Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapseton veli alkoi neuvomaan lapsenkasvatuksessa
Eilisestä asti on ottanut aivoon niin että päässä sirisee. Joulupöydässä oman ruokailun katketessa vähän väliä siihen, että juoksin lastemme 1.v ja 4.v perässä katsomassa että kaikki on kunnossa ja he eivät törmäile, kaatuile taikka riko mitään anoppilassa, alkoi mieheni lapseton veli läksyttämään minua siitä miten olen ylihysteerinen kasvattaja ja on ihan oma syyni, kun omaa aikaa ei ole enemmän kun juoksen koko ajan lasten perässä. Että saisin helposti enemmän omaa aikaa ja mahdollisuuden puuhailla kotona paremmin asioita, kun antaisin lasten vapaammin leikkiä keskenään koko ajan komentamatta ja vahtimatta. Että lapset kyllä kestävät pieniä kolhuja ja riidat kuuluu asiaan, eikä koti ole mikään vaarallinen paikka jossa voisi tapahtua mitään pahaa. Ja oma mies on tietysti tuppisuuna hiljaa eikä saa sanaa suustaan.
Siis oikeasti, olin niin pöyristynyt etten myöskään saanut sanaa suustani ja kädet tärisi raivosta kun yritin ymmärtää tilannetta. Tuolta se varmaan on näyttänyt itsestäkin 25-vuotiaana lapsettomana, että mitä niiden lasten perässä oikein koko ajan vouhotetaan mutta kyllä sen nyt tajuaa että jos 1-vuotias kiipeää tuolin selkämykselle ja tippuu pää edellä alas laattalattiaan taikka jos isosisko päättää kiertää kaulaan hyppynarun ja vetäistä, taikka pitää kädestä kiinni ja juoksuttaa kaapin kulmaan ei se välttämättä enää pelkästään vaan kasvata luonnetta. Jäi pitkäksi aikaa paha mieli, olen jotenkin niin väsynyt kaikesta jouluvalmistelusta muutenkin että olisin kaivannut pään silittelyä ja lämpimiä ajatuksia ja sanoja, enkä arvostelua äitiydestäni. Ärsyttää, vituttaa ja ahdistaa. Ensi joulun vietän kotona samperi soikoon. Anoppi syököön kolmen ruokalajin illallisen kello seitsemän illalla ihan keskenään, lapsiperheelle nuo aikuisten joulupöydät on ihan kidutusta.
Kommentit (312)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilisestä asti on ottanut aivoon niin että päässä sirisee. Joulupöydässä oman ruokailun katketessa vähän väliä siihen, että juoksin lastemme 1.v ja 4.v perässä katsomassa että kaikki on kunnossa ja he eivät törmäile, kaatuile taikka riko mitään anoppilassa, alkoi mieheni lapseton veli läksyttämään minua siitä miten olen ylihysteerinen kasvattaja ja on ihan oma syyni, kun omaa aikaa ei ole enemmän kun juoksen koko ajan lasten perässä. Että saisin helposti enemmän omaa aikaa ja mahdollisuuden puuhailla kotona paremmin asioita, kun antaisin lasten vapaammin leikkiä keskenään koko ajan komentamatta ja vahtimatta. Että lapset kyllä kestävät pieniä kolhuja ja riidat kuuluu asiaan, eikä koti ole mikään vaarallinen paikka jossa voisi tapahtua mitään pahaa. Ja oma mies on tietysti tuppisuuna hiljaa eikä saa sanaa suustaan.
Siis oikeasti, olin niin pöyristynyt etten myöskään saanut sanaa suustani ja kädet tärisi raivosta kun yritin ymmärtää tilannetta. Tuolta se varmaan on näyttänyt itsestäkin 25-vuotiaana lapsettomana, että mitä niiden lasten perässä oikein koko ajan vouhotetaan mutta kyllä sen nyt tajuaa että jos 1-vuotias kiipeää tuolin selkämykselle ja tippuu pää edellä alas laattalattiaan taikka jos isosisko päättää kiertää kaulaan hyppynarun ja vetäistä, taikka pitää kädestä kiinni ja juoksuttaa kaapin kulmaan ei se välttämättä enää pelkästään vaan kasvata luonnetta. Jäi pitkäksi aikaa paha mieli, olen jotenkin niin väsynyt kaikesta jouluvalmistelusta muutenkin että olisin kaivannut pään silittelyä ja lämpimiä ajatuksia ja sanoja, enkä arvostelua äitiydestäni. Ärsyttää, vituttaa ja ahdistaa. Ensi joulun vietän kotona samperi soikoon. Anoppi syököön kolmen ruokalajin illallisen kello seitsemän illalla ihan keskenään, lapsiperheelle nuo aikuisten joulupöydät on ihan kidutusta.
Joku ongelma sinulla on kun lapseton ihminen alkaa sinua ripittämään ja muut kuuntelevat. Itselläni neljä lasta. Kellään ei koskaan ole ollut aihetta kertoa minulle miten lapsia kasvatetaan. Ehkä siksi että lapseni ovat hyvin kasvatettuja. Ovat olleet edukseen myös joulupöydässä. Pieni lapsi jo tottuu siihen että kun ruokaillaan niin ruokaillaan. Pitkiä illallisia varten toinen vanhemmista poistuu lasten kanssa ruokapöydästä ennenkuin lasten riehuminen alkaa. Tuliko ruokailu sinulle täysin puskista? Tai se, että kun sinulla on pieniä lapsia niin se vaatii erityisjärjestelyjä? Et osannut hoitaa tilannetta mutta olisi tarvinnut sanoa kuinka hyvin osaat hoitaa tilanteen ja taputella hellästi poskelle. Get real,,,
Yksi iso ongelma tässä taisi olla vässykkä ja tuppisuu mies eli lasten isä, joka olisi voinut myös nostaa persettään tuolista ja vahtia lapsia. Miksi se lasten kasvatus kuuluisi muutenkaan yksin äidille? En yhtään ihmettele ap:n turhautumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla olisi hyvä olla auktoriteettia.
1-vuotias pysyy sylissä ja 4-veelle joku uusi hyvä lelu, jolla saa leikkiä hipihiljaa tässä pöydän vieressä, kun muut vielä syö.Eikös siinä ollut isäkin paikalla. Miten hän kantoi kortensa kekoon?
Mut en mä kyllä tiedä mistä nää kaikki adhd.t nykyään tulee. Kun katson lapsuuskuviani, näen suittuja ja nätisti aloillaan istuvia lapsosia. Niin serkun 1-vuotissynttäreillä, niin kuvassa missä istun parivuotiaana pistelemässä suuhuni savukalaa lastenhuoneessa sienituolin ääressä jne. Kolmivuotiaana muistan parhaiten miten olin mummin kanssa. Eikä meillä silti ollut ikävää.
Sanokaapa kokeeksi lapsille, että kylässä ollaan siististi. Ties vaikka menisi perille.
Tosin asiantuntemattomana lapsettomana olen pannut merkille, että lasten elämä on nykyään niin juhlahumun ja kaiken kivan täyttämää koko ajan, että ei ihme, jos ovat levottomia ja kurittomia. M
No kyllä me iäkkäämmät ihmiset tuon tiedämme. Ennen lapset laitettiin aikaisin nukkumaan, ei tullut kysymykseen, että joku 1-vuotias olisi pyörinyt hereillä jouluillalliseen aikaan saati kello 21 illalla uimahallissa kuten nykyisin näkee.
Lisäksi lapsillekin opetettiin käytöstapoja ja heitä vaadittiin ottamaan muut huomioon. Kummasti me osasimme olla kiltisti mummilassa ihan ilman tabletteja sun muita vehkeitä. Ei ne lapset opi tavoille yhtäkkiä teini-iässä itsekseen, kyllä se kasvatus pitää aloittaa ihan pienestä.
Aikuisten asia on luoda lapsilleen rauhallinen päivärytmi ja ympäristö. Surettaa ne lapset jotka joutuvat kasvamaan hirveässä sekamelskassa ja melussa. Näin itse jouluna pienen lapsen, jolle vanhemmat työnsivät hotellin aamupalalla tabletin käteen, josta alle 2-vuotias katseli klo 9 jouluaattoaamuna jotain piirrossarjaa jossa juostiin ja ammuttiin hurjana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ketään, kenen 1-vuotias oikeasti pysyy pari tuntia sylissä?
Ja kenen 1 vuotias enää pysyy citterissä, jota joku ehdotti. Omani pääsi itsenäisesti pois citteristä jo 9 kk ikäisenä. Ja muutenkin ei kävelevää lasta voi enää citterissä pitää.
Mikä on citteri? Meillä ollut vaan sittereitä.
Entä missä ruokailu kestää 2 tuntia?Ei tietenkään pysy sylissä pitkään mutta sitä voi käyttää mielikuvitusta, ota lapselle kirja ja naposteltavaa. Tai menkää välillä olohuoneeseen leikkimään.
Jos olisin itse emäntä, näkisin huomattavasti mieluummin, että lapsen vanhemmat nousevat pöydästä kaitsemaan lastaan, kuin että lapsi hajottaa vapaasti taloa.
Vanhempiahan on kaksi.
Häissä tms. isoissa tapahtumissa on kiva vertailla, ketkä pärjäävät lastensa kanssa ja ketkä eivät. Siitä pystyy hyvällä todennäköisyydellä ennakoimaan senkin, mitkä parit ovat eronneet viiden vuoden sisällä. Jos pariskunta riitelee jo ennen alkumaljoja kumpi menee vessattamaan ja kumpi unohti nallukan eteisen pöydälle, he tuskin saapuvat samalla autolla enää seuraaviin häihin.
Tässä tulee lisää neuvoja. Miten ois leikkikehä ja lelut mukaan ens kerralla. Siis sille 1 vuotiaalle. Se 4 v pärjää ens vuonna ilman vahtimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla olisi hyvä olla auktoriteettia.
1-vuotias pysyy sylissä ja 4-veelle joku uusi hyvä lelu, jolla saa leikkiä hipihiljaa tässä pöydän vieressä, kun muut vielä syö.Eikös siinä ollut isäkin paikalla. Miten hän kantoi kortensa kekoon?
Mut en mä kyllä tiedä mistä nää kaikki adhd.t nykyään tulee. Kun katson lapsuuskuviani, näen suittuja ja nätisti aloillaan istuvia lapsosia. Niin serkun 1-vuotissynttäreillä, niin kuvassa missä istun parivuotiaana pistelemässä suuhuni savukalaa lastenhuoneessa sienituolin ääressä jne. Kolmivuotiaana muistan parhaiten miten olin mummin kanssa. Eikä meillä silti ollut ikävää.
Sanokaapa kokeeksi lapsille, että kylässä ollaan siististi. Ties vaikka menisi perille.
Tosin asiantuntemattomana lapsettomana olen pannut merkille, että lasten elämä on nykyään niin juhlahumun ja kaiken kivan täyttämää koko ajan, että ei ihme, jos ovat levottomia ja kurittomia. MNo kyllä me iäkkäämmät ihmiset tuon tiedämme. Ennen lapset laitettiin aikaisin nukkumaan, ei tullut kysymykseen, että joku 1-vuotias olisi pyörinyt hereillä jouluillalliseen aikaan saati kello 21 illalla uimahallissa kuten nykyisin näkee.
Lisäksi lapsillekin opetettiin käytöstapoja ja heitä vaadittiin ottamaan muut huomioon. Kummasti me osasimme olla kiltisti mummilassa ihan ilman tabletteja sun muita vehkeitä. Ei ne lapset opi tavoille yhtäkkiä teini-iässä itsekseen, kyllä se kasvatus pitää aloittaa ihan pienestä.
Aikuisten asia on luoda lapsilleen rauhallinen päivärytmi ja ympäristö. Surettaa ne lapset jotka joutuvat kasvamaan hirveässä sekamelskassa ja melussa. Näin itse jouluna pienen lapsen, jolle vanhemmat työnsivät hotellin aamupalalla tabletin käteen, josta alle 2-vuotias katseli klo 9 jouluaattoaamuna jotain piirrossarjaa jossa juostiin ja ammuttiin hurjana.
Olin kerran 4 tuntia vahtimassa 5-vuotiasta. Äiti oli jättänyt 10 videota, että varmasti riittävät. Hän oli hämmästynyt, kun kaikki oli katsomatta. Me luettiin, leikittiin lautapelillä ja tyttö esitteli parhaita lelujaan kun pyysin. Outoa musta oli se, että tyttö ei halunnut syödä eikä juoda oikein mitään.
Välillä hän leikki itsekseen ja minä luin kirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapsilta sai ennen luulot pois ihan tiukalla auktoriteelilla ilman mitään hakkaamisia. Viikkorahat pois, et saa karkkipäivää, jos et käyttäydy jne. Oli aivan normaalia. Nykyvanhemmat ovat näitä vapaan kasvatuksen tapauksia ja seurannaiset näkyvät.
Välillä käy sääliksi lasten tulevaisuutta, kun näkee, miten kädettömiä niiden vanhemmat ovat. Kaupassakin kysytään, mitä haluaisit syödä? Syöt sitä, mitä ostetaan tai olet ilman. Ihmisen pitää oppia jo varhain sietämään myös pettymyksiä onnistumisten ohella.
Muuten saat jonkun Jonten, joka vetelee kannabista sujuvasti jo 12-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ketään, kenen 1-vuotias oikeasti pysyy pari tuntia sylissä?
Ja kenen 1 vuotias enää pysyy citterissä, jota joku ehdotti. Omani pääsi itsenäisesti pois citteristä jo 9 kk ikäisenä. Ja muutenkin ei kävelevää lasta voi enää citterissä pitää.
Mikä on citteri? Meillä ollut vaan sittereitä.
Entä missä ruokailu kestää 2 tuntia?Ei tietenkään pysy sylissä pitkään mutta sitä voi käyttää mielikuvitusta, ota lapselle kirja ja naposteltavaa. Tai menkää välillä olohuoneeseen leikkimään.
Jos olisin itse emäntä, näkisin huomattavasti mieluummin, että lapsen vanhemmat nousevat pöydästä kaitsemaan lastaan, kuin että lapsi hajottaa vapaasti taloa.
Vanhempiahan on kaksi.
Häissä tms. isoissa tapahtumissa on kiva vertailla, ketkä pärjäävät lastensa kanssa ja ketkä eivät. Siitä pystyy hyvällä todennäköisyydellä ennakoimaan senkin, mitkä parit ovat eronneet viiden vuoden sisällä. Jos pariskunta riitelee jo ennen alkumaljoja kumpi menee vessattamaan ja kumpi unohti nallukan eteisen pöydälle, he tuskin saapuvat samalla autolla enää seuraaviin häihin.
Vai pärjäävät... puhutpa ikävästi. Esim juhlissa lapsen kiukuttelu ei aina välttämättä johdu kasvatuksen puutteesta vaan esim. tilanteen tuomasta jännityksestä.
Vanhemmilta vaaditaan nykyään 100% onnistumista lasten kanssa joka ikisessä tilanteessa ja hetkessä, vaikka se on tietenkin täysin mahdotonta. Lapsettomat on tässä pahimpia, yllättäen myös he joilla aika on jo kullannut muistot niistä omien lasten lapsuusajoista... oma äitinikin juuri ihmetteli miten pojanpoikansa nyt tuollasia raivareita saa, " kun ei me tytöt koskaan saatu". Niin no, vessan ovessa on edelleen reikä, jonka sisko siihen 10-vuotiaana tuolin jalalla paukautti kiukuspäissään.. mutta kukapa näitä 20 vuoden takaisia kaikkia muistais..
Teen töitä päiväkodissa ja myös hoitajista huomaa kuka elää parhaillaan lapsiperhearkea, kuka ei ole sitä koskaan kokenut ja kenellä taas aika on kullannut muistot. Se on aika julmaakin välillä miten vanhempia syytellään eikä osata yhtään asettua siihen vanhemman asemaan...
Ap.n mies löi laimin velvollisuutensa vahtia lapsiaan, etenkin kun oltiin hänen kotikentällään.
Vielä pahempaa, hänen olisi kuulunut tukea ja puolustaa vaimoaan veljensä hyökkäykseltä.
Mun myötätunto on täysin ap.n puolella, enkä ihmettele jos hän ei ensi jouluna lähde anoppilaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauempaa näkee usein selvemmin.
Joko ne eropaperit on lähetetty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäkohteliasta myös rampata koko ajan pöydästä. Sinun olisi pitänyt ymmärtää jäädä valvomaan lasten leikkejä ja syödä sitten myöhemmin, vaikka lasten kanssa.
Tai sitten jättää itse ruokailu väliin kokonaan, niinkö? En lukenut kaikkia kommentteja, mutta moni täällä on sujuvasti sivuuttanut sen asian, että näillä lapsilla oli myös ISÄ siellä mukana, haloo?! Kaikki sympatiat ap:lle avuttoman miehen kanssa, hermot menee varmasti monta kertaa päivässä.
Lopettakaa jo äidin mollaaminen ja varsinkin te, jotka ei niin paljoa viitsi vahtia ja huolehtia lapsistaan (liikaa vaivaa, emmää jaksa), teidän "neuvoja" ei tarvitse kukaan. Lapsettomista kaikkitietäjistä puhumattakaan.
Täysin järkyttävää, että 2-vuotiaasta asti opetetaan tuijottamaan ruutua.
Varmaan parempi olisi vaikka antaa rauhoittavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän vitutuksesi. Mieheni (vastoin omaa toivettaan) lapseton sisko on aina ollut samanlainen besserwisser. Tietää kaiken pikkulasten kasvatuksesta, koska on joskus toiminut isompien lasten osa-aikaisena sijaisvanhempana. Vuosia sitten. Ei kuitenkaan selvästi ymmärrä, että lasten kokoaikainen vanhemmuus on eri asia. Itse ei suostu koskaan ottamaan kahta lastamme samaan aikaan hoitoon, kun se on toki epämukavaa. Isomman suostuu ottamaan yksin.
Viimeksi verisuoni alkoi tykyttää otsassa, kun käly kaikentietävänä piti huolestuttavana, että 2 v lapsi pelkää joulupukkia. Hänestä lapsia tulisi karaista pakottamalla nämä pukin syliin. Lasten tulisi oppia pelkääminen taito katselemalla leikattuja päitä yms muuta "jännää". Toiminee vähän vanhempien kanssa, mutta mitään kritiikkiä tälle "ammattikasvattajalle" ei saa esittää.
Voiko tämä olla totta? Itse en kyllä jättäisi minkään ikäistä lasta hoitoon moiselle pään katkonta -"kasvattajalle", anteeksi nyt vain. Sairasta.
Oletpa lapsellinen kun noin otat aivan asiallisen kritiikin vastaan ja et edes pysty vastaamaan siihen kuten aikuinen ihminen argumenteilla puolesta tai vastaan. Onpas noloa että kehtaat mennä ja tehdä langankin tästä kaikesta.
Entä jos olisit siinä pysynyt rauhassa ja kuunellut häntä. Ehkä hänellä oli perää siinä mitä sanoi ja totuuden siemen niin sanotusti? Sitten kun asia on sinulle selvä vastaat hänelle perustellen miksi teit mitä teit ja jos huomaatkin että ehkä hän olikin oikeassa, ei välttämättä kokonaan mutta että se pisti miettimään ja huomasit siinä totuutta - niin voisit sen myöntää hänelle ja kiittää siitä. Ei ihmiset yleensä tuollaista sano sukulaisille sillä että pahaa tahtoisi vaan siksi että sinusta selvästi välittää ja nauttisi yhteisestä ajasta. Älä sitä heti vedä nollasta sataan ja ala riehumaan ja pilata joulua kaikilta.
Minäkin lapsettomana ajattelen tuttujen lapsiperheiden luona vaikka millaisten kasvatusohjeiden antamista, mutta olen tietty hiljaa. Ei kuitenkaan ole käytännön arjen kokemusta, mitä on olla lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ketään, kenen 1-vuotias oikeasti pysyy pari tuntia sylissä?
Ja kenen 1 vuotias enää pysyy citterissä, jota joku ehdotti. Omani pääsi itsenäisesti pois citteristä jo 9 kk ikäisenä. Ja muutenkin ei kävelevää lasta voi enää citterissä pitää.
Mikä on citteri? Meillä ollut vaan sittereitä.
Entä missä ruokailu kestää 2 tuntia?Ei tietenkään pysy sylissä pitkään mutta sitä voi käyttää mielikuvitusta, ota lapselle kirja ja naposteltavaa. Tai menkää välillä olohuoneeseen leikkimään.
No noinhan ap tekikin, ja tästä lapseton miehen veli hermostui, kuten monet vastaajat täällä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsilta sai ennen luulot pois ihan tiukalla auktoriteelilla ilman mitään hakkaamisia. Viikkorahat pois, et saa karkkipäivää, jos et käyttäydy jne. Oli aivan normaalia. Nykyvanhemmat ovat näitä vapaan kasvatuksen tapauksia ja seurannaiset näkyvät.
Tässä ketjussa on edelleenkin kyse 1-vuotiaasta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä alkaisi anoppia mollata, jos lankosi on typerä kusipää.
Eniten itse olisin kyllä tuossa vihainen miehelleni, kun ei saa suutaan auki selvässä asiassa. On kaksi eri asiaa kytätä lapsia liikaa ja valvoa noin pienten lasten tekemisiä. Vuoden ikäinen varsinkin on vielä täysin valvottava, mikä on jokaiselle pieniä lapsia tuntevalle päivänselvää.
Varaudu vaan paremmin seuraavalla kerralla. Opettele valmiiksi tämä lause: "sinä et ymmärrä tästä asiasta yhtään mitään, joten pidä tyhmät neuvot omana tietonasi". Jos hän on niin moukka, että alkaa vielä inttää, niin sanot jotakin tällaista: "Täällä mummolassa ei ole lapsiturvallista enää, eikä tarvitse ollakaan, koska täällä ei asu pieniä lapsia. Täällä on lasten hyvin helppo loukata itseään tai rikkoa jotakin. Meidän lapset on niin pieniä ja väsyneenä leikkii turhan railakkaasti, joten heitä ON pakko vahtia".
Ja jos tuokaan ei riitä, otat lapset ja lähdet kotiin. "Kiitos anoppi hyvästä ateriasta, mutta en tullut tänne kuuntelemaan kohtuutonta arvostelua, joten lähden tästä kotiin."
Tämä on hyvä. Itselläni on tapana - nyt viisastuneena isovanhempana - sanoa asiat konkreettisesti tyyliin: "En halua nähdä sitä veren määrää, joka tuon 1-vuotiaan päästä valuu, jos hän putoaa päälleen tuolin selkämykseltä tähän laattalattialle." Ap:n miehen veli vaikuttaa nimittäin olevan vielä konkreetin ajattelun vaiheessa, eikä hänen oma ajatustoimintansa riitä kertomaan hänelle millaisia vaaranpaikkoja pienille lapsille aiheutuu heidän viattomista leikeistään, ellei joku vastuullinen aikuinen valvo niitä. Ap:n miehen veli on siis henkiseltä suorituskyvyltään lähempänä näitä vahdittavia lapsia kuin vastuullisia aikuisia.
Ap:n miehen veli on niitä samoja ihmisiä, jotka ihmettelevät, että "tarvitaanko lasten hoitamiseenkin koulutusta" (kuullut tämän asian ihan äskettäin oikean elävän korkeakoulutetun miesihmisen suusta kun oli puhe lastentarha-aiheesta).
Nuorena äitinä, hyvä kasvatus ja kunnioittava käytös vielä tuoreena mielessä, kuuntelin ap:n tavoin kädet täristen ja kyyneleet lähellä juuri mieheni kotona vastaavan kaltaisia viisauksia. No, joskus sattuikin ikäviä juttuja, kun en puuttunut tai ollut puuttumassa kuten taaperon sairaalakäynti kun MIEHET "valvoivat" lasten pulkkamäkeä juoruten keskenään.
- Suosittelen ap:lle omani kaltaista (nykyistä) konkreettisesti onnettomuuksien seurauksia kuvailevaa puhetapaa. Herättää ilahduttavasti huomiota arvovaltaisessa pöytäseurueessa. Ja olisi oikein myös ap:n tossukkamiestä kohtaan, joka antaa typeränder-veljensä mollata vaimoaan ja lastensa äitiä julkisesti.
Näinhän se on.
Se on järkyttävä herätys kun huomaa, että miehetkin, joiden mukamas tulisi olla sellaisia ei toisen tekemisiin puuttuvia, ottavat asiakseen neuvoa äitejä.
Siis ne jotka eivät ole hoitaneet niitä lapsiaan vaan vaimo.
Vanhempi myös tiedostaa sen, että tehtyä ei saa tekemättömäksi ainakin osa.
Ehkä se vauvaaika sen opettaa.
Oma lukunsa on nämä rennot vanhemmat jotka menevät tuurilla. Jos tuuri hyvä he hehkuttavat jos huono luemme lehdistä onettomuuksista joissa lapsi on jätetty yksin uimahalliin, uimarannalle yms.
Rentojen vanhempien lapsia usein myös hoitavat muut vanhemnat ja pelastavat näitä "omatoimisia" lapsia pulasta.
Tänäänkin yhden tapauksen hoidin ja hengenpelastajanakin olen toiminut.
Vastaan tuollasiin aina vaan että hanki omia ensin niin jatketaan tätä keskustelua sitten. Siihen tulee sitten vastapallona hermostuneita naurahduksia, punaisia poskia, silmienmuljahteluita ym. Mitä sitten. 25v lapseton mies ei tiedä vanhemmuudesta p*skaakaan, saatikka sitten äitiydestä.