Miehen lapseton veli alkoi neuvomaan lapsenkasvatuksessa
Eilisestä asti on ottanut aivoon niin että päässä sirisee. Joulupöydässä oman ruokailun katketessa vähän väliä siihen, että juoksin lastemme 1.v ja 4.v perässä katsomassa että kaikki on kunnossa ja he eivät törmäile, kaatuile taikka riko mitään anoppilassa, alkoi mieheni lapseton veli läksyttämään minua siitä miten olen ylihysteerinen kasvattaja ja on ihan oma syyni, kun omaa aikaa ei ole enemmän kun juoksen koko ajan lasten perässä. Että saisin helposti enemmän omaa aikaa ja mahdollisuuden puuhailla kotona paremmin asioita, kun antaisin lasten vapaammin leikkiä keskenään koko ajan komentamatta ja vahtimatta. Että lapset kyllä kestävät pieniä kolhuja ja riidat kuuluu asiaan, eikä koti ole mikään vaarallinen paikka jossa voisi tapahtua mitään pahaa. Ja oma mies on tietysti tuppisuuna hiljaa eikä saa sanaa suustaan.
Siis oikeasti, olin niin pöyristynyt etten myöskään saanut sanaa suustani ja kädet tärisi raivosta kun yritin ymmärtää tilannetta. Tuolta se varmaan on näyttänyt itsestäkin 25-vuotiaana lapsettomana, että mitä niiden lasten perässä oikein koko ajan vouhotetaan mutta kyllä sen nyt tajuaa että jos 1-vuotias kiipeää tuolin selkämykselle ja tippuu pää edellä alas laattalattiaan taikka jos isosisko päättää kiertää kaulaan hyppynarun ja vetäistä, taikka pitää kädestä kiinni ja juoksuttaa kaapin kulmaan ei se välttämättä enää pelkästään vaan kasvata luonnetta. Jäi pitkäksi aikaa paha mieli, olen jotenkin niin väsynyt kaikesta jouluvalmistelusta muutenkin että olisin kaivannut pään silittelyä ja lämpimiä ajatuksia ja sanoja, enkä arvostelua äitiydestäni. Ärsyttää, vituttaa ja ahdistaa. Ensi joulun vietän kotona samperi soikoon. Anoppi syököön kolmen ruokalajin illallisen kello seitsemän illalla ihan keskenään, lapsiperheelle nuo aikuisten joulupöydät on ihan kidutusta.
Kommentit (312)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"jos isosisko päättää kiertää kaulaan hyppynarun ja vetäistä"
Pakko kysyä, että käykö teillä noin useinkin?Nämä 4-vuotiaan tempaukset mullakin osui silmään. Ei ole kovinkaan osattu empatiaa isommalle kasvattaa, saati vaatia ikätasoista käytöstä pienempää kohtaan. Olisin todella huolissani, jos 4-vuotias käyttäytyy noin sadistisesti, kuin ap. kuvaili.
Paitsi tietysti jos on erityislapsi, silloin tarvitseekin paljon lisäohjausta.
Mutta näitä on kyllä myös nähty, missä ihan mitä tahansa esikoisen psykopaattista käytöstä pidetään vaan mustasukkaisuutena, eikä siihen puututa, koska lapsihan vain reagoi, ja sellaista ei saa kieltää....
No voihan noin käydä vahingossakin jos vaikka leikkivät koiraa tmv.
Ap. puhui myös kädestä pitäen juoksuttamisesta päin pöydänkulmaa vai miten se oli... Jos ensisijainen pelko on, että isompi satuttaa pienempää, jotain on pielessä. Omien kanssa ( 3 poikaa) ei ole sellaista ikinä tarvinnyt pelätä.
1v. on täysin vahdittava. Jopa minäkin tämän muistan vaikka mun lapset teinejä.
Mun täti on samanlainen kasvattaja. Eronnut sinkku ja ikää 60v.
Ei se edes lapsia uskaltanut tehdä.
Itse en puutu muiden kasvatukseen.
Omani ovat jo 14 ja 16v.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun lapsettomat palauttavat maan pinnalle näitä vanhempia, joiden mielestä se oma lapsi on joku maailmankaikkeuden keskipiste. Ei ole.
Ne lapsettomat ei oikeasti tiedä paskaakaan siitä, millaista on vahtia ja kasvattaa esim. 1- vuotiasta, joten nämä ihmiset saa tunkea mielipiteensä ja neuvonsa syvälle sinne mihin päivä ei paista.
Se, että joskus on lapsenvahtina on vain pieni pintaraapaisu tähän aiheeseen, sitäpaitsi lapset käyttäytyy eri tavalla omien vanhempien kanssa kuin hoitajien tai jopa isovanhempien seurassa. Ja se on ihan normaalia.
Ap esittää marttyyriä ja kertoo palstalla että hänen (pyhää) äitiyttään arvosteltiin.
Minä luulen kuitenkin että kyse oli arkipäiväisemmin siitä, että ap oli anopin kotona, hänen juhlapöydässään, ja ap:n toiminta häiritsi anoppia ja muuta juhlaväkeä. Siksi toinen pojista mainitsi asiasta, kun taas ap:n mies oli häpeissään hiljaa.
Ap on sitä mieltä että lapset pitäisi ottaa huomioon, lapsia he ovatkin, mutta hän itse ei osannut ottaa huomioon anoppiaan sekä muita aikuisia. Palstalla avautumalla ap hakee myös hyväksyntä omalle toiminnalleen, vaikka onkin selvästi esittänyt tilanteen hieman väärässä valossa.
Ap:n mies teki myös virheen kun ei mennyt auttamaan lasten kanssa eikä ruvennut tilanteessa välittäjäksi lapsuudenperheensä ja nykyisen perheensä välille.
Epäilen, että veli sanoi ääneen anopin julistavat mielipiteet. Joista toki on tullut siten veljeskunnan mielipiteitä. Anoppi on tainnut olla vähemmän huolehtivat sorttia. Mennyt ehkä töihin ajan tapaan jo silloin, kun lapset 2kk ikäisiä. Eikä lapsista ennen vanhaan niin tarkasti huolehdittu. Se oli tapana. Maatiloilla ja sota-aikana ei ehditty. Lasten tapaturmaisesti kuolemat ovat kuitenkin nykyaikana vähentyneet huimasti. Kiitos huolehtivien äitien.
Kyllä ihmisillä mielipiteitä saa olla. Ja muustakin saa puhua kuin säästä. Onko päässäsi vikaa jos et voi hyväksyä, että kaikki eivät ole samaa mieltä kuin sinä.
Ne jotka haluavat lisääntyä ja itsekkäästi nähdä oman kuvansa jälkikasvussaan, voivat pidättäytyä pahimpien härdellivuosien aikana tilaisuuksista joiden luonteeseen eivät kuitenkaan pysty keskittymään. Ei siis mennä pilaamaan muiden tunnelmaa hyppimällä hysteerisenä joka risahduksen perään. Onhan siinä jo tehty valinta lapsia hankkimalla että nyt eletään lapsiarkea eikä mennä pilaamaan normaslien ihmisten jouluaterioita, häitä, lomamatkoja tms. Tämä tärkeä asia monesti unohtuu omassa kuplassaan eläviltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäkohteliasta myös rampata koko ajan pöydästä. Sinun olisi pitänyt ymmärtää jäädä valvomaan lasten leikkejä ja syödä sitten myöhemmin, vaikka lasten kanssa.
Tai sitten jättää itse ruokailu väliin kokonaan, niinkö? En lukenut kaikkia kommentteja, mutta moni täällä on sujuvasti sivuuttanut sen asian, että näillä lapsilla oli myös ISÄ siellä mukana, haloo?! Kaikki sympatiat ap:lle avuttoman miehen kanssa, hermot menee varmasti monta kertaa päivässä.
Lopettakaa jo äidin mollaaminen ja varsinkin te, jotka ei niin paljoa viitsi vahtia ja huolehtia lapsistaan (liikaa vaivaa, emmää jaksa), teidän "neuvoja" ei tarvitse kukaan. Lapsettomista kaikkitietäjistä puhumattakaan.
Mä olin useasti syömättä miehen vanhempien luona kun lapset olivat ihan pikkuisia. Mun mies taasen hoiti heitä kun oltiin minun vanhempieni luona. Tosin sitten jonkun ajan kuluttua anoppi tuli sanomaan että mees nyt pöytään syömään niin minä katson lasten perään. Eihän siitä todellakaan mitään olisi tullut kahden (vuoden ikäerolla olevan) lapsen kanssa jos olisin yrittänyt istuskella pöydässä muiden kanssa, järkikin sen sanoo. Mä näen ap:n täysin avuttomana, hieman idioottina ja huomionhakuisena ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka haluavat lisääntyä ja itsekkäästi nähdä oman kuvansa jälkikasvussaan, voivat pidättäytyä pahimpien härdellivuosien aikana tilaisuuksista joiden luonteeseen eivät kuitenkaan pysty keskittymään. Ei siis mennä pilaamaan muiden tunnelmaa hyppimällä hysteerisenä joka risahduksen perään. Onhan siinä jo tehty valinta lapsia hankkimalla että nyt eletään lapsiarkea eikä mennä pilaamaan normaslien ihmisten jouluaterioita, häitä, lomamatkoja tms. Tämä tärkeä asia monesti unohtuu omassa kuplassaan eläviltä.
Minä olen mummo jonka luona lapsenlapsi vanhempineen vietti joulua.
Lapsi oli parasta koko joulussa.
Olen saanut syödä hienoja illallisia pitkän kaavan mukaan ja jos elonpäiviä riittää saan vastakin.
Eivät vedä vertoja tälle joululle jossa oli joulupöydässä myös lapsen ääntä ja vaikka piti ottaa huomioon lapsi ja se miten lapsen vanhemmat saavat syödyksi myös.
Eikä kukaan muukaan huomautellut tai nyrpistellyt nenäänsä.
Typerä neuvo tuo että pitäisi lapsellisten eristäytyä.
Aikuisten keskinäiset illalliset ovat erikseen ja perhejuhlat erikseen.
Vai pääsitkö sinä joulun viettoon suvun kanssa vasta aikuisuuden kynnyksellä?
Saatat muistella olleesi todella hyvin käyttäytyvä lapsi.
Joku toinen saattaa muistaa asian ihan toisin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä tulee lisää neuvoja. Miten ois leikkikehä ja lelut mukaan ens kerralla. Siis sille 1 vuotiaalle. Se 4 v pärjää ens vuonna ilman vahtimista.
Minulla on vielä parempi neuvo: ensi vuonna aloittaja viettää lastensa kanssa kivan joulun omassa kotonaan ja antaa appivanhempien poikineen pitää pitkää juhlaillallista ihan aikuisten kesken. Itse menisin appivanhemmille kylään vasta sitten, kun omat lapset ovat aikuisia.
Heh kaikki vastaukset, joissa kehotetaan rauhallisuuteen ja tapojen opetteluun saavat alapeukkuja :D
Eihän sitä vauvaa voi missään nimessä nukuttaa ennen jouluillallista, ja 4v ei pärjää sekunttiakaan kahden metrin päässä sohvalla leulujensa, värityskirjansa, tablettinsa kanssa :D
No, mies joutui tuossa pahaan välikäteen. Ollako lojaali veljelleen (jonka on tuntenut koko ikänsä) vai vaimolle, jonka on tuntenut muutaman vuoden mutta jonka kanssa on perhe.
Minulla on vähän sellainen kuva, että naiset tykkäävät miehiä enemmän vetää tiukkoja rajoja ihmisten välisille tekemisille ja sen vuoksi naisten ihmissuhteissa on enemmän draamaa kuin miesten ihmissuhteissa. Naiset tykkäävät tuntea voimakkaita tunteita, miehiä se vähän pelottaa koska miehillä voimakkaisiin tunteisiin liittyy väkivallan uhka. Siis miehen itsensä harjoittaman, että itsehillintä pettää totaalisesti. Miehesi ei tykkää draamasta eikä sen vuoksi asettunut kummankaan puolelle.
On minullakin ollut tilanteita, joissa paras kaverini ja vaimo ovat riidoissa. Minusta tilanne on heidän välisensä enkä halua asettua kummankaan puolelle. Ystävät ovat kuitenkin tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä tulee lisää neuvoja. Miten ois leikkikehä ja lelut mukaan ens kerralla. Siis sille 1 vuotiaalle. Se 4 v pärjää ens vuonna ilman vahtimista.
Minulla on vielä parempi neuvo: ensi vuonna aloittaja viettää lastensa kanssa kivan joulun omassa kotonaan ja antaa appivanhempien poikineen pitää pitkää juhlaillallista ihan aikuisten kesken. Itse menisin appivanhemmille kylään vasta sitten, kun omat lapset ovat aikuisia.
Älkää hyvänen aika tehkö päätöksiä isovanhempien puolesta jos ovat vielä oikeustoimikelpoisia.
Appivanhemmat saattavat haluta ( erittäin todennäköisesti) lapsenlapset luokseen.
Eikä ne lapset ehkä myöhemmin enää halua tullakaan jos yhteyttä ei ole luotu pienestä alkaen .
Ruokapöydästä ei hypitä edestakaisin pois ja takaisin ja pois. Etenkään kylässä ja etenkään juhlaruokailusta. Häpeäisit.
Jollet kykene hoitamaan lapsiasi ja sopimaan miehesi kanssa järjestelyistä antakaa lapset adoptioon. Häpeä häpeä häpeä, ruokapöydässä istutaan kunnes ruokailu on kaikkien osalta päättynyt. Mummoni olisi tuossa tilanteessa korjannut sun ruokalautasen roskikseen kun moukkana kerran poistuit pöydästä ja lopetit syömisen.
On muuten harvinaisen ikävää istua samassa illallispöydässä, jossa yksi ramppaa kokoajan taaperoiden perässä, tuo todella levottoman ilmapiirin.
Jotenkin ajattelen, että tuo veljen kommentti voi liittyä tuohon.
Olimme juuri joulun alla ranskalaisessa hiihtokeskuksessa. Merkille pantavaa ravintolan illallisella oli, että lapset, aivan pienetkin istuvat /torkkuivat bugaboo-rattaissaan (taitaa olla muotia tuo merkki) tai syöttötuolissa ja kukaan ei pariin tuntiin juoksennellut mihinkään. Lapsia ei myöskään erityisesti viihdytetä, eikä niillä ole leluja mukana. Siinä käsin syövät mitä pöydästä annetaan ja aikuiset keskittyivät keskustelemaan ja ruokailemaan keskenään. Hurja ero Suomeen.
Jatkan vielä edelliseen. Eli näytti siltä, että Ranskassa lapset mukautuvat aikuisten rytmiin ja elämään, eikä päinvastoin. Päinvastaisesta juuri koittaa väsymys ja kaaos.
Vierailija kirjoitti:
Ruokapöydästä ei hypitä edestakaisin pois ja takaisin ja pois. Etenkään kylässä ja etenkään juhlaruokailusta. Häpeäisit.
Jollet kykene hoitamaan lapsiasi ja sopimaan miehesi kanssa järjestelyistä antakaa lapset adoptioon. Häpeä häpeä häpeä, ruokapöydässä istutaan kunnes ruokailu on kaikkien osalta päättynyt. Mummoni olisi tuossa tilanteessa korjannut sun ruokalautasen roskikseen kun moukkana kerran poistuit pöydästä ja lopetit syömisen.
Onko typerämpää kuultu?! Annetaan joo vaan pienet lapset adoptioon, kun eivät jouluna osanneet käyttäytyä isovanhemmilla! Siitä varmaan isovanhemmatkin tykkäsivät.
Miksi ihmiset eivät ymmärrä olla jouluna kotonaan? Eihän tuo ole mikään juhla-ateria kenellekään. Jos haluaa aikuisten kesken syödä jouluateriaa, voi lapset olla kotona molempien vanhempien käydessä vuorotellen sukunsa kanssa juhlistamassa. Tao vaikkapa vuorovuosin. En mistään hinnasta olisi jouluna lasten kanssa kylillä häiritsemässä toisten juhlaa tai pyytämässä kotiini jotain hermoilevaa mammaa, joka rientää kesken aterian lasten perään. Sitten valitetaan täällä huonoa kohtelua. Jösses.
Te, jotka tavalla tai toisella puolustatte ap:n miehen veljeä: jos jätetään hetkeksi sivuun se, kuka on oikeassa, niin pidättekö todella hänen käytöstään sopivana ja asiallisena? Jouluaattona, toisten joulupöydässä alkaa selittää ap:lle, jolla on kädet täynnä hommaa, joka ei ehdi itse syödä, ja jonka mies ei auta (eikä kukaan muukaan), miten lapset pitäisi oikeasti kasvattaa? Minusta tuo on helvetin huonoa käytöstä ja täysin sopimatonta.