi. Lapset ovat saaneet tähänkin asti vaatteensa alennusmyynneistä ja ruokaa olen ostanut punalappuisena pakkaseen asti.
Nurkkiin on kertynyt roinaa vuosien varrella ja niistä yritän päästä eroon kirppiksellä tai nettikaupoilla.
Jos olet erittäin pihi, niin sitten sulla on varmaan myös sijoitustuottoja, jotka helpottavat talousahdingossasi?
Sijoittamisesta en ymmärrä mitään. En ole riskihakuinen ihminen. Sijoitukseni on ollut oma asunto. Muuhun ylimääräiseen sijoittamiseen ei pienestä palkastani ole irronnut ylimäräistä.
Et ole riskihakuinen ihminen, mutta laitat kaikki varasi kiinni yhteen asuntoon, joka ei tuota kassavirtaa ja on pahimmillaan erittäin hankalaa myydä pois?
Jossakin on pakko asua. Oman asunnon ostamalla olemme pystyneet minimoimaan asumiskulumme. Muussa tapauksessa maksaisimme ylihintaista vuokraa ja joutuisimme asumaan huomattavasti ahtaammin. Täällä asuntoa ei ole hankalaa myydä, joten sinun ei tarvitse kantaa huolta siitä.
Taidat olla isotuloinen ja aika ymmärtämätön, kun kuvittelet että kaikilla on varaa ja älliä sijoitella rahojaan. Vähän väliä joku on avautunut lehdissä, miten sijoituksissa meni kaikki säästöt. En halua kuulua niiden ihmisten joukkoon.
Olen aina ollut enintään keskituloinen, mutta sen verran pitkään olen sijoittanut hajautetusti erilaisiin kohteisiin, että pääomatulot muodostavat merkittävän osan kuukausituloistani. Tämä tuo huomattavaa turvaa ja joustavuutta erilaisia kriisitilanteita varten (esim. työttömyys). Ja sijoittamisen aloitin persaukisena opiskelijana viikonlopputöiden + opintolainan turvin. Älliäkään tähän ei tarvita ja netti on pullollaan laadukasta tietoa sijoittamisesta.
Toki jos valtava asteroidi iskeytyy maapalloon vieden ihmiskunnan takaisin kivikauteen, minun on mahdollista menetää kaikki säästöni. Tässä vaiheessa tämä kuitenkin olisi pienin murheistani. Minun korviini kaiken varallisuuden laittaminen oman kodin seiniin vaan kuulostaa taloudellisesti melko kovariskiseltä valinnalta, ellei ole aivan varma elävänsä loppuelämän samassa asunnossa.
Tiedät varmaan, että suurin osa ihmisistä ei yllä edes niihin keskituloihin. En minäkään.
Onko sinulla ollut isojakin kupruja vuosien aikana. Oletko ollut äitiysvapaalla, hoitovapaalla tai työttömänä? Onko puolisosi ollut työttömänä? Meillä on koettu kaikkia näitä. Monilla ihmisillä säästöt kuluvat helposti tällaisten elämänvaiheiden aikana ellei satu kuulumaan hyväosaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
insinööri kirjoitti:
Pääseekö tästä ahdistuksesta ja vitutusesta mitenkään eroon? Antakaa vinkkejä, miten olette selvinneet järjissänne työttömyydestä? Lisäksi tuleva taloudellinen ahdinko huolettaa, sillä en tule saamaan mitään asumistukia tai toimeentulotukea, koska asun velkaisessa talossa ja pienituloisella miehelläni on vielä työpaikka. Lapsetkin vielä elätettävänä. Avioero ja muutto lähiöslummin asumistuettuun vuokrakämppään on edessä, mikäli töitä ei ala löytymään parin vuoden sisällä.
Olen käynyt useammalla työnhakuvalmennuskurssilla ja yksityisvalmennuksessa ja hakenut kymmeniä työpaikkoja, mutta työtä vaan ei löydy. Pari kertaa olen päässyt haastatteluun asti. Hakijoita on paikkohin kymmeniä tai yli sata ja aina paikan on saanut joku nuorempi. Keski-ikäiselle työnsaanti näyttää mahdottoman vaikealta.
ET JÄÄ TYÖTTÖMÄKSI.
Alma tarjoaa lisää duunia.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ikävintä ja huolestuttavia ei ole AP:n työttömyys tai tuleva rahatilanne, vaan ilmeisen huono miesvalinta. Ei sopeuta kulutustaan perheen taloudellisen tilanteen mukaan, ei tue henkisesti eikä rahallisesti puolisoaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
insinööri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
insinööri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
insinööri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
insinööri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voivoi, aapeellä jää nyt meikkien, vaatteiden ja "virvokkeiden" ostaminen vähemmälle. Tai sitten ei jää ja selittää lasten elämän romahtamisen...
