Meneekö lapset rikki siitä että heille sanoo vähän jyrkemmin asioita?

Ei mene.

Sitä on luettu liikaa lastenkasvatusoppaita eikä uskalleta olla enää auktoriteettejä, jottei lapsen psyyke menisi "pilalle".

Vierailija kirjoitti:

Sitä on luettu liikaa lastenkasvatusoppaita eikä uskalleta olla enää auktoriteettejä, jottei lapsen psyyke menisi "pilalle".

Psyyke menee myös pilalle siitå että lapsille ei laiteta rajoja. Lisäksi miten lapsi voisi ymmärtää miten käyttäydytään jos kukaan ei ohjaa häntä? Aika kiusallista lapsellekin jossain vaiheessa tajuta ettei ymmärrä tai osaa mitään, esim perus käytöstapoja, kun vanhemmat eivät ole opettaneet.

Jos toistaa lapselle että lopeta tuo itkeminen, kukaan ei jaksa kuunnella niin se on kyllä tosi tylysti sanottu.

Voi sellainen aiheuttaa pysyvääkin haittaa. Siinä nolataan toinen, jolla on jo valmiiksi paha mieli. Kyllä siinä tekee hallaa lapselle.

Menee. Tulee heti bööörnautti.

Tylytys tai nolaaminen ei ole normaalia rajojen asettamista ja hyvää kasvatusta.

Minkä ajattelet kasvattavasi, jos sanot että pitää lopettaa itkeminen eikä kukaan jaksa kuunnella? Todella tunnekylmää.

Minusta tuo itkemisen kieltäminen on todella huono esimerkki "jyrkemmin sanomisesta". Minä sanon kyllä jyrkästi, jos on tarvetta, mutta ei kävisi mielessäkään käskeä lapsen lopettaa itkemistä, vaikka sitä ei jaksa kuunnella. En vähättele toisen suurta tunnetta.

Siitä voi tulla lasu jos vanhempana toimit noin. Tutkimusten mukaan autoritäärinen kasvatus on vahingollista lapsille. Kurin pitämisen sijasta lapsille tulee asettaa turvalliset rajat tukemalla lapsen tunne- ja kaveritaitoja positiivisin keinoin.

Jokaisella lapsella on oikeus ilmaista tunteitaan.

Tuollainen puhetapa lasta kohtaan ja itkemisen kieltäminen ja siitä nolaaminen on lapselle haitaksi.

Tuosta voisi käyttää ennemmin nimeä aikuisen huono käytös kuin kasvatus.

Ei mutta useinkaan siitä ei ole mitään hyötyä vaan enemmän haittaa.

Jos haluat sellaisen lapsen, joka hädän tullen ei tule sinun luoksesi vaan vaikkapa vetäytyy omaan huoneeseen ja yrittää olla hiljaa, kun itkettää.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat sellaisen lapsen, joka hädän tullen ei tule sinun luoksesi vaan vaikkapa vetäytyy omaan huoneeseen ja yrittää olla hiljaa, kun itkettää.

Itku on monille lapsille ennen kaikkea vallankäyttökeino.

Pitäähän sitä penskaa opettaa että jättää turhan vinkumisen vähemmälle. Kukaan ei jaksa sitä kuunnella eikä se enää tehoa vaikka olisi asiaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat sellaisen lapsen, joka hädän tullen ei tule sinun luoksesi vaan vaikkapa vetäytyy omaan huoneeseen ja yrittää olla hiljaa, kun itkettää.

Itku on monille lapsille ennen kaikkea vallankäyttökeino.

Totta, itku voi olla oikeaa itkua tai tekoitkua. Vanhempi huomannee eron.

Jos ihan turhaa itkua, jolla vaikka haetaan huomiota tai muuta vastaavaa, niin pitäisi vaan pysähtyä ja sanoa rauhallisesti että "nyt keksitään jotain muuta", tai jos tilanne ei rauhoitu, vaikka nostaa lapsi istumaan sohvalle ja sanoa "nyt rauhoitutaan". Aikuisen tehtävä on rauhoittaa lapsi, ei lisätä kierroksia olemalla "jyrkkä".

Myös asiat pitäisi muotoilla ystävällisesti, koska lapsi ei aina tahallaan ärsytä aikuisia eli aikuisen tulee ensisijaisesti tiedostaa miksi lapsen itku ärsyttää aikuista, ja sen jälkeen yrittää opettaa tilannetta lapselle Lapsen kielellä, ei tylysti, ei tylyttäen, ym.

Mutta mielestäni EI myöskään ottaa lasta syliin paijattavaksi (jollei lapsi ole vauva tai todella pieni vielä) koska se ei anna hyvää esimerkkiä lapselle siitä miten kannattaa toimia.

Voi yrittää keksiä jotain korvaavaa tekemistä, jolloin yleensä se itku unohtuu nopeasti. Eli kääntää huomiota muualle. Tai sitten antaa rauhoittua rauhassa, mutta ei niin että lapsi kokee ettei hänestä välitetä.

Ei mene. Mut ei toimi kauaa. Pieneen lapseen. Miksi se lapsi itkee. Ei se itkultaan käsittele aikuisen mielipiteitä. Aikuisen aivoilla vaan lapsen, joka nyt itkee mistä syystä itkee.

Toisaalta pitää välillä osata ärähtäö. Ja se tarkoittaa sitä, että naapurin lapseton 3kymppinen tekee laskun. Ja imee kauhusta kankeana peukaloaan lopun illan. Kuvitellen liikoja. Samaan aikaan kun naapurissa katsotaan jo yhdessä leffaa sen teinin kanssa. Jolle on ärähdetty 2 tuntia sitten jotain jankkaus asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat sellaisen lapsen, joka hädän tullen ei tule sinun luoksesi vaan vaikkapa vetäytyy omaan huoneeseen ja yrittää olla hiljaa, kun itkettää.

Itku on monille lapsille ennen kaikkea vallankäyttökeino.

Totta, itku voi olla oikeaa itkua tai tekoitkua. Vanhempi huomannee eron.

Kokemukseni mukaan hyvin suuri osa vanhemmista ei huomaa itkun ja tekoitkun eroa.

Uhmaikäiselle kitinään voi vaikka rauhallisen päättäväisesti sanoa vielä yksi kierros leikkiä ja sitten mennään. Tai että nyt on mentävä että ehditään bussiin, harmi että jää leikki kesken.

Ei niin että lopeta itku, ei kukaan jaksa kuunnella sinua nyt mennään.