Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eroperheet ja lasten häät
Vähemmänilkeääitipuoli
26.12.2017 |
Mitenkäs teillä on häät järjestetty?
Mun miehen aikuinen lapsi on aina ollut kuin yksi omistani. Ollaan tultu alusta lähtien hyvin juttuun.
Nyt lapsi olisi menossa kesällä naimisiin ja esitti hääkutsun muodossa: isä tervetullut, mutta minä en. Tämä johtuu mieheni exästä. Hän on katkera viiden vuoden takaisesta erosta. Lapsi haluaa kunnioittaa äitinsä tahtoa häiden osalta.
On paha olla. Kuin minua estettäisiin osallistumasta oman lapseni häihin.
Sanoin lapselle että isänsä tuskin haluaa osallistua ilman minua. Ja vaikka osallistuisikin, ei hän seisoisi exän rinnalla kättelyssä eikä hääkutsussa kutsujina olisi ”mieheni ja exä”. Exä olisi toivonut juuri näin.
Mites teillä?
Kommentit (392)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä katselis sellaista miestä joka ei mene lapsensa häihin jos uusi puoliso ei oo kutsuttu.
Edustaisi mun silmissä ihan vääriä arvoja.
Kyllä lapset tulee aina ennen uutta puolisoa.Väärin. Kumppani valitaan useimmiten tarkoituksena viettää loppuelämä yhdessä. Lapset aikuistuvat, perustavat perheen ja heidän ykkösensä on se oma ydinperhe. Näin menee luonnollinen elämän kierto, ja koskaan ei pitäisi ajatella, että se aikuinen lapsi on omaa kumppania tärkeämpi. Lapsi on vanhemmilla lainassa.
Just näin. Ja se että iskän tai äiskän uusi kumppani - ainakaan vähänkään pitkäaikaisempi - ei kelpaa kutsuttavaksi häihin, vastaa suunnilleen samaa kuin että vanhempi ilmoittaa ettei mene häihin koska ei hyväksy sulhasta tai morsianta. Moukkamaista toisin sanoen, enkä ainakaan itse menisi (edes lapseni) häihin, joihin perheeni - eli vaimoni - ei ole tervetullut.
No sehän on sanottu tässä jo monta kertaa että sitten myös isä jää pois. Se tuskin on mikään ongelma. Kiristämiseen en suostu missään olosuhteissa, kenenkään taholta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko teidän mielestä sitten ok, että tämä kyseinen isä ei kutsuisi omille vaikkapa 70v päivilleen yhden lapsena aviopuolisoa? Muut kutsuttaisiin puolison kanssa?
Tilanne on ihan sama, jos lähdetään siitä, että sankari päättää vieraat.
Olisi, jos puoliso olisi sellainen jonka kanssa juhlakslu ei tule toimeen.
No nythän ei ole niin.
Eikä minusta edes tuo ole hyväksyttävä syy, ellei taustalla oikeasti ole pahoja riitoja tai selkeää sitä, että äitipuoli tai vaikka sitten se lapsen kumppani on selkeästi ilkeä ja inhottava, vaikka itse on suhdetta yrittänyt luoda.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten isä jää pois, ei sen kummempaa.
No voi jumalauta, noin henkisesti jälkeenjääneiden pitäis kuolla. Myös ton ap:n miehen exän. Ihmeellistä lapsellista kiukuttelua. Ap, ole sinä fiksu ja pidä mölyt mahassa ja pakota miehesi menemään häihin.
Maailma olis niin paljon parempi paikka, jos ihmiset ei olis noin idiootteja kuten ap:n jutussa kaikki. Eikö nyt saatana 5 vuodessa se exä ole parantunut erosta. Ja kaikki muutkin vaikuttaa kehareilta. Anteeksi, kehitysvammaiset ovat kyllä fiksumpia.Monesko kierros uuslehmällä on meneillään? Kuolema kaunistaisi sua imbesilli.
Ihan ydinperheessä asun ja ekassa liitossa olen. Enkä vienyt miestä keltään, eikä hänelläkään ole lapsia muiden kanssa. Sut vissiin on katkeruudestasi päätellen jätetty. Harmi.
Eipäs olekaan, toisin kuin sut pian... Onnea uusperhekuvioihisi, kokemusta kuitenkin tuntuu löytyvän joten älä jauha paskaa.
Heh, sullapa on sitten kokemusta huutaa mua uuslehmäksi. Koita nyt päättää olenko siis uuslehmä vai jätetty. Ja jos nyt jätetään, niin osaan kyllä niellä pettymykseni ja vaikken osaisi, niin osaisin näytellä juhlien ajan, koska rakastan lapsiani eli haluaisi heidän joutuvan tollasiin naurettaviin ap:n kuvailemiin tilanteisiin. Uudet puolisot on tottakai tervetulleita juhliin. Näin on ystäväporukassammekin.
Ole mikä olet, mutta saatanan tyhmä sellainen olet.
Vierailija kirjoitti:
Joku tuossa mainitsi tulevista hautajaisista.
Mieheni lapsi kuoli. Osallistuin tietysti hautajaisiin mieheni tukena. Lapsen äiti oli hautajaisissa oman miesystävänsä kanssa. Kuitenkin lapsen äiti osoitti jo hautajaistilaisuudessa, kertoi mm. papille ja muille hautajaisvieraille, että minua ei ole kutsuttu hautajaisiin enkä saa tulla kirkkoon enkä haudalle.
En ole "vienyt" miestä häneltä enkä tiedä mistä raivo johtuu.
Lähdimme miehen kanssa sitten hänen lapsensa hautajaisista pois. Myöhemmin kävimme lapsen haudalla. Pappi tuli pahoittelemaan tilannetta meille myöhemmin. Mieheni oli aivan pois tolaltaan, ei hän osannut oikein sanoakaan mitään, talutin siis häntä ensin hautajaisiin ja sitten sieltä pois.
Toivottavasti lapsen äiti oli onnellinen raivoamisestaan. Ennen kuin alatte hurskastelemaan äidin sokaistumista surusta: eikö lapsen isällä ole oikeus suruun? Ja oikeuttaako suru huonoon käytökseen?
Ja sitten kaikki nousivat seisomaan ja taputtivat sinun urheudelle
Anteeksi missasin ehkä jotain, mutta onko tällä äidillä uusi kumppani ja onko hänet kutsuttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä katselis sellaista miestä joka ei mene lapsensa häihin jos uusi puoliso ei oo kutsuttu.
Edustaisi mun silmissä ihan vääriä arvoja.
Kyllä lapset tulee aina ennen uutta puolisoa.Väärin. Kumppani valitaan useimmiten tarkoituksena viettää loppuelämä yhdessä. Lapset aikuistuvat, perustavat perheen ja heidän ykkösensä on se oma ydinperhe. Näin menee luonnollinen elämän kierto, ja koskaan ei pitäisi ajatella, että se aikuinen lapsi on omaa kumppania tärkeämpi. Lapsi on vanhemmilla lainassa.
Just näin. Ja se että iskän tai äiskän uusi kumppani - ainakaan vähänkään pitkäaikaisempi - ei kelpaa kutsuttavaksi häihin, vastaa suunnilleen samaa kuin että vanhempi ilmoittaa ettei mene häihin koska ei hyväksy sulhasta tai morsianta. Moukkamaista toisin sanoen, enkä ainakaan itse menisi (edes lapseni) häihin, joihin perheeni - eli vaimoni - ei ole tervetullut.
No sehän on sanottu tässä jo monta kertaa että sitten myös isä jää pois. Se tuskin on mikään ongelma. Kiristämiseen en suostu missään olosuhteissa, kenenkään taholta.
Kiristämistä se on toisinkinpäin. Saat tulla, kunhan et tuo vaimoasi mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten isä jää pois, ei sen kummempaa.
No voi jumalauta, noin henkisesti jälkeenjääneiden pitäis kuolla. Myös ton ap:n miehen exän. Ihmeellistä lapsellista kiukuttelua. Ap, ole sinä fiksu ja pidä mölyt mahassa ja pakota miehesi menemään häihin.
Maailma olis niin paljon parempi paikka, jos ihmiset ei olis noin idiootteja kuten ap:n jutussa kaikki. Eikö nyt saatana 5 vuodessa se exä ole parantunut erosta. Ja kaikki muutkin vaikuttaa kehareilta. Anteeksi, kehitysvammaiset ovat kyllä fiksumpia.Monesko kierros uuslehmällä on meneillään? Kuolema kaunistaisi sua imbesilli.
Ihan ydinperheessä asun ja ekassa liitossa olen. Enkä vienyt miestä keltään, eikä hänelläkään ole lapsia muiden kanssa. Sut vissiin on katkeruudestasi päätellen jätetty. Harmi.
Eipäs olekaan, toisin kuin sut pian... Onnea uusperhekuvioihisi, kokemusta kuitenkin tuntuu löytyvän joten älä jauha paskaa.
Heh, sullapa on sitten kokemusta huutaa mua uuslehmäksi. Koita nyt päättää olenko siis uuslehmä vai jätetty. Ja jos nyt jätetään, niin osaan kyllä niellä pettymykseni ja vaikken osaisi, niin osaisin näytellä juhlien ajan, koska rakastan lapsiani eli haluaisi heidän joutuvan tollasiin naurettaviin ap:n kuvailemiin tilanteisiin. Uudet puolisot on tottakai tervetulleita juhliin. Näin on ystäväporukassammekin.
Ole mikä olet, mutta saatanan tyhmä sellainen olet.
Ai on tyhmää ajatella lapsen parasta ja unohtaa oma paha mieli, jos exällä on uusi kumppani. Niin kai sitten. Kun et tiedä mikä olen, niin voin kertoa. Olen epäitsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä katselis sellaista miestä joka ei mene lapsensa häihin jos uusi puoliso ei oo kutsuttu.
Edustaisi mun silmissä ihan vääriä arvoja.
Kyllä lapset tulee aina ennen uutta puolisoa.Väärin. Kumppani valitaan useimmiten tarkoituksena viettää loppuelämä yhdessä. Lapset aikuistuvat, perustavat perheen ja heidän ykkösensä on se oma ydinperhe. Näin menee luonnollinen elämän kierto, ja koskaan ei pitäisi ajatella, että se aikuinen lapsi on omaa kumppania tärkeämpi. Lapsi on vanhemmilla lainassa.
Just näin. Ja se että iskän tai äiskän uusi kumppani - ainakaan vähänkään pitkäaikaisempi - ei kelpaa kutsuttavaksi häihin, vastaa suunnilleen samaa kuin että vanhempi ilmoittaa ettei mene häihin koska ei hyväksy sulhasta tai morsianta. Moukkamaista toisin sanoen, enkä ainakaan itse menisi (edes lapseni) häihin, joihin perheeni - eli vaimoni - ei ole tervetullut.
No sehän on sanottu tässä jo monta kertaa että sitten myös isä jää pois. Se tuskin on mikään ongelma. Kiristämiseen en suostu missään olosuhteissa, kenenkään taholta.
Kiristämistä se on toisinkinpäin. Saat tulla, kunhan et tuo vaimoasi mukaan.
Sepä se. Kutsu koskee vain yhtä ja kutsuttu päättää jättääkö tulematta vai tuleeko. Päätös yhdeltä ja päätös toiselta. Niillä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku tuossa mainitsi tulevista hautajaisista.
Mieheni lapsi kuoli. Osallistuin tietysti hautajaisiin mieheni tukena. Lapsen äiti oli hautajaisissa oman miesystävänsä kanssa. Kuitenkin lapsen äiti osoitti jo hautajaistilaisuudessa, kertoi mm. papille ja muille hautajaisvieraille, että minua ei ole kutsuttu hautajaisiin enkä saa tulla kirkkoon enkä haudalle.
En ole "vienyt" miestä häneltä enkä tiedä mistä raivo johtuu.
Lähdimme miehen kanssa sitten hänen lapsensa hautajaisista pois. Myöhemmin kävimme lapsen haudalla. Pappi tuli pahoittelemaan tilannetta meille myöhemmin. Mieheni oli aivan pois tolaltaan, ei hän osannut oikein sanoakaan mitään, talutin siis häntä ensin hautajaisiin ja sitten sieltä pois.
Toivottavasti lapsen äiti oli onnellinen raivoamisestaan. Ennen kuin alatte hurskastelemaan äidin sokaistumista surusta: eikö lapsen isällä ole oikeus suruun? Ja oikeuttaako suru huonoon käytökseen?
Ja sitten kaikki nousivat seisomaan ja taputtivat sinun urheudelle
Kovin erilainen käsitys on urheudesta. Itse kutsuisin tuota puolison tukemiseksi kun hänellä on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä katselis sellaista miestä joka ei mene lapsensa häihin jos uusi puoliso ei oo kutsuttu.
Edustaisi mun silmissä ihan vääriä arvoja.
Kyllä lapset tulee aina ennen uutta puolisoa.Väärin. Kumppani valitaan useimmiten tarkoituksena viettää loppuelämä yhdessä. Lapset aikuistuvat, perustavat perheen ja heidän ykkösensä on se oma ydinperhe. Näin menee luonnollinen elämän kierto, ja koskaan ei pitäisi ajatella, että se aikuinen lapsi on omaa kumppania tärkeämpi. Lapsi on vanhemmilla lainassa.
Just näin. Ja se että iskän tai äiskän uusi kumppani - ainakaan vähänkään pitkäaikaisempi - ei kelpaa kutsuttavaksi häihin, vastaa suunnilleen samaa kuin että vanhempi ilmoittaa ettei mene häihin koska ei hyväksy sulhasta tai morsianta. Moukkamaista toisin sanoen, enkä ainakaan itse menisi (edes lapseni) häihin, joihin perheeni - eli vaimoni - ei ole tervetullut.
Toimiiko sama toisinpäin? Menet vaimosi mukaan jonnekin, missä sinua vihataan tekojesi takia, mutta itsepäisesti haluat olla paikalla. Koska sinähän sen saat päättää, muilla ei väliä.
Tässä on yksi syy, miksi menimme vain salaa maistraatissa naimisiin.
Isä petti äitiä työkaverinsa kanssa ja ero oli aika ruma. Äiti luhistui täysin eron aikana, kun selvisi, että isällä oli ollut pitkään suhde nuoremman työkaverinsa kanssa.
Isän uusi muutti kotiimme melko pikaisesti ja me äitimme kanssa vuokralle. Ne vuodet eron jälkeen oli aika rankkoja, koska äiti teki kahta työtä elättääkseen meidät veljeni kanssa ja maksaakseen meille edelleen harrastukset yms.
Ymmärsin todella hyvin, miksi äiti ei halunnut nähdä isän uutta kumppania. Emme mekään veljeni kanssa pahemmin, mutta pakko oli, koska isä halusi meidät joka toinen viikonloppu luokseen.
Joten skippasin kaikki juhlat juuri siksi, että säälin äitiä. Hän vanheni ennenaikaisesti raataessaan ja surressaan. En halunnut hänelle lisää pahaa oloa siksi, että hyvätuloinen isäni ja hänen nuori vaimonsa olisivat tulleet juhliini loistamaan, kuinka hyvin heillä menee ja äitini olisi joutunut kokemaan vielä uusia nöyryytyksiä näissä tilanteissa.
En ole enää isän kanssa juuri missään tekemisissä. Työkaverikin on jättänyt hänet muutama vuosi sitten ja uusi avovaimokin on taas löytynyt. Äiti on säilynyt edelleen rakkaimpana ja nyt kun on sairauseläkkeellä, yritämme veljeni kanssa auttaa häntä mahdollisimman paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko teidän mielestä sitten ok, että tämä kyseinen isä ei kutsuisi omille vaikkapa 70v päivilleen yhden lapsena aviopuolisoa? Muut kutsuttaisiin puolison kanssa?
Tilanne on ihan sama, jos lähdetään siitä, että sankari päättää vieraat.
Tottakai olisi ok. Jokainen saa kutsua omiin juhliinsa kenet haluaa. Mutta jos isäni ei kutsuisi puolisoani syntymäpäivilleen, niin en minäkään sitten menisi. Jos ei hyväksy perhettäni, niin ei hyväksy minuakaan.
Sanot miehellesi, että ei mene tietenkään häihin. Moukkamaista tytöltä olla kutsumatta sinua. Katukoot jälkeen päin, kun menettää papan lapsenlapsiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä katselis sellaista miestä joka ei mene lapsensa häihin jos uusi puoliso ei oo kutsuttu.
Edustaisi mun silmissä ihan vääriä arvoja.
Kyllä lapset tulee aina ennen uutta puolisoa.Väärin. Kumppani valitaan useimmiten tarkoituksena viettää loppuelämä yhdessä. Lapset aikuistuvat, perustavat perheen ja heidän ykkösensä on se oma ydinperhe. Näin menee luonnollinen elämän kierto, ja koskaan ei pitäisi ajatella, että se aikuinen lapsi on omaa kumppania tärkeämpi. Lapsi on vanhemmilla lainassa.
Just näin. Ja se että iskän tai äiskän uusi kumppani - ainakaan vähänkään pitkäaikaisempi - ei kelpaa kutsuttavaksi häihin, vastaa suunnilleen samaa kuin että vanhempi ilmoittaa ettei mene häihin koska ei hyväksy sulhasta tai morsianta. Moukkamaista toisin sanoen, enkä ainakaan itse menisi (edes lapseni) häihin, joihin perheeni - eli vaimoni - ei ole tervetullut.
No sehän on sanottu tässä jo monta kertaa että sitten myös isä jää pois. Se tuskin on mikään ongelma. Kiristämiseen en suostu missään olosuhteissa, kenenkään taholta.
Kiristämistä se on toisinkinpäin. Saat tulla, kunhan et tuo vaimoasi mukaan.
Sepä se. Kutsu koskee vain yhtä ja kutsuttu päättää jättääkö tulematta vai tuleeko. Päätös yhdeltä ja päätös toiselta. Niillä mennään.
Ja kuitenkin kirjoitit "Kiristämiseen en suostu missään olosuhteissa, kenenkään taholta".
Itse siis saat kiristää, muut eivät? Tekopyhää?
Vierailija kirjoitti:
Joku tuossa mainitsi tulevista hautajaisista.
Mieheni lapsi kuoli. Osallistuin tietysti hautajaisiin mieheni tukena. Lapsen äiti oli hautajaisissa oman miesystävänsä kanssa. Kuitenkin lapsen äiti osoitti jo hautajaistilaisuudessa, kertoi mm. papille ja muille hautajaisvieraille, että minua ei ole kutsuttu hautajaisiin enkä saa tulla kirkkoon enkä haudalle.
En ole "vienyt" miestä häneltä enkä tiedä mistä raivo johtuu.
Lähdimme miehen kanssa sitten hänen lapsensa hautajaisista pois. Myöhemmin kävimme lapsen haudalla. Pappi tuli pahoittelemaan tilannetta meille myöhemmin. Mieheni oli aivan pois tolaltaan, ei hän osannut oikein sanoakaan mitään, talutin siis häntä ensin hautajaisiin ja sitten sieltä pois.
Toivottavasti lapsen äiti oli onnellinen raivoamisestaan. Ennen kuin alatte hurskastelemaan äidin sokaistumista surusta: eikö lapsen isällä ole oikeus suruun? Ja oikeuttaako suru huonoon käytökseen?
Kysyt, onko isällä oikeutta suruun. Kyllä on. Muita ei se silti oikeuta huonoon käytökseen isänkään puolelta, joten paikalla voi olla vain yksi sureva äiti. Isä olisi voinut mennä papin puheille yhdessä lapsensa äidin kanssa, jo sieltä hän olisi saanut apua suruunsa ilman, että tarvittiin kuolleelle lapselle tuntematon ulkopuolinen tueksi kirkkoon.
Papit pahoittelevat äärimmäisen harvoin vainajan äidin käytöstä. He ymmärtävät, että lapsen menettäminen on kipeä asia. Ehkä pappi pahoitteli sitä, että et antanut äidille lupaa surra lastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko teidän mielestä sitten ok, että tämä kyseinen isä ei kutsuisi omille vaikkapa 70v päivilleen yhden lapsena aviopuolisoa? Muut kutsuttaisiin puolison kanssa?
Tilanne on ihan sama, jos lähdetään siitä, että sankari päättää vieraat.
Tottakai olisi ok. Jokainen saa kutsua omiin juhliinsa kenet haluaa. Mutta jos isäni ei kutsuisi puolisoani syntymäpäivilleen, niin en minäkään sitten menisi. Jos ei hyväksy perhettäni, niin ei hyväksy minuakaan.
Ymmärränkö siis oikein, että sinun mielestäsi ap:n tarinassa olisi oikein, että ap:n mies ei mene tyttärensä häihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä katselis sellaista miestä joka ei mene lapsensa häihin jos uusi puoliso ei oo kutsuttu.
Edustaisi mun silmissä ihan vääriä arvoja.
Kyllä lapset tulee aina ennen uutta puolisoa.Väärin. Kumppani valitaan useimmiten tarkoituksena viettää loppuelämä yhdessä. Lapset aikuistuvat, perustavat perheen ja heidän ykkösensä on se oma ydinperhe. Näin menee luonnollinen elämän kierto, ja koskaan ei pitäisi ajatella, että se aikuinen lapsi on omaa kumppania tärkeämpi. Lapsi on vanhemmilla lainassa.
Just näin. Ja se että iskän tai äiskän uusi kumppani - ainakaan vähänkään pitkäaikaisempi - ei kelpaa kutsuttavaksi häihin, vastaa suunnilleen samaa kuin että vanhempi ilmoittaa ettei mene häihin koska ei hyväksy sulhasta tai morsianta. Moukkamaista toisin sanoen, enkä ainakaan itse menisi (edes lapseni) häihin, joihin perheeni - eli vaimoni - ei ole tervetullut.
Toimiiko sama toisinpäin? Menet vaimosi mukaan jonnekin, missä sinua vihataan tekojesi takia, mutta itsepäisesti haluat olla paikalla. Koska sinähän sen saat päättää, muilla ei väliä.
Tottakai menen vaimoni mukaan minne tahansa, jos hän pyytää. Minulle on ihan sama kuka minua vihaa, mutta jos vaimoni tarvitsee minua, se on hänelle tärkeää ja hän pyytää mukaansa, niin minä menen.
Vierailija kirjoitti:
Sanot miehellesi, että ei mene tietenkään häihin. Moukkamaista tytöltä olla kutsumatta sinua. Katukoot jälkeen päin, kun menettää papan lapsenlapsiltaan.
Siinä tuskin paljon menetettävää on.
Minullekin tulee mieleen, että erossa on ollut jotain kamalaa.
Minä ole eronnut miehen sivusuhteen takia. Mies tutustutti uuden naisensa lapsineen minun lapsilleni jo ennen kuin minä olin muuttanut pois. Ja puolen vuoden päästä muutostani ilmoitti, että uusi nainen lapsineen muuttaa sisään.
Siitä lähti menemään lasten ja isän suhde pieleen. Siis niin pieleen, että aiemmin isälleen läheiset lapset rikkoivat välinsä isäänsä.
Isä ei tajua omaa osuuttaan ollenkaan. Syyttää minua vieraannuttamisesta (en ole haukkunut enkä mustamaalannut), syyttää lapsia (vaikka vastuu on aina aikuisella). Mutta itsessään ei näe mitään vikaa. Hän vain pitää oikeutettuna, että rakkaudeton avioliitto vaihdettiin rakkaudentäyteiseen avioliittoon.
Vaikka en ole lapsille ketään haukkunut, niin minulle olisi todella kova pala, jos miehen nyksä tulisi häihin. Eli ensimmäiseksi haluaisin tässäkin tarinassa kuulla sen, miten ero aikanaan hoidettiin.
Alue: Aihe vapaa
Heh, sullapa on sitten kokemusta huutaa mua uuslehmäksi. Koita nyt päättää olenko siis uuslehmä vai jätetty. Ja jos nyt jätetään, niin osaan kyllä niellä pettymykseni ja vaikken osaisi, niin osaisin näytellä juhlien ajan, koska rakastan lapsiani eli haluaisi heidän joutuvan tollasiin naurettaviin ap:n kuvailemiin tilanteisiin. Uudet puolisot on tottakai tervetulleita juhliin. Näin on ystäväporukassammekin.