Ylipäänsä, millainen vanhempi toteaa heti ensitöikseen, että lasten maailma romahtaa????Eiköhän kaikilla ole komerot täynnä roinaa? Konmaritus ja ostolakko ovat muutenkin muotia. Lakkaa vain kuluttamasta. Ei siitä ap kärsi, vaan yritykset.
Ostolakkoon menenkin. Tosin muutenkan törsäily ei ole kuulunut tapoihini, vaan olen erittäin pihi ihminen. Nyt tästä puolestani tulee olemaan hyötyä, kun on oltava pakon edessä entistäkin pihimpi. Lapset ovat saaneet tähänkin asti vaatteensa alennusmyynneistä ja ruokaa olen ostanut punalappuisena pakkaseen asti.
Nurkkiin on kertynyt roinaa vuosien varrella ja niistä yritän päästä eroon kirppiksellä tai nettikaupoilla.
Jos olet erittäin pihi, niin sitten sulla on varmaan myös sijoitustuottoja, jotka helpottavat talousahdingossasi?
Sijoittamisesta en ymmärrä mitään. En ole riskihakuinen ihminen. Sijoitukseni on ollut oma asunto. Muuhun ylimääräiseen sijoittamiseen ei pienestä palkastani ole irronnut ylimäräistä.
Et ole riskihakuinen ihminen, mutta laitat kaikki varasi kiinni yhteen asuntoon, joka ei tuota kassavirtaa ja on pahimmillaan erittäin hankalaa myydä pois?
Jossakin on pakko asua. Oman asunnon ostamalla olemme pystyneet minimoimaan asumiskulumme. Muussa tapauksessa maksaisimme ylihintaista vuokraa ja joutuisimme asumaan huomattavasti ahtaammin. Täällä asuntoa ei ole hankalaa myydä, joten sinun ei tarvitse kantaa huolta siitä.
Taidat olla isotuloinen ja aika ymmärtämätön, kun kuvittelet että kaikilla on varaa ja älliä sijoitella rahojaan. Vähän väliä joku on avautunut lehdissä, miten sijoituksissa meni kaikki säästöt. En halua kuulua niiden ihmisten joukkoon.
Olen aina ollut enintään keskituloinen, mutta sen verran pitkään olen sijoittanut hajautetusti erilaisiin kohteisiin, että pääomatulot muodostavat merkittävän osan kuukausituloistani. Tämä tuo huomattavaa turvaa ja joustavuutta erilaisia kriisitilanteita varten (esim. työttömyys). Ja sijoittamisen aloitin persaukisena opiskelijana viikonlopputöiden + opintolainan turvin. Älliäkään tähän ei tarvita ja netti on pullollaan laadukasta tietoa sijoittamisesta.
Toki jos valtava asteroidi iskeytyy maapalloon vieden ihmiskunnan takaisin kivikauteen, minun on mahdollista menetää kaikki säästöni. Tässä vaiheessa tämä kuitenkin olisi pienin murheistani. Minun korviini kaiken varallisuuden laittaminen oman kodin seiniin vaan kuulostaa taloudellisesti melko kovariskiseltä valinnalta, ellei ole aivan varma elävänsä loppuelämän samassa asunnossa.
Tiedät varmaan, että suurin osa ihmisistä ei yllä edes niihin keskituloihin. En minäkään.
Onko sinulla ollut isojakin kupruja vuosien aikana. Oletko ollut äitiysvapaalla, hoitovapaalla tai työttömänä? Onko puolisosi ollut työttömänä? Meillä on koettu kaikkia näitä. Monilla ihmisillä säästöt kuluvat helposti tällaisten elämänvaiheiden aikana ellei satu kuulumaan hyväosaisiin.
Iso osa ei yllä keskituloihin, mutta kun puhutaan kokopäivätöissä olevista palkansaajista, niin puolet porukasta tienaa keskituloista (=mediaanitulo) paremmin. Silti esimerkiksi lähipiiristäni ja kollegoistani löytyy selvästi minua paremmin tienaavia henkilöitä, jotka elävät suu säkkiä myöten. Uskon, että tulopuolta paljon merkittävämpi asia varallisuuden kartuttamisessa onkin menopuoli. Itse olen vuosikausia pitänyt excel-taulukossa tilinpitoa kuukausittaisista menoista ja tuloista, jolloin olen hyvin kartalla siitä, missä mennään. Samalla pidän huolen, että ollessani töissä säästän 25-40 % nettotuloistani kuukausittain.
Ja olen kyllä kokenut puolisoni kanssa työttömyysjaksoja sekä muita katkoja töissäkäynnissä. Yhteiskunnan tuet yhdessä pihin luonteen kanssa kuitenkin ovat takaneet sen, ettei säästöihin ole liiemmin koskettu.
Tsemppiä tilanteeseesi. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä, itse olen tämän kahdesti todennut jäätyäni yllättäen työttömäksi. Aluksi tuntui kamalalta, mutta päivän itsesäälin jälkeen aloitin molemmilla kerroilla aktiivisen työnhaun, viilasin hakemukset ja CV:t kuntoon ja haastatteluissa puhkuin jo niin intoa uusista tuulista, että melko nopeasti tärppäsi. Muutaman kuukauden tein erilaisia sekalaisia keikkatöitä ennen uuden vakityön löytymistä, ja hain vain kokemustani vastaavaa kokoaikaista vakipaikkaa.
Kannattaa toki elää säästeliäästi ja hakea kaikki korvaukset mitä sinulle kuuluu, mutta älä päätä etukäteen, että pitkä työttömyys edessä. Työmarkkinoilla pärjää osaamisen lisäksi motivaatiolla, terveellä itsevarmuudella ja oikealla asenteella. Jos kahdessa jälkimmäisessä on viilattavaa, ensimmäisenä laittaisin ne kuntoon.
Monenlaiset tunnemyrskyt itsekin asian tiimoilta asuntolainoineni kävin, mutta nyt olen vakaassa firmassa ja hyvin tyytyväinen. Jopa tyytyväisempi, kuin edellisissä paikoissa, joissa työt loppuivat. Toivotan kovasti onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitossa on lain mukaan velvollisuus elättää toista, jos tilanne niin vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä tilanteeseesi. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä, itse olen tämän kahdesti todennut jäätyäni yllättäen työttömäksi. Aluksi tuntui kamalalta, mutta päivän itsesäälin jälkeen aloitin molemmilla kerroilla aktiivisen työnhaun, viilasin hakemukset ja CV:t kuntoon ja haastatteluissa puhkuin jo niin intoa uusista tuulista, että melko nopeasti tärppäsi. Muutaman kuukauden tein erilaisia sekalaisia keikkatöitä ennen uuden vakityön löytymistä, ja hain vain kokemustani vastaavaa kokoaikaista vakipaikkaa.
Kannattaa toki elää säästeliäästi ja hakea kaikki korvaukset mitä sinulle kuuluu, mutta älä päätä etukäteen, että pitkä työttömyys edessä. Työmarkkinoilla pärjää osaamisen lisäksi motivaatiolla, terveellä itsevarmuudella ja oikealla asenteella. Jos kahdessa jälkimmäisessä on viilattavaa, ensimmäisenä laittaisin ne kuntoon.
Monenlaiset tunnemyrskyt itsekin asian tiimoilta asuntolainoineni kävin, mutta nyt olen vakaassa firmassa ja hyvin tyytyväinen. Jopa tyytyväisempi, kuin edellisissä paikoissa, joissa työt loppuivat. Toivotan kovasti onnea!
Kiitos kannustuksesta. Toivon kovasti, että tästä seuraa jotain parempaa. Vielä en ole toivoani menettänyt, vaan jaksan uskoa, että löydän työpaikan, vaikka jatkuvat hylkäykset tuntuvatkin lannistavalta. Tänään tuli juuri tieto yhdestä hakemastani määräaikaisesta työpätkästä, että paikkaan on valittu joku muu. En päässyt edes haastatteluun. Yritän säilyttää optimistisen asenteeni kaikesta tästä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa on lain mukaan velvollisuus elättää toista, jos tilanne niin vaatii.
Tiedän tämän, mutta en minä käytännössä pysty miestä pakottamaan itseäni elättämään ellei tämä niin halua.
insinööri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa on lain mukaan velvollisuus elättää toista, jos tilanne niin vaatii.
Tiedän tämän, mutta en minä käytännössä pysty miestä pakottamaan itseäni elättämään ellei tämä niin halua.
Avioero, se olisi selvästikin oikea ratkaisu teillä.
insinööri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
insinööri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä alan insinööri ja mistä työkokemus? Insinööreistähän on tällä hetkellä pulaa.
Omalla alallani on ylitarjontaa työntekijöistä ja pulaa työpaikoista.
Mutta alaa et suostu kertomaan, ettei provo kuivu kasaan.
Minä kerron. Koneinsinöörejä on tarjolla liikaa, samoin it-alan perusinssejä, ellei ole jotain spesiaaliosaamista. Itsekin olen konensinööri alunperin, mutta olen työn ja lisäkoulutuksen kautta erikoistunut rakennuspuolelle.
Millaisen koulutuksen kävit ennen rakennuspuolelle siirtymistä? Onnistuuko työttömyysetuuden turvin eli parissa vuodessa pitäisi ehtiä?
Ihan erilaisia kursseja alalta sekä sitten oppisopimus töissä rakennuspiirtäjäksi ja nykyään teen suunnitteluakin. Ei taida enää tänä päivänä onnistua oppisopimus alaspäin, ainakaan helposti. Tuosta on nyt seitsemän vuotta aikaa. Tiedän työttömiä koneinsinöörejä edelleen, varsinkin kun itse olen paikkakunnalta, missä alan suuri lakkautettiin, paikkakunnan vaihto auttoi työllistymiseen myös.
Vierailija kirjoitti:
insinööri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
insinööri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä alan insinööri ja mistä työkokemus? Insinööreistähän on tällä hetkellä pulaa.
Omalla alallani on ylitarjontaa työntekijöistä ja pulaa työpaikoista.
Mutta alaa et suostu kertomaan, ettei provo kuivu kasaan.
Minä kerron. Koneinsinöörejä on tarjolla liikaa, samoin it-alan perusinssejä, ellei ole jotain spesiaaliosaamista. Itsekin olen konensinööri alunperin, mutta olen työn ja lisäkoulutuksen kautta erikoistunut rakennuspuolelle.
Millaisen koulutuksen kävit ennen rakennuspuolelle siirtymistä? Onnistuuko työttömyysetuuden turvin eli parissa vuodessa pitäisi ehtiä?
Ihan erilaisia kursseja alalta sekä sitten oppisopimus töissä rakennuspiirtäjäksi ja nykyään teen suunnitteluakin. Ei taida enää tänä päivänä onnistua oppisopimus alaspäin, ainakaan helposti. Tuosta on nyt seitsemän vuotta aikaa. Tiedän työttömiä koneinsinöörejä edelleen, varsinkin kun itse olen paikkakunnalta, missä alan suuri lakkautettiin, paikkakunnan vaihto auttoi työllistymiseen myös.
Mielessä on myös käynyt rakennuspuolelle hakeutuminen. Tosin se ala on kovin suhdanneherkkä. Muistissa on hyvin vielä viimeinen lama, jolloin alalla vallitsi suurtyöttömyys. CAD-taitoja voisin päivittää ja harkinnassa on suunnitteluassistentin tutkinnon suorittaminen. Vaihtoehtoisesti kaupallisen puolen tutkinto yhdistettynä rakennusalan kursseihin voisi toimia.
insinööri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ressaa, tässä on nyt isommat voimat pelissä.
Miten ihmeessä pystyy olemaan stressaamatta, kun koko elämä on romahtamassa. Eniten harmittaa lasten puolesta, kun heidänkin elämänsä tulee romahtamaan äidin työttömyyden takia.
Kannattaa miettiä, ketä äänestää.
Auttaisikohan soitto Lindströmille tai sipilälle?
insinööri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se nyt ole mikään elämän romahdus, jos joutuu luopumaan kalliista harrastuksista. Eikä sekään, jos omakotitalo menee myyntiin ja joudutte muuttamaan kerrostaloon. Sitten on romahdus, jos omakotitalo ei mene kaupaksi koska on muuttotappiokunnalla ja jäätte liriin velkojenne kanssa. Tai jos omakotitalosta saa vähemmän rahaa kuin mitä on lainaa ja joudutte maksamaan kallista vuokraa ja samalla makselemaan loppuja lainoja pois.
Lapsille voi sanoa, että voivat kevään vielä harrastaa. Kauden lopussa on sopiva aika lopettaa ja lapset ehtivät tekemään luopumistyötä ja totuttelemaan ajatukseen. Kaikki talouden menot kannattaa nyt katsoa täikammalla läpi ja leikata kerralla pois. Monet hyviin ansioihin tottuneet joutuvat ihan liriin tällaisessa tilanteessa, kun jatkavat kulutusta entiseen tahtiin siinä uskossa, että hyväpalkkainen työ löytyy piankin. Ansioita paikataan luottokorttivelalla ja siinä ei mene kauankaan kun talous on ihan sekaisin. Nyt pitää ottaa sellainen asenne, että niitä töitä ei ihan pian löydy ja jos löytyykin, niin se palkka on jotain ihan muuta kuin on hyvinä aikoina tottunut. Vedät kunnolla hätäjarrusta ja kaikki ylimääräiset kulut pois! Ja tässä kohtaa nämä tarkoittaa lehtitilauksia, kakkos autoa (voitte laittaa ensin seisontavakuutukselle ja myydä vasta sitten kun on pakko, mutta tässä kohtaa kulut poikki!), uusia vaatteita, naudan sisäfilettä ja mitä tahansa muuta, mihin työmarkkinatuella elävällä ei ole varaa.
Työttömällä on aikaa kierrellä kaupoissa tarjousten perässä. Opettelet tekemään edullista ruokaa ja puoliso ottaa siitä eväät mukaansa töihin. Lounaan syöminen työpaikan lounasravintolassa kuuluu näihin menetettyihin etuihin.
Keski-ikäisellä ei nyt luulisi enää talolainaa paljon olevan jäljellä, mutta sen jäljelläolevan lainan maksuohjelma kannattaa nyt neuvotella uusiksi sellaiseen asentoon, että sen maksaa työmarkkintuellakin. Henkisellä tasolla on syytä valmistautua siihen, että talo myydään viimeistään sitten kun lapset ovat lähteneet opiskelemaan ja sen jälkeen teitä kutsuu kerrostalokaksio, jonka toivottavasti saatte velattomaksi ennen eläkepäiviä.
Ihan hyviä vinkkejä tässä tuli, mutta kaikki ei toimi meidän tapauksessa.
Asutaan pääkaupunkiseudulla ja lainaa on vielä maksettava 15 vuotta. Talosta varmasti saataisiin jo omamme pois, mutta myyminen ei ole siinä mielessä järkevää, kun täällä on vuokrat paljon isommat kuin mitä nyt maksamme yhteensä lyhennyksiä ja korkoja pankille ja muita asumiseen liittyviä kuluja. Joutuisimme siis vain ojasta allikkoon, joten yritän kynsin hampain pitää kiinni tästä edullisesta asumismuodostamme. Sitä ennen on lopetettava lasten harrastukset. Kakkosautosta onkin siinä vaiheessa helppo luopua, kun lapsia ei enää tarvitse kimppakyyditä harrastuksiinsa. Tämä tulee kirpaisemaan kovasti lapsia ja surettaa minua.
Minä en ole ammatistani huolimatta koskaan ollut isoilla ansioilla, joten olen tottunut säästämään, enkä ole sortunut kerskakulutukseen. En ole tilannut lehtiä, emme käy ulkona syömässä, ei matkustella ulkomailla, en käy kampaajalla tai käytä muitakaan maksullisia palveluja, puhelinliittymät minulla ja lapsilla maksaa 5 e/kk, juoksen tarjousten perässä, kuljen pyörällä aina kuin mahdollista ja omat harrastukseni ovat ilmaisia. Kuumeisesti yritän miettiä, mistä vielä voisi säästää. Ainakin leipää voin ruveta leipomaan itse.
Miehen kulutukseen en pysty vaikuttamaan. Hän on tottunut siihen, että voi käyttää omat rahansa mielensä mukaan ja maksaa yhteisistä menoista vain puolet. Sen tiedän, ettei mies halua laskea elintasoaan yhtään. Se lisää ahdistustani, kun puoliso ei ole tukemassa vaikeassa tilanteessa.
Nyt on pakko kysyä että miten pienituloinen ja keskituloinen saavat ostettua pk-seudulta omakotitalon? Itse hyvätuloisena en voi yksinäni haaveilla kuin pienestä parin sadan tonnin kerrostalokaksiosta, pariskuntana hyvällä tuurilla 70-neliöisestä rivarikolmiosta.
Onnea kuitenkin työnetsintään, kulutusta pitää laskea saman tien ja ansiosidonnaisen aikana hakea töitä niin paljon kuin vain pystyy. Kyllä se siitä, harvassa ammatissa oikeasti joutuu etenkään pk-seudulla olemaan kuukausitolkulla työttömänä.
Koulutusta olenkin harkinnut, mutta siinä olen täysin TE-keskuksen armoilla. Taloudellinen tilanne antaa periksi ainoastaan työttömyysetuudella opiskelun. TE-keskus on päätöksissään hyvin mielivaltainen sen suhteen kuka saa opiskella ja mitä alaa vai saako ollenkaan